Keskiluokan tuhoaminen käynnissä

[Siener]

Keskiluokkaa ei eliitin mielestä tarvita enää mihinkään, siis valkoista keskiluokkaa.
Keskiluokkaa tarvittiin vain teollistumiseen, Zerohedgen mukaan sekin on hoidettu.

Tässä Zerohedgeltä erinomainen artikkeli siitä, mitä on käynnissä. Tunnistatko oman tilanteesi/yrityksen, jossa työskentelet?

https://www.zerohedge.com/news/2019-03-09/how-much-longer-will-middle-class-politely-tolerate-its-own-destruction

How Much Longer Will The Middle-Class Politely Tolerate Its Own Destruction?

A middle class that outnumbers the combined poor and aristocracy is a relatively new phenomenon, dating back to around 1900. The rise of the middle class was the result of Industrial Revolution capitalism. It has been one of the most significant and epochal developments in history, yet the intellectual reaction for the most part has been to either ignore it or treat it with disdain. Now the project to destroy the middle class is well under way, with unpredictable and uncontrollable consequences that promise to be just as epochal as its creation.

Intellectual condescension towards the middle class is so common it's a cliché. What's rare are attempts to go back in history and see things through the perspectives of that despised group and its progenitors, the poor.

In 1800, virtually everyone was poor, living under conditions of deprivation and grinding poverty. Even being wealthy was no picnic; present-day poverty-line Americans live better. Life expectancy was an estimated twenty-nine years. Farming, the occupation of most, was dangerous, backbreaking labor from dawn to dusk. Most of those so engaged eked out a tenuous subsistence. There was no electricity, no running water, primitive sanitation and health care, and none of the machinery, gadgets, and appliances we take for granted. Only a few wealthy poets who didn't have to wrest a living from nature waxed euphoric about its "joys."

...

The emergent middle class was a cohesive force for political stability. The immigrants passed their memories of what they had escaped to their children and grandchildren. They embraced the reality and the promise of America based on their own fruitful experience. Life was good and would get even better, why rock the boat? Few noticed the thunderhead on the horizon.

That thunderhead was hate, directed not at America's flaws and weaknesses, but at its virtues and strengths. The sacrifice, hard work, thrift, and ingenuity that had lifted millions from poverty was condemned as selfishness, blind ambition, and greed. The middle class that didn't exist a century ago was materialistic, anti-intellectual, and spiritually impoverished. The unprecedented wealth America was producing was wrong because it was unequally distributed, or the most philanthropic and charitable people in history weren't giving enough away.

...

The middle class being a relatively new phenomenon, nobody can say what the consequences of the all-out war against it will be. It is the bedrock of modern economies and its destruction will take out most of the developed world's productive capacity and consumer markets. That doesn't seem to bother the statists. How they plan to free themselves from the economies that sustain them is a question they ignore. It calls to mind Ayn Rand's Atlas Shrugged observation: the deaths they desire the most are their own. That has to be the true definition of insanity. Truer even than Einstein's: repeatedly doing the same thing and expecting a different result.

...

As the middle class watches the America it once knew and cherished collapse, and comes to understand why, it realizes its head is on the chopping block. A bright middle-schooler can see that the Green New Deal will bring the economy to a shuddering stop and plunge many who have managed to escape so far into poverty. Yet the Democrats' leading lights rush to praise the imaginary raiment of would-be empress Ocasio-Cortez.

The middle class has always aspired to better things—the American dream. Talk of 70 percent or higher tax rates and wealth taxes capitalizes on hatred of the rich, it's open season. Why work and sacrifice to get rich if the government gets it all?

...

The ruling class has backed the middle class into a corner. Shoving them into poverty and vanquishing their dreams amounts to an unprecedented and dangerous experiment. Aristocratic arrogance, condescension, exclusivity, and isolation add to the combustibility. Yet they remain steadfastly oblivious to the rising anger and the risks. They don't even recognize the danger of billing the governments they control (or the global one they want to create) as the solution to all problems. Who's going to get the blame when things fall apart?

The potentates may find their nuclear arsenals and well-armed militaries and police forces comforting. However, their experiment confronts unanswered questions. What if a substantial portion of the population has taken to the streets and far outnumbers the praetorians? What if praetorian sentiment is with the protestors and insurrectionists? Are the rulers really prepared to use tanks, heavy artillery, bombs, and even nuclear weapons on their own population? Will the people charged with pressing those buttons actually press them?

