Länsimainen arvoparadoksi/Länsimaiden tuho (yhdistetty)

[Taustavaikuttaja]

Olen tullut siihen tulokseen, että kulttuureille syntyy edistyksen myötä jonkin sortin elinkaari, jonka lopussa odottaa vääjäämätön tuho.

Oletukseni perustuu ajatukseen siitä, että länsimainen kulttuuri on edistyneempi ja kehittyneempi kuin esimerkiksi islamilainen kulttuuri. En siis elättele kulttuurirelativistisia ajatuksia siitä, että jokainen kulttuuri on yhtä hieno ja mahtava, sillä mielestäni kulttuurin kehityksen mittareiksi voidaan asettaa sellaisia asioita, jotka lännessa toteutuvat paremmin kuin islamilaisessa maailmassa, kuten sanan- ja uskonnonvapaus, individualismi, naisten oikeudet, etc.

Suvaitsevaisuus itsessään ja vieraan arvostaminen ovat sellaisia arvoja, jotka seuraavat siitä, kun kulttuuri saavuttaa tietyn varallisuus- ja hyvinvointitason. Hyvinvoivalla kulttuurilla on varaa ottaa piirinsä pieniä määriä sitä uhmaavia voimia ikäänkuin näyttelykappaleiksi. Kulttuurissa, joka tuntuu vakaalta ja turvalliselta voidaan helposti suvaita ja kehua muitakin kulttuureita, ja viljellä kulttuurirelativismin kaltaista käsittämätöntä moraalista selkärangattomuutta ilman pelkoa siitä, että se uhkaisi omaa kulttuuria. Tässä piilee kuitenkin salakavala vaara.

Länsimaalainen kulttuuri on sokea itselleen, omalle olemassaololleen ja sen perusteille. Se ei tunnista omaa kulttuuriaan, eikä huomaa, että ne premissit, joissa muita kulttuureita juhlitaan ja kehutaan mahdollistuvat siitä, että länsimaalainen kulttuurin on toimivampi, avoimempi, vapaampi ja humaanimpi kuin islamilainen kulttuuri.

Kulttuurin itsesokeus johtaa tilanteeseen, jossa näitä ominaisuuksia ei mielletä enää kulttuurin ominaisuuksiksi, vaan jonkinlaiseksi universaaliksi maksiimiksi, joka on kaikkialla sama ja tasavertainen. Länsimaalainen on taipuvainen ajattelemaan, että koska hän suvaitsee, häntäkin suvaitaan, sillä kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan täysin samankaltaisia. Ongelmat johtuvat vain väärinkäsityksistä, asenteista ja peloista, länsimaalaisista sellaisista. Kulttuuria ei ymmärretä ympäröiväksi maailmaksi täällä, vaan oletetaan, että länsimaalaisen kulttuurin kasvattama yksilö on tyypillinen ihminen, ja muiden kulttuurien ihmiset ovat sisimmiltään poikkeavista tavoistaan ja ulkonäöstään huolimatta samanlaisia. Tämä ehkä selittää sen, minkä takia länsimaalainen suvaitsevainen on niin hanakka lätkimään rasistikorttia pöytään - tummaihoinen muslimi on pohjimmiltaan täysin samanlainen ihminen kuin hän, ja ainoa ero on pinnanväri ja erikoinen kieli.

Tätä sokeutta kuvaa hyvin käsitys siitä, minä Islamia uskonjärjestelmänä pidetään. Minusta tuntuu, että Islam hahmotetaan pohjimmiltaan samankaltaiseksi uskonnoksi kuin luterilaisuus, ja että sitä toteutettaisiin samalla pieteetillä ja intohimolla kuin luterilaisuutta Suomessa, eli ei juuri ollenkaan. Kristinusko Suomessa on ennemminkin, ainakin omassa ikäluokassani, "kiva tapa". Minä en tunne omasta ikäluokastani kuin yhden tai kaksi ihmistä, jotka käyvät kirkossa.

Islam mielletään universalistisesti samalle viivalle samankaltaiseksi uskonnoksi, jota harjoittavat pohjimmiltaan samanlaiset ihmiset joilla on samoja tavoitteita, arvoja ja päämääriä elämässä kuin meillä. Ainoastaan Jumalan nimi on eri. Tästä saattaa kummuta käsitys siitä, että "valtaosa muslimeista on maltillisia". Valtaosa muslimeista on varmasti maltillisia, mutta he ovat maltillisia Islamin kontekstissa. Sama maltillisuus siirrettynä luterilaiseen kontekstiin muuttuisi fundamentalismiksi.

Hyväksymällä nämä premissit on helpompi ymmärtää, minkä takia suvaitsevainen suvaitsee ja arvostaa, ja minkä takia tämä on niin hanakka pistämään muut kulttuurit samalle viivalle kuin länsimaalaisen kulttuurin.

Tämä on kuitenkin ajatusvirhe, jonka havainnot vahvistavat. Muslimikulttuurin ikävät piirteet eivät johdu yksittäisistä ikävistä muslimeista, vaan ne kuuluvat muslimikulttuuriin. Samalla tavoin länsimaiden ikävät piirteet kuuluvat länsimaiseen kulttuurin. Länsimaisen kulttuurin ikäviä piirteitä on yksinkertaisesti vähemmän, eivätkä ne ole yhteiskunnalle samalla tavalla pysähtyneisyyttä ja takapajuisuutta aiheuttavia.

Sen lisäksi että kyseessä on ilmiselvä ajatusvirhe, kulttuurisokeus aiheuttaa sen, ettei länsimaalaista kulttuuria osata suojella. Länsimaisesta kulttuurista puuttuu itsesuojelumekanismi. Käsittäessään länsimaalaisen kulttuurin ja länsimaalaisen ihmisen globaliiksi maksiimiksi ja yleiseksi mittatikuksi on helppo alkaa ihannoiden juhlimaan muiden kulttuurien rantautumista länsimaihin. Näistä muista kulttuureista otetaan mielenkiintoiset ja erikoiset tavat, ruuat ja muusikit ja oletetaan, että tämä on tässä. Kulttuuri on tämänkaltaisille ihmisille pelkkää ruokaa, taidetta ja tanssiesityksiä, joten sitä on helppo tukea ja sen toteuttamista kannustaa. Monikulttuurin vastustamista on äärimmäisen helppo kutsua pelkäksi rasismiksi, sillä individualistisen kulttuurin tuotoksena kasvanut ihminen ei ymmärrä ryhmädynamiikkaa. Hän kokee, että toisaalta tullut, toista kulttuuria edustava ihminen edustaa toista kulttuuria ainoastaan ulkoisten seikkojensa kautta, jonka takia tämän kulttuurin kritisoiminen on suvaitsevaisen mielessä pelkkää ulkoisten seikkojen kritisointia.

Länsimaiseen kulttuuriin kehityksen myötä kasvanut sisäänrakennettu individualismi aiheuttaa myös pitkällä tähtäimellä sen, että länsimaalainen kulttuuri väistyy, syrjäytyy ja tuhoutuu. Länsimaalaisen kulttuurin kauneimmat piirteet, eli individualismin korostaminen ja yksilönvapauden loukkaamattomuus aiheuttavat sen, ettei suojeltavaa, yhteistä kulttuuria osata tai pystytä suojemaan, vaan sen olennaisimpiin arvoihin kuulu sitä uhkaavien elementtien syleileminen äärimmäisen individualismin esimerkkeinä.

Tätä on suvaitsevaisuus, ja siksi se on haitallista. Se on haitallista suvaitsevaisuudelle itselleen, sillä suvaitsevaisuus arvona suvaitsee niitäkin, joiden mielestä suvaitsevaisuus on turhaa haihattelua. Muslimia suvaitseva homoseksuaali ymmärtänee tämän siinä vaiheessa, kun muslimi sovittelee hänen kaulaansa hirttosilmukkaa Iranin kulttuurin tyyliin.

Kulttuuri koostuu ihmisistä, näiden arvoista, teoista ja yhdessä jaetuista käsityksistä. Monikulttuuri koostuu olosuhteista, joissa nämä arvot ja käsitykset ovat eri ihmisillä merkittävästi erilaisia. Eri arvomaailmoissa elävien ihmisten sekamelska on arkipäivää länsimaissa, sillä täällä on totuttu siihen, että jokaisen yksilön arvomaailma on hänen omansa, eikä ole muiden asia ulkopuolelta tätä arvostella. Demokraattinen puoluepolitiikka ylläpitää valtiota, jossa puolueiden keskinäinen tasapaino ja täten vallankäyttö peilaa suuren yleisön arvomaailmaa. Tilanne johtaa siihen, että kulttuuri, lainsäädäntö ja laillinen hallitus ei määrittele kansalle kansan arvoja, vaan kansa määrittelee vallanpitäjien arvot. Kehityksen myötä nämä arvot ovat muovautuneet kehitykselle suotuisiksi, ja yleinen moraalikäsitys nauttii laajaa hyväksyntää.

Yhteisten arvojen kollektiivi arvottaa ja määrittelee hyvin pitkälle sen, missä puitteissa yksilöt voivat ja saavat arvomaailmaansa tuoda julki.

