Suora demokratia (yhdistetty)

[femacco]

Suomessa äänestykset ovat kuitenkin neuvoa antavia, eivät sitovia.

[Markkanen]

Sveitsin suorassa demokratiassa äänestetään yleensä joukolla vain silloin kun kansanedustajien esittämä lakiesitys jakaa mielipiteitä. Monet lait mitä äänestetään on tavallisen kansalaisen kannalta katsottuna merkityksemätön. Kun kansanedustajat esittivät Sveitsissä mm. Natoon liittymistä niin äänestyspresentti oli aivan toinen. Kansa ei halunnut, että Sveitsi liittyisi Natoon. Jos Suomessa tehdään kansanäänestys vaikka Natosta niin se voisi hyvinkin mennä läpi ja mentäisiin Natoon. Aivan samoin kuin äänestimme aikanaan EU:n menemisestä. Valtapoliitikot esittävät kansalle yksisilmäistä totuutta koko median voimin ja pelotellaan. Suomessa kun poliitikot ja media saa esittää mitä he haluavat totuudesta riippumatta.

Suomi on muutenkin varsin omalaatuinen EU-maa. Tsaarin ajan ajattelumalli hallituksessa kukoistaa. Kyllä esim. Virolaiset ovat meitä paaaaljon edistykseempia kansaa kun he tulevat toimeen paljon pienimmällä määrällä EU-direktiivejä. Vain aniharva direktiivi on pakollinen "laki". Niitä ei tarvitse hyväksyä tai noudattaa kirjaimellisesti. Suomi on ratifioinut KAIKKI EU:ta tulleet direktiivit ja noudattaa niitä tarkasti. Holhousyhteiskunta kun on se juttu. Miten tällaiseen puupäitten epädemokratiaan saataisiin istumaan joku suora demokratia??? Jompi kumpi pitäisi sitten vaihtaa. Joko kansa tai sitten poliitikot.

[Ilkka Partanen]

Sveitsin suorassa demokratiassa äänestetään yleensä joukolla vain silloin kun kansanedustajien esittämä lakiesitys jakaa mielipiteitä. Monet lait mitä äänestetään on tavallisen kansalaisen kannalta katsottuna merkityksemätön. Kun kansanedustajat esittivät Sveitsissä mm. Natoon liittymistä niin äänestyspresentti oli aivan toinen. Kansa ei halunnut, että Sveitsi liittyisi Natoon. Jos Suomessa tehdään kansanäänestys vaikka Natosta niin se voisi hyvinkin mennä läpi ja mentäisiin Natoon. Aivan samoin kuin äänestimme aikanaan EU:n menemisestä. Valtapoliitikot esittävät kansalle yksisilmäistä totuutta koko median voimin ja pelotellaan. Suomessa kun poliitikot ja media saa esittää mitä he haluavat totuudesta riippumatta.

Eli Suomen kansaa ei ole sumutettu siinä vaiheessa kun he äänestävät samoin kuin sveitsiläiset ja vastustavat NATO:a sekä EU-jäsenyyttä?

Suomi on muutenkin varsin omalaatuinen EU-maa. Tsaarin ajan ajattelumalli hallituksessa kukoistaa. Kyllä esim. Virolaiset ovat meitä paaaaljon edistykseempia kansaa kun he tulevat toimeen paljon pienimmällä määrällä EU-direktiivejä. Vain aniharva direktiivi on pakollinen "laki". Niitä ei tarvitse hyväksyä tai noudattaa kirjaimellisesti. Suomi on ratifioinut KAIKKI EU:ta tulleet direktiivit ja noudattaa niitä tarkasti. Holhousyhteiskunta kun on se juttu. Miten tällaiseen puupäitten epädemokratiaan saataisiin istumaan joku suora demokratia??? Jompi kumpi pitäisi sitten vaihtaa. Joko kansa tai sitten poliitikot.

Viro on myöskin EU:n ja NATO:n jäsen. Mites se nyt silleen, oliko sielläkin tilanne sellainen että "valtapoliitikot esittävät kansalle yksisilmäistä totuutta koko median voimin ja pelotellaan"? 

[Markkanen]

 Käsittääkseni valtaosa suomalaisista kannattaa puolueettomuutta. Ei siinä tarvita edes kansanäänestystä. Viro on Natossa, mutta Ruotsi taas ei. Mikä tässä yhtälössä on natoon liittymisen puolesta tai vastaan? Nato on kylmän sodan aikainen jäänne joka ei toimi enää niinkuin ennen. Jopa USA on harkinnut kustannussyistä supistaa EU-alueen puolustusta. Nato ei omista yhtään panssarivaunua tai hävittäjää. Sen tekee EU-maat omasta pussistaan. On naiivia ajatella, että Nato ratkaisisi meidän tilannetta WW3 sodassa yhtään mitenkään. Lakatkaa pölvästit unelmoimasta. Sveitsi niin kuin Suomikin luottaa omaan reserviläisarmeejaansa. Kansalaisilla on aseita kotona (Sveitsillä valtion puolesta) ja yllättävät maahanlaskujoukot voidaan torjua jopa hirvikivääreillä ja helposti kätkettävillä pistooleilla. Pienellä pioneerikoulutuksella saadaan liikennemerkkien putket TNT täytteisinä ja betoniporsaat tappaviksi miinoiksi miehittäjille.

Nykyään moni reserviläinenkin miettii, että pitäisikö tätä Brysselin nussittua Suomea edes puolustaa. Sekä poliisia että puolustusvoimia ajetaan raha-ahneiden toimesta alas. Miettinää nyt edes viisi minuuttia Suomen tilannetta ilman euron kolikoita silmien edessä. Olette niin säälittäviä pikku poikia kasinopeleineen. Kusipäitä ei kiinnosta kansan tilanne ollenkaan. Pörssikurssin käyrät on se juttu. Ilman mitään häpeää nämä mulqvistit ajavat Suomea kohti olemattomia liittoja joista seuraa vain maksuja lisää veronmaksajille. Ei hyvinvointia eikä turvallisuutta. Hulluudella ja ahneudella kun ei ole mitään rajaa.

[sivullinen.]

