Positiivisia monikulttuurisia kohtaamisia, koti- tai ulkomailla

[Lalli IsoTalo]

Jeps,

Kylänraitilla ollaan.

[Analyysi7]

Suurin osa ellei kaikki kohtaamiset eri rotuisten tai uskontojen edustajien kanssa on olleet positiivisia.

Siitä huolimatta kannatan zero maahanmuuttoa ideologisista syistä. Nothing personal jne.

[Lalli IsoTalo]

Suurin osa ellei kaikki kohtaamiset eri rotuisten tai uskontojen edustajien kanssa on olleet positiivisia.

Siitä huolimatta kannatan zero maahanmuuttoa ideologisista syistä. Nothing personal jne.

@Analyysi7 , kiitän vastauksesta. Asia tuli selväksi.

[Caucasian]

Mitenköhän tämän nyt kauniisti sanoisi...
Eipä oikein mitenkään, joten jääköön sanomatta.

[Skeptikko]

Lasketaanko suhteellisen neutraalit ja jatkuvat asiat tällaisiksi "positiivisiksi monikulttuurisiksi kohtaamisiksi"? Esimerksi jatkuvat luonteeltaan suhteellisen neutraalit työtilanteet. Tai arkinen elämä missä on jotain "monikulttuurisia" ulottuvuuksia?

[Lalli IsoTalo]

Lasketaanko suhteellisen neutraalit ja jatkuvat asiat tällaisiksi "positiivisiksi monikulttuurisiksi kohtaamisiksi"? Esimerksi jatkuvat luonteeltaan suhteellisen neutraalit työtilanteet. Tai arkinen elämä missä on jotain "monikulttuurisia" ulottuvuuksia?

Etsin positiivista kohtaamista.

[Skeptikko]

Etsin positiivista kohtaamista.

No mihin nyt raja positiivisessa kohtaamisessa laitetaan... Harvoin kai ihmisten kohtaamiset mitenkään erityisen positiivisia ovat (tyyliin tuntematon henkilö tuli lahjoittamaan suuren summan rahaa tai pelastamaan hengen).

Jos tällaiset suhteellisen arkiset, toistuvat ja neutraalit kohtaamiset sinällään asiallisten maahanmuuttajataustaisten kanssa eivät kuitenkaan käy, niin mieleen tulee eräs/eräät (en pysty tunnistamaan ulkonäöstä, joten en ole ihan varma onko kyseessä yksi vai useampi henkilö) musta mies, joka pyörii joukossa, jonka arvelen käyvän huumekauppaa tai pyörivän päihdeporukoissa Torkkelinmäellä ja Kurvissa/Piritorilla. Koiraa ulkoiluttaessa hänellä oli tapana tulla moikkaamaan koiraa ja kerran, kun vein Piritorin kautta koiraa eläinlääkäriin, niin hän kehotti välttämään sitä paikkaa koiran kanssa kulkiessa, kun se on niin levoton paikka. Noin vuoden kuluttua koiran kuolemasta hän (?) tuli kadulla vastaan jonkun kaverinsa kanssa ja hän harmitteli kuinka ikävä hänellä on koiraani. Vaikka epäilen hänenkin saattaneen hyvin sekaantuneen huumeisiin, niin minua ja koiraani kohtaan hän on ollut aina mukavasti käyttäytyvä.

Eräs toinen positiivinen kohtaaminen, joka sattui tulemaan mieleen (olisi näitä varmaan selvästi enemmänkin, jos sattuisi tulemaan mieleen), oli kun koirien kanssa erään pitserian/kebab-paikan ohi mennessä tuli paikan työntekijä (taisi olla kurdi) tuomaan koirilleni varsin isot kulholliset kinkku(?)suikaleita. Jostain syystä isompi koira alkoi nirsoilemaan (sama koira ei alunperin suostunut syömään raakaa jauhelihaakaan), joten pienempi koira söi senkin kulhollisen. Pelkäsin, että halkeaako pienemmältä koiralta vielä maha, kun ne kulholliset eivät olleet mitään aivan pieniä, mutta näytti jaksavan ilman ongelmia syödä kummankin kulhollisen.

[Luotsi]

Onhan näitä paljonkin tyyliin kyydin tarjoaminen kysymättä, mukavat juttutuokiot jne. Varmaan vodkanhuuruiset venäläiset häätkin sellaiseksi voi laskea.
Mutta ihmeesti ei kertaakaan lähi-itäläisen, afrikansarvelaisen tms hummamun kanssa.

[Skeptikko]

Mutta ihmeesti ei kertaakaan lähi-itäläisen, afrikansarvelaisen tms hummamun kanssa.