Islamilainen kulttuuri yhteisöllisenä torjuu huomattavasti vahvemmin individualismin ja toimii kollektiivina. Se saa voimaa joukoista ja käskynsä ulkopuolelta. Islamilainen kulttuuri voidaan mieltää huomattavasti vahvemmaksi, sillä siinä on sisäänrakennettuna resistanssi muutokselle, joka suojelee kulttuurientiteettiä siihen vaikuttavilta aineksilta. Se ei toki tee islamilaisesta kulttuurista sen parempaa, ainakaan kyseisessä kulttuurissa eläville ihmisille. Millä tahansa hyvinvoinnin asteikolla mitattuna teokratia on alamaisilleen huonompi kuin demokratia.

Individualismin ja yksilön tavoitteiden sijalle asetetaan uskonnollinen, jumalallinen tavoite. Tämä tavoite ei jousta, se määrittelee kuka muslimi on ja mitä muslimin tulee tehdä. Sekoittuessaan länsimaiseen kulttuuripiiriin, jonka arvomaailmaan muslimin hyväksyminen, ymmärtäminen ja kulttuuripiiriin ottaminen kuuluu jää länsimaalainen kulttuuri heikompana vahvemman jalkoihin silloin, kun tämän yhteisökulttuurin edustajien kriittinen massa ylittyy. Tapahtuu kulttuurinvaihdos, jota vastaan länsimaalaisella kulttuurilla ei ole aseita.

Ajattele asiaa näin: Silloin, kun demokraattisessa valtiossa asuu 50% muslimeja, kenet kansa äänestää hallitukseen?

Länsi on kulttuuripiiriltään erittäin altis dhimmiydelle ja kovalta ytimeltään senkaltaisten arvojen päälle rakennettu, ettei näitä arvoja toteuttamalla voida länsimaalaista kulttuuripiiriä suojella. Edistys on täällä kulkenut siihen pisteeseen, että humaaniuden nimissä kaikesta ollaan valmiita luopumaan, sillä ne kulttuurielementit mitä omaan kulttuuripiiriin islamilaisista kulttuureista päästetään ovat perusrakenteiltaan vastakkaisia.

Islam ei kunnioita suvaitsevaisuutta, kehitystä tai muutosta. Suvaitsevaisuus on yksisuuntainen prosessi, jossa länsi suvaitsee islamia, joka ei suvaitse sitä takaisin vaan pyrkii murtamaan sen istuttamalla sen sisälle oman uskomusmaailmansa. Tämä tuntuu olevan hyvässä vauhdissa, sillä ne tahot ja voimat jotka länsimaalaista elämäntyyliä arvostavat jäävät pääsääntöisesti poliittisessa keskustelussa jalkoihin. Konservatiivit nähdään taantumuksellisina, kehityksen rattaista pudonneina ruikuttajina jotka vierovat vieraita ulkonäköjä, makuja ja hajuja. Tämä on seurausta taas siitä, että individualismia korostava kulttuuri rakastaa toiseutta - tämän kulttuurin maksimaalinen saavutus on suvaita mahdollisimman erilaista yksilöä.

Lännen avoimuus, suvaitsevaisuus ja individualistisuus ovat sen kauneimpia arvoja, ja ne avaavat sen portit niille voimille, jotka sen lopulta tulevat vahvemman oikeudella tuhoamaan.

Toivon taas, kuten aina, käsittäneeni asian aivan väärin.

Sama kirjoitus on julkaistu blogissani.

[Tehtaankadun homma]

Kirjoituksessa on ansiokkaita aineksia, mutta länsimainen kulttuuri ei kyllä tule "tuhoutumaan" ainakaan äänestämällä. Jos toiseus ei eurooppalaistu, vaan Rosengårdin häiriköiden meiningistä tulee yhä valtavirtaisempaa meininkiä kaikkialla, siinä määrin, että yhteiskunta ei enää kykene toimimaan, niin uskotko todella, että länsimaalaiset vain alistuvat? Kenellä on talouden resurssit, armeija komennossaan, isommat pyssyt kuin gangstoilla?

Euroopassa on myös pinnan alla kytevää, hirvittävää patoutunutta väkivaltaisuutta. Ihminen voi yhdessä yössä muuttua eläimeksi, jos tilanne niin määrää ja johdattaa.

Tulijat kyllä häviävät hypoteettisen välienselvittelyn, jos Eurooppa koskaan niin alas vajoaa.

Mutta en usko, että niin tulee käymään, eikä niin tarvitse käydä. Harva muslimikaan sellaista toivoo, joten yleistävä puhuminen Islamista on aika turhaa.

[Taustavaikuttaja]

Kirjoituksessa on ansiokkaita aineksia, mutta länsimainen kulttuuri ei kyllä tule "tuhoutumaan" ainakaan äänestämällä. Jos toiseus ei eurooppalaistu, vaan Rosengårdin häiriköiden meiningistä tulee yhä valtavirtaisempaa meininkiä kaikkialla, siinä määrin, että yhteiskunta ei enää kykene toimimaan, niin uskotko todella, että länsimaalaiset vain alistuvat? Kenellä on talouden resurssit, armeija komennossaan, isommat pyssyt kuin gangstoilla?

Minä näen tämänkaltaisten tapahtumien olevan myös olennaisilta piirteiltään nykyisenkaltaisen länsimaalaisen kulttuurin tuhoutumista. En yhtään epäile, etteikö lännellä olisi kykyä vaikkapa etniseen puhdistukseen, mutta se ei ole enää se sama länsi, jonka minä länneksi miellän. En tarkoita kulttuurin tuholla sitä, että täältä jokainen valkopintainen jeesususkovainen katoaa tai ammutaan vaan kulttuurin merkittävää muutosta, joka tuo kulttuuriin elementtejä jotka eivät siihen nyt kuulu.

Euroopassa on myös pinnan alla kytevää, hirvittävää patoutunutta väkivaltaisuutta. Ihminen voi yhdessä yössä muuttua eläimeksi, jos tilanne niin määrää ja johdattaa.

Tulijat kyllä häviävät hypoteettisen välienselvittelyn, jos Eurooppa koskaan niin alas vajoaa.

Mutta en usko, että niin tulee käymään, eikä niin tarvitse käydä. Harva muslimikaan sellaista toivoo, joten yleistävä puhuminen Islamista on aika turhaa.

Jaa. Minä olen käsittänyt, että islamilaisen maailman tavoitteena on saavuttaa maailmanlaajuinen kalifaatti. Tuo ajatus lähti siltä pohjalta, että asia on näin. Jos olen väärässä, hyvä. Nykymerkit eivät vaan anna mitään syytä olettaa, että muslimien suuri massa ei pyrkisi muuttamaan isäntäyhteiskuntiaan muslimiyhteiskunniksi - briteissä on päästy sharialakitasolle, ja hollannissa puuhataan omia "muslim only"-asuinkortteleita.

p.s. yleistävä puhuminen islamista ei ole turhaa, silloin kun puhutaan islamista. Jokaisen muslimin tuomitseminen islamin yleistämisen kautta taas on haitallista, mutta siihen en pyrkinytkään.

[Liero]

Lännen avoimuus, suvaitsevaisuus ja individualistisuus ovat sen kauneimpia arvoja, ja ne avaavat sen portit niille voimille, jotka sen lopulta tulevat vahvemman oikeudella tuhoamaan.

Minä en näe ongelmana niinkään länsimaisuutta, vaan länsimaisten arvojen vääränlaisen painottamisen. Tietysti paradoksaalista on se, että se juuri Yhdysvalloissa on tällä hetkellä vahvimmillaan. Obama-maniassa painotetaan uskonnon- ja sananvapautta, mutta ei pidetä samassa arvossa sitä osaa perustuslaista, joka pitkälti tekee länsimaisuudesta niin vahvan kuin se on. Tarkoitan oikeutta omistaa (missä saa vetää rajat kiinni muilta) ja oikeutta puolustaa omaisuuttaan aseellisesti. Länsimaita ollaan riisumassa aseista(demokraattinen päätöksenteko, neuvottelupolitiikka) ja omaisuudesta(optioiden paheksunta, julkinen terveydenhuolto ja sosiaaliapu) siksi, että saadaan islamille tila ja resurssit toteuttaa itseään. 

[Ernst]

Lännen avoimuus, suvaitsevaisuus ja individualistisuus ovat sen kauneimpia arvoja, ja ne avaavat sen portit niille voimille, jotka sen lopulta tulevat vahvemman oikeudella tuhoamaan.

Minä en näe ongelmana niinkään länsimaisuutta, vaan länsimaisten arvojen vääränlaisen painottamisen. Tietysti paradoksaalista on se, että se juuri Yhdysvalloissa on tällä hetkellä vahvimmillaan. Obama-maniassa painotetaan uskonnon- ja sananvapautta, mutta ei pidetä samassa arvossa sitä osaa perustuslaista, joka pitkälti tekee länsimaisuudesta niin vahvan kuin se on. Tarkoitan oikeutta omistaa (missä saa vetää rajat kiinni muilta) ja oikeutta puolustaa omaisuuttaan aseellisesti. Länsimaita ollaan riisumassa aseista(demokraattinen päätöksenteko, neuvottelupolitiikka) ja omaisuudesta(optioiden paheksunta, julkinen terveydenhuolto ja sosiaaliapu) siksi, että saadaan islamille tila ja resurssit toteuttaa itseään. 

