Kulttuurimarxismi

[Pallopääkissa]

Tiistaina oli Suomen suunnan lähetys jonka aiheena oli nostaako marxismi taas päätään. Vieraana Juha Ahvio.

https://www.youtube.com/watch?v=51bv7G3S9Ic

[Larva]

En tiedä kuuluisiko tämä tähän ketjuun vai woke-ketjuun, mutta laitanpa nyt tähän.

Taloyhtiön huoltofirmasta tuli lappu, jossa allekirjoituksena oli: Huoltoyhtiö X:n huoltomiehet.

Ilahduin ihan järjettömästi tuosta sanasta. Huoltomiehet. Ei mitkään woketusmaiset huoltohenkilöt, vaan MIEHET! Ihanat miehiset miehet!   

[stefani]

Aldous Huxleyn kirjassa Brave New World oli kohtaus, jonka itse käsitin jonkinlaiseksi "Fordin palvontarituaaliksi". Onko joku kirjan lukenut eri mieltä siitä, mistä siinä oli kyse? Ne tanssivat ringissä ja lauloivat jotain "Oh Ford! Oh Ford!"?

Tulikin sitten mieleen, että pitäisikö sellainen käsite ottaa käyttöön kuin kulttuurifordismi?

Jos yritätte vaikka hahmottaa kuin liukuhihnalta tulevien sankari-skifi-elokuvien lukumääriä, niin kyllähän tuossa "kulttuurifordismi" tuntuu asialliselle ilmaisulle kuvaamaan tuon toiminnan taustalla olevaa motivaatiota tai ideologiaa.

[AJIH]

Aldous Huxleyn kirjassa Brave New World oli kohtaus, jonka itse käsitin jonkinlaiseksi "Fordin palvontarituaaliksi". Onko joku kirjan lukenut eri mieltä siitä, mistä siinä oli kyse? Ne tanssivat ringissä ja lauloivat jotain "Oh Ford! Oh Ford!"?

Tulikin sitten mieleen, että pitäisikö sellainen käsite ottaa käyttöön kuin kulttuurifordismi?

Jos yritätte vaikka hahmottaa kuin liukuhihnalta tulevien sankari-skifi-elokuvien lukumääriä, niin kyllähän tuossa "kulttuurifordismi" tuntuu asialliselle ilmaisulle kuvaamaan tuon toiminnan taustalla olevaa motivaatiota tai ideologiaa.

Joku 'kuluttajauskonto' on mielestäni osuvampi. Aldous Huxleyn luonnosteleman palvontarituaalin inspiraationa on varmaankin ollut Ranskan vallankumouksen 'kansalaisuskonnot' ja juhlat vapaudelle jne.

[Pallopääkissa]

Tänne ei ole laitettu viestejä vähään aikaan mutta en keksinyt parempaa ketjua:

Ilkka Vakkuri lukee Marko Hamilon jutun kulttuurimarxismista.

Sannan Marin Kultti vai kulttuuri vai molemmat? Missä mennään?
https://youtu.be/Xk-Z_EJjXHs

https://www.suomenuutiset.fi/mita-kulttuurimarxismi-mita-valtamedia-vaittaa-olevan/

[no future]

Ilkka Vakkuri vois tietty radiomaineensa takia lukea myös tän: https://en.wikipedia.org/wiki/Cultural_Marxism_conspiracy_theory

[Totti]

Ilkka Vakkuri vois tietty radiomaineensa takia lukea myös tän: https://en.wikipedia.org/wiki/Cultural_Marxism_conspiracy_theory

En tiennytkään, että kulttuurimarxistit yrittävät peittää kulttuurimarxilaisuutensa salaliittoteorioilla, joilla väitetään heidän toimensa olevan oikeistolainen salaliittoteoria.

Kaikki avainsanatkin löytyvät jo heti Wikipedian artikkelin alusta:

Cultural Marxism is a far-right antisemitic conspiracy theory

"Far-right" ja "antisemitic" paljastavat välittömästi, että kyseessä on vasemmiston propaganda-artikkeli, jolla yritetään sekoittaa pakkaa.

Suuri ironia tässä on, että juuri Wikipedian debunkkausartikkeli on kulttuurimarxistien keskeisin tapa vaikutta yleiseen mielipiteen heille suotuisasti: toimimalla kulisseissa ja levittelemällä väärää tietoa.

