Milloin ja miten nuivistuit?

[Vetinari]

Nuivistumiseni tapahtui empiiristen kokemusten ja kirjallisen perehtymisen yhteisvaikutuksena.

En ymmärtänyt, miksi mamut saivat sossulta ilmaisen asunnon ja ruuat, laskut maksettiin ja joissakin tapauksissa annettiin jopa maksusitoumuksia vaate- ja huonekaluliikkeisiin, ja sen lisäksi saman verran rahaa kuin itse sain samalta luukulta. Minun oli vain maksettava sillä rahalla asuminen, ruuat, vaatteet ja laskut. He saivat samankokoisen summan huvikäyttöön. Minusta se tuntui epäoikeudenmukaiselta.

Minä en halunnut enemmän, mutta minusta olisi ollut kohtuullista että he olisivat saaneet saman kuin suomalaisetkin. Jos kerran asunnot ja laskut ja muut heille maksettiin, niin käyttörahaa olisi voinut antaa myös reippaasti vähemmän. Kotimaan työttömät ja köyhät eivät saa maksusitoumuksia vaatekauppoihin ja huonekalutkin on ostettava kirpputorilta. Se kannustaa pyrkimään parempaan, vaikka kaikilla ei ole mahdollisuutta siihen sairauden tai vamman vuoksi. Jos minullekin maksettaisiin kaikki mahdollinen asumisesta puhelinlaskuihin ja vaatteisiin ja annettaisiin normaalituet vielä huvittelurahoiksi, ei varmasti olisi minkäänlaisia työhaluja tai halua integroitua. Samat tuet kaikille, piste.

Lisäksi kaksi kaveripiiriin kuuluvaa nuorta naista on yritetty pikatreffata.

Olen lukenut pari hyllymetriä kirjoja islaminuskosta ja sen alla toimivista kulttuuripiireistä. Islamin rasistisissa ja suvaitsemattomissa opeissa on jotakin erityisen nuivistuttavaa. Minä suvaitsen islamin ja muslimit ja pidän heitä tasa-arvoisena kanssani, mutta en suvaitse sitä että he pitävät minua alempana ihmisenä eivätkä välitä olla tasa-arvoisia muiden kanssa, eivätkä kunnioita maani lakeja. Se nuivistaa.

[SyvänneTumpelo]

Ensi kokemukseni ratkiriemukkaalle monikulttuurille sain asuessani Yhdysvalloissa 89-90. Tämän jälkeen olin opiskelun ohessa töissä huoltomiehenä eräässä lähiössä, joka oli varsin mieltä avartava kokemus Suomi-neidon ottaessa ensimmäisiä hapuilevia askeliaan kohti monikulttuurin kiehtovaa maailmaa : Tutuiksi tulivat mm. ensimmäiset Suomeen saapuneet somalit, kolmekymppiset romaanieläkeläiset sekä heidän mukavat naapureita ja ympäristöään kunnioittavat elintapansa. Tänä vuonna tulee siis 20 vuotta mittariin nuivana.

[Embo]

Juuri auskultoinut sukulaisneito vetää ekaa ya-opepestiään eräässä itähelsinkiläisessä lähiössä ja on ihan epätoivoinen etenkin mamujen kanssa. Törkeää käytöstä, nuorta naisopea ei tietenkäään kunnioiteta pätkääkään. Seuraavan pestin onkin sitten hankkinut maaseudulta. (Murehti vain sitä, että luokalla on muutama oikeasti lahjakaskin, jota haluaisi kannustaa. Mutta resurssit eivät vain riitä, kun muutamat hilluvat.)       

Aika tutun kuuloinen tarina. En ole opettaja, mutta sen verran pk-seudun koulumaailmasta tiedän, ettei minulla ole vaikeuksia uskoa tuota kertomustasi. Enkä yllättyisi siitäkään, jos kertoisit pahimmat epäkunnioittajat ovat muslimeja (ja/tai somaleja).

[gloaming]

(naisopettajan auktoriteetista miespuolisiin oppilaisiin) Enkä yllättyisi siitäkään, jos kertoisit pahimmat epäkunnioittajat ovat muslimeja.

Anekdoottina, oletteko kiinnittäneet huomiota, että Lähi-itään menevillä ja sieltä lähtevillä reittilennoilla näyttää olevan aina kabiinihenkilökunnassa arabiaa puhuvia miehiä?

[Satsuki]

Minulla ei ole hirveästi kokemusta ulkomaalaisista. Lukiossa oli yksi somalikaveri, työpaikoilla on ollut paljon venäläisiä sekä joitain ukrainalaisia, valko-venäläisiä ja romanialaisia. Kokemukset on olleet lähes yksinomaan positiivisia. Asun pienessä kaupungissa enkä ole juurikaan törmännyt maahanmuuton ongelmiin henkilökohtaisesti enkä edes juurikaan ajatellut asiaa aiemmin.

Noin vuosi sitten lueskelin Tampereen vapaa-ajattelijoiden nettikeskustelua jossa törmäsin nimiin Mikko Ellilä ja Jussi Halla-aho asiayhteydessä jota en nyt muista. Googletin kyseisten herrojen nimet ja aloin lueskella löytyneitä tekstejä. Pienen ensijärkytyksen ja kakomisreaktion jälkeen huomasin että näissä teksteissä oli logiikka kohdallaan ja niillä oli näyttää tuekseen faktoja ja tilastoja. Jouduin korjaamaan niitä näkemyksiäni joita sisareni oli yrittänyt korjata jo vuosia aiemmin ja joiden vuoksi olin hyvin herkästi leimaamassa häntä rasistiksi.

