Monikulttuurisuus on haaste jota läntisen maailman ei tule torjua

[Tehtaankadun homma]

En usko kulttuurien tasavertaisuuteen, en ihmisten en ihmisryhmien synnynnäiseen samanlaisuuteen, enkä ihmisten eriarvoisuuteen.

n. 100,000 vuotta sitten nykyisten ihmisten esi-isät olivat hyvin pieni ryhmä itäisessä Afrikassa, joka jakautui kahtaalle, ja myöhemmin kymmenien tuhansien vuosien kuluessa kaikkiin ilmansuuntiin ja kaikille asutettavissa oleville alueille.  Ihmisiä yhdistää yli miljardin vuoden pituinen yhteinen evoluutiotaival, ja erottaa enimmillään 100,000 vuoden pituinen erkaantuminen. Alle 1/10,000 matkastamme.

Veri on valunut atsteekkien temppelien harjoilta Yukatanissa, Katedraalien ja moskeijoiden eteen on hirtetty syyttömiä ihmisiä, ja äiti, isä on pitänyt lastaan sylissä jokaisella mantereella.

12 vuotta on ollut katolisen kirkon säätämä tyttöjen laillinen naimaikä Euroopassa. Pimeällä keskiajalla Euroopassa tapahtui pahimpina vuosisatoina nykymittapuun mukaisia kansanmurhia 2 vuoden välein. Hygieniastaan paremmin huolta pitäneet, kantaväestöä silloin sivistyneemmät juutalaiset välttyivät kulkutaudeilta omissa kaupunginosissaan ja siksi heitä epäiltiin usein syyllisiksi epidemioihin, kaivojen myrkyttäjiksi. Joukkomurhat, verikosto, antisemitismi ja kunniakulttuuri olivat tyypillistä eurooppalaista meininkiä. Ei niinkään, etteikö "meininkiä" olisi ollut kaikissa ihmisyhteisöissä.

Niin Afrikan kuin Aasiankin nykyisissä ongelmissa on vahva eurooppalainen taustahistoria. Eurooppalaiset murhasivat, tappoivat, orjuuttivat kymmeniä miljoonia ihmisiä kaikilla "uusilla" mantereilla.
Kantaväestöä ajettiin pois parhailta viljelymailta, eikä välitetty vaikka he olisivat kuolleet nälkään. Näiden rikosten jälkiselvittely ei ole vieläkään tullut päätökseensä. Kolonialistisella aikakaudella maiden (hallinta-alueiden) rajoja vedettiin mielivaltaisesti rikkoen heimorajoja ja pakottaen toisilleen perinteisesti vihamielisiä heimoja muodostamaan aikaa myöten yhteisiä post-kolonialistisia valtioita, minkä seurauksena politiikasta tuli pitkälle väline oman heimon etujen ajamiseksi, ei valtioiden kehittämiseksi.
Kylmän sodan aikana tuettiin häikäilemättömästi ideologisia liittolaisia (mm Mobutu Sese Sekoa, Aasiassa Iranin Shaahia, Saddamia) ihmisoikeuksista juurikaan piittaamatta.
Tämä ei missään määrin tarkoita, etteikö tänä päivänä päällimmäinen vastuu olisi paikallisilla ihmisillä itsellään. Silti on tähdellistä ymmärtää, että se ei myöskään ole kokonaiskuva.

Lynn, Rushton, Jensen, Vanhanen... näkemys voi osittain pitää paikkansa, mutta sillä ei ole suurta eettistä merkitystä. Todennäköisemmin tumman Afrikan keskimääräinen ÄO on (ainakin) n. 90, koska kuten Jensen on todennut kulttuurin ja koulutuksen vaikutus on lähemmäs 10 pistettä, minkä lisäksi vaikuttavat ravinnonsaanti, vitamiinien saanti (suuri ongelma Afrikassa), puhdas hengitysilma, sekä motivaatio ja orientoituminen. Muutaman pisteen verran vaikuttaa myös testin tekemisajankohdan energiatasot, sekä ilman lämpötila. Viileässä aivot toimivat nopeammin.
Erot voivat olla jossain määrin todellisia, kuten mm. Minnesota Transracial Adoption Study on osoittanut, mutta se ei ole ihmisarvoon vaikuttava kysymys.
Jokainen tuntee kipua, kärsii huono-osaisuudesta, jokainen tuntee surua, useimmat pelkäävät kuolemaa, uneksivat hyvinvoinnista. Ei ole epäihmisten ryhmiä, joita nämä lainalaisuudet eivät koskettaisi.

Kulttuureissa on ongelmia, kuten Euroopassakin on ollut valtavia ongelmia historiallisesti. Ihminen on pitkälle taustojensa, ympäristönsä ja omaksumansa vanki. Eurooppa on tänäpäivänä monia alueita edellä, mutta yksikään kulttuuri ei pohjimmiltaan elä fatalistisessa kyvyttömyydessä vapautua. Eikä yksikään kulttuuripiiri ole monoliitti.

Tämä nostattaa kysymyksen kahdesta erilaisesta vastakkaisia äärilaitoja edustavasta suhtautumistavasta tähän konfliktiin. Pyrkimyksestä suojautua tältä konfliktilta, sekä konfliktin avoimesta kohtaamisesta. Ensimmäinen, argumentoin, johtaisi maailman kannalta pitkällä aikavälillä hyvin vaaralliseen tulevaisuuteen. Jälkimmäinen tie ei ole vailla ongelmiaan, mutta se on kuitenkin suunta johon ihmiskunnan, Euroopan, väistämättä tulee valinnoissaan painottua.

Kokonaisuus on monisyinen, eikä sitä voi yksittäisin väittein argumentoida. Kysymys ei ole myöskään puhtaan rationaalisen argumentatiivinen, vaan myös hyvin pitkälti moraalinen. Miten ymmärrämme ihmisarvon ja ihmisen moraalisen velvollisuuden?

Ensimmäinen suhtautumistavoista on pidemmällä aikavälillä ei-toivottava puhtaan itsekkäästäkin näkökulmasta. Se ei voisi toimia kuin ihmisryhmiä eriarvottamalla ("me" > "he"), ja segmentoisi tältä pohjalta valtavia ihmispopulaatioita. Segmentit, erilliset intressit ylläpitävät epäluuloisuutta, vastakkainasettelua ja vihanpidon oikeuttamista.
Monet tämän vuosisadan (ja tulevien vuosisatojen) haasteista ja uhkakuvista ovat kuitenkin sellaisia, että ne edellyttävät nämä jakolinjat ylittävää yhteistyötä. Ympäristökysymykset yhtenä, mutta eivät ainoana. Nano- ja bioteknologioiden myötä avautuu myös uusia ovia potentiaalisesti erittäin tuhovoimaisten joukkotuhoaseiden kehittelyyn. Myös ydinasevaltioiden määrä tulee kasvamaan. Nämä eivät ole haasteita, joilta voi hakeutua turvaan muurien taakse.

Pysyvän jännitteisyyden asteittainen purkaminen edellyttää ihmiskunnan, heimojen ja kulttuurien asteittaista rajat ylittävää kohtaamista, yhdentymistä – ja myös konfliktia.
Eurooppaan suuntautuneet maahanmuuttovirrat ovat osa tätä kehitystä, eivät todellakaan kivuttomia, mutta suuressa mittakaavassa väistämättömiä.
Väistämättömiä jo pelkästään siitä syystä, että ne ovat tulleet mahdollisiksi, ja keinot niiden torjumiseksi ovat sellaisia, että kynnys niihin turvautumiseksi on toisen maailmansodan jälkeisessä Euroopassa erittäin korkea.

Yhteisten ympäristöllisten uhkakuvien, sekä yhä kasvavan ja levittäytyvän aseellisen tuhovoiman maailmassa ei ole kuin kansainvälisen yhteistyön tie ongelmien ratkaisemiseksi. Vaikka muuttovirrat eivät ole tämän kysymyksen vastaus, ovat ne sen merkittävä juonne.

Kysymys on tietysti myös moraalinen, sen lisäksi että se on suuressa mittakaavassa myös oman etumme kysymys. Maahanmuutto avaa ja luo vuorovaikutusta isäntäyhteiskuntien ja maahanmuuttajien entisten kotimaiden välillä.
Länsimaiden kulttuurivaikutukset, yksilönvapaus haastavat fundamentalistisia arvoja, mikä osaltaan paitsi voimistaa mm. liberaalia islamia, toki myös luo tilausta uusvanhoillisuudelle, joka pyrkii turvaamaan perinteisiä arvoja, ja vahvistaa ryhmäidentiteettiä. Muutos harvoin on kivuton, tai vailla kiihkeää vastustustaan. On tärkeää siksi muistaa, että päämäärällä ei ole vain hintaansa, päämäärällä on myös arvonsa.

Ihmiselle on erittäin tärkeää tuntea kuuluvansa johonkin. Näiden valtavien kokonaisuuksien arvoista ja samaistumisesta, pohjimmiltaan ihmisten tunteista ja sitoutumisesta käydään jatkuvaa kamppailua. Hyvin monet tahot haluavat ilmentää omaa merkitystään painostamalla muita, omasta lähipiiristään alkaen, kaltaisekseen.
Kun Eurooppa kävi kyseenalaistamisen tietään, alku ei ollut yleensä helppoa. Giljotiinit katkoivat päitä Ranskassa, ja veri virtasi mielivaltaisissa määrin paremman ja tasavertaisemman yhteiskunnan edestä. Nykyinen käsityksemme valistuksesta on useissa yhteyksissä hyvin romantisoitu.
Vuosisata valistuksen ajan filosofioiden nousemisen jälkeen orjuus oli vielä yleistä, ja siirtomaita riistettiin, pohjoisamerikan intiaanien kansanmurha oli aktiivisesti menossa. Kaksi vuosisataa myöhemmin läntinen maailma kävi lävitse viimeisen, järjettömän kouristuksensa, joka johti kymmenien miljoonien ihmisten kuolemaan.

Toiseutta ei siksi tule nähdä fatalistisen uudistuskyvyttömänä monoliittina konfliktissaan modernin kanssa. Laajat kansanjoukot ovat jo modernin puolella tätä kulttuurista jakolinjaa. Liikehdintä molempiin suuntiin on jatkuvaa. Saudi-Arabian vanhoilliset ovat tämän kamppailun ymmärtäneet, ja siksi satoja öljymiljardeja on kanavoitu vanhoillisen islamin lähetystyöhön. Arviolta aina 90%:iin asti islamilaisesta lähetystyöstä. Tämäkin on osaltaan vaikuttanut islamilaisen maailman osittaiseen radikalisoitumiseen edellisten 50 vuoden aikana. Samaan aikaan islamilainen maailma on myös liberalisoitunut, kuin kaksi valtavaa veturia vetäisivät junaa vastakkaisiin suuntiin.

Globaalissa kulttuurissa me olemme osa myös islamin sisäistä konfliktia, halusimme tai emme. On siksi ehdottoman tärkeää, että profiloidumme liberalisoituvan islamin tueksi, emmekä sulje siltä ovia, emmekä myöskään oikeuta ihmisoikeusloukkauksia kulttuurisen relativismin nimissä.

En voi puhua kaikista, mutta otan oikeuden puhua yleistäen, että maahanmuuttokriittisten joukossa tätä dynamiikkaa ja sen merkitystä ei ole ymmärretty. Yleinen kriittinen kuva islamista, esimerkiksi Jussi Halla-ahon kirjoituksissa ilmentyvä, on yksipuolinen, rasistinen ja hedelmätön. Kirjoitus toisensa jälkeen – myös tällä foorumilla – Islamia lähestytään lähes yksinomaan negatiivisen kautta. Kysymys kollaboraatiosta myönteisten islamilaisten voimien, liikkeiden ja ajatussuuntien kanssa on lähes olemattomalla tasolla. Tätä edesauttaa taipumus dynamiikan kieltämiseen, islamin yleistämiseen negatiivisten stereotypioiden alle. Malmössa on radikaaleja, jotka terrorisoivat ympäristöään, mutta eikö tämä terrori juuri kerro, että on paljon muslimeja joita terrorisoida, ihmisiä jotka eivät ole heidän kaltaisiaan, vaan haluaisivat elää aivan toisenlaista, länsimaalaisempaa elämää. Sama on totta myös Ranskan kohdalla. Ranskassa on ainakin miljoona nuorta muslimimiestä. Jos tuhannet heistä erinäisistä syistä häiriköivät kaduilla, niin nämä promillet, ja maksimissaan pari prosenttia kaikista nuorista muslimimiehistä eivät ole muslimimiesten yleinen nimittäjä. Eikä islam useinkaan ole heidän mellakointinsa keskeinen motivaatio.

Kulttuurien vuoropuhelulle, islamin kulttuurievoluutiolle ja maailman yleiselle turvallisuudelle tehdään valtava laiminlyönti, jos islamia rasistisesti pyritään tietoisesti kuvaamaan monoliittisesti.
Tämä koskee sekä silmien sulkemista ongelmilta, että ongelmien liioittelemista ja niiden yleistämistä.

Jos Ruotsissa on jonain päivänä 30% väestöstä muslimeja, se ei tarkoita, että maassa olisi 30% jotka kannattaisivat shariaa, vaan ehkä 5% tai 6% väestöstä. Jo paljon näitä väestövoluumeja ennen konflikti syvenee, toisaalta ratkoo itseään, sovittelee, neuvottelee, yhteiskunnallinen analyysi ja dialogi kehittyvät, kulttuurit lomittuvat ja uudet sukupolvet etsivät omia vastauksiaan. Kymmenet tuhannet tai sadat tuhannet kunniaväkivallan uhrit ovat myös satoja tuhansia nuoria jotka pyrkivät tekemään toisenlaisia valintoja.

Maahanmuuttokriittisyys ei anna mitään avaimia tai vastauksia tämän konfliktin lähestymiseen. Päinvastoin rasistiset stereotypiat ja yleistykset heikentävät dialogin syntymisen edellytyksiä.

Rasismiksi voidaan määritellä etnisten, uskonnollisten tai rodullisten ryhmien systemaattinen kuvaaminen negatiivisen kautta. Tällaiset kuvaukset ovat usein tarkoitushakuisia, liioiteltuja, halveksivia, vähätteleviä. Kaikki hommalaiset eivät ole rasisteja, mutta yleisilmeeltään homma on rasistista, kuten ovat esimerkiksi Scriptan kirjoitukset kokonaisuutena.

On turha väittää päinvastaista, ja olettaa, että oman sanomisen voimalla rasismin voi poispyyhkiä, vastoin kommunikaation todellisuutta. Jos ei-toivotuksi stereotypioitu toiseus kuvataan toistuen ja painottaen mm. rikosten kautta, usein näiden rikosten yksityiskohtia alleviivaamalla alleviivaten yhä uudelleen ja uudelleen (kuten Suomessa uniikki ja huhujen tasolla ole saksiraiskaus), niin silloin on selvää, ettei tarkoituksena ole antaa vähemmistöstä reilua, monisyistä kuvaa, vaan pyrkiä kuvaamaan vähemmistö mahdollisimman negatiivisesti. Ilmennetty kuva on se, millä on silloin merkitystä. Sitä vasten on turha lähteä pesemään käsiään, ja väittää oikeasti tarkoittaneensa jotain aivan muuta, jos ikinä ei ole löytänyt edes yhtä hyvää sanaa sanottavaksi (kuten esim. Scriptasta et löydä).