Oswald Spengler arvioi länsimaisen kulttuurin tuhoutuvan 200 - 300 vuoden kuluttua. Spengler kirjoitteli 1920-luvulla näin, eli jos kalifaatti on tullakseen, siihen on kulttuurimme lopullista "Untergang'ia" odotellessa vielä reilusti aikaa.

Olen samaa mieltä Lieron kanssa: oikeudesta sulkea ovi kotiinsa ja varastoonsa ja ampua tunkeilijat ei pidä tinkiä, tai muuten joudutamme itse kulttuurimme alasajoa ja arabialainen maaginen kulttuuri kävelee sisään. Ensimmäiset kokeilijat ovat jo täällä.

[LW]

Sokea usko oman kulttuurin ja yhteiskunnan ylivertaisuuteen voi johtaa kahdenlaiseen kehitykseen. Se ensimmäinen, historian valossa ehdottomasti yleisempi on mm. keisarillisen Kiinan ja muinaisen arabikulttuurin valitsema tie. Horjumaton usko siihen, että oma kulttuuri on aksiomaattisesti ylivertainen, ja näin ollen muihin ei tarvitse kiinnittää sen ihmeempää huomiota kuin lyödä heitä turpaan aina kuin he alkavat ryppyilemään. Arabeilla ja sittemmin turkkilaisilla oli tuhansia tilaisuuksia panna merkille Euroopan teknis-tieteellinen irtiotto ja ryhtyä systemaattisesti ottamaan siitä oppia, mutta vaikka satunnaiset yksilöt panivat sen merkille jo 1600-luvulla, kulttuuri kokonaisuutena tajusi asian vasta 1800-luvun vaihteessa. Kiinakin olisi voinut tehdä Japanit, ymmärtää hovissa vaikuttaneiden jesuiittapappien tietämyksen ja vaikutusvallan olevan merkki siitä, ettei kaikki arvokas tule Keskustan Valtakunnasta, mutta vaikka jotkut tämän johtopäätöksen tekivätkin, konservatiivit voittivat silti 10-0. Ulkopuolisilta vaikutteilta itserakkaasti sulkeutuminen ja toisaalta niiden edessä pyllistäminen eivät kumpikaan ole mitään hyviä vaihtoehtoja. Länsimaat ovat menneet aivan liian pitkälle avoimuuden suhteen, mutta on varottava, ettei korjausliike johda Festung Europaan. Pitkällä tähtäimellä sekään ei olisi hyvä vaihtoehto.

TH,

Minäkään en usko, että Eurooppa mitenkään luhistuu. Lähiöjengit tuskin pystyvät koskaan mihinkään kovin yhtenäiseen toimintaan. Islamistit ovat jo keskenään uskomattoman toraisia, ja jos he menevät selittämään gangstoille, että ota se jointti pois suusta ja pistä tämä räjähdeliivi päällesi, he saavat äkkiä stiletistä vatsaansa. Silti, yhteiskuntarauhan hajoaminen ja etnisen vihanpidon alkaminen johtaisi aivan uskomattomiin inhimillisiin tragedioihin, talouden luhistumiseen ja eurooppalaisen mentaliteetin palaamiseen menneille vuosisadoille. Tämä on parempi vaihtoehto kuin alistuminen, mutta vain piirun verran. Kumpaakin tulee välttää kuin ruttoa.

[Jouko]

Taustavaikuttajan kirjoitus on asiaa. Samaa on Jussikin käsitellyt kirjoituksissaan. Hän hyökkää Jaakko Hämeen-Anttilan kimppuun ja kysyy: "Kenellä on oikeus määritellä islam?". Ei varmaankaan ensimmäiseksi Hämeen-Anttilalla, joka yrittää mainostaa islamia suvaitsevana oppina. islam ei suvaitse mitään joka ei kuulu sen ajatusmaailman piiriin. Siksi tarvitaan kaikenlaisa erikoisvaatimuksia, jotka rapauttavat yhteiskuntaamme: Musliminaisille omat uimahallivuorot, bikinikiellot uimarannoilla, betoniporsaat pois kaduilta, raa'at eläinten teurastusmenetelmät, naisten pukeutumissäännöt jotka haittaavat tunnistusta ja tekevät mahdottomaksi monen ammatin harjoittamisen y.m y.m...loputtomiin. Vaatimuksille ei tule loppua kun pää on saatu auki. Ja tämä koskee yhtä ainoaa uskontokuntaa. Kotoperäisillä mustalaisillamme on vastaavia mutta he tulevat pysymään vähemmistönä kun islamilaisten määrä lisääntyy räjähdysmäisesti.
Sitten kun erilaiset vähemmmistöryhmät jatkavat kasvamistan alkaa lisääntyä muillakin erikoisvaateita, jotka menevät toisten kanssa ristiin ja konflikti on valmis vaikka me kantasuomaliset kuinka yrittäisimme suvaita siinä välissä. Tällä hetkellä rakennetaan pohjaa sisällissodille, libanonisoitumiselletai palestiinasoitumiselle, balkanisoitumiselle. Noissa kaikissa mainituissa kolkissa ovat islamilaiset aina läsnä aiheuttamassa jatkuvaa härdeliä. Tätä eivät kaikensuvaitsijat ymmärrä.

[Taustavaikuttaja]

Tätä eivät kaikensuvaitsijat ymmärrä.

Voi olla että ymmärtää - taivallus kohti monikulttuurista yhteiskuntaa tuntuu olevan samankaltainen utopistinen näkemys kuin tiettyjen piirien lampaiden ja leijonien yhteiselo samoilla kukkakedoilla ituja järsien.

Tässä taistelussa on kuitenkin selvää, kummat ovat lampaita, ja kummat leijonia. Toiset vaativat, uhkailevat, pelottelevat, ampuvat, tappavat ja hakkaavat. Toiset pyytävät anteeksi, myöntyvät, antavat periksi, järjestävät erikoisjärjestelyjä ja kaiken aikaa kertovat muille lampaille, miten susia tulee arvostaa ja kunnioittaa.

On varmaan selvää, että käytän termiä "taistelu" hieman retorisesti, koska nykyislamisaatiossa ei voida puhua varsinaisesti mistään perinteisestä konfliktista, vaan ennemminkin ahkerasta sisstyöstä, jolla pikkuhiljaa väestönvaihdon kautta saavutetaan oma tavoite; islamilainen eurooppa.

Siitä huolimatta, että tavoite on ääneenlausuttu, ei sitä osata tai uskalleta vastustaa, sillä sen toteutumista ei pidetä negatiivisena asiana. Se on huolestuttavaa.

[Zngr]

Joitakin vuosia sitten eräässä blogissa oli uutisia Saksasta ja siellä riehuvista turkkilaisista samassa yhteydessä kuin Euroopan islamisoitumisesta. USA:ssa asuva kirjoittaja ihmetteli, miksi Euroopassa ei tehdä mitään. Siellä eivät kaikki ajattele, kuten täällä, että dialogi ja moraalinen supervalta-asema on ainoa tapa ratkaista konfliktit. Eurooppa taas uskoo näin.

Toinen kirjoittaja vastasi 'Saksalaiset eivät ehkä tee vielä mitään, mutta jos pistät heidät tarpeeksi ahtaalle, olemme nähneet, että he osaavat teollistaa väkivallan ja sen seuraukset'.

Yksi kylmäävimmistä kommenteista mitä olen lukenut.

[Markus Mannonen]

Berliinin metrossa kuultua:

Saksalaisnainen yritti ojentaa huonosti kayttaytyvaa maahanmuuttajanuorisoa. Yksi "nuorison" jasenista sanoi naiselle: "Meita on jo 2 miljoonaa maahanmuuttajaa.. ette voi meille enaa mitaan". Siihen nainen vastasi kylmasti: "Juutalaisia oli 4 miljoonaa.. katso mita teimme heille".

[Jouko]

Berliinin metrossa kuultua:

Saksalaisnainen yritti ojentaa huonosti kayttaytyvaa maahanmuuttajanuorisoa. Yksi "nuorison" jasenista sanoi naiselle: "Meita on jo 2 miljoonaa maahanmuuttajaa.. ette voi meille enaa mitaan". Siihen nainen vastasi kylmasti: "Juutalaisia oli 4 miljoonaa.. katso mita teimme heille".

Niin. Tuollaiseksi se menee vääjäämättä, valitettavasti. Röyhkeys lisääntyy kun ei mitään tehdä häiriköille. Se lopetetaan kuitenkin lyhyeen ennemmin tai myöhemmin kun ihmisten mitta tulee täyteen. Jälki voi olla kaameaa kun kriittinen piste ohitetaan.

[Kami]

Seuraavia nousi mieleen erittäin hyvin jäsennetystä ja järkevästä tekstistäsi. Tarkoitusperäni ei ole koittaa todistaa sinua vääräksi, vaan enemmänkin ihmetellä asioita jotka minua tekstissäsi jäivät vaivaamaan.