Britannian pääministeri Cameron lupaa kansanäänestystä - sellaista sitovaa referendumia - EU jäsenyydestä, jos voittaa seuraavat vaalit. Sen verran selvästi tuli lupaus moneen kertaan sanottua, ettei ainakaan voi väittää jälkeenpäin sen olleen lipsahdus. Selvä kansanäänestys se on.

Nykyisellään brittien enemmistö alkaa jo vastustaa EU:ta. Faragen vapauspuolue - UKIP - on kerännyt huiman kannatusnousun lähiaikoina ja talousunioni ja EU:n tiivistyminen on tyrmätty Cameronin toimestakin. Jos lama vaan jatkuu ja jatkuu - ja jatkuu ja jatkuu, kuten käy jos ei mitään järkeviä isoja muutoksia tehdä, näyttää selvältä, ettei äänestyksessä "Yes, Huuray EU" voita; voiton ottaa "No, Long live UK".

Suomessa on EU fanaatikkojen - tai oikeammin vallan mielistelijöiden ja yhteisistä varoista elätettävien byrokraattien - määrä niin suuri, että äänestystä ei edes tee mieli toivoa. Vasta kun kaikki rahat on tuhlattu, teollisuus tuhottu ja alkaa olla epätoivon merkkejä kadulla, voi ei-EU voittaa. Suomalainen on uskovainen ihminen. Usko voittaa järjen kunnes nälkä - ja pelko - voittaa uskon. Tällä hetkellä suunta näyttää olevan kohti syvempää liittovaltiota, mutta samaan aikaan perusta koko järjestäytyneeltä yhteiskunnalta horjuu. Perseelleen menee meni miten meni. Annetaan Stubidolle suunvuoro.

EU referendum: David Cameron's speech was 'gutsy', says Finnish minister

David Cameron's promise of an EU referendum was a "gutsy move" that "clarifies the debate" over Britain's place in Europe, a Finnish minister has said.

Alexander Stubb, the foreign affairs minister, said he thinks it will be perfectly possible for Britain to "differentiate" itself in Europe as there are lots of opportunities to "take a few raisins out of the bun".

[...]

Mr Stubb, who has previously warned Britain not to put itself on the margins, was also optimistic about the British Prime Minister's chances of achieving renegotiation with other EU members.

http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/europe/eu/9822946/EU-referendum-David-Camerons-speech-was-gutsy-says-Finnish-minister.html

Loppuun mainostusta. Kokoomuksen ilotaloissa on käsi 50 - ja silmään kuseminen 0. Tämän halvemmaksi ei enää mene.

[sivullinen.]

Jyrki Kasvi kirjoitti hyvin miten ensimmäinen 50 000 nimeä kerännyt kansalaisaloite uhkaa kadota eduskunnan byrokratiaan. Kukaan kun ei tiedä, mitä sille pitäisi tehdä, eikä kansalaisaloiteoikeutta säädettässä tullut mieleen miettiä sellaista! Sanon pahasti. Kuka helvetti sitä valmistelua on tehnyt - siis jättänyt tekemättä? Ei hyvä.

http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/135094-valtiovalta-suomessa-kuuluu-kansalle

EDIT: linkki

[sr]

Jyrki Kasvi kirjoitti hyvin miten ensimmäinen 50 000 nimeä kerännyt kansalaisaloite uhkaa kadota eduskunnan byrokratiaan. Kukaan kun ei tiedä, mitä sille pitäisi tehdä, eikä kansalaisaloiteoikeutta säädettässä tullut mieleen miettiä sellaista! Sanon pahasti. Kuka helvetti sitä valmistelua on tehnyt - siis jättänyt tekemättä? Ei hyvä.

http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/135094-valtiovalta-suomessa-kuuluu-kansalle

EDIT: linkki

Tuossa Kasvin jutussa on jatkolinkki Hesariin, jossa löytyy eduskunnan pääsihteerin Seppo Tiitisen lausunto, jonka mukaan kansalaisaloitteen lakitekstissä oleva velvoiteosa on "varomaton". Juupa juu. Varomatonta eduskunnallta, että se vahingossa lipsautti valtaa sillekin, jolle se perustuslain mukaan oikeasti kuuluu, eli kansalle.

Hesarin mukaan:"Kan­sa­lais­aloit­teen al­ku­pe­räi­se­nä ta­voit­tee­na on ol­lut edis­tää va­paa­ta kan­sa­lais­toi­min­taa ja vah­vis­taa kan­sa­lai­syh­teis­kun­taa."

Mihin ihmeeseen tuollaisten tavoitteiden saavuttamiseen mitään kansalaisaloitetta tarvittaisiin? Tai siis tuohon jälkimmäiseen se on jotenkin sopiva, mutta vain silloin, jos eduskunta ottaa ne 50 000 nimeä keränneet aloitteet tosissaan. Se, että eduskunta pyyhkii niillä persettään, kuten Tiitinen haluaisi, minusta ennemminkin vain rapauttaa kansalaisyhteiskuntaa entisestään.

[Impivaaranilves]

Jyrki Kasvi kirjoitti hyvin miten ensimmäinen 50 000 nimeä kerännyt kansalaisaloite uhkaa kadota eduskunnan byrokratiaan. Kukaan kun ei tiedä, mitä sille pitäisi tehdä, eikä kansalaisaloiteoikeutta säädettässä tullut mieleen miettiä sellaista! Sanon pahasti. Kuka helvetti sitä valmistelua on tehnyt - siis jättänyt tekemättä? Ei hyvä.

http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/135094-valtiovalta-suomessa-kuuluu-kansalle

EDIT: linkki

Tuossa Kasvin jutussa on jatkolinkki Hesariin, jossa löytyy eduskunnan pääsihteerin Seppo Tiitisen lausunto, jonka mukaan kansalaisaloitteen lakitekstissä oleva velvoiteosa on "varomaton". Juupa juu. Varomatonta eduskunnallta, että se vahingossa lipsautti valtaa sillekin, jolle se perustuslain mukaan oikeasti kuuluu, eli kansalle.

Hesarin mukaan:"Kan­sa­lais­aloit­teen al­ku­pe­räi­se­nä ta­voit­tee­na on ol­lut edis­tää va­paa­ta kan­sa­lais­toi­min­taa ja vah­vis­taa kan­sa­lai­syh­teis­kun­taa."