Minulla on ihan hyviä kokemuksia joidenkin näihinkin ryhmiin kuuluvienkin kanssa ja luultavasti parhaiten tuntemani henkilökin on tällaisesta ryhmästä. Usein tosin kyse on pikemminkin ystävyydestä, jolloin on kyse pikemminkin arkisista, toistuvista ja melko neutraaleista asioista, kuin jostain erityisen positiivisesta kohtaamisesta, jonka osaisi erikseen nimetä. Mutta minulla ei ole mitään harhakuvitelmia siitä, että kaikki em. ryhmistä olevat olisivat yhtä mukavia. Pikemminkin esimerkiksi erääseen tällaiseen ryhmään kuuluva ystäväni (ja eräät muut samasta ryhmästä) on puhunut kuinka ainakin Suomessa heidän ryhmäänsä kuuluvista ja jopa heidän sukulaisistaan moni on esimerkiksi huijari, väkivaltainen, rikollinen tms.

[Äpyli]

On ollut lukuisia positiivisia monikulttuurisia kohtaamisia elämän varrella, vaikka suurin osa onkin varmaan neutraaleja ja negatiiviset eivät ole ketjun aihe. Minulla on semmoinen ominaisuus niin hyvässä kuin pahassa, että osaan kuunnella ja olla kiinnostunut (vaikkakin jossain tapauksissa, kohteliaasti esittää kiinnostunutta ). Ihmiset luultavasti vaistoavat tämän kulttuurieroista huolimatta ja siksi olenkin päässyt kuuntelemaan aika monta ihmistä niin työelämässä kuin sen ulkopuolellakin erityisesti siihen pyrkimättä.

Eräs positiivisimmista oli työkaveri, naisoletettu Afrikasta, joka osasi itseironian jalon taidon. Vitsaili esimerkiksi omasta ihonväristään ja nauroi päälle. Nykyäänhän tämä kai tulkittaisiin sisäistetyksi rasismiksi. Mutta luulenpa ettei siitä ollut kyse, vaan kyseessä oli fiksu ja erittäin huumorintajuinen yksilö, ja nauru oli aitoa eikä mitään väkisin hymistelyä. Lupasin tarjota pullakahvit, jos saisi minut nauramaan vitsillä valkoihoisista kun sentään eletään tasa-arvon maassa. Ja onnistuihan se. Aika monta hävytöntä rasistista vitsiä keksittiin yhdessä tuumin.

Kohtaamiset aasialaisten, joilla tarkoitan tässä yhteydessä japanilaisia ja kiinalaisia, kanssa ovat myös jääneet positiivisella tavalla muistoihin. Ovat olleet erittäin kohteliaita, hillittyjä ja kykeneviä pohtimaan kulttuurillisiakin ilmiöitä ja kertomaan vastavuoroisesti omasta kulttuuristaan. Mutta tässä on varmasti vaikuttanut todennäköisesti korkeakoulutuksellinen tausta. Mutua, mutta aasialaisille on ollut helpompaa olla vuorovaikutuksessa jos olen esittänyt aktiivisesti kysymyksiä.

Muutama lähi-idästä kotoisin olevan ihmisen kanssa kohtaaminen on myös jäänyt positiivisesti mieleen. Minusta joillakin lähi-itäläisillä on hämmästyttävä dialogin ja vuorovaikutuksen taito. Siis sellaista diplomaattisuutta ja sydämen sivistystä, jota on erittäin vaikea väärentää. Hommalainen minussa pohtii, että se voi olla yksilöllisen ominaisuuden lisäksi sopeutumispiirre konfliktipitoiseen alkuperäisympäristöön, mutta joka tapauksessa, sivistyneiltä ihmisiltä voi aina ammentaa oppia monissa asioissa.

Shakkipiireissä tuli kohdattua lukuisia virolaisia ja venäläisiä, ja joskus majoitimme heitä kotiimme turnauksen ajaksi. Shakinpelaajista löytyy varsin värikkäitä persoonallisuuksia, mutta yhteinen piirre on se, että looginen ajattelu on enemmän vahvuus kuin heikkous, ja toisaalta itsepäisyyttäkin löytyy. Itse en ole tämän yläpuolella ja siksi keskustelut saivat joskus varsin räiskyviäkin piirteitä. Mutta hyvässä hengessä. Ja vodkahan tunnetusti tasoittaa niin pelitaidollisia kuin muitakin eroja. Kysyin joskus venäläiseltä shakkimestarilta, että tiedätkö mistä erottaa alku- ja loppupelin? Vodka on loppu. Meinasi saada naurultaan astmakohtauksen.

Koti- ja ulkomaan hevifestareilla on tullut paljon positiivisia monikulttuurisia kohtaamisia. Ihmiset ovat tällöin arjesta lomalla ja tuntevat vapauden riemun, kuten monesti itsekin. Tällöin kohtaamiset saavat ikään kuin automaattisesti positiivisen pohjavireen. Joistakin kohtaamisista jäänyt myös kavereita joiden kanssa tullut pidettyä yhteyttä myöhemmin vaikka eri puolilla maailmaa vaikutetaankin.

[DuPont]

Sama ketju on jo olemassa. EI uusia tarvita.

[Niobium]

Sama ketju on jo olemassa. EI uusia tarvita.

No siinä tapauksessa olisi ihan hieno juttu linkata jo olemassa olevaan ketjuun, eikö? Olethan jo painanut vasikkanappia?

