Suora demokratia (yhdistetty)

[Rubiikinkuutio]

Suoralla demokratialla on hyvin vaikea hakea minkäänlaista kompromissia eri tahojen kantojen välillä. Otetaan esimerkkinä vaikkapa Sveitsin minimipalkkalaki, joka kaatui äskettäin kansanäänestyksessä. Kyseinen minimipalkka oli enemmistön mielestä liian korkea, mutta tarkoittaako tämä sitä, että mitään nykytason ja sen ehdotetun korkeamman tason väliltä ei tultaisi hyväksymään. Ei tietenkään. Sitä kompromissia ihmisten mielipiteiden välillä ei vaan ollut mahdollista hakea, kun ainoana työkaluna oli kankea kansanäänestysleka.

Aivan normaalisti sveitsissä päätettiin asioista parlamentaarisesti kuin täälläkin. Se pystyi edustuksellisena systeeminä tekemään samat päätöksen. Tämän LISÄKSI kansalla oli mahdollisuus kerätä nimiä ihan minkä minimipalkkamäärän verran se tahtoikaan. Jos joku summa ei mene läpi, niin voi kerätä nimiä uuteen summaan.

Jo pelkkä mahdollisuus, että parlamentin on noudatettava kansan tahtoa tekee siitä itse parlamentarismistakin siinä järjestelmässä toimivamman.

Kertoisitko miten tämä kansanäänestysmahdollisuus huonontaa sinusta sitä sveitsin suoralla demokratialla vahvistettua parlamentarismia? Vai ihan muuten vainko valitat että "ei voi neuvotella", kun voi neuvotella tasan yhtäpaljon kuin meidänkin systeemissä.

[sr]

Sveitsin esimerkistä tiedetään, että laadituista aloitteista nekin, jotka ovat päässeet nimienkeruuvaiheesta kunnialla läpi, tulevat kuitenkin äänestyksessä usein hylätyiksi. Tämä on oire siitä, että aloitteiden laatijat ovat tulkinneet käytyjä keskusteluja huonosti ja kirjoittaneet liian yltiöpäisiä aloitteita.

Ja juuri tämä on minusta se ongelma. Sen sijaan, että osapuolet olisivat hakeneet kompromissia, joka sitten olisi mennyt läpi, niin koko pitkään ja hankalaan prosessiin on pantu pyörimään ehdotus, joka ei sitten kuitenkaan mene läpi. Jos vertaan jälleen siihen asunnon ostamiseeni, niin kävisimme "neuvottelua" siten, että kumpikin meistä kirjoittaa lapulle numeron, jota sitten haudotaan puoli vuotta, minkä jälkeen kumpikin avaa sen toisen kirjoittaman numeron ja kertoo, suostuuko kauppaan sillä hinnalla. Jos kumpikaan ei suostu, aloitetaan alusta. Jos taas tuo lappuvaihe korvataan aidolla neuvottelulla, se kompromissi on mahdollista löytää paljon nopeammin. Se vaihe, kun olemme nimiä paperiin kirjoittamassa (=äänestämässä siitä, toteutetaanko kauppa vai ei), on se, mitä kutsuit "teatteriksi", koska molemmat tietävät, että asia menee läpi.

Hylätyt aloitteet ovat demokratian jätettä, mutta ne myös opettavat. Jo seuraava harjoitus voi olla menestyksekäs.

Aivan, mutta tuollainen prosessi on minusta erittäin hidas ja tämä on minusta suoran demokratian toteuttamisen yksi ongelma. Jos te ette suostu pitämään sitä minkäänlaisena heikkoutena, niin sille minä en voi mitään.

Minä en ole sanonut, etteikö suorassa demokratiassa olisi paljonkin hyviä puolia ja etteikö se sopisi joissain asioissa hyvinkin päätöksentekomenetelmäksi. Olen vain koittanut tuoda esiin sitä, että siinä on omat heikkoutensa.

[Rubiikinkuutio]

Aivan, mutta tuollainen prosessi on minusta erittäin hidas

Anteeksi miten sveitsin suora demokratia on hitaampi kuin meidän parlamentarismimme? Parlamentti päättää siellä asioista kuin täälläkin, mutta lisäksi kansa voi vaikuttaa siihen suoraan vaalikausien välillä. Miten tämä hidastaa prosessia?

[sr]

Aivan, mutta tuollainen prosessi on minusta erittäin hidas

Anteeksi miten sveitsin suora demokratia on hitaampi kuin meidän parlamentarismimme? Parlamentti päättää siellä asioista kuin täälläkin, mutta lisäksi kansa voi vaikuttaa siihen suoraan vaalikausien välillä. Miten tämä hidastaa prosessia?

Parlamentin kautta päätettävät asiat etenevät tietenkin ihan yhtä nopeasti kuin Suomessakin. Suoralla demokratialla päätettävät asiat etenevät hitaasti johtuen siitä mekanismista, jonka edellä selostin.

[Onnikka]

Aivan, mutta tuollainen prosessi on minusta erittäin hidas

Anteeksi miten sveitsin suora demokratia on hitaampi kuin meidän parlamentarismimme? Parlamentti päättää siellä asioista kuin täälläkin, mutta lisäksi kansa voi vaikuttaa siihen suoraan vaalikausien välillä. Miten tämä hidastaa prosessia?

Parlamentin kautta päätettävät asiat etenevät tietenkin ihan yhtä nopeasti kuin Suomessakin. Suoralla demokratialla päätettävät asiat etenevät hitaasti johtuen siitä mekanismista, jonka edellä selostin.

Paljon tyhmiä päätöksiä voisi jäädä tekemättä kun ei hoppuiltaisi.