Mihin ihmeeseen tuollaisten tavoitteiden saavuttamiseen mitään kansalaisaloitetta tarvittaisiin? Tai siis tuohon jälkimmäiseen se on jotenkin sopiva, mutta vain silloin, jos eduskunta ottaa ne 50 000 nimeä keränneet aloitteet tosissaan. Se, että eduskunta pyyhkii niillä persettään, kuten Tiitinen haluaisi, minusta ennemminkin vain rapauttaa kansalaisyhteiskuntaa entisestään.

Ei voi rapauttaa sellaista mitä ei ole olemassa. Kleptokratiassa oli ennalta selvä asia että aloitteet ovat pelkkää silmänlumetta, mutta hyvähän se olisi jos nyt väki kannattaisi aloitetta joka ehdottaa kansanäänestyksiä ja samalla kleptokratiasta poistumista, vaikkei sitä itse aloite erityisesti sanokaan.

[sivullinen.]

Nyt on kalikka tavoittanut suuren osuman. Ensin alkoi Tiitinen valitella Suoran Demokratian vievän häneltä vallan, ja samaan kuoroon liittyy nyt Hokkanen. Vanhan Liiton Miehet ovat joutuneet puolustuskannalle. Enää ei heidän vallanpitonsa vaikuta demokratialta kaikkien silmissä - tai sanottaisiinko syynä ennemmin olevan yleisen talous- ja järjestelmäkriisin ihmisissä herättämä pelko. Olkoon miten on, mutta keskustelussa ovat jo altavastaajina "eduskuntineen". Sen taiston on Suora Demokratia jo voittanut. Seuraava etappi onkin sitten vallankahvaan pääsy.

Toki pitää muistaa osan vallasta kuuluvan aiheesta Vanhan Liiton Miehille. Ei pidä antaa heidän kokea samaa tyranniaa kun he ovat muita vastaan käyttäneet. Muuten ei tule parempaa kakkua; tulee vain sama kakku eri kahvivieraille.

[Kimmo Pirkkala]

On totta, että jo asian nouseminen yleiseen keskusteluun ja tietoisuuteen on puoli voittoa matkalla suoraan demokratiaan.

[repo]

Sopisikohan tämä juttu tähän ketjuun, kun en parempaakaan keksinyt ja uuden avaaminen tuntui turhalta.

HS: Elinkeinoelämän ääni on yliedustettuna ministeriöissäkin

Elinkeinoelämän etujärjestöjen ääni on kuulunut myös ministeriöissä palkansaajien etujärjestöjä selvästi vahvemmin, selviää Helsingin Sanomien selvityksestä. Lehden aiemmassa selvityksessä elinkeinoelämän ääni oli voimakkaampi myös eduskunnan valiokunnissa.

Elinkeinoelämän tärkeimmät etujärjestöt ja yritykset, kuten Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Suomen Yrittäjät ja Finanssialan keskusliitto, ovat osallistuneet lakien valmisteluun kaksi kertaa enemmän kuin merkittävimmät palkansaajajärjestöt.

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2013/05/1754015/hs-elinkeinoelaman-aani-on-yliedustettuna-ministerioissakin

MTV3:sen puffi Hesarin jutusta kokonaisuudessaan linkistä. Itse en Hesaria klikkaa.

No alun lainauksessa on jo ensimmäinen perspektiivivirhe. Onko palkansaajajärjestöt jotenkin parempi ja demokraattisempi elin kuin mainitut etujärjestöt, minusta eivät ole, molemmat ovat yhtä huonoja, joten on turha lähteä vertailemaan niiden paremmuutta.

Varsinainen asia uutisessa, miksi tätä lähdin tänne nostamaan, oli tämä:

Helsingin Sanomien Valtiokonttorilta saama aineisto sisälsi lähes 140 000 nimeä ministeriöiden työryhmiin osallistuneista sekä lausuntoja antaneista henkilöistä ja organisaatioista vuosina 1997–2013.

Kaksi viikkoa sitten lehti sai selvityksessään vastaavia tuloksia etujärjestöjen voimasuhteista eduskunnan valiokunnissa.

Korostus minulta.

140 000 nimeä, huh! No onhan aikajaksokin 16 vuotta ja miten 140 000 nimeä on laskettu. Onko 140 000 listattu ensisijaisesti työryhmät ja lausuntojen antajat 16 vuoden aikana? Tällöin useiden henkilöiden nimet voivat olla useita kertoja ja useisiin eri organisaatioihin liittyen. Nimilistan redusointi henkilöihin ja heidän vaikutuskertoihin 16 vuoden aikana kuulostaa aika työläältä urakalta, jota ei varmasti lähdetä tekemään ainakaan missään lehden toimituksessa. Hommaan pitäisi tietysti löytyä veronmaksajien raha.

[Kimmo Pirkkala]

Lobbaus, lahjonta, kiristäminen, vaikuttaminen, painostaminen, lehmänkaupat jne, jne. Edustuksellisella demokratialla riittää varjopuolia verrattuna suoraan demokratiaan. Ja ne ovat varjopuolia siitä huolimatta, että niitä hyvin usein kuvaillaan "asioihin perehtymiseksi".

Yhteiskunnassa tulisi minimoida yksilöiden päätäntävalta muilta kerättyjen resurssien käyttöön ja maksimoida niiden päätäntävalta, joilta resursseja yhteiskunnan käyttöön saadaan. Suoraa demokratiaa, läheisyys- eli subsidiariteettiperiaatetta ja mahdollisimman matalalla tasolla tapahtuvia päätöksiä tarvittaisiin paljon lisää. Parasta on maksimoida matalimman tason (eli yksilön) päätäntävalta omien asioidensa suhteen.

Poliitikotkin ovat puolueiden ohella vain työkalu päätösten tekemiseen ilman itseisarvoa. Mitä vähemmän poliitikkoja, sen parempi. Ihanteellinen tilanne olisi, jos meillä olisi tasan nolla ammattipoliitikkoa. Siihen ei ehkä kuitenkaan koskaan päästä.