Todellisia arvopohjaisia motiiveja voi peilata myös analysoimalla näkemysten klusteroitumista. Ei aina, mutta tilastollisessa otannassa, maahanmuuttokriittisyys kulkee käsikädessä nationalismin, militarismin, seksuaalivähemmistöjen vähättelyn (mitä ei juuri myönnetä, mutta mikä ilmensi itseään täysin selvästi esimerkiksi Lapin Kansan päätoimittajakohussa) sekä mm. kehitysavun vastaisuuden ja erityisesti afrikkalaisten kehitysmahdollisuuksien vähättelyn ja suoranaisen ivaamisen kanssa.
Visiot siitä tulevasta maailmasta, jota kohden valtavan teknologisen kehityksen ja ympäristöllisen haasteen kuljettamina kuljemme, eivät pysty piirtymään 1960-lukua edeltäneen kansallisvaltiollisen paradigman alta.

Eurooppalaiset aikanaan hakkasivat omat metsänsä, hävittivät monta lajia sukupuuttoon alkuhärästä alkaen, josta on muistona minotauron sarvet.. Pohjois-Amerikasta ihmiset hävittivät leijonan, norsueläimet, jättiläislaiskiaisen, tylppäkuonokarhun, hirviösuden, jättiläishirven ja monia muita. Pussihukka hävisi Australiasta ja Tasmaniasta. Suuret lintueläimet, moa Uudesta-Seelannista, Madagaskarin norsulinnut. Vain puolitoista vuotta sitten Jangtsen makean veden delfiini, jonka eriytyvä evoluutiokaari on lähes 20 miljoonan vuoden mittainen, todettiin sukupuuttoon kuolleeksi. Akuutin uhan alla ovat suuret ihmisapinat, lumileopardi, amurin leopardi, Siperian tiikeri monien muiden ohella. Millaisen maailman me haluamme jättää lapsillemme?

Argumentti siitä, että länteen muuttavat siirtolaiset kasvattamalla ekologista jalanjälkeään olisivat keskeinen ympäristöongelma on tarkoitushakuista, mihinkään järjelliseen perustumatonta politisointia, jonka ainut funktio on ja on aina ollut oman jo asetetun position oikeuttaminen. Oikeasti ympäristöongelmat ovat globaali kysymys joka pitää mahduttaa väistämättömään talouskasvuun ja kulutuksen kasvuun. Tällöin kysymys on kulutuksen luonteesta, muodoista, vaikutuksista. Siitä miten tuotamme energiamme, millainen on yhteiskuntien elinkeinorakenne, miten käsittelemme jätteemme, miten rahoitamme suojelualueiden ylläpidon ja turvaamisen salametsästykseltä jne.
Tämä kaikki edellyttää jo tietotaidosta, mutta myös resursseista johtuen rikkailta köyhille suuntautuvaan ympäristöapua, lisänä nykyiseen kehitysapuun. Tämän hetkinen 0.4% bruttokansantuotteesta on 80 senttiä jos lompakossasi on 200 euroa. Sinulle jää 199,20.

Kun esimerkiksi Halla-aho kirjoittaa mukamas sarkastisesti äänensä täynnä halveksuntaa "ettei meillä ole varaa", on tosiasiallinen tarkoitus, ettei hänellä itsellään ole tällaista näkökulmaa tukevaa moraalista premissiä. Ikävä kyllä.

Toisaalta, ja tyypillisen ristiriitaisesti, paikan päällä auttaminen nostetaan kyllä silloin esille, kun sitä voidaan käyttää argumenttina pakolaisten / humanitaaristen tulijoiden ottamista vastaan. Kokonaisuutta analysoidessa tällaisen argumentin tekopyhyys ja valheellisuus siksi kuitenkin paljastuu.

Maailman yhdentyminen, siirtolaisuus, kulttuurien moninaisuus ja väistämätön konflikti, sovittelu, evoluutio ei ole itsessään rikkaus, ei ole itsessään uhka. Kuten niin monessa pitkässä historiallisessa linjassa kyse on haasteesta. Muutoksesta. Tämä on haaste joka Euroopan tasolla täytyy ottaa vastaan. Monelle siitä perääntyminen on jo nyt mahdotonta. Suomikin tulee tähän ryhmään liittymään, sikäli nykyisenlaisen "homman" yhteiskunnallinen vaikutus tulee olemaan lähes olematon. Pieni vähemmistö ihmisiä adoptoi itselleen abstrakteja maailmankatsomuksellisia identiteettejä, ellei niitä ole tarjolla omassa viiteryhmässä tai jos omakohtaiset kokemukset eivät niiden suuntaan johdata. Ennen kuin asia kiinnostaa suurempaa osaa ihmisiä, kehitystä ei enää voi pysäyttää. Tämä on pikemmin historiallinen sääntö kuin poikkeus.

Maahanmuutto ei ole itsetarkoitus, jonka voluumin tulisi olla mahdollisimman suurta, mutta toisaalta se ei ole enää torjuttavissakaan. Teoria ja käytäntö ovat toki kaksi eri asiaa. Teoriassa vanhoillinen islam voisi maallistua huomenna, mutta niin ei käy. Maahanmuutto voitaisiin pysäyttää, mutta niin ei tule käymään.

Fatalismi on siksi hedelmätöntä. Rasistinen antagonismi, omaa sisäryhmäistä identiteettiä ruokkivassa tarkoituksessaan ("me" > "ne"), on lopulta hyvin päämäärätöntä ja lähinnä vastakkainasettelua syventävää, kykenemättä saavuttamaan epämääräisten arvojensa lähes mytologista heijastumaa jostakin sellaisesta, mikä ei ole saavutettavissa.

Kehityksen mukana tulee monia eurooppalaisissa yhteiskunnissa ilmentyviä mm. turvallisuuteen ja talouteen vaikuttavia negatiivisia piirteitä, mutta ei ole, eikä ollut vaihtoehtoa, jossa padota nykymaailmaa segmentteihin. Siirtolaisuus on lopulta yksi ilmiö vielä paljon laajemmassa kokonaisuudessa, maailman väistämättömässä yhdentymiskehityksessä.

On ilmiselvää, että tässä yhteenotossa tulee seistä ja toimia yksilön- ja mielipiteenvapauden kaltaisten arvojen puolesta, mutta se ei tule onnistumaan stereotypioimalla toiseus sen enempää negatiivisiksi kuin eksoottisiksikaan monoliiteiksi.
65 vuotta sitten koko manner-Eurooppa oli jonkinlaisen itsetuhoisen järjettömän transsin vallassa, joka marssi yhä uusina riveinä omaan kuolemaansa. On täysin älytöntä lähteä tekemään demograafisia tai kulttuurisia ennusteita siitä mitä Eurooppa on 65 vuoden päästä.
Se on haaste, jonka me läpikäymme, kuten on haaste torjua joukkotuhoaseisiin liittyvät uhat. Toiseus meidän maaperällämme Euroopassa, on ihmisyys jonka moninaisuuden kautta me voimme käydä aktiivista dialogia koko maailman kulttuurisessa mittakaavassa.
Tärkeää on silloin ymmärtää, kuinka paljon mahdollisuuksia ja yhteistyötahoja tämä kehitys pitää sisällään. Ei vain ghettoutumista, rikollisuutta ja puskaraiskausten lukumäärän nousemista vaikka niitäkin tulee tapahtumaan.

Läntisellä maailmalla on taloudelliset, kulttuuriset ja moraaliset resurssit kohota 21. vuosisadan siltojen rakentajaksi. Meidän lyhyen tähtäimen omien yhteiskuntiemme intresseissä voisi olla vallihautojen kaivaminen, mutta me emme halua siirtää muurien takana kytevän vastakkaisuuden maailmaa lapsillemme.

Kaikkine vaikeuksineenkin, sosiaalisine ongelmineen, tämä jo pitkälle käynnissä oleva prosessi on sellainen, joka ihmiskunnan on nyt jo väistämättä läpikäytävä, ja joka uhkakuvistaan huolimatta, voi parhaimmillaan johtaa paljon rauhallisempaan, hyvinvoivempaan ja turvatumpaan maailmaan lastenlapsillemme. Jokainen ihminen tuntee, jokaisella on arvonsa. Tämä todellisuus on jaettu. Tämä kokonaisuus on meidän vuosisatamme haaste. Ei sen torjuminen.

Yksipuolinen negaatio on täysin toimimaton paradigma dynaamista ja rakentavaa vuorovaikutusta, uudistuvien rakenteiden luomista edellyttävälle maailmalle.

[Ernst]

Kysymys kollaboraatiosta myönteisten islamilaisten voimien, liikkeiden ja ajatussuuntien kanssa on lähes olemattomalla tasolla.

No aloitetaan sitten kysymyksen käsittely: Mitkä ovat myönteisiä islamilaisia voimia, liikkeitä ja ajatussuuntia? Mitkä ovat kielteisiä? Jos miellämme islamin kielteiseksi, ovatko "myönteiset islamilaiset voimat" enää lainkaan islamilaisia?

edit: typoja

[Vasarahammer]

Olipas pitkä. Jaksoin lukea vain vähän alusta.

Vähän hysteerinen punavihreä manifesti tuo oli eikä klisheitä kuten "monoliitti" ole unohdettu.

[Miniluv]

Olipas rykäisy. Olette rasisteja vaikkette olisikaan, "ihanaa, luonnollista, väistämätöntä", niin ihanaa-luonnollista-väistämätöntä että maahanmuuton yhteydessä demokratian pelisäännöt lakkaavat olemasta, Afrikka ja muslimimaat saavat kolonisoida Suomen ja Euroopan koska siirtomaavallat, toiseusihmisyys, ihmisyystoiseus, koska kokonaisuus on monisyinen te olette väärässä, ghettoutumisella ja ongelmilla ei ole väliä koska mahdollisuusdialogimahdollisuus, matalan tason sisällissota koska valistuksen verivirrat.

Ja Kalevan 5.5.2006 uutisoima hovioikeuden tuomio raiskauksesta, jossa "teon yhteydessä käytettiin saksia", on vain huhu.

Lisäys: rykäisyhän tämäkin viesti on. Mutta en katso Tehtaankatua enemmän arvoiseksi. Käy selvästi ilmi, että katutason ongelmat, jotia maahanmuutto aiheuttaa, eivät kiinnosta ilmeisesti jossakin Olympos-vuorella asuvaa Tehtaankatua. Hän näkee vain abstrakteja mahdollisuuksia, vastuita ja toiseutta.

[Ernst]

Meidän lyhyen tähtäimen omien yhteiskuntiemme intresseissä voisi olla vallihautojen kaivaminen, mutta me emme halua siirtää muurien takana kytevän vastakkaisuuden maailmaa lapsillemme.

Ymmärsinkö oikein, että kirjoittaja yhtäältä näkee maahanmuuttopolitiikassa välttämättömäksi estää hallitsematonta tulijatulvaa ("vallihautojen kaivaminen"), mutta ei halua sitä tehtäväksi nyt eräänlaisista lastensuojelullisista syistä? Etteivät lapsemme joutuisi kohtaamaan vastakkaisuutta?

En sano, että tuon kirjoittaja on mielisairas mutta hän kirjoittaa kuin olisi.

[IDA]

Aika tyypillistä jenkkijargonia.

Kaikki hommalaiset eivät ole rasisteja, mutta yleisilmeeltään homma on rasistista, kuten ovat esimerkiksi Scriptan kirjoitukset kokonaisuutena.

Entäs sitten? Kannattaa pitää mielessä, että sinä luokittelet tässä rasismin. Ei ole mikään häpeä olla rasisti sinun luokittelemanasi. Itse asiassa se ei merkitse yhtään mitään, koska sinä et koskaan ole ollut suomalaisten mahdolllisen rasismin kohteena.

On turha väittää päinvastaista, ja olettaa, että oman sanomisen voimalla rasismin voi poispyyhkiä, vastoin kommunikaation todellisuutta.

Siis vastoin sinun väittämääsi. Itse en viitsikään väittää vastaan, koska se olisi täysin turhaa. Sinun mielikuvamaailmassasi rasisteja ovat ne, joiden sinä päätät olevan rasisteja ja siinä se. Mitä tuosta tappelemaan.

Jos ei-toivotuksi stereotypioitu toiseus kuvataan toistuen ja painottaen mm. rikosten kautta, usein näiden rikosten yksityiskohtia alleviivaamalla alleviivaten yhä uudelleen ja uudelleen (kuten Suomessa uniikki ja huhujen tasolla ole saksiraiskaus), niin silloin on selvää, ettei tarkoituksena ole antaa vähemmistöstä reilua, monisyistä kuvaa, vaan pyrkiä kuvaamaan vähemmistö mahdollisimman negatiivisesti.

Sinä otit tapahtuneen saksiraiskauksen ilmeisesti ensimmäisen kerran esiin tällä foorumilla. Onnittelut.

Ilmennetty kuva on se, millä on silloin merkitystä.

Nimenomaan.

Sitä vasten on turha lähteä pesemään käsiään, ja väittää oikeasti tarkoittaneensa jotain aivan muuta, jos ikinä ei ole löytänyt edes yhtä hyvää sanaa sanottavaksi (kuten esim. Scriptasta et löydä).

Ei kai sinun mielikuvistasi tarvitse käsiään pestäkään, eikä edes yrittää pestä, kun ymmärtää, että ne eivät kosketa omaa todellisuutta ollenkaan.

Todellisia arvopohjaisia motiiveja voi peilata myös analysoimalla näkemysten klusteroitumista. Ei aina, mutta tilastollisessa otannassa, maahanmuuttokriittisyys kulkee käsikädessä nationalismin, militarismin, seksuaalivähemmistöjen vähättelyn (mitä ei juuri myönnetä, mutta mikä ilmensi itseään täysin selvästi esimerkiksi Lapin Kansan päätoimittajakohussa) sekä mm. kehitysavun vastaisuuden ja erityisesti afrikkalaisten kehitysmahdollisuuksien vähättelyn ja suoranaisen ivaamisen kanssa.

Lapin Kansan päätoimittajakohussa? Eivätkö "mutta mikä ilmensi itseään täysin selvästi esimerkiksi rautateiden rakentamisessa?" tai "mutta mikä ilmensi itseään täysin selvästi esimerkiksi omakotiasumisessa" tai "mutta mikä ilmensi itseään täysin selvästi esimerkiksi jäätanssin loppuohjelmassa" kävisi aivan yhtä hyvin? Alma median johdon toteaminen maahanmuuttokriittisiksi ja siksi nuivasti lesboon päätoimittajaan suhtautuvaksi on aika loistava mentaalinen loikka, josta pitäisi antaa tyylipisteet?

Mitäs vikaa nationalismissa on?

Afrikkalaisten halveksuntaa puhtaimmillaan edustaa taas se ajatusmaailma, että he eivät tule toimeen ilman meidän apuamme ja, että meidän pitäisi ohjailla heidän ratkaisujaan. Tosin se sopii hyvin jenkkijargoniin, koska sellainen asenne ja sellainen toiminta takaa raaka-aineiden hallinnan.

Visiot siitä tulevasta maailmasta, jota kohden valtavan teknologisen kehityksen ja ympäristöllisen haasteen kuljettamina kuljemme, eivät pysty piirtymään 1960-lukua edeltäneen kansallisvaltiollisen paradigman alta.

Jepu, jepu. Eiköhän olisi jo aika tunnustaa itsellesi, että sinua on vedätetty? Et kuitenkaan pääse globaalien suuryritysten hommiin vaan joudut painamaan ilmaiseksi pitkää päivää niiden puolesta tällä vähäisellä palstalla

[M.E]

Aivan aluksi haluan kiittää kirjoittajaa adidosta yrityksestä tasokkaampaan ja asialliseen keskusteluun. Tämän kirjoituksen muodolliset ongelmat ovat:

1) Aivan liian pitkä. Useimmat ihmiset tuskin jaksavat lukea sitä.
2) Juttu on liian laaja. Kirjoittaja pyrkii koskettamaan liian montaa eri osa-aluetta käsittelemättä syvällisesti niistä yhtään.
3) Hajanaisuus. Samaakin asiaa käsittelevät asiat on ripoteltu pitkin tekstiä
4) Selkeä subjektiivisuus ja mututuntuma. Kirjoittaja esittää paljon väitteitä ja henkilökohtaisia luuloja tarjoamatta mitään konkreettisia todisteita väitteidensä tueksi.