[JML]

En tunnista elämästäni mitään erityistä vaihetta, joilloin olisin nuivaantunut. Pikemminkin olen aina pitänyt nuivuus-teemaan liittyviä aihealueita yhtenä muiden tärkeiden asioiden joukossa.

Itselleni punainen vaate, ja sitä kautta mielenkiintoani suuntaavia, ovat aina olleet teemat, joista pitäisi puhua jollain "yleisesti hyväksyttävällä tavalla" ja olla puhumatta sellaisena, kuin minkälaisena ilmiö itselle näyttäytyy.

Yleisimmällä tasolla nuivuus-teemaan liittyvät asiat liittyvät itselläni ajatuksiin yhteiskunnan toimivuudesta ja ihmisten yhteisestä hyvästä sekä ihmisoikeuksien tasapuoliseen toteutumiseen.

[Malla]

Aika tutun kuuloinen tarina. En ole opettaja, mutta sen verran pk-seudun koulumaailmasta tiedän, ettei minulla ole vaikeuksia uskoa tuota kertomustasi. Enkä yllättyisi siitäkään, jos kertoisit pahimmat epäkunnioittajat ovat muslimeja (ja/tai somaleja).

Korrekti neitonen ei eritellyt epäkunnioittajien etnistä taustaa. Sen ymmärsin puheistaan, että mamuja on paljon. Olisiko järkevämpää sijoitella heitä tasaisesti eri puolille kaupunkia ja maata, kun varsinkin nuorisojoukossa tyhmyys tiivistyy muutenkin?

Oman muksuni peruskoulussa oli mamuja. Ei mitään ongelmia, koska heitä oli sen verran vähän ja eri puolilta palloa. Koulussa oli myös poikkeuksellisen tehokas ja täysin värisokea kiusaamisvalvonta. 

Pahaa teki kyllä, kun ystäväni tummaihoiselle lapselle (ikää silloin neljä vee) joku täti huusi kaupassa: "Mene kotiin, mutapallero!" Poika käsitti asian kirjaimellisesti ja itki äidilleen: "Toi täti sano, etten mä saa olla kaupassa! Mikä on mutapallero?" Äiti sanoi muutaman valikoidun sanan tädille. 

[STP]

Minut Jussin sivuille johdatti viime vuoden lopulla roskalehdistössä (IS tai IL) ollut juttu. Taisi olle ennen kunnallisvaaleja.

Aina kun aikaa on ollut, niin olen käynyt lukaisemassa uusimmat jutut. Keskustelu on niin monipuolista, että kaiken sen seuraamiseen ei minun aikani riitä.

YLEn MaMu iltaa katsoit TeeVeestä ja samalla fläppärillä seurasin keskustelua. Tuolloin oli kirjautumiseni jo lähellä. Viimeinen Suomen Kuvalehti (20.2) sysäsi minutkin tänne kirjautumaan. Sinänsä asiallinen juttu SK:lta, mutta ne somalipojan lausunnot olivat liikaa.

Eli täällä nyt ollaan ja seurataan asian kehittymistä Pohjoisen näkökulmasta katsoen.

[vellihousu]

Eihän siinä muuta tarvittu, kuin junamatka Helsingistä kotiini.

Yksin odottelin asemalla junaa, kassit täynnä virontuomisia ja lompsassa hieman ylinmääräistä.

Seuraa piti toistakymmentä Somalinuorta, jotka susilauman lailla tuntuivat kyttäävän tilaisuutta hyökätä kimppuuni.

Tuolloin ajattelin, että ensimmäistä kertaa minä aikuinen mies pelkään suomessa julkisella paikalla, eikä kello ollut kuin 6 illalla.

Ymmärtäisivät nyt nämä Somalit edes itse, minkälaista "värinää" aiheuttavat tarpeettomalla läsnäolollaan. En usko, että heillä on oman turvallisuutensa vuoksi tarve oleilla suurissa laumoissa, joten toiminta on heidän itsensä kannalta todella vain omaan maineeseensa kohdistuvaa TYPERYYTTÄ

Ja Suomen viranomaisiin tai oikeusjärjestelmään en ole luottanut miesmuistiin. Tämä ei tarkoita sitä, että olisin jotenkin vaikeuksissa yhteiskunnan kanssa, päinvastoin, tunnen vain järjestelmää ja näen sen mädänneisyyden.

Ja mainittakoon, että duunaritaustastani huolimatta vihaan kommunismia ja sen sukulaisaatteita yli kaiken

[TiuskeaRakki]

Kylläpä se minulle on ihan puhtaasti sosiaalipoliittinen voimavarojen jakokysymys. Koska  luontoäidin geenilotossa kävi ns. paska säkä, olen päässyt katselemaan hyvinvointivaltiota aika paljon saajapuolelta ja päässyt järjestötoiminnan kautta näkemään myös muiden samantapaisissa tilanteissa olevien ihmisten selviytymistaisteluita.