[Kimmo Pirkkala]

Kansalaisaloitteiden käsittelyä seurattaessa minulle on hiljalleen avautunut, että yhtään kansalaisaloitetta eivät poliitikot tule hyväksymään. Miksi? Siksi, että agendat, jotka poliitikkojen mielestä voidaan hoitaa varsin vaivattomasti, tulevat myös hoidetuksi. Sellaiset asiat taasen, joihin poliitikot eivät oikein halua koskea ja joita eivät halua hyväksyä, eivät tule hoidetuksi. Näin ollen väistämättä juuri sellaiset asiat myös päätyvät kansalaisaloitteiksi.

Ja sama yllämainittu logiikka, joka johtaa minkä tahansa agendan kansalaisaloitteeksi päätymiseen, johtaa myös siihen, että poliitikot tulevat ampumaan alas jokaisen kansalaisaloitteen. Yleensä jollain juridis-hallinnollisella nonsensella. Katsokaapa vain; kaikki kansalaisaloitteet tulevat kaatumaan.

Mutta ei nykysysteemi silti ole hukkaan heitettyä työtä. Juuri se, että poliitikot kaatavat kaikki agendat tulee kasvattamaan suomalaiset kypsäksi suoran demokratian vaatimukselle. Lopulta se tulee.

[possu]

Suora demokratia ei tuo mitään uutta hyvää kansanedustajille ja ministereille. Siksi tavallisten kansalaisten täytyy valita edustajat huolella. Muuten kansalle ei tule mitään uutta hyvää.

[Kimmo Pirkkala]

Aiempaan liittyen:

(https://fbcdn-sphotos-g-a.akamaihd.net/hphotos-ak-frc3/s403x403/1095024_509146065827553_1762352664_n.jpg)

[Nikolas]

Sen verran, mitä olen Suomen historiasta lukenut, itsenäisen Suomen ensimmäisinä vuosikymmeninä hallitukset kykenivät tuottamaan tasapainoisia budjetteja ja koko julkinen velka pysyi hienosti kurissa. Tärkeimmät politikot, jos eivät itse olleet kovatasoisia tohtoreita, ymmärsivät ainakin käyttää sellaisia neuvonantajinaan. Nykyään näyttää olevan toisin. Ilmeisesti tämä edustuksellinen demokratia on sillä tavoin sisältä mädäntynyt, että poliittiset broilerit ja eturyhmien asianajajat ovat vallanneet politiikan. Järki ja rautaisen logiikan terävyys ovat saaneet väistyä lässyttäjien tieltä. Poikkeuksiakin onneksi on, mutta heitä ei ole riittävän monta.

Kun aivan tavallinen suomalainen on hyvin koulutettu, kolunnut useitakin työpaikkoja ja ennen kaikkea tehnyt leipänsä eteen oikeaa, rehellistä ja tuottavaa työtä, nykyään on merkittävillä paikoilla useita poliitikkoja, jotka ovat nousseet erilaisia verorahoitteisia järjestöjä pitkin nykyiseen asemaansa. He eivät ole ehtineet paljon oikeita töitä tehdä ja siksi heitä sanotaankin broilereiksi. Tässä kohtaa en nimeä ketään. Tutkikaa itse.

Minusta pääasia on, että tämä nykyinen tilanne on edustuksellisen demokratian tuote. Tähän ei olla päädytty itsestään, vaan Suomen perustuslaki ja sen muutokset ovat mahdollistaneet kaiken tämän, mistä suomalaiset nyt saavat nauttia, mukaanlukien hirvittävää vauhtia velkaantuvan valtion ja pöhöttyneen julkisen sektorin. Tavalliset suomalaiset voivottelevat valitsemiensa poliitikkojen tekemisiä ja tekemättä jättämisiä.

Kun eturyhmäbroilerointi on vallannut politiikan, todennäköisesti kansa voisi suoran demokratian avulla oikaista edustajien typerimpiä virheitä, mikäli perustuslaki antaisi siihen mahdollisuuden.

Inspiraation tähän kirjoitukseen sain uusimman Tiede-lehden pääkirjoituksesta, joka löytyy täältä: http://www.tiede.fi/image/magazine/139/08-2013_sis.pdf (PDF:n sivulla 2)

Kuka kuuntelisi proffaa?
Tutkijapoliitikkojen harveneminen on takaisku.
Tiedemaailman ääni ei kuulu vallan kamareissa.

Itsenäisen Suomen alkutaipaleella valtiolaiva oli tukevasti tiedemiesten hyppysissä. Tarina kertoo, että maan ensimmäiset hallitukset koottiin Helsingin yliopiston kuppilassa. Sieltä tuoreet ministerit marssivat Senaatintorin poikki Valtioneuvoston linnaan ratkomaan isänmaan asioita. Professorikunta pyöritti sekä tiedettä että ylintä toimeenpanovaltaa. Tosi on. Ainakin melkein.

Tänään E. N. Setälän, Lauri Ingmanin, A. K. Cajanderin, Veli Merikosken ja Mikko Juvan kaltaisia huippututkijoita on turha etsiä eduskunnan tai hallituksen käytäviltä. Tutkijankoulutuksen saaneiden poliitikkojen määrä on kuihtunut olemattomiin. Lajinsa viimeinen, eläintieteen professori Erkki "Susi" Pulliainen, putosi viime vaaleissa Arkadianmäeltä.

Katoon löytyy luonnollinen selitys. Ajan riento on sen verran kiivas, että politiikan pariin heittäytyvä tutkija on jo muutamassa vuodessa auttamatta pihalla oman alansa kuvioista. Ura tiedemaailmassa vaarantuu.

Tutkijapoliitikkojen rivien harveneminen on ollut takaisku. Tiedemaailman ääni ei enää kuulu päättäjien kamareissa kuten ennen. Sen paikan ovat vähin erin kaapanneet etujärjestöt, konsultit, lobbarit, ideologiset ajatushautomot ja tulevaisuuspamfletit, joita valtionhallinto ja hallitus innolla hyödyntävät.

Hallituspuolueella voi olla korvat, mutta on aivan olennainen asia, keitä se kuuntelee. Helsingin Sanomat selvitti heinäkuussa, että ministerien avustajakaarti on kaksinkertaistunut kahdessakymmenessä vuodessa. Monilla avustajilla on yhteys etujärjestöihin, ammattiyhdistysliikkeeseen tai työnantajiin. Vankkaa akateemista taustaa ei löydy yhdeltäkään, vaikka yhteiskunnan esityslistalla on vain harvoja asioita, joihin ei liittyisi tieteellisiä näkökohtia. Mistä muualta kuin tutkijoilta saataisiin luotettavaa ja puolueetonta tietoa?

