Monikulttuurisuus on haaste jota läntisen maailman ei tule torjua

[gloaming]

Rönsyilevä manifesti, jonka sidosaine ei ole koherentti päättely, vaan Weltschmerz ja (perustelematon) käsitys jonkinlaisesta universaalista oikeudenmukaisuudesta, jota kirjoittajan hahmottelema "hyvä" moraali toteuttaa.

Päättely (monikulturismi, elintasopakolaisten kritiikitön ottaminen Euroopaan) -> (maailmanrauha, ympäristöongelmien, köyhyysongelman ratkeaminen ym. kaikki lueteltu "hyvä") on puhdas non sequitur. Ei ole mitään järjellistä näyttöä, että näin tulisi tapahtumaan. Eikä kyseessä ole edes teoreettisesti järkevä päättely. Hyvä A.N./az/Surreal, monikulturismi on divergoiva ideologia, ei konvergoiva; se on sisäsyntyisesti jännitteinen johtuen sisäisestä ristiriitaisuudestaan: se olettaa tiettyä moraalipositiota ja (relativistista) ontologista positiota, mutta määritelmällisesti on valmis sietämään sisällään aineksia, jotka eivät jaa näitä positioita. Lopulta, edes, ja varsinkin, empiria ei tue esittämäsi yhteyden olemassaoloa.

EU:hun suuntautuva elintasopakolaisuus ei ole ilmiönä mikään luonnonvoima, väistämättömyys, vaan Länsimaiden valitsema politiikka.

En jaksa (enää) puuttua IQ-tutkimuksia, "homman" rasistisuutta ja kehitysapua koskeviin olkiukkoihisi. Ehkä ne palvelevat jotenkin sisäistä maailmaasi. IQ-tutkijat eivät tutki eivätkä ko. tutkimukset edes sivua käsitettä "ihmisarvo". Jos jokin toiminta ei ole vaikuttavaa, ei siihen liene järkeä resurssejakaan sitoa.

Vai on monikulturismi-ideologia mielestäsi vastaus ihmiskunnan ongelmiin? Mitä siihen nyt sanoisin, "Herran pieksut"?

edit: typo

[MW]

Huh, tiukkaa pumpulia on pilvilinnat "Tehtaankadun homman" korvien välissä. Propsit rohkeudesta vastata, vaikka utopiasi oli jo osoitettu siksi itsekseen.

Kiitoksia tiukasta analyysistä Roopelle, Avreliukselle ja kaikille. Tehtaankatu: nukuhan nyt vielä pari yötä, ja ajattele.

[Avrelivs]

Sovitaanko pojat (seksistinen tuomittava lausunto!) sillä tavalla, että ei tässä ketjussa metakeskustella siitä, kuka kukin kirjoittaja mahdollisesti on. Keskitytään itse asiaan eikä niinkään kirjoittajien salaisiin henkilöllisyyksiin. (Minä olen muuten oikeasti monimiljonääri ja playboy joka taistelee vapaa-ajallaan monikultturismia vastaan epäilyttäviin kumi/nahkapukuihin sonnustautuneena.)

[M.K.Korpela]

Yleistykset toiseudesta ovat haitallisia, koska ne leimaavat ja satuttavat ja etäännyttävät myös meidän arvoillemme suopeita ja avoimia toisten kulttuurien edustajia, ja he ovat niitä yhteistyötahoja, joiden kanssa meidän Euroopassa ja maailmanlaajuisesti tulee rakentaa siltoja kohden tulevaisuutta.

Toiseuden yleistyksiä tehdään kenties jollain kiljuskini-forumilla , mutta minä kyllä teen vertailua eri kulttuuripiirien kesken. Siitä että kirjoitan useimmiten islamilaisen kulttuuripiirin edustajien negatiivisesta vaikutuksesta ei seuraa , että suhtaudun negatiivisesti Kaukoidän ei-muslimikulttuureihin. En myöskään usko että kirjoitteluni aiheuttaa Homman lukijoille inhon väristyksiä edellämainittuja kulttuureita kohtaan.

"Toiseuden yleistyksen" teet aivan itse.

Katsokaa Eurooppaan 65 vuoden taakse. tai 165 vuoden.

Olisiko kulttuurin Neville Chamberlain liian vaikea ajatus ?

Rooman valtakuntaa ja kansaa ei enää ole.

Itse asiassa erityisesti mannereurooppalainen oikeusjärjestelmä on hyvinkin Itä-Rooman perillinen. Corpus Juris Civilis koottuna valmistui 534. Vihollinen on jälleen sama.

P.S Avrelius : Olen conetecnicco + alan kursseja.   

[Anti-Utopisti]

Aika hupaisaa, jos vihervasemmisto syyttää maahanmuuttokriitikoita negaation kestämättömyydestä poliittisen ryhmän lähtökohdaksi, kun heidän omana lähtökohtanaan 1960-luvun sukupolvikapinassa oli nimen omaan - ei ainoastaan jonkin tietyn poliittisen linjan negaatio - vaan usein jopa täydellinen vallitsevien arvojen negaatio!

Marcuse's Great Refusal, on the other hand, is defined precisely by its ahistoricity. It is a total negation of the existing. Having diagnosed that 'technology is the major vehicle of reification', he can only seek liberation either before history or after it.

lähde: http://www.autodidactproject.org/other/colletti1.html

Andre Breton used the phrase "the Great Refusal" though it is unlikely that Whitehead got it from him; given that Marcuse was a devotee of French literature he might well have originally encountered the phrase there, though I don't think he ever actually attributes Breton as the source of the term.

lähde: http://archives.econ.utah.edu/archives/theory-frankfurt-school/1996-11-27.090/msg00047.htm

Andre Breton: "Everything remains to be done, every means must be worth trying, in order to lay waste to the ideas of family, country, religion." - Second Manifesto of Surrealism

lähde: http://homepage2.nifty.com/stf/2stes.htm

One-Dimensional Man is a work by Herbert Marcuse, first published in 1964. ... Against this prevailing climate, Marcuse promotes the "great refusal" (described at length in the book) as the only adequate opposition to all-encompassing methods of control. Much of the book is a defense of "negative thinking" as a disrupting force against the prevailing positivism.

lähde: http://en.wikipedia.org/wiki/One-Dimensional_Man

Tosin on muistettava, että Herbert Marcusen kirjan One-Dimensional Man vaikutusta 1960-luvun opiskelijaradikaaleihin on oman veikkaukseni mukaan liioiteltu vahvasti. Monien opiskelijaradikaalien kohdalla kirja oli luultavasti vain kapinallista oheiskrääsää huoneen täytteeksi pössypiilon ja gurun kuvan ohella. Arvot ja asenteet muodostuivat ehkäpä niiden sijasta enimmäkseen keskusteluissa samanhenkisten kaverien kanssa sekä kapina-aktioiden yhteydessä. Dialektisen filosofian kunnolliseen ymmärtämiseen useimmilla opiskelijaradikaaleille tuskin oli aikaa tai kiinnostusta. Niinpä veikkaan, etteivät Marcusen kirjojen negatiiviset asenteet, jotka lienevät osittain peräisin jo dialektiikkaan sisäänrakennetun negaation luontaisesta näkökulmasta, juurikaan vaikuttaneet opiskelijaradikaaleihin pysyvästi. Tämän puolesta puhuu se, että näistä radikaaleista monet kuuluvat nyt vanhemmalla iällään Paul Rayn tunnistamaan Cultural Creatives -ryhmään, jonka yksi ominaisuus on optimismi:

Dr. Ray and Dr. Anderson created a questionnaire to identify cultural creatives in Western society. The below characteristics were identified as qualities of a cultural creative. Agreement with 10 or more indicates status as a cultural creative.
...
* optimism towards the future

lähde: http://en.wikipedia.org/wiki/Cultural_Creative

1960-luvun yleistunnelma oli sitä paitsi länsimaiden vahvan taloudellisen nousukauden takia - protesteista ja kuohunnasta huolimatta - perusoptimistinen:

During the sixties, says Morris Dickstein, America seemed to be at the gates of Eden--verging on a new way of experiencing life, art, and culture.

http://www.amazon.com/gp/product/0674341554

Täytyy kuitenkin tästä optimismista huolimatta muistaa, että sukupolvikapinassa oli kyseessä counterculture.

http://en.wikipedia.org/wiki/Counterculture_of_the_1960s

Mainittakoon lopuksi seuraava kiinnostava klassikkoteksti, jonka pohjalta voi olla helpompaa ymmärtää ensinnäkin 1960-luvun sukupolvikapinallisten vastahankaisen perusasenteen sekä toisaalta heidän maailmoja syleilevän mytologiansa muodostamaa kummallista yhdistelmää:

Theodore Roszak: Youth and the Great Refusal (1968)

Published herewith is Theodore Roszak's introductory essay to a four-part series on what he calls the "counter culture", or by allusion, the "invasion of centaurs." In this impressive work of synthesis he brings together, organizes and evaluates the many aspects of a phenomenon now generally if inadequately perceived and variously referred to by such terms as the New Left, flower power, mind explosion, psychedelia, pot and Zen. Subsequent essays will focus on religiosity, dope and the sense of community, specifying the aspects of the counter culture that spring from these sources and examining the ideas and influence of leaders associated with them. However, the counter culture does not readily compartmentalize and these essays both overlap and reinforce one another. Together they constitute a clear-eyed, occasionally ironic, but basically appreciative estimate of a movement which the author compares, at least in potential, with Christianity under the Roman Empire.

http://www.hippy.com/article-333.html


[email protected]

[Tehtaankadun homma]

Vastaan pidemmin, ja taas ilman quotteja. Olen lukenut palautteen, pariin kertaankin, ja nämä ovat osin palautteen pohjalta tehtyjä painotuksia.

3 miljardia ihmistä kärsii aliravitsemuksesta, heistä yli miljardi näkee nälkää (Oletteko koskaan kokeilleet, mitä on olla syömättä edes 2 päivää? Pystyttekö samaistumaan, käsittämään?). Kasvava väestönpaljous ja kasvava ruoantarve sekä kehittyvien maiden nouseva elintaso lisäävät ympäristöön kohdistuvaa painetta. Monikulttuurisuus ei itsessään ole ratkaisu, eikä sitä tässä keskustelussa kukaan ole sellaisena tarjonnut. Sen sijaan maapallon yhdentymiskehitys on suurten mittakaavojen väistämättömyys ja realiteetti, ja siirtolaisuus ja monikulttuurisuus tämän suuremman kokonaisuuden mukana tulevia ilmiöitä. Kulttuurien kohtaaminen avaa ja mahdollistaa myös kulttuurien välistä dialogia, ja suotuisalla kehityksellä vastakkainasettelun vähentymistä. Monikulttuurisuus ei varsinaisesti synnytä vastakkainasettelua, vaan pikemmin luo erilaisten olemassa olevien konfliktien kohtaamispintoja. Se on väistämätön ilmiö kulttuurien kohtaamisessa.

Englantilaiset eivät välittäneet Irlannin suuresta nälänhädästä 1840-luvulla, vaikka olisivat olleet kykeneviä auttamaan. Irlannin väestöstä lähes 15% (n. miljoona ihmistä) menehtyi nälkään, toinen 15% lähti siirtolaisiksi Amerikkaan ja Englantiin. Englannin ja Irlannin tai Englannin ja Skotlannin vuosisataiset kosketuspinnat synnyttivät konfliktien ohella asteittaista lähentymistä. Tänäpäivänä 1840-luvun tragedia ei voisi toistua Englannin ja Irlannin välillä. Vastaavia esimerkkejä on lukuisia.

Kysymys ei ole niinkään vastauksista, vaan vastauksien etsimisen paradigmasta.
Vain muutamissa vuosikymmenissä Etiopian metsäpinta-ala kaventui 30% maa-alasta 4%:iin. Ruokapulan myötä maapallon metsien hakkuut ovat jälleen kiihtyneet. Afrikassa. Etelä-Amerikassa. Aasiassa. Polynesiassa. Vaikutukset ekosysteemeille voivat olla hyvin arvaamattomia. Kuten todettua useita suuria nisäkäslajeja uhkaa sukupuutto. Maailman vesistöjen kalakannat ovat jo pitkään olleet alle kestävien rajojen.
Näissä ja monissa muissa kysymyksissä tietotaidon ja resurssien vaade edellyttävät länsimaista panostusta. Länsimaisen panostuksen toimivuus edellyttää tuettavien yhteiskuntien suosiollisuutta niin ympäristöarvoille kuin erilaisille kulttuurisille vaikutteille. Kaikkien tulee lopulta suostua eritasoisiin myönnytyksiin ja muutoksiin (vrt. "teidänkin teollistumisenne oli saastuttavaa" "tekin hakkasitte metsänne" jne.) Länsimaat ovat kestävässä kehityksessä toivottavasti aktiivinen toimija, mutta eivät ainut taipuja. Ilman tämän kehityksen onnistumista riskit ihmiskunnalle ovat valtavia, tuhot ekosysteemeille ja yhteiskuntien tasapainolle peruuttamattomia.