Uskon, että saisimme aikaan hyvää keskustelua, jos jaksaisit pilkkoa tekstisi piempiin osiin, jäsennllä sen paremmin ja tuoda esiin konkreettista näyttöä. Tällaiset lauseet ovat kaikista huonoimpia, ei tällaista dadaa:

Yksipuolinen negaatio on täysin toimimaton paradigma dynaamista ja rakentavaa vuorovaikutusta, uudistuvien rakenteiden luomista edellyttävälle maailmalle.

[reino]

Tehtaankadun homma on kuulemma pohjimmiltaan rasistista?   

Tässähän tulee elävästi mieleenkin eräänkin Suomen ehkä kaikkein merkittävimmän vihreän halla-aho-kriitikon elämäntyö, eli ajatuskulkujen ihmematka epäkorrektin teoriasta halla-aholaisuuden kritiikin kautta juuri tähän. Ja nähtävästi aika syvissä syövereissä mennään taas kerran.

Se on kyllä ihme, miten tietyt tyypit eivät pysty löytämään itselleen mitään muuta ilmaisukanavaa kuin tämän. Jos rasistit ovat niin vastenmielisiä, niin eikö olisi helpompi mennä kirjoittelemaan sellaiselle foorumille, jossa ei takuuvarmasti ole rasisteja? Tai päivittää sitä omaa blogia? Eikö? Miksei mikään muu ilmaisumuoto kelpaa kuin Hommaforum?

[acc]

  Liian pitkä kirjoitus. "Tehtaankadun homman" kannattaisi perustaa oma blogi, jossa esittelisi ajatuksiaan. Ehkä tuollainen ylipitkä puheenvuoro saa jonkun luulemaan, että puheenvuoro olisi erityisen painava ja oikeassa. Niin ei kumminkaan välttämättä ole. Jos haluaa vaikuttaa, niin kannattaa tehdä sellaisia tekstejä, joita luetaan, eikä sivuuteta.

[ihminen]

(...)
"Vihreää elitistiä" ei motivoi jokin demoninen halu tuhota länsimainen hyvinvointiyhteiskunta, vaan hän todella uskoo toimivansa paremman maailman puolesta ja monikulttuurin muiden kannattamiensa asioiden ohella johtavan onnelaan, jossa meidän kaikkien on parempi olla.
http://hommaforum.org/index.php?topic=1504.msg21598#msg21598

Tässä varmaankin kiteytyy koko alkupostaus.


Tähän voisin vielä heittää kliseen "tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla".

[Uuno]

Alkää nyt tuosta pituudesta valittako. Jos teksti olisi ollut maahanmuuttokriittinen niin pituus ei olisi vaivannut teitä yhtään. Muuten, mitä järkeä tässä hommafoorumissa ylipäänsä on jos täällä sallitaan vain samanmielinen hymistely?

Muuten sanoisin, että kirjoituksessa ei ollut montaa asiaa mistä olisin samaa mieltä.  Näetkö ristiriidan esim. näiden lauseiden välillä?

Segmentit, erilliset intressit ylläpitävät epäluuloisuutta, vastakkainasettelua ja vihanpidon oikeuttamista.

Ihmiselle on erittäin tärkeää tuntea kuuluvansa johonkin.

Alempi lause on faktaa. Itse asiassa tuo alempi lause on pätevä argumentti siihen, miksi nykyaikainen monikulttuurisuus ei ole millään tavalla tavoiteltava asiantila. Nykyaikanen monikulttuurisuus tarkoittaa käytännössä monokulttuurisia blokkeja, joiden välillä ei ole viestintää, koska yhteistä arvopohjaa ei ole. Barbaaristen kulttuurien käyntöjen hyväksyminen täällä länsimaissa vain lisää tätä blokkiutumista.

Kirjoittaja tekee virheen luullessaan, että kaikki haluavat samoja asioita kuin länsimaalaiset, kuten sananvapauden, tasa-arvon, sekularismin, jne. Näin ei kuitenkaan ole. Fakta on se, että monikulttuurisuus voi toimia yhteisössä, jossa KAIKKI sitoutuvat tiettyjen arvojen noudattamiseen. Kun yhteiskunnassa on useita kymmeniä prosentteja ihmisiä, jotka eivät näihin sitoudu, he syrjäytyvät. Silloin on aivan sama kannattavatko he shariaa vai ei, lasku on joka tapauksessa sellainen jota ei voi maksaa.

[Pöllämystynyt]

Todella pitkä vuodatus, josta puuttui punainen lanka. Jopa kaltaiseni punavihreän humanistin on vaikea löytää tuosta tekstistä muuta kuin huonoja rinnastus-yrityksiä ja sanahelinää. Kuljetaan asiasta toiseen, esim. historiasta nykypäivän politiikkaan, mutta se ei ole riittävä sidos tai peruste.

Lukiessa väitteet ja kehotukset täytyy lähes kaivaa muun tekstin seasta, mutta vaikka ne oli kuorrutettu yltä päältä näennäisillä perusteilla, ne jäävät lähes täysin perustelematta millään olennaisella, asiaankuuluvalla. Täysin valheellisia väitteitä joukossa myös, kuten useaan kertaa esiin nouseva pyrkimys leimata kritiikki, rinnastaa se monikultturismin paholaiseen "rasistiin".

Pyrkimys on oikea sana kuvaamaan tuota kirjoitusta. Yritystä tuntuu olevan kovasti, toistuvasti pyritään sanomaan jotain - mutta siihen se jää. Perusteita ei tipu.

Minkä kirjoittaja kykeni tuomaan esiin on maailmankuvansa. Hän yhdisti esimerkiksi maahanmuuttokritiikin seksuaalivähemmistöjen vähättelyyn, koska hän itse tekee niin, hän itse näkee toiseuden (vieraat ja väärät ajatukset) yhtenä nippuna. Hän onnistui myös ilmaisemaan vastenmielisyytensä eurooppalaisia kohtaan, suhtautumalla näiden alkuperäiskansojen hengissä selviytymistä kannattaviin niin sokean vihamielisesti. Vain vaivoin hän pystyi peittelemään sitä, että haluaisi nähdä eurooppalaisille kulttuureille käyvän pahasti.

Hyvin erikoinen yhdistelmä näennäishumanismia, rasismia ja raakuutta.

[ihminen]

Tehtaankadun homman kannattaisi tutustua seuraavaan:

http://jukkahankamaki.blogspot.com/2008/12/miten-minusta-tuli-nuiva.html

(...)
Homoseksuaalien rinnastaminen maahanmuuttopolitiikkaa kritisoivien ihmisten asemaan ei ole asioiden näennäisestä kaukaisuudesta huolimatta kohtuutonta. Homoseksuaalina tiedän, miten vaikeaa on, jos ei voi sanoa vapaasti, mitä haluaa. Minusta tuntuu, että lähes koko Suomen kansa on nyt ajettu maahanmuuttokysymystä koskien kaappiin: kukaan ei oikein uskaltaisi kritisoida maahanmuuttoa, jotta ei leimattaisi rasistiseksi foliopipoksi tai ettei saisi haastetta käräjille kansanryhmää vastaan kiihottamisesta. (Viimeisimmän näytön valtakunnansyyttäjänviraston harjoittamista ajojahdeista antaa eilinen uutinen.) Leimaaminen on samanlaista kuin vapaan seksin kannattajien tukahduttaminen 1960-luvulla ja sitä ennen. Tämän merkiksi maahanmuuttopolitiikan kriitikot sanovat itseään "nuiviksi", aivan niin kuin homot kantoivat vaaleanpunaista kolmiota.

Valheellisuus ja peittely sekä siihen liittyvä sensuuri ovat syitä siihen, miksi myös minusta tuli nuiva. Ollessani homoseksuaali olen kaksinkertaisesti alistettu, sillä julkinen doublespeak pyrkii kieltämään rationaalisen argumentaation maahanmuutosta samalla, kun seksuaalivähemmistöön kuuluvat ihmiset asetetaan maahanmuuttajien etujen alapuolelle poliittisesti korrekteina pidetyissä syrjintähierarkioissa. Ajattelen kuitenkin nuivasti etupäässä maahanmuuttopolitiikan yleiseurooppalaisen epäonnistumisen vuoksi.
(...)

?

[Lemmy]

äbäläwäbälä

Kuule, tossa on yksi vika. Mulla ei ole mikään moraalinen vastuu tukea yhtään kenenkään moraalia. Saudit voi antaa sulle öljymiljoonia koska sinä omalla ymmärtämiselläsi tuhoat sen mitä vastaan he taistelevat.

Monikulttuurisuus ei ole "haaste" vaan syöpäkasvain joka tulee hoitaa pois tai potilas (Eurooppa) kuolee.

Sinä olet tyhmä ja paha ihminen joka vihaa Suomea ja Suomalaisia.

"Tehtaankadun homma" on vaarallinen rasistinen ilmiö.

[jiipik]

Tuo oli todellakin niin mielenkiintoista tajunnanvirtaa, ettei sitä voi sellaisenaan purkaa. Täytyisi käydä läpi arvot, moraali, historiakäsitys, tavoitteet, päämäärät, ihmisten halu vs. välttämättömyys, rasismi, ym.ym. Kaikkia aiheita ei voi käsitellä yhdessä tajunnanvirtapaketissa. Suosittelen, että käyt ensin läpi käsityksesi ihmiskunnan esihistoriasta (kirjoitus 1), sen jälkeen jatkat länsimaiden yleisellä ja aatehistorialla (kirjoitus 2), kiinnität huomiota myös muiden kuin länsimaiden yleiseen ja aatehistoriaan (kirjoitus 3), selostat länsimaiden sortotoimet keskiajalla (kirj. 4), valistusajalla (kirj. 5), uudella ajalla 2. maailmansotaan asti, kolonialismi mukaan lukien (kirj. 6) sekä kylmän sodan suurvaltakilpailun post-kolonialistisella ajalla mukaan lukien hirmuhallintojen tukeminen, sekä länsimaiden että muiden, ml. kommunistidiktatuurien toimesta, esimerkkisi olivat puhtaasti vasemmistolaisesti valikoituja (kirj. 7) ja sitten vihdoinkin pääsisit itse asiaan: kulttuurien sekoittumisen välttämättömyyteen (kirj. 8 ) ja monikulttuurisuus- ja kulttuurien sekoittumiskritiikin, joita pidät rasismina, vahingollisuudesta (kirj. 9).

Ainoa Halla-ahon Scriptasta lukemani äärimmäisen terävä ja pätevä yleisohje on se, miten tunnistat bullshitin: yritä kääntää se toiselle kielelle eli yritä ymmärtää merkitykset.

Yksipuolinen negaatio on täysin toimimaton paradigma dynaamista ja rakentavaa vuorovaikutusta, uudistuvien rakenteiden luomista edellyttävälle maailmalle.

Koetetaan edes suomentaa (alku pohjaa jonkinnäköiseen vaaleanpunaiseen lankaan, joka oli Tehtaankadun homman kirjoituksessa havaittavissa): Kulttuurien vääjäämättömän sekoittumisen ja nykyaikaisten kansainvaellusten välttämättömyyden kieltäminen on täysin toimimaton tieteen tekemisen malli uudelle maailmalle, joka edellyttää muuttumiseen kykenevää ja toista osapuolta kuuntelevaa, uusien kaikille yhteisten, keskustelun kautta rakentuvien, näkemysten kehittämistä. Nämä näkemykset toimivat pohjana uuden maailman rakentamiselle.

Jotenkin noin? Ei, en silti ymmärrä, voisitko täsmentää. Ja pyydän: paradigma kuuluu terminä tieteenteoriaan, ei kansalaiskeskusteluun tai edes politiikkaan, joten sen voisi selventää jotenkin suomeksi? Mikä on uusi uljas maailma, johon olemme matkalla?

[Veli Karimies]

Että semmonen oksennus.

Mitä jaksoin lukea niin minua suomalaista syytettiin kaikista maailman ongelmista.

[ihminen]

Yksipuolinen negaatio on täysin toimimaton paradigma dynaamista ja rakentavaa vuorovaikutusta, uudistuvien rakenteiden luomista edellyttävälle maailmalle.

Vrt.

Käytännön täytyy turvautua tarkoituksenmukaisiin keinoihin, jos länsimaalaisten materialististen ja teknokraattisten arvojen rikastaminen yhteisöllisyydellä kuvailee tulevaa taloudellista ja teollista behaviorismia.

http://puppulausegeneraattori.fi/?a=7

[reino]

Kaiken tämän yltäkylläisyyden keskellä asia tuntuu aivan absurdilta, mutta ei sovi unohtaa, että vihreän opelin sammunut perävalo noudattaa epäilemättä ideatasolla samaa surrealistista ja teollista AZ/AN-logiikkaa.

[jiipik]

Yksipuolinen negaatio on täysin toimimaton paradigma dynaamista ja rakentavaa vuorovaikutusta, uudistuvien rakenteiden luomista edellyttävälle maailmalle.

Vrt.

Käytännön täytyy turvautua tarkoituksenmukaisiin keinoihin, jos länsimaalaisten materialististen ja teknokraattisten arvojen rikastaminen yhteisöllisyydellä kuvailee tulevaa taloudellista ja teollista behaviorismia.

http://puppulausegeneraattori.fi/?a=7

Menin siis vanhanaikaiseen Edit: jälkimmäinen on kyllä parempi.

[mikkoR]

Miten tulikin tuosta munkkilatina tekstistä heti mieleen myös minulle puppulause generaattori.

Teksti kyllä vaikutti ihan mietityltä, ei siinä mitään ja pisteet kirjoittajalle

[Jesse Ikälumi]

Siitä osasta mitä tuosta jaksoin lukea(eli ne tummennetut kohdat)niin voin sanoa olevani samaa mieltä, paitsi: Yleisilmeeltään homma tuntuu rasistiselta.

[Roope]

Kiitos kirjoituksestasi, liian pitkä ja hajanainen se tosin oli. Siinä on kuitenkin oikein hyvin ilmaistu maahanmuuttoa kannattavien näkökantoja. Yleensä ne jätetään avaamatta ja vain haukutaan vastapuolta rasistiksi.

Tiivistettynä kantasi on suunnilleen se, että Eurooppa on hiljalleen kiihtyvässä sodassa vähemmän kehittyneen maailman kanssa. Ehdotat moraalisista syistä antautumista kaikille osapuolille tuhoisan laajamittaisen sodan ja terrorin välttämiseksi. Toivot että siitä voi seurata pitemmällä tähtäimellä myös hyviä asioita, kuten maltillisen islamin nousu fundamentalistien vastapainoksi.

Niin Afrikan kuin Aasiankin nykyisissä ongelmissa on vahva eurooppalainen taustahistoria. Eurooppalaiset murhasivat, tappoivat, orjuuttivat kymmeniä miljoonia ihmisiä kaikilla "uusilla" mantereilla.

Orjuuden taustahistoria on yleismaailmallinen. Esimerkiksi arabit ostivat ja ryöstivät Afrikasta ainakin 12 miljoonaa orjaa. Arabimaissa ja Afrikassa on edelleen miljoonia orjia.

[luettelo kolonialismin rikoksista]
Tämä ei missään määrin tarkoita, etteikö tänä päivänä päällimmäinen vastuu olisi paikallisilla ihmisillä itsellään. Silti on tähdellistä ymmärtää, että se ei myöskään ole kokonaiskuva.

Totta. Mutta missään muualla maailmassa ei edes keskustella vanhoista moraalisista rikkomuksista samalla lailla kuin Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Siitä saa vääristyneen kuvan, että menneet ja nykyiset vääryydet ovat länsimaiden syytä.