Monissa maissa on nimetty ykkösketjun tutkijoita hallituksen tiedeneuvonantajiksi. Yhdysvalloissa Barack Obama jopa nosti energiaministerikseen Nobel-palkitun fyysikon. Milloin meillä? Suomella ei ole tarjota eläviä nobelisteja – huippuja kumminkin. En haikaile professoreita hallitukseen, mutta päättäjien kannattaisi kallistaa useammin korvansa heidän näkemyksilleen. Tiedemaailman ääntä kuultuaan poliitikot eivät ainakaan voi käyttää tietämättömyyttä tekosyynä huonoille ratkaisuille.

Leppeää loppukesää, Tieteen ystävät!

[Kimmo Pirkkala]

Suurpääoma ostaa halutessaan jokaisen puolueen jäseniä. Kokkareita ehkä helpoiten, kun ovat yleensä hyvin pelurimaisia. En tiedä tekeekö kokoomus laman tahallaan, vai onko se ennemminkin vain seurausta siitä, että vinouttavat talouttaa tulonsiirroilla muilta omille sponsoreille. Demarit ja vasemmistoliitto luo laman sitten sosiaalisen tulonsiirron seurauksena.

Suurpääoma on vaarallinen vain kun se pääsee ostamaan pakkovaltaa halvalla demokraattisilta toimijoilta. Eli suurpääoma ei ole vaarallinen, vaan demokratia on. Hallitukset ovat vaarallisia. Mikään muu taho ei ole ryöstänyt ja tappanut historian aikana kuin hallitukset. Yritykset eivät tapa, vaan tekevät kauppaa.

Miksi nostat asian nimenomaan demokratian ongelmaksi, tuo ongelmahan koskee kaikkia hallitusmuotoja, joissa vain päättäjiä on?

Korjataanpas siis, että edustuksellisessa demokratiassa päättäjien ostaminen on ongelma. Suorassa demokratiassa ei ole päättäjiä, joita ostaa, kun valta on kaikilla.

[Avaritia]

Markkinatalous ja vapaus on vastaus. Demokratia on käytännössä plutokratiaa, kleptokratiaa ja johtaa kommunismiin, koska demokratian ongelmiin ei voi sen puitteissa tarjota kuin entistä suurempaa suunnittelua, säännöstelyä ja komentamista. Kaikki ovat kiireisiä nylkemään toisiaan loppuun eikä valtiota pääse pakoon.

[Kimmo Pirkkala]

Vuosien varrella sitä on oppinut tajuamaan, miten moneen asiaan suora demokratia on vastaus. Se fiksaisi valtavan määrän yhteiskunnallista vinoumaa. Kaiken ongelman ytimessä on vallankäyttö ja sen väistämätön, korruptoiva vaikutus. Jostain syystä Suomessa on pitkään elänyt sellainen harha, että korruptiota ei ole täällä. Ei varmasti pahemmin olekaan suorana lahjontana, mutta välillisenä sitä ilmenee kaikkialla ja läpitunkevana yhteiskunnassa. Ja kaikki näkevät sen, mutta sille vaan kohautellaan olkapäätä. Maan tapa.

Korruptiota on kaikkialla missä on valtaa, väistämättä. Siksi yksilöiden valta yli toisten yksilöiden ja yhteiskunnan pitää minimoida. Se onnistuu mahdollisimman laajoilla yksilönvapauksilla ja siten, että niistä asioista, joista on pakko luoda yhteiset pelisäännöt, myös päätetään yhteisesti suoralla demokratialla.

[Oami]

Vuosien varrella sitä on oppinut tajuamaan, miten moneen asiaan suora demokratia on vastaus. Se fiksaisi valtavan määrän yhteiskunnallista vinoumaa. Kaiken ongelman ytimessä on vallankäyttö ja sen väistämätön, korruptoiva vaikutus. Jostain syystä Suomessa on pitkään elänyt sellainen harha, että korruptiota ei ole täällä. Ei varmasti pahemmin olekaan suorana lahjontana, mutta välillisenä sitä ilmenee kaikkialla ja läpitunkevana yhteiskunnassa. Ja kaikki näkevät sen, mutta sille vaan kohautellaan olkapäätä. Maan tapa.

Näinhän se. Olisi kiva jos useampi puolue vielä kannattaisi sitä suoraa demokratiaa. Käytännössä kun suomalaisessa systeemissä valta on tällä hetkellä niillä puolueilla.

[Kimmo Pirkkala]

Vanha kunnon sananlasku, jonka mukaan valta turmelee, eli korruptoi, pitää aina vain paikkansa. Siksi yksilöiden valta yli toisten yksilöiden pitää minimoida ja siihen päästään kolmehaaraisella toiminta-ajatuksella:

1. Yksilönvapaudet maksimiin
2. Läheisyys- eli subsidiariteettiperiaate
3. Suora demokratia

"Yhteiskunta on olemassa ihmisiä varten" on ajatuksena priorisoitava aina korkeammalle kuin se, että yksilö olisi olemassa yhteiskuntaa varten (just päinvastoin kuin Kennedy sanoi). Yhteiskunta ei ole elävä olento, jolla on ihmisarvot, vaan yhteiskunta on olemassa vain yksilöitään varten. Tuottaakseen jäsenilleen edellytykset hyvään elämään. Tämän priorisoinnin vuoksi on myös ymmärrettävä, että yhteiskunnan tulee olla mahdollisimman vähän yksilöitä rajoittava ja yksilönvapauksien on oltava mahdollisimman laajat. Kaikki mikä ei vahingoita tai haittaa kohtuuttomasti muita yksilöitä pitää olla sallittua. Yksilö voidaan tehokkaasti alistaa yhteiskunnalle vain äärimmäisessä kriisitilanteessa, jossa yhteiskunnan ja sen jäsenien olemassaolo on uhattuna, eli sodassa.