Toinen riskitekijä, ja edelliseen eittämättä linkittyvä, on teknologian edistyminen. (Alleviivaan tämänkin toisen kerran, koska se on keskeinen pointti.) Edellinen vuosisata toi ydinaseet, tämä vuosisata voi tuoda mukanaan vielä tuhovoimaisempia, ja ehkä mahdollistavien perusteknologioiden myötä myös helpommin kehitettäviä ja liikuteltavia (lue: salakuljetettavia) joukkotuhoaseita. Emme voi tarkasti ennustaa, mutta riskit ovat todellisia ja konkreettisia. Segmenttien välisten epäluulon ja vihanpidon muurien madaltaminen on tätä kehitystä silmällä pitäen välttämätöntä. Nämä mittakaavat ovat lukemattomasti valtavampia kuin monikulttuurisuuden uhkakuvat.

Monikulttuurisuus ei yhdentymiskehitystä ratkaise, mutta avaa ja kasvattaa globaalin dialogin mahdollisuuksia. Maahanmuutto ei ole itsetarkoitus, eikä voi olla rajatonta, mutta linnake-Eurooppa ei toisaalta pystyisi uskottavasti käymään edellytettyä dialogia.

On täysin selvää, että esimerkiksi Islamiin liittyy valtavasti ongelmia, mitä on turha kieltää, mutta edellä mainituista uhkakuvista johtuen siihen liittyy ääri-ilmiöissään meitä koskettavia ongelmia monikulttuurisuudesta riippumatta. Ihmiskunnalla tulee tämän vuosisadan kuluessa olemaan kyky ja potentiaalia tuottaa tälle maailmalle kaikki aiemmat mittakaavat ylittävää tuhoa.
Eurooppa on sikäli osa globaalia kulttuurista, tiedostuksellista, näkemyksellistä kamppailua, on jo sitä nyt, halusi tai ei.
Kulttuurien kosketuspintojen synnyttämät historian mittakaavassa väliaikaiset ongelmat (mm. ghetot, työllistyminen, rikollisuus) ovat ihmiskunnan fundamentaalisiin uhkakuviin nähden suhteessa vähäisiä polkuja.

Maailman laajoista kehityslinjoista irrotettuna monikulttuurisuuden haasteet kyllä saa suurennuslasin alla näyttämään elämän ja kuoleman kysymyksiltä. Rajattujen näkökulmien pohjalta muodostetut katsomukset ovat ihmisyyden keskeinen ongelmien aiheuttaja ja harhaanjohtaja. Tätä ilmiötä tukevat erilaiset tunnepohjaiset, identiteettiin ja viiteryhmään liittyvät vaikuttimet. Vaikuttimet, joita usein itse emme edes tiedosta. Tälle on olemassa nimensä vahvistusharha (eng. confirmation bias). Se on yksi kysymys omasta suhteestamme siihen, kuinka, miten ja miksi maailman hahmotamme, ja haluamme hahmottaa. Viimeaikainen neuropsykologinen tutkimus sekä kokeelliset selvitykset ovat tuoneet ilmiölle kiistämätöntä vahvistusta.

Edesmennyt Arthur Koestler pohti ihmisyyttä vastaavansuuntaisesti, ja mielenkiintoisesta näkökulmasta teoksessaan The Ghost in the Machine. Ihminen on syntyjään henkisesti vajavainen. Tämän tilan on aiheuttanut neokorteksin (aivojen osa jossa järkemme sijaitsee) poikkeuksellisen nopea evoluutio ja paisuminen edellisten 500,000 vuoden aikana. Kommunikaatioyhteydet neokorteksin ja vanhempien "nisäkäsaivojen" osien välillä ovat jääneet vajavaisiksi. Meille tuottaa valtavia vaikeuksia käsitellä järjellä niitä tilanteita, joissa alkukantaisemmat voimat ottavan vallan. Menetämme rationaalisen harkinnan kyvyn, ja silti identiteettiämme ja sen eheyttä ja oikeuttamista edellyttävät sisäiset voimat onnistuvat luomaan harhan, että juuri oma näkemyksemme on rationaalinen, empiirisesti perusteltu, johdonmukainen, ilmiselvä.

Jos intellektualismilla on pysyvä olotila, tulisi sen olla epävarmuus.

Tämä ei tarkoita avutonta vaipumista relativistiseen kyvyttömyyteen saavuttaa objektiivista ymmärrystä, pikemminkin se on rationaaliselle ajattelullemme vaade vahvistettuun itsetarkkailuun ja oman ajattelun kyseenalaistamiseen ja erilaisten assosioitumisten ja tunnevaikuttimien tutkailuun.

Negatiivisten yleistysten ja eristäytymispyrkimysten kautta rakentuvan kriittisyyden (ks. homma) kyseenalaistaminen on paitsi kysymys arvopremisseistä ja mitä ne todella ovat, niin myös kysymys siitä, kuinka laajalti ko. perspektiivi kattaa tämän vuosisadan globaalin todellisuuden kaikkine keskeisine haasteineen.

Omassakin kulttuurissamme ja rakenteissamme on valtavasti parantamisen varaa.

Loppuun vielä Anti-Utopistille kuva 1960-luvun vastakulttuurin yhdestä symbolisimmista hetkistä, jos hieman saisi ajattelua erkaantumaan meemeistä ja dialektiikasta

(http://www.newburycomics.com/stores/newburycomics/user-images/preorder_jimi_monterey_image.jpg)

[Veli Karimies]

Tulee kyllä niin pupputeksti tuostakin mieleen.

[IDA]

Valtaeliitin olisi aika herätä Suomessakin ja todeta, ettei ole enää vuosi 1968 vaan kovia aikoja on edessä ja tarvitaan rakentavaa asennetta eikä enää yhteiskunnan pistämistä tuhannen pirstaksi Boomer-nuorison kapinavuosien tapaan.


[email protected]

Noinhan asia tietysti on. Rakentava asennetta politiikassa on kuitenkin hyvin vaikea ottaa ilman mitään poliittista valtaa. Tavallaan se edellyttäisi nykyisen valtaeliitin tukemista, mikä olisi harvinaisen typerää ja tuhoisaa.

[Miniluv]

3 miljardia ihmistä kärsii aliravitsemuksesta, heistä yli miljardi näkee nälkää (Oletteko koskaan kokeilleet, mitä on olla syömättä edes 2 päivää? Pystyttekö samaistumaan, käsittämään?)

Nyt tulee Olympokselta niin vankkaa moraalisäteilyä, että on pakko kysyä:

mitä sinä, Tehtaankadun homma, itse täsmälleen teet nälkäisten eteen? Annatko nälkäisille edes 15% verojen jälkeen käteen jäävästä palkastasi? Jos et, miksi et? Etkö pysty samaistumaan? Vai eikö riitä kyky käsittää?

[Kami]

Oletteko koskaan kokeilleet, mitä on olla syömättä edes 2 päivää? Pystyttekö samaistumaan, käsittämään?

6 vuotta sitten työttömänä kun liiton rahat paloi, vietin kuukauden syöden n. joka kolmas päivä mitä sain revittyä kasaan, mikä oli ehkä joku desi riisiä tai makaroonia. Paino tippui 15 kiloa kuukaudessa.

Se nyt oli tietty omaa typeryyttä suurimmaksi osaksi kun ei ylpeys antanut periksi anella tai pyytää mitään. Mutta joo, tiedän miltä se suurin piirtein tuntuu.

Sen sijaan maapallon yhdentymiskehitys on suurten mittakaavojen väistämättömyys ja realiteetti, ja siirtolaisuus ja monikulttuurisuus tämän suuremman kokonaisuuden mukana tulevia ilmiöitä.

Sen sijaan maapallon pilkkoutumiskehitys on suurten mittakaavojen väistämättömyys ja realiteetti, ja kansanmurhat ja monietnisyys tämän suuremman kokonaisuuden mukana tulevia ilmiöitä.

Noin rinnastettuna vaikea sanoa kumpi kuulostaa todemmalta.

[jiipik]

Kiitos Tehtaankadun hommalle, kirjoituksesi kakkososa avasi ajattelua huomattavasti avausta paremmin.

Silti tuon yksipuolisen monikulttuurisuuden hylkäämisen toinen puoli on se, että käsittelet sitä länsimaisen, tai suomalaisen henkilön / tällaisessa kulttuuripiirissä toimivan ja sen arvot hyväksyvän henkilön ajatusmaailmassa (kenties sanoissa ja valitettavasti jopa teoissakin) ilmenevänä "yksipuolisena negaationa".

Olet kenties huomannut, että maailmassa, jopa tässä vääjäämättä yhdistyvässä ja yhdentyvässä maailmassa on useita satoja, jopa tuhansia tai kymmeniä tuhansia kulttuureja, joissa on useita erittäin vahvoja, toiset alleen polkevia kulttuuripiirejä.

Vahvoissa kulttuuripiireissä (termi ontuu, lähinnä tarkoitan länsimaista, islamilaista, itä-aasialaista ym. monta kulttuuria alleen mahduttavaa) tuo yksipuolinen negaatio on voimakkaasti vaikuttava. Silloin, kun kulttuuripiirin sisälle tulee ulkopuolinen, on länsimainen kulttuuri arvoineen sallivin em. kolmesta. Silloin, kun kulttuuripiiristä lähtee toiseen ulkopuolinen, on islamilainen kulttuuri suurin yksipuolisen negaation levittäjä.

Yksipuolisen negaation hylkäävä ajattelumalli voi olla toimiva vain silloin, kun se on universaali, ts. kaikki noudattavat sitä. Jos yhden laajan kulttuuripiirin sallitaan ylläpitää tuota määrittelemääsi yksipuolista negaatiota kaikissa tilanteissa tai jos länsimaisten arvojen kannattajat nostavat kädet pystyyn kieltäen itseltään täydellisesti yksipuolisen negaation mahdollisuudenkin, kiellämme samalta itseltämme mahdollisuuden vaikuttaa kulttuurien väliseen vuoropuheluun, sillä yksipuolinen negaatio on lähtokohta, miltä alustalta vuoropuhelu voi ylipäänsä alkaa. Se purkautuu vuoropuhelun myötä, mikäli edessä on mahdollisuus tulevaisuuteen, jota kaikki voivat tukea ja hyväksyä sen nykyisyyttä pohjimmiltaan parempana.

Kun muuttovirrat ajatuksissasi suuntautuvat lähinnä länsimaisen kulttuuripiirin suuntaan, ei kai voi olla tarkoituksenmukaista hylätä täysin länsimaiset arvot, mukaan lukien yhdenvertaisuusperiaate, syrjimättömyys, tasa-arvo, ihmisarvon kunnioitus, ruumiillisen koskemattomuuden periaate, poliittiset oikeudet, uskonnonvapaus sisältäen uskonnosta vapauden ym. ym. Nämä kun eivät ole mitään itsestäänselvyyksiä.

[Kami]

Kiitos Tehtaankadun hommalle, kirjoituksesi kakkososa avasi ajattelua huomattavasti avausta paremmin.

Silti tuon yksipuolisen monikulttuurisuuden hylkäämisen toinen puoli on se, että käsittelet sitä länsimaisen, tai suomalaisen henkilön / tällaisessa kulttuuripiirissä toimivan ja sen arvot hyväksyvän henkilön ajatusmaailmassa (kenties sanoissa ja valitettavasti jopa teoissakin) ilmenevänä "yksipuolisena negaationa".

Olet kenties huomannut, että maailmassa, jopa tässä vääjäämättä yhdistyvässä ja yhdentyvässä maailmassa on useita satoja, jopa tuhansia tai kymmeniä tuhansia kulttuureja, joissa on useita erittäin vahvoja, toiset alleen polkevia kulttuuripiirejä.

Vahvoissa kulttuuripiireissä (termi ontuu, lähinnä tarkoitan länsimaista, islamilaista, itä-aasialaista ym. monta kulttuuria alleen mahduttavaa) tuo yksipuolinen negaatio on voimakkaasti vaikuttava. Silloin, kun kulttuuripiirin sisälle tulee ulkopuolinen, on länsimainen kulttuuri arvoineen sallivin em. kolmesta. Silloin, kun kulttuuripiiristä lähtee toiseen ulkopuolinen, on islamilainen kulttuuri suurin yksipuolisen negaation levittäjä.

Yksipuolisen negaation hylkäävä ajattelumalli voi olla toimiva vain silloin, kun se on universaali, ts. kaikki noudattavat sitä. Jos yhden laajan kulttuuripiirin sallitaan ylläpitää tuota määrittelemääsi yksipuolista negaatiota kaikissa tilanteissa tai jos länsimaisten arvojen kannattajat nostavat kädet pystyyn kieltäen itseltään täydellisesti yksipuolisen negaation mahdollisuudenkin, kiellämme samalta itseltämme mahdollisuuden vaikuttaa kulttuurien väliseen vuoropuheluun, sillä yksipuolinen negaatio on lähtokohta, miltä alustalta vuoropuhelu voi ylipäänsä alkaa. Se purkautuu vuoropuhelun myötä, mikäli edessä on mahdollisuus tulevaisuuteen, jota kaikki voivat tukea ja hyväksyä sen nykyisyyttä pohjimmiltaan parempana.