Generally no one self-identifies as a 'cultural Marxist'.

Eipä tietenkään koska kulttuurimarxismi on kokoomanimi radikaalin vasemmiston pyrkimykselle muuttaa yhteiskunta sosialistiseksi kulttuurin kautta kyseenalaistamalla kaikki normit, pseudotieteellä ja luomalla uusia määritelmiä asioille. Kukapa haluaisi tunnustaa ajavansa sosialismia valehtelemalla ihmisille?!

Joka tapauksessa niin kulttuurimarxismi on erinomaisen hyvin dokumentoitu ilmiö, jota vasemmiston kaikki keskeiset profiilit ensimmäisen maailmansodan jälkeen ovat teoretisoineet.

[Golimar]

Tekisikö joku vastaavan teoksen islamista ja esitettäisiinkö se, miten vasemmisto reagoisi?

X

Explicit lesbian scenes at the opera leaves 18 audience members needing medical treatment
Florentina Holzinger's new piece has left theatregoers all flustered

Olivia Burke

A night at the opera is usually quite the classy affair, but this cast of naked roller-skating nuns have managed to turn that on its head, with their eye-popping performance that left 18 people in the audience needing medical treatment.

Throw in a few explicit lesbian sex scenes and some real blood alongside the scantily-clad sisters of the church, and you have got yourself a recipe for quite the thrilling night in the theatre.

There's only been two performances of it so far since its premiere on 5 October, but more than half a dozen people who have seen it have ended up suffering with shock and nausea due to its salacious scenes, Spiegel reported.

In three cases, a doctor even had to be called to deal with the flustered theatregoers.

Those who had a physical reaction to the chaos unfolding in front of them were sat in the rows near the stage, according to a spokesperson for the opera, who added that they would have known 'what they are letting themselves in for'.

And once you find out more about Florentina Holzinger's adaption of the legendary one-act play written over a century ago, you might get a better idea as to why.

The Austrian choreographer and extreme performance artist has already made a name for herself as someone who pushes the boundaries, especially when it comes to reimagining different modes of female representation on stage.

X

103 years after composer Paul Hindemith was informed that his play Sancta Susanna was too outrageous to ever see the light of day at the historic Stuttgart Opera in Germany, Holzinger has brought his dream to life.

His idea for a production centred on the story of a nun who discovers her sexuality, which ends up sending the entire nunnery into a hub of sexual frenzy - but back in 1921, you can imagine that the opera wasn't ready for this sort of thing.

As a result, the premiere of Hindemith's 'blasphemous' play was cancelled and he was forced to put the project to bed.

Now, Holzinger has took his idea and ran with it, seeing Sancta staged for the first time ever.

The opera has an age restriction of 18 and bold warnings about its sexually-charged contents

X

https://www.ladbible.com/entertainment/explicit-opera-florentina-holzinger-sancta-susanna-crowd-nausea-shock-840218-20241010

https://www.spiegel.de/kultur/sancta-von-florentina-holzinger-18-erste-hilfe-einsaetze-bei-opernperformance-in-stuttgart-a-99f29ccf-8a2a-4a67-b0a9-9fc4181edc0f

"Skandaali? Ei, iloa. Valtava ilo", sanoi Süddeutsche Zeitung SANCTA-elokuvan Schwerinin ensi-illan jälkeen. Florentina Holzingerin oopperaesitys yhdistää Paul Hindemithin yksinäytöksisen oopperan Sancta Susanna ja katolisen liturgian elementtejä luodakseen radikaalin vision pyhästä messusta. Esiintyjiensä* kanssa hän lähtee mahtaviin fyysisiin rajakokemuksiin ja tutkii yksilöllistä henkisyyttä ja uskoa, seksuaalisuutta ja tuskaa, häpeää ja vapautumista. Taikuudet ja uskonnolliset ihmeet tulkitaan uudelleen hurmioituneessa yhteisön ja itsemääräämisoikeuden juhlassa, jossa Bach kohtaa metallin, Weather Girls kohtaa Rahmaninovin - ja alastomat nunnat kohtaavat rullaluistimet.

https://www.staatsoper-stuttgart.de/spielplan/a-z/sancta/

Trailer: SANCTA | Staatsoper Stuttgart
https://www.youtube.com/watch?v=DWLmmDIMGaE

https://www.instagram.com/floholzinger/

[Golimar]

Vähän jatkoa.

