Taloussanomat: Työntekijöiden sähköinen valvonta sisääntynee

[Harri Eerikäinen]

Firmasta tulee isoveli

Mitä tietoyhteiskunta-Suomessa tapahtuu tänä vuonna? Elektroninen paikantaminen yleistyy, kansalaisten verkkovalvonta kiristyy – ja kaikkien näiden orwellilaisiksi miellettyjen hankkeiden vastustamisesta tulee taas muotia.

Kansalaisvapauksia ja työntekijöiden sähköisiä oikeuksia valvovat järjestöt ennustavat, että myös osa tietosuojalaki Lex Nokian nostattamista peloista toteutuu.

– Yritykset rohkaistuvat vähitellen ottamaan Lex Nokiaa käyttöön, kunhan eivät joudu olemaan ensimmäisinä tulilinjalla. He odottavat muiden aloittavan ensin, Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto arvioi.

Esimerkiksi sähköpostiliikenteen seurannan innokkaimpia käynnistäjiä ovat yllättäen olleet yliopistot, vaikka niiden ei luulisi tarvitsevan pelätä bisnessalaisuuksien vuotamista.

Firmat eivät todennäköisesti ihan heti turvaudu teknisiin valvontakeinoihin, vaan alkavat seurata paremmin heihin vaikuttavaa – tai sellaiseksi kuviteltua – verkkosisältöä.

Työnhakijain taustojenkin tarkistelu ja urkinta tapahtuvat perinteisten keinojen ohella yhä useammin verkon kautta.

Tuskinpa firmoista löytyy enää rekrytoijaa, joka ei ainakin googlaisi esimerkiksi pomotehtäviin hakevan ihmisen tietoja.

Nettiaika ei kiinnosta,
mutta mielipiteet kyllä


Jo nyt Yhdysvalloissa yritysten kerrotaan vahtivan, miten paljon palkolliset viettävät aikaansa työtietokoneen ääressä ja millä nettipalstoilla he siinä sivussa surffaavat.

Tästä tulee vuonna 2010 myös suomalaisen työelämän arkea, mutta ei työaikaseurannan takia. Firmat haluavat pysyä kärryillä siitä, mitä työntekijät niistä puhuvat.

– Mielipiteet tulevat olemaan kiinnostavampia kuin työajalla netissä vietetyn ajan määrä, Pasi Palmulehto sanoo.

ICT-ammattilaiset saivat tästä kokemuksia jo syksyllä muun muassa Erityisalojen toimihenkilöiden lakonuhan alla.

– Joissain yrityksissä oli kova tarve saada tätäkin kautta selville työntekijöiden asioita, kuten ammattiliittoon kuulumista tai lakkovalmiutta, Erton puheenjohtaja Tapio Huttula kertoo.

Piraattipuolueen Palmulehto arvelee, että työnantajaa kiinnostaa etenkin Facebookin, blogien ja muiden sosiaalisen median sivustojen vahtiminen. Niitä kun pystyy seuraamaan kuka tahansa ulkopuolinenkin, tai ainakin kaveriksi rekisteröityvä.

– Kaikissa yhteyksissä ei voi itse valita, antaako luvan seuraamiseen. Vai onko tilanne niin painostava, että pomo "pitää" valita Facebook-ystäväksi, Palmulehto kysyy.

Pelkästään nettimielipiteiden perusteella tuskin kukaan saa tänä vuonna potkuja. Yrityksen toiminnalle tai maineelle aiheutettu aito vahinko sen sijaan voi kelvata työnantajalle syyksi hankkiutua julkisesta purnaajasta eroon.

Isoveliyhteiskunnasta
Kaveriyhteiskuntaan

Facebook-yhteisöllistyminen voi olla myös vuoden 2010 hyvä ilmiö työpaikoilla. Parhaimmillaan esimiesten ja alaisten välinen kuilu kapenee, jos kummatkin oppivat tuntemaan toistensa ajattelua paremmin sosiaalisen median kautta.