Kiireisiä asioita varten voisi olla kansa valinnut kuntiin sheriffit, palopäälliköt ja vastaavat. Sekä maahan jonkinlaisen puolustusneuvoston taikka sotakabinetin joilla olisi valta sekä kyky tehdä nopeita päätöksiä.
Josko jokin muukin asia voisi kiireinen olla, siitäkin sitten etukäteen päätettäisiin ja valittaisiin että kuka päättää.

[Rubiikinkuutio]

Suoralla demokratialla päätettävät asiat etenevät hitaasti johtuen siitä mekanismista, jonka edellä selostin.

Toki, mutta nopeammin kuin meikeläisessä parlamentarismissa, jossa ne eivät etene ollenkaan.

Ymmärsinkö minä nyt oikein, että kaiken kritiikkisi jälkeen sveitsin mallli ei ollut sinusta missään kohtaa huonompi kuin meidän parlamentarismimme?

[sr]

Suoralla demokratialla päätettävät asiat etenevät hitaasti johtuen siitä mekanismista, jonka edellä selostin.

Toki, mutta nopeammin kuin meikeläisessä parlamentarismissa, jossa ne eivät etene ollenkaan.

Ymmärsinkö minä nyt oikein, että kaiken kritiikkisi jälkeen sveitsin mallli ei ollut sinusta missään kohtaa huonompi kuin meidän parlamentarismimme?

Jep. En usko, että kansalaisaloitteista seuraavien kansanäänestysten tulo parlamentarismin rinnalle olisi kokonaisuutta katsoen huono kehitys.

Minun kritiikkini suoran demokratian suhteen ovat keskittyneet enneminkin siihen, että edustuksellista päätöksentekoa korvataan suoralla demokratialla. Ja mielestäni senkään suhteen en ole ottanut täysin kielteistä kantaa, vaan siinäkin on omat hyvät puolensa. Tässä ketjussa vaan niistä hyvistä puolista ei tarvitse juurikaan keskustella, koska ne suunnilleen kaikki keskustelijat ottavat annettuina. Olen siis koittanut tuoda esiin niitä puolia, joissa minusta suoralla demokratialla päätettäessä on ongelmia. Suurella osalla keskustelijoista tuntuu nimittäin olevan se kanta asiaan, että suoran demokratian käyttö on pareto-optimaalista edustuksellisen demokratian käyttöön verrattuna, eli se on kaikissa asioissa vähintään yhtä hyvä ja joissain asioissa parempi. Jos tämä ei ole keskustelijoiden (esim. sinä, Nikolas Ojala, ääridemokraatti, Oami) kanta, niin se ei ainakaan kovin selvästi ole tullut esiin.

[Rubiikinkuutio]

Minun kritiikkini suoran demokratian suhteen ovat keskittyneet enneminkin siihen, että edustuksellista päätöksentekoa korvataan suoralla demokratialla.

Tätä ei siis kuitenkaan ole tehty sveitsissä tai missään? Eikä sitä ole esittänyt kukaan muutos puolueesta? Ylipäänsä edes teoreettista esimerkkiä kuinka?

[Nikolas]

Suurella osalla keskustelijoista tuntuu nimittäin olevan se kanta asiaan, että suoran demokratian käyttö on pareto-optimaalista edustuksellisen demokratian käyttöön verrattuna, eli se on kaikissa asioissa vähintään yhtä hyvä ja joissain asioissa parempi. Jos tämä ei ole keskustelijoiden (esim. sinä, Nikolas Ojala, ääridemokraatti, Oami) kanta, niin se ei ainakaan kovin selvästi ole tullut esiin.

Minulla on sellainen epäselvä mielikuva, että joku Hommafoorumilla olisi joskus esittänyt edustuksellisen järjestelmän korvaamista kokonaan suoralla demokratialla. Mutta en muista kuka tai milloin. Omasta puolestani voin kuitenkin sanoa: Minä en sitä ole esittänyt.

Kokonaan suoralla demokratialla johdettu valtio olisi teoriassa mahdollinen, mutta arvelen, että päivittäinen tai edes viikoittainen kansalaisten vaivaaminen politiikan kysymyksillä kävisi liian raskaaksi. Politiikan delegoimisella pienelle ryhmälle on se erityinen etu, että kaikki muut kansalaiset voivat keskittyä muihin asioihin, kuten esimerkiksi tuottavaan työhön työpaikalla ja kotona.

Tässä asiassa Sveitsin mallin vahvuus tulee hyvin esille. Edustuksellinen järjestelmä saa rauhassa toimia, ja sillä tavoin se säästää tavalliset kansalaiset useimmilta politiikan tekemisen harmeilta, mutta aina kun edustuksellisen järjestelmän toiminnassa ilmenee merkittäviä puutteita, suora demokratia ottaa kopin ja oikoo vääryydet ja älyttömyydet.

Sitäkään en tiedä, ovatko Sveitsin kansalaiset joskus joutuneet äänestämään parlamentin lakkauttamisesta. Joka tapauksessa he eivät toistaiseksi näytä innostuneen siitä ideasta.

[Kimmo Pirkkala]

Se on oma keskustelunaiheensa, tarvitseeko julkishallinnon päätännän olla niin raskasta ja kaikkialle ulottuvaa. Jos julkishallinnon päätäntämekanismein tehdään viikoittain kymmenittäin, jopa sadoittain päätöksiä, jotka eivät oikeasti ketään kiinnosta, niin pitää kyllä kysyä, romahtaako yhteiskunta, jos sellaisia päätöksiä ei vain yksinkertaisesti tehtäisi ollenkaan? Onko ihan jokaiselle elämänalueelle tunkeutuva julkishallinnon auktoriteetti oikeasti meille tarpeellinen?

