Vaalirahasotkuista ja ehdotukseni ratkaisuksi

[Jouko Piho]

Suomi on ajautunut poliittiseen kriisiin v. 2007 eduskuntavaalien yhteydessä tapahtuneiden vaalirahasotkujen takia. Menemättä sen enempää yksityiskohtiin, jotka ovat kaikkien luettavissa päivittäin tiedotusvälineistä, haluan sanoa joitakin kommenttejani.

Ensinnäkin koen, että Suomi on nyt näkemässä moraalista ryhtiliikettä sen suhteen, että poliitikoilta ja muilta korkeilta johtajilta edellytetään entistä enemmän rehellisyyttä. Kaikenlainen salainen ja kiero vilunkipeli ja hyvä veli - pelaaminen kulissien takana saa kansalaisilta selkeän tuomion. Hyvä näin. Suomalaiset ovat tunnetusti rehtiä kansaa ja joissain mittauksissa maailman kärkiluokkaa, mitä tulee siihen, miten vähän Suomessa on korruptiota.

Nyt on sitten osoittautunut, että poliitikot ovat olleet hyvin persoja anteliaille raha-avustuksille, riippumatta siitä, mistä ne rahat ovat tulleet. Eli kaikki raha on kelvannut, yhtä hyvin jo ennestään konkurssirikollisten lahjoitukset kuin ammattiyhdistysliikkeiden verovähenteiset jäsenmaksut sekä itseään lähellä olevien säätiöidenkin raha, joiden pitäisi käyttää rahansa säätiön tavoitteiden hyväksi eikä poliitikoille. Kun asioista on sitten kyselty, on tullut esiin hämmästyttäviä muistikatkoksia ja sittemmin taas muistintarkennuksia. Eli selvästikin ikäviä asioita peitellään, kunnes on pakko tuoda esille totuus, koska se on tullut esille jostain muualta. On tullut esiin myös voimakkaita epäilyjä siitä, että rahaa auliisti tarjonneilla tahoilla on ollut oma lehmä ojassa, eli odotus siitä, että tarjotuille vaalirahoille tulee jatkossa hyötyä rahojen antajia hyödyttävien päätösten muodossa. Tämä on korruptiota, jota Suomessa ei pitänyt olla.

On hyvä, että tämä epäterve paise on puhjennut.

Minun mielestäni rahan ylivaltaa on syytä vastustaa ylipäätään ja myös politiikassa. Raha ei sittenkään ole jumala, vaikka se onkin monille ihmisille jumala, joka määrää kaiken elämässä.

On moraalisesti väärin, että kansakunnan johtotehtäviin pääsevät ne henkilöt, joilla on eniten rahaa käytettävissään, eivätkä siis ne, jotka olisivat sopivimpia ja pätevimpiä.

Mitä tässä tilanteessa voisi sitten tehdä?

Vaalirahalahjoituksille kaavailtu yläkatto on yksi mahdollisuus ja askel oikeaan suuntaan.

Minulla on hyvin radikaali ehdotus. Kielletään kaikki rahallinen yksilömainonta eri medioissa. Sallitaan vain puolueiden yhteismainonta, josta käy ilmi ehdokkaat ja heidän numeronsa.

Jos näin tehdään, niin silloin äänestäjät antaisivat äänensä sen perusteella, miten he tuntevat ehdokasta ennestään hänen tekojensa ja aikaisemmin esille tuomiensa mielipiteittensä pohjalta.

Tiedän, että tämän jälkeenkin rikkailla ehdokkailla olisi etulyöntiasema köyhempiin nähden (paitsi jos puolueet voivat tukea ehdokkaita) siten, että he voisivat matkustaa enemmän ja järjestää enemmän hienoja vaalitilaisuuksia. Mutta täydellisen tasapäistä tilannetta on mahdotonta järjestää. Tällöin on mielestäni tärkeintä se, että hyvä ehdokas vakuuttaa ihmiset omalla toiminnallaan jo ennen vaaleja, jolloin ehdokasta kannattavat ihmiset äänestävät häntä ilman kalliita mainoksia heti, kunhan vain saavat tietää hyväksi tuntemansa ehdokkaan numeron.

Tämä ehdotukseni on hyvä tasa-arvon vuoksi, vaalirahasotkujen välttämisen vuoksi, mutta myös siksi, että se vähentäisi huomattavasti turhaa rahanmenoa liialliseen vaalimainontaan.

Jouko Piho
KD:n uuden
Loviisan
kunnallisvaaliehdokas (149)

[JR]

Minusta taas koko jupakka on tiedotusvälineitten juttupulasta johtuva kamppanja. Minusta on normaalia, että kukin tukee omiaan, muussa tapauksessa vain vasemmistolla on rahaa käydä vaaleja.
Kalli ehdotti telkkarissa, että ehdokkaiden televisio, radio ja lehtimainonnalle laitettaisiin katto, muuta vaalityötä saisi tehdä mielensä mukaan.

[Pliers]

Minusta taas koko jupakka on tiedotusvälineitten juttupulasta johtuva kamppanja. Minusta on normaalia, että kukin tukee omiaan, muussa tapauksessa vain vasemmistolla on rahaa käydä vaaleja.
Kalli ehdotti telkkarissa, että ehdokkaiden televisio, radio ja lehtimainonnalle laitettaisiin katto, muuta vaalityötä saisi tehdä mielensä mukaan.

Tässä kieltämättä on hieman ruoholahden leijonan piirteitä. Lisäksi poliittisten irtopisteiden keräämisellä.

On kyllä kova juttu, jos media saa pääministerin vaihdettua. Sehän on vaihtanut jo ulkoministerin ja Audin myyntijohtajankin. Mitä seuraavaksi? Presidentti?

Kuitenkin, oma äänestyskäyttäytymiseni perustuu seuraavaan.
1. Valitsen puolueen, jonka näkemykset ovat lähimpänä omiani.
2. Vaalikoneiden avulle valitsen ehdokkaan, jonka näkemykset ovat lähimpänä omiani.

Jos oikeassa puolueessa on oikea ihminen, minun ääneni on ilmainen. Mainonta ei vaikuta kuin luotaan työntävästi.

[JoKaGO]

Mietipä Pliers uudelleen!

Etkö tosiaankaan halua tietää, ketkä sitä vaalikoneen ehdottamaa ehdokasta ovat tukeneet ja ennenkaikkea miksi?