[Niobium]

Montakin positiivista kokemusta olen kerryttänyt.

Turussa on etninen kauppa, jossa ollaan tehty sinunkaupat isännän kanssa. Erittäin hyvin hoidettu liike, josta saa kaikkea oikein hyvälaatuista ruokatarvikkeita. Kardemummakahvi päräyttää päivän kunnolla käyntiin, mutta sitä pitää annostella joukkoon mausteeksi. Muuten on sähköjänismoodi päällä koko päivän.

Työelämässä hemmetin hyviä tyyppejä, monia.

Venäjältä tulleiden kanssa sai pään auki, kun tervehti aamulla venäjäksi. Sit alettiin juttelemaan venäjän kielellä. Joka päivä piti oppia jokin uusi sana. Igor oikein odotti sitä, kun menin käymään linjalla, nostin jonkun työkalun ilmaan ja kysyin venäjäksi, että mikä tämä on? Sieltä tuli vastaus, jonka kirjoitin muistiin ja päivän mittaan hoin sitä itsekseni. Ja seuraavana aamuna nostin saman värkin ylös ja kerroin Igorille työkalun nimen.

Siellä oli myös thaikkutyttö, joka ei lakannut koskaan hymyilemättä, vaikka teki ihan hemmetin raskasta työtä.

Naapurustossa asuu eräs herrashenkilö, Roman. Oikein asiallinen kaveri, asiallisempi kuin suuri osa kantiksista.

Lappeenrannassa kävin, leirintäalueella istuin ja ryyppäsin venäläisten kanssa iltanuotiolla. Ei mitään ongelmaa, paitsi etten kaikkea tajunnut. Siinä oppi taas monta uutta sanaa.

Ja sitten Tino, romani. On ottanut etäisyyttä romanikulttuuriin ja ihan oikeasti hemmetin hyvä tyyppi, joka kuskasi muksujani kouluun. Lapset kehuivat, että ystävällinen kuski. Piti käydä aamulla moikkaamassa ja kertoa saamastaan positiivisesta palautteesta.

Eräs naisihminen syntyi Kamputsean viidakkoon huonoina aikoina, tuli muksuna Suomeen ja on tehnyt ihan hienon uran. Äärimmäisen ystävällinen ihminen.

Ukrainainasta tulleista mulla ei ole pahaa sanaa sanottavana. Siististi käyttäytyviä, tavallisia ihmisiä. Hiljensin kerran bussin takaosan kouluaamuna, kun toivotin Ukrainan kielellä hyvää huomenta. "Mit vit? Osaako tuo menninkäinen Ukrainaa?" Tyttölauma oli vähän hämillään, mutta tottuvat siihen nopeasti ja kuuntelin jatkossa heidän juttujaan ja yritin aina saada jotain poimittua jutuistaan.

Tavalliset, hyvin käyttäytyvät mamut eivät ole minulle ongelma. Kunhan ovat oppineet maan tavoille ja kielen. Yrittävät.

[Spesialisti]

Vaasan Mäkkärin drive-in -luukulla leveästi hymyilevä Jambo-mies antoi kupillisen koirankeksejä autossa olevalle hauvelillemme.

[Betonikostaja]

Tavalliset, hyvin käyttäytyvät mamut eivät ole minulle ongelma. Kunhan ovat oppineet maan tavoille ja kielen. Yrittävät.

Tähän vahva sama. En tietenkään jätä mainitsematta, jos minulla on myönteisiä kokemuksia maahanmuuttajista. Kielteiset kokemukset eivät ole kenenkään etu, mutta toki ne ovat peruste vaatia nuivempaa maahanmuuttopolitiikkaa, jos homma ei yksinkertaisesti onnistu.

On myös helppo määritellä hyvin käyttäytyvä, sopeutunut maahanmuuttaja. Hän ei ole ensisijaiselta identiteetiltään maahanmuuttaja, vaan tietyn niminen kansalainen. Hänellä on työ- tai opiskelupaikka, hän on jonkun naapuri, tuttu, ystävä tai puoliso, tiedämme mitä hän harrastaa ja mistä hän pitää jne.

Mutta kun maahanmuuttajista puhutaan, niin nämä kuvatun kaltaiset maahanmuuttajat häviävät yleensä näkyvistä. Heitä ei enää ajatella ensisijaisesti maahanmuuttajina, eivätkä he itsekään halua asiaa yleensä korostaa. Sen sijaan koviten ääntä pitävät juuri sopeutumisvaikeuksista kärsivät maahanmuuttajat. He puhuvat ja heidän annetaan puhua maahanmuuttajien puolesta.

Mediassa ei ole näkynyt juuri sellaisia maahanmuuttajia, jotka sanoisivat, että ottakaa nyt itsekin vähän vastuuta asioistanne. Se on outoa, koska heitä kyllä on. Ne hyvin sopeutuneet maahanmuuttajat ovat läpeensä kyllästyneitä siihen yksitoikkoiseen uhrin rooliin, joka mamuille suomalaisessa mediassa on tarjolla.