Tämä ei nyt ole mikään rassistinen kannanotto, mutta tuntuu olevan vahvasti niin, että sosiaalitädit ymmärtävät pigmenttigeenien aiheuttamia haasteita elämässä huomattavasti enemmän kuin omieni, vaikka itse ainakin vaihtaisin heti jos saisin. Katsos kun jos täti pystyy ruksimaan kohdallasi sen että et a) kuole nälkään b) pääset suihkuun ja sänkyyn ja vessaan, kaikki on täysin ok. Muu pitää sitten erikseen luetteloida ja hyväksyttää. Syvälammen somalien telkkarihuolet tuntuvat jotenkin suhteessa vähäisiltä.

En halua edes ajatella niiden ihmisten tilannetta, jotka oikeasti joutuvat vakavissaan neuvottelemaan siitä, montako kertaa päivässä on ihan välttämätön pakko käydä vessassa. Onneksi omalla kohdallani on kyse sen verran korkeamman tason toiminnoista, että puhutaan siitä, pystynkö pitämään kiinni sen verran aktiivisesta elämästä, että sen eteen voi ja kannattaa esim. tehdä töitä. Onneksi sosiaalitätini rankasta vastarinnasta ja invalidisointipyrkimyksistä huolimatta nyt ollaan tilanteessa, että omalla rahalla voi alkaa pohtimaan sen mahdollistamista, että ihan oikeasti pärjää jokapäiväisissä asioissa.

Ihan oikeasti, vammaispalvelun sosiaalityöntekijät on maailman turhin ammattiryhmä -- heidän lisäarvonsa eioon tuottajina on täysi nolla. Nyt kun tässä sitten ollaan siirtymässä maksajapuolelle, niin näkisin mieluummin että sossutädit heivataan pellolle ja riuska somali saa rahat siitä että mahdollistaa sen että minä voin toisaalta rauhassa koodata ulkomaille... 

[mikkoellila]

"suvaitsevuutta" saarnaava vasemmisto tukee islamilaista fasismia.

"Sivua ei löydy.
Valitettavasti etsimääsi blogisivua Suomalian Sanomat ei ole olemassa."

Kyseinen blogi on kyllä edelleen olemassa, mutta tuon postauksen kirjoittaja eli nimimerkki Pöllämystynyt on näköjään päättänyt tallettaa tuon tekstin luonnoksena voidakseen viimeistellä sitä ennen sen julkaisemista.

[Virtsanpylväs]

"suvaitsevuutta" saarnaava vasemmisto tukee islamilaista fasismia.

"Sivua ei löydy.
Valitettavasti etsimääsi blogisivua Suomalian Sanomat ei ole olemassa."

Kyseinen blogi on kyllä edelleen olemassa, mutta tuon postauksen kirjoittaja eli nimimerkki Pöllämystynyt on näköjään päättänyt tallettaa tuon tekstin luonnoksena voidakseen viimeistellä sitä ennen sen julkaisemista.

Aha, selvä, kiitos.

[Mikkel]

 
Ja mainittakoon, että duunaritaustastani huolimatta vihaan kommunismia ja sen sukulaisaatteita yli kaiken


[/quote]

Mielestäni duunaritaustaa ei tässä suhteessa tarvitse millään tavoin selitellä. Kommunistit vihasivat kautta aikojen eniten juuri kilpailevia vasemmistoaatteita. Esimerkiksi neuvostoliitossa mestattiin ensisijaisesti juuri vääräuskoiset vasemmistolaiset.He olivat luonnollisesti suurin uhka oikeaoppiselle kommunismille. Porvareja pystyttiin tätä vastoin hyödyntämään tehokkaasti myös kommunistisessa yhteiskunnassa.

Sininen ja punainen ovat moderaattorien ikiomia värejä, joita kukaan muu ei saa käyttää.
T: Pikku-M.E

[Tinden]

Ihmettelin jo silloin 90-luvun lamatalkoissa näitä somaliaaltoja. Pakko sanoa, että olen  muuttunut vain ihan vähän nuivasta tosi nuivaksi.
Nykyään kaikenlainen positiivinen syrjintä ällöttää ja inhottaa, ja mediassa tapahtuva suomalaisten väheksyntä ja mitätöinti suututtaa.

Jussi Halla-ahon ansioista _löysin_ perussuomalaiset, siis sillä lailla, että elämäni ensimmäistä kertaa meni kunnallisvaaleissa ääni perussuomalaiselle ehdokkaalle.

[Martikainen]

...ja mediassa tapahtuva suomalaisten väheksyntä ja mitätöinti suututtaa.

Tämä se jaksaa itseäkin närästää. Ja kun tätä tapahtuisikin pelkästään mediassa, mutta ei, ihan tavan kansalaisia on pilvin pimein jotka ovat vakuuttuneita siitä miten kantasuomalaiset ovat sisäsiittoisia, väkivaltaisia, luonnostaan typeriä, vailla tulevaisuutta ja kykenemättömiä näkemään miten ylhäältä ohjattu kansakuntien sekoittamisprosessi on pala taivasta. Nämä ihmiset itse tietysti ovat kovasti tämän rodunjalostuksen puolesta ja taputtelevat toisiaan olalle hyvin alkuun saatetusta työstä. Ehkä muutaman sukupolven kuluttua ne tavalliset juntitkin ovat nousseet sille tasolle missä Oikeamieliset jo nyt vaeltavat.

Haluaisin kertoa mitä mieltä olen näistä ihmisistä, mutta niin ronski kiroilu ei ole tälle foorumille sopivaa.