Kun muuttovirrat ajatuksissasi suuntautuvat lähinnä länsimaisen kulttuuripiirin suuntaan, ei kai voi olla tarkoituksenmukaista hylätä täysin länsimaiset arvot, mukaan lukien yhdenvertaisuusperiaate, syrjimättömyys, tasa-arvo, ihmisarvon kunnioitus, ruumiillisen koskemattomuuden periaate, poliittiset oikeudet, uskonnonvapaus sisältäen uskonnosta vapauden ym. ym. Nämä kun eivät ole mitään itsestäänselvyyksiä.

Vaikka asiat saadaankin näyttämään globaaleilta ja välimatkat ovatkin lyhyitä, ihmiset silti elävät elämäänsä samassa mittakaavassa kuin aina. Minusta se aiheuttaa lieveilmiöitä ja epäjohdonmukaisuutta. Vaikka miten puhuisi globaalisti ja elelisi rajattomassa maailmassa, se avautuu sen oman suppean kontekstin kautta. Minusta se on monikulttuurisuuden ongelma, ihmistä ei ymmärretä yksilöä suuremmalla tasolla jostain kumman syystä. Tai siltä se minusta näyttää.

Länsimaisesta kulttuurista puhuessa en myöskään aina ymmärrä mistä puhutaan. Kaikissa maailman kulttuureissa on "länsimaisia" piirteitä. Jopa niissäkin joista puhutaan länsimaisen kulttuurin tuhoajina. Niin suuri vaikutus sillä on kaikkeen. Siksi on jotenkin kummallista puhua jostain erillisestä länsimaisesta kulttuurista, tai sen kuulumista jollekin tietylle osalle ihmisistä, kun sen vaikutus käsittää niin suuria osa-alueita ja niin paljon ettei siitä saa mitään mielekästä kokonaisuutta johon voisi vertautua. Paikallisella tasolla järkevämpiä tulkintoja löytyy kun katsellaan sen eri ilmenemismuotoja.

Ei voi ymmärtää miksi esim. kreikkalaiset mellakoi viikot putkeensa kaduilla vaan sillä että nekin juo kokista.

[Diogenes]

Universaalista näkökulmasta katsoen toiseuden kohtaamisen haaste aiheuttaa huolestumista suunniteltaessa runsain määrin esiintyvää suurpiirteisyyttä sekä rauhattomuutta. Tosiasia on, että suvaitsevaisuuden lisäämiseen tähtäävät lateraalisesti vaikutusvaltaiset toimenpiteet panostaa interaktiivisuuteen ajattelematta vastuunalaisia kontradiktioita.

Yksilötasolla luulisi olevan selvää, että moniosaamisen kulminoituminen ulkosuomalaisen akkulturaatioprosessissa rauhoittaa organisaation sisäisiä ratkaisumalleja. Universaalista näkökulmasta katsoen toiseuden kohtaamisen haaste näyttelee keskeistä osaa pohdittaessa erilaisissa laitoksissa tapahtuvaa valmistusta.

Käytännön täytyy turvautua tarkoituksenmukaisiin keinoihin, jos resistanssi-identiteettien tukeminen aidosti monikulttuurisessa ympäristössä antaa mahdollisuuden parantaa yleisesti sovittuja ja toimiviksi todettuja organisaatio- ja johtamismallin muodollisuuksia. Jos vertailemme lyhyesti asiaankuuluvia ilmiöitä, huomaamme, että suvaitsevaisuuden lisäämiseen tähtäävät lateraalisesti vaikutusvaltaiset toimenpiteet mallintaa kokonaiskuvaa käyttäen hyödykseen esimerkiksi vastuuntuntoisten yhteistyökumppaneiden aatteellisia intressejä.

Ei sovi unohtaa, että interkulttuurisen kompetenssin merkitys kulttuurisen diversiteetin ylläpitämisessä näyttelee keskeistä osaa pohdittaessa viimeaikaisia absurdeja väittämiä. Lienee sanomattakin selvää, että resistanssi-identiteettien tukeminen aidosti monikulttuurisessa ympäristössä noudattaa epäilemättä ideatasolla ongelmanratkaisukyvyn huipentumaa.

(kirjoitus tehty randomisti copy-pastaamalla puppugeneraattorilla: http://puppulausegeneraattori.fi/?a=7 ).

[jiipik]

Eikö muistutakkin Tehtaankadun homman kirjoitusta.

Joripailen kirjoituksessa oli kyllä jokin ajatuskin taustalla, vaikka pari lausetta oli kuin suoraan puppulausegeneraattorista.

Asiasta yleisempään: voisiko ns. salonkikelpoinen keskustelu maahanmuutosta ja monikulttuurista tarkoittaa muutakin kuin sivistyssanojen ylenpalttista viljelyä ja näennäisesti tieteellisen näköisen tekstin suoltamista? Tämähän on loppujen lopuksi yleistä, avointa keskustelua. Ketään ei pitäisi yrittää saada luulemaan itseään tyhmäksi (vink-vink, Tehtis) sen takia, ettei jaksa jäsennellä kirjoituksia, joissa on loputtomiin pyritty hämäämään lukijaa epämääräisillä käsitteillä, joiden määrittelyn yksinoikeuden kirjoittaja varaa itse kyseiseen kirjoitukseensa liittyen.

[Tehtaankadun homma]

1960-luvun vastakulttuurista, kaksi ehkä merkittävintä ja symbolisinta tapahtumaa:

Ensimmäinen on varsinkin sellainen, jonka katsomisen pitäisi kuulua ihmisen yleissivistykseen: http://www.youtube.com/watch?v=PbUtL_0vAJk I Have A Dream


Toinen, sekin kehollinen, omakohtainen, ja kaunis: http://www.youtube.com/watch?v=pyTUF5gP2KE Woodstock

Menet Anti-Utopisti siinä harhaan ihmisyyden ymmärtämisessä, että analysoit muutoksia aivan liian ideologisiksi. Ne ovat paljon voimakkaammin epämääräisiä, etsiviä, hakevia tunteita, ei merkityksillä tarvitse edes olla nimiä..

Ote aikakauden merkittävimmästä runosta, jos se avaisi tätä todellisuutta:

       I saw the best minds of my generation destroyed by
              madness, starving hysterical naked,
       dragging themselves through the negro streets at dawn
              looking for an angry fix,
       angelheaded hipsters burning for the ancient heavenly
              connection to the starry dynamo in the machin-
              ery of night,
       who poverty and tatters and hollow-eyed and high sat
              up smoking in the supernatural darkness of
              cold-water flats floating across the tops of cities
              contemplating jazz,
       who bared their brains to Heaven under the El and
              saw Mohammedan angels staggering on tene-
              ment roofs illuminated,
       who passed through universities with radiant cool eyes
              hallucinating Arkansas and Blake-light tragedy
              among the scholars of war,
       who were expelled from the academies for crazy &
              publishing obscene odes on the windows of the
              skull,
       who cowered in unshaven rooms in underwear, burn-
              ing their money in wastebaskets and listening
              to the Terror through the wall,
       who got busted in their pubic beards returning through
              Laredo with a belt of marijuana for New York,
       who ate fire in paint hotels or drank turpentine in
              Paradise Alley, death, or purgatoried their
              torsos night after night
       with dreams, with drugs, with waking nightmares, al-
              cohol and cock and endless balls,
       incomparable blind; streets of shuddering cloud and
              lightning in the mind...


http://www.iranian.com/main/files/singlepage_images/party.jpg

Kuva underground bileistä Teheranista


http://www.iansa.org/women/images/awaz-251107-pun.jpg

Kuva naisten mielenosoituksesta Pakistanista


http://mypetjawa.mu.nu/archives/Miss%20Indonesia.jpg

Miss Indonesia. Maailman suurimman muslimimaan naiskauneutta.


Ei monikulttuurisuuden ja maahanmuuton kysymyksiä voi käsittää irrallaan muista 21. vuosisadan suurista, ja suuremmista kysymyksistä. Linnake-euroopalla ei olisi tarvittavaa moraalista jalustaa ja uskottavuutta puhua tulevaisuuden haasteista.

Muutamat ehkä katsoitte uusimman Prisman kuluvan vuosisadan ihmistä koskevasta teknologisesta kehityksestä. Vaikka itse en ole nk. transhumanisti, ja pidän useita ennustuksista epätodennäköisinä, niin näissä teorioissa ja visioissa on osatotuutensa. Tulevien valtavasti kehittyvien teknologioiden hyödyntäminen - hyvään tai pahaan - tulee olemaan monien maiden ja tahojen ulottuvilla koska suuri osa teknologiasta on kaupallista, ja on monia tahoja joilla on lukemattomia miljardeja käytössään haluamiinsa kohteisiin.

21. vuosisata, 21. vuosisadan haaste on suuressa mittakaavassaan väistämättä jaettu. Ihmisyyden sisäinen muutos, kehitys, dialogi, asteittain lähentyminen koko maapallon mittakaavassa.

Olisi mielenkiintoista, jos joku yrittäisi pohditusti argumentoida ja haastaa tätä kysymystä.

Tunnen "homman maahanmuuttokriittisyyden" argumentit läpikotaisin ja osaisin esittää ne vaikka sammuneena, eivätkä ne lopulta vakuuta. Ne eivät luonnu yhteen sen kanssa miten, asiaa useilta kanteilta paljon pohdittuani, tällä hetkellä hahmotan 21. vuosisadan yhteiskunnallisten haasteiden kehyksen.

Homma on nykymuodossaan siinä mielessä vähän kuin energiakysymykseen vastaamista peltoenergialla, ottamatta huomioon mikä vaikutus tulee olemaan maailman ruokamarkkinoille ja ruokahuollolle.

[Sahamies]

IMO tälläiset järjettömät tunteenpurkaukset voisi postata sinne peräkammariin.

[sangria del vhm]

21. vuosisata, 21. vuosisadan haaste on suuressa mittakaavassaan väistämättä jaettu. Ihmisyyden sisäinen muutos, kehitys, dialogi, asteittain lähentyminen koko maapallon mittakaavassa.

Olisi mielenkiintoista, jos joku yrittäisi pohditusti argumentoida ja haastaa tätä kysymystä.

Tietyllä tavalla tämä on kuin horoskoopin haastamista, koko maapallo on nimittäin tälläkin hetkellä, ja on aina ollut yksi rajattu ja jaettu alue, ihmisyyden käsitys on aina muuttunut, kehitystä on aina tapahtunut, dialogia (mitä se sitten tarkoittaakin) on aina käyty, ja kuinka lähelle ja missä mielessä tässä täytyy oikein tulla ja ketä?

Jos nyt peräänkuulutetaan niin kovasti sitä globaalia ajattelua, niin täytyy muistaa että rajaton kasvu ei ole mahdollista rajallisessa tilassa riippumatta siitä kuinka paljon siitä dialogia käydään. Suurin haaste ja dialogin aihe on oman mielipiteeni mukaan tämän kansakunnan sisällä tapahtuva keskustelu, jonka seurauksena käsiteltäisiin elintaso uudelleen, eli siten että mikä elintaso on riittävä ja kestävä luonnon kannalta, mutta kuitenkin riittävän korkea. Mutta toisaalta riittävän matala, että se ei ole liian houkutteleva "dialogien" siirtämiselle tänne, vaan että muuallakin otettaisiin paikallisesti vastuu siitä loputtomasta väestön lisääntymisestä joka on konkreettisin uhka koko ihmiskunnalle.

Vai onko ihmiskunnalla jotain vielä konkreettisempaa ja globaalimpaa uhkaa kuin liikakansoitus?

[reino]

21. vuosisata, 21. vuosisadan haaste on suuressa mittakaavassaan väistämättä jaettu. Ihmisyyden sisäinen muutos, kehitys, dialogi, asteittain lähentyminen koko maapallon mittakaavassa.

No niin. Tulihan se sieltä. Nyt minä viimeinkin ymmärrän, mitä sinä ajat takaa.

Sinä haluat käydä asteittaisen lähentymisen dialogia Miss Indonesian kanssa.

(http://mypetjawa.mu.nu/archives/Miss%20Indonesia.jpg)

Ihmisyyden sisäinen muutos, kehitys, dialogi, globaali penetraatio ja yhdentyminen.

Ymmärrän sinua hyvin. Minäkin osaisin käydä lähentymisen dialogia Miss Indonesian kanssa vaikka sammuneena. Mutta argumentointisi ei vakuuta minua, koska et ole kertonut, mitä ajattelit meidän muiden tekevän sillä aikaa, kun sinä käyt lähentymisen dialogia Miss Indonesian kanssa. Pitääkö meidän amisviiksien vain tumputtaa siinä vieressä?

