Pakollinen elintenluovutus?

[Ernst]

Toistaiseksi kukaan ei ole vielä yhtä jyrkästi kieltäytynyt itselleen tehtävästä elinsiirrosta. Itse asiassa kukaan ei ole edes vastannut kysymykseeni. On vaan vedottu periaatteeseen. Mikä tekee asiasta niin vaikean vastata? Elinsiirrosta voi myös kieltäytyä. Vastaanottamisen kieltäminen ei ole yhtään sen vaikeampaa kuin luovuttamisen kieltäminenkään. Vaikka ihan vaan periaatteesta.

Vaikka on autuaampi antaa kuin ottaa, niin kyllä luovutuselimen ottaminenkin on hädän hetkellä ihan paikallaan. Ihmisten olisi syytä suhtautua näihin asioihin sellaisella käytännöllis-rationaalisella tavalla. Ylvästä olisi, jos nuivan rinnassa sykkisi elinvoimaisen terve neekerisiirrännäissydän!

[Veli Karimies]

Lakiehdotuksessa on käsittääkseni kyse siitä, että ellei vainaja ole erikseen kieltänyt elinluovutusta kuolemansa jälkeen, elimiä saisi käyttää ilman, että keneltäkään (lähinnä kai omaisilta) pitäisi pyytää lupaa. Yhä edelleen jokaisella olisi siis uuden lainkin mukaan mahdollisuus itse päättää ruumiinsa kohtalosta kuoleman jälkeen. Että se siitä pakosta ja pakollisuudesta.

Omistusoikeus ruumiiseen olisi siis valtiolla oletuksena jos sitä ei ole erikseen kielletty. Miten, et nää tätä asiaa valtion omistusoikeutena?

[VMJ]

Lähdin tähän keskusteluun mukaan ainoastaan ja vain siksi, että täällä jotkut ilmoittivat yksiselitteisesti, etteivät tule missään nimessä omalta kohdaltaan antamaan lupaa elintensä käyttöön kuoleman jälkeen. Koska joidenkin henkilöiden kanta asiaan oli mielestäni hyvin jyrkkä, siksi ajattelin kysyä, olisivatko he kuitenkin valmiita ottamaan itse vastaan elinsiirteen sellaista tarvitessaan, vaikka aikovat kieltää omien elintensä luovutuksen.

Minä toimin juuri näin. En silti koe, että olisin tekopyhä. En vain kestäisi sitä ajatusta, että minusta leikeltäisiin varaosia kuolemani jälkeen.

[Phantasticum]

Lähdin tähän keskusteluun mukaan ainoastaan ja vain siksi, että täällä jotkut ilmoittivat yksiselitteisesti, etteivät tule missään nimessä omalta kohdaltaan antamaan lupaa elintensä käyttöön kuoleman jälkeen. Koska joidenkin henkilöiden kanta asiaan oli mielestäni hyvin jyrkkä, siksi ajattelin kysyä, olisivatko he kuitenkin valmiita ottamaan itse vastaan elinsiirteen sellaista tarvitessaan, vaikka aikovat kieltää omien elintensä luovutuksen.

Minä toimin juuri näin. En silti koe, että olisin tekopyhä. En vain kestäisi sitä ajatusta, että minusta leikeltäisiin varaosia kuolemani jälkeen.

Yksi rehellinen vastaaja. Kiitos. 

Osaatko pukea sanoiksi, miksi ajatus tuntuu kestämättömältä. Ilmeisesti tämä ei liity uskonnolliseen vakaumukseen?

[VMJ]

Yksi rehellinen vastaaja. Kiitos.  

Osaatko pukea sanoiksi, miksi ajatus tuntuu kestämättömältä. Ilmeisesti tämä ei liity uskonnolliseen vakaumukseen?

Ole hyvä :-)

Ei liity vakaumukseen. Aika vaikea sitä on pukea sanoiksi. Jotenkin se on vaan se mielikuva, että minä kuolemani jälkeen makaan kliinisellä leikkauspöydällä ja lääkäri leikkelee minusta osia irti, joka saa vatsani vääntämään. En tosin pysty katsomaan edes televisiosta sarjoja tai dokumentteja, jossa eläviä ihmisiä leikellään.