X

Holzinger was born in Vienna in 1976,[2] the daughter of a pharmacist and a lawyer.[3] As a child, she was baptised and confirmed Catholic, and formally left the Church as a young adult "to avoid paying tax".[4] She began studying to be an architect, but soon lost interest,"Too much desk time".[5]

She studied choreography at the School for New Dance Development (SNDO) at the Academy of Theatre and Dance in Amsterdam.[2]

Career
Her 2020 dance work Apollon at NYU Skirball, partly based in part on George Balanchine's 1928 work Apollo was called a "feminist freak show" by The New Yorker, with a nude all-female cast, and Apollo as mechanical bull that they ride for pleasure, along with "playful self-mutilation, dildo use, defecation, and coprophagia".[1]

As of 2024, she is an artist-in-residence at Volksbühne Berlin.[6]

In August 2024, Bergen Kunsthall presented Havneetyde/Harbour Etude, a new large-scale commission, with a warning of "will contain explicit depictions of self-mutilation, piercing, needles, blood, loud sounds, and nudity."[6]

Her first opera production, Sancta, based on Paul Hindemith's 1920s expressionist opera Sancta Susanna, was staged in October 2024 at the Mecklenburg State Theatre in Schwerin by the Stuttgart State Opera. It includes live piercing, unsimulated sexual intercourse and plentiful (fake and real) blood.[7]

X

https://en.wikipedia.org/wiki/Florentina_Holzinger

[Skeptikko]

Aikoinaan vihreissä ollut Jarkko Tontti kirjoittaa kulttuurimarxilaisuudenkin teemoja sivuavasti punavihreästä kuplasta:

Punavihreä kupla puhkeaa
https://www.verkkouutiset.fi/a/punavihrea-kupla-puhkeaa/#5ec9d158

Vuonna 1967 eurooppalaisen opiskelijaradikalismin keskeinen johtohahmo Rudi Dutschke muotoili vasemmiston uuden strategian: Pitkä marssi instituutioiden läpi (Der lange Marsch durch die Institutionen).
...
Dutschken yhteistyökumppani filosofi Herbert Marcuse suri erityisesti sitä, että vasemmistolla ei ollut mediaa eikä se pystynyt vaikuttamaan informaatiovirtoihin.

Dutschke pani ideansa toimeen myös omassa elämässään. Katuaktivismi jäi vähemmälle, hän väitteli tohtoriksi ja ryhtyi yliopistotutkijaksi. 1970-luvun lopussa Dutschke oli perustamassa Saksaan uutta puoluetta, vihreitä (Die Grünen).

1970-luvulta alkaen Dutschken ja Marcusen toive on hiljakseen toteutunut. Yhä useampi instituutio länsimaissa on pikkuhiljaa vasemmistolaistunut, ilman että mitään vallankumousta on tarvittu. Tämä on edellyttänyt vasemmistolaisuuden brändäämistä uudelleen käyttäen mitä erilaisimpia kiertoilmaisuja. "Vihreys" on näistä vain yksi. "Vastuullinen", "inhimillinen", "demokraattinen", "yhteiskunnallinen", "edistyksellinen", "feministinen", "kriittinen", "antirasistinen", "liberaali" ja niin edelleen. Malliesimerkkejä siitä, mitä George Orwell tarkoitti asioiden todellisen luonteen piilottavalla uuskielellä.