Se osa mikä jää kommenttieni ulkopuolelle, on se osa minkä kanssa olen täysin samaa mieltä.

toimivampi, avoimempi, vapaampi ja humaanimpi kuin islamilainen kulttuuri.

Toimivuus riippuu päämäärästä, avoimmuus on totta, vapaus kuuluu runouteen, humaanius taas erittäin epätarkka arvo. Erottaisin ainakin vapauden ja huumaaniuden pois kokonaan, sillä niitä ei voi mitata mielestäni uskottavasti. Mielestäni perustelut täytyy pohjata muille kuin moraalisille julistuksille.

Tämä on kuitenkin ajatusvirhe, jonka havainnot vahvistavat. Muslimikulttuurin ikävät piirteet eivät johdu yksittäisistä ikävistä muslimeista, vaan ne kuuluvat muslimikulttuuriin. Samalla tavoin länsimaiden ikävät piirteet kuuluvat länsimaiseen kulttuurin. Länsimaisen kulttuurin ikäviä piirteitä on yksinkertaisesti vähemmän, eivätkä ne ole yhteiskunnalle samalla tavalla pysähtyneisyyttä ja takapajuisuutta aiheuttavia.

Muslimikulttuurin vertaaminen länsimaiseen kulttuuriin on jotakin mitä minä en hahmota. Mitä ovat länsimaisen kulttuurin ikävät piirteet? Toisaalta tilanne on "käänteisesti sama" kuin ymmärtäjillä. Siinä missä ymmärtäjät tarkastelevat "ihania" piirteitä muissa sitä kautta mitä itsellä ei ole, vastustajat tarkastelevat "huonoja" piirteitä sitä kautta mitä itsellä on. Sanan- ja uskonnonvapaus, individualismi, naisten oikeudet jne. eivät myöskään kuulu universaaliin maksiimiin.

Sen lisäksi että kyseessä on ilmiselvä ajatusvirhe, kulttuurisokeus aiheuttaa sen, ettei länsimaalaista kulttuuria osata suojella.

Tai sitten suojelukyvyttömyyden aiheuttaa se, ettei ole oikein selvillä missä raja menee, länsimaisen kulttuurin "ykseys", tai yhteisöllisyys on harhaa ja loppupeleissä aina päädytään ajamaan jonkin sen piirin sisällä olevan yksittäisen ryhmän asiaa. Korjatkaa ihmeessä, sillä minulla on todella hakusessa tämä länsimaisuus josta puhutaan. Tai ei sinäänsä edes se, vaan sen merkitys. Minusta se on liioiteltu ja siksi erittäin huono verrata johonkin uskontoon, ja vielä vähemmän sellaiseen kuin Islam. Jotenkin ne vaan eivät vaikuta yhteismitallisilta.

Käsittäessään länsimaalaisen kulttuurin ja länsimaalaisen ihmisen globaliiksi maksiimiksi ja yleiseksi mittatikuksi on helppo alkaa ihannoiden juhlimaan muiden kulttuurien rantautumista länsimaihin.

...tai toimimaan käänteisesti.

Länsimaiseen kulttuuriin kehityksen myötä kasvanut sisäänrakennettu individualismi aiheuttaa myös pitkällä tähtäimellä sen, että länsimaalainen kulttuuri väistyy, syrjäytyy ja tuhoutuu. Länsimaalaisen kulttuurin kauneimmat piirteet, eli individualismin korostaminen ja yksilönvapauden loukkaamattomuus aiheuttavat sen, ettei suojeltavaa, yhteistä kulttuuria osata tai pystytä suojemaan, vaan sen olennaisimpiin arvoihin kuulu sitä uhkaavien elementtien syleileminen äärimmäisen individualismin esimerkkeinä.

Ahaa, tämä on siis länsimaisen kulttuurin erityispiirre. Hyvinvointi purkaa yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys syntyy tarpeesta selvitä. Kun se on mahdollista yksilölle, yhteisöllisyys pikkuhiljaa purkautuu. Siltä kantilta hyvinvointi olisi länsimaisen kulttuurin erityispiirre. Eli kun hyvinvointia ei ole, länsimainen kulttuurikin lakkaa olemasta? Tämä on heikko kohta, enkä ihmettele ollenkaan että sitä on vaikea puolustaa.

Kulttuuri koostuu ihmisistä, näiden arvoista, teoista ja yhdessä jaetuista käsityksistä. Monikulttuuri koostuu olosuhteista, joissa nämä arvot ja käsitykset ovat eri ihmisillä merkittävästi erilaisia.

Ymmärrän tämän kontekstissa suomalainen kulttuuri. Mitä en ymmärrä, on oletus että länsimainen kulttuuri ei ole monikulttuurinen jos sitä katsoo kokonaisuutena. Sehän on luonut koko käsitteen ja rakentanut perusteet sille.

Islamilainen kulttuuri yhteisöllisenä torjuu huomattavasti vahvemmin individualismin ja toimii kollektiivina. Se saa voimaa joukoista ja käskynsä ulkopuolelta. Islamilainen kulttuuri voidaan mieltää huomattavasti vahvemmaksi, sillä siinä on sisäänrakennettuna resistanssi muutokselle, joka suojelee kulttuurientiteettiä siihen vaikuttavilta aineksilta.

Islamilainen kulttuuri on perhekeskeinen, mutta se ei tee islamilaisesta kulttuurista erityistä. Se on vain yksi sen ominaisuuksista ja ehkä seurauksista, sillä perhekeskeisyys on elinehto tietyissä oloissa. Moisista oloista ei ole myöskään pitkään Suomea katsellessa, ja matka takaisin ei ole myöskään pitkä. Edelleen, tämän perusteella näyttäisi että länsimaisuus == hyvinvointi == heikoilla kantimilla ja heikko arvo.

Individualismin ja yksilön tavoitteiden sijalle asetetaan uskonnollinen, jumalallinen tavoite.

Tämä on äärimmäisen tehokasta ja ihmiselle luonnollista. Yksilöt ovat hirveän tehottomia ja yksilönpalvonta kuuluu sekin runouteen. Ja todistat sen itsekin todeksi seuraavasti:

Ajattele asiaa näin: Silloin, kun demokraattisessa valtiossa asuu 50% muslimeja, kenet kansa äänestää hallitukseen?

[Taustavaikuttaja]

Toimivuus riippuu päämäärästä, avoimmuus on totta, vapaus kuuluu runouteen, humaanius taas erittäin epätarkka arvo. Erottaisin ainakin vapauden ja huumaaniuden pois kokonaan, sillä niitä ei voi mitata mielestäni uskottavasti. Mielestäni perustelut täytyy pohjata muille kuin moraalisille julistuksille.

Vapauden ja humaaniuden mittaaminen onnistuu epämääräisin keinoin esim. tarkastelemalla ihmisten sanan- ja mielipiteenvapautta, uskonvapautta, liikkumisenvapautta, etc.. Ei jonkin suureen tarvitse olla eksaktisti mitattavissa, jotta voidaan sanoa X > Y.

Humaaniudella tarkoitin mm. rangaistuskäytäntöä ja vaikkapa sitä, miten naisiin suhtaudutaan. Vaimon kepillä pieksäntä on mielestäni vähemmän humaania kuin asiallinen keskustelu.

Muslimikulttuurin vertaaminen länsimaiseen kulttuuriin on jotakin mitä minä en hahmota. Mitä ovat länsimaisen kulttuurin ikävät piirteet? Toisaalta tilanne on "käänteisesti sama" kuin ymmärtäjillä. Siinä missä ymmärtäjät tarkastelevat "ihania" piirteitä muissa sitä kautta mitä itsellä ei ole, vastustajat tarkastelevat "huonoja" piirteitä sitä kautta mitä itsellä on. Sanan- ja uskonnonvapaus, individualismi, naisten oikeudet jne. eivät myöskään kuulu universaaliin maksiimiin.

Universaalin maksimin käsitteellä tarkoitin ajatusta siitä, että kaikki pohjimmiltaan kannattaisivat samoja arvoja, kuten sananvapautta, ja ainoa estävä tekijä näiden arvojen kannattamisen toteuttamiselle olisi esim. pakolaisen entisen isäntämaan sortorakenteet. Tarkoitin sitä, että sananvapauden tukahduttajat eivät eurooppaan muuttaessaan omaksu sananvapauden puolustamisen arvoja, vaan euroopassakin vaativat mm. lainsäädäntöä estämään profeetan pilkkaamisen.

Länsimaalaisuuden huonoja arvoja ovat muun muassa epäperhekeskeisyys ja materialismi sekä tosi-TV:nä näkyvä idiotismin ja pinnallisuuden palvonta. Nämä ovat kuitenkin vähemmän haitallisia piirteitä kuin esimerkiksi koko elämän uhraaminen paratiisipaikan tavoitteluun.