--
Ei liity suoraan tähän varaosa keskusteluun, mutta joskus nuorena näin dokumentin muinaisesta Egyptistä. Siinä yrittiin selvitää sitä miten muumiointi oli aikoinaan suoritettu. Joku mies oli lahjoittanut ruumiinsa tieteelle. Dokumentissa sitten näytettiin kuinka tutkiat yrittivät repiä miehen aivoja nenän kautta pihalle. Silloin ajattelin, että voi vittu. Tuonko takia mies oli lahjoittanut oman ruumiinsa tieteelle. Mielestäni kyseessä oli lähinnä ruumiin häpäisystä.

[IDA]

Lähdin tähän keskusteluun mukaan ainoastaan ja vain siksi, että täällä jotkut ilmoittivat yksiselitteisesti, etteivät tule missään nimessä omalta kohdaltaan antamaan lupaa elintensä käyttöön kuoleman jälkeen. Koska joidenkin henkilöiden kanta asiaan oli mielestäni hyvin jyrkkä, siksi ajattelin kysyä, olisivatko he kuitenkin valmiita ottamaan itse vastaan elinsiirteen sellaista tarvitessaan, vaikka aikovat kieltää omien elintensä luovutuksen.

Itse ilmoitin kieltäväni kaiken luovutuksen, jos laista tulee sellainen, että oletusarvoisesti nähdään ruumis joten varasosina, josta voi nappailla paloja tarpeen mukaan.

Ala kehittyy todella nopeasti ja lain pitäisi olla sellainen, että luovutus perustuu ensisijaisesti suostumukseen tai sitten sen pitäisi olla hyvin tarkkaan rajattu sen suhteen millaisia luovutuksia voidaan tehdä. Sellaista lakia, jossa yksiselitteisesti katsotaan, että ruumis kuuluu lääketieteellisiin tarkoituksiin, ellei sitä erikseen kielletä, en hyväksyisi. Luonnollinen protesti olisi silloin tehdä luovutuksen kieltävä testamentti.

[Daemonic]

Lähdin tähän keskusteluun mukaan ainoastaan ja vain siksi, että täällä jotkut ilmoittivat yksiselitteisesti, etteivät tule missään nimessä omalta kohdaltaan antamaan lupaa elintensä käyttöön kuoleman jälkeen. Koska joidenkin henkilöiden kanta asiaan oli mielestäni hyvin jyrkkä, siksi ajattelin kysyä, olisivatko he kuitenkin valmiita ottamaan itse vastaan elinsiirteen sellaista tarvitessaan, vaikka aikovat kieltää omien elintensä luovutuksen.

Itse ilmoitin kieltäväni kaiken luovutuksen, jos laista tulee sellainen, että oletusarvoisesti nähdään ruumis joten varasosina, josta voi nappailla paloja tarpeen mukaan.

Ala kehittyy todella nopeasti ja lain pitäisi olla sellainen, että luovutus perustuu ensisijaisesti suostumukseen tai sitten sen pitäisi olla hyvin tarkkaan rajattu sen suhteen millaisia luovutuksia voidaan tehdä. Sellaista lakia, jossa yksiselitteisesti katsotaan, että ruumis kuuluu lääketieteellisiin tarkoituksiin, ellei sitä erikseen kielletä, en hyväksyisi. Luonnollinen protesti olisi silloin tehdä luovutuksen kieltävä testamentti.

Kyllä ihmisellä itsellään tai hänen omaisillaan tulee olla määräämisoikeus ruumiiseen. Itselleni on aivan se ja sama mitä minulla tehdään kuoltuani, mutta haluan silti vaimolleni oikeuden kieltää elimieni luovutus jos hän jostain ihme syystä näin haluaisi tehdä. Jos elimiä halutaan enemmän markkinoille, tulisi se tehdä muutoin. Esimerkiksi kampanijoimalla asian puolesta. Helpottamalla elintestamentin tekoa ja ekemällä asia tunnetummaksi.