[älykkyystutkimukset, afrikkalaisten alhainen ÄO]
Erot voivat olla jossain määrin todellisia, kuten mm. Minnesota Transracial Adoption Study on osoittanut, mutta se ei ole ihmisarvoon vaikuttava kysymys.
Jokainen tuntee kipua, kärsii huono-osaisuudesta, jokainen tuntee surua, useimmat pelkäävät kuolemaa, uneksivat hyvinvoinnista. Ei ole epäihmisten ryhmiä, joita nämä lainalaisuudet eivät koskettaisi.

Ihmisarvo on yksi asia ja ihmisen kyky selviytyä ympäristössään (älykkyys) toinen. Valitettavasti ihmisarvo ei takaa terveyttä, pitkää elämää, toimeentuloa ja asuntoa.

Tämä nostattaa kysymyksen kahdesta erilaisesta vastakkaisia äärilaitoja edustavasta suhtautumistavasta tähän konfliktiin. Pyrkimyksestä suojautua tältä konfliktilta, sekä konfliktin avoimesta kohtaamisesta. Ensimmäinen, argumentoin, johtaisi maailman kannalta pitkällä aikavälillä hyvin vaaralliseen tulevaisuuteen. Jälkimmäinen tie ei ole vailla ongelmiaan, mutta se on kuitenkin suunta johon ihmiskunnan, Euroopan, väistämättä tulee valinnoissaan painottua.

Jälkimmäinen tiesi tarkoittaa Euroopan avautumista sadoille miljoonille siirtolaisille. Se on vaarallinen tulevaisuus jo lyhyellä tähtäimellä. Varmasti on löydettävissä jokin muukin vaihtoehto kuin tuo tai muurien pystyttäminen ja täydellinen eristäytyminen.

Kysymys ei ole myöskään puhtaan rationaalisen argumentatiivinen, vaan myös hyvin pitkälti moraalinen. Miten ymmärrämme ihmisarvon ja ihmisen moraalisen velvollisuuden?

Ensin pitää analysoida eri skenaariot puhtaan rationaalisesti. Vasta sitten on johtopäätösten ja moraalisten kannanottojen aika.

Monet tämän vuosisadan (ja tulevien vuosisatojen) haasteista ja uhkakuvista ovat kuitenkin sellaisia, että ne edellyttävät nämä jakolinjat ylittävää yhteistyötä. Ympäristökysymykset yhtenä, mutta eivät ainoana. Nano- ja bioteknologioiden myötä avautuu myös uusia ovia potentiaalisesti erittäin tuhovoimaisten joukkotuhoaseiden kehittelyyn. Myös ydinasevaltioiden määrä tulee kasvamaan. Nämä eivät ole haasteita, joilta voi hakeutua turvaan muurien taakse.

En näe kunnollista yhteyttä argumenttiesi ja skenaarioiden välillä. Miten maahanmuuton rajoittaminen estää kansainvälisen yhteistyön ympäristökysymyksissä ja asevalvonnassa? Jos taas kasvavat etniset vähemmistöt mielestäsi vähentävät kansainvälisiä jännitteitä, niin katsopa kuinka arabimaat ja Venäjä ovat lisänneet puuttumistaan muiden maiden asioihin.

Pysyvän jännitteisyyden asteittainen purkaminen edellyttää ihmiskunnan, heimojen ja kulttuurien asteittaista rajat ylittävää kohtaamista, yhdentymistä – ja myös konfliktia.
Eurooppaan suuntautuneet maahanmuuttovirrat ovat osa tätä kehitystä, eivät todellakaan kivuttomia, mutta suuressa mittakaavassa väistämättömiä.
Väistämättömiä jo pelkästään siitä syystä, että ne ovat tulleet mahdollisiksi, ja keinot niiden torjumiseksi ovat sellaisia, että kynnys niihin turvautumiseksi on toisen maailmansodan jälkeisessä Euroopassa erittäin korkea.

Nyt haet oikeutusta maahanmuuttoon väistämättömyydestä. Myönnät maahanmuutosta seuraavat konfliktit, mutta pidät vaihtoehtoa mahdottomana. Et mitenkään perustele oletustasi maahanmuuton jännitteitä purkavasta vaikutuksesta. Väitän viime vuosikymmenten kokemusten perusteella, että jännitteet vain kasvavat ja siirtyvät yhä uusiin maihin. Jatkossakaan ei tule tapahtumaan toivomaasi sekoittumista ja laimenemista, vaan päinvastoin polarisoitumista ja kärjistymistä.

Yhteisten ympäristöllisten uhkakuvien, sekä yhä kasvavan ja levittäytyvän aseellisen tuhovoiman maailmassa ei ole kuin kansainvälisen yhteistyön tie ongelmien ratkaisemiseksi. Vaikka muuttovirrat eivät ole tämän kysymyksen vastaus, ovat ne sen merkittävä juonne.

Kansainvälinen yhteistyö ei edellytä kansainvälisiä muuttovirtoja. Ne ovat yksi sen pahimmista esteistä.

Länsimaiden kulttuurivaikutukset, yksilönvapaus haastavat fundamentalistisia arvoja, mikä osaltaan paitsi voimistaa mm. liberaalia islamia, toki myös luo tilausta uusvanhoillisuudelle, joka pyrkii turvaamaan perinteisiä arvoja, ja vahvistaa ryhmäidentiteettiä.

Miten perustelet väitteesi? Missä on se nouseva liberaali islam länsimaissa tai muslimimaissa? Toistaiseksi länsimaat ovat taipuneet islamiin päin.

Saudi-Arabian vanhoilliset ovat tämän kamppailun ymmärtäneet, ja siksi satoja öljymiljardeja on kanavoitu vanhoillisen islamin lähetystyöhön. Arviolta aina 90%:iin asti islamilaisesta lähetystyöstä. Tämäkin on osaltaan vaikuttanut islamilaisen maailman osittaiseen radikalisoitumiseen edellisten 50 vuoden aikana. Samaan aikaan islamilainen maailma on myös liberalisoitunut, kuin kaksi valtavaa veturia vetäisivät junaa vastakkaisiin suuntiin.

Liberaalissa veturissa ei ole puhtia päätellen esimerkiksi toisen polven siirtolaisten jyrkästä radikalisoitumisesta.

Globaalissa kulttuurissa me olemme osa myös islamin sisäistä konfliktia, halusimme tai emme. On siksi ehdottoman tärkeää, että profiloidumme liberalisoituvan islamin tueksi, emmekä sulje siltä ovia, emmekä myöskään oikeuta ihmisoikeusloukkauksia kulttuurisen relativismin nimissä.

Voihan sitä yrittää. Käytännössä kuitenkin esim. tyttöjen ympärileikkauksesta saa vain puhua, muttei siihen saa puuttua. Poikien ympärileikkausta puolusteli jopa Ihmisoikeusliitto.

Yleinen kriittinen kuva islamista, esimerkiksi Jussi Halla-ahon kirjoituksissa ilmentyvä, on yksipuolinen, rasistinen ja hedelmätön. Kirjoitus toisensa jälkeen – myös tällä foorumilla – Islamia lähestytään lähes yksinomaan negatiivisen kautta.

Osittain totta, mutta enimmäkseen johtuu lukutavastasi - ja todellisuudesta. Jussi kirjoitti Scriptassa jutelleensa jonkun tataarimiehen kanssa. JP Roosin vastareaktio oli ihmetellä julkisesti tätä muslimia, joka suostui puhumaan hirviön kanssa. Niin että kuka oikeasti onkaan yksipuolinen, hedelmätön ja rasisti?

Kulttuurien vuoropuhelulle, islamin kulttuurievoluutiolle ja maailman yleiselle turvallisuudelle tehdään valtava laiminlyönti, jos islamia rasistisesti pyritään tietoisesti kuvaamaan monoliittisesti.

Milloin muslimit aikovat saada islamin kulttuurievoluution päätökseen? Sillä on nimittäin kiire.

Jos Ruotsissa on jonain päivänä 30% väestöstä muslimeja, se ei tarkoita, että maassa olisi 30% jotka kannattaisivat shariaa, vaan ehkä 5% tai 6% väestöstä. Jo paljon näitä väestövoluumeja ennen konflikti syvenee, toisaalta ratkoo itseään, sovittelee, neuvottelee, yhteiskunnallinen analyysi ja dialogi kehittyvät, kulttuurit lomittuvat ja uudet sukupolvet etsivät omia vastauksiaan.

Kyllä se tarkoittaa shariaa vaativaa muslimipuoluetta. Tarkoittaa paljon muutakin. "Konflikti syvenee, toisaalta ratkoo itseään", huhhuh.

Maahanmuuttokriittisyys ei anna mitään avaimia tai vastauksia tämän konfliktin lähestymiseen. Päinvastoin rasistiset stereotypiat ja yleistykset heikentävät dialogin syntymisen edellytyksiä.

Maahanmuuttokriittisyys <> rasistiset sterotypiat

Rasismiksi voidaan määritellä etnisten, uskonnollisten tai rodullisten ryhmien systemaattinen kuvaaminen negatiivisen kautta. Tällaiset kuvaukset ovat usein tarkoitushakuisia, liioiteltuja, halveksivia, vähätteleviä. Kaikki hommalaiset eivät ole rasisteja, mutta yleisilmeeltään homma on rasistista, kuten ovat esimerkiksi Scriptan kirjoitukset kokonaisuutena.

Tuon määritelmäsi mukaan jopa ulkomaalaisten rikostilasto on lähtökohtaisesti rasistinen. Tarkoitat varmaankin, että rasimiksi määritellään maahanmuuton negatiivisten puolien luetteleminen ja maahanmuuttopolitiikan vastustaminen niiden perusteella. Koitapa kokeeksi pidättäytyä kokonaan rasismi-sanan käytöstä ja muotoile ajatuksesi jotenkin toisin.

Sitä vasten on turha lähteä pesemään käsiään, ja väittää oikeasti tarkoittaneensa jotain aivan muuta, jos ikinä ei ole löytänyt edes yhtä hyvää sanaa sanottavaksi (kuten esim. Scriptasta et löydä).

On siellä hyviä sanoja, mutta sinä et niitä lukutavaltasi huomaa. Scriptassa mainitaan ulkomaalaisia, joiden kanssa ei ole mitään ongelmia, kuten se tataari-isä.

Todellisia arvopohjaisia motiiveja voi peilata myös analysoimalla näkemysten klusteroitumista. Ei aina, mutta tilastollisessa otannassa, maahanmuuttokriittisyys kulkee käsikädessä nationalismin, militarismin, seksuaalivähemmistöjen vähättelyn (mitä ei juuri myönnetä, mutta mikä ilmensi itseään täysin selvästi esimerkiksi Lapin Kansan päätoimittajakohussa) sekä mm. kehitysavun vastaisuuden ja erityisesti afrikkalaisten kehitysmahdollisuuksien vähättelyn ja suoranaisen ivaamisen kanssa.

Mielipiteiden klusteroituminen on totta, mutta eihän se ole mikään argumentti. Vai tarkoititko että on olemassa vääriä tai kiellettyjä mielipiteitä? Itse esitit toisessa ketjussa kehitysavun määräksi jopa 20 prosenttia Suomen budjetista ja työhön menevän todennäköisesti toista sataa vuotta. Älä ihmettele jos sinua ei oteta kaikessa ihan vakavasti.

Argumentti siitä, että länteen muuttavat siirtolaiset kasvattamalla ekologista jalanjälkeään olisivat keskeinen ympäristöongelma on tarkoitushakuista, mihinkään järjelliseen perustumatonta politisointia, jonka ainut funktio on ja on aina ollut oman jo asetetun position oikeuttaminen.

Se voi olla myös tarkoitushakuista, mutta silti se "perustuu järjelliseen", koska se on fakta.

Tämä kaikki edellyttää jo tietotaidosta, mutta myös resursseista johtuen rikkailta köyhille suuntautuvaan ympäristöapua, lisänä nykyiseen kehitysapuun. Tämän hetkinen 0.4% bruttokansantuotteesta on 80 senttiä jos lompakossasi on 200 euroa. Sinulle jää 199,20.

0,44% bruttokansantuotteesta on 830 miljoonaa euroa (eli 1,8% budjetista) riippumatta lompakon rahoista. Lisäksi kriisinhallintaan menee reilut 100 miljoonaa ja humanitaariseen maahanmuuttoon kai siihenkin satoja miljoonia.

BKT:n raha ei ole konkreettista, joten lompakkorahoista ei kannata puhua. BKT-prosentti pitää kertoa 4,5:llä jotta saadaan osuus budjetista. Se on konkreettista rahaa.

Kun esimerkiksi Halla-aho kirjoittaa mukamas sarkastisesti äänensä täynnä halveksuntaa "ettei meillä ole varaa", on tosiasiallinen tarkoitus, ettei hänellä itsellään ole tällaista näkökulmaa tukevaa moraalista premissiä. Ikävä kyllä.

Sovitaan näin. Seuraako siitä että Halla-ahon mielipidettä ei tarvitse ottaa huomioon? Entä jos sinä esität, että kehitysapu pitää nostaa 20 prosenttiin budjetista? Minulla ei ole sellaista näkökulmaa tukevaa moraalista premissiä. Ikävä kyllä.

Toisaalta, ja tyypillisen ristiriitaisesti, paikan päällä auttaminen nostetaan kyllä silloin esille, kun sitä voidaan käyttää argumenttina pakolaisten / humanitaaristen tulijoiden ottamista vastaan. Kokonaisuutta analysoidessa tällaisen argumentin tekopyhyys ja valheellisuus siksi kuitenkin paljastuu.

Sama kuin tuolla edellä. Argumenttia voidaan käyttää missä tahansa tarkoituksessa, mutta se on silti kumoamaton. Sovitaan että voimme käyttää pakolaisten auttamiseen ja kehitysapuun yhteensä 3 prosenttia budjetista. Silloin suurimman hyödyn saamiseksi rahat kannattaa käyttää muualla kuin täällä.

[rikkaus, ei ole itsessään uhka. ... kyse on haasteesta. Muutoksesta. ... perääntyminen on jo nyt mahdotonta. ... "homman" yhteiskunnallinen vaikutus tulee olemaan lähes olematon. ...kehitystä ei enää voi pysäyttää. ... pikemmin historiallinen sääntö kuin poikkeus. ... Maahanmuutto ... ei ole enää torjuttavissakaan. Teoriassa vanhoillinen islam voisi maallistua huomenna, mutta niin ei käy. Maahanmuutto voitaisiin pysäyttää, mutta niin ei tule käymään.]

Fatalismi on siksi hedelmätöntä.

Huomaatko ristiriidan?

Kehityksen mukana tulee monia eurooppalaisissa yhteiskunnissa ilmentyviä mm. turvallisuuteen ja talouteen vaikuttavia negatiivisia piirteitä, mutta ei ole, eikä ollut vaihtoehtoa, jossa padota nykymaailmaa segmentteihin. Siirtolaisuus on lopulta yksi ilmiö vielä paljon laajemmassa kokonaisuudessa, maailman väistämättömässä yhdentymiskehityksessä.

Lisää fatalismia.

65 vuotta sitten koko manner-Eurooppa oli jonkinlaisen itsetuhoisen järjettömän transsin vallassa, joka marssi yhä uusina riveinä omaan kuolemaansa. On täysin älytöntä lähteä tekemään demograafisia tai kulttuurisia ennusteita siitä mitä Eurooppa on 65 vuoden päästä.

Teet kuitenkin itse ennusteen, jonka mukaan kaikki kääntyy parhain päin kunhan annamme periksi "väistämättömälle". Jos emme voi tehdä ennusteita edes Euroopalle, niin miksi tehdä ennusteita sadan vuoden päähän Afrikalle?

Läntisellä maailmalla on taloudelliset, kulttuuriset ja moraaliset resurssit kohota 21. vuosisadan siltojen rakentajaksi. Meidän lyhyen tähtäimen omien yhteiskuntiemme intresseissä voisi olla vallihautojen kaivaminen, mutta me emme halua siirtää muurien takana kytevän vastakkaisuuden maailmaa lapsillemme.