Pidän kuitenkin täydellistä suoraa demokratiaa myös vähän liian korkealentoisena äkkiseltään. Mutta jos saataisiin ensin aikaiseksi ne sitovat ja edustuksellisen ylittävät suoran demokratian mekanismit, niin sehän tulisi, jos kansalaisten enemmistö niin haluaisi. Jos taas ei haluaisi, niin sitten ei.

Eli kun pää saataisiin auki, sen jälkeen suora demokratia muokkaisi itse itseään demokraattisen prosessin kautta. Eli juuri niin kuin pitäisinkin demokratian kannalta ihanteellisena.

[Oami]

Minun kritiikkini suoran demokratian suhteen ovat keskittyneet enneminkin siihen, että edustuksellista päätöksentekoa korvataan suoralla demokratialla.

Ei korvata, vaan tuodaan rinnalle. Tosin siten, että jos ne ovat jostain syystä keskenään ristiriidassa, niin suora voittaa.

Olen itseni ja edustamani puolueen puolesta ollut kannattamassa Sveitsin mallia, ja se nyt kai on yleisessä tiedossa että Sveitsissäkin on oma kansanedustuslaitoksensa, joka edelleenkin tekee suuren osan poliittisista päätöksistä.

[Kimmo Pirkkala]

Mitä vikaa Sveitsissä?
KOLUMNIT 13.08 06:00 Tekstin koko: A A A
Pitäisikö ottaa Sveitsistä mallia?
Suomeen aiotaan ostaa uusia junia Sveitsistä. Suomessa ei junia näet enää tehdä, kun se tulee niin kalliiksi. Sveitsissä junanteko kannattaa, vaikka sveitsiläinen duunari ja johtaja tienaavat tuplasti sen, mitä suomalainen.

Kimmo Kemppainen kirjoitti Helsingin Sanomissa Sveitsistä. Sveitsihän on monessa asiassa hyvin kummallinen maa. Kirjoittaja mainitsi muutamia esimerkkejä.

Sveitsissä jaetaan posti edelleen kahdesti päivässä. Suomessa posti eli Itella suunnittelee sitä, että posti jaettaisiin kahdesti viikossa. Syynä ovat korkeat palkkakulut.

Suomessa ravintoloissa ei usein tarjoilla pöytiin mitään. Sellainen ei kannata, koska tarjoilu on kallista.

Sveitsissä tarjoillaan pöytään, koska Sveitsissä palkat ovat vain puolitoista kertaa suuremmat kuin Suomessa.

Sveitsissä on jatkuva työvoimapula, vaikka maahan muuttaa vuosittain 80 000 uutta siirtolaista. Jos Suomeen tulisi suhteessa yhtä paljon siirtolaisia, olisi meillä joka vuosi noin 50 000 uutta maahanmuuttajaa.

Sveitsissä on muutakin merkillistä.

Maantiedon oppikirjoista tiedämme, että maa on lähes kauttaaltaan vuoristoa. Se ei estä kukoistavan maatalouden harjoittamista.
Sveitsiläisistä juustoista voisi kuka tahansa olla kateellinen. Sveitsi maksaa myös tuottajilleen reilusti maataloustukea, jotta nämä pärjäisivät tuottaessaan kotimaista ruokaa. Sveitsiläinen elintarviketeollisuus on maailmankuulua ja toimii hyvin kansainvälisesti.

Suomessa on muotia haikailla Nato-jäsenyyden perään. Itse pääministeri Alex Stubb on sanonut, että Suomi ei ole täydellisesti läntisen arvoyhteisön jäsen ennen kuin on päässyt Natoon.

Stubbin säännön mukaan Sveitsi ei ole länsimaa. Sveitsi on ollut ikiajat liittoutumaton ja pysytteli  jopa toisen maailmansodan aikana puolueettomana. YK:hon se liittyi vasta tällä vuosituhannella, samaan aikaan Itä-Timorin kanssa.

Sveitsi ei silti ole mikään sotilaallinen tyhjiö. Sveitsiläisillä on hyvä armeija ja merkittävä sotateollisuus. Tarvittaessa miehet saadaan aseisiin alta aikayksikön, koska armeijan käyneillä miehillä on varustus kotonaan. Sveitsiä ei yllätetä noin vain.

Sveitsi on ääridemokratia. Lähes kaikki asiat ratkaistaan kansanäänestyksellä. Maa on niin demokraattinen, että sveitsiläiset eivät yleensä tiedä edes presidenttinsä nimeä.

Sveitsiläiset ovat tietenkin äärimmäisen konservatiivisia. Hyvä esimerkki on naisten äänioikeus. Sitä ei meinattu saada läpi millään, koska kansa sai päättää.

Kansa tarkoitti tietenkin miehiä. Loppujen lopuksi äijänköriläät taipuivat antamaan rouvilleen äänioikeuden myös valtion asioihin. Kodin asioistahan rouvat ovat päättäneet aina.

Tämä asia lieneekin yksi harvoista, joissa Sveitsi on ollut jäljessä meitä suomalaisia. Sen sijaan monessa muussa he ovat hevosenmitan edellä.
Sveitsiläiset tekevät kaiken, mitä tekevät, äärettömän hyvin. Priimaa pukkaa, vaikka hyvää yritetään tehdä. Homekoulujen rakentajat eivät Sveitsissä pärjää.

Sveitsi on toimiva, rikas ja äärettömän tylsä maa. Siellä ei tapahdu mitään odottamatonta, eihän Sveitsissä ole edes lakkoja. Kun suomalaiset vaikenevat kahdella kielellä, sveitsiläiset tekevät sen neljällä.

Tylsyydessä ja tavallisuudessa on myös hyvät puolensa.

Sveitsiläiset eivät aiheuta kenellekään harmia. Sveitsi ei sodi naapureitaan vastaan, ei värkkää kauppaboikotteja, ei rakentele ydinpommeja eikä häiriköi muutenkaan.