Toisekseen subsidiariteettiperiaate: Kaikki yhteisesti päätettävät asiat on päätettävä mahdollisimman matalalla tasolla. Tämä pelkistyy äärimmäisyyteen vietynä nimenomaan yksilönvapauksiksi, sillä yksilö on tasoista matalin. Asiat, jotka voidaan päättää yksinkertaisesti, mahdollisimman vähällä päättäjämäärällä ja mahdollisimman lähellä ruohonjuuritasoa, jossa myös vaikutukset konkretisoituvat, tulee myös sitten päättää juuri niin. Päätökset lähelle vaikutuksia ja päättäjät lähelle vaikutettavia. Mielellään suorastaan samoiksi.

Ja kolmanneksi suora demokratia: Päättäjät ovat ne kaikki, joita päätökset myös koskevat. Subsidiariteettiperiaatetta myös parhaimmillaan. Ei ole erikseen päättäjiä ja päätöksen alaisia, vaan ne ovat sama asia. Ei ole valtaa yli muiden, joten ei ole korruptiotakaan.

Nämä kolme asiaa ovat naimisissa keskenään ja tie parempaan yhteiskuntaan. Yhteiskuntaan, joka on olemassa yksilöitään varten ja jossa läpitunkeva korruptio saadaan minimiin. Yhteiskunta jossa yksilöllä on mahdollisimman suuri päätäntävalta itseään koskeviin asioihin (yksilönvapaudet) ja mahdollisimman suuri osuus päätäntävallasta niiden asioiden suhteen, jotka hänen vapauksiaan rajoittavat (subsidiariteettiperiaate ja suora demokratia). Sellainen on todellinen kansalaisyhteiskunta, yhteiskunta ihmistä varten.

edit. Lisätään tähän vielä, että aikuinen, henkisesti kypsä ihminen on onnellisimmillaan, kun päätäntävalta omiin asioihin on mahdollisimman suurta. Nämä kolme askelta maksimoivat ihmisen päätäntävallan omiin asioihinsa yhteiskunnassa.

- Ensimmäisenä on oman toimintavapauden maksimointi, eli mahdollisimman laajat yksilönvapaudet
- Toisena on yhteisistä asioista päättävien yksilöiden määrän minimointi eli subsidiariteettiperiaate, joka maksimoi yksilön äänivallan painoarvon
- Kolmantena on päättäjien ja päätöksen kohteena olevien ryhmien yhdenmukaistaminen eli suora demokratia.

Samat kolme askelta toisin ilmaistuna. Askeleet yksilön onnellisuuteen tähtäävään yhteiskuntaan ja yhteiskunnan päätäntärakenteen optimointiin yksilön etujen kannalta.

[Kimmo Pirkkala]

Näinhän se. Olisi kiva jos useampi puolue vielä kannattaisi sitä suoraa demokratiaa. Käytännössä kun suomalaisessa systeemissä valta on tällä hetkellä niillä puolueilla.

Ja se, että valta on puolueilla on myös selitys sille, miksi (valta)puolueet eivät suoraa demokratiaa aja.

[John]

Vuosien varrella sitä on oppinut tajuamaan, miten moneen asiaan suora demokratia on vastaus. Se fiksaisi valtavan määrän yhteiskunnallista vinoumaa. Kaiken ongelman ytimessä on vallankäyttö ja sen väistämätön, korruptoiva vaikutus. Jostain syystä Suomessa on pitkään elänyt sellainen harha, että korruptiota ei ole täällä. Ei varmasti pahemmin olekaan suorana lahjontana, mutta välillisenä sitä ilmenee kaikkialla ja läpitunkevana yhteiskunnassa. Ja kaikki näkevät sen, mutta sille vaan kohautellaan olkapäätä. Maan tapa.

Näinhän se. Olisi kiva jos useampi puolue vielä kannattaisi sitä suoraa demokratiaa. Käytännössä kun suomalaisessa systeemissä valta on tällä hetkellä niillä puolueilla.

Eivät ne puolueet valtaansa mistään tyhjästä saa, kuten annat ymmärtää.

Suora demokratia ei sovi suomalaiseen systeemiin, joten nykyisellä mennään toivottavasti jatkossakin.

[Maisteri Vihannes]

"Yhteiskunta on olemassa ihmisiä varten" on ajatuksena priorisoitava aina korkeammalle kuin se, että yksilö olisi olemassa yhteiskuntaa varten (just päinvastoin kuin Kennedy sanoi). Yhteiskunta ei ole elävä olento, jolla on ihmisarvot, vaan yhteiskunta on olemassa vain yksilöitään varten. Tuottaakseen jäsenilleen edellytykset hyvään elämään. Tämän priorisoinnin vuoksi on myös ymmärrettävä, että yhteiskunnan tulee olla mahdollisimman vähän yksilöitä rajoittava ja yksilönvapauksien on oltava mahdollisimman laajat.

Onko tuon loogisena seurauksena runsas sosiaaliturva (yhteiskunta tuottaa heikoillekin jäsenilleen mahdollisuuden hyvään elämään) tai minimivaltio (yhteiskunta rajoittaa jäseniään mahdollimman vähän vaatimalla mahdollisimman vähän veroja), vai onko kyse eri asioista?

Ketjun aiheeseen yleisemmin. Jos kansalaisaloite saadaan vakiinnutettua, voisi seuraavaksi suoran demokratian muodoksi luoda kansalaisille oikeuden antaa hallitukselle epäluottamuslause, tai samantien vaatia uudet eduskuntavaalit.

[Kimmo Pirkkala]

Onko tuon loogisena seurauksena runsas sosiaaliturva (yhteiskunta tuottaa heikoillekin jäsenilleen mahdollisuuden hyvään elämään) tai minimivaltio (yhteiskunta rajoittaa jäseniään mahdollimman vähän vaatimalla mahdollisimman vähän veroja), vai onko kyse eri asioista?

Kumpikaan ei ole looginen seuraus, vaan suorassa demokratiassa kansa päättää asiasta. Mutta eiköhän se ole selvä, että menot pidetään kurissa niin kauan kuin elättäjät ovat enemmistönä. Sitten jos elättäjät jäävät vähemmistöksi, globaali markkinatalous korjaa tilanteen.

Itse olen yleisesti ottaen sitä mieltä että runsas sosiaaliturva terveille ja työkykyisille ei johda hyvään elämään kenelläkään. Talousasioiden nykyisen huonon tilan uskon olevan seurausta edustuksellisen demokratian heikkouksista.

Kyseenalaistetaas vähän betoniin valettuja totuuksia.