Näkökulmasi on näennäisen globaali, mutta todellisuudessa aivan uskomattoman länsimainen.

Yksipuolinen negaatio on täysin toimimaton paradigma dynaamista ja rakentavaa vuorovaikutusta, uudistuvien rakenteiden luomista edellyttävälle maailmalle.

Kritisoit ahdasta näkökulmaa toisesta ahtaasta näkökulmasta. Arvostelet fatalismia toisenlaisella fatalismilla. Näkökulmasi ei tuollaisenaan mielestäni tarjoa muuta kuin ohimenevän moraalisen ylemmyyden tunteen.


Minusta oli hienoa, rasismisyytöksistäsikin huolimatta, että viitsit avata ajatteluasi täällä. Se kun ei ole kuitenkaan tämän palstan valtavirtaa. Jatkossa mieluummin vähän lyhyempiä ja konkreettisempia tekstejä.

[Lemmy]

En ymmärrä mitä arvoa tuollaisella tekstillä on? Tuotosta ei voi edes painaa pemopaperille, sillä pyllyyn jää mustetta.

[M.K.Korpela]

Yhteisten ympäristöllisten uhkakuvien, sekä yhä kasvavan ja levittäytyvän aseellisen tuhovoiman maailmassa ei ole kuin kansainvälisen yhteistyön tie ongelmien ratkaisemiseksi. Vaikka muuttovirrat eivät ole tämän kysymyksen vastaus, ovat ne sen merkittävä juonne.

Saksin nyt jotain vain quottauksen vuoksi.

Olet nyt demonstroinut kykysi tuotaa x kappaletta A4:a mutta olet kyllä toisaalta myös demonstroinut kyvyttömyytesi tuottaa konkretiaa : on vaikeata nähdä mitä sinä oikein haluat. Tunnelma on kuin filosofian tiedekunta olisi tehnyt komiteamietinnön. Komiteamietintö , jossa toisaalta ja taas toisaalta ja jossa kaikki loppujen lopuksi kumoutuu. Lopputulos on hyvin flegmaattinen fatalismi , jossa lopputulos : tapahtuu mitä tapahtuu ja tapahtukoon mitä tapahtuu.

Rasismi sitä ja rasismi tätä menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta , jos sinulla on konkreettisempia ajatuksia politiikan suunnasta niin mikäs siinä.

[jiipik]

On tärkeää siksi muistaa, että päämäärällä ei ole vain hintaansa, päämäärällä on myös arvonsa.

Mikä on päämäärä? Et sitä tuossa kovin selvästi ilmaissut? Ja jos on päämäärä, on sillä myös tietoiset asettajansa. Ketkä? Hommafoorumin mokukriittisten postauksista on rivien välistä paljastunut selvä punainen lanka siitä, että täällä ei ole yleistä uskomusta "mokuttajien salaliitosta" tms. Asiat vain on helpompi ilmaista tietyllä henkilöivällä tavalla, esim. Halla-ahon vihervasemmistolaiset naiset siinä raiskauskohukirjoituksessa. Ihan vastaavalla tavalla perinteiset vasemmistolaiset tuntuvat ajattelevan, että fiksuimmathan ne niitä vaarallisimpia (kaasuttajia tms.?) ovat.

Oliko kirjoituksessa mitään muuta kuin provokaatioita, joiden tarkoituksena on osoittaa täällä monikulttuurista kriittisesti kirjoittavat pahoiksi ihmisenkaltaisiksi helvetistä nousseiksi olioiksi?

[Avrelivs]

No joo. Tätä ei ainakaan voida syyttää yhden rivin hit & run -viestiksi.

Eipä silti, olen melkein koko jutusta eri mieltä. Tämä Tehtaankadun homman teksti on parhaimmillaankin vain henkilökohtaiseen arvomaailmaan faktojen sijaan pohjautuvaa tunneargumentointia. Lisäksi tekstissä on merkittäviä sisäisiä ristiriitoja joita kirjoittaja ei näytä huomaavan.

Katsotaanpa nyt joitain mielenkiintoisia kohtia.

Jos Ruotsissa on jonain päivänä 30% väestöstä muslimeja, se ei tarkoita, että maassa olisi 30% jotka kannattaisivat shariaa, vaan ehkä 5% tai 6% väestöstä.

Tätä väitettä ei vaivauduta lainkaan perustelemaan. Yhtä hyvin voisi sanoa, että jos Ruotsissa joskus on väestöstä 30 % muslimeja, se tarkoittaa että shariaa kannattaa 29,98 % Ruotsin väestöstä. Kummallekaan väitteelle ei esitetä mitään perusteluja, muuta kuin kirjoittajien henkilökohtainen mutuilu. Britanniassa tehtyjen kyselytutkimusten mukaan Britannian muslimiväestöstä noin 40 % kannattaa shariaa. Tehtaankadun homman henkilökohtaisen mutun mukaan Ruotsin tulevasta teoreettisesta muslimiväestöstä kannattaisi shariaa vain 20 %. Mihin tämä väite perustuu? Ei kukaan ota uskottavasti tällaisia väitteitä jos niille ei anneta minkäänlaisia perusteluja muuta kuin "näin se nyt vaan menee."

Ihmisiä yhdistää yli miljardin vuoden pituinen yhteinen evoluutiotaival, ja erottaa enimmillään 100,000 vuoden pituinen erkaantuminen. Alle 1/10,000 matkastamme.

Niin, ja ihmistä ja simpanssia yhdistää yli miljardin vuoden pituinen yhteinen evoluutiotaival ja erottaa enimmillään noin 8 miljoonan vuoden erkaantuminen. Alle 1/125 matkastamme. Entä sitten? Ja tämäkin siis jos uskotaan, että eläinten evoluutio alkoi yli miljardi vuotta sitten. Sitä ei nimittäin tiedetä. Vanhimmat "kenties" eläinfossiilit ovat vain 610 miljoonaa vuotta vanhoja. Kuten olet ehkä huomannut historiasta, ihmisten maailma ja toimintatapa muuttuu aika lailla paljon 100 vuodessa, pirun paljon 1000 vuodessa ja mielettömän paljon 100 000 vuodessa.

Niin Afrikan kuin Aasiankin nykyisissä ongelmissa on vahva eurooppalainen taustahistoria. Eurooppalaiset murhasivat, tappoivat, orjuuttivat kymmeniä miljoonia ihmisiä kaikilla "uusilla" mantereilla.

Niin. Toki kannattaa pitää mielessä, että Afrikan ja Aasian nykyisillä ongelmilla on kaikkein eniten juuri afrikkalainen ja aasialainen taustahistoria. Eurooppalaisten sekaantuminen Afrikan ja Aasian tapahtumiin oli aivan tavallista monikulttuurisuutta (eli sitä, että tungetaan pahemmin kantaväestöltä kyselemättä suuria vieraita etnisiä ryhmiä kantaväestön kotialueille). Monikulttuurisuus on historiallisesti ollut tärkeimpiä syitä lähes kaikkiin kansanmurhiin. Monikulttuurisuus on tärkeimpiä väkivallan syitä maailmassa. Monikulttuurisuus on vitsaus, joka aiheuttaa sotaa ja kuolemaa. Jos eurooppalaiset eivät olisi lähteneet mellastamaan monikulttuurisina vaikkapa Amerikkaan ja levittämään sinne eurooppalaista kulttuuria, Intiaanien kansanmurha olisi jäänyt tekemättä. Sotien ja kansanmurhien riski historiallisesti vähenee silloin kun eri etniset ryhmät saavat olla rauhassa omilla alueillaan, eikä heitä tungeta monikulttuurisesti samaan paikkaan. Katso vaikka Afrikkaa. Afrikan sisällissotien tärkeimpiä syitä ovat eurooppalaisten siirtomaaherrojen laatimat monikulttuuriset valtiot, jossa riitaiset heimot on laitettu väkisin saman valtion sisään. Monikulttuurisuus on haaste, joka pitää ehdottomasti torjua ei pelkästään läntisessä maailmassa vaan kaikkialla maailmassa. Maailman kaikkia kulttuureja pitää suojella niin, että kulttuurin edustajat itse saavat suhteellisen rauhassa kehittää kulttuurejaan haluamiinsa suuntiin muita vahingoittamatta. Tämä on todellista kulttuurien diversiteettiä, jota monikulttuurisuus todellisuudessa vähentää sekoittamalla kulttuureita, jolloin heikoimmat kulttuurit häviävät.

Tämä ei missään määrin tarkoita, etteikö tänä päivänä päällimmäinen vastuu olisi paikallisilla ihmisillä itsellään. Silti on tähdellistä ymmärtää, että se ei myöskään ole kokonaiskuva.

Jos joku ei ole vielä ymmärtänyt, että eurooppalaisten siirtomaatoiminnalla on ollut vaikutuksia muihin mantereisiin, hänen kanssaan ei ehkä kannata keskustella, koska hän ei tunne historiaa tarpeeksi kyetäkseen keskusteluun. Sikäli huomautus "kokonaiskuvasta" on tarpeeton. Kokonaiskuvassa paljon, paljon suurempi osa on nimittäin Afrikan ja Aasian maiden omalla toiminnalla. Sekin kannattaa muistaa, että afrikkalaiset myivät toisia afrikkalaisia orjiksi sekä aasialaisille että eurooppalaisille, että omille kansoilleen. Orjuus ei ole eurooppalainen keksintö, vaan afrikkalainen (mikä on tietysti loogista, ottaen huomioon ihmislajin kehityshistorian). Orjia ei enää pidetä länsimaissa, mutta Afrikassa ja Aasiassa kylläkin.

Lynn, Rushton, Jensen, Vanhanen... näkemys voi osittain pitää paikkansa, mutta sillä ei ole suurta eettistä merkitystä... Erot voivat olla jossain määrin todellisia, kuten mm. Minnesota Transracial Adoption Study on osoittanut, mutta se ei ole ihmisarvoon vaikuttava kysymys.

Muuten kiva, mutta kun kyse ei ole ihmisarvosta. Kyse on kyvystä toimia tehokkaasti ja sopeutua länsimaiseen, hyvin monimutkaiseen ja poikkeavia taitoja vaativaan yhteiskuntaan, joka on todella kaukana normaalista afrikkalaisesta meiningistä. Ei pidä sekoittaa ihmisarvoa ja kykyjä. Sinulla ja Einsteinilla on ihan sama ihmisarvo sikäli että molemmat olette ihmisiä ja sellaisina muille ihmisille arvokkaampia kuin vaikkapa havupuu on. Tämä ei kuitenkaan muuta mihinkään sitä, että Einstein oli sinua paljon parempi tiedemies. Ja tästä juuri on kyse. Ainoastaan oikea rasisti kiistää tiettyjen ihmisryhmien inherentin ihmisarvon (tai nihilisti tai jonkinlainen naturalisti toteaa, ettei kenelläkään ihmisellä ole ihmisarvoa koska ihmisarvoa ei edes ole olemassa), mutta ihmisarvosta huolimatta ihmisillä on erilaisia kykyjä ja taitoja, jotka vaikuttavat siihen miten ihmiset pystyvät sopeutumaan erilaisiin oloihin. Jos näitä eroja ei huomioida, ollaan nopeasti pulassa. Kannattaa esimerkiksi valkonaaman kokeilla lähteä Saharaan patsastelemaan samoissa vaatteissa kuin paikallinen tummempi väestö, ja katsoa kummalta sekoaa pää ensin olosuhteissa joihin valkonaama ei fyysisesti sovellu yhtä hyvin kuin mainittu tummempi paikallinen väestö. Vastaavasti kannattaa yrittää työllistää lukutaidoton maahanmuuttaja Suomessa, jossa korkeakoulutettujen suomalaisten on paikoin vaikea työllistyä. Eräillä kulttuureilla on toisiin nähden valtava etumatka näissä asioissa.

Kulttuureissa on ongelmia, kuten Euroopassakin on ollut valtavia ongelmia historiallisesti. Ihminen on pitkälle taustojensa, ympäristönsä ja omaksumansa vanki. Eurooppa on tänäpäivänä monia alueita edellä, mutta yksikään kulttuuri ei pohjimmiltaan elä fatalistisessa kyvyttömyydessä vapautua. Eikä yksikään kulttuuripiiri ole monoliitti.

Toisten ongelmat tuntuvat olevan suurempia kuin toisten. Kun puhutaan kulttuureista ja kansoista, on pakko tehdä tiettyjä yleistyksiä, koska miljoonien ihmisten ryhmiä ei voida käsitellä jokainen yksilö huomioiden. Yleistysten tekeminen ei tarkoita mitään uskomusta monoliitteihin mitä kulttuureihin tulee. Tosin ironisesti itse käsittelet "eurooppalaisia" monoliittina joka on syyllistynyt kaikenlaisiin imperialistisiin pahuuksiin, ja unohdat mainita, että me suomalaiset jotka täällä kirjoittelemme emme ole mainittuihin pahuuksiin syyllistyneet... Miksi me olemme vastuussa muiden synneistä? Koska monoliitti nimeltä eurooppalaiset... Jännää että samalla voidaan puhua monoliittista kulttuurikäsitystä vastaan ja sisällyttää se omiin argumentteihin unohtamalla että Euroopan kansojen joukossa on vähän muutakin kuin siirtomaavaltoja.

Tämä nostattaa kysymyksen kahdesta erilaisesta vastakkaisia äärilaitoja edustavasta suhtautumistavasta tähän konfliktiin. Pyrkimyksestä suojautua tältä konfliktilta, sekä konfliktin avoimesta kohtaamisesta. Ensimmäinen, argumentoin, johtaisi maailman kannalta pitkällä aikavälillä hyvin vaaralliseen tulevaisuuteen. Jälkimmäinen tie ei ole vailla ongelmiaan, mutta se on kuitenkin suunta johon ihmiskunnan, Euroopan, väistämättä tulee valinnoissaan painottua.

Millähän perusteella suojautuminen johtaisi vaaralliseen tulevaisuuteen? Sillä perusteella, että sinä sanot niin? Kuulostaa vakuuttavalta. Jälkimmäinen tie on väistämätön, koska sinä olet päättänyt niin, etkä pysty asiaa perustelemaan muuten kuin omalla moraalillasi? Jep, hienoa. Jos kaikkia asiat päätettäisiin näin rationaalisesti, eläisimme vieläkin savimajoissa.

Kokonaisuus on monisyinen, eikä sitä voi yksittäisin väittein argumentoida. Kysymys ei ole myöskään puhtaan rationaalisen argumentatiivinen, vaan myös hyvin pitkälti moraalinen. Miten ymmärrämme ihmisarvon ja ihmisen moraalisen velvollisuuden?

Rationaalisuus ensin, moraali sitten. Muuten nimittäin käy niin, että moraalisuutesi puuskassa juokset palavaan taloon pelastamaan siellä käristyviä ihmispoloja, ja palat sinne itsekin, kun et moraalisuudeltasi ehtinyt pysähtyä rationaalisesti miettimään kannattaako sinne sinun taidoillasi ja varusteillasi mennä.

Ensimmäinen suhtautumistavoista on pidemmällä aikavälillä ei-toivottava puhtaan itsekkäästäkin näkökulmasta. Se ei voisi toimia kuin ihmisryhmiä eriarvottamalla ("me" > "he"), ja segmentoisi tältä pohjalta valtavia ihmispopulaatioita. Segmentit, erilliset intressit ylläpitävät epäluuloisuutta, vastakkainasettelua ja vihanpidon oikeuttamista.
Monet tämän vuosisadan (ja tulevien vuosisatojen) haasteista ja uhkakuvista ovat kuitenkin sellaisia, että ne edellyttävät nämä jakolinjat ylittävää yhteistyötä. Ympäristökysymykset yhtenä, mutta eivät ainoana. Nano- ja bioteknologioiden myötä avautuu myös uusia ovia potentiaalisesti erittäin tuhovoimaisten joukkotuhoaseiden kehittelyyn. Myös ydinasevaltioiden määrä tulee kasvamaan. Nämä eivät ole haasteita, joilta voi hakeutua turvaan muurien taakse.