Entä jos dialogin vastapuoli ei olekaan Miss Indonesia eikä edes Miss Shemale Indonesia? Eikä edes Martin Luther King, vaan partasuuäijä, joka ei halua käydä dialogia (eikä missään tapauksessa halua antaa sinun käydä lähentymisen dialogia Miss Indonesian kanssa) vaan huutaa pelkkää äbäläwäbälää ja jihadia?

Valmistautukaamme dialogiin! Ihmisyyden globaali diversi penetraatio! Tummeli!

[Tehtaankadun homma]

sangria del vhm,

Afrikan liikakansoituksen kysymyksessä on erittäin merkittävä kv. yhteistyön ja ulkopuolisen avun vaade, lue alan kirjallisuutta, vaikkapa Sachs 2008, lukemattomia muitakin löytyy, mutta tuota ainakin voin suositella asteittaisesta utopistisuudesta huolimatta.

Dialogista; toisaalta sanot, että dialogi on täällä, toisaalta et halua sitä tänne. Oikeasti tunnut haluavan tukea jo päätettyä kantaasi, ovat perustelut sitten mitä tahansa? Älä ota tätä henkilökohtaisena hyökkäyksenä, mutta kuinka laajalti, kuinka monista näkökulmista olet pohtinut aihetta? Esimerkiksi kirjallisuuden kautta?

Tämä, oman näkökulman painottaminen, "informaation eristäminen kokonaisuudesta" on yleinen ongelma kaikelle yhteiskunnalliselle keskustelulle.

Lähestyn tätä toisesta näkökulmasta, millainen olisi nuiva Dystopia, so. millaisia mahdollisia riskejä eurooppalaiseen nuivuuteen liittyy? Entä jos yhteiskunta näyttäisi "scriptalta"?

Ensin globaalista vastuusta,

Koska meillä "ei olisi varaa kehitysapuun" emme enää mm. tukisi koulutusta Afrikassa ja Aasiassa. Saudi-Arabia kyllä tukisi kuten tukee tälläkin hetkellä, tietyin ehdoin ja linjauksin. Madrassat kukoistaisivat.
Emme myöskään välittäisi perhesuunnittelun informaatiota Afrikassa, emme jakaisi ehkäisyvälineitä, emme tukisi naisliikkeitä jotka pyrkivät lopettamaan ympärileikkauksen perinteen. Nämä vain muutamina monista.
Tukemme terveydenhoitosektorille myös romahtaisi, ja edellisten 50 vuoden aikana saavutettu edistys pysähtyisi.
Koska emme tukisi maatalouden vihreää vallankumousta, vanha elinkeinorakenne, epävarmuus ja pula ruoasta säilyisivät.
Mikään tästä ei johtaisi väestön romahtamiseen. Päinvastoin. Nykyisetkin struktuurit ovat riittävät väestöräjähdykselle aina 3-4 miljardiin afrikkalaiseen asti. Erittäin kurjissa oloissa ja valtavalla kuolleisuudelle toki, mutta ovat silti.
Vaihtoehtoisen laidan skenaariossa väkiluku stabiloituu n. 1.5 miljardiin, elintaso nousee, Afrikasta tulee omavarainen, sisämarkkinat syntyvät, tärkeitä luonnonalueita saadaan suojeltua ja maanosan tilanne rauhoittuu, vähentäen myös pakolaisvirtoja.
Mikään tästä ei tarkoita, että avun itsessään pitäisi korruptoida, avussa on tehty virheitä, mutta niistä voidaan oppia. Joku voisi kertoa miten esim. rokotukset tai hyttysverkkojen jakaminen korruptoivat.
Tämä ei myöskään tarkoita, että Afrikka olisi tahdoton ja kykenemätön itsenäinen toimija. Afrikkalaisten itsenäisyys ei ole ristiriidassa mm. teknologian avulla tapahtuvan positiivisen kehityksen tukemisen kanssa.
Voimme auttaa mahdollistamaan suotuisaa kehitystä, joka afrikkalaisten toki pitää itse läpikulkea.
Jos meillä "ei ole varaa" tämän mahdollistamisen tukemiseen, niin me kasvatamme todennäköisyyttä, että Afrikan ongelmat kärjistyvät, vakavin heijannaisvaikutuksin koko maailmalle, niin ympäristöllisesti kuin sosiaalisesti. Sama koskee omassa mittakaavassaan myös Aasiaa.


Entä Euroopan maaperällä?

Hyökkäävät ja halveksivat yleistykset islamista antagonisoisivat maltillisia muslimeja, muuttaisivat heitä entistä varautuneemmiksi länsimaisen valtavirran suhteen ja ajaisivat heitä hakemaan henkistä kotiaan sulkeutuneemmista vaihtoehdoista. Tämä lisäisi potentiaalisten radikaalien määrää.

Keskeisin ongelma ei ole esim. se onko maassa Y vuonna 2050 150,000 vai 300,000 muslimia, vaan kuinka hyvin nämä tulijat jälkeläisineen ovat yhteiskuntaan ja sen arvomaailmaan sopeutuneet. Tulijoita on jokatapauksessa. Euroopan mittakaavassa tilanne on siinä mielessä jo hyvin pitkälle peruuttamaton tämän kysymyksen suhteen.

Reinon "partasuuimaami" on osa globaalia kamppailua arvoista ja identiteetistä, joka on levinnyt luontaisesti myös Euroopan maaperälle. Keskeistä ei pidemmässä mittakaavassa ole partasuuimaamin sijainti, vaan heidän edustamiensa arvojen kyky tai kyvyttömyys ilmentää itseään.

Keskeinen juonne tässä pohdinnassa on ollut tämän vuosisadan teknologinen kehitys, joka tulee olemaan vielä paljon mullistavampaa kuin 1900-luvun. Tämä kehitys pitää väistämättä sisällään myös valtavia uhkakuvia. Silloin on tärkeää, ETTEI partasuuimaameilla ole taloudellista ja poliittista valta-asemaa olla hyödyntämässä syntyviä potentiaaleja äärimmäisen uhkaavalla tavalla.

Tätä voi verrata siihen, että jos kylmäsota olisi käyty vastaavin tuhopotentiaalein Yhdysvaltojen ja Al-Qaidan välillä (maallistuneen Neuvostoliiton sijaan) olisiko meistä kukaan täällä kirjoittamassa näistä aiheista yhtään mitään?

Tämän mahdollisen kehityksen sisällään pitämät uhat ovat niin valtavia (joista Iranin tai Pakistanin ydinaseet ovat vasta pientä esimakua), että vaikkapa scriptassa kuvatut haasteet omille yhteiskunnillemme ovat sen rinnalla olemattomia.

Meillä on yksinkertainen pakko jo pelkästään tämän johdosta ottaa vastaan haaste 21. vuosisadan kulttuurisessa, ideologisessa ja identiteetillisessä kamppailussa. Sille ei ole vaihtoehtoa. Tilanteemme on sikäli hyvä, että meillä on varaa haastaa Saudien tai Iranin nykyjohdon miljardit moneen kertaan. Meillä on myös suuri teknologinen etulyöntiasema. Euroopan pitää myös säilyttää moraalinen asemansa vahvana käydäkseen tätä dialogia. Ovien sulkeminen sotisi sitä vastaan kuten todettua.

Siksi olen päätynyt myös kannattamaan Turkin EU-jäsenyyttä pohdittuani ja väliin tuettuani molempia puolia kysymyksestä.
Turkki on maantieteellisestikin portti "toiseuteen". EU-jäsenenä länsimaiset vaikutteet virtaavat Turkkiin vielä moninkertaisesti nykyiseen nähden, kansa huomaa talouden kasvavan jäsenyyden myötä, osa ihmisistä myös identifioituu vahvemmin Eurooppaan. Missään vaiheessa ei ole tarpeen haukkua Turkkia partasuuimaameista, vaikka sekin puoli Turkkia on tiedossa ja tulee varmasti yrittämään vahvasti esille. On riittävä lähtökohta olla yleistämättä islamia, ja tukea maltillisia muutosvoimia.

Miksi länsimaiden aktiivista vaikutusta sitten tarvitaan?

Islamilainen maailma oli paljon liberaalimpi, "välimerellisempi" 50 vuotta sitten kuin mitä se on tänäpäivänä. Tässä Israel-kysymyksen ja Yhdysvaltojen tuhoisan Lähi-itä politiikan ohella suuri vaikutus on ollut petrodollareilla, joita on käytetty "aavikkoislamin globalisaation" edistämiseen. Tämä kehitys on voimistunut tällä vuosituhannella öljyn hinnan kohottua ennätyslukemiin. Lähes 90% globaalista islamilaisesta "lähetystyöstä" on ollut (pitkälti saudi-rahoitteisten) fundamentalistien toteuttamaa. Sosiaalisten olojen kohentaminen on ollut porkkana, madrassojen rakentaminen hintana. Nämä ovat nivoutuneet vahvaksi yhteiskunnalliseksi voimaksi islamilaisessa maailmassa, ja sen hallitseva asema on haastettava. Me emme voi tehdä sitä suoraan, mutta voimme epäsuorasti tukea tahoja, liikkeitä, vastavoimia maiden sisällä. Mukhtaran Bibin tapaus, jonka linkitin aiemmin, on tästä yksi esimerkki. Kaikkein fundamentalistisimman ja heimoajattelevimman islamin sydämessä yksinäinen, raiskattu ja häpäisty nainen löysi jostakin käsittämättömästä sisäisen voimansa taistella, nousi ulkopuolisen tuen avulla valtaapitäviä miehiä vastaan. Nykyään hän johtaa omaa tyttökouluaan, jossa on satoja oppilaita, alueella, jossa tytöt eivät aiemmin juuri käyneet koulussa, hän kiertää maailmalla puhumassa naisten aseman puolesta, hän on esikuva sadoilletuhansille musliminaisille. Tämä kaikki syntyi yhdestä poikkeuksellisesta tapauksesta. Tässä yhdistyi toimijan oma tahto ulkopuoliseen tukeen, mitä ilman hänen tarinansa olisi jäänyt kirjoittamatta. Painostuksesta johtuen Pakistanin hallituksen on täytynyt suojella ja tukea häntä, vaikkakin vastentahtoisesti. Hänen tarinansa myös kertoo kuinka hän matkansa varrelta löysi paljon tukijoita Pakistanin oikeus- ja valtakoneiston sisältä. Ihmisiä jotka kulttuurisista syistä ovat ulospäin normin mukaisia, mutta sisällään voivat kannattaa hyvinkin poikkeavia arvoja.

Näitä naisjärjestöjä löytyy kaikista maista, myös Euroopasta. Löytyy opiskelijajärjestöjä. Löytyy monia tahoja, joilta puuttuu resursseja, mutta joilla on valtavasti tahtoa, rohkeutta ja periaatteita. Kun Iranissa sensuroitiin lehdistöä joitakin vuosia sitten, moni opiskelija tiesi että vastarintaan ryhtyminen olisi äärimmäisen suuri uhka heidän terveydelleen. Silti he nousivat vastarintaan. Eivätkä nämä tulet sammu, ne kytevät. Jos joku luulee niiden sammuvan, ei ymmärrä henkistä ihmistä.
Yksi asiaan vaikuttava tekijä on islamilaisten maiden ikärakenne, jossa nuoret ja lapset muodostavat enemmistön. Monet heistä tulossa työmarkkinoille, eikä työtä nykyisten järjestelmien alaisuudessa ole tarjolla kuin rajatulle osalle. Ahtisaari piti tätä Nobel-puheessaan suurimpana akuuttina globaalina haasteena, johon kv. yhteisön pitäisi tarttua. Ahtisaari on toiminut yhteistyössä Qatarin hallitsijoiden kanssa. Qatar on yksi maista, joka on edellisinä vuosina kulkenut toivotumpaa suuntaa kohden.
Kehitystä tapahtuu toki kaikkialla. Saudi-Arabiassa on maailman ankarin seksuaalikulttuuri, samaan aikaan porno leviää nuorison kännyköiden välityksellä, ja suhteessa saudi-nuoret kuluttavat pornoa tuhottomasti jopa eurooppalaisiin veljiinsä nähden.
Mikään tällainen kysymys ei ole yksinkertainen.

Tärkeää on ymmärtää länsimaiden mahdollisuudet edesauttaa suotuisaa kehitystä. Haaste on erittäin vaikea.