Tuollainen oletusoikeus elinten luovutukseen mahdollistaisi esimerkiksi sen, että kun olen kuolemassa johonkin tautiin ja harvinainen veriryhmäni pitää huolen siitä, että en saa elintä, niin jotain kautta saan kuitenkin tietooni, että jollain on sama veriryhmä ja hän on muutenkin hyvässä kunnossa. Nyt vain palkkaan jonkun ajamaan hänen ylitseen (tai jotain muuta jos haluaa pelata varman päälle elinten säilymisen kannalta) ja voila. Nyt minulla on uusi maksa/perna/mikälie.

Jo pelkästään edellisen kaltainen uhkakuva riittää perusteluiksi sille, miksi tällainen laki on täysin vailla perusteita ja järkeä.

[Phantasticum]

Jotenkin se on vaan se mielikuva, että minä kuolemani jälkeen makaan kliinisellä leikkauspöydällä ja lääkäri leikkelee minusta osia irti, joka saa vatsani vääntämään. En tosin pysty katsomaan edes televisiosta sarjoja tai dokumentteja, jossa eläviä ihmisiä leikellään.

Eläviä? Tekee vielä pahempaa katsoa, kun kuolleita ihmisiä leikellään? 

Okei. Ei sille sitten mitään voi, jos perusteluna on vain vatsaa vääntäävä mielikuva. Miksei se vatsa väänny kuvitelmasta, että omaan rakkaaseen masuun raivataan tilaa uudelle munuaiselle - munuaiselle, jonka entisestä omistajasta ja tämän elämäntavoista ei tiedä mitään. Ties mitä kaikkea sieltä on ehtinyt kulkea läpi. Ainakin vierasta ureaa. 

[Phantasticum]

Tuollainen oletusoikeus elinten luovutukseen mahdollistaisi esimerkiksi sen, että kun olen kuolemassa johonkin tautiin ja harvinainen veriryhmäni pitää huolen siitä, että en saa elintä, niin jotain kautta saan kuitenkin tietooni, että jollain on sama veriryhmä ja hän on muutenkin hyvässä kunnossa. Nyt vain palkkaan jonkun ajamaan hänen ylitseen (tai jotain muuta jos haluaa pelata varman päälle elinten säilymisen kannalta) ja voila. Nyt minulla on uusi maksa/perna/mikälie.

Jo pelkästään edellisen kaltainen uhkakuva riittää perusteluiksi sille, miksi tällainen laki on täysin vailla perusteita ja järkeä.

Siellä jonossa on varmaan muitakin kuin sinä yksin. Pelkällä veriryhmällä tai veriryhmätiedolla ei siirretä vielä yhtään elintä. Sopivaksi luovuttajaksi katsottu uhri kannattaakin ennen yliajoa lähettää tarkempiin tutkimuksiin muun muassa kudostyypityksen osalta.

[VMJ]

Jotenkin se on vaan se mielikuva, että minä kuolemani jälkeen makaan kliinisellä leikkauspöydällä ja lääkäri leikkelee minusta osia irti, joka saa vatsani vääntämään. En tosin pysty katsomaan edes televisiosta sarjoja tai dokumentteja, jossa eläviä ihmisiä leikellään.

Eläviä? Tekee vielä pahempaa katsoa, kun kuolleita ihmisiä leikellään? 

Öö.. en tiedä missasinko pointin, mutta kyllä.

Miksei se vatsa väänny kuvitelmasta, että omaan rakkaaseen masuun raivataan tilaa uudelle munuaiselle - munuaiselle, jonka entisestä omistajasta ja tämän elämäntavoista ei tiedä mitään. Ties mitä kaikkea sieltä on ehtinyt kulkea läpi. Ainakin vierasta ureaa. 

Ei minua nuo urea ynnä muut jutut pelota/yökötä yhtään. Tilan raivaaminen uudelle munuaiselle kyllä sitäkin enemmän.

