Eduskuntavaalit 2019 – yleinen keskustelu, tulosseuranta, hallitusneuvottelut

[ismolento]

Tällä videolla Junes Lokka ja Tiina Wiik käyvät Oulun käräjäoikeudessa läpi papereita missä solisaliratti ministeriksi valittu Tytti Tuppurainen on ollut oikeudessa.

https://youtu.be/CvBBHPNvqGM

Paljon kaikenlaista rikollista juttua, mutta ehtivät vanhentua ennen tuomiota. Toimi sitten syyttäjän todistajana kun oli ollut mukana niissä rikoksissa joiden syyteoikeus ehti vanhentua, mutta Riihisäätiön päärosvon rötökset eivät ehtineet vanhentua.

Lisäksi Tytti Tuppurainen on oikeudenkäyntipöytäkirjojen perusteella melkoinen hirviö tapellessaan lasten huoltajuudesta.

Sen kyllä uskoo pelkästään ulkoisen habituksen antaman vaikutelman perusteella.

[no future]

Keskustan puoluevaltuusto ja eduskuntaryhmä siunasivat hallitukseen menon yhteiskokouksessaan ilman äänestystä. Ministerit nimetään tänään.

https://www.is.fi/politiikka/art-2000006132142.html

Keskustan hallituspaikka sai sinetin – hallitusvastuusta ei edes äänestetty (5.6.2019)

Keskustan ministerit valitaan kello 17 alkavassa kokouksessa.

Keskustan hallituspaikka sai sinetin keskustan eduskuntaryhmän ja puoluevaltuuston yhteiskokouksessa keskiviikkona.

Hallitukseen lähtemisestä ei äänestetty. Puheenvuoroja oli 59.

(...)

Onko liian hapokasta sanoa, että Keskusta on tämän uusimman hallituksen Siniset? Kannatuskehityksen, selkärankaisuuden sekä demokratiavajeen suhteen nyt ainakin.

Tarkoitat siis Perussuomalaisia?

[newspeak]

Kes­kus­tan kan­sa­ne­dus­ta­ja Mik­ko Kär­nä pi­tää hal­li­tu­soh­jel­man on­gel­mal­li­sim­pa­na asi­a­na kes­kus­tal­le 250 mil­joo­nan eu­ron polt­to­ai­ne­ve­ro­jen ki­ris­tyk­siä.

Ko­ro­tus on hä­nen mu­kaan­sa toki hy­vin mal­til­li­nen ja in­dek­siin si­dot­tu. Tämä tar­koit­taa, et­tä hal­li­tus­kau­den lo­pus­sa mak­se­taan polt­to­ai­neis­ta suh­tees­sa sa­man ver­ran ve­roa kuin nyt­kin, Kär­nä sel­ven­tää.

https://www.suomenmaa.fi/keskusta-nyt/karna-hallitus-on-sitoutunut-keventamaan-autoilun-kustannuksia-alueilla-joilla-auto-on-valttamattomyys-6.3.509364.ef4a14629a

Kärnä olisi saanut hieman avata ajatteluaan. Jos verokertymää ajatellaan, suunniteltu kiristys tarkoittaa noin 10 % korotusta, mutta polttoaineiden kulutus määrittää lopullisen verokertymän.

Suhteessa mihin?

[RP]

^^ 

– Mie­les­tä­ni pää­kau­pun­ki­seu­dul­le tu­le­vien ruuh­ka­mak­su­jen tuo­tot tu­li­si oh­ja­ta val­ti­ol­le, joka kom­pen­soi­si niil­lä au­ton käyt­töä eri­tyi­sen har­vaan asu­tuil­la ja syr­jäi­sil­lä seu­duil­la asu­vil­le. Tämä voi­tai­siin to­teut­taa vaik­ka­pa polt­to­ai­ne­se­te­leil­lä, kan­sa­ne­dus­ta­ja eh­dot­taa.

Täytyy myöntää, että kyllä näillä on ainakin yritystä saada tehtyä "kompromisseja", jossa kaikki hallitusosapuolet saisivat kohtuullisesti tahtonsa läpi. Vihreät haluavat korkeammat verot polttoaineille (ikäänkuin hiilidioksidia ei millään muulla tuotantotavalla verotettaisi jo nykyään läheskään niin rajusti kun jos se tulee auton pakoputkesta), ja keskusta ilmoittaa suostuvansa, tosin haluaa toteuttaa sen niin, että pääkaupunkiseudun autoilijat maksaisivat sen muun Suomen puolesta.

[Veikko]

--

Onko liian hapokasta sanoa, että Keskusta on tämän uusimman hallituksen Siniset? Kannatuskehityksen, selkärankaisuuden sekä demokratiavajeen suhteen nyt ainakin.

Tarkoitat siis Perussuomalaisia?

En tiedä millä tripillä olet, mutta yritä nyt herätä. Nyt on vuosi 2019, oli juuri vaalit ja muodostetaan uutta hallitusta, kuten tuossa jo todettiinkin - ja Perussuomalaiset eivät ole tuossa hallituksessa.

[Faidros.]

Lindtman SDP:stä teki tosiaankin tulevaisuuteen tähtäävän ratkaisun. Pesee kädet tästä hallituksesta ja tähtää neljän vuoden päähän puoluejohtajana. En pidä hänen politiikastaan, mutta hän osoittaa pelimiehen taitoa.
Seuraava hallitus tulee olemaan PS, KOK, SDP:llä vahvistettuna, koska KESK konttaa huolella tässäkin hallituksessa.