Poliitikkojen vakioselitys leikkausten tekemisen välttelyyn on, että sitten tulee vaalitappio, kansa ei halua leikkauksia. Onko todellakin näin? Mitäs jos se vain onkin poliitikot, jotka ovat haluttomia karsimaan julkista valtaa ja taloutta, jossa he ovat itse päättäjiä? Sehän tarkoittaa vähemmän poliittisia virkanimityksiä ja vähemmän väkeä mahtavissa organisaatioissa, joiden huipulla he kököttävät.

Entä jos se "kansa ei halua menoleikkauksia" onkin ihan paskapuhetta ja tekosyy sille, että poliitikot ja puolueet eivät halua oman valtapyramidinsa korkeimmalla kivellä istuessaan peruskiviä vietävän pois.

Yksi käytännön huomio: Suuren Laman aikainen leikkaajapääpirupuolue Kokoomus ei kärsinyt veret seisauttavaa tappiota -95 eduskuntavaaleissa. Lievän tappion kylläkin, mutta juuri sen suuruisen kuin hallitustaipaleen jälkeen on yleensäkin isoille puolueille tullut. Itte paholainen Iiro Viinanen valittiin eduskuntaan lamahallituksen jälkeen valtakunnan viidenneksi eniten ääniä saaneena ehdokkaana ja edellisvaaleihin verrattuna hän kasvatti äänimääräänsä huomattavasti. Hänen seuraajansa Sauli Niinistö tuli myös tunnetuksi tiukan linjan valtionvarainministerinä ja hänhän sitten tippuikin... eikun perskules, valittiin uudestaan eduskuntaan valtakunnan ylivoimaisena ykkösääniharavana yli 30 tuhattaa ääntä saaneena, melkein tuplat kovemmalla äänimäärällä kuin valtakunnan kakkoseksi sijoittunut.

Toisen suunnan huomio: Urpilainen ei leikkaa, eikä tee oikeastaan yhtään mitään. Ja gallupit näyttävät kaakkoon.

Minä en usko, että tiukan talouskurin pitäjiä Suomessa vihataan. No toki jotkut vihaavat, mutta yleisesti ottaen Suomi on kulttuurisesti protestanttinen ja tiukan talouskurin maa. Kovia kurinpitäjiä ei inhota, vaan rakastetaan. Kansa rakastaa sitä, että raippa heiluu ja homma laitetaan jämäkästi järjestykseen. Ei se aina kivaa ole, mutta vaihtoehto on paljon inhottavampi.

Kansan menoleikkausvastaisuus on urbaanilegenda, jolla poliitikot pönkittävät julkistaloutta.

[Maisteri Vihannes]

Alkuun pahoittelut, en ole lukenut koko ketjua. Saa siis huomauttaa jos johonkin on jo vastattu aiemmin.

Kumpikaan ei ole looginen seuraus, vaan suorassa demokratiassa kansa päättää asiasta. Mutta eiköhän se ole selvä, että menot pidetään kurissa niin kauan kuin elättäjät ovat enemmistönä. Sitten jos elättäjät jäävät vähemmistöksi, globaali markkinatalous korjaa tilanteen.

Pikaisella klubiaskin kanteen tehdyllä laskelmalla voi todeta, että vain neljäsosa suomalaisista ehtii elämänsä aikana maksaa niin paljon veroja, että kattaa niillä saamansa maksuttomat palvelut.

Jos Isokallio on oikeassa ja äänestäjät laskevat asian samalla tavalla, ei suora demokratia juurikaan vähentäisi menoja. Vai poistuisivatko etuudet ja palvelut yksi kerrallaan, kaikki jotka eivät saa (tai usko tulevaisuudessa saavansa) jotain tiettyä etuutta äänestävät sen lopettamisen puolesta, ja jokaisen (tai suurimman osan) lopettamista kannattaa enemmistö äänestäjistä?

Itse olen yleisesti ottaen sitä mieltä että runsas sosiaaliturva terveille ja työkykyisille ei johda hyvään elämään kenelläkään. Talousasioiden nykyisen huonon tilan uskon olevan seurausta edustuksellisen demokratian heikkouksista.

Tässä on tietysti tulkinnallista paitsi se, millainen sosiaaliturva tulkitaan runsaaksi, myös se, kuka määrittelee kenenkin puolesta mikä on hyvää elämää.

Poliitikkojen vakioselitys leikkausten tekemisen välttelyyn on, että sitten tulee vaalitappio, kansa ei halua leikkauksia. Onko todellakin näin? Mitäs jos se vain onkin poliitikot, jotka ovat haluttomia karsimaan julkista valtaa ja taloutta, jossa he ovat itse päättäjiä? Sehän tarkoittaa vähemmän poliittisia virkanimityksiä ja vähemmän väkeä mahtavissa organisaatioissa, joiden huipulla he kököttävät.

Entä jos se "kansa ei halua menoleikkauksia" onkin ihan paskapuhetta ja tekosyy sille, että poliitikot ja puolueet eivät halua oman valtapyramidinsa korkeimmalla kivellä istuessaan peruskiviä vietävän pois.

Eli, poliitikon asema on riippuvaisempi siitä, että hänen alapuolellaan puoluekoneistossa olevat äänestävät hänet puolueen johtopaikalle, kuin siitä että kansalaiset äänestävät puoluetta ja siten sen johtopaikalla olijaa? Suora demokratia kyllä poistaisi tuon ongelman, ja vähintäänkin tuo on hyvä argumentti välillä ehdotettavaa pitkien listojen vaalijärjestelmää vastaan. Ongelmaa kohtaan voisi yrittää hyökätä myös vähentämällä poliittisia virkanimityksiä.