[Mikkel]

Olen aina ollut perinteisessä mielessä kansallismielinen ja isänmaallinen. Olen myös oleskellut pitkään ulkomailla ja pääasiassa kokemukseni muista kansallisuuksista ja kulttuureista ovat olleet positiivisia. Esimerkiksi filippiinojen kanssa työskentely on saanut minut jopa harkitsemaan Filippiineille muuttoa.

Ollessani lukiossa somalipakolaiset rikastuttuvat toisaalta näkemystäni somalien asenteista. Vierailevien rikastuttajien pääsanoma tuntui olevan, että me suomalaiset olemme kylmiä, tylyjä ja rasistisia. Somalit itse taas olivat ystävällisiä, auttavaisia ja lämpimiä. Ihmettelin, miksi ihmeessä he olivat Suomeen tulleet. Tarkoittiko lämmin somaliluonne sittenkin myös temperamenttista ja spontaania rikastuttamista AK 47:n pistimellä, jos siltä sattui tuntumaan?

Opiskellessani Saksassa tutustuin ilmailutekniikka opiskelleeseen ystävälliseen ja hymyilevään indonesialaiseen islamistiin. Opin, että Hitler oli ollut oikealla asialla kaasuttaessaan salajuonia punovia juutalaisia. Ymmärsin myös, että muslimit tulevat taistelemaan kollektiivina, mikäli joku taho heitä uskaltaa vastustaa.

Nämä yksittäistapaukset eivät kuitenkaan nuivistaneet liberaalia, politiikkaa ja vauhkoilua vieroksuvaa porvarillista luonnettani. Tunnen myös läheisesti syyrialaisen kauppamiehen ja muslimin, joka ei varmasti riehaantuisi islamin arvostelusta tai mistään muustakaan. Uskon yhä, että oikeasti maallistuneita ja maltillisia muslimeja on olemassa.

Kunnallisvaalien yhteydessä eksyin sattumalta Halla-ahon sivuille. Uteliaisuuttani halusin tarkastella, mistä nettirasismissa oikeasti oli kysymys. Halla-ahon kirjoitukset olivat kuitenkin jotain aivan muuta, kuin odotin. Halla-ahon kanssa oli helppo olla samaa mieltä. Lopullisen nuivistumisen sai aikaan Feministipupu. Feministipupu kirjoittaa näkökulmasta, jota on hänen omien kokemustensa vuoksi vaikea kyseenalaistaa. Pupu antaa mielestäni aihetta miettiä, minkä arvoisia olemme, jos annamme islamistien tai väkivaltaan uskovien maahanmuuttajien vapaasti kolonisoida maamme ja kohdella meitä miten hyvänsä suvaitsevaiston siunaamina. Jos saamme joukkoomme lisää pupuja, homma on varmassa nousussa.

[zkelvin]

En itseäni kovin nuivaksi määrittelisi, olen korkeintaan demi-sec siinä lajissa. Maahanmuuttoon liittyvät asiat kiinnostavat, koska olen maahanmuuttajan kanssa naimisissa ja sen myötä päässyt tutustumaan siihen, miten hyvin mm. kotoutumisprosessi toimii.

Maahanmuuttoa itseään haluan tarkastella ainakin kahdesta näkökulmasta: toisaalta yleisten ihmisoikeuksien ja toisaalta Suomessa saavutetun tasa-arvon ja yhteiskuntarauhan. Olen peruspositiivinen ja sinisilmäinen ihminen: lähden siitä, että ihmiset pohjimmiltaan ovat hyviä ja luotettavia. Uskon myös järjen käyttöön ja siihen, että ihmiset oivaltavat, mikä on yhteisen hyvän kannalta paras tapa toimia.

Tämän kirjoitettuani voin todeta, että minusta löytyy myös se kyyninen epäilijä. Oman edun ja valta-aseman tavoittelu tekee parhaistakin - kansallisuudesta riippumatta - totaalisia kusipäitä ja muitten oikeuksien tallojia. Senpä takia meidän sinisilmäisten ja naiivien ihmisten täytyy tavalla tai toisella huolehtia siitä, ettei liikaa valtaa pääse keskittymään sinne, missä kusipäisyydellä - jos tällainen epäkorrekti termi sallitaan - on suurin tuhovoima.

Meillä on yksi alle kouluikäinen tytär ja toinen syntyy, jos kaikki menee hyvin, toukokuussa. Haluan, että tyttärillämme on ne oikeudet ja arvo, joista suomalaiset naiset ovat takavuosina taistelleet.

Me suomalaiset olemme perinteisine toimintatapoinemme osa ongelmaa. Olemme tottuneet siihen, että ihmisen sanaan voi luottaa ja että sopimukset pidetään. Emme vaadi suurempia todisteita tai pantteja siitä, että sopimuskumppani on tekemisissään vilpitön. Meidän tulisi oppia se, että muut eivät välttämättä toimi kuten suomalaiset, vaan tavoittelevat omaa etuaan vilpillisellä tavalla. Meillä on kuitenkin jo olemassa paljon työkaluja, joita voimme käyttää todentamaan esimerkiksi maahanmuuttajien taustat ja toisaalta keinot, joilla kerätä ja vaihtaa tietoja sellaisista asioista ja ihmisistä, jotka ovat pyrkimässä Suomeen. Minusta tässä ei ole mitään ihmisarvoa loukkaavaa, vaan se on kaikkien etu. Toisaalta teemme selväksi sen, että me edellytämme rehellisyyttä ja toisaalta se antaa tulijalle mahdollisuuden osoittaa, että hän on oikealla asialla. Ennustajaksi kukaan ei tietysti voi ryhtyä, mutta käsillä olevilla työkaluilla voidaan kuitenkin tehdä parempi arvio kuin arvaamalla.