[rontti4]

Lakiehdotuksessa on käsittääkseni kyse siitä, että ellei vainaja ole erikseen kieltänyt elinluovutusta kuolemansa jälkeen, elimiä saisi käyttää ilman, että keneltäkään (lähinnä kai omaisilta) pitäisi pyytää lupaa. Yhä edelleen jokaisella olisi siis uuden lainkin mukaan mahdollisuus itse päättää ruumiinsa kohtalosta kuoleman jälkeen. Että se siitä pakosta ja pakollisuudesta.

Omistusoikeus ruumiiseen olisi siis valtiolla oletuksena jos sitä ei ole erikseen kielletty. Miten, et nää tätä asiaa valtion omistusoikeutena?

Minä näen tämän asian lähinna mahdollisuutena autaa lähimmäisiä.
Miksi siitä kieltäytyisin tai tekisin asian mahdillisimman vaikeaksi?
Kerrankin se ei ole minulta pois, vaan muuten mätänevät ruumiinosani saadaan edes osittain todelliseen hyötykäyttöön. 

[IDA]

Minä näen tämän asian lähinna mahdollisuutena autaa lähimmäisiä.
Miksi siitä kieltäytyisin tai tekisin asian mahdillisimman vaikeaksi?
Kerrankin se ei ole minulta pois, vaan muuten mätänevät ruumiinosani saadaan edes osittain todelliseen hyötykäyttöön. 

No mutta kun tämä mahdollisuus auttaa lähimmäistä on ollut jo iät ja ajat.

[Repacked race]

Tuli vaan mieleen että milloinkohan aletaan vaatimaan vakaumukselle sopivaa luovutettua verta ja siirtoelimiä. Naurulla muistelen Archie Bunkerin reaktiota "Perhe on pahin"-sarjasta, kun sai tietää saaneensa leikkauksessa tummaihoisen verta 

Itse asiassa, omalta osaltani tämä on omalta osaltani lyönyt viimeisen naulan arkkuun sen osalta, että en halua luovuttaa elimiäni eteenpäin.

Miten voin olla varma siitä, ettei joku mamu saa elimiäni, kuolemani jälkeen? Tämä skenaario on kuitenkin ihan todellinen vaihtoehto, joka päivä yhä enenevissä määrin.

Siellä se sitten rääkkää khatilla uutta Homma^^^^ -logolla leimattua maksaansa Kaisaniemenpuistossa istuskellessaan ja naureskelee partaansa.

[nabla]

Meinasin tehdä elinsiirtokortin. Nyt pitää tehdä elinsiirtojen estokorti. Ihan vaan periaatteesta. Pitäkää tunkkinne, saatana.

Sama. Jos tuollainen laki on tulossa niin ehdottomasti kirjoitan kortin, joka kieltää elinten käytön kuoleman jälkeen. Tuollainen laki olisi todella oireellinen osoitus siitä kuinka vähän hallinto kunnioittaa ihmistä. Kuka/ketkä tuollaista ajavat?

Jopas akkamainen tunteen kuohahdus.
Tärkeämpää on kunnioittaa eläviä ihmisiä kuin kuolleita.

[Runner]

Vastustan tätä sen takia, että se voi olla askel huonompaan valtion ja oman kehonsa välillä..

[Gambiitti]

Luulen, että näin on toimittu kokoajan eli lääkärit ovat käyttäneet ne harvat tapaukset hyväkseen, mitä on ollut jos tätä elinsiirtoa ei nimenomaan ole ehditty kieltää omaisten taholta. Todellisuudessa kysymyksessä on minuuteista monessa tapauksessa.

Luulen myös, että lääkärit eivät enää halua ottaa tätä asiaa kontolleen vaan haluavat selvät pykälät asiasta. Mitään todellista rangaistusta tätä tästä elimien ottamisesta ei seuraa nyttenkään. Tietystikkään lääkärit eivät toimi nimenomaista kieltoa vastaan, muuta jos varsinaisesti ei ole kielletty, niin toimitaan ensin kysellään sitten.