Kun muut melskaavat, sveitsiläiset jodlailevat muina miehinä ja soittelevat aikansa kuluksi alppitorviaan.

Totta, ei sellainen ole jännittävää. Hyvä puoli asiassa on se, että maailma pysyy sveitsiläisellä meiningillä sittenkin aika hyvin pystyssä.

Pitäisiköhän meidän ottaa mallia Sveitsistä mieluummin kuin jostakin muusta?

Vai olisiko se sittenkin jännitystä rakastaville suomalaisille liian tylsää?

LAURI KONTRO

http://www.kantrilehti.fi/kolumnit/kolumnit/mitä-vikaa-sveitsissä-1.67726

[Kimmo Pirkkala]

Se erotus, kuinka paljon meidän yhteiskuntamme on sveitsiläistä yhteiskuntaa kalliimpi ja tehottomampi, on edustuksellisen demokratian hinta. Meidän poliittinen järjestelmämme on todella kallis, se tuottaa kotoperäistä korruptiota, hyvävelijärjestelmää, älyttömän raskasta byrokratiaa, virkakoneistoa, poliittisia virkanimityksiä ja melko tarpeettomien ohella jopa täysin turhia julkistalouden palveluita.

Maailmanhistoriassa vallitsee selvä jatkumo ja korrelaatio; Mitä keskittyneempi ja epädemokraattisempi on yhteiskunnallinen päätöksenteko, sen köyhempi on yhteiskunta. Mitä hajautetumpi ja demokraattisempi on päätöksentekojärjestelmä, sen vauraampia me olemme. Tämä on täysin loogista, sillä keskitetyssä järjestelmässä päättäjät ottavat omansa yhteisistä resursseista ja väistämättä jakavat sitä oman mielensä mukaan. Mekään kaikkine puoluetukinemme ja sullemullepoliitikkoinemme emme ole siitä vapaat. Me maksamme edustuksellisen demokratian "järjestelmäveroa" valtavan suuren osuuden resursseistamme.

Positiivista on tietysti se, että suurimmalla osalla tämän pallon yhteiskunnista tuo järjestelmävero on vieläkin raskaampi.

[Nikolas]

Laitoin Hommawikiin esille Dolf Sternbergerin 44 vuotta vanhan tekstin Ursprung der repräsentativen Demokratie – ei suinkaan kiinnostuksesta ja rakkaudesta saksan kieltä kohtaan (nimittäin kun en osaa saksaa), vaan kyseessä on edustuksellisen demokratian kritiikki, joka voisi kiinnostaa myös suorasta demokratiasta innostuneita.

[Nikolas]

Laitoin Hommawikiin esille Dolf Sternbergerin 44 vuotta vanhan tekstin Ursprung der repräsentativen Demokratie – ei suinkaan kiinnostuksesta ja rakkaudesta saksan kieltä kohtaan (nimittäin kun en osaa saksaa), vaan kyseessä on edustuksellisen demokratian kritiikki, joka voisi kiinnostaa myös suorasta demokratiasta innostuneita.

Ei ole mitenkään itsestäänselvää, miksi tämän pitäisi kiinnostaa. Alkuperäisen innoituksen sain tästä tekstistä:

Suomen yhteiskuntajärjestelmän päätöksenteko on välillinen ja pystysuora, eikä kansalaisten poliittisiin aktiivisiin perusoikeuksiin kuulu kansanaloite- ja päätöksenteko asiakysymyksissä. Suomen perustuslaki perustuu yksinomaan edustukselliseen demokratiaan. Sveitsin suoran demokratia lienee yhtäpitävä sekä kristillisen ydinajatuksen (lähimmäisen palveleminen eikä hänen hallitseminen) että demokratian tieteellisen määritelmän kanssa. Yksinomaan edustuksellinen demokratia ei näitä ehtoja täytä.

Professori Dolf Sternberger, Heidelbergin edesmennyt rehtori ja arvostettu tiedemies, esitti edustuksellisen demokratian käsittävän tutkimuksensa tuloksen Schweizerische Institut für Auslandforschung nimisessä tutkimuslaitoksessa Zürichissä 15.6.1970 otsakkeella Ursprung der repräsentativen Demokratie. Hän todisti, ettei vaalien perusteella kokoonpantu lakiasäätävä elin voinut olla yhteiskunnan pienoiskoossa oleva poliittinen "peilikuva". Edustuksellisilla menetelmillä ei ole mahdollista toteuttaa demokraattista päätöksentekoa, Sternberger toteaa. Thomas Paine oli edustuksellisen järjestelmän suuri "profeetta" ja onnistui istuttamaan lempiajatuksensa varsin menestyksellisesti sekä Pohjois-Amerikkaan että Eurooppaan. Sternberger muistuttaa, että Paine oli korsetin valmistaja Lontoosta, myöhemmin journalisti, jonka "älyllisessä lyhytjärkisyydessä oli jotain suurenmoista".

Dolf Sternberger ei löytänyt edustuksellisessa "demokratiassa" sellaista mekaanista voimansiirtokoneistoa, millä valitsijan tahto siirtyisi valitulle kansanedustajalle. Mikäli se on olemassa, millainen on koneiston rakenne, onko tahdon siirtyminen voitu tieteellisin keinoin todeta, onko se käytännössä havaittu, onko siirtymisessä jotain lainmukaisuutta? Sternberger ei löytänyt näihin kysymyksiin tieteellisesti päteviä vastauksia. Hänen johtopäätöksensä oli, että edustuksellinen "demokratia" on fiktio, joka perustuu illuusioon. Siitä on tullut dogmi, joka on saanut jalansijaa sekä oikeusopissa että yleisessä valtio-opissa.