Pysyvän jännitteisyyden asteittainen purkaminen edellyttää ihmiskunnan, heimojen ja kulttuurien asteittaista rajat ylittävää kohtaamista, yhdentymistä – ja myös konfliktia.
Eurooppaan suuntautuneet maahanmuuttovirrat ovat osa tätä kehitystä, eivät todellakaan kivuttomia, mutta suuressa mittakaavassa väistämättömiä.
Väistämättömiä jo pelkästään siitä syystä, että ne ovat tulleet mahdollisiksi, ja keinot niiden torjumiseksi ovat sellaisia, että kynnys niihin turvautumiseksi on toisen maailmansodan jälkeisessä Euroopassa erittäin korkea.

Pysyvän jännitteisyyden asteittainen purkaminen? Miten pysyvää voi purkaa? Kulttuurien yhdentyminen? Kuvitteletko jostain syystä että nyt pystyttäisiin ratkaisemaan ongelmat joista ihmiskunta on koko historiansa aikana kaikkialla kärsinyt eikä kyennyt ratkaisemaan, eli etniset konfliktit, ihmisten halu eriytyä omiksi ryhmikseen ja yleisesti sota ja konflikti arvoiltaan ja luonnoltaan erilaisten ihmisten välillä? Mihin ihmeeseen tämä kuvitelma perustuu, paitsi haihatteluun? Kulttuurien yhdentyminen sitä paitsi hävittäisi valtavan määrän diversiteettiä maailmasta, ja itse asiassa johtaisi eräänlaiseen globaaliin synkkään monokulttuuriin, jossa ainutlaatuisia kulttuureja häviäisi kiihtyvää tahtia jopa nykytilaan verrattuna. No, jos se on sinusta hienoa. Mutta kannattaa huomioida, että ihmiset yleisesti eivät halua kulttuurien "yhdentymistä", vaan haluavat oman kulttuurinsa.

Väität, että maahanmuuttovirrat Eurooppaan ovat väistämättömiä. Ja sitten perustelet sen niin, että kynnys virtojen torjumiseen vaadittavien toimien käyttöön on erittäin korkea. Eli perustelet, että jokin on väistämätöntä koska sen estäminen on vaikeaa tahdon puutteen vuoksi. Aika järkyttävä käsitys väistämättömyydestä. Tuolla ajattelulla naisten äänioikeuden kieltäminen kristillisessä Euroopassa oli väistämätöntä, koska kynnys oikeuden antamiseen oli erittäin korkea. Heh. Väistämättömyysargumentit ovat surkeita silloinkin kun ne on perusteltu vakuuttavasti faktoilla - sillä kehittyvä tiede antaa silloin tällöin uusia ratkaisutapoja jotka ratkaisevat aiemmin mahdottomia ongelmia ja tekevät väistämättömästä jotakin muuta. Erityisen koomisia väistämättömyysargumentit ovat kun ne perustellaan sillä, että jokin asia nyt vaan on aika vaikeaa muttei todistettavasti mahdotonta.

Kysymys on tietysti myös moraalinen, sen lisäksi että se on suuressa mittakaavassa myös oman etumme kysymys. Maahanmuutto avaa ja luo vuorovaikutusta isäntäyhteiskuntien ja maahanmuuttajien entisten kotimaiden välillä.
...
On tärkeää siksi muistaa, että päämäärällä ei ole vain hintaansa, päämäärällä on myös arvonsa.

Aikaisempi vuorovaikutus eräiden maiden välillä on ollut melko ikävää, kts. siirtomaahistoria ja sodat. Päämäärän jonkun henkilön mielestä korkea arvo ei onneksi oikeuta sitä, että kaikkia muitakin vaadittaisiin maksamaan väistämättömän korkea hinta maailmanparannuksesta. Demokratian, joka muuten on eurooppalainen keksintö, vaatimus on, että nimenomaan yhteisesti päätetään siitä, onko päämäärän valtava hinta maksettava sellaisen arvon takia jota kaikki eivät jaa.

Ihmiselle on erittäin tärkeää tuntea kuuluvansa johonkin. Näiden valtavien kokonaisuuksien arvoista ja samaistumisesta, pohjimmiltaan ihmisten tunteista ja sitoutumisesta käydään jatkuvaa kamppailua. Hyvin monet tahot haluavat ilmentää omaa merkitystään painostamalla muita, omasta lähipiiristään alkaen, kaltaisekseen.

Ja tässä tuli argumentointisi keskeisin ristiriita.

Ihmiselle on todella tärkeää kuuluvansa johonkin. Ihmiset haluavat aina kuulua johonkin. Monet tahot haluavat painostaa muita kaltaisekseen. Ja sinä itse teet nimenomaan tuota, haluamalla painostaa kulttuurit "yhdentymään" ja "vuorovaikutukseen" halusivat nämä sitä tai eivät, ilmiselvästi kuvitellen että yhdentyminen nyt vain olisi parempi kaikille koska se sinun mielestäsi on sitä. Joidenkin painostus on mitä ilmeisimmin mielestäsi negatiivinen asia (eurooppalaisten siirtomaatoimet), ja toisten painostus hyvä asia (maailmanparantajien haahuilu yhdentyvistä kulttuureista). Tässä vaiheessa argumentointisi lipsahtaa täysin moraaliseksi ja tunteiluun pohjautuvaksi argumentoinniksi, jossa on kyse vain ja ainoastaan henkilökohtaisista mielipiteistäsi mitattavan todellisuuden ja logiikan sijaan.

Globaalissa kulttuurissa me olemme osa myös islamin sisäistä konfliktia, halusimme tai emme. On siksi ehdottoman tärkeää, että profiloidumme liberalisoituvan islamin tueksi, emmekä sulje siltä ovia, emmekä myöskään oikeuta ihmisoikeusloukkauksia kulttuurisen relativismin nimissä.

Meidän pitäisi profiloitua nimenomaan uskonnottomuuden tueksi. Uskonnot ovat lähtökohtaisesti irrationaalisia. Mutta toki liberalisoituvaa islamia on tuettava vastustamalla oikeaa islamia (mitä toiset kutsuvat fanaattiseksi tai ääri-islamiksi). Siitä olen sentään kanssasi samaa mieltä, että ihmisoikeusloukkauksia ei pidä hyväksyä kulttuurirelativismin nimessä. Valitettavasti nimenomaan sitä juuri tehdään Euroopassa, ja juuri niiden toimesta, jotka ovat sinun kanssasi samaa mieltä "kulttuurien yhdentymisen" ja "maahanmuuttovirtojen" väistämättömyydestä ja positiivisuudesta.

Rasismiksi voidaan määritellä etnisten, uskonnollisten tai rodullisten ryhmien systemaattinen kuvaaminen negatiivisen kautta. Tällaiset kuvaukset ovat usein tarkoitushakuisia, liioiteltuja, halveksivia, vähätteleviä. Kaikki hommalaiset eivät ole rasisteja, mutta yleisilmeeltään homma on rasistista, kuten ovat esimerkiksi Scriptan kirjoitukset kokonaisuutena.

Ja sitten heiluu rasistikortti, ja kuten tavallista, itse keksimälläsi rasismin määritelmällä josta muu maailma on vähän eri mieltä. Ei näin.

Määritelmäsi mukaan muuten ateistit syyllistyvät rasismiin kristittyjä vastaan kuvaillessaan järjestelmällisesti kristinuskoa ja sen seurauksia sekä kristittyjä negatiivisesti. Tämä on tietenkin aivan absurdia.

Rasismi on rotuun perustuvaa oikeudetonta sortoa. Mitään muuta se ei ole.

Jos jotakin kuvataan systemaattisesti negatiivisesti kuitenkaan valehtelematta, kyse on selvästi siitä, että kuvattu asia sisältää huomattavasti negatiivisia puolia. Sattumalta islamissa niitä negatiivisia puolia riittää vaikka jakaa kaikille muille maailman uskonnoille. Negatiivinen kuvaus voi olla myös perusteltu vastareaktio sille, että jotkut muut ryhmät kuvaavat asiaa/ryhmää positiivisempana kuin se todellisuudessa esiintyy tai muita ryhmiä kuvataan suhteessa todellisuuteen.

[Avrelivs]

Todellisia arvopohjaisia motiiveja voi peilata myös analysoimalla näkemysten klusteroitumista. Ei aina, mutta tilastollisessa otannassa, maahanmuuttokriittisyys kulkee käsikädessä nationalismin, militarismin, seksuaalivähemmistöjen vähättelyn (mitä ei juuri myönnetä, mutta mikä ilmensi itseään täysin selvästi esimerkiksi Lapin Kansan päätoimittajakohussa) sekä mm. kehitysavun vastaisuuden ja erityisesti afrikkalaisten kehitysmahdollisuuksien vähättelyn ja suoranaisen ivaamisen kanssa.
Visiot siitä tulevasta maailmasta, jota kohden valtavan teknologisen kehityksen ja ympäristöllisen haasteen kuljettamina kuljemme, eivät pysty piirtymään 1960-lukua edeltäneen kansallisvaltiollisen paradigman alta.

Eipäs nyt käsitellä maahanmuuttokriittisiä monoliittisena ryhmänä. Seksuaalivähemmistöjen vähättelyn väite on erityisen koominen siinä suhteessa, että maahanmuuttokriittisten joukossa on seksuaalivähemmistöjen edustajia jotka ovat huolissaan omasta turvallisuudestaan maahanmuuttajaryhmien vihamielisten asenteiden takia, ja joiden etuja maahanmuuttoa kannattavat eivät ehdi suojelemaan kiireiltään.

Afrikan kehitysmahdollisuuksista puhuttaessa kannattaisi muistaa omat puheesi. Afrikasta me olemme lähtöisin, ja afrikkalaisilla on ollut eniten aikaa rakentaa haluamansa kaltainen hieno yhteiskunta. Mitä he ovat saaneet aikaan?

Visiot eivät pysty piirtymään... huoh. Se, että muilla on erilaisia visioita ongelmien ratkaisemiseksi kuin sinulla, ei valitettavasti tarkoita etteivät visiot pysty piirtymään paradigmojen alta.

Eurooppalaiset aikanaan hakkasivat omat metsänsä, hävittivät monta lajia sukupuuttoon alkuhärästä alkaen, josta on muistona minotauron sarvet.. Pohjois-Amerikasta ihmiset hävittivät leijonan, norsueläimet, jättiläislaiskiaisen, tylppäkuonokarhun, hirviösuden, jättiläishirven ja monia muita. Pussihukka hävisi Australiasta ja Tasmaniasta. Suuret lintueläimet, moa Uudesta-Seelannista, Madagaskarin norsulinnut. Vain puolitoista vuotta sitten Jangtsen makean veden delfiini, jonka eriytyvä evoluutiokaari on lähes 20 miljoonan vuoden mittainen, todettiin sukupuuttoon kuolleeksi. Akuutin uhan alla ovat suuret ihmisapinat, lumileopardi, amurin leopardi, Siperian tiikeri monien muiden ohella. Millaisen maailman me haluamme jättää lapsillemme?

Millaisen maailman itse haluat jättää lapsillesi? Maailman, jossa monikulttuurisuus on tehnyt koko maailmasta valtavan etnisten konfliktien näyttämön? Maailman, josta "kulttuurien yhdentyminen" on tappanut sukupuuttoon monta ainutlaatuista kulttuuria, mutta sitä ei ehdi huomata kun on niin kiire valittaa tiikerilajien sukupuutosta? Maailman, jossa ihmiset eivät luota toisiinsa koska heidän luontaisesti haluamansa sisäryhmät ja kulttuuripiirit on rikottu ja pakkoyhdennetty, niin ettei kukaan tunne enää kuuluvansa siihen ympäristöön ja väestöön jonka keskellä asuu?

Eläinlajien sukupuuttoja ovat aiheuttaneet vähän muutkin kuin eurooppalaiset. Tällä hetkellä juuri eurooppalaiset etunenässä suojelevat eläinlajeja, kun muita suojelu ei taas niin paljon näytä kiinnostavan.

Ketkä hävittivät amerikanleijonan? Eurooppalaiset vai? Tokkopa kuitenkaan, kun laji hävisi yli 10 000 vuotta ennen kuin Euroopassa edes tiedettiin Amerikasta. Ketkä ovat ainoita jotka itkevät amerikanleijonan perään? Eurooppalaiset.

Argumentti siitä, että länteen muuttavat siirtolaiset kasvattamalla ekologista jalanjälkeään olisivat keskeinen ympäristöongelma on tarkoitushakuista, mihinkään järjelliseen perustumatonta politisointia, jonka ainut funktio on ja on aina ollut oman jo asetetun position oikeuttaminen. Oikeasti ympäristöongelmat ovat globaali kysymys joka pitää mahduttaa väistämättömään talouskasvuun ja kulutuksen kasvuun. Tällöin kysymys on kulutuksen luonteesta, muodoista, vaikutuksista. Siitä miten tuotamme energiamme, millainen on yhteiskuntien elinkeinorakenne, miten käsittelemme jätteemme, miten rahoitamme suojelualueiden ylläpidon ja turvaamisen salametsästykseltä jne.
Tämä kaikki edellyttää jo tietotaidosta, mutta myös resursseista johtuen rikkailta köyhille suuntautuvaan ympäristöapua, lisänä nykyiseen kehitysapuun. Tämän hetkinen 0.4% bruttokansantuotteesta on 80 senttiä jos lompakossasi on 200 euroa. Sinulle jää 199,20.

Kun esimerkiksi Halla-aho kirjoittaa mukamas sarkastisesti äänensä täynnä halveksuntaa "ettei meillä ole varaa", on tosiasiallinen tarkoitus, ettei hänellä itsellään ole tällaista näkökulmaa tukevaa moraalista premissiä. Ikävä kyllä.

Vai tarkoitushakuista politisointia? Se on itse asiassa faktaa, että matalan ekologisen jalanjäljen maasta korkean ekologisen jalanjäljen maihin siirtyvä ihmisvirta kasvattaa ympäristön rasitusta. Se ei ole politisointia, vaan totuus. Se, ettet sinä tykkää siitä, ei sinänsä merkitse mitään.

Nykyiset rikkaat maat sijaitsevat suurilta osin pohjoisessa, alueella jolla on mm. kylmä talvi ilmastollisista syistä. Köyhät maat sijaitsevat enimmäkseen lämpimässä etelässä. Jos Afrikassa olisi täsmälleen sama elintaso kuin Suomessa, Suomessa olisi silti korkeampi ekologinen jalanjälki talven aiheuttamien vaatimusten vuoksi. Näin ollen väestön siirtäminen etelän köyhistä maista pohjoisen rikkaisiin maihin tosiasiassa lisää ympäristön rasitusta enemmän kuin etelän köyhien maiden elintason nostaminen.

Nykyisen kehitysavun luonnetta on muutettava täysin. Nykyinen ei ole lainkaan tehokasta. On varmistuttava, että apu menee todellakin aitoon kehitykseen, eikä aseisiin, itsevaltiaiden nepotismiin ja korruptioon, tai paikallisen talouden totaaliseen tuhoamiseen riistämällä siltä mahdollisuudet kilpailuun. Rahan sijasta tieto olisi paljon hyödyllisempi ja vaikeammin väärinkäytettävä avun muoto. Kehitysavussakin on kuitenkin myös sellaisia moraalisia kysymyksiä joita sinä et näytä ajattelevan: ovatko kehitysmaat todella kaikkien vastuulla, onko velvollisuus auttaa, jne? Sinun vastauksesi eivät ole universaalisti oikeita.