Minua myös ärsyttää maahanmuuttokeskustelun epämääräisyys. Monikulttuurisuus tuntuu olevan kirosana, jota kukaan ei kuitenkaan tunnu haluavan laittaa kontekstiin ja määritellä. Minulla ei ole mitään monikulttuurisuutta vastaan, jos monikulttuurisuus koskee elämän pieniä arkisia asioita, kuten ruokaa, pukeutumista, ideoita ja tapaa tehdä asioita. Siis yksittäistä yksilöä koskevia asioita, joilla ei ole sen laajempaa vaikutusta. Tuskin kenelläkään muullakaan on. Sen sijaan yhteiskunnallisena normistona monikulttuurisuus ei tule koskaan toimimaan: yhteiskunnalla on oltava yhdet ja tasan yhdet pelisäännöt, joita yhteiskunnan jäsenen on sitouduttava noudattamaan.

En ole valtavan innostunut fanittamaan ketään henkilöä, joten Halla-aho ja muut foorumin sankarit ovat lähinnä hauska kuriositeetti. Heidän kanssaan olen joistain asioista samaa mieltä ja joistain eri mieltä. Se toki on todettava, että Jussi Halla-aholla on paljon sellaista sanottavaa, josta mielestäni kenenkään on vaikea olla eri mieltä.

Miksikö eksyin tälle foorumille? Missään ei voi käydä asiallista keskustelua maahanmuutosta. Rasisti- ja hyysärikorttia (vai onko se suvaitsevaisto-/vihervasemmistokortti?) heilutellaan, eikä kenelläkään tunnu olevan minkäänlaista mielenkiintoa keskustella ja ottaa selvää, mitä muilla on asiasta sanottavaa.

Siis parempia aikoja odotellessa.

zk

[Mikko Kuivalainen]

Itse olin hyysäri enkä voinut ymmärtää miksi tiettyjä ihmisryhmiä jotkut syrjivät, ennenkuin tulin töihin pääkaupunkiseudulle. Arjen kohtaamiset kyseisten ryhmien kanssa nuivistivat minut jo kauan ennen Hommaa tai Halla-ahoa.

Kunpa voisinkin kertoa kaiken mitä olen nähnyt mutta salassapitovelvollisuus ..

[bebeto007]

Nuivistuminen alkoi siitä kun isäni oli hakemassa äitiäni pohjanmaanjunasta ja kertomansa mukaan odotteli rauhassa junaa laiturille aseman sisätiloissa. Hänet piiritti noin kymmenen somalin joukko ja alkoivat töniä häntä ringissä tivaten, että onko hän poliisi. Olen aina kunniottanut isääni rehellisenä ja töitä tekevänä suoraselkäisenä isänä. Isäni ei ollut ansainnut sellaista.

Samanlaisia tarinoita on alkanut kuulua lähipiiristäni kiihtyvään tahtiin. Nyt ei puhuta enää pelkästään pääkaupunkiseudusta, vaan ilmiö on levinnyt laajemmalle. Uskon, että poliittisin keinoin tälle ongelmalle löytyisi ratkaisu. Nuiva ilme katsoo minua nykyään peilistä.

[Exo]

Alitajuntaisesti nuivistuminen alkoi varmaan joskus 90-luvun puolivälissä perheen tehdessä lomamatkan pohjois-afrikkaan. Ei riittänyt pikkumiehen ymmärrys siihen että miksi äidin piti täällä pitää päässään huivia. "Meidän äiti saa valita miten pukeutuu." Lienee tornista kailottanut setäkin vaikuttanut vähän pelottavalta, kun oma kosketus uskontoon on ollut dokkarien katsominen koulun ET-tunneilla.

Sittemmin olen saanut ensikäden kosketusta monikulttuurisuuteen toimiessani kontrolli-ammatissa Helsingin joukkoliikenteessä. Liian usein ihan kirjaimellisesti.

N. pari vuotta sitten kaveripiirissä kiinnostuttiin Halla-Ahosta, ja kävin itsekkin vähän lukemassa, mutta todellinen nuivaantuminen ei vielä iskenyt. Kun PerSujen kannatuksen kasvu ei näemmä selittynytkään pelkästään tapaus Halmeella, tuli palattua blogin ääreen, ja samalla istumalla kahlattua sitä melkein koko yö.

Nyt olen vaihdossa Leicesterissä, keski-englannissa, joka lienee yksi Englannin, ellei maailman monikulttuurisimmista kaupungeista. (40% asukkaista on ulkomaalaistaustaisia, ja kaupungin "monikulttuuri kampanjan" mukaan täällä puhutaan yli 70 eri kieltä.) Joten monikulttuurisuuden hyviä ja huonoja puolia on päässyt katsomaan ihan omin silmin. Ja vaikkeivat ongelmat olekkaan samanlaisia kuin suomessa, en tahtoisi samaa kohtaloa yhdellekkään Suomen kaupungeista.

Kun opiskelutkin vielä liippaavat aihetta, niin nuiva paketti lienee valmis. Mielestäni edustan kuitenkin sitä suvaitsevampaa ääripäätä tämän foorumin käyttäjistä. Ulkomaan asuminen on tuonut eri kansallisuudet lähelle sydäntä, ja tämän hetkisestä ystäväpiiristäni valtaosa edustaa vähemmistöjä. Kuten todettu; Kulttuurit ovat rikkaus, monikulttuurisuus ei.