Teoreettinen pohdinta (en siis usko että voisi toteutua käytännössä). Poliittisia virkanimityksiä ei ole, kellään puoluekoneiston jäsenellä ei ole erityisiä henkilökohtaisia etuja (siltarumpuja) ajattavanaan, puolueen äänimäärä on ainoa asia jonka mukaan puoluekoneisto päättää huipullaan olevien poliitikkojen jatkosta. Tai vaihtoehtoisesti koko puoluekoneistoa ei ole olemassakaan vaan poliitikot valitaan pelkästään henkilöinä. Poliitikon ainoa ulkoinen kannustin on se, kuinka hänen päätöksensä vaikuttavat hänen seuraavissa vaaleissa saamiinsa ääniin. Tuottaako tällöin edustuksellinen demokratia samat päätökset kuin suora demokratia, vai onko lopputuloksissa eroja? Mieleen tulee että poliitikot voisivat tuossakin tapauksessa tehdä lehmänkauppoja, antaa tukensa itselleen (äänestäjilleen) vähemmän tärkeissä asioissa kilpailijoilleen saadakseen heidän tukensa tärkeämmiksi katsomissaan asioissa. Seuraisiko tuostakin valtiokoneiston paisuminen tavalla jota ei suorassa demokratiassa tapahtuisi? Vai tapahtuisiko lehmänkauppojen tekoa myös suorassa demokratiassa, kytkemällä samaan kansanäänestykseen useita erilaisia asioita?

[Avaritia]

Sveitsin suorassa demokratiassa äänestetään yleensä joukolla vain silloin kun kansanedustajien esittämä lakiesitys jakaa mielipiteitä. Monet lait mitä äänestetään on tavallisen kansalaisen kannalta katsottuna merkityksemätön.

Pienistä "merkityksettömistä" puroista kehkeytyy suuri meri ja näiden kohteeksi joutuvat yksilöt ovat todellakin ulapalla.

Mikä olisi se kakku, jota suoralla demokratialla jaetaan? Poikkeaako se edustuksellisen demokratian kakusta jotenkin? Miksi suorassa demokratiassa kakkua jaettaisiin yhtään sen paremmin, kun kakun jakamisen idea on ottaa muilta ja jakaa toisille kakun luoneiden kustannuksella?

[AstaTTT]

Sveitsissä, jossa suora demokratia toimii usealla tasolla, ihmisten valveutuminen on toista luokkaa kuin esimerkiksi Suomessa.

Edustuksellisessa demokratiassa, varsinkin Suomessa, on se ongelma, että lainsäätäjillä ei ole suoraa yhteyttä edustamaansa kansaan, mitä ilmentää esimerkiksi Jutta Urpilaisen taannoinen hämmennys pakkoruotsin lopettamisen saamasta kannatuksesta SDP:n sisällä. Myös hänen umpimielinen vastineensa siihen ("pakkoruotsi pysyy") osoittaa, miten heikoissa kantimissa demokratia Suomessa on.

Mikä on se kakku, jota jaettaisiin? Ensimmäisenä tulevat mieleen Kreikka-takaukset ja vastaavat. En usko, että suomalaiset olisivat valmiita tuollaiseen kakunjakoon, varsinkin, kun Kreikka on luultavasti vaatimassa taas muutamaa lisämiljardia tänä syksynä. Ajatus on se, että toimitaan oman kansan etujen mukaisesti, eikä sitä vastaan, kuten nykyhallitus tuntuu toimivan. Se, että kansalaisilla olisi menetelmä estää sen edun vastainen toiminta, on kullanarvoista ja sitä tulisi vähintäänkin kokeilla esimerkiksi nykyisten, 50000 allekirjoitusta keränneiden kansalaisaloitteiden avulla ja viedä ne sitovaan kansanäänestykseen.

[Nikolas]

Olen aiemmin sanonut:

On halvempaa ostaa sata kansanedustajaa kuin miljoona äänestäjää.

http://hommaforum.org/index.php/topic,80224.msg1408132.html#msg1408132

Tuostakin voi saada liian optimistisen kuvan, sillä aivan varmasti on halvempaa ostaa kourallinen puoluejohtajia kuin sata kansanedustajaa. Suomen perustuslaki voi sanoa kansanedustajan velvollisuudesta vaikka mitä, mutta käytännön totuus on ollut jo kauan, että puoluekuri vie.

Rahalla voi ostaa poliitikkoja. Joku kirkasotsainen optimisti-idealisti saattaisi sanoa, että ei kai sentään Suomessa. Siitä huolimatta: Kun muutama valtapuolue on ostettu, kansan tahto ei paljon paina.

[sivullinen.]

"Yhteiskunta on olemassa ihmisiä varten" on ajatuksena priorisoitava aina korkeammalle kuin se, että yksilö olisi olemassa yhteiskuntaa varten (just päinvastoin kuin Kennedy sanoi). Yhteiskunta ei ole elävä olento, jolla on ihmisarvot, vaan yhteiskunta on olemassa vain yksilöitään varten. Tuottaakseen jäsenilleen edellytykset hyvään elämään.

Katsot yhteiskuntaa - tai valtiota - välttämättömänä ja ikuisena rakenteena, ja päättelet asioita siltä kannalta: Koska valtio on olemassa, on sen tarjottava jotain. Jos kuvittelisit, ettei valtiota ole, niin huomasit miten sellainen kannattaisi keksiä. Yhteisön liittona yksilöiden mielivaltaa vastaan. Peliteorian mukaan nimittäin jokaisen kannattaa varastaa toiselta ilman valtion olemassaoloa. Jokaisen kannattaa myös liittyä osaksi valtiota varastamisen estämiseksi, ja auttaa valtiota varkausien estämisessä.

Keskustelu valtion tarpeellisuudesta ohjautuu väärille urille nykyisen epäonnistuneen ja läpeensä korruptoituneen valtiomme johdosta. Se saa ylistämään anarkiaa ja yövartijavaltiota. Silti vapausfilosofit ovat aina nostaneet yhdeksi suurimmista vapauksista "positiivisen" vapauden - vapauden valtiossa. Ilman valtiota ei voisi olla rahaa, eikä ylipäätään mitään yksityisomistusta; kaikki omistus olisi voimaan perustuvaa, ja voima perustuu liittoihin.

Samoin kuin nykyinen valtiomme on pilannut valtio aatteen, on Eduskunta ryhmäpäätöksineen pilannut demokratian nimen. Siksi Suoran Demokratian sijaan olisi syytä käyttää jotain toista nimeä. Kansalaisaloitteet kertoo jo nimellään, ettei kyse ole vallasta vaan kuninkaalle tehdyn valituskirjeen vastineesta - ehdotuksesta. Suora Kansanvalta olisi myyvempi nimi - ja valtion sijasta voitaisiin puhua ylimmästä neuvostosta tai jostain muusta.