Suora demokratia perustuu tieteellisesti järkiperäiseen johdonmukaisuuteen, yksinomaan edustuksellinen "demokratia" metafyysiseen olettamukseen. Näin voidaan Dolf Sternbergerin analyysin perusteella päätellä. Jo Jean-Jacques Rousseau oli todennut Yhteiskuntasopimus-teoksessaan, että kansalaisten tahto la volonté générale on siirtämätön ja jakamaton, eikä näin ollen ole edustettavissa.

Suoran demokratian menetelmin legitimoituvat edustuksellisesti tehdyt päätökset ja säädetyt lait kansalaisten ratifiointioikeuden puitteissa.

Lähde: http://www.helsinki.fi/agora/vara/mielipide/neljan_kriteerin_demokratia.html

[huhha]

Voisiko suoran demokratian sijasta ajatella, että edustuksellista systeemiä muutettaisiin ongelmakeskeisemmäksi? Eli kansanäänestyksellä valittaisiin tiimi/henkilö hoitamaan joku asia kuntoon, tiimin suunnitelman pohjalta. Tiimin löytämästä ratkaisusta, esim. laista, vielä äänestettäisiin.

Yksi suoran demokratian ongelma on se, että se vaatii päätöstä kaikilta äänestäjiltä, asiasta johon liittyviä seikkoja ei useimmiten tunneta etukäteen (etenkään äänestäjät eivät tunne, ja tällaisen tuntemuksen saavuttaminen kaikille olisi tehotonta), ja tähän päätökseen lukkiutumista.

Edustuksellisen demokratian suurin ongelma on se, että poliitikot ovat idiootteja, jotka eivät kykene oppimaan mitään tai muuttamaan mieltään mistään. (Johtajilla ei ole aikaa ja energiaa kasvattaa henkistä pääomaa, vaikka maratooneille ym. tapahtumiin ehtisikin; eikä varaa osoittaa epävakautta joka on välttämätöntä avoimelle ongelmanratkaisulle ja oppimiselle.) Jos uusi ongelma ilmenee, he ovat täysin kädettömiä, vaikka kansa keskimäärin tietäisi kyllin hyvän ratkaisun monissa asioissa, ja joku asiantuntija todella hyvän ratkaisun lähes varmasti.

Ongelmakeskeisessä demokratiassa pää-, vv- ja pari muuta ministeriä hoitaisi juoksevia asioita, kun taas tiimit tekisivät paljon muille ministeriöille aikaisemmin langenneesta työstä. Koska asiantuntijat hakisivat mandaattinsa suoraan kansalta eikä puolueelliselta ja eturyhmien kanssa suhmuroivalta hallitukselta, politiikka voisi olla yleishyödyllisempää ja jopa vakaampaa.

[Kimmo Pirkkala]

Ikäväkseni totean olevani oikeassa.

Ikäväkseni totean olevani oikeassa.

Kansalaisaloitteiden käsittelyä seurattaessa minulle on hiljalleen avautunut, että yhtään kansalaisaloitetta eivät poliitikot tule hyväksymään. Miksi? Siksi, että agendat, jotka poliitikkojen mielestä voidaan hoitaa varsin vaivattomasti, tulevat myös hoidetuksi. Sellaiset asiat taasen, joihin poliitikot eivät oikein halua koskea ja joita eivät halua hyväksyä, eivät tule hoidetuksi. Näin ollen väistämättä juuri sellaiset asiat myös päätyvät kansalaisaloitteiksi.

Ja sama yllämainittu logiikka, joka johtaa minkä tahansa agendan kansalaisaloitteeksi päätymiseen, johtaa myös siihen, että poliitikot tulevat ampumaan alas jokaisen kansalaisaloitteen. Yleensä jollain juridis-hallinnollisella nonsensella. Katsokaapa vain; kaikki kansalaisaloitteet tulevat kaatumaan.

Mutta ei nykysysteemi silti ole hukkaan heitettyä työtä. Juuri se, että poliitikot kaatavat kaikki agendat tulee kasvattamaan suomalaiset kypsäksi suoran demokratian vaatimukselle. Lopulta se tulee.

Kotimaa

Kotimaa 13.10.2014 klo 6:32 | päivitetty 13.10.2014 klo 6:52
Kansalaisaloitteet lässähtävät toinen toisensa perään – Missä on syy?


Suurin toivein viritetty mahdollisuus kansalaisaloitteista on osoittautumassa suutariksi. Kansalaisjärjestö pitää eduskunnan perusteita aloitteiden hitaalle käsittelylle jopa tekosyynä.

Kaikki eduskuntaan asti edenneet kuusi kansalaisaloitetta ovat kaatumassa. Eduskunta ei ehdi niitä käsitellä ja uudelle niitä ei voi siirtää.

Suurin osa aloitteista on pysähtynyt niiden teknisten puutteiden takia. Silti kansalaisjärjestössä toivotaan, että edes yksi etenisi jollain tavalla.

– Toivon, että vielä ainakin osittain joku aloite menisi läpi, Avoin ministeriö ry:n puheenjohtaja Joonas Pekkanen sanoo.

"Nimien kerääjille poliittista oikeusturvaa"

Pekkanen pitää aloitteiden teknistä kehnoutta huonona perusteena käsittelyn hitaudelle.

– Minun mielestäni on jonkun verran vedottu ihan lakiteknisiin puutteisiin täysin syyttä ja käytetty sitä tekosyynä, ettei aloitetta voisi kunnolla ottaa huomioon eduskunnassa, Pekkanen toteaa.