[Miniluv]

Vastustan tätä sen takia, että se voi olla askel huonompaan valtion ja oman kehonsa välillä..

Sama täällä. Oikeus johonkin on helppo antaa pois, vaikea saada takaisin.

[nabla]

Vastustan tätä sen takia, että se voi olla askel huonompaan valtion ja oman kehonsa välillä..

Sama täällä. Oikeus johonkin on helppo antaa pois, vaikea saada takaisin.

Esityksen mukaanhan oikeuden luovuttaa ruumiinsa täysimääräisenä madoille sai takaisin täyttämällä kaavake, mitä vaikeaa siinä on?

[nabla]

Toinen asia mihin ruumita tarvittaisi kipeästi on lääkäri/kirurgiopiskelijat joihin voisivat harjoitella.

Hullua on, että joutuvat harjoittelemaan pitkälti elävillä ihmisillä.
Englannissa miettivät, että pitäisikö ruumiilla harjoittelu tehdä kaikille kirurgeigksi aikoville pakollisesksi. Ongelma on vain puuttuvat ruumiit.
Amerikoissa akuutti ruumispula on aikaansaanut merkittävän kyseena-alasen ruumisbisneksen.

[Veli Karimies]

Jopas akkamainen tunteen kuohahdus.
Tärkeämpää on kunnioittaa eläviä ihmisiä kuin kuolleita.

Kyllä mä kunnioitan enemmän montaa kuollutta, esim Mannerheimiä, Ehrnroottia, kuin esim Astrid Thorsia, Tuija Braxia..

[Veli Karimies]

Esityksen mukaanhan oikeuden luovuttaa ruumiinsa täysimääräisenä madoille sai takaisin täyttämällä kaavake, mitä vaikeaa siinä on?

Mutta oikeus ruumiiseen on oletuksena valtiolla.

Toinen asia mihin ruumita tarvittaisi kipeästi on lääkäri/kirurgiopiskelijat joihin voisivat harjoitella.

Hullua on, että joutuvat harjoittelemaan pitkälti elävillä ihmisillä.
Englannissa miettivät, että pitäisikö ruumiilla harjoittelu tehdä kaikille kirurgeigksi aikoville pakollisesksi. Ongelma on vain puuttuvat ruumiit.
Amerikoissa akuutti ruumispula on aikaansaanut merkittävän kyseena-alasen ruumisbisneksen.

Ongelma ratkaistaan vaikka siten, että jokaiselle Suomen kansalaiselle lähtee elinluovutuskortti postissa NYT, ja pari lappusta faktaa ja ohje "pidä korttia aina lompakossa".

[nabla]

Jopas akkamainen tunteen kuohahdus.
Tärkeämpää on kunnioittaa eläviä ihmisiä kuin kuolleita.

Kyllä mä kunnioitan enemmän montaa kuollutta, esim Mannerheimiä, Ehrnroottia, kuin esim Astrid Thorsia, Tuija Braxia..

Minäkin kunnioitan/arvostan mainitsemiesi herrojen tekoja ja saavutuksia, mutten heidän luitaan.

On lukemattomia eläviä joita en arvosta pätkääkään...heh, joita arvostaisin enemmän kuolleena varsinkin jos heistä viimeistään silloin olisi yhteiskunnallista hyötyä..

[Kullervo Kalervonpoika]

Hyysärin yleisönosastolta:

Lainmuutos elinsiirroista tervetullut

Suunniteltu lainmuutos mahdollistaisi elintensiirtoja ilman luovuttajan suostumusta (HS 26. 10). Harri Vornanen ilmaisi huolensa lainmuutoksen tuomasta ilmapiiristä, joka menee yksilön itsemääräämisoikeuden ylitse (HS 27. 10.).

Hyvin perustellusta kannanotosta jäi itselleni kuitenkin huoli ilmapiiristä, jossa toisen ihmisen auttaminen ei ole ensimmäinen vaihtoehto, ja jossa hengen pelastamisesta voidaan puhua kauniina ajatuksena.