[JM-K]

Sinänsä hassu juttu, mutta itse olin varsin lipilaari vielä joulukuun 2008 alussa. Suunnitelmissani oli mm. Afrikkaan vapaaehtoistyöhön lähteminen sitten, kun jälkikasvu on sen verran aikuistunut.

Sitten luin Aamulehdestä jutun uudest...anteeksi päivitetystä ulkomaalaislaista.

Aloin tutustua aihepiiriin. Joka kerta, kun parilla avainsanalla googletin, eteeni tuli mitä ihmeellisimpiä tarinoita ei-työperäisestä maahanmuutosta. Ne olivat niin käsittämättömiä, etten voinut uskoa niitä. Aloin oikein tosissani ottaa asioista selvää. Lähes kaikki noista uskomattomista tarinoista paljastuivat ihan faktoiksi.

Avasin sen adressin. Saamani palaute todisti esimerkiksi sen, että nyt ollaan tekemisissä tabun kanssa. Vihaan sekä tabuja että sitä, että minulle yritetään perustella jotain perustelematta sitä oikeasti. Sen sijaan käytetään latteuksia tyyliin "tämä nyt vain on tosiasia, jolle ei voi mitään".

Mitä enemmän asiaan syvennyin ja aloitin - tai paremminkin yritin aloittaa - keskustelua sekä median että poliitikkojen kanssa, sitä enemmän alkoi päässä kiehua.

Esinuivistuminen tapahtui siis ulkomaalaislain johdosta. Varsinainen nuivistuminen asiaan syvemmin perehtymällä. Syvänuivistuminen poliitikkojen selkärangattomuutta seuratessa.

Edustan silti kai suhteellisen neutraalia nuivistumista, vaikka uhkaavan oloinen (uusnatsin oloinen) hahmo olenkin.

Ai niin, olen yhä lähdössä vapaaehtoistyöhön sinne Afrikkaan. Ei minulla edelleenkään ole mitään afrikkalaisia vastaan. He tekevät vain niin, kuin meikäläiset hölmöt poliitikot heitä kehottavat tekemään. Samoja porsaanreikiä käyttää hyväkseen myös kotimainen roskaväki, joten se siitä.

[Nuivettunut Han-nenetsi]

Nuivistumiseni oli useamman vuoden tietoinen projekti. Kauan sitä ennen joskus ala-asteikäisenä mokustuin, josta kerron ihan ensiksi.

Ensimmäisten somalipakolaisten tullessa Suomeen 90-luvun alussa, minunkin kouluuni, yleinen mielipide ainakin minun lähipiirissäni oli nuiva ja pakolaisvastainen, joissain tapauksissa kärkevän rasistinenkin. En halunnut seurata yleistä mielipidettä ja olla pakolaisvastainen vain siksi koska muutkin olivat, vaan vetää johtopäätökset itse.

Valitettavasti ala-asteikäisenä en kyennyt käsittelemään asiaa riittävän laaja-alaisesti vaan ajatus meni jotenkin näin: naapurin setä sanoi pienelle somalipojalle että painu apina Afrikkaan -> ajattelin että kaikki jotka arvostelevat pakolaisten tuloa pitävät somaleita ala-arvoisina apinoina, enkä missään nimessä halunnut kuulua joukkoon joka perusteli näkemyksiään pikkulasten vihamielisellä nimittelyllä. Aloin mielessäni kehitellä lapsellista suvaitsevaisuusideologiaa mikä johti siihen että pakolaisista voi olla vain äärimielipiteitä puolesta tai vastaan. Johtopäätöksenä kuvittelin että jonkun perusneekerivitsin kertoja halusi tappaa kaikki neekerit näiden ihonvärin vuoksi.

Monet somalioppilaat aiheuttivat enemmän tai vähemmän hankaluuksia koulussa ja heidän käytös oli monin tavoin sopimatonta, mm. väkivaltaa jopa opettajia kohtaan. Halusin kuitenkin perustella asian itselleni heidän kohtaamillaan vaikeuksilla oman kotimaansa kaaoksessa sekä uuden kotimaansa asettamilla haasteilla. Valtamediakin käänsi ongelmat päälaelleen mm. silloin kun somali raiskasi ja tappoi 13-vuotiaan tamperelaisen tytön; median nostama ongelma olikin kuinka somalit joutuvat tapauksen vuoksi yleistyksen kohteiksi.

Nuivistuminen alkoi pikkuhiljaa parikymppisenä omien kokemusten sekä saatavilla olevien faktatietojen perusteella. Olen kuitenkin sisimmässäni aina halunnut olla totuuden puolella, ja omatuntoni alkoi vihjailla että moku-ideologiaa oli yhä vaikeampi ja vaikeampi perustella järkiargumenteilla. Ymmärsin että maahanmuuttovastaisuudessakin on aste-eroja, ja maahanmuuttoon ja monikulttuuriin liittyviä eri osa-alueita voi vastustaa ilman että "vihaa" kaikkea maahanmuuttoon liittyvää. Uskalsin alkaa miettiä maahanmuuttoa realistisesti Suomen edun kannalta, mitä koko lysti maksaa, ja kuka lystin joutuu sponsoroimaan. Ymmärsin että "yleistäminen" (kauheaa mikä kirosana  ) ei tarkoittanut että "kaikki somalit jne", vaan oli ihan realistista sanoa että "somalit syyllistyvät johonkin rikokseen x kertaa useammin kuin suomalaiset".