Tähän aiheeseen on myös yksi mielenkiintoinen lisänäkökulma, joka yhdistää ympäristönäkökulman ja sosiaalisen näkökulman.
Siitä huolimatta uskooko ilmastonmuutoksen olevan katastrofisen uhan vai ei, on meidän globaalipoliittisissa intresseissämme tukea vaihtoehtoisten energiamuotojen kehitystä, koska vaihtoehdot tulevat vähentämään öljyn kysyntää ja täten laskemaan öljyn markkinahintaa, ja vähentämään aavikkoislamia levittävien voimavaroja. Tämän mielenkiintoisen pointin perustelee laajemmin mm. Thomas L. Friedman kirjassaan Hot, Flat and Crowded.
Taloudellinen pakko irtautua öljytulojen pyörittämästä yhteiskunnasta, pakottaisi arabimaita myös avaamaan yhteiskuntiaan, jotta markkinat voisivat toimia ja kehittyä. Onneksi maissa on panostettu myös korkeakoulutukseen ja myös naisten koulutukseen, joten potentiaalia on, kunhan ideologiset tuulet alkavat kääntämään suuntaansa.
Mitä useampi partasuuimaamia tietysti vastustaa - ja ovat vastustaneet Euroopassakin. Jälleen tämä historiallinen perspektiivi. Kun Maria Montessori vuonna 1896 väitteli lääketieteen tohtoriksi, hän oli ensimmäinen Italiassa lääketieteen tohtoriksi väitellyt nainen.

Keskeinen pointti valtaapääomien suhteen on, että siihen mennessä kun tämän vuosisadan merkittävät tieteelliset edistysaskeleet nano- bio- tekoäly- ym. teknologioiden saralla rupeavat leviämään, joka on ehkä n. 20-30 vuoden kuluttua, niin partasuuimaamien taloudellinen valta-asema on silloin toivottavasti paljon nykyistä heikompi.

Jos ei ole, niin pahimmissa skenaarioissa, mutta täysin mahdollisissa ikävä kyllä, ei ole kovin suurta merkitystä sijaitseeko partasuuimaami reinolan naapurissa vai Islamabadin kellarimoskeijassa. Uhkakuvat ovat joka tapauksessa todellisia.

Näiden kysymysten linkittyminen, dialogin välttämättömyys, ja Euroopan oma moraalinen asema käydä tätä dialogia ja sitä edesauttaa on myös todellista.

Siksi yleistykset ja jakolinjat ovat täysin toimimaton, erittäin vaarallinen lähtökohta. Ei 5 vuoden tai välttämättä edes 20 vuoden säteellä, mutta tämän vuosisadan mittakaavassa kyllä. Sitä mitä maailma on 20+ vuoden päästä, sitä me edesautamme valinnoillamme tänäpäivänä. Emme toimimalla toisten puolesta, mutta kuten Mukhtaran Bibin tapauksessa, auttamalla.

Scriptan kuvaaman nuiviuden "homman" Dystopia ca. 2050 olisi pahimmassa tapauksessa maailma, jossa jo nyt islamilaisessa maailmassa taloudellisessa ja poliittisessa valta-asemassa olevat tahot olisivat entisestään pönkittäneet asemaansa ja kasvattaneet globaalia vaikutusvaltaansa, osin koska heidän vastavoimiaan ei olisi tuettu. Heillä olisi myös resursseja kehitellä valtavaan tuhoon kykeneviä uusia joukkotuhoaseita perinteisten ydinaseiden ohella.

Euroopan torjuva vihamielisyys islamia kohtaan ei olisi juurikaan vaikuttanut muslimien määrään Euroopan maaperällä. Hyökkäävien yleistyksien edessä perinteisempiin ideniteetteihin turvautuneet muslimit olisivat synnyttäneet suuria määriä lapsia. Läntisen Euroopan muslimien määrä olisi joka tapauksessa kasvanut n. 20 miljoonasta ainakin 100 miljoonaan.
Avoimemman suhtautumisen myötä heidän lukumääränsä olisi toki voinut olla suurempi, esimerkiksi 130 miljoonaa. 100 miljoonaa keskimäärin paljon radikalisoituneempaa muodostavat kuitenkin paljon suuremman sosiaalisen ongelman.

Afrikassa ja Aasiassa, koska meillä ei ollut varaa auttaa, väestöräjähdys ei ole taantunut toivotussa määrin, eikä ympäristönsuojelu ottanut tuulta alleen, useampi suuri nisäkäslaji on kuollut sukupuuttoon, kasvaneen ruoantarpeen johdosta luonnonvaraiset ekosysteemit on ajettu tuhon partaalle.

Kehityksen "suurena voittona", yhtenä scriptan toivoman kehityksen pienistä tekijöistä, Suomi, maahanmuuttoa koskevien EU-direktiivien muututtua, on toki saanut pidettyä islamilaisen ja afrikkalaisen populaationsa vain 130,000:ssa (kun se muutoin olisi voinut kasvaa ehkä 200,000-300,000 suuruiseksi samassa ajassa), mutta vuosikymmeniä jatkuneet yleistävät hyökkäykset (kutsuen heitä mm. barbaarivalloittajiksi) sekä kiihtyvä globaali ideologinen vastakkainasettelu vaikuttavat heihinkin.

[Esa N.]

Tästä ny tulee melkolailla onelineri - ikävä kyllä.

Tehtaankadun homma vetää vissiin ihan jossain uskomattomissä sfääreissä.

Suomen 916milj. euroa kehitysavussa on kuin pisara meressä. Suomeen vuoden aikana "kotoutuvat" 6000 pakolaista ovat kuin pieru lantakasassa. Globaalissa mittakaavassa siis. Globaalissa mittakaavassa Suomi on aika pieni maa.

Mutta käännetään toi toisinpäin. 916milj. euroa kehitysapua on aika iso hillomäärä Suomen mittakaavassa. Lisäksi tuhansien pakolaisten aalto Suomen rannoille on kuin tsunami, joka pyyhkii hyvinvointiyhteiskuntamme jonnekin tuonne jäämeren tuolle puolen.

Olisi toki kaunista, mikäli Afrikkalaiset tulisivat toimeen omillaan eikä maailmassa olisi mitään pahaa. Se vaan ei ole Suomalaisten homma yrittää tappaa itsensä yrittämällä pelastaa muu maailma.

[Tehtaankadun homma]

Sinä siis "kuolet" jos sinulla on lompakossa 200 euroa ja niistä otetaan 80 senttiä pois? Tohdin epäillä. Voisit säilyä jopa siinäkin tapauksessa hengissä, että nappaisimme muutaman niistä 200 eurosta.

Afrikkalaisella ei ehkä ole kuin 3.20 euroa kukkarossa ja erittelemätön määrä luontaistalouden hyötyjä. Sinun 80 senttiäsi tai enemmän (toivottavasti) voivat siinä tapauksessa olla suureksi hyödyksi, varsinkin jos se annetaan sellaisen osaamisen (teknologia, lannoitteet, lääkkeet) muodossa, joita hän ei itse pysty tuottamaan.

Hyöty on paitsi moraalinen (kärsivien ihmisten auttaminen) myös pidemmällä aikavälillä meidän yhteiskuntiimme vaikuttava, kuten perustelin kirjoituksessa nuivasta Dystopiasta.

Käsittelet Suomen nyt irrallisena tapauksena. Samalla periaatteella voisi käsitellä irrallisena jokaisen yksittäisen veronmaksajan, saastuttajan, työntekijän (...) jonka panosta ei tarvita. Tässä mielessä me olemme osa suurempaa kokonaisuutta, etkä käsittele kysymystä reaalipoliittisesti. Sivuutat sen vain sanapelillä eristämällä Suomen joksikin maailmasta irralliseksi saarekkeeksi, vaikka sama pätisi silloin jokaiseen hehtaariin ja neliökilometriin.

Yritä uudestaan. Yrittäkää argumentoida parhaat hommailijat.

[Miniluv]

Saanko vastauksen viestiin #39?

Milloin 80 sentin varkautta ei pidetä varkautena? Silloin, kun ne ottaa lompakostasi suvaitsija, joka ensin niillä itsensä ruokittuaan lähettää ne ulkomaille.

Nähdään keräyslippailla, Tehtaankatu, sitten kun kehitysapu on täysin vapaaehtoista. Ei penniäkään verovaroista kehitysapuun. Katson omaksi velvollisuudekseni kyllä auttaa muuta maailmaa, mutta jos jakamassa rahaa on yhtään Tehtaankadun näyttämän esimerkin kaltaisia utopisteja, seuraa vain tuhoa.

[Pöllämystynyt]

Vaikka en humanistina hyväksy Tehtaankadun H:n fatalismia ja puoliksi salattua toivetta tuhon vääjäämättömyydestä, tai väitteitä poliittisista päätöksistä seuranneiden kolonisoivien väestönsiirtojen "luonnollisuudesta", olen sitä mieltä, että kehitysapua täytyy nostaa huomattavasti. Samalla pakolaisten vastaanottamisesta tulee luopua. Näin samalla rahalla voidaan pelastaa satoja kertoja enemmän ihmisiä. Tässä asiassa jos missä täytyy olla kustannustehokas, kyse on ihmishengistä ja ihmisyhteisöjen elinvoimasta. Jos länsi jatkaa nykyistä politiikkaansa, maksaa mitättömiä kehitysapuja, mutta maksaa mielettömän hinnan pakolaisuudesta, se on vain pahaksi kaikille.

[Avrelivs]

3 miljardia ihmistä kärsii aliravitsemuksesta, heistä yli miljardi näkee nälkää (Oletteko koskaan kokeilleet, mitä on olla syömättä edes 2 päivää? Pystyttekö samaistumaan, käsittämään?).

Jännää tunneargumentointia. Oletko kokeillut millaista on olla syömättä 8 päivää - tai itse asiassa syödä vain vähän havunneulasia ja juoda lumesta sulatettua vettä? Minä olen. Mielestäni samaistun, käsitän, ymmärrän varsin hyvin näläntunnetta ja nälkäisiä. Tämä moraalinen säteily ei vain sinänsä auta mitään. Voimme samaistua yhdessä lopun ikämme nälkäisiin, mutta pelkkä samaistuminen ei auta mitään. Mutta kun nyt alettiin tunneargumentoimaan ja samaistumaan, kykenetkö sinä samaistumaan niiden ihmisten kärsimykseen, jotka on monikulttuurin lieveilmiöistä johtuen tapettu tai raiskattu? Oletko kokenut kumpaakaan noista? Edellistä tuskin ainakaan. Oletko sinä, Tehtaankadun homma, kaikessa moraalisessa ja filosofisessa varmuudessasi kulkenut näitä väliaikaisten lieveilmiöiden kuten rikollisuuden "vähäisiä polkuja"? Pystykö samaistumaan niihin jotka ovat? Meidän pitäisi samaistua nälkäänäkeviin? Eikö meidän pitäisi samaistua myös "vähäisten polkujen" vahingoittamiin tai surmaamiin ihmisiin ja heidän kokemuksiinsa?

Kasvava väestönpaljous ja kasvava ruoantarve sekä kehittyvien maiden nouseva elintaso lisäävät ympäristöön kohdistuvaa painetta. Monikulttuurisuus ei itsessään ole ratkaisu, eikä sitä tässä keskustelussa kukaan ole sellaisena tarjonnut.

Miksiköhän tämän ketjun nimi sitten on se mikä se on?

Sen sijaan maapallon yhdentymiskehitys on suurten mittakaavojen väistämättömyys ja realiteetti, ja siirtolaisuus ja monikulttuurisuus tämän suuremman kokonaisuuden mukana tulevia ilmiöitä.

Näinhän sinä sanot. Pelkkä sanominen ei vain suuresti vakuuta. Varmasti jonkinlaista "yhdentymiskehitystä" tapahtuu ja on koko ajan tapahtunut. Sitä, mihin kaikkeen se johtaa, ei tiedetä. Siirtolaisuus ja monikulttuurisuus ovat seurausta yhdentymisestä. Mutta nämä seuraukset eivät ole yksiselitteisen positiivisia, eikä niitä ole pakko hyväksyä sellaisenaan. Jos monikulttuurisuudesta aiheutuu välittömiä haittoja, ihmiset voivat hylätä sen, kieltäytyä siitä. Se on aivan mahdollista, huolimatta idealistien visioinnista ja unelmista. Ihmiset usein valitsevat lyhytaikaisen mutta varman edun tulevan pitkäaikaisen mutta epävarman edun sijaan. Erilaisia ihmisiä, erilaisia arvoja, muistathan? Ellet pysty sisäistämään tätä lausetta, et pysty ymmärtämään ihmisiä, ja kaikki filosofointisi on lopulta turhaa. "Yhdentyminen" on pitkän tähtäimen epävarma ratkaisu. Se ei ratkaise ongelmia joista kärsitään nyt, ja joihin monet ihmiset haluavat ratkaisun nyt.

Kulttuurien kohtaaminen avaa ja mahdollistaa myös kulttuurien välistä dialogia, ja suotuisalla kehityksellä vastakkainasettelun vähentymistä. Monikulttuurisuus ei varsinaisesti synnytä vastakkainasettelua, vaan pikemmin luo erilaisten olemassa olevien konfliktien kohtaamispintoja. Se on väistämätön ilmiö kulttuurien kohtaamisessa.