Tai sitten suojelukyvyttömyyden aiheuttaa se, ettei ole oikein selvillä missä raja menee, länsimaisen kulttuurin "ykseys", tai yhteisöllisyys on harhaa ja loppupeleissä aina päädytään ajamaan jonkin sen piirin sisällä olevan yksittäisen ryhmän asiaa. Korjatkaa ihmeessä, sillä minulla on todella hakusessa tämä länsimaisuus josta puhutaan. Tai ei sinäänsä edes se, vaan sen merkitys. Minusta se on liioiteltu ja siksi erittäin huono verrata johonkin uskontoon, ja vielä vähemmän sellaiseen kuin Islam. Jotenkin ne vaan eivät vaikuta yhteismitallisilta.

Nimenomaan - länsimaalaisuus on hajanaista ja individualistista, omaa, selkeää kulttuuri-identiteettiä ei hahmoteta minkä takia sitä ei osatakaan vaalia. Individualismin vaaliminen on länsimaalaisuuden vaalimista. Käsittelin kirjoituksessa Islamilaista kulttuuria, jolla lähinnä tarkoitan muslimivaltioita ja niiden yhteisiä piirteitä, en viimeistä piirua myöten jokaista muslimivaltiota. Sisäistä varianssia löytyy, kuten esim. suomen ja ruotsinkin välisistä kulttuureista. Meillä on tosin yhteistä "länsimaalaisuutta" enemmän, kuin suomalaisuutta tai ruotsalaisuutta.

...tai toimimaan käänteisesti.

Juuri näin. Tämäkin on haitallista. Oman kulttuuri-identiteetin vaaliminen ei tarkoita sitä, että muita kulttuureita tulee syrjiä.

Ahaa, tämä on siis länsimaisen kulttuurin erityispiirre. Hyvinvointi purkaa yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys syntyy tarpeesta selvitä. Kun se on mahdollista yksilölle, yhteisöllisyys pikkuhiljaa purkautuu. Siltä kantilta hyvinvointi olisi länsimaisen kulttuurin erityispiirre. Eli kun hyvinvointia ei ole, länsimainen kulttuurikin lakkaa olemasta? Tämä on heikko kohta, enkä ihmettele ollenkaan että sitä on vaikea puolustaa.

Se on myös vaikea selittää. Yhteisöllisyys on huomattavasti tarpeellisempaa kulttuureissa, joissa ilman yhteisöä ei selviä. Monilapsiset perheet ovat köyhien maiden sosiaaliturva, jota ilman esim. Suomessa pärjää mainiosti. Kasvava materiaalinen hyvinvointi mahdollistaa yhteisöllisyydestä irtautumisen, joka näkyy vahvasti mm. yksinhuoltajien määrässä ja avioliittojen kariutumisessa. Länsimaissa ihminen pyrkii olemaan enemmän yksilö, eikä osa ryhmää, sillä siihen on mahdollisuus ja resurssit.

Ymmärrän tämän kontekstissa suomalainen kulttuuri. Mitä en ymmärrä, on oletus että länsimainen kulttuuri ei ole monikulttuurinen jos sitä katsoo kokonaisuutena. Sehän on luonut koko käsitteen ja rakentanut perusteet sille.

Jokainen kulttuuri on monikulttuurinen, ja länsimaalainen kulttuuri on monikulttuurinen eri maiden varianssien kautta. Monikulttuurisuus tässä kontekstissa muuttuu rasitteeksi silloin, kun yhdistellään perusarvoiltaan toisiinsa yhteensopimattomia kulttuureita, kuten esim. islamilainen yhteisöllis-uskonnollinen kulttuuri ja materialistinen, individualistinen länsikulttuuri.

Islamilainen kulttuuri on perhekeskeinen, mutta se ei tee islamilaisesta kulttuurista erityistä. Se on vain yksi sen ominaisuuksista ja ehkä seurauksista, sillä perhekeskeisyys on elinehto tietyissä oloissa. Moisista oloista ei ole myöskään pitkään Suomea katsellessa, ja matka takaisin ei ole myöskään pitkä. Edelleen, tämän perusteella näyttäisi että länsimaisuus == hyvinvointi == heikoilla kantimilla ja heikko arvo.

Pointtini on se, että länsimaalainen kehitys ja hyvinvointi mahdollistaa ryhmäkeskeisestä ja jumalkeskeisestä kulttuurista irroittautumisen. Tämä aiheuttaa sen, ettei kyseistä kulttuuria enää osata mieltää kulttuuriksi. Tästä kirjoittaa mielestäni varsin hyvin Mestari artikkelissaan "turkkilainen tupakoi".

Tämä on äärimmäisen tehokasta ja ihmiselle luonnollista. Yksilöt ovat hirveän tehottomia ja yksilönpalvonta kuuluu sekin runouteen. Ja todistat sen itsekin todeksi seuraavasti:

Ajattele asiaa näin: Silloin, kun demokraattisessa valtiossa asuu 50% muslimeja, kenet kansa äänestää hallitukseen?

Nyt en ihan ymmärtänyt, mitä tarkoitat.

p.s. pahoittelut ensimmäisen postauksen lievästä vaikeaselkoisuudesta. Jätin monia asioita selittämättä auki, olettaen, että teksti "osataan lukea" oikein

En myöskään väitä, että esittämäni ajatukset ovat realistinen totuus, kyseessä oli lähinnä ajatuksen sparraus. Blogin kommenttiosuus osoitti, että ainakin ajatuksia heräsi.

[reino]

No jos monikulttuurinen länsimainen kulttuuri on muuttumassa kulttuurittomaksi kulttuuriksi ja murenemassa, niin kannattaisiko hypätä kelkasta ja palata vaihteeksi takaisin vaikkapa suomalaiseen kulttuuriin?

Ihan vain välihuomautuksena.

[Karkea]

Euroopalaisen kulttuurin alas vajoamisesta, mitä nimim. Tehtaankatu sillä sitten tarkoittaneekin
ja siitä, ettei hän usko muslimien sitä toivovan.

Mutta en usko, että niin tulee käymään, eikä niin tarvitse käydä. Harva muslimikaan sellaista toivoo, joten yleistävä puhuminen Islamista on aika turhaa.

Aika äkkiä ovat unohtuneet WTC:n iskut, Madridin junien ja Lontoon metron räjäytteleminen. Lisäksi olisi kiva kuulla selitys sille, miksi maailman kriisipesäkkeet osuvat enimmäkseen muslimien asuttamille alueille. Miksi melkein mikä tahansa kulttuuri voi elää sovussa toisen kanssa, paitsi milloin toinen osapuoli on islamilainen? Minun mielestäni syy on islamin legitoima väkivaltakulttuuri, mikä ei ole mikään metaforinen ilmaus henkiselle kilvoittelulle
ja
mistä esim:nä viimeisimmät Irakissa omia kansalaisia vastaan.  Eikä tämäkään ole enää edes Lähi-Idän uutisten pääotsake.

Islamia ja siihan alistujia saa toki julistaa rauhanomaiseksi. Löytyykö muita rauhanomaisesti eläviä esimerkkejä kuin kunnioitetut Suomen tataarit? Mikähän lienee, etteivät he muuten halua somaleja seurakuntaansa?

[Rampe]

Olen tullut siihen tulokseen, että kulttuureille syntyy edistyksen myötä jonkin sortin elinkaari, jonka lopussa odottaa vääjäämätön tuho.

Oletukseni perustuu ajatukseen siitä, että länsimainen kulttuuri on edistyneempi ja kehittyneempi kuin esimerkiksi islamilainen kulttuuri. En siis elättele kulttuurirelativistisia ajatuksia siitä, että jokainen kulttuuri on yhtä hieno ja mahtava, sillä mielestäni kulttuurin kehityksen mittareiksi voidaan asettaa sellaisia asioita, jotka lännessa toteutuvat paremmin kuin islamilaisessa maailmassa, kuten sanan- ja uskonnonvapaus, individualismi, naisten oikeudet, etc.

Poistettu osa ylipitkästä sitaatista.

Lännen avoimuus, suvaitsevaisuus ja individualistisuus ovat sen kauneimpia arvoja, ja ne avaavat sen portit niille voimille, jotka sen lopulta tulevat vahvemman oikeudella tuhoamaan.

Toivon taas, kuten aina, käsittäneeni asian aivan väärin.

Sama kirjoitus on julkaistu blogissani.

Hienosti ajateltu. Me olemme liian herkkiä, liian suvaitsevaisia ja liian kaunosieluisia. Julmat voimat tulevat ja tuhoavat meidät, niin on aina tullut ja tulee käymään.

On niin surullista ajatella, kuinka tässä maailmassa ihminen joutuu kovettamaan itsensä, ihan vain pysyäkseen hengissä. Varmasti on olemassa monia muitakin syitä, enkä väitä että omakaan kulttuurimme olisi täydellinen, mutta se pahuus ja pimeä voima joka tuosta musulmaanien uskosta tulee vyörymään päällemme tulee kyllä aivan konkreettisella tavalla tuhoamaan meidät, ellei viisas kansamme viisastu entisestään.

[Parsifal]

Olen tullut siihen tulokseen, että kulttuureille syntyy edistyksen myötä jonkin sortin elinkaari, jonka lopussa odottaa vääjäämätön tuho.