Vaimonikin on maahanmuuttaja, erirotuinenkin, mutta ei pakolainen. Hän on melko nuiva maahanmuuttoasioissa. Hänen myötään aloin myös tajuamaan valtavia eroja esim. eri kansallisuuksien välillä. Oli pakko myöntää itselleni että esim. somalien vaikeuksien suurin aiheuttaja olivat somalit eikä aina paha VHM. Huomasin kuinka eräiltä maahanmuuttajaryhmiltä puuttuu lähes täysin kyky tuntea häpeää ja kritisoida omaa ryhmäänsä, mitä kuitenkin odotettiin koko ajan suomalaisilta. Tuntui myös kummalliselta miksi esim. somalit vastustivat rikoksia tehneiden somalien karkottamista, vaikka se olisi mielestäni parantanut kunnollisten somalien mainetta. Vastapainoksi oli hyvin avartavaa tavata vaimoni kaltaisia maahanmuuttajia jotka uskalsivat sanoa että heidän kotimaansa ongelmat ovat sen maan kansalaisten aiheuttamia, ja kykenivät objektiiviseen kritiikkiin.

Olen aikaisemmin lueskellut ja kirjoitellutkin mm. Suomen Sisun keskustelupalstalle. Olen monien Sisun palstalaisten kanssa samoilla linjoilla mutta sieltä löytyy myös jos jonkinlaista "rotutohtoriakin" (anteeksi) ja Homma tuntuukin paljon enemmän meikäläisen... hommalta ^^^ 

[Finbud]

Eiköhän se viimeinen pisara minulle ollut se kun joitakin vuosia sitten luin jostakin, että betoniporsaat Espoon keskuksessa saattavat loukata joitain, joten ne vaihdettiin betonista tehtyihin kilpikonniin!

[aivovuoto]

Olen kai aina ollut tällainen totuuden etsiskelijä, rivien välistä lukija ja itsepäisyyden huippu  . Aivopesu ei oikein ole uponnut juurikaan koskaan.

Olen lähiaikoina ottanut näistä asioista enemmän selvää, enkä ole oikeastaan hirveän yllättynyt tästä kaikesta.

Poliittinen korrektius on saanut minussa aina aikaan otsasuonen pullistumisen tai "epäsopivan" huvittuneisuuden. Tyhjänpäiväisellä sanahelinällä maailma ei parane.

[Vox]

Minulla homma lähti liikkeelle kunnallisvaalien jälkeisestä mediakohusta. Aiemmin asia ei kiinnostanut, mutta päädyin ottamaan asiasta selvää, kun se oli jatkuvasti otsikoissa.

[Ernst]

Tänään lopullisesti. Eduskunnan vahvistama umpihullu ulkomaalaislaki suurella enemmistöllä läpihuudettuna oli lopullinen varmistus nuivismilleni.

Radikaali täst'edes.

[Parsifal]

Ensinnäkin en ole koskaan ymmärtänyt, kuinka joku voi puolustella jotakin niin barbaarista oppirakennelmaa kuin islam. Kaikki uutisista nähty ja historiasta luettu on aina ollut totaalisessa ristiriidassa "periaatteessa rauhan uskonto" -lässytilään kanssa.

Toisekseen olen aina syvästi inhonnut ja suorastaan halveksinut vasemmistoa sekä historiallisista että ideologisista syistä. Jos ne eivät ole höyrypäisiä vallankumouksen julistajia, niin sitten omahyväisiä wannabe-älykköjä, jotka kehtaavatkin leikkiä joka alan asiantuntijaa nuoleskeltuaan vuosikymmenien ajan maailmanhistorian suurimman diktatuurin persettä ja joiden torahampaista tihkuu myrkkyä ja katkeraa vihaa länsimaita kohtaan. Maltillisemmatkin, kuten demarit, ovat jämähtäneet vuosisadan takaiseen luokka-ajatteluun, eivätkä näköjään sieltä omin aivoin ylös pääse.

Ja nyt äärivasemmisto käy käsikynkkää ääri-islamin kanssa ja selittää monikulttuurisuuden olevan rikkaus samalla kun pommit paukkuvat, kaupungit palavat ja muslimit kiljuvat avoimesti kuolemaa kaikille. Rasistikortti on korvannut Moskova-kortin väärinajattelijoiden pelottelussa. Joku Thors on tyhjäpäinen kukkahattutäti, jota voisi melkein pitää syyntakeettomana verrattuna näihin äärivasemmiston myrkkykäärmeisiin, joiden ainoana tavoitteena on päästä polkemaan vastustajiaan millä verukkeella hyvänsä. Maahanmuuttopolitiikan ja islamin vastustaminen on niin helppo vääristää rasismiksi niiden massojen silmissä, jotka eivät näistä asioista tiedä eivätkä välitä.