"Suotuisalla kehityksellä." Sinä et tiedä, tuleeko kehityksestä suotuisaa tai ei. Sinä uskot ja toivot, että tulee. Usko ja toivo eivät lämmitä kuolleiden omaisia.

Monikulttuurisuus ei todellakaan itse synnytä vastakkainasetteluja: se vain tuo toisiaan vihaavat ihmiset sellaiselle etäisyydelle toisistaan jolla he voivat tehdä konkreettista väkivaltaa toisilleen. Kohtaamispinta tämäkin. Väkivalta on väistämätön ilmiö tietynlaisten kulttuurien kohdatessa. Näin ollen on joidenkin ihmisten mielestä viisasta välttää kohtaamisia joidenkin kulttuurien kanssa.

Englantilaiset eivät välittäneet Irlannin suuresta nälänhädästä 1840-luvulla, vaikka olisivat olleet kykeneviä auttamaan. Irlannin väestöstä lähes 15% (n. miljoona ihmistä) menehtyi nälkään, toinen 15% lähti siirtolaisiksi Amerikkaan ja Englantiin. Englannin ja Irlannin tai Englannin ja Skotlannin vuosisataiset kosketuspinnat synnyttivät konfliktien ohella asteittaista lähentymistä. Tänäpäivänä 1840-luvun tragedia ei voisi toistua Englannin ja Irlannin välillä. Vastaavia esimerkkejä on lukuisia.

Mutta mistä tämä loppujen lopuksi on esimerkki? Esimerkki kahdesta hyvin läheistä sukua toisilleen olevasta kansasta, jotka vuosisatojen verenvuodatuksen jälkeen ovat päässeet sellaiseen yhteisymmärrykseen, jossa ne voivat auttaa toisiaan ja pidättäytyä jatkuvasta väkivallasta? Ketäs tämä muka yllättää? Ja miten se liittyy siihen, että geneettisesti paljon suuremmin toisistaan eroavat kansat joilla on myös paljon suuremmat kulttuurierot kuin englantilaisilla ja irlantilaisilla, eivät ole historiallisesti osoittaneet ollenkaan samanlaista taipumusta tai halua yhdentymiseen?

Kysymys ei ole niinkään vastauksista, vaan vastauksien etsimisen paradigmasta.
Vain muutamissa vuosikymmenissä Etiopian metsäpinta-ala kaventui 30% maa-alasta 4%:iin. Ruokapulan myötä maapallon metsien hakkuut ovat jälleen kiihtyneet. Afrikassa. Etelä-Amerikassa. Aasiassa. Polynesiassa. Vaikutukset ekosysteemeille voivat olla hyvin arvaamattomia. Kuten todettua useita suuria nisäkäslajeja uhkaa sukupuutto. Maailman vesistöjen kalakannat ovat jo pitkään olleet alle kestävien rajojen.
Näissä ja monissa muissa kysymyksissä tietotaidon ja resurssien vaade edellyttävät länsimaista panostusta. Länsimaisen panostuksen toimivuus edellyttää tuettavien yhteiskuntien suosiollisuutta niin ympäristöarvoille kuin erilaisille kulttuurisille vaikutteille. Kaikkien tulee lopulta suostua eritasoisiin myönnytyksiin ja muutoksiin (vrt. "teidänkin teollistumisenne oli saastuttavaa" "tekin hakkasitte metsänne" jne.) Länsimaat ovat kestävässä kehityksessä toivottavasti aktiivinen toimija, mutta eivät ainut taipuja. Ilman tämän kehityksen onnistumista riskit ihmiskunnalle ovat valtavia, tuhot ekosysteemeille ja yhteiskuntien tasapainolle peruuttamattomia.

Joo, vastauksien etsimisen paradigmasta. Kyllä, koko universumi (kärjistys) on tietoinen siitä, että ympäristön kuormitus on lisääntynyt valtavasti esihistoriallisilta ajoilta - metsien hakkuut, ekosysteemien tuhoutuminen, sukupuutot, ilmansaasteet, aavikoituminen jne. Näihin ongelmiin on puututtava, totta kai. Niihin voidaan puuttua ilman monikulttuurisia siirtolaisvirtoja ja epämääräistä suotuisaa yhdentymiskehitystä, riippuen siitä millaista sanamagiaa yhdentymisellä tarkoitetaan. Sinä puhut ja puhut ympäristöstä ja teknologiasta, mutta et pysähdy selittämään miksi niiden muodostamien ongelmien ratkaisuun vaaditaan jotain yhdentymistä jonka määrittelet epäselvästi.

Toinen riskitekijä, ja edelliseen eittämättä linkittyvä, on teknologian edistyminen. (Alleviivaan tämänkin toisen kerran, koska se on keskeinen pointti.) Edellinen vuosisata toi ydinaseet, tämä vuosisata voi tuoda mukanaan vielä tuhovoimaisempia, ja ehkä mahdollistavien perusteknologioiden myötä myös helpommin kehitettäviä ja liikuteltavia (lue: salakuljetettavia) joukkotuhoaseita. Emme voi tarkasti ennustaa, mutta riskit ovat todellisia ja konkreettisia. Segmenttien välisten epäluulon ja vihanpidon muurien madaltaminen on tätä kehitystä silmällä pitäen välttämätöntä. Nämä mittakaavat ovat lukemattomasti valtavampia kuin monikulttuurisuuden uhkakuvat.

Teknologia edistyy, ja varmasti tuo uusia aseita tullessaan. Mutta nyt hyppäät taas kerran siihen "koska minä sanon niin" -argumentointiin. Se, että kansojen välisen epäluulon ja vihanpidon "muurien madaltaminen" olisi edullista, hyödyllistä ja vähentäisi konfliktin riskiä, ei tarkoita, että muureja todella pystytään madaltamaan. Siitä, että joku on positiivista, ei seuraa että se on välttämätöntä tai edes mahdollista. Tällaiseen uskominen on utopistista idealismia. Koska epäselvät, tuntemattomat huipputeknisten aseiden avulla käytyjen konfliktien riskit ovat olemassa, pitäisi muka hyväksyä monikulttuurisuuden uhkakuvat huolimatta siitä, ettei kukaan pysty osoittamaan monikulttuurisuuden vähentävän näiden konfliktien riskiä - itse asiassa on osoitettu, että monikulttuurisuus ainakin luo väyliä tällaisille konflikteille.

Monikulttuurisuus ei yhdentymiskehitystä ratkaise, mutta avaa ja kasvattaa globaalin dialogin mahdollisuuksia. Maahanmuutto ei ole itsetarkoitus, eikä voi olla rajatonta, mutta linnake-Eurooppa ei toisaalta pystyisi uskottavasti käymään edellytettyä dialogia.

Sen dialogin käyminen ei edellytä kolmannen maailman maahanmuuttajien tuomista Eurooppaan. Et ole edes yrittänyt osoittaa uskottavasti, että se edellyttäisi sitä. Niinpä tämä on tyhjää sanahelinää. Ja mikä linnake-Eurooppa? Eurooppaa ei vielä tee linnakkeeksi se, että maahanmuutossa suositaan ryhmiä jotka työllistyvät hyvin, ja käyttäytyvät hyvin, eivätkä tuo alueelle arvoja jotka ovat valtavassa ristiriidassa eurooppalaisten kanssa.

On täysin selvää, että esimerkiksi Islamiin liittyy valtavasti ongelmia, mitä on turha kieltää, mutta edellä mainituista uhkakuvista johtuen siihen liittyy ääri-ilmiöissään meitä koskettavia ongelmia monikulttuurisuudesta riippumatta. Ihmiskunnalla tulee tämän vuosisadan kuluessa olemaan kyky ja potentiaalia tuottaa tälle maailmalle kaikki aiemmat mittakaavat ylittävää tuhoa.
Eurooppa on sikäli osa globaalia kulttuurista, tiedostuksellista, näkemyksellistä kamppailua, on jo sitä nyt, halusi tai ei.
Kulttuurien kosketuspintojen synnyttämät historian mittakaavassa väliaikaiset ongelmat (mm. ghetot, työllistyminen, rikollisuus) ovat ihmiskunnan fundamentaalisiin uhkakuviin nähden suhteessa vähäisiä polkuja.

Ihmiskunnan tärkeimmät fundamentalistiset uhkakuvat ovat aina olleet sota, tuhoavat ekspansiiviset kulttuurit ja ympäristöriskit. En ole huomannut, että rikollisuus ja vastaavat olisivat historian mittakaavassa väliaikaisia ongelmia. Päinvastoin, ne vaikuttavat olevan pysyviä ongelmia sellaisten kulttuurillisten ryhmien edustajien kanssa, jotka kuuluvat tuhoaviin ekspansiivisiin kulttuureihin. Tietysti voidaan loputtomiin puhua vähäisistä poluista ja fundamentaalisista uhkakuvista.

Niin, Islamiin liittyy valtavasti ongelmia. Ne eivät olisi (meille) ongelmia elleivät ne jo koskettaisi meitä. Eräiden ajatus onkin se, että pyritään estämään se, että ongelmat tulevaisuudessa koskettavat meitä vieläkin enemmän.

Minusta sinulla on lapsenomaisen idealistinen katsantotapa sotilaallisten konfliktien välttämiseen: vältetään konfliktit "yhdentymällä" ja lähentymällä toisiamme, jos kehitys on suotuisaa, suureksi rakastavaksi perheeksi - vaikka kukaan ei tiedä miten tämä onnistuu ja mahdollisuus on epävarma. Heh. Historia osoittaa kuitenkin, että paljon helpompi tapa on aseistautuminen, jonka mahdollisuudet eivät ole epävarmoja ja hämäriä ja vaadi suotuisia kehityksiä. Yksi historiallisesti toimivimmista keinoista suojautua väkivallalta on varustautuminen väkivallan käyttöön. Muistuuko esimerkiksi MAD-periaate mieleen? Jos länsi varustaa itsensä tehokkaimmin mahdollisin asein, on todennäköisempää, että länttä vastaan ei uskalleta hyökätä suoraan ja tuhoisia sotilaallisia keinoja käyttämällä. Toki on mahdollista, ettei voiman pelote tepsi kaikkiin, esimerkiksi fanaattisimpien ihmisten kansoittamiin valtioihin. Mutta kuulisin mielelläni, miksi epämääräinen yhdentyminen tepsisi sellaisiin valtioihin...

Maailman laajoista kehityslinjoista irrotettuna monikulttuurisuuden haasteet kyllä saa suurennuslasin alla näyttämään elämän ja kuoleman kysymyksiltä.

Joillekin ne ovat hyvin konkreettisesti olleet kuoleman kysymyksiä. Siihen pitäisi pystyä samaistumaan vähäisistä poluista huolimatta.

Rajattujen näkökulmien pohjalta muodostetut katsomukset ovat ihmisyyden keskeinen ongelmien aiheuttaja ja harhaanjohtaja. Tätä ilmiötä tukevat erilaiset tunnepohjaiset, identiteettiin ja viiteryhmään liittyvät vaikuttimet. Vaikuttimet, joita usein itse emme edes tiedosta. Tälle on olemassa nimensä vahvistusharha (eng. confirmation bias). Se on yksi kysymys omasta suhteestamme siihen, kuinka, miten ja miksi maailman hahmotamme, ja haluamme hahmottaa. Viimeaikainen neuropsykologinen tutkimus sekä kokeelliset selvitykset ovat tuoneet ilmiölle kiistämätöntä vahvistusta.

Olisikohan mahdollista, että Tehtaankadun homma kärsisi tunnepohjaisista vaikuttimista? Vai koskeeko se väistämättömästi vain muita? Sinun oma näkökulmasi on myös valtavan rajattu, ja lähes traagista on ettet itse kykene näkemään sitä (niin kuin idealistit ja uskovaiset eivät yleensä kykene). Sinun näkökulmasi tiivistyy uskoon: sinä näet ongelman, ja uskot että se voidaan ratkaista vain yhdellä tavalla - tavalla, jonka toimivuudesta ei ole varmuutta, mutta johon silti pitää uskoa koska se sinun mielestäsi on ainoa tapa. Uskot kaikkien muiden olevan väärässä ja kyvyttömiä argumentoimaan kumoon sinun näkemyksiäsi, ymmärtämättä ollenkaan ettei uskoa voi argumentoida kumoon. Sinä uskot, että epävarman mutta mahdollisen "suotuisan kehityksen" kautta maailma yhdentyy ja konfliktit ratkeavat, ja "vähäisten polkujen" aiheuttamat kuolonuhrit jäävät historiaan. Kun kyse on uskosta, miten sitä vastaan voi argumentoida? Sinulle voidaan ja onkin sanottu, ettei suotuisa kehitys ole varmaa, eikä jokin ratkaisu välttämättä ole käytännössä mahdollinen vaikka se kuulostaa forumille kirjoitettuna hyvältä. Mutta sinä edelleen uskot että suotuisa kehitys toteutuu. Sen täytyy toteutua. Tässä vaiheessa kyse ei ole enää näkökulmien väittelystä tai faktapohjaisesta argumentaatiosta, vaan sokeasta, optimistisesta uskosta, jota vastaan ei ole mahdollista argumentoida - voidaan vain todeta mistä on kyse. 