Oletukseni perustuu ajatukseen siitä, että länsimainen kulttuuri on edistyneempi ja kehittyneempi kuin esimerkiksi islamilainen kulttuuri. En siis elättele kulttuurirelativistisia ajatuksia siitä, että jokainen kulttuuri on yhtä hieno ja mahtava, sillä mielestäni kulttuurin kehityksen mittareiksi voidaan asettaa sellaisia asioita, jotka lännessa toteutuvat paremmin kuin islamilaisessa maailmassa, kuten sanan- ja uskonnonvapaus, individualismi, naisten oikeudet, etc.

Poistettu osa ylipitkästä sitaatista.

Lännen avoimuus, suvaitsevaisuus ja individualistisuus ovat sen kauneimpia arvoja, ja ne avaavat sen portit niille voimille, jotka sen lopulta tulevat vahvemman oikeudella tuhoamaan.

Toivon taas, kuten aina, käsittäneeni asian aivan väärin.

Sama kirjoitus on julkaistu blogissani.

Hienosti ajateltu. Me olemme liian herkkiä, liian suvaitsevaisia ja liian kaunosieluisia. Julmat voimat tulevat ja tuhoavat meidät, niin on aina tullut ja tulee käymään.

On niin surullista ajatella, kuinka tässä maailmassa ihminen joutuu kovettamaan itsensä, ihan vain pysyäkseen hengissä. Varmasti on olemassa monia muitakin syitä, enkä väitä että omakaan kulttuurimme olisi täydellinen, mutta se pahuus ja pimeä voima joka tuosta musulmaanien uskosta tulee vyörymään päällemme tulee kyllä aivan konkreettisella tavalla tuhoamaan meidät, ellei viisas kansamme viisastu entisestään.

Näinhän se on...

(http://www.coxandforkum.com/archives/05.07.20.RealSuicideBomb-X.gif)

Vastaavia muuten löytyy enemmänkin Cox & Forkumin arkistoista. Valitettavasti kaverit ovat lopettaneet aktiivipiirtämisen.

[Nationalisti]

Spengler oli oikeassa. 'Nuff said. 

[Rutja]

Kirjoittelin aikani ratoksi hieman yhtekunnan henkisen tilan (jota voi pitää syynä myös monikultturismille) tarkastelua modernin kansallismielisin ja arvokonservatiivisin silmin. Kirjoitus ei ole kovin kiihottava, joten jos olet Jättipää tai Sairasmies - tai muusta perverssistä syystä etsit kiihottavaa kirjoitusta - niin hae muualta.

YHTEISKUNNAN HENKINEN RAPPIO


Terminä rappio merkitsee jonkin luodun ja ylläpidetyn asian huonontumista ja heikentymistä, kun se jää hoitamattomaan tilaan. Se merkitsee rakenteiden palautumista järjestyksestä kohti kaaosta ja sekasortoa. Kaikki, mikä maailmassamme on ihmisen luomaa, vaatii myös ylläpitoa. Tämä sääntö koskee niin konkreettisia, materiaalisia asioita, kuin kulttuurisia ja abstrakteja rakenteita, ja mikäli tämä unohdetaan, on seurauksena kehityksen kääntyminen kohti sitä alkutilaa, josta ihminen on asioita luonut. Mikäli yhteiskunnassa ei pidetä huolta kiinteistöistä, ne homehtuvat ja lahoavat, mikäli puistoja ei hoideta, ne rehevöityvät ja villiintyvät ja mikäli laillista yhteiskuntaa ei pidetä yllä asialle omistautunein viranomaisin, seuraa anarkia ja totalitarismi.  Samoin on kyse myös kulttuurisissa asioissa, sillä jos hyvää makua ja asiantuntemusta ei arvosteta, tapahtuu kulttuurin rappeutuminen. Näistä yksinkertaistetuista määritelmistä pyrin tarkastelemaan sitä rappiokehitystä, joka yhteiskunnassamme nähdäkseni tänään vallitsee ja kuinka poliittinen eliittimme käyttää sitä sumeilematta hyödykseen.

Kulttuuri ihmisen elämänmuotona

Kulttuuri merkitsee ihmisten tapaa toteuttaa omia tarpeitaan ja halujaan suhteessa muihin ihmisiin ja ympäristöönsä. Se on tapa toimia yhteiskunnan osana ja se seuraa läpi koko ihmiselämän kirjon tieteestä, taiteesta, kirjallisuudesta ja pukeutumisesta kieleen, käytöstapoihin, elämänarvoihin ja maailmankuvaan. Inhimillisessä toiminnassa ei ole mitään sellaista, mihin kulttuuri ei olisi vastavuoroisessa vaikutussuhteessa. Kulttuuri on merkitysjärjestelmä, joka antaa mielen ymmärtää asioita ja ilmiöitä kulloisessakin kontekstissaan ja tämä merkitsee sitä, että osaamme tulkita muiden ihmisten käyttäytymistä, sekä ennustaa heidän reaktioitaan suhteessa omaan toimintaamme.

Länsimainen kulttuuri on kulkenut vuosituhansia pitkän tien ollakseen sitä, mitä kulttuuri on silloin, kun se on kehittynyt ja muokkautunut pitkään monien vaiheiden lävitse. Lääkinnässä luonnosta löytyneistä rohdoista alkanut hoito on kehittynyt moderniksi lääketieteeksi, musiikki on kehittynyt satunnaisten käteen sattuneiden esineiden tuottamasta äänestä sinfoniamusiikiksi ja käsitykset ympäröivästä maailmasta ovat muovautuneet taikauskosta tieteelliseen maailmanselitykseen. Ihminen sinänsä on tämän matkan aikana muuttunut kuitenkin hyvin vähän. Mikäli moderni ihminen syntyisi 10 000 vuotta sitten vallinneeseen kulttuurin, niin tuskin eroa muihin tämän kulttuurin yksilöihin huomaisi. Koko yhteiskunnan kehitys on siis pohjimmiltaan abstraktien käsitteiden, ajatusten, tiedon, teorioiden ja arvojen jalostumista. Toki tekniikka ja infrastruktuuri ovat materiaalisia, mutta näiden olemassaololle on ensisijaisen tärkeää, että on ensin olemassa ideat ja tietotaito näiden toteuttamiseksi – kerrostaloa ei voi rakentaa, ellei ymmärrä matematiikkaa ja rakennusoppia. Mikäli tämä sivistys katoaa, sitä ei kehitetä ja ylläpidetä, taantuu myös yhteiskunta takaisin kohti primitiivisiä kulttuureja. Toisaalta tekniikka ja infrastruktuuri saattavat säilyä korkeina rappeutuneessakin kulttuurissa, mutta tekniikan ja infrastruktuurin tarjoamia mahdollisuuksia käytetään yhä enemmän vain yksinkertaisimpien tarpeiden ja halujen toteuttamiseen.


Kuinka rappio ilmenee?

Kulttuurinen rappeutuminen koskee kaikkia elämän alueita. Se näkyy taiteessa, filosofiassa, politiikassa, viihteessä ja ennen kaikkea ihmisten arvoissa.  Rappiokehitys on itseään ruokkivaa ja eksponentiaalista, sillä mitä vähemmän yhteiskunnan vanhoja, hidastavia arvoja asettautuu vasten tätä kehitystä rappion niitä syödessä, sitä nopeammaksi dekadenssi käy.

Taiteessa rappio ilmenee kaiken ylevään, sopusuhtaisuuteen ja luonnolliseen estetiikkaan pyrkivien suuntauksien hylkäämisenä. Tämä kehitys on leimallista ennen kaikkea toisen maailmansodan jälkeiseen taidemaailmaan, jolloin taiteilijapiirit täyttyivät laajalti sosialisteista, joiden agendaan kuului kaiken sen romuttaminen ja mitätöiminen, mikä on perinteistä, ylevää, romanttista, kansallista ja klassisen estetiikan ihanteita noudattaa. Tilalle astuvat shokeeraavuus, groteskius, sekä muut rajojen ja hyvän maun rikkomukset. Luonnollisesti hyvä maku on sidonnainen kulttuuriin, mutta hyvän maun määritelmäksi sovittakoon tässä yhteydessä se, mikä ei vakavasti riko kansan perusarvoja. Sinänsä hyvän maun vastaisen taiteen tuottaminen ei ole tuomittavaa siinä mielessä, että sellainen tulisi suoranaisesti kieltää, mutta on kyseenalaista, että kansan tuottamia verorahoja käytetään tällaisen taiteen edistämiseen.

Filosofian rappio näkyy aatteellisena dekonstruktiivisuutena ja löysänä relativismina, joka mahdollistaa älyllisen perustelun moraaliselle selkärangattomuudelle. Tässä ajattelussa hylätään perusarvojen ja etiikan oikeutus vain keinotekoisina rakenteina, eikä niillä katsota olevan elämää määrittäviä arvoja. Pitkälti filosofisen rappeutumisen taustalla ovat samat poliittiset ja yhteiskunnalliset voimat, kuin jotka taiteenkin kehityksen taustalta ovat esiin nostettavissa. Olkoot arvot ja kulttuuri kuinka keinotekoisia tahansa, ovat ne perustana koko ihmisyhteisön toiminnalle. Sitoutuminen ihanteisiin merkitsee elämäntavoitteiden asettamista tiettyyn ideaaliin ja mikäli tämä ideaali hylätään turhana, ei ihmiselle jää enää tavoiteltavaa ja elämä menettää sisältönsä.