Maksaa, keuhkoja tai sydäntä tarvitseva kuolee lyhyessä ajassa ilman uutta elintä. Munuaissiirrännäinen merkitsee parhaassa tapauksessa pääsyä vakavan sairauden kourista takaisin työelämään.

On oikein, että yhteiskunta olettaa jäsentensä haluavan antaa toiselle ihmiselle tällaisen lahjan. Kieltäytyköön ken haluaa, ja pysyköön ilmoitus vaitiolovelvollisuuden suojassa.

Yllättävän menetyksen kokeneille omaisille ei tule antaa vastuuta päätöksestä poismenneen elinten luovuttamisesta, sillä ratkaisu on tehtävä hetkenä, jolloin moni on sokissa. Euroissa ajattelevia rauhoittanee tieto siitä, että elintensiirrot kannattavat myös taloudelliselta kantilta katsottuina.

Jos pieni kärjistys sallitaan, elinten luovuttajien ruuhkaa ei nykypäivänä olisi vaikeaa järjestää: lauantai-iltojen ratoksi pyörimään tosi-tv, jossa salskeat kolariuhrit pelastavat suurisilmäisiä lapsia letkuista kirmaamaan kesäisille niityille.

Koska luovuttajia etsivät tahot eivät tule tällaiseen peliin koskaan alentumaan, soisi myös meidän potentiaalisten luovuttajien pohtivan perusarvojamme muodostaessamme kantaamme.
CAMILLA MUNSTERHJELM

eläinlääkäri

Oulu

Juuh...


Camillan mielestä On oikein, että yhteiskunta olettaa jäsentensä haluavan antaa toiselle ihmiselle tällaisen lahjan.

Minä en tunnista oikein omakseni tuollaista yhteiskuntaa, joka olettaa jäsentensä ruumiin olevan (kuoleman jälkeen) yhteiskunnan omaisuutta.

Tulee jotenkin mieleen eräs toisenlainen yhteiskunta.

[PetethePerkele]

Valde liikkuu nyt tässä asiassa vähän niinku haaskalla närkkimässä.

Mulle on henk. koht. ihan sama mitä tapahtuu kun olen kuollut mutta oletusarvona ei saisi olla: Hei! Rane saa muutes uudet munuaiset, haiman, maksan ja persereiän! Oletusarvo pitäisi olla korppien ja matojen evästä.

Juu, sen saa sitten kyllä kiellettyä mikäli sellainen keksintö tulee mutta jotenkin vaan automatisoitu ruumiin materialisoiminen ja sosialisoiminen tökkii jo ajatuksena. Ja mitä sen jälkeen? Lisää jotain joka voisi jo olla valtion ja kaikkien tarvitsevien omaisuutta, vaikka elät ja rakennat sitä vain itsellesi ja läheisillesi?

Hyvän maun rajalla ollaan joka päivä nykyaikana kun maailma ja tabut muuttuu nopeampaa kuin ihmismieli, aina vaan sairaampaan suuntaan.

[Daemonic]

Eihän tässä asiassa pitäisi olla mitään epäselvää. Päätäntävalta ruumista ja sille suoritettavista mahdollisista toimenpiteistä kuuluu ensisijaisesti ruumiille itselleen, elikkäs siis henkilölle, joka on kuollut. Jos hän ei ole tehnyt asiaa selväksi esimerkiksi testamentilla/elintenluovutuskortilla/jne, niin seuraavana hierarkiassa tulevat luonnollisesti omaiset.

Sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä mistä syystä kieltäytyy tai suostuu leikeltäväksi/tuhkattavaksi jne.