Linnake-euroopalla ei olisi tarvittavaa moraalista jalustaa ja uskottavuutta puhua tulevaisuuden haasteista.

Näinhän sinä sanot ja uskot. Mutta valitettavasti henkilökohtainen uskosi ei merkitse mitään siinä todellisuudessa jossa ihmiskunta elää. Ja mitä "linnake-Eurooppa" tarkoittaa? Eurooppaa, jossa ei saa asua muita kuin eurooppalaisia? Kuka tällaista kannattaa ja missä? Vaiko Eurooppaa, jossa suositaan maahanmuuttoa josta on taloudellista hyötyä? Mikä linnake se sellainen on? Sanahelinää.

21. vuosisata, 21. vuosisadan haaste on suuressa mittakaavassaan väistämättä jaettu. Ihmisyyden sisäinen muutos, kehitys, dialogi, asteittain lähentyminen koko maapallon mittakaavassa.

Olisi mielenkiintoista, jos joku yrittäisi pohditusti argumentoida ja haastaa tätä kysymystä.

Huoh. Sinä et nyt ymmärrä, että kuka tahansa voi julistaa minkä tahansa "vuosisadan haasteeksi." That don't make it so. Ihmiskunnassa on tapahtunut muutoksia koko sen olemassaolon ajan. On tapahtunut kehitystä, välillä arvaamattomiin suuntiin. Sinä uskot, että 21. vuosisadan haaste on tuo. Hieno homma, sinulle. Uskoa vastaan ei voi argumentoida. Sen voi vain osoittaa uskoksi ja siirtyä käytännöllisempiin keskusteluihin. Ihmiskunnalla on aina ollut samat haasteet ja samat uhat: ihmisten suhteet muihin ihmisiin, ja suhteet ympäristöön. Jokaisella vuosisadalla on ollut samat haasteet, jotka ovat ilmentyneet hieman erilaisina ongelmina. Ei väitteesi esitä mitään kysymystä. Se on vain uskoon pohjaava väite. Minun mielestäni 21. vuosisadalla ei ole mitään erikoista haastetta verrattuna aiempiin. Haaste on sama kuin aina ennenkin: miten pysyä hengissä.

Tunnen "homman maahanmuuttokriittisyyden" argumentit läpikotaisin ja osaisin esittää ne vaikka sammuneena, eivätkä ne lopulta vakuuta. Ne eivät luonnu yhteen sen kanssa miten, asiaa useilta kanteilta paljon pohdittuani, tällä hetkellä hahmotan 21. vuosisadan yhteiskunnallisten haasteiden kehyksen.

Niin. Sinä hahmotat asiat melko omalaatuisella, korkealentoisella ja vankkaan uskoon pohjaavalla tavalla, joka ei lainkaan huomioi sitä, että ihmisillä on erilaisia arvoja. Kaikki eivät ole valmiita ottamaan suuria "vähäisten polkujen" väliaikaisia riskejä voidakseen sijoittaa tulevaisuudessa, kenties, mahdollisesti tulosta tuovaan ratkaisumalliin. Sinun esittämäsi optimismi ei vakuuta minua. Ihmiset ovat erilaisia. Sinä voit postailla loputtomasti ikävystyttäviä runonpätkiä tai kuvia indonesialaisista misseistä, mutta mitä se lopulta merkitsee? Epävarmoja mahdollisuuksia, epävarmaa suotuisaa kehitystä, epävarmaa yhdentymistä josta voi seurata lähes mitä tahansa. Näyttää siltä, että kehottaisit heittämään varovaisuuden ja välittömän turvallisuuden hakemisen syrjään sokean optimismin nimissä, koska sinä uskot että täytyy, koska muita ratkaisuja ei ole. Älä ihmettele, jos kaikki muut ihmiset eivät innostu tällaisesta vaatimuksesta. Sinä et itse ilmeisesti halua kulkea niitä vähäisiä polkuja, jotka voivat johtaa kuolemaan monikulttuurisuussyistä muslimiterroristin räjäyttäessä linja-auton tai junan jossa matkustat. On röyhkeää odottaa, että muutkaan haluaisivat, tai että muut eivät haluaisi minimoida riskiään päätyä näille vähäisille poluille...   

Homma on nykymuodossaan siinä mielessä vähän kuin energiakysymykseen vastaamista peltoenergialla, ottamatta huomioon mikä vaikutus tulee olemaan maailman ruokamarkkinoille ja ruokahuollolle.

Minusta taas sinun ratkaisusi on kuin energiakysymykseen vastaamista kylmäfuusiolla: paljon optimismia, epävarmaa uskoa ja toivoa suotuisasta kehityksestä, ja paljon muihin kohdistuvia vaatimuksia ottaa "väliaikaisia" riskejä epävarman hyvän nimissä. Vähän konkretiaa, paljon ristiriitaisia väitteitä (toisaalta Tehtaankadun homma sanoo "fatalismi on hedelmätöntä", mutta toisaalta Tehtaankadun homma sanoo "näin se vain väistämättä menee, ihan varmasti, eikä sille mitään voi, missään tapauksessa, näin se on, pakosti on, olen oikeassa").

[jiipik]

Kysymys auttamisesta on sekä moraalinen että puhtaan käytännöllinen. Mutta: jos hyväksyn monikulttuurisen yhteiskunnan ja Tehtaankadun homman fatalistisen ajatuskulun sekä sen, että "verovaroillani" (ärsyttää tuon verovaroillani -termin käyttö ihan kuin Suomessa ei muilla kuin veronmaksajilla olisi ihmisoikeuksia ) autetaan ns. muita, mitä takeita minulla on siitä, että radikaali Islam ei nouse valtaan ja ettei Eurooppa ole tämän takia sodan meressä palava manner vuonna 2050? Minulle eivät nimittäin riitä länsimaisten "moraalisäteilevien suvaitsijoiden" tai puhtaasti "käytännöllisten suvaitsijoiden" á la Tehtaankadun homma, vakuuttelut siitä, että nyt saadaan maltilliset muslimit mukaan parhaamme mukaan. Vakuuttelujen pitää tulla siitä suunnasta, mihin epäilyjä (enemmän tai vähemmän perustellusti) kohdistetaan.

Tämä "kyllä se siitä, kunhan me sitäsuntätä" -ajattelutapa on osoittautunut täydelliseksi myytiksi, kuten kaikki tulevaisuuden ennustukset kolmansine valtakuntineen ja kommunistisine utopistisine yhteiskuntineen, noin ääriesimerkkejä mainitakseni. Partasuuimaamithan ovat saaneet vaikutusvaltaa esim. Britanniassa juuri toisen polven hyvinvoivien ja suhteellisen hyvin kohdeltujen pakistanilaisperäisten maahanmuuttajien joukossa. Siis niiden, joiden vanhemmat tulivat työn perässä ja sopeutuivat yhteiskuntaan. Nämä juuriaan etsivät hyvinvoivat länsimaistuneet nuoret juuri ovat ääri-islamilaisen terrorismin takana ja kärjessä. Miten tämä selittyy?

Ei, ei, vielä kerran ei. Islamia, islamilaisia yhteiskuntia ja islamilaistumista koskevat täysin eri lainalaisuudet kuin muuta maahanmuuttoa tai globaalia hätää. Vai, Britannian esimerkkiä käyttäen, miten selittyy se, että Englannin kuuluisimman "rasistipoliitikon", Enoch Powellin, parjaamien karibialaisten maahanmuuttajien jälkikasvu ei ole syyllistynyt terroritekoihin eivätkä he halua muuttaa ympäröivää yhteiskuntaa täysin toisenlaiseksi? Juuri he, ensimmäisten siirtolaisten joukossa tulleet, joihin mustina rasismi juuri voimakkaimmin kohdistui. Toki syrjäytymistä on ollut, mutta missä terrorismi?

Jos Tehtaankadun homman mielestä Islam ja/tai muslimit ovat tulevaisuudessa vaihtoehtoisesti joko ongelma/haaste tai uhka elämälle maapallolla, mikä on looginen johtopäätös tästä? Sitä sopii kunkin miettiä muassaan. Jos muilla eurooppalaisilla yhteiskunnilla on pikkuriikkinen mahdollisuus pysyä edes nipinnapin kasassa, ei sitä ongelmaa/haastetta/uhkaa pidä väkisin tuottaa Suomeen. Vai?


Edit: Nyt, kuten tässä keskustelussa ylipäänsä, puhutaan siis suurista linjoista. Muslimimaahanmuuttaja Ali ei ole mikään uhka/haaste/ongelma tässä mittapuussa, yksittäisistä ihmisistä, edes tuhansien joukosta ei puhuta nyt, vaan kokonaisista yhteiskunnista ja oikeastaan maapallon ja ihmiskunnan tulevaisuudesta eurooppalaisesta ja ennen kaikkea suomalaisesta näkökulmasta. Tarkalleen ottaen uhka/ongelma/haaste on (vielä, onneksi) kuvitteellinen ääri-islamilaisen partasuuimaamin ja hänen kätyreidensä johtama suuri muslimiyhteisö, joka muodostuisi tavallaan yhteiskunnaksi yhteiskunnan sisälle, ja yrittäisi laajentua ja "syödä" ympäröivää yhteiskuntaa arvoineen, uskontoineen ym. sisältäpäin.

[Esa N.]

Sinä siis "kuolet" jos sinulla on lompakossa 200 euroa ja niistä otetaan 80 senttiä pois? Tohdin epäillä. Voisit säilyä jopa siinäkin tapauksessa hengissä, että nappaisimme muutaman niistä 200 eurosta.

En kuole. Nykyisellään kehitysapu ei hintaansa nähden tuota sellaista tulosta, jota sen pitäisi tuottaa - hintaansa nähden. Rahan kohdennus on pielessä. Mikäli 900me:stä miljoona menee oikeasti johonkin hyödylliseen ja loput jonkin diktaattorin lahjontaan sekä paperin pyörittelyyn, apujärjestelmä on pahasti kusessa.

Sinun 80 senttiäsi tai enemmän (toivottavasti) voivat siinä tapauksessa olla suureksi hyödyksi, varsinkin jos se annetaan sellaisen osaamisen (teknologia, lannoitteet, lääkkeet) muodossa, joita hän ei itse pysty tuottamaan.

No mielummin pussillinen siemeniä ja vähän lannotteita kuin valmista leipää.

Käsittelet Suomen nyt irrallisena tapauksena. Samalla periaatteella voisi käsitellä irrallisena jokaisen yksittäisen veronmaksajan, saastuttajan, työntekijän (...) jonka panosta ei tarvita. Tässä mielessä me olemme osa suurempaa kokonaisuutta, etkä käsittele kysymystä reaalipoliittisesti. Sivuutat sen vain sanapelillä eristämällä Suomen joksikin maailmasta irralliseksi saarekkeeksi, vaikka sama pätisi silloin jokaiseen hehtaariin ja neliökilometriin.

En ole missään vaiheessa väittänyt, ettei meidän panosta tarvita. Sitä ei tarvita siinä mittakaavassa kuin missä nyt ollaan tai mitä viherpiiperöt haluaisivat sen olevan. Emme voi poistaa afrikan ongelmia siirtämällä afrikkaa tänne yksilö kerrallaan.

Reaalipoliittisesti euro on suomessa euro eli n. suklaapatukka. Afrikassa eurolla tekee paljon enemmän hyvää. Mikä tässä ei uppoa?


Niin ja toki kaipailisin perusteluihisi kovia faktoja, enkä puppugeneraattorimutua. Tällähetkellä kun nuo faktat tuppaa - ainakin minulle - kertomaan humanitaarisen maahanmuuton ja onnettoman kehitysapujärjestelmän olevan suurempi ongelma kuin rikkaus.

edit: typo

[Roope]

Sinä siis "kuolet" jos sinulla on lompakossa 200 euroa ja niistä otetaan 80 senttiä pois? Tohdin epäillä. Voisit säilyä jopa siinäkin tapauksessa hengissä, että nappaisimme muutaman niistä 200 eurosta.
[...]
Yritä uudestaan. Yrittäkää argumentoida parhaat hommailijat.

Puhut edelleen yksilölle mitättömästä 80 sentistä, kun haluat korostaa summan pienuutta, vaikka oikea luku on lähes (tai yli, riippuu miten määritellään) miljardi euroa.

Lopeta BKT-prosenttien käyttö. Jos Olkiluoto poksahtaa, niin minun lompakkooni ei ilmesty sen ansiosta lisää rahaa, vaikka Suomen bruttokansantuote silloin kasvaisikin.