Todettakoon, että olin itsekin osa tätä prosessia lyhyen aikaa, kunnes havahduin siihen, mitä tapahtuu todella.
...
Suomukset ovat tippuneet silmistäni useaan kertaan. Ensimmäisen kerran jo vuosituhannen vaihteessa, kun kirjoitin väitöskirjaani Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa ja opiskelin lisäksi filosofiaa sekä humanistisia ja yhteiskuntatieteellisiä aineita. Tajusin yhtäkkiä, että iso osa opettajakunnasta oli Rudi Dutschken aatetovereita, entisiä äärivasemmistolaisia, jotka vielä vähän aikaa sitten olivat tavoitelleet Suomen muuttamisesta sosialistiseksi yksipuoluemaaksi.
...
Toisen kerran havahduin, kun liityin vihreisiin ja menin töihin Vihreään eduskuntaryhmään. Vihreät oli alun perin perustettu irtiotoksi äärivasemmistosta. Alkuvaiheessa mukana oli paljon 1980-luvulla hiipuneen Liberaalin kansanpuolueen aktiiveja, kuten sittemmin oikeuskanslerina toiminut Paavo Nikula. Se ei kauaa kestänyt. Entinen taistolainen Satu Hassi rynni pian puheenjohtajaksi ohi sinivihreän Tuija Braxin. Sen jälkeen puolue onkin käytännössä ollut osa vasemmistoa. Eniten vihreiden sisäpiirissä hämmästyin siitä, kuinka paljon vihreissä vaikuttaa taistolaisten ja muiden 1970-luvun äärivasemmistolaisten lapsia, jotka jatkavat vanhempiensa viitoittamalla tiellä. Samalla näin ja koin toimittajien enemmistön vahvan sympatian vihreitä kohtaan, joka jatkuu yhä.

Kolmannen havahtumisen koin, kun ryhdyin kirjailijaksi ja toimin monissa kulttuurialan luottamustoimissa Suomessa ja maailmalla. Vaikka sosialismi osoittautui 1900-luvulla yhdeksi ihmiskunnan hirvittävimmistä virheistä, kirjailijoiden ja muiden taiteilijoiden korviin tämä ei ole kantautunut. Esimerkiksi Suomessakin suosittu nuori brittikirjailija Sally Rooney on julistanut olevansa marxilainen.

Tilanne on vain pahentunut woke-ideologian levitessä kulttuurimaailman instituutioihin. Taiteen arvottaminen, tukeminen ja palkitseminen on lyhyessä ajassa muuttunut taiteilijan identiteettiin perustuvaksi. Sukupuoli, seksuaalisuus, etnisyys ja vammaisuus ovat mittareita, joilla kulttuuria arvioidaan. Vanhavasemmistolainen perusvire on toki mukana myös: Iso osa taiteen julkisesta tuesta on käytännössä ylimääräistä puoluetukea vihreille ja vasemmistoliitolle.

Aivan viime vuosina politisoituminen on vain kiihtynyt. Termi uustaistolainen ei ole millään lailla liioitteleva monien nykykirjailijoiden ja muiden taiteilijoiden kohdalla. Samaan aikaan takavuosien äärivasemmistolaisen kulttuuriväen tekemiset peitellään korulauseisiin. Taistolaisten riveissä itsekin marssinut Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja Kirsikka Moring esimerkiksi on kirjoittanut räikeästi totuutta kaunistelevia muistokirjoituksia taistolaistovereistaan, esimerkiksi Kaisa Korhosesta ja Kaj Chydeniuksesta. Siis ihmisistä, jotka toimivat totalitaristisen ideologian puolesta suuren osan elämäänsä ja toivoivat parlamentaarisen demokratian alasajoa Suomessa ja koko maailmassa.
...
Takaisin yliopistomaailmaan. Mainittakoon kolme tuntemaani juristitutkijaa vuosiltani yliopistossa. Kaarlo Tuori, Martin Scheinin ja Martti Koskenniemi. Tuori oli aikaan perustamassa taistolaisjärjestö Tutkijaliittoa, joka oli keskeinen toimija marxilaisuuden levittämisessä yliopistoihin. Suomen Kommunistisen puolueen johtava rooli oli kirjattu Tutkijaliiton sääntöihin. Tuori oli järjestön ensimmäinen varapuheenjohtaja, puheenjohtaja oli sittemmin kommunistien kansanedustajana toiminut sosiologi Seppo Toiviainen. Lauri Hokkanen on selvittänyt Tutkijaliiton historiaa teoksessaan Kommunismin teloitettu unelma (2024). Hän tiivistää järjestön luonteen näin: "Perustavan kokouksen asiakirjat määrittivät Tutkijaliiton ideologisesti osaksi Moskovasta johdettua kansainvälistä kommunistista liikettä."

Martin Scheinin oli vuosikausia puhdasverinen puoluemies, SKP:n keskuskomitean ja Akateemisen sosialistiseuran jäsen sekä Demokraattisten Lakimiesten eli Demlan puheenjohtaja. Hän työskenteli myös SKDL:n eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteerinä. Sittemmin Scheinin on liittynyt vihreisiin.