[Axl]

Lisää nuivistuin jälleen tänään. En niinkään tuon lain takia vaan siitä kun aloin ajatella tätä monikulttuurisuushegemoniaa jota meille koko ajan tyrkytetään. Sitten tajusin että de facto muutamat poliitikot ja median edustajat pitävät itseään eliittinä jonka sana on ainoa oikea.
Tämä eliitti halveksii suomalaisuutta, syyllistää suomalaista ja kaiken päälle on valmis heittämään rahaa kankkulankaivoon. Ja vain siksi että suomalaisten kurittaminen on rakasta heille, ilman sitä he eivät olisi tuo "eliitti".
Mitä sitten vaikka meillä on lähiöt täysi kantasuomalaisia luusereita, heidän pieksämisellään tuo eliitti on ne kannuksensa ansainnut. Tuo eliitti häpeää suomalaisuuttaan ja tekee mitä tahansa erottuakseen kulmabubin oven eteen kuseksivasta jormasta. Mutta se on vaan niin että kaikki apu pitää kohdentaa näihin suomalaisiin luusereihin joiden elämänlaadun noustessa itsekunnioitus nousee ja sitämyöten ongelmat pienenee. Nyt tehdään täysin päinvastoin.

[Samuel Kielosto]

Hei vaan kaikille Hommalaisille! Tämä on ensimmäinen viestini täällä. Nuivistuin silloin, kun ensimmäinen somalilauma tuli Venäjältä Suomeen 1990. Olin ennakkoluullut, että tänne ei ilman viisumia pääse ja jos pääseekin, niin takaisin käännytetään. Viroon vastaavasti luvatta menneet somalit laitettiin siellä vankilaan. No eikös heidätkin haalittu Viron vankiloista Suomeen. En tosin silloin tiennyt, että he tulevat rikastuttamaan Suomea - epäilin päinvastaista. Nämä tapahtumat aiheuttivat niin pahan nuivahduksen, etten ole siitä vieläkään toipunut. Taitaa olla pahanlaatuinen nuivahdus, ettei vaan jo kroonistunut?  Toisaalta monet mamuihin ja mamu-politiikkaan liittyvät  tapahtumat 20 vuoden aikana ovat ylläpitäneet nuivuutta. Nimimerkkini perustuu siihen monikulttuurisuuden uskonkappaleeseen, että moku- ja mamukriittisyys johtuu tietämättömyydestä.

[oinas]

Olen lukenut useita kirjoja, joissa eurooppalaiset naiset taistelevat lapsistaan, kun muslimimies on kaapannut heidät ja vienyt omaan maahansa.

Ruotsissa asuu kaksi lähisukulaisperhettä, jotka ovat kertoneet, mitä ongelmia liian löysä maahanmuuttopolitiikka on sinne tuonut. He itse ovat sitä mieltä, että he ovat menneet Ruotsiin vieraina, ja heidän pitää käyttäytyä siellä hyvin. Kaikki he ovat sulautuneet ruotsalaiseen yhteiskuntaan hienosti, ovat oppineet ruotsin kielen täydellisesti ja menestyneet omalla urallaan erinomaisesti.

Sitten muutamia vuosia sitten sukulaistyttö meni naimisiin muslimimiehen kanssa ja kääntyi itsekin muslimiksi ollen nyt huiveineen päivineen "paavillisempi kuin paavi itse". Minua on suorastaan järkyttänyt tämä asia, enkä mahda sille mitään.

Toisaalta ystäväpiiriimme kuuluu perhe, jonka tytär nai turkkilaisen miehen ja sai tämän kanssa lapsen. Tämä mies on asunut Suomessa vasta toista vuotta, mutta on esimerkillisesti opetellut suomea ja osaa jo niin hyvin, että on pääsemässä oppisopimuskoulutuksella ammattiin. Tämä mies on hyvinkäyttäytyvä, kohtelias ja näyttää haluavan oppia suomalaiset tavat perusteellisesti. Tällaiset maahanmuuttajat hyväksyn.

Sitten, olen aina suhtautunut päättäjiin vähän skeptisesti, puhuvat yhtä ja tekevät toista, eikä kansan ääntä kuunnella.

Isänmaallinenkin olen, kunnioitan veteraaneja kuten omaa isääni (olin isän tyttö)siinäkin mielessä. Olen lukenut paljon kirjoja viime sodistamme. Isäni sotilaspassi oli hävinnyt sotareissulla (hävitetty) ja hänellä oli vain väliaikainen passi, jossa ei paljon merkintöjä ollut. Siispä isäni kuoleman jälkeen menin Helsingin reissullani sota-arkistoon ja pyysin isästäni kaikki mahdolliset tiedot hänen sotilas- ja sota-ajoistaan. Siellä oli ystävällisiä setiä, jotka mielellään ne mulle kopioivat. Samalla pyysin tiedot isäni veljestä, joka oli kaatunut Ihantalassa sota-tantereelle, ja jäänyt sinne.
Historia on minua aina kiinnostanut, oli lempiaineeni koulussa.

Maahanmuutto-ohjelma sai minut etsimään tämänpäivän tietoa maahanmuuttoasioista. Lähetin viestiä omalle kansanedustajalleni ja sain vastauksenkin. Hän oli samoilla linjoilla kuten minäkin, vaikka äänestikin sitten JAA. Maahanmuutto-ohjelmassa kuulin nimen Homma, menin sivuille ja kiinnostuin. Halla-aho nimi ei ollut minulle aikaisemmin tuttu, (asun sisämaassa) mutta uteliaisuudesta menin hänenkin sivuilleen ja monista asioista olen samaa mieltä hänen kanssaan.

Mutta ajattelen edelleen omilla aivoillani, enkä päätäpahkaa lähde mukaan mihinkään, mitä en itse koe oikeaksi.