– Kun esimies tottuu alaisensa luontaiseen käyttäytymiseen työpaikan ulkopuolella, yhteisymmärryskin voi löytyä helpommin, Palmulehto sanoo.

Samaa mieltä on Erton Tapio Huttula.

– Toivoisin, että ensi vuonna yritykset alkaisivat kannustaa työntekijöitään avoimempaan kommunikointiin. Sosiaalinen media on myös esimiehille luonteva tapa huomata, millaisia heidän alaisensa ovat vapaa-ajallaan.

Oikeaa tarvetta
kyyläykselle ei ole

Informaatio- ja teknologiaoikeuden tuntijoiden mielestä yrityksillä ei pitäisi olla mitään todellista syytä kyylätä työntekijöidensä statuspäivityksiä tai blogipostauksia. Niillä ei loppujen lopuksi ole kovin suurta merkitystä kunnossa olevalle, eettisesti oikein toimivalle firmalle.

– Yrityssalaisuuksista ja vuodoista on helppo hälistä. Niiden vahingollisuutta on monella himo liioitella, professori Jukka Kemppinen sanoo.

Hän muistuttaa, että muun muassa Kalifornian Piilaaksossa ilmaisunvapaus ja raivokaskin nettikeskustelu ovat usein rehottaneet ilman, että seudun yritykset ovat siitä kärsineet.

Kriisiyhtiöillä voi toki olla tarve varjella julkista kuvaansa niin paljon, että kaikki työntekijöiden nettipurnaukset tulkitaan oman pesän likaamiseksi.

Valvojiksi ryhdymme
me itse

Salaliittoteoreetikkojen mielestä kansalaisten liikkeitä pystytään valvomaan kännykkä- ja tietoverkkojen avulla jo pelottavan tarkasti.

Nokiakin on kertonut kehittävänsä mainostajien, kauppojen ja yhteisöjen tarpeisiin sisätiloissa toimivia suunnistus- ja paikannuspalveluita. Älykännyköitä ostamalla altistumme vahdittaviksi.

Ruotsalaiset vakoilevat kohta luvallisesti osaa verkkoliikenteestämme, ja tietulli-suunnitelmissa tarvitaan ajoneuvojen gps-seurantaa.

– Nämä ovat jo vastoin kansan moraalikäsityksiä, Pasi Palmulehto uskoo.

Vastarinta jatkuvalle valvonnalle alkaakin hänen mukaansa pikkuhiljaa nousta vuonna 2010.

Valtaosaa valvontapalveluista tulemme kuitenkin käyttämään ihan itse. Sähköisen ilmiantamisen mahdollisuus, vihjenetti tulee mukaan yhä useampaan viranomaistoimintaan.

Harrastelevat kauhu-, rikos- ja fantasiakirjailijat eivät halua enää julkaista tuotoksiaan edes nimettöminä alan palstoilla, ettei heitä epäillä murha-aikeista.

Ampumaurheilijat eivät uskalla laittaa edes kilpailuista kuvaamiaan videoita YouTubeen, koska pelkäävät aselupiensa perumista "pelottavan käytöksensä" takia.

Tavallisen kauppiaan tai myyjän vapaa-aikanaan harrastama hölmö nettikirjoittelu voi nostattaa ostoboikotteja.

Kaikella tällä voi olla se seuraus, että osa fiksuista tai harkitsevaisista kansalaisistakin saadaan varomaan mielipiteidensä ilmaisua.

Tyhmät eivät ole siitä ennenkään piitanneet, joten nettikeskustelut ja foorumit röyhyävät tänäkin vuonna asiattomuuksia ja ylilyöntejä.

http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2010/01/04/firmasta-tulee-isoveli/200926046/139

[Ansku]

Viikonloppuna katsoin Alex Jonesin TerrorStormia. Siinä oli kohta, jossa haastateltiin metroaseman viereisessä kioskissa töissä olevaa naista sen jälkeen, kun poliisi oli ampunut metroasemalla syyttömän miehen terrori-iskun suunnittelun epäiltynä. Nainen sanoi, että hänestä poliisi menetteli hyvin ja että ihmisten pitäisi olla valmiita luopumaan omasta vapaudestaan vapauden takia (hänen sanansa olivat "I think people should give up their liberty for freedom"). Kun ihmiset elävät terrori-iskujen pelossa he ovat valmiimpia luopumaan omasta vapaudestaan ja hyväksymään tyytyväisinä ja jopa kiitollisina viranomaisten valvontaa ja kontrollia.