Lisäksi hän toivoo, että aloitteiden käsittelyä muutettaisiin eduskunnassa avoimemmaksi. Hän muun muassa haluaisi lisää avoimuutta valiokuntakäsittelyyn. Hän esittää myös, että hylätyistä kansalaisaloitteista voisi järjestää neuvoa-antavan kansanäänestyksen.

– Olisi ainakin jonkinlainen poliittinen oikeusturva niillä kansalaisilla, jotka ovat nähneet ison vaivan 50 000 kannattajan keräämiseen.

Asiantuntija: Keskustelunherättäjiä

Valtio-opin professori Jan Sundberg ei pidä tilannetta kansalaisaloitteiden osalta ihan noin synkkänä.

– Tämä herättää keskustelua. Ei välttämättä niiden allekirjoittajien kesken, vaan leviää laajalle kansan piiriin. Ehkä jää muistiin ja tulevaisuudessa tulee vaikuttamaan, kun hallitus tekee lakialoitteen, Sundberg kertoo.

Sundberg vie ajatuksen vielä pitemmälle. Hän pitää mahdollisena, että kansalaisaloite johtaisi joissain tapauksissa suoraan kansanäänestyksiin.

– Yleensä aloitteet on kytketty kansanäänestyksiin. Näinhän ei ole nyt sitten Suomessa. Jos sille annettaisiin enemmän valtaa, niin voisi ehkä tulla enemmän vallanjakoa. Mutta tämä on tällaista jossittelua ja ajattelua, jota voisi ehkä tulla tulevaisuudessa, Sundberg sanoo.

[Faidros.]

^Tossavaisella on aiheesta blogi usarissa.

[Miniluv]

^ http://reijotossavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/177853-kansalaisaloitteet-on-saatava-asialliseen-kasittelyyn

[törö]

Tässä suoran demokratian puuhaamisessa on se vika, että perusolettaman mukaan keskivertourpo on pätevä päättämään muiden asioista iltapäivälehtipohjalta, vaikka tällä tyylillä saataisiin vain entistä tyhmempiä päätöksiä.

Jos sen sijaan otettaisiin paremmin huomioon ne, joita ongelmakohdat koskettavat, niin voitaisiin saavuttaa jopa edistystä.

Esimerkiksi Ruotsin tyyliin mamuuntuvien lähiöiden järjestyksen ylläpidosta ei kannata päättää antamalla joka urpon vaikuttaa, koska Ruotsin tilanteesta näkee, että se johtaa vain ongelmien pahenemiseen. Rikollisuus ja mellakat lisääntyvät ja järjestyspoliisia ollaan korvaamassa dialogipoliisilla.

Antamalla sekä ongelmalähiöiden asukkaiden että poliisin vaikuttaa päätöksen tekoon saataisiin järkevämpiä päätöksiä. Asukkaat saisivat äänestää vaihtoehdoista ja poliisit äänestäisivät niistä mieleisensä tai jättäisivät menemättä mukaan pelleilyyn ollenkaan.

Eli jos asukkaat haluaisivat dialogipoliisin vaarantavan henkensä joutavanpäiväisessä perseilyssä, koko lähiö jäisi ilman poliisin palveluita jollei yli puolet poliisivoimista kiinnostuisi ajatuksesta.

Näin ollen jopa viherpunikeilla ja mamuaktiiveilla olisi vaihteeksi motiivi käyttää järkeä. Jos jutun juoni ei valkenisi heti, niin muutama viikko poliisin äänestyksen jälkeen tilanne olisi selvillä ja voitaisiin järjestää uudet äänestykset. Silloin useimmat aktivistitkin olisivat valmiita tinkimään narsismistaan ja ajattelemaan tilannetta muidenkin näkökulmasta.

Enemmistödemokratian lisääminen tilanteessa, jossa valtamedia palvelee suunnilleen kaikkea muuta kuin kansaa, johtaa vain siihen, että yhteiskunta vajoaa syvemmälle paskaan.

[Rubiikinkuutio]

Tässä suoran demokratian puuhaamisessa on se vika, että perusolettaman mukaan keskivertourpo on pätevä päättämään muiden asioista iltapäivälehtipohjalta, vaikka tällä tyylillä saataisiin vain entistä tyhmempiä päätöksiä.

Mitkä vaikkapa viiden edellisen hallituksen päätöksistä olisivat olleet sinusta huonompia kansalla äänestettynä? Pakkoruotsi? Pakolaispolitiikka? Joku muu mikä?

[Lalli IsoTalo]

Tässä suoran demokratian puuhaamisessa on se vika, että perusolettaman mukaan keskivertourpo on pätevä päättämään muiden asioista iltapäivälehtipohjalta, vaikka tällä tyylillä saataisiin vain entistä tyhmempiä päätöksiä.

Perusurpo ei vatkuttaisi Suomelle 50 miljardin takuita ihan vain tehdäkseen vaikutuksen isoihin poikiin, toisin kuin ammattipoliitikot.

Tynnyrillinen tiltin saaneita apinoita edustaa suurempaa viisautta talousasioissa kuin edellinen hallitus.

[Dredex]

Perusurpo ei vatkuttaisi Suomelle 50 miljardin takuita ihan vain tehdäkseen vaikutuksen isoihin poikiin, toisin kuin ammattipoliitikot.

Tynnyrillinen tiltin saaneita apinoita edustaa suurempaa viisautta talousasioissa kuin edellinen hallitus.

Mutta jotkuthan tekevät kaikki aloitteet, mistä sitten äänestetään. Kun kansa saisi äänestää, aloitteiden tekijät tekisivät erilaisia hämärtäviä lakeja, kuten "yhteiseen hyvään puhaltaminen", ja kun tämä astuu voimaan, rahat puhalletaan.

[Nikolas]

Mutta jotkuthan tekevät kaikki aloitteet, mistä sitten äänestetään.