Hyvä, että tuli vihdoin valaistusta Koskenniemen taustoihin, joita olen jäänyt miettimään nähdessäni hänen kannanottojaan:

Koskenniemen polku on hivenen erilainen, entinen kokoomusnuori ja diplomaatti sai vasemmistoherätyksen jatko-opiskellessaan Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Yhdysvalloissa syntyi jo vuosikymmeniä sitten vasemmistolainen oikeustieteen koulukunta Critical Legal Studies. CLS-aktivistitutkija Kimberlé Crenshaw esimerkiksi keksi surullisen kuuluisan ja politisoituneen termin intersektionaalinen feminismi. Koskenniemi toi uusmarxilaisen CLS:n Suomeen ja onkin kouluttanut sen oppien mukaisesti ison joukon kansainvälisen oikeuden tutkijoita ja ihmisoikeusaktivisteja. Tämä kannattaa muistaa joka kerta kun näitä haastatellaan julkisuudessa.

Itsekin toimin aikani vapaaehtoisena esimerkiksi Amnestyssa. Siitäkin havahduin. Tajusin, että kovin usein ihmisoikeusjärjestöjen toiminnan todellinen perusta on ihmisoikeuksien sijaan punavihreä puoluepolitiikka. Amnesty Internationalin Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson esimerkiksi on ollut vihreiden eduskuntavaaliehdokkaana, toki "sitoutumattomana".

Kriminologian professori Jukka Savolainen on äskettäin muistuttanut Amnestyn ja muiden aktivistijärjestöjen julkaisemien näennäistutkimusten valheellisuudesta.
...
Toki yhteiskuntatieteissä ja humanistisilla aloilla vasemmistolaistuminen on ollut oikeustieteeseen verrattuna vielä räikeämpää. Mitä mieltä meidän pitäisi olla esimerkiksi kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäestä?

Vain muutama viikko ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan vasemmistoliiton puoluehallituksen jäsenenäkin toiminut Patomäki arvioi näin: "Se, että vuoden 2022 aikana tapahtuisi jotain niin suurisuuntaista, että Venäjä lähtisi laajentamaan sotaa Ukrainassa käyttäen avoimesti omia asevoimiaan, pitäisin sen todennäköisyyttä viiden ja kymmenen prosentin välillä."
...
Tämä pätee korostetusti Lähi-itä-kommentaattoreiksi Ylen ohjelmiin ja Helsingin Sanomiin valittuihin asiantuntijoihin. Edesmennyt professori Jaakko Hämeen-Anttila oli vasemmistoliiton julkikannattaja ja keskiaikaisen arabialaisen runouden tutkija, josta journalistit leipoivat modernin islamin yleisasiantuntijan. Hän vähätteli uupumatta vuosikymmenten ajan islamistisen ideologian ja sen innoittaman terrorismin vaarallisuutta, kuten punavihreät poliitikotkin. Yksi Hämeen-Anttilan seuraajista median suosikkina on esimerkiksi Suomen Lähi-idän instituutin johtaja Susanne Dahlgren. Hän on taistolaisen Sosialistisen Opiskelijaliiton SOL:n entinen puheenjohtaja.
...
Yksi pitkän marssin varhaisimmista etapeista Suomessa oli Tampereen yliopisto. Ville Pernaa kuvaa teoksessaan Pimeä vuosikymmen, kuinka sen tiedotusopin laitos muodostui vasemmistolaisuuden keskukseksi. Se alkoi erikoisesta tapahtumasarjasta, jolla Kaarle Nordenstreng nimitettiin professoriksi pätevämmät hakijat ohittaen. Hänellä ei ollut journalismin tutkimuksesta edes väitöskirjaa. Hän oli väitellyt tohtoriksi psykologiasta. Taistolaisopiskelijoiden painostus vaikutti valintaprosessiin. Vuonna 1971 vastanimetty 31-vuotias professori ryhtyi toimiin ja tulevien toimittajien tutkintovaatimuksiin ilmestyi V. I. Leninin teos Ideologinen työ ja F. V. Konstantinovin Marxilais-leniniläisen filosofian perusteet. Nordenstreng koulutti suomalaisia toimittajia lähes neljäkymmentä vuotta. Luet, kuuntelet ja katselet heidän ja heidän valitsemiensa asiantuntijoiden näkemyksiä maailmasta joka päivä. Myös Helsingin yliopistossa viestinnän opiskelijat tenttivät 1970-luvulla Leninin Ideologisen työn. Tämän lisäksi tulevat journalistit laitettiin lukemaan Neuvostoliiton kommunistisen puolueen johtoon kuuluneen Otto Ville Kuusisen kirjoituksia "lehdistön vapaudesta ja vastuusta".