Huolestuttavan paljon punertavia mielipiteitä täälläkin. Miksi valtiolla tulisi olla minkäänlaista sanavaltaa tässä asiassa? Eiköhän kansalaisten tekemisiin puututa jo nytkin ihan tarpeeksi. Aina tuntuu joku herra (tai nykyään kai useammin rouva) tietävän mitä ihmset haluavat paremmin kuin ihmiset itse. Ne ihmiset jotka ovat erimieltä ovat vaan niin tyhmiä, etteivät tajua parastaan? Tätähän täällä pohjolan Kiinassa harrastetaan ihan riittämiin nytkin. Olisi kiva jos saisin itse päättää tarvitsenko käsiasetta, haluanko, että sähköpostiani luetaan ja annanko munuaiseni pois kuoltuani vai en.

[AkateeminenPätkätyöläinen]

Tästä aiheesta tuli väännettyä kättä jo Uuden Suomen blogosfäärissä tässä ja tässä kommenttiketjussa. Toistan vain oleellisimman pointtini: aivokuollut vainaja ei tarvitse elimiään yhtään mihinkään, mutta siirtoelintä odottava elävä tarvitsee.

Olisi hyvä, jos homma toimisi vapaaehtoisesti, mutta kun ei toimi. Kysyttäessä kaikki pitävät elintenluovutustestamenttiä tosi hyvänä juttuna, mutta käytännössä sitä ei kuitenkaan tee kuin harva. Siksi käytännön muuttaminen päinvastaiseksi - aktiivisuuden vaatiminen luovutuksen kieltämiseksi sallimisen sijaan - on täysin perusteltua. Elinten ottamisesta ei koidu vainajille mitään haittaa, kun taas eläville siitä on suurta hyötyä. (Edes militanttiuskovaisilla ei pitäisi olla mitään elintenluovutuksia vastaan, sillä kai nyt kaikkivaltias osaa ylösnousemuksen hoitaa hankalammissakin tapauksissa.)

Jotenkin se on vaan se mielikuva, että minä kuolemani jälkeen makaan kliinisellä leikkauspöydällä ja lääkäri leikkelee minusta osia irti, joka saa vatsani vääntämään.

Siinä tapauksessa kannattaa tehdä testamentti, jossa kiellät ruumiinavauksen tekemisen. Patologi leikkelee osia irti vielä enemmän kuin elinsiirtoa valmisteleva kirurgi. Ja jos mielikuva ruumiinavauksesta ei vielä väännä vatsaa tarpeeksi, niin mitäpä luulet, pannaanko kaikki osat avauksen jälkeen takaisin? Ja jos pannaan, pannaanko ne siististi entisille paikoilleen? (Viiden pisteen vihje: molemmissa tapauksissa "kyllä" on väärä vastaus.)

[Veli Karimies]

Olisi hyvä, jos homma toimisi vapaaehtoisesti, mutta kun ei toimi. Kysyttäessä kaikki pitävät elintenluovutustestamenttiä tosi hyvänä juttuna, mutta käytännössä sitä ei kuitenkaan tee kuin harva. Siksi käytännön muuttaminen päinvastaiseksi - aktiivisuuden vaatiminen luovutuksen kieltämiseksi sallimisen sijaan - on täysin perusteltua. Elinten ottamisesta ei koidu vainajille mitään haittaa, kun taas eläville siitä on suurta hyötyä. (Edes militanttiuskovaisilla ei pitäisi olla mitään elintenluovutuksia vastaan, sillä kai nyt kaikkivaltias osaa ylösnousemuksen hoitaa hankalammissakin tapauksissa.)

Koska ongelmaa ei ole edes yritetty saada tehokkaasti vapaaehtoisesti toimimaan, ei se tietenkään voi niin toimia. Tässä esittämäni ratkaisu asiaan:

jokaiselle Suomen kansalaiselle lähtee elinluovutuskortti postissa NYT, ja pari lappusta faktaa ja ohje "pidä korttia aina lompakossa".

Tämä "Ongelma" on vähän samaa laatua kun mentäisiin keskelle mettää huutelemaan, että hei nytten tarttis elinluovutuksia ja sitten ihmetellään kun kukaan ei kortteja täytäkkään. Minä voin vannoa toisen kivekseni kautta, ettei elinsiirtokortin hakeminen jostakin virastosta tai laitoksesta ole ihmisten ensimmäisenä, toisena tai edes kolmantena asiana prioriteettilistalla edes silloin jos he sattuvat kyseisiä kortteja tarjoavassa rakennuksessa käymään.