Yritysten puuttumisesta työntekijöiden sosiaalimedioiden käyttöön oli jo puhetta työpaikassani, kun joku kysyi pitäisikö työnantajan laatia sääntöjä facebookin käyttämisestä. Kysyjän näkemys oli että jokainen työnantajan nimen profiiliinsa lisännyt henkilö edustaa työnantajansa ja sen takia voisi vahingoittaa sen mainetta riippuen siitä, mihin ryhmiin hän osallistuu ja minkä sivujen fani hän on. On myös tapauksia, joissa työnantaja perustaa oman sivun tai ryhmän facebookiin ja työntekijä joutuu ryhmän vetäjäksi, toisin sanoen suoraan asemaan, jossa hän edustaa yritystä. Jos työntekijä haluaa säilyttää oman vapautensa, joutuuko hän facebookin sääntöjen vastaisesti perustamaan toisen profiilin itselleen, jotta hän voisi toisella profiililla ylläpitää yhteyttä kavereihin ja osallistua haluamiinsa ryhmiin, ja toisella voisi olla yhteydessä asiakkaisiin (esim. omalla profiililla hän olisi "Matti Meikäläinen" ja toisella "Matti P. Meikäläinen"). Se alkaa mennä absurdin rajalle.

Kansalaisina ja työntekijöinä ihmiset joutuvat jatkuvasti tilanteisiin, joissa niiden vapautta ja oikeuksia leikataan syystä tai toisesta. Ehkä joskus työsopimuksessa lukee, minkälaisia mielipiteitä työntekijällä on oikeus ilmaista työsuhteen aikana.

[JoKaGO]

Isoveliyhteiskunnasta
Kaveriyhteiskuntaan

Facebook-yhteisöllistyminen voi olla myös vuoden 2010 hyvä ilmiö työpaikoilla. Parhaimmillaan esimiesten ja alaisten välinen kuilu kapenee, jos kummatkin oppivat tuntemaan toistensa ajattelua paremmin sosiaalisen median kautta.

– Kun esimies tottuu alaisensa luontaiseen käyttäytymiseen työpaikan ulkopuolella, yhteisymmärryskin voi löytyä helpommin, Palmulehto sanoo.

Samaa mieltä on Erton Tapio Huttula.

– Toivoisin, että ensi vuonna yritykset alkaisivat kannustaa työntekijöitään avoimempaan kommunikointiin. Sosiaalinen media on myös esimiehille luonteva tapa huomata, millaisia heidän alaisensa ovat vapaa-ajallaan.

Eikö kukaan muu huomaa mitään? Meistä tehdään tahdottomia nettiprofiileja ja ihmisyys unohdetaan. Sitten onkin helppo potkia väkeä pihalle, kun kukaan ei tunne ketään ihmistä ihmisenä, vaan nettiprofiilina.

Ei niin kovin kaukana ole saunaillat tai kesäinen päivä rantasaunalla kuukausipalaverissa, lentopalloillen, mölkkyä pelaten, tikkaa heittäen, saunoen, kaljaa ottaen... Näillä saataisiin helpommin esimiehet ja alaiset selville toisistaan, ajatuksistaan, harrastuksistaan jne. sen nettiprofiilin LISÄKSI.

Hajota ja hallitse.

[Ano Nyymi]

Tuleville uraputkiohjuksille tuottaa suurta vaivaa arvata se oikea -ismi joka on juuri oikea siinä ajassa kun he ovat matkalla kohti suurta johtajuutta tai muuta menestystä. Aina se tuleva oikea -ismi ei ole se jota aiemmin on palvottu.

Kyllä tulee vaikeeks tää maailma.