"Meillä ei ole varaa" on mielipiteen ilmaisu, omien arvojen osoitus. Kaikki maailman ihmiset eivät jaa sinun arvojasi, eivätkä koskaan tule jakamaan, vaikka yhdentäisit kulttuureja loputtomiin. Tämä ei minusta ole ollenkaan ikävä asia. Minä olen Halla-ahon kanssa samaa mieltä siitä, ettei meillä ole varaa. Meillä on omiakin ongelmia, jotka tulee hoitaa ensin. Tässä on kysymys arvoista. Ihmisillä on erilaiset arvot.

Toisaalta, ja tyypillisen ristiriitaisesti, paikan päällä auttaminen nostetaan kyllä silloin esille, kun sitä voidaan käyttää argumenttina pakolaisten / humanitaaristen tulijoiden ottamista vastaan. Kokonaisuutta analysoidessa tällaisen argumentin tekopyhyys ja valheellisuus siksi kuitenkin paljastuu.

Tai sitten tekopyhyys ja valheellisuus ovat lähinnä sinun näkemyksesi asiasta. Se kun nyt vain on totta, että paikan päällä auttaminen on tehokkaampaa. Niinpä kannatan mieluummin sitä kuin väestönsiirtoa. Siinä ei ole mitään tekopyhää tai valheellista. Eikä siinäkään ole mitään tehopyhää ja valheellista, että pitää paikan päällä auttamista parempana vaihtoehtona kuin väestönsiirtoa, mutta ei pidä kumpaakaan hyvänä ja haluttavana vaihtoehtona. Arvokysymys, jälleen. Sinulle melkein tuntuu olevan epäselvää, että on olemassa muitakin arvoja kuin omasi, eivätkä ne silti ole automaattisesti "vääriä" arvoja.

Maailman yhdentyminen, siirtolaisuus, kulttuurien moninaisuus ja väistämätön konflikti, sovittelu, evoluutio ei ole itsessään rikkaus, ei ole itsessään uhka. Kuten niin monessa pitkässä historiallisessa linjassa kyse on haasteesta. Muutoksesta. Tämä on haaste joka Euroopan tasolla täytyy ottaa vastaan. Monelle siitä perääntyminen on jo nyt mahdotonta. Suomikin tulee tähän ryhmään liittymään, sikäli nykyisenlaisen "homman" yhteiskunnallinen vaikutus tulee olemaan lähes olematon.

Kulttuurien moninaisuus ja maailman yhdentyminen eivät ole sama asia vaan lähes vastakohtia. Tietenkään kyse ei ole yksiselitteisesti rikkauksista tai uhista. Kyse on potentiaalista muutokseen, kehityksestä, ja siitä, mihin suuntaan ihmiset pyrkivät viemään kehitystä. Kehityksen haasteeseen voi onneksi vastata muillakin tavoilla kuin sinun tavallasi. Nähtäväksi jää, mitä todellisuudessa tulee tapahtumaan, ja kuinka verisiä konflikteja haluamasi monikulttuurisuus vielä aiheuttaa, ennen kuin pahin tuho on tehty, tai ajamasi monikulttuurisuus joksikin aikaa torjuttu. Sinun ennustustesi arvo nähdään joskus.

Maahanmuutto ei ole itsetarkoitus, jonka voluumin tulisi olla mahdollisimman suurta, mutta toisaalta se ei ole enää torjuttavissakaan. Teoria ja käytäntö ovat toki kaksi eri asiaa. Teoriassa vanhoillinen islam voisi maallistua huomenna, mutta niin ei käy. Maahanmuutto voitaisiin pysäyttää, mutta niin ei tule käymään.

Puhut aika varmasti asioista joista et voi varmuudella tietää. Yllättäviä asioita on tapahtunut ennenkin, ja tapahtuu vastakin. Mahdollisuuden rajoissa on sekin, että jonkin ympäristökatastrofin johdosta maahanmuutto kääntyy ympäri, ja kehittyneiden maiden kansat vyöryvät asein ja väkivalloin turvaan lämpimään etelään. Siinä sitä monikulttuurisuutta vasta nähtäisiinkin. Edes teoriassa vanhoillinen islam ei voi maallistua huomenna, koska niin suuri ideologian muutos ei voi tapahtua niin nopeasti. Maahanmuuton pysäyttäminen (jota aika harvat haluavat), ja varsinkin sen rajoittaminen taloudellisesti ja turvallisuuden kannalta järkeväksi (mitä monet haluavat) on mahdollista myös käytännössä.

Fatalismi on siksi hedelmätöntä.
...
Siirtolaisuus on lopulta yksi ilmiö vielä paljon laajemmassa kokonaisuudessa, maailman väistämättömässä yhdentymiskehityksessä.

On tosi hassua puhua fatalismin hedelmättömyydestä ja sitten todeta maailman yhdentymiskehityksen olevan väistämätöntä, vaikkei sitä ole mitenkään todistettu. Ihmiset luonnostaan kehittävät me vastaan ne -jakoja. Sitä ei Tehtaankadun homman yhdentyminen todennäköisesti koskaan kykene muuttamaan.

On ilmiselvää, että tässä yhteenotossa tulee seistä ja toimia yksilön- ja mielipiteenvapauden kaltaisten arvojen puolesta, mutta se ei tule onnistumaan stereotypioimalla toiseus sen enempää negatiivisiksi kuin eksoottisiksikaan monoliiteiksi.

Eikä se ihan välttämättä onnistu silläkään, että otetaan sen toiseuden edustajia massoittain tänne ja annetaan heidän harjoittaa yksilön- ja mielipiteenvapautta polkevia kulttuurejaan. Vastareaktioita on tapahtunut jo. Niitä tapahtuu lisää. Tarpeeksi uhatuksi itsensä kokeva kulttuuri voi ryhtyä äärimmäisiin tekoihin, joissa kannattamasi vapaudet saavat kyytiä - ja kaikki vain siksi, että verrattain vähäinen joukko idealisteja haaveili yhdentymisestä.

Tärkeää on silloin ymmärtää, kuinka paljon mahdollisuuksia ja yhteistyötahoja tämä kehitys pitää sisällään. Ei vain ghettoutumista, rikollisuutta ja puskaraiskausten lukumäärän nousemista vaikka niitäkin tulee tapahtumaan.

Mahdollisuudet eivät paljoa lohduta jos uhat ovat jo varmoiksi todistettuja. Mahdollisuuksien toteutumisesta ei tiedä kukaan, mutta monet uhat toteutuvat varmasti. Kaikki ihmiset eivät ole onneksi valmiita sitä hintaa maksamaan.

Läntisellä maailmalla on taloudelliset, kulttuuriset ja moraaliset resurssit kohota 21. vuosisadan siltojen rakentajaksi. Meidän lyhyen tähtäimen omien yhteiskuntiemme intresseissä voisi olla vallihautojen kaivaminen, mutta me emme halua siirtää muurien takana kytevän vastakkaisuuden maailmaa lapsillemme.

Ketkä me? Monet ihmiset haluavat mieluummin vallihautoja kuin täysin epävarmoihin mahdollisuuksiin sokeana luottamista, potentiaalisesti uhraten omien lastensa henget ja tulevaisuudet epävarmojen mahdollisuuksien nimessä.

Kaikkine vaikeuksineenkin, sosiaalisine ongelmineen, tämä jo pitkälle käynnissä oleva prosessi on sellainen, joka ihmiskunnan on nyt jo väistämättä läpikäytävä, ja joka uhkakuvistaan huolimatta, voi parhaimmillaan johtaa paljon rauhallisempaan, hyvinvoivempaan ja turvatumpaan maailmaan lastenlapsillemme. Jokainen ihminen tuntee, jokaisella on arvonsa. Tämä todellisuus on jaettu. Tämä kokonaisuus on meidän vuosisatamme haaste. Ei sen torjuminen.

Ei, se ei vieläkään ole väistämätöntä vaikka kuinka väittäisit perusteetta. On tietysti hienoa, että näet mahdollisuuksia jotka parhaimmillaan voivat johtaa hyvinvoivempaan maailmaan. Sehän olisi kiva. Kannattaisi kuitenkin ehkä nähdä myös ne mahdollisuudet, jotka pahimmillaan johtavat suurimpaan, verisimpään globaaliin konfliktiin koko ihmiskunnan historiassa. Kannattaako riski ottaa vain epävarmojen mahdollisuuksien takia? Sopii miettiä torjumistakin.

Yksipuolinen negaatio on täysin toimimaton paradigma dynaamista ja rakentavaa vuorovaikutusta, uudistuvien rakenteiden luomista edellyttävälle maailmalle.

Jos tätä ei pysty sanomaan yksinkertaisemmin, johtuu se siitä, ettei tämä tarkoita yhtään mitään. Puppugeneraattori. Mistähän sinä olet keksinyt, että maailma jotenkin edellyttää uudistuvien rakenteiden ja dynaamisen rakentavan vuorovaikutuksen luomista? Onhan se kiva heitellä sanoja ilmaan, mutta maailma ei edellytä paljoakaan syntymän, kuoleman ja muutoksen lisäksi. Ihmiset ideologioineen ja arvoineen voivat toki rauhassa kuvitella maailman edellyttävän asioita. Väärässä on oltu ennenkin.

[Tehtaankadun homma]

Kiitokset asiapitoisesta ja perustellusta palautteesta. Argumentaationne oli vakuuttavaa.

Paradigma

Tarkoittaa tässä yhteydessään teoreettista ja filosofista viitekehystä. Termi juontaa tieteenfilosofiasta, mutta on vakiintunut sittemmin yleisempään käyttöön, kuten sanakirjatkin osaavat kertoa.

Virke selviää hyvin Halla-ahon käännöstestistä: Yksipuolinen negaatio on täysin toimimaton paradigma dynaamista ja rakentavaa vuorovaikutusta, uudistuvien rakenteiden luomista edellyttävälle maailmalle. One-sided negation is a wholly unworkable paradigm for a world that demands dynamic and constructive interaction and creation of self-evolving social structures.

Yksipuolinen negaatio = monikulttuurisuushaasteen kieltäminen ja torjuminen
täysin toimimaton paradigma = ei vastaa konkreettisen todellisuuden asettamiin ongelmiin ja haasteisiin pyrkiessään kieltämään ne niiden hyväksymisen ja rakentavan lähestymisen sijaan
dynaaminen ja rakentava vuorovaikutus = vuosikymmeniä tai –satoja vievä jatkuva, kehittyvä, syventyvä, muutosta aikaansava dialogi toisten kulttuurien ja niiden edustajien kanssa
uudistuvien rakenteiden luominen = yhteistyössä toiseuden kanssa kulttuurien sisäisten liberaalien muutosvoimien tukeminen, jotka voimistuvat yhä elinvoimaisemmiksi yhteiskunnallisiksi liikkeiksi ja vaikuttajiksi
Nämä merkitykset käsiteltiin aiemmin kirjoituksessa.

Tästä yhteistyöstä yhtenä esimerkkinä monista voi antaa Mukhtaran Bibin tapauksen. Se on yksi liikuttavimpia tosielämän tarinoita, joita olen lukenut. In the name of honour : a memoir / Mai, Mukhtar löytyy ainakin pääkaupunkiseudun kirjastosta. Wikipediasta löytyy tiivistelmä: http://en.wikipedia.org/wiki/Mukhtaran_Bibi

Siirtykäämme fatalismin käsittelemiseen, koska se on keskeinen kysymys paradigman määrittämisen kannalta. En ajattele kehityksen y väistämättömyyden hyväksymisen olevan itsessään fatalismia.
Kontekstissaan liitän fatalismin kysymyksen realismin arvioimiseen. Realismia on, että kehitys y on jo tapahtunut erittäin pitkälle useimmissa Euroopan maissa, ja näillä näkymin tulee tapahtumaan myös Suomessa. (Vaikka kehitys ei tapahtuisikaan Suomessa, paradigma ei kuitenkaan muuttuisi useimpien maiden, ja yleisesti Euroopan kohdalla.)

Toisaalta, ja tässä on merkittävä ero arvioitaessa mikä on fatalismia: Ei ole realistista nostaa sellaista näkemystä lähtökohdaksi, että kehityksen y tulisi väistämättä johtaa yhteiskunnalliseen epäonnistumiseen. Kyseessä on useiden vuosikymmenten tai muutaman vuosisadan mittainen haaste, joka on hyvin epämääräinen, monitahoinen ja johon pystyy voimakkaasti vaikuttamaan.
Tämän haasteen edessä käsien nostaminen pystyyn, kuin se olisi itseään toteuttava ennustus ghetoista, rikoksista ja pysyvästä kulttuurien välisen dialogin ja sovittelun mahdottomuudesta, se on fatalismia, koska se ei perustu realismiin. Koska seuraavien 50-100 vuoden realismia ei ole olemassa, me itse vaikutamme siihen teoillamme ja toiminnallamme.

Tästä syystä sanon, että negaation kautta rakentuvalla paradigmalla ei ole juuri suurempaa yhteiskunnallista merkitystä hedelmätöntä vastakkainasettelun syventymistä lukuunottamatta. Kehitys, jota negaatioon tukeutuva poliittinen liike vastustaa, se tulee tapahtumaan, ja on jo pitkälle tapahtunut Euroopan mittakaavassa.

Tällöin rakentava paradigma on kohdata tämä haaste, koska sen kieltäminen on lopulta järjetöntä.

Yleistykset toiseudesta ovat haitallisia, koska ne leimaavat ja satuttavat ja etäännyttävät myös meidän arvoillemme suopeita ja avoimia toisten kulttuurien edustajia, ja he ovat niitä yhteistyötahoja, joiden kanssa meidän Euroopassa ja maailmanlaajuisesti tulee rakentaa siltoja kohden tulevaisuutta.

Toivon yhdellä kuvalla pystyväni kuvaamaan tämän arvopohjaista lähtökohtaa:


(http://whyfiles.org/shorties/132cerebellum/images/brain_atlas.gif)


Joillekin tämä ehkä avautuu, useammille varmasti ei. Ihminen itsessään, ihmisen hyvinvointi on päämäärä, kaikki tuntevat, kaikki surevat, kaikki kärsivät, kaikki iloitsevat ja rakenteet tämän ympärillä ovat näiden perimmäisten päämäärien edesauttajia.

Tämä ei siksi tarkoita, että tulisi olla kulttuurirelativistinen, ei suinkaan. Avauskirjoituksessani ensimmäiseksi totesin, että kaikki kulttuurit eivät ole samanarvoisia, mikä tuntui jääneen useimmilta huomaamatta. On olemassa todellinen kamppailu ja kohdattava haaste siitä, mikä pohjimmiltaan on oikeaa ja mikä väärää. Eivätkä kaikki ihmiset todellakaan ole tästä samaa mieltä, eikä näiden kulttuuristen rakenteiden muuttuminen ole yksinkertaista. Mutta se ei ole myöskään mahdotonta. Katsokaa Eurooppaan 65 vuoden taakse. tai 165 vuoden.

Ylipäänsä ei ole mitään itsessään pyhää arvoa, mitä suojella ihmisten onnellisemman huomisen takia. Rakenteet ovat onnellisuuden mahdollistajia, ja niiden merkitys on ensisijaisen tärkeää tiedostaa, mutta ne eivät ole korvaamattomia itseisarvoja. Parasta kulttuuria on se mitä emme ole vielä synnyttäneet, parhaita rakenteita ovat ne, joita emme ole vielä luoneet.
Rooman valtakuntaa ja kansaa ei enää ole. Kukaan ei puhu arameaa. Suurin osa antiikin tietämyksestä poltettiin Aleksandrian kirjastosta. Suomalaisten esi-isät ajoivat saamelaisia väkivaltaisesti pohjoiseen. Onko säilytettävää länsimaista kulttuuria Viktoriaaninen Englanti, agraari-Suomi...?
Ihmisyys uudistuu, tämä on lopulta perimmäinen nimittäjä. Me olemme osa tätä muutosta, ja meidän tulee olla osa tätä muutosta. Emme pysty suojautumaan pysyvyyden tilaan, eikä se ole toivottavaa.