...

Laita aina lainaus linkin sisällöstä mukaan, kun postaat linkkejä. Lainaukseen mukaan oleelliset kohdat, jottei kaikkien tarvitse kahlata koko tekstiä läpi.

[Saturnalia]

Näkisin että keskiluokkaa on tarvittu Suomessa lähinnä pitämään yllä konservatiivisia, isänmaallisia arvoja työväenluokan uhan edessä Neuvostoliiton aikaan.
Suomessa jos olit töissä tehtaassa niin kuuluit pääsääntöisesti vasemmistoa äänestävään työväenluokkaan. Keskiluokka oli sitä joka ei ollut töissä tehtaissa, vaan paremmissa hommissa. Tässä mielessä tuo amerikkalainen analogia ei sovi suoraan Suomeen. Varsinainen teollistuminen yhdistettynä vahvaan kansallisvaltioajatteluun synnytti etujaan ajavan työväenluokan. Keskiluokka oli sitten sitä porukkaa joka oli duunissa mainostoimistoissa, kirkossa, lentäjinä, toimistoissa ylipäätään, suunnittelijoina, insinööreinä, virkamiehinä, kauppiaina, pienyrittäjinä, opettajina, jne.

Tietyssä mielessä paradoksaalisesti Suomessa työväenluokan lähes kadottua identaarisena, itsensä sellaiseksi mieltävänä ryhmänä keskiluokkaiset arvot ovat vahvempia kuin ehkä koskaan mielestäni. Kunnollisuus, kuluttaminen, nuhteettomuus, kurinalaisuus, poliittinen korrektius, kritiikittömyys. Keskiluokan ulkopuolella ei ole oikein enää hyväksyttyjä identiteettejä. Ajattelet joko keskiluokkaisesti, tai olet syrjäytynyt, anomalia, ulkona. Siitä olen samaa mieltä että keskiluokka on jo pitkään köyhtynyt, osittain nykyisen kulutuskulttuurin tähden johon on nykyään yhä suurempi vaatimus osallistua, ja työt vähenevät koko ajan.

Ennen keskiluokan hyveisiin kuuluivat nuukuus, säästäväisyys ja tarkka markka sekä velattomuus koska luottokortteja ei ollut ja pankissa neuvotellun kulutusluoton korko oli niin raju, että tarpeen täytyi olla polttava. Kulutettiin hyvin niukasti ja harkiten. Toki nykyäänkin asuntojen hinnat pakottavat keskiluokan syömään hernekeittoa, mutta yhä useammin sekään ei enää riitä. Asuntojen hintataso on yksi keskiluokkaa kurjistava tekijä. Perussuomalaisten vastaisuus on hyvin keskiluokkainen ilmiö, vaikka toki vastaisuutta löytyy paljon myös nykyvasemmistosta, joka on nykyään lähinnä akateemisen keskiluokkainen kuten vihreät.

[Don Nachos]

Fiktiohahmo Tyler Durdenin "kirjoittamassa" jutussa esitetään, että suomalainen hyvinvointivaltio olisi heidän painajainen. Toki täälläkin eliitti yrittää hyvinvointivaltiota romuttaa, mutta tuon jutun kirjoittajalle paha on se mitä täällä on ollut edelliset vuosikymmenet.

Amerikkalaiset elävät aikalailla kehnommassa todellisuudessa kuin suomalaiset. Yksi syy lienee paljon kehnompi oppilaitos. Tosin maa on aika iso. Mutta se jaksaa naurattaa ettei monet nää mitään ristiriitaa siinä että "me emme halua että kukaan sanoo meille miten pitää elää" ja sitten elävät yhteisössä missä 1-2 ihmistä määrittelee kaiken tekemisen. Raamattuvyöhykkeellä ei juuri anneta arvoa omille ajatuksille tai yksilöllisyydelle.

Mutta on mahdollisuus että amerikkalaiset voisivat edes hieman muuttaa kurssia äänestämällä. Seuraavissa vaaleissa saattaa olla ehdolla ehdokas jonka poliittinen agenda perustuu aika pitkälle keskiluokan olojen parantamiseen. Sellaista presidenttiä ei ole ollut vuosikymmeniin. Eliitti toki tekee kaikkensa ettei niin tule tapahtumaan.