Jotain tällaista olenkin uumoksunut Anu Kantolasta, mutta hyvä että asia tuodaan nyt esiin:

Nykyään uusia toimittajia kouluttaa Helsingin yliopistossa esimerkiksi viestinnän professori Anu Kantola. Hän on entinen vihreä puolueaktiivi. Helsingin Sanomat antaa Kantolalle uupumatta palstatilaa kehystäen entisen puoluepukarin ja aktivistitutkijan puolueettomaksi asiantuntijaksi.

Muutaman vuoden takainen kyselytutkimus Tampereen yliopistosta kertoo, että melkein puolet journalismin opiskelijoista kannatti vihreitä, kolmasosa vasemmistoliitoa.
...
Entä muut yhteiskunnan instituutiot? Koulumaailmaan vasemmistolaisuuden uusin muoto woke-ideologia on nähdäkseni jonkin verran soluttautunut, mutta selvästi vähemmän kuin yliopistojen kasvatustietieteellisiin tiedekuntiin. 1970-luvulla Suomen YK-liitto yritti yhdessä Tampereen yliopiston tutkijoiden kanssa niin sanotuilla Pirkkalan monisteilla tuoda neuvostonäkemyksen oppimateriaaleihin. Ja kas! Tuore historianoppikirja Maailman kulttuurit kohtaavat (2023) jatkaa samalla linjalla. Dosentti Ari Helo on käynyt teoksen tarkkaan läpi ja löytänyt vakavia, woke-ideologiasta kumpuavia vinoumia.
...
Suomettumisen ja sitä seuranneen jälkisuomettumisen myötä virkakunnassa on paljon menneiden vuosikymmenten vasemmistohegemonian mukaisesti toimivia YYA-ihmisiä. Heillä on keinonsa kampittaa ja hidastaa demokraattisesti valittujen kansanedustajien ja hallituksen tavoitteiden toteuttamista. Yksi usein käytetty väline on vedota ihmisoikeuksiin tai EU-oikeuteen. Oikeasti tämä tarkoittaa vasemmistolaisten yliopistotutkijoiden tarkoitushakuisia tulkintoja Suomen kansainvälisistä ja EU-oikeudellisista velvoitteista. Poliitikot, älkää luottako heihin. Samoista kansainvälisistä velvoitteista tehdään aivan erilaisia johtopäätöksiä muissa maissa. Oikeusvaltiossa tuomioistuimet ratkaisevat mahdolliset ristiriidat Suomen lakien ja kansainvälisen oikeuden ja EU-oikeuden kanssa, eivät yliopistotutkijat.
...
Tekniset innovaatiot ovat olleet vielä suurempi muutosvoima. Internet ja erityisesti sosiaalinen media ovat murtaneet journalistien vanhan vallan. Kulttuuri-, media- ja yliopistoeliittien asema horjuu. He eivät enää pysty ohjailemaan julkista keskustelua, kuten he vielä vähän aikaa sitten pystyivät. Kiitos sosiaalisen median, äänettömät ovat saaneet äänen, ja demokratia on vahvistunut ennennäkemättömällä tavalla. Valta-aseman menetys on ottanut lujille, kuten jokainen huomaa.

Journalistit ja vasemmistolaiset yliopistotutkijat ja aktivistit yrittävät epätoivoisesti kehystää somessa käydyn kansalaiskeskustelun "öyhöttämiseksi", "vihapuheeksi", "äärioikeistolaisuudeksi", "konservatiivisuudeksi" ja "fasismiksi". Eräs somen meeminikkari onkin loistavasti tiivistänyt yhteen lauseeseen suomalaisten journalistien sananvapauskäsityksen: "Sananvapautta meille, sananvastuuta teille."

[Lalli IsoTalo]

Aikoinaan vihreissä ollut Jarkko Tontti kirjoittaa kulttuurimarxilaisuudenkin teemoja sivuavasti punavihreästä kuplasta:

23:n Arto Koskelo jatkaa liitteessä samasta asiasta.