Koko maailma on jatkuvassa muutoksessa. Me katsomme vuoteen 1900 ja monella tapaa mietimme kuinka kehittymätöntä ihmisten ajattelu oli tiedollisesti ja moraalisesti ja kuinka virheellisiä monet heidän olettamuksensa olivat. Samalla tapaa vuodesta 2100 tullaan katsomaan taaksepäin 2000-luvun alkuun ja yhtä aikaa me olemme osa sen matkan rakentajia, jota ihmiskunta kulkee tulevaisuutta kohden.

Tässä muutoksessa rasistisella toiseuden stereotypioinnilla negatiivisen kautta, assosioimisella negatiiviseen toiseuden viitekehyksenä, ei ole itsessään rakentavaa annettavaa muutoskehitykselle, ja se eroaa ratkaisevasti rakentavasta kulttuurikritiikistä yleistävän luonteensa, ja fatalistisen perusolettamuksensa johdosta.

Siksi tällaisen paradigman alle rakentuva yhteiskunnallinen liikehdintä on ns. turhaa hommaa ja vaikutukseltaan lopulta lähinnä haitallista.

Toivottavasti yhä useampi kykenee tiedostamaan tämän viitekehyksen virheen, ja korjaamaan yhteiskunnallista vaikuttamistaan suuntaan, joka on torjuvan sijaan yhteistyöhaluinen ja -kykyinen ja näitä mahdollisuuksia etsivä ja kartoittava kulttuurien välisessä yhdentymiskehityksessä.

[Roope]

Tässä muutoksessa rasistisella toiseuden stereotypioinnilla negatiivisen kautta, assosioimisella negatiiviseen toiseuden viitekehyksenä, ei ole itsessään rakentavaa annettavaa muutoskehitykselle, ja se eroaa ratkaisevasti rakentavasta kulttuurikritiikistä yleistävän luonteensa, ja fatalistisen perusolettamuksensa johdosta.

Siksi tällaisen paradigman alle rakentuva yhteiskunnallinen liikehdintä on ns. turhaa hommaa ja vaikutukseltaan lopulta lähinnä haitallista.

Toivottavasti yhä useampi kykenee tiedostamaan tämän viitekehyksen virheen, ja korjaamaan yhteiskunnallista vaikuttamistaan suuntaan, joka on torjuvan sijaan yhteistyöhaluinen ja -kykyinen ja näitä mahdollisuuksia etsivä ja kartoittava kulttuurien välisessä yhdentymiskehityksessä.

Vilautapa sitä rakentavaa kulttuurikritiikkiä, niin voin verrata omia käsityksiäni siihen. Kerro ketkä siinä ovat esikuviasi. Löytyykö sellaista ehkä täältä, täältä tai täältä?

On ikävää tarttua lähinnä negatiivisiin asioihin, mutta muuta keinoa maahanmuuttopolitiikan muuttamiseksi ei tunnu olevan. Ei thorsilainen todellisuuden kieltäminen ja kriitikoiden nimittely johda kulttuurien yhdentymiseen. Sen myöntävät monet maassa pitempään asuneet maahanmuuttajatkin.

Heilut nyt aika korkealla pilvissä kaiken konkretian yläpuolella. Kerro vaihteeksi mitä mieltä olet nykyisestä maahanmuuttopolitiikasta, mille oletuksille se mielestäsi perustuu ja kuinka sitä pitäisi muuttaa. Pelkkä negatiivisuudesta naputtaminen on sekin negatiivista.

[Avrelivs]

Tämä ei siksi tarkoita, että tulisi olla kulttuurirelativistinen, ei suinkaan. Avauskirjoituksessani ensimmäiseksi totesin, että kaikki kulttuurit eivät ole samanarvoisia, mikä tuntui jääneen useimmilta huomaamatta. On olemassa todellinen kamppailu ja kohdattava haaste siitä, mikä pohjimmiltaan on oikeaa ja mikä väärää. Eivätkä kaikki ihmiset todellakaan ole tästä samaa mieltä, eikä näiden kulttuuristen rakenteiden muuttuminen ole yksinkertaista. Mutta se ei ole myöskään mahdotonta. Katsokaa Eurooppaan 65 vuoden taakse. tai 165 vuoden.

En usko että se avauskappale jäi niinkään huomaamatta kuin sen painoarvo hukkui tekstin pääosan valtavan, katteettomalta vaikuttavan optimismin alle.

Kyllä, hyvää kehitystä on ollut. Mutta myös huonoa kehitystä on ollut, taantumista primitiiviseen, barbaariseen. Korkealta voidaan pudota hyvin alas, eikä mikään takaa että sieltä voidaan enää nousta.

Ylipäänsä ei ole mitään itsessään pyhää arvoa, mitä suojella ihmisten onnellisemman huomisen takia. Rakenteet ovat onnellisuuden mahdollistajia, ja niiden merkitys on ensisijaisen tärkeää tiedostaa, mutta ne eivät ole korvaamattomia itseisarvoja.

Mitä tämä tarkoittaa? Oletko sitä mieltä, ettei todellakaan ole mitään "korvaamatonta itseisarvoa" jos ajatellaan arvojen merkitystä ihmisten onnellisuudelle? Minun mielestäni kun tietyt arvot selvästi tekevät ihmisen kaikissa oloissa onnellisemmaksi. Esimerkiksi vapaus ja itsenäisyys henkilön tasolla ovat molemmat korvaamattomia. En näe mitään tilannetta missä tavallinen, henkisesti terve ihminen voisi olla onnellisempi orjana tai vankina kuin vapaana yksilönä jolla on oikeus päättää omista toimistaan. 

Parasta kulttuuria on se mitä emme ole vielä synnyttäneet, parhaita rakenteita ovat ne, joita emme ole vielä luoneet.

Tämä on valitettavasti toiveajattelua vaikkakin kaunis ajatus. On tietysti mahdollista, että tulevaisuudessa synnytämme jonkin taivaallisen ihanan utopian, tai vain hieman tavallisemman mutta kuitenkin nykyistä paremman yhteiskunnan. On myös mahdollista, että nykyinen länsimainen kulttuuri on ihmiskunnan kulttuurikehityksen korkein piste, ja tästä matka jatkuu monikulttuurisesti ainoastaan alaspäin, kunnes olemme taantuneet varhaiskeskiajalle uskonnolliseen fundamentalismiin josta voimme yrittää rypeä ylöspäin hitaasti ja verisesti.

Mitään varmuutta siitä, että tulemme tulevaisuudessa luomaan tai edes kykenemään luomaan parempia kulttuureja ja rakenteita kuin nykyiset, ei ole. Mahdollisuuksia on, varmuutta ei. Jotkut mahdollisuudet ovat hyvin synkkiä ja johtavat paljon nykyistä huonompiin tuloksiin.

Rooman valtakuntaa ja kansaa ei enää ole. Kukaan ei puhu arameaa. Suurin osa antiikin tietämyksestä poltettiin Aleksandrian kirjastosta. Suomalaisten esi-isät ajoivat saamelaisia väkivaltaisesti pohjoiseen. Onko säilytettävää länsimaista kulttuuria Viktoriaaninen Englanti, agraari-Suomi...?

Et tunnu ymmärtävän sitä, että Viktoriaaninen Englanti halusi muuttua, agraari-Suomi halusi muuttua. Tämä ei ollut muutamien "filosofien" halua muuttua, vaan kokonaisten kansojen pyrkimystä omalta kannaltaan parempaan joidenkin yksilöiden esimerkistä inspiroituen - esimerkiksi mitä tulee naisten oikeuksiin tai teollistumisen etuihin. Jos yhteiskunnan muodostava kansa ei halua muutosta, muutosta ei tapahdu, tai jos tapahtuu, se voi herättää ikäviä vastareaktioita ja lopputulos voi olla odottamaton. Jos teollistuminen olisi ollut suomalaisille liikaa hyväksyttäväksi, olisi voinut olla kapinan ja sodan paikka, mutta eipä ollut.

Esimerkiksi minun mielestäni muutos pakkokristillisestä Suomesta ateistit hyväksyvään Suomeen oli hyvä asia, ja niin useimpien muidenkin suomalaisten mielestä. Toisaalta, muutos nykyisenlaisesta Suomesta etnisten vähemmistöjen ja kantasuomalaisten välisten toistuvien konfliktien Suomeen ei ole hyvä asia eikä haluttava asia, eikä väistämättömyys.

Säilytettävää on sellainen mitä pidetään vaihtoehtoja parempana. Tavoiteltavaa on sellainen, jota halutaan ja josta koetaan hyödyttävän. Etnisten vähemmistöjen luominen taloudelliseksi taakaksi ja jatkuvaksi konfliktien lähteeksi ei ole millään tavalla tavoiteltavaa, muiden kuin määrältään ilmeisen vähäisten "filosofien" mielestä. He voivat toki olla oikeassa, mutta voivat olla myös väärässä. Demokratian tai ainakin kansan enemmistön tahdon pitäisi ratkaista toimintatavat, ja millaiseen muutokseen pyritään ja millaista pyritään rajoittamaan. Jotta ratkaisu voidaan tehdä, on asioista kerrottava mahdollisimman paljon, eikä missään tapauksessa ainoastaan positiiviseen keskittyen vaan myös tehden selväksi negatiiviset aspektit.

Viktoriaanisesta Englannista olisi voitu modernin sijaan muuttua keskiaikaisempaan suuntaan, jossa palattaisiin kristinuskon hirmuvaltaan ja inkvisitioon ja naisten polttamiseen roviolla. Sitä ei onneksi tapahtunut, mutta pahimmassa tapauksessa niin olisi voinut käydä. 

Muutos ei automaattisesti ole positiivista.

Ihmisyys uudistuu, tämä on lopulta perimmäinen nimittäjä. Me olemme osa tätä muutosta, ja meidän tulee olla osa tätä muutosta. Emme pysty suojautumaan pysyvyyden tilaan, eikä se ole toivottavaa.

Kaikki muuttuu, mutta muutoksen suuntaa tulee pyrkiä ohjaamaan suuntaan joka on positiivista. Yllättäen ihmisillä on erilaisia mielipiteitä siitä mikä on positiivista. Enemmistön mielestä lienee parempi pyrkiä säilyttämään jokin mikä todistettavasti toimii nyt kuin vaihtaa järjestelmään joka ei ole todistettavasti toiminut missään.

Koko maailma on jatkuvassa muutoksessa. Me katsomme vuoteen 1900 ja monella tapaa mietimme kuinka kehittymätöntä ihmisten ajattelu oli tiedollisesti ja moraalisesti ja kuinka virheellisiä monet heidän olettamuksensa olivat. Samalla tapaa vuodesta 2100 tullaan katsomaan taaksepäin 2000-luvun alkuun ja yhtä aikaa me olemme osa sen matkan rakentajia, jota ihmiskunta kulkee tulevaisuutta kohden.

Saattaa olla, että vuonna 2100 kaameita tuhoja kärsineestä länsimaailmasta katsotaan takaisin 2000-luvun alkuun ja kirotaan monikulttuurisuuden ja kulttuurien yhdentymisen katteettoman optimistisia kannattajia. Se ei ole varmaa, mutta se on mahdollista. Kannattaisi huomioida sekin mahdollisuus.

Tässä muutoksessa rasistisella toiseuden stereotypioinnilla negatiivisen kautta, assosioimisella negatiiviseen toiseuden viitekehyksenä, ei ole itsessään rakentavaa annettavaa muutoskehitykselle, ja se eroaa ratkaisevasti rakentavasta kulttuurikritiikistä yleistävän luonteensa, ja fatalistisen perusolettamuksensa johdosta.

Siksi tällaisen paradigman alle rakentuva yhteiskunnallinen liikehdintä on ns. turhaa hommaa ja vaikutukseltaan lopulta lähinnä haitallista.

Väärin. Negatiivisen esilletuominen on erittäin tärkeää, koska muuten ei ole mahdollista käsitellä asiaa realistisesti ja todenmukaisesti ja tasapuolisesti, tuoden esille niin positiiviset kuin negatiiviset asiat. Positiivista tuodaan esille jo monien media-ammattilaisten ja poliitikkojen puolesta. Jonkun on tuotava esiin myös negatiivinen, tai päätökset ollaan vaarassa tehdä harhojen pohjalta.

Lisäksi asiat ovat vaihtelevassa määrin joko kallellaan positiiviseen, neutraaleja, tai kallellaan negatiiviseen. Kaikissa asioissa on hyviä ja huonoja puolia, mutta silti jotkut asiat ovat kokonaisvaikutukseltaan enemmän huonoja kuin hyviä. Ei siis ole automaattisesti väärin painottaa negatiivisia puolia jostakin asiasta, jos ne ovat merkittäviä, vakavia ja muodostavat todellisen uhan vastapainona hyvin epämääräisille ja epävarmoille mahdollisuuksille. Tämä ei automaagisesti ole fatalismia ja rasismia.

Toivottavasti yhä useampi kykenee tiedostamaan tämän viitekehyksen virheen, ja korjaamaan yhteiskunnallista vaikuttamistaan suuntaan, joka on torjuvan sijaan yhteistyöhaluinen ja -kykyinen ja näitä mahdollisuuksia etsivä ja kartoittava kulttuurien välisessä yhdentymiskehityksessä.

Tässäpä se sinun ideologiasi pääongelma onkin. Nykyinen tilanne, nykyinen politiikka on kulttuurirelativismia, sokeutta, todellisten ongelmien kieltämistä ja epädemokratiaa jossa pyritään estämään keskustelu ongelmista. Sinä sanojesi mukaan vastustat kulttuurirelativismia ja kannatat yksilön- ja mielipiteenvapauden kaltaisia länsimaisia arvoja. Miten siis käännät nykyisen maahanmuutto- ja monikulttuurisuuspolitiikan sillä tavoin "yhteistyöhaluiseksi" ettei se kuitenkaan ole kulttuurirelativistinen ja suojelee tärkeitä ihmisoikeuksia? Miten konkreettisesti teet tämän? Miten muutat nykyistä politiikkaa joka on kulttuurirelativistista, jos tavoitteesi ovat niin lähellä nykyistä politiikkaa, että eroja on hyvin vaikea huomata ja ne on erityisen helppo keskustelutaidon kikoilla häivyttää näkyvistä? Liiallista optimismia. Liian paljon ideologiaa ja odotuksia, uskoa epävarmoihin mahdollisuuksiin, liian vähän konkreettisia ratkaisuja. Liian suuri hinta, liian huonot perustelut.

Jos nykyisenlaista politiikkaa halutaan muuttaa, se ei onnistu lähes samanlaisella "monikulttuuri kyllä mutta ihmisoikeuksia ei saa unohtaa eikä kulttuurirelativismia harjoittaa" -politiikalla. Ihmiset eivät näe siinä eroa. Käytännössä se vähäinen ero hämärtyy pois, kun moraalista ylemmyyttään säteilevät maailmanparantajat muistavat vain sen "lisää monikulttuuria ja maahanmuuttoa" -osan ja unohtavat pienen mutta tärkeän "ei kulttuurirelativismia ja kyllä länsimaisia arvoja ja ihmisoikeuksia" -osan ihanan toiseuden äänekkäiden vaatimusten kannustamina. Muutos onnistuu vain politiikalla joka on näkyvästi, ilmiselvästi erilaista.

Joka tapauksessa, tällaiset keskusteluketjut ovat paljon hyödyllisempiä ja parempia ja positiivisempia kuin lyhyet kuittailut suuntaan ja toiseen. Kiitokset siis siitä.