[Sarppi]

Koska ongelmaa ei ole edes yritetty saada tehokkaasti vapaaehtoisesti toimimaan, ei se tietenkään voi niin toimia. Tässä esittämäni ratkaisu asiaan:

jokaiselle Suomen kansalaiselle lähtee elinluovutuskortti postissa NYT, ja pari lappusta faktaa ja ohje "pidä korttia aina lompakossa".

Velin ehdotus on hyvä ja ihmettelen, miksei asiaa ole lähdetty ratkaisemaan ensalkuun tällaisella tavalla.

Vähän aiheen vierestä - kuinkahan tarkkaan ne syynäävät kuolleiden lompakot? Minulla on ainakin omassani arviolta 50 erilaista korttia ja lipuketta, järjestettynä erilaisiin koloihin ja syövereihin sen mukaan, miten usein niitä tarvitsen kaupoissa. Jos sieltä löytää minkä tahansa yksittäisen kortin pl. ajokortti ja pankkikortti, niin on jo aika etevä. Kenen tehtävä niitä on purkaa ja etsiä sitten kuolemani jälkeen?

[Kullervo Kalervonpoika]

Kun muistaa tämän asian tiimoilta  myös sen syyn, miksi SPR:n veripankki ajautui lähes konkurssiin viime vuonna, niin se ei ole omiaan herättämään luottamusta. Veripankki joutui tehostetun kampanjan puitteissa kerjäämään suomalaisilta vuonna 2008 ylimääräisiä verenluovutuksia – vain ja ainoastaan siksi, että se oli myynyt ahneuksissaan suomalaisten luovuttaman veren ulkomaille.

Kun olemme tekemissä tällaisen moraalilla varustettujen instanssien ja viranomaisten kanssa, ei pidä ihmetellä yhtään, vaikka näillä häpäistyiltä ja silvotuilta ihmisiltä varastetuilla elimillä käytäisiin elinkauppaa – erään Suomea näköjään yhteiskuntana päivä päivältä yhä enemmän muistuttavan totalitarismin malliin.

Teistä muista en tiedä, mutta minuun tällainen yhteiskunnan kansalaistensa ruumiisiin kohdistama pakko, väkivalta ja häpäisy vaikuttaa  täysin  (ainakin tämän) lainvalmistelutyön tavoitteiden vastaisesti.

Olen repinyt elinluovutuskorttini, päivittänyt lompakkooni elintenluovutuskiellon – sen lisäksi, että  veripankkikriisin jälkeen olen luopunut aikaisemmin aktiivisesti harrastamastani verenluovutuksesta.

Saatan muuttaa kantani asiaan takaisin entiseen – mutta ainoastaan sen jälkeen, kun tästä kansalaisen oikeutta omaan ruumiiseensa loukkaavasta lainsäädäntöhankkeesta luovutaan. Minulle tämä on periaatekysymys ja toivoisin sen olevan sitä myös enemmistölle muista suomalaisista.

Ja otan sen riskin. Jos satun tarvitsemaan elimensiirtoa ja se jää tämän vuoksi tekemättä, niin totean siihen, että näin se sitten on.

Jokainen tehköön itse päätöksensä, mutta jokaisen kannattaa muistaa myös se, että jokaisen yksilönoikeuksiin kohdistuvan loukkauksen lainsäädäntötasolla tapahtuva hyväksyminen vie meitä lähemmäksi tyranniaa ja totalitarismia.

Valinta on vielä toistaiseksi meidän – mutta kuinka kauan?

Lisää samasta aiheesta täällä.

[Kullervo Kalervonpoika]

Ei omaisuuttaankaan voi kuoleman jälkeen pitää. Se jaetaan muille joko testamentin tai tiettyjen oletuksien perusteella.

Yhteiskuntako sitten päättää siitä omaisuuden jaosta kuoleman jälkeen?