Poliittisessa rapautumisessa kyse on ennen kaikkea siitä, että poliitikon tehtävänä ei enää ole toteuttaa kansan tahtoa ja parasta vaan hankkia mahdollisimman paljon ääniä turvatakseen seuraavan valtakautensa. Tämä johtaa huonolla tavalla populistiseen politiikkaan, valehteluun, sananvapauden rajoituksiin ja korruptioon. Kaikki edellä mainitut ilmiöt ovat näkyvissä myös Suomen poliittisella kentällä, kun äänestäjiä pyritään kosiskelemaan pintapuolisella retoriikalla, ministerit valehtelevat aikomuksistaan ja sananvapautta pyritään rajoittamaan hiljentämällä toisinajattelijat sakoin ja leimakirvein. Vaikka Suomen peruslaki alkaakin toteamuksella, että maassamme valta kuuluu kansalle, ei tämä periaate nykyisessä poliittisessa ilmastossa toteudu. Poliittisen eliittimme yli puoluerajojen läpi kulkeva asenne on se, että yhteiskunnallista kansalaiskeskustelua ei arvosteta. Ovatpa eräät pitkän linjan poliitikkomme tuoneet esille kannanottojaan, että jotkin asiat eivät kuulu vaalikeskusteluihin, vaan niistä puhutaan ja päätetään vasta vaalien jälkeen. Tämä on totaalisen halveksuva asenne kansaan ja kansanvaltaan.

Vakavin rappiokehitys, jolle kaikki edellä mainittu on pohjana, on kuitenkin kansan arvojen murentuminen.  Tämä merkitsee individualistista ja vaatimuslähtöistä elämänasennetta, jossa yksilöillä ja ryhmillä katsotaan olevan yhä enemmän toteutumattomia oikeuksia, mutta ei lainkaan velvollisuuksia. Tämä ilmenee muun muassa suhtautumisena vanhempaan väestöön, että tuleviin sukupolviin. Vanhuksien olot ovat monille hyvin toissijaisia ja merkityksettömiä – samoin on laita tulevien sukupolvien suhteen, joille ei ainakaan toteutetun toiminnan valossa haluta jättää oikeutta terveeseen elämään, puhtaaseen luontoon, kulttuuriin ja riittäviin luonnonvaroihin. Yleinen välinpitämättömyys ja lyhytkatseisuus yhteiskunnallista asioissa mahdollistaa puolueiden voitokkaan ratsastamisen julkkisehdokkailla, ympäripyöreällä poliittisella keskustelulla, populismilla ja kaunopuheisilla, kaikkia hiukan kosiskevilla maailmanparannusvisiolla - vailla selkeää, konkreettista ohjelmaa. Lyhyesti sanottuna, ottamalla kantaa kaiken kivan puolesta kaikesta ikävästä irtisanoutuen. Näin valtaan nousevat ne, jotka propagandistisesti puhuvat hyvinvointivaltiosta tai uusliberaalien tapauksessa mahdollisimman matalasta yhteiskunnallisesta, taloudellista ja sosiaalisesta vastuusta. Tämä ei kuitenkaan ole kestävää politiikkaa, vaan mitä enemmän poliitikkojen toiminta keskittyy ongelmien siirtämiseen vain oman vaalikauden yli, sitä nopeammin ja varmemmin järjestelmä kulkee kohti romahtamistaan.


Vapautuminen

Mikäli lukijana tunnistat edellä kuvattuja ilmiöitä yhteiskunnassamme, tullee seuraavaksi mieleesi, kuinka tässä itseään ruokkivassa kurimuksessa voisi toimia. Millä keinoin taistella tällaista surkuhupaisaa kehitystä vastaan?

Ensimmäiseksi on herättävä siihen, että kukaan ei ole tästä muutoksesta vapaa. Perinteisten ihanteiden mukaisia arvoja on yksiselitteisen raskasta noudattaa, mikäli ympäröivä yhteiskunta rohkaisee monilla tavoin päinvastaiseen toimintaan. Raastavinta on havaita yhteiskunnan ja kulttuurin rappio itsessään ja omassa toiminnassaan, mutta se on lähtökohtana mille tahansa positiiviselle kehitykselle. Itsensä kieltäminen ja valheellinen kohottaminen muiden yläpuolelle tukahduttavat toiminnan minkään paremman puolesta. Riittämättömyyden tunne itsessään on se armottomin piiskuri, joka saa ihmisen toimimaan paremmin. Kaikessa toiminnassa elämässä tulisi lähteä siitä, että itseään lähellä olevat asiat ovat kunnossa ennen, kuin pyrit vaikuttamaan oman elinpiirisi ulkopuolisiin asioihin. Silloin, kun omat elämäntavat, perhe ja työ ovat ihanteidesi mukaisia, on helpompaa ja rehellisempää pyrkiä vaikuttamaan muiden toimintaan.

Kun oma pesä on siivottu, on syytä pyrkiä vaikuttamaan omaan lähipiirinsä keskustelemalla ja kysyen millaisena he haluaisivat nähdä esimerkiksi Suomen 50 vuoden kuluttua. Useimmat ihmiset ovat siinä määrin takapihakonservatiiveja, etteivät he toivoisi mitään suuria ja mullistavia muutoksia tapahtuvan vaan, että tuolloin ihmisillä olisi samat mahdollisuudet, oikeudet ja velvollisuudet, kuin tänäänkin. Yleensä tämän mielipiteen tiedostaminen johtaa siihen, että alkaa vastustaa ja halveksua monia rappiokehitykseen liittyviä ilmiöitä.

Pidemmällä ajanjaksolla on toiminta kohdistettava siihen, että poliittinen ympäristö on kokonaan uudelleenmuodostettava, reformoitava. Tämä on välttämätöntä, sillä nykypoliittinen kansanvallan halveksunta on alku itseään ruokkivalle ja eksponentiaalisesti kiihtyvälle kehitykselle, jossa hallitsevan politiikan vastaisista kannanotoista ja toiminnasta tulee asia kerrallaan kriminalisoitua. Siksi nykyinen ilmapiiri kannustaa välinpitämättömyyteen ja keskinkertaisuuteen, sillä tällainen asenne ei ole koskaan uhkana vallassa oleville poliitikoille.


Rutja 2009

(http://web.mac.com/heraklia/Dominae/Graphics/couture_RomanDecadence.jpg)
Thomas Couture - The Romans of the Deacadence (1847)

[Simo Hankaniemi]

Kun kulttuuri on niin menestyksekäs, että se onnistuu lakkauttamaan olemassaolon taistelunsa, niin tuloksena on luonnollisen valinnan katoaminen, rappio ja tuho. Kansa alkaa ajatella, että joidenkin muiden velvollisuutena on tapella heidän puolestaan, tehdä työt ja maksaa verot. Velvollisuuksien tilalle tulevat oikeudet ja mukavuudet. Asketismin ja hyveiden tilalle tulevat hedonismi ja paheet. Kun imperiumi on lopulta vajonnut riittävän löysäksi paskakasaksi, ilmestyy jostakin vuorilta tai aroilta pieni ryhmä reippaita barbaareja, jotka lyövät koko korttitalon kasaan. Näin on käynyt lukemattomia kertoja.

[Vaalea]

Kun kulttuuri on niin menestyksekäs, että se onnistuu lakkauttamaan olemassaolon taistelunsa, niin tuloksena on luonnollisen valinnan katoaminen, rappio ja tuho. Kansa alkaa ajatella, että joidenkin muiden velvollisuutena on tapella heidän puolestaan, tehdä työt ja maksaa verot. Velvollisuuksien tilalle tulevat oikeudet ja mukavuudet. Asketismin ja hyveiden tilalle tulevat hedonismi ja paheet. Kun imperiumi on lopulta vajonnut riittävän löysäksi paskakasaksi, ilmestyy jostakin vuorilta tai aroilta pieni ryhmä reippaita barbaareja, jotka lyövät koko korttitalon kasaan. Näin on käynyt lukemattomia kertoja.

Hyvä tiivistys. Miten saisimme ketjun katkeamaan l. ratkaistua historian koodin? Historian valossa tämä kehitys toistuu ja toistuu, miten on mahdollista että vain muutamat harvat näkevät ja ymmärtävät tämän suhteutettuna todellisuuteen, vai onko se välinpitämättömyyttä tai voimattomuutta vaikuttaa asioihin, ettei reagoida? Mielestäni on selvää, että eurooppalainen kulttuuri nykyisessä ja historiankirjoista tutuksi tulleessa muodossaan vetelee viimeisiä jos ei tätä kelkkaa saada radikaalisti käännettyä. Sitä minä en tiedä miten se kääntäminen tapahtuu, mutta ei ainakaan pumpulilla ja pullamössöllä.

[Spiru]

Todella hieno "pohdinta"!

Kun kulttuuri on niin menestyksekäs, että se onnistuu lakkauttamaan olemassaolon taistelunsa, niin tuloksena on luonnollisen valinnan katoaminen, rappio ja tuho.

Tuossa Simo vielä kiteytti hyvin.