Kuten Suomessa ja Sveitsissä, mutta sillä erotuksella, että Sveitsissä kansa myös äänestää aloitteista. Suomessa kansa saa katsoa sivusta, kuinka eduskunta on käsittelevinään aloitteen, ennen kuin työntää sen ö-mappiin.

Kun kansa saisi äänestää, aloitteiden tekijät tekisivät erilaisia hämärtäviä lakeja,

Ei. Aloitteiden tekijät tekevät aloitteita. Siitä on vielä matkaa lakiin.

kuten "yhteiseen hyvään puhaltaminen", ja kun tämä astuu voimaan, rahat puhalletaan.

Kyllähän Sveitsissäkin on tehty aloitteita yhteisten rahojen käärimisestä parempiin taskuihin, mutta huonoilla aloitteilla on huonot mahdollisuudet selvitä: (1) nimienkeruuvaiheesta, sillä huonoimmat aloitteet eivät pääse edes tästä vaiheesta läpi, ja (2) kansanäänestyksestä, jossa oikeasti pitää saada lakialoitteelle enemmistön kannatus.

[Dredex]

Suomessa kansa saa katsoa sivusta, kuinka eduskunta on käsittelevinään aloitteen, ennen kuin työntää sen ö-mappiin.

Totta, käsittelevinään käsittely on kyllä aika turhauttavaa. Mutta eikös hylättyjä aloitteita välillä palauteta käsittelyyn? Ja parempi että edes käydään läpi ja kerrotaan miksi hylättiin, kuin että heitettäisiin suoraan ö-mappiin.

Ei. Aloitteiden tekijät tekevät aloitteita. Siitä on vielä matkaa lakiin.

Tarkoitinkin, että tekevät aloitteita laeista, joilla puhalletaan "yhteiseen hyvään".

Kyllähän Sveitsissäkin on tehty aloitteita yhteisten rahojen käärimisestä parempiin taskuihin, mutta huonoilla aloitteilla on huonot mahdollisuudet selvitä: (1) nimienkeruuvaiheesta, sillä huonoimmat aloitteet eivät pääse edes tästä vaiheesta läpi, ja (2) kansanäänestyksestä, jossa oikeasti pitää saada lakialoitteelle enemmistön kannatus.

Sitten tietysti tulisi kansalle lueskeltavaa, että osaisi äänestää.

[Jari Leino]

Eduskunnassa pidettiin eilen hyviä puheenvuoroja suoran demokratian puolesta peräti kahden kansanedustajan toimesta. Tässä James Hirvisaaren puheet:

Demokratiaselonteko

DEBATTI:

James Hirvisaari /m11 (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies!

Selonteossa käsitellään myös suoraa demokratiaa, mutta mietinnössä sitä ei edes mainita. Odotin, että valiokunta ottaisi väkevämmin kantaa demokratian kehittämiseen ja esimerkiksi kansanäänestyksiin. Tämmöisen selonteon yhteydessä valiokunta olisi voinut tehdä hienoja linjanvetoja, mutta lieneekö niin, että oikeasti pelätään sitä kansan mielipidettä? Selonteossa mainitaan selvästi, sanatarkasti: "kansalaisilla on halua osallistua päätöksentekoon nykyistä enemmän suoran demokratian keinoin, ja esimerkiksi kansanäänestyksen käyttöä toivotaan lisättävän".

Arvoisa puhemies!

Mielestäni päätösvaltaa pitää antaa kansalle eli muuttaa perustuslakia sitovien kansanäänestyksien mahdollistamiseksi Suomessa. Mutta mikä meitä pidättelee? Olenko minä täällä salissa ainoa, joka sellaisia haluaa?


PUHEENVUORO:

James Hirvisaari /m11:

Arvoisa puhemies!

Luin perustuslakivaliokunnan mietinnön hyvinkin tarkasti, koska aihe sattuu minua aivan erityisesti kiinnostamaan. Joudun nyt hieman moittimaan valiokuntaa erityisesti siitä, että vaikka valtioneuvoston demokratiaselonteossa oli kiitettävästi asiaa suorasta demokratiasta, se on mietinnössä sivuutettu olankohautuksella.
Puheenjohtaja, edustaja Koskinen juuri sanoi, että kaikkeahan ei tarvitse kommentoida sieltä, mutta tokihan valiokunta olisi suoraa demokratiaa korostanut, jos olisi pitänyt sitä tärkeänä. Kansanäänestyksiä ei ole mainittu mietinnössä eikä kummassakaan lausunnossa, vaikka suora demokratia merkitsee juuri kansanäänestyksiä ja erityisesti sitovia sellaisia. Kuitenkin itse selonteossa sille oli annettu hyvin tilaa. Tuntuu, että tämä eduskunta pelkää suoraa demokratiaa. Onko todellakin niin, että tämä eduskunta pelkää kysyä kansan mielipidettä?

Oikeusministeriön 10 vuotta sitten julkaistussa selvityksessä, johon käsittääkseni puheenjohtaja, edustaja Koskinenkin viittasi aiemmin nimeltä, Valtiollisen kansanäänestyksen kehittämistarpeet Suomessa - arvioita ja kehittämislinjoja, sanotaan näin: "Kansanäänestys on yksi keskeisimmistä valtiollisen tason suoran kansanvallan keinoista, mistä syystä sillä on keskeinen asema suoraa kansanvaltaa kehitettäessä." Siis puhutaan valtiollisen tason asiasta.