Jos haluat harjoittaa hyväntekeväisyyttä toisten rahoilla, niin sinun on vakuutettava toiset sen hyödyistä ja perustelujesi on oltava teräsbetonia. Mielestäni esityksesi paremmasta vaihtoehtoisesta Euroopasta ei ollut kunnolla perusteltu, vaan lähinnä toiveajattelua. Esitä se yksityiskohtaisemmin ja konkreettisemmin pohjautuen nykytilanteeseen ja viime vuosikymmenien kehitykseen.

Jos maahanmuuton huonojen puolien esiintuominen vaarantaa suhteemme kaikkiin muslimeihin, niin kerro esimerkkejä siitä hyvästä kritiikistä, Suomesta tai ulkomailta. Millaista se on ja missä sillä on saatu tuloksia?

Konkreettisuutta ja esimerkkejä, please.

[Tehtaankadun homma]

Avrelivs vastasi aiempaan viestiini, josta esiin nostettuja pointteja käsittelin myöhemmässä kirjoituksessa nuiva Dystopia, joten en palaa niihin ainakaan vielä. Kiitokset aikaa vieneestä palautteesta kuitenkin.

Sen sijaan kohdistaisin huomion muutamaan pointtiin mittasuhteista. 3 miljardin aliravitun ja miljardin nälkäänäkevän (ja satojen miljoonien ennenaikaisesti kuolevien) kohdalla Avrelivs nosti vertaukseksi "entä monikulttuurin uhrit?". Sen miksi monikulttuuri "hommassa" käsitetään ikävien lieveilmiöiden johdosta on kuollut muutamia satoja eurooppalaisia. Muutamia tuhansia on raiskattu. jiipik viittasi samaan muslimiterroristien räjäyttämistä busseista. Nälkään ja vähäisin panostuksin estettäviin sairauksiin kuolee maailmassa n. 15 minuutissa yhtä monta ihmistä kuin "monikulttuurisuus" on tappanut länsi-Euroopassa 20 vuodessa. Yli 10 WTC:iä joka päivä.

Liberian sisällissodassa 3/4 maan naisista raiskattiin, useat heistä äärimmäisen brutaalilla tavalla, kymmeniä ja kymmeniä kertoja toistuen, joskus perheensä edessä, joskus juuri tapetun aviomiehensä verisen ruumiin vieressä.
Samalla tavalla kuin etenevä puna-armeija kohteli saksalaisia toisessa maailmansodassa.

Ihmisessä on potentiaalia äärimmäiseen pahuuteen. Sen ainakin tiedämme ilmentyneen kaikissa ihmisryhmissä geeneihin ja uskontoon/uskonnottomuuteen katsomatta.

Jokainen ihminen kärsii. Kokemus on aivan yhtä tuskallinen Afrikassa kuin se on Suomessa.

Avrelivs myös toteaa, että hän ei näe mitään eroa 21. vuosisadan haasteiden ja menneiden vuosisatojen haasteiden välillä. Tällaisia ei toivoisi tosissaan esitettynä lukevansa. Ihmiskunnan kasvava ja moninkertaistunut kyky tehdä tuhoa, sekä mm. informaation välittymisen ja prosessoinnin (ja niin monien muiden vaikuttimien) muutokset tekevät haasteista spesifisti omanlaisiaan, kuten tekee mm. ympäristöongelmien eskaloituminen kohden "vedenjakajia".

Tästä premissistä ainakin toivoisi yhdenmielisyyden olevan mahdollista.

[Avrelivs]

Avrelivs vastasi aiempaan viestiini, josta esiin nostettuja pointteja käsittelin myöhemmässä kirjoituksessa nuiva Dystopia, joten en palaa niihin ainakaan vielä. Kiitokset aikaa vieneestä palautteesta kuitenkin.

Luin toki myös tuon kirjoituksesi nuiva Dystopia. En vain löytänyt siitä mitään uutta, ainoastaan samaa optimismia ja uskoa suotuisaan kehitykseen, ja täyttä kyvyttömyyttä ymmärtää sitä näkökulmaa, että monet ihmiset eivät halua uhrata nykyhetken turvallisuutta voidakseen ehkä, mahdollisesti joskus saada jonkin suuren ongelman ratkaistuksi tavalla jonka toimivuudesta ei ole mitään varmuutta. Olisin voinut paneutua loppupäiväksi erittelemään sitä, miten tavallaan vääristelet (tai paremmin vain väärintulkitset, kenties aivan vahingossa johtuen siitä millainen oma katsantokantasi asiaan on ja millaisina näet ne jotka eivät ole siitä samaa mieltä) "nuivien" tavoittelemaa ja heidän toimistaan todennäköisimmin seuraavaa yhteiskuntaa. Mutta olen päättänyt jättää sen tekemättä, sillä kyseinen paneutuminen ei saavuttaisi mitään - tässä on vastakkain sinun optimismisi ja muiden erilaiset arvot. Niiden välistä ristiriitaa ei voida argumentoida kadoksiin. Optimismia ei voida parantaa, arvoja ei helposti nettikeskusteluilla muuttaa. 

Sen sijaan kohdistaisin huomion muutamaan pointtiin mittasuhteista. 3 miljardin aliravitun ja miljardin nälkäänäkevän (ja satojen miljoonien ennenaikaisesti kuolevien) kohdalla Avrelivs nosti vertaukseksi "entä monikulttuurin uhrit?". Sen miksi monikulttuuri "hommassa" käsitetään ikävien lieveilmiöiden johdosta on kuollut muutamia satoja eurooppalaisia. Muutamia tuhansia on raiskattu. jiipik viittasi samaan muslimiterroristien räjäyttämistä busseista. Nälkään ja vähäisin panostuksin estettäviin sairauksiin kuolee maailmassa n. 15 minuutissa yhtä monta ihmistä kuin "monikulttuurisuus" on tappanut Euroopassa 20 vuodessa. Yli 10 WTC:iä joka päivä.

Sinulla on aivan erilainen käsitys monikulttuurisuudesta kuin minulla, näemmä. Minusta monikulttuurin uhreja ovat myös Yhdysvalloissa lahdatut intiaanit, monet Afrikan monikulttuuristen maiden heimosisällisotien uhrit ja monet, monet muut. Se, että monikulttuurikeskustelu Suomessa painottuu monikulttuuriin Suomessa, ei liene yllättävää - mutta monikulttuuria on myös monikulttuuri Suomen ulkopuolella. Suurin osa monikulttuurin uhreista on totta kai Euroopan ulkopuolelta. Mittasuhteet näyttävät kenties "hieman" erilaisilta tästä perspektiivistä.

Liberian sisällissodassa 3/4 maan naisista raiskattiin, useat heistä äärimmäisen brutaalilla tavalla, kymmeniä ja kymmeniä kertoja toistuen, joskus perheensä edessä, joskus juuri tapetun aviomiehensä verisen ruumiin vieressä.
Samalla tavalla kuin etenevä puna-armeija kohteli saksalaisia toisessa maailmansodassa.

Mielestäni Liberian sisällissota (89-96) oli hyvä esimerkki monikulttuurisuuden ansiosta syntyneestä väkivallasta. Saman valtion alle joutuneet heimot järjestivät monikulttuurisen kohtaamisen, ts. silmittömän verilöylyn.

Ihmisessä on potentiaalia äärimmäiseen pahuuteen. Sen ainakin tiedämme ilmentyneen kaikissa ihmisryhmissä geeneihin ja uskontoon/uskonnottomuuteen katsomatta.

Pitää paikkansa. Sekin tiedetään, että kaikkein äärimmäisin pahuus kohdistuu usein juuri "toisiin", eli eri heimoa, uskontoa ja rotua edustaviin ihmisiin. Äärimmäistä pahuutta voidaan näin ollen vähentää vähentämällä eri ryhmien mahdollisuuksia kerääntyä samalle alueelle monikulttuurisesti kurkuttamaan toisiaan.

Jokainen ihminen kärsii. Kokemus on aivan yhtä tuskallinen Afrikassa kuin se on Suomessa.

Niin. Mutta olisi outoa, jos suomalaiset eivät priorisoisi suomalaisten kärsimyksiä. Afrikkalaiset ainakin ovat huolestuneempia afrikkalaisten kärsimyksistä kuin Tehtaankadun homman tai Avrelivksen tuskista.

Avrelivs myös toteaa, että hän ei näe mitään eroa 21. vuosisadan haasteiden ja menneiden vuosisatojen haasteiden välillä. Tällaisia ei toivoisi tosissaan esitettynä lukevansa. Ihmiskunnan kasvava ja moninkertaistunut kyky tehdä tuhoa, sekä mm. informaation välittymisen ja prosessoinnin (ja niin monien muiden vaikuttimien) muutokset tekevät haasteista spesifisti omanlaisiaan, kuten tekee mm. ympäristöongelmien eskaloituminen kohden "vedenjakajia".

Tästä premissistä ainakin toivoisi yhdenmielisyyden olevan mahdollista.

Näkökulmakysymys. Ihmisillä on aina ollut samat ongelmat ja haasteet. Tehokkaat aseet ja kasvanut kyky saastuttamiseen ovat tietysti tosiasioita. Mutta tässä tapauksessa sinä katsot niitä pieniä linjoja, ja minä suuria. Tehokkaiden aseiden ongelmista selvitään samoin kuten naapurimaan suuren armeijan ongelmista ennen selvittiin: kasaamalla tarpeeksi suuri pelote oman asevoiman ja aseistuksen muodossa. Ne, joihin se pelote ei tehoa, todennäköisesti eivät antaudu yhdentymisen ja optimisminkaan edessä riittävän nopeasti mättöjuhlan välttämiseksi. Minä en siis näe haasteena tehokkaita aseita vaan ihmisen sotaisan luonteen - ratkaisu ei ole siis ratkaisu tehokkaisiin aseisiin vaan ihmisen sotaisan luonteen hillitseminen pelotteen avulla. Ympäristön ongelmat on ratkaistava tavoilla jotka on tiedetty jo verrattain kauan: vähemmän kulutusta, vähemmän ihmisiä, puhtaampaa teknologiaa. Kun kyse on koko planeetasta, totta kai siihen vaaditaan tietty määrä yhteistyötä eri kansoilta. Sen yhteistyön ei kuitenkaan tarvitse pohjautua ihmeelliselle yhdentymiselle tai monikulttuurisuudelle. Se voi perustua yksinkertaisesti ymmärrykselle siitä, että erimielisyyksistä huolimatta tietyt toimet ympäristön hyväksi ovat välttämättömiä. Siihen ymmärrykseen ei tarvita maahanmuuttovirtoja. Toisaalta se voi perustua myös vahvimman vaatimuksille.

[Timo Hellman]

an muuta, jos ikinä ei ole löytänyt edes yhtä hyvää sanaa sanottavaksi (kuten esim. Scriptasta et löydä).

Todellisia arvopohjaisia motiiveja voi peilata myös analysoimalla näkemysten klusteroitumista. Ei aina, mutta tilastollisessa otannassa, maahanmuuttokriittisyys kulkee käsikädessä nationalismin, militarismin, seksuaalivähemmistöjen vähättelyn (mitä ei juuri myönnetä, mutta mikä ilmensi itseään täysin selvästi esimerkiksi Lapin Kansan päätoimittajakohussa) sekä mm. kehitysavun vastaisuuden ja erityisesti afrikkalaisten kehitysmahdollisuuksien vähättelyn ja suoranaisen ivaamisen kanssa.

Minä olen nationalisti. Memeettisellä ja kulttuurisella tasolla enemmän kuin etnisellä mutta nationalisti yhtäkaikki. Mitä vikaa nationalismissa on?

Tuo huomiosi biologisen jalanjäljen käyttämisestä argumenttina on sikäli naiivi, että sen totuusarvo ei falsifioidu eikä realisoidu vaikka sitä käytettäisiin mistä lähtökohdista tahansa. Sinä arvostelit maahanmuuttoa rajoittavaa lähtökohtaa. Ok. Todista sitten se biologinen jalanjälki falsikiksi itsessään. En pidätä hengitystäni odotellessa.

Ja oikeasti, etkö tosiaan saanut mielestäsi viestiäsi perille latelematta peräkkäin valkoisen europidien tekemiä syntejä? Minusta et luonut yhtäkään relevanttia aasinsiltaa. "Functionless art is simply tolerated vandalism " -> Functionless efuse is tolerated unconversation.

Olet siinä täysin oikeassa että islamia ja muslimeja ei tule nähdä vain monoliittina, mutta minusta on myös relevanttia sisäistää myös se, että on jo olemassa evidenssiä että se pieni fundamentalistimuurahaisten lauma kykenee joskus tapauskohtaisesti leikittelemään sillä monoliitilla minkä rauhallinen enemmistö muodostaa. MOT: http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=682435 Saksan turkkilais-islamilainen unioni Ditib suhtautui Wallraffin ideaan aluksi myönteisesti, mutta on vetäytynyt siitä nyttemmin Wallraffille osoitettujen murhauhkausten takia.