Nyky-lännessä yksilöillä ei tunnu olevan oikein mitään mielenkiintoa ponnistella minkään muun kuin itsensä hyväksi. Mutta mistä individualismin ja arvorappeuman nousu johtuu? Onko syynä pelkästään materiaalisen hyvinvoinnin ja elämisen helppouden yhdistelmä? Onko elämän oltava taistelua, jotta se nähtäisiin elämisen arvoiseksi?

[Kosak]

Todella hieno "pohdinta"!

Kun kulttuuri on niin menestyksekäs, että se onnistuu lakkauttamaan olemassaolon taistelunsa, niin tuloksena on luonnollisen valinnan katoaminen, rappio ja tuho.

Tuossa Simo vielä kiteytti hyvin.

Nyky-lännessä yksilöillä ei tunnu olevan oikein mitään mielenkiintoa ponnistella minkään muun kuin itsensä hyväksi. Mutta mistä individualismin ja arvorappeuman nousu johtuu? Onko syynä pelkästään materiaalisen hyvinvoinnin ja elämisen helppouden yhdistelmä? Onko elämän oltava taistelua, jotta se nähtäisiin elämisen arvoiseksi?

Näinhän se näyttäisi menevän, Rooman imperiumi tulee ensimmäisenä hyvänä esimerkkinä mieleen. Alun elinvoimainen kansakunta muuttui provinssiensa varassa eläväksi loiseksi, jonka armeijakin muuttui kansalaisarmeijasta suurilta osin palkkasotureita käyttäväksi. Kaikilla sivilisaatioilla näyttäisin olevan oma kukoistuksen kautensa, jota väistämättä seuraa taantuminen ja vaipuminen historian unholaan tai jääminen heikkouden tilaan. Toki uusi nousu on aina mahdollinen, kuten Kiinan kohdalla.

Viimeiset vuosisadat ovat olleet läntisen kulttuurin ja 1900-luku erityisesti Yhdysvaltojen kulta-aikaa. Ehkä nyt on meidän vuoromme olla hiipuva sivilisaatio ja tästä vuosisadasta tulee esim. Kiinan uuden mahdin aikaa?

[JoKaGO]

Todella hieno "pohdinta"!

Kun kulttuuri on niin menestyksekäs, että se onnistuu lakkauttamaan olemassaolon taistelunsa, niin tuloksena on luonnollisen valinnan katoaminen, rappio ja tuho.

Tuossa Simo vielä kiteytti hyvin.

Nyky-lännessä yksilöillä ei tunnu olevan oikein mitään mielenkiintoa ponnistella minkään muun kuin itsensä hyväksi. Mutta mistä individualismin ja arvorappeuman nousu johtuu? Onko syynä pelkästään materiaalisen hyvinvoinnin ja elämisen helppouden yhdistelmä? Onko elämän oltava taistelua, jotta se nähtäisiin elämisen arvoiseksi?

Näinhän se näyttäisi menevän, Rooman imperiumi tulee ensimmäisenä hyvänä esimerkkinä mieleen. Alun elinvoimainen kansakunta muuttui provinssiensa varassa eläväksi loiseksi, jonka armeijakin muuttui kansalaisarmeijasta suurilta osin palkkasotureita käyttäväksi. Kaikilla sivilisaatioilla näyttäisin olevan oma kukoistuksen kautensa, jota väistämättä seuraa taantuminen ja vaipuminen historian unholaan tai jääminen heikkouden tilaan. Toki uusi nousu on aina mahdollinen, kuten Kiinan kohdalla.

Viimeiset vuosisadat ovat olleet läntisen kulttuurin ja 1900-luku erityisesti Yhdysvaltojen kulta-aikaa. Ehkä nyt on meidän vuoromme olla hiipuva sivilisaatio ja tästä vuosisadasta tulee esim. Kiinan uuden mahdin aikaa?

Minusta erittäin hyviä näkökohtia.

Yhteistä kaikelle on se, että työnteko nostaa ylös ja veltostuminen mukavuudenhaluineen ja ennenkaikkea ahneus pudottavat alas.
Kiinassa onnistuttiin surkeiden vuosisatojen jälkeen nousemaan takaisin ylös, ja kyllähän maailmansotien lähes tuhoama Eurooppakin käy esimerkistä, kuinka työnteolla luodaan vauraus.
Ja kaikkina aikoina on ollut profeettoja, jotka ovat nähneet, mihin jäljet johtavat. Miksi näitä ei sitten kuunneltu / kuunnella? Siksi, että kuultu ymmärretään ei-niin-kivaksi. On paljon kivempaa olla passiivinen omassa pikku-elämässään kuin tarttua haasteeseen ja yrittää muuttaa "maailman" kurssia. Helpompaa on päättäjienkin jakaa kakkua kuin luoda edellytykset pysyvästi uutta jaettavaa tekeville toimijoille. Toivottavasti Suomen luottokelpoisuus kantaa tämän laman yli...

Moraalin rappio onkin jo pahempi juttu. Lakeja joudutaan kiristämään, kun ihmisiltä puuttuu moraali nykyään. Ja tämähän onkin sitten meidän heiniämme; ei moralisointi vaan yleisesti kansakunnan moraalin kohotus lopettamalla valtaeliitin valehtelu vakavassa asiassa.
Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Kun päättäjät ovat epärehellisiä, kansakin käyttäytyy moraalittomasti. Automatic. Ja (toivottavasti) myös päinvastoin!

[Brixton]

Toisaalta todella monet asiat ovat paremmin kuin "vanhoina hyvinä aikoina". Vanhoja aikoja kelaillessa tuppaa asiat romantisoitumaan.

[Rutja]

Toisaalta todella monet asiat ovat paremmin kuin "vanhoina hyvinä aikoina". Vanhoja aikoja kelaillessa tuppaa asiat romantisoitumaan.

Onko kukaan mitään väittänytkään tälle vastakkaista?

Toisekseen on suhteellista mitä pitää hyvänä ja huonona. Ennen elämä oli rakempaa, tämä pitää paikkansa, mutta rankempi elämä ei merkitse sitä, että kyse olisi jotenkin huonommasta elämästä - monesti päinvastoin.

[Jouhiparta]

Pidän itse luonnosta vieraantumista ja nykyisenkaltaista luonnonsuojelua ja siihen liittyvää puunhalailua jonkin sortin rappiona. Luonnosta vieraantumisen seurauksena luontoa ei joka huomioda ollenkaan tai sitten toiminta keskittyy esimerkiksi Lapin muuttamiseen Suomen suojelureservaatiksi. Vuosisatainen toiminta metsien parissa ei tunnu olevan riittävää Helsingin päässä vaan uusilla ja uusilla määräyksillä yritetään hankaloittaa kaikkea mahdollista.

[ElinaElina]

Minä olen pohtinut, mikseivät neekerit ole aikaisemmin tulleet tänne pohjolan perille. Tuhansia vuosia on rannikkomme ollut vapaa, vailla rannikkovartiostoa. Metsiä riistoineen ja järviä kaloineen olisi riittänyt vaikka Uralille asti.

[pelle12]

Minä olen pohtinut, mikseivät neekerit ole aikaisemmin tulleet tänne pohjolan perille. Tuhansia vuosia on rannikkomme ollut vapaa, vailla rannikkovartiostoa. Metsiä riistoineen ja järviä kaloineen olisi riittänyt vaikka Uralille asti.

Mutta eikös me kaikki sieltä Itä-Afrikasta olla aluperin, niin saamelaiset kuin suomalaisetkin? Toki monien kymmenien tuhansien vuosien takaa.
Itse en ainakaan jaksa uskoa mihinkään 'pois-ajamis-teoriaan', jo siitäkin syystä, että Suomen niemi on ollut niin harvaan asuttua seutua, ettei ketään ole todennäköisesti tarvinnut ajaa minnekään. Sitä paitsi kaikki evidenssi viittaa rauhanomaiseen rinnakkaiseloon.

[salieri]

Pidän itse luonnosta vieraantumista ja nykyisenkaltaista luonnonsuojelua ja siihen liittyvää puunhalailua jonkin sortin rappiona. Luonnosta vieraantumisen seurauksena luontoa ei joka huomioda ollenkaan tai sitten toiminta keskittyy esimerkiksi Lapin muuttamiseen Suomen suojelureservaatiksi. Vuosisatainen toiminta metsien parissa ei tunnu olevan riittävää Helsingin päässä vaan uusilla ja uusilla määräyksillä yritetään hankaloittaa kaikkea mahdollista.

Et taida tietääkkän minkälaiset hakkuut keski-lapissa on nyt käynnissä? Aiemmat hakkuut ovat lasten leikkiä tähän nykyiseen verrattuna, valtavia aloja hakataan lähes tuntureiden puurajaan asti. Metsähallitus hakkaa Storaenson tilauksesta puuta, eikä tuosta hyödy paikalliset asukkaat ja kunnat juuri mitenkään, eikä taida hyötyä enää koko Suomi millään tavalla.
Tässä linkki josta selviää hyvin suojelemattomien alueiden hakkuut ja hakkaamattomiakin aloja. On tosin greenpeacen mutta paljon asiaa ja kuvia.
http://www.forestinfo.fi/metsalappi/index.html