Samassa yhteydessä muistutettiin, että perustuslain 14 §:ssä säädetään julkisen vallan velvollisuudeksi edistää yksilön osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Demokratiaa on mahdollista ja syytäkin kehittää oikeusministeriön aiempien linjausten mukaisesti. Nyt käsittelyssä oleva selonteko ei ole niiden kanssa missään ristiriidassa. En tiedä tämän hetken tarkkaa tilannetta, mutta muutama vuosi sitten sitovat kansanäänestykset olivat mahdollisia 22 Euroopan maassa, kun taas kansanäänestykset ovat vain neuvoa-antavia kolmessa maassa, ja ne ovat Bulgaria, Luxemburg ja Suomi. Se ei meitä mairittele. Asian korjaamiseksi tarvitaan selkeitä toimenpiteitä.

Arvoisa puhemies!

Vaikka valiokunta osin moittii selontekoa toimenpiteiden riittämättömyydestä, mietintö on aiheen painoarvoon nähden kovin heiveröinen. Olisin kaivannut vahvoja linjanvetoja. Suoran demokratian lisäksi vahvoja toimia olisivat nettiäänestysten vauhdittaminen, johon ministeri tosin äsken viittasi, että sitä tullaan tekemäänkin, mikä on hieno asia, ja uusien työkalujen etsiminen kansalaisvaikuttamiselle ja kansalaisaloitteen kehittäminen niin, että aloite pysyy voimassa kaksi vaalikautta eikä siis raukea vaalikauden lopussa, kuten nyt tapahtuu.

Tulevaisuusvaliokunnalla oli joitakin raikkaita ehdotuksia, mutta sivistysvaliokunnan lausunnossa pisti silmään mitätöivä ja väheksyvä kanta suoraa demokratiaa kohtaan.

Myös edustuksellisessa demokratiassa on kovasti kehittämistä. Puolueisiin perustuva järjestelmä, jota kutsun poteropolitiikaksi, minua erityisesti tympii, koska se jakaa ihmisiä eri leireihin ja saa aikaan jopa vihanpitoa. Politiikka on toki myös aatteiden kilpailua, mutta erityisesti suuria päätöksiä pitää kyetä tekemään asiat edellä eikä puoluekuri edellä.

Lisäksi, olipa demokratian soveltamismuoto mikä tahansa, sen onnistuminen edellyttää totuudenmukaista informaatiota. Valitettavasti se tällä hetkellä puuttuu Suomessa sekä mediasta että puolueiden omasta viestinnästä. Tässä mielessä mietintö ihan oikein kiinnittää huomioita Yleisradion rooliin. Lyhyt lainaus mietinnöstä: "Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia. Valiokunta korostaa edellä mainitun tehtävän tärkeyttä julkisen palvelun ohjelman toimintaa järjestettäessä ja painottaa Yleisradion vastuuta ja merkitystä varsinkin asiantuntevien ja asiallisten vaaliohjelmien tuottamisessa sekä yhteiskunnallisia kysymyksiä ja politiikkaa koskevan monipuolisen, analyyttisen puolueettoman tiedon välittämisessä." Siinä oli mielestäni mietinnön parasta antia, mutta Ylen olisi mentävä itseensä, sillä sen toiminta on mielestäni ollut edellä mainitussa mielessä tähän saakka täysin ala-arvoista.

Arvoisa puhemies!

Demokratiaa on syytä kehittää perustuslain viitoittamaan suuntaan. Tarvitsemme rohkeutta antaa päätösvalta kansalle, tarvitsemme suoraa demokratiaa ja sitovia kansanäänestyksiä. Onko niin, että muutospuolue on ainoa eduskuntapuolue, joka niitä haluaa toteuttaa?

VIDEOT:

DEBATTI

http://verkkolahetys.eduskunta.fi/webtv.case#c=40799798&v=41379981&p=1446172&t=2

PUHEENVUORO

http://verkkolahetys.eduskunta.fi/webtv.case#c=40799798&v=41379981&p=5681027&t=2

[Jari Leino]

 Olli Immosen puheenvuoro demokratiaselonteosta:

http://verkkolahetys.eduskunta.fi/webtv.case#c=40799798&v=41379981&p=27491000&t=2

[Nikolas]

Näin eduskuntavaalien alla innostuin kirjoittamaan: Kohti aitoa demokratiaa

[Raaka banaani]

Jonkinlaista demokratiatoivetta katsoisin edustavan sen, että neljä viimeisintä kansalaisaloitetta jo otsikoissaan esittää kansanäänestystä. Ihan helppoa olisi alkaa järjestämään kansanäänestys automaattisesti aina kun riittävä määrä allekirjoituksia on tullut. Viisikymmentä tuhatta allekirjoitusta vaikuttaa turhan suurelta määrältä sen perusteella että vain muutamia on eduskuntaan asti mennyt. Puoletkin riittäisi. Itsenäisyyspäivä voisi olla hyvä vuosittainen päivä kansanäänestyksille, niinä vuosina kun vaaleja on, voisi niiden yhteydessä olla myös kansanäänestykset.

16.7.2015 Kansalaisaloite kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa
4.7.2015 Kreikan tukipaketti 3 osallistumisesta Kyllä/Ei kansanäänestys
11.7.2015 Kansanäänestys Fennovoiman ydinvoimalaprojektista Pyhäjoella
11.7.2015 Puolustusliitto Naton jäsenyyshakemus ja kansanäänestys

Tätä menoa vain aika loppuu kesken, valtio velkaantuu liiaksi jotta kansanäänestyksiä tai muutakaan valtaa uskallettaisin kansalle antaa. Kreikan tukipaketti ei taida kummoista kannatusta kansalta saada, silti vaan rahaa lahjoitellaan miljardeja koska korruptio. Kotimaan ongelmat unohdetaan.

[Nikolas]

Jonkinlaista demokratiatoivetta katsoisin edustavan sen, että neljä viimeisintä kansalaisaloitetta jo otsikoissaan esittää kansanäänestystä.

Se on oikein. Jokainen aloite pitäisi muotoilla siten.