Olen satavarma, että Sipilä petaa itselleen vielä, noista jo ennalta ilmoitetuista valtion omaisuuden myynneistä, hyvän tilin itselleen ja poistuu lopullisesti politiikasta.

[-PPT-]

Jokaisesta hallituksesta on sanottu että ei pysy muutamaa kuukautta kauemmin kasassa mutta kyllä ne on vaalikauden tupanneet istumaan. Hallituksen muodostaminen on melkoista sorvausta mutta kun hallitus on kasaan saatu niin pystyssä se pysyy.

Toivotaan vaan että Rinne pysyy kunnossa sillä kiilusilmäinen Marin taitaa olla seuraavana jonossa jos Rinne hyytyy kesken kaiken.

[Pullervo]

Keskustan ministerit:

https://twitter.com/keskusta/status/1136286548188639232
[tweet]1136286548188639232[/tweet]

[Pullervo]

Vasemmistoliittokin lähtee hallitukseen.

https://twitter.com/vasemmisto/status/1136287741807931393
[tweet]1136287741807931393[/tweet]

Ministerit julkistetaan klo 21.

[Pullervo]

Hallitus on kasassa eli keskustelu voidaan siirtää ketjuun Rinteen hallitus 2019–

Tänään illalla on tiedossa kaikkien ministerien nimet ja pääministerinvaali käydään eduskunnassa huomenna.

[Maastamuuttaja]

Sivumennen totean, että vihreiden eduskuntasaalis oli 17 paikkaa, joista 14 kympin tyttöä ja yksi heteromies.

[Mandula]

Onko liian hapokasta sanoa, että Keskusta on tämän uusimman hallituksen Siniset? Kannatuskehityksen, selkärankaisuuden sekä demokratiavajeen suhteen nyt ainakin.

Tarkoitat siis Perussuomalaisia?

En, vaan Sinisiä. Murskatappio vaaleissa, ilmoitus oppositioon jäämisestä, hillotolpan haistaminen, ilman sin.. keskustaa tämä hallitus olisi jäänyt tekemättä.

[Roope]

Rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio: Antti Kaikkonen ei ole sovelias valtio­­varainministeriksi vanhan tuomionsa takia
...
Helsingin Sanomat 5.6.2019

Ministeriksi ehdotettavan rehellisyysvaatimuksen täyttyminen

Diaarinumero:   OKV/882/1/2019
Antopäivä:   6.6.2019
Ratkaisija:   Oikeuskansleri

Oikeuskanslerille osoitetussa nimettömässä kantelukirjoituksessa pyydettiin tutkimaan, täyttääkö kansanedustaja Antti Kaikkonen ministerille perustuslain 60 §:n 1 momentissa asetetun kelpoisuusvaatimuksen, jonka mukaan ministerin tulee olla rehelliseksi ja taitavaksi tunnettu Suomen kansalainen ja viitattiin Kaikkosen tuomioon ns. Nuorisosäätiöasiassa. Oikeuskanslerinviraston esittelijän asiaa koskevassa ratkaisuesityksessä todettiin muun ohella, että perustuslakia koskevassa hallituksen esityksen mukaan "lisäksi 1 momentissa säädettäisiin nykyisen hallitusmuodon 36 §:n 2 momentin tavoin, että ministerien tulee olla rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia. Kysymyksessä on joustava ilmaus, joka on kuitenkin ymmärrettävä muodolliseksi, tosin varsin väljäksi kelpoisuusehdoksi ministerin tehtävään ja sellaisena otettava asianmukaisesti huomioon pääministeriä valittaessa ja ministereitä nimitettäessä" .

Perustuslain esitöiden mukaan ministerin rehelliseksi tunnettuisuuden vaatimuksessa on siten kysymys joustavasta ilmauksesta, joka asettaa väljän, mutta kuitenkin oikeudellisesti muodollisen kelpoisuusedon ministerille. Tulkinnassa on väljän muotoilun johdosta painoarvoa  myös moraalisilla ja yhteiskunnallisilla seikoilla, joiden arviointi kuuluu kansanvaltaisessa ja parlamentaarisessa hallitustavassa lähtökohtaisesti eduskunnan pääministeriksi valitsemalle.

Väljän, mutta viime kädessä oikeudellisen kelpoisuusehdon täyttymisen arvioinnissa kiinnittää huomiota kelpoisuusehdon täyttymisen arvioinnissa siihen, että henkilön tiedetään syyllistyneen rikokseen. Oikeuskirjallisuuden perusteella tarkoituksena on suojata valtioneuvoston päätöksenteon hyväksyttävyyttä ja sitä kohtaan tunnettavaa luottamusta. Rehellisyysvaatimuksella voidaan ajatella näin pyrittävän estämään epärehellisen henkilön aiheuttama vahinko tärkeille intresseille ja valtioneuvoston toiminnan legitimiteetille. Tarkoituksena ei sen sijaan ole lainsäätäjällä ollut asettaa kansanvallalle tarpeettomia rajoituksia tai minierin tehtävään nimittämisen kiellon kaltaista lisäseuraamusta rikoksista.

Olennaista arvioinnissa on muun muassa rikollisesta teosta kulunut aika, rikoksen laatu ja törkeys, siitä seuranneen rangaistuksen ankaruus sekä rikollisen menettelyn toistuvuus. Poliittisessa toiminnassa tehtyjä epärehellisyyttä osoittavia rikoksia on arvioitava useita muita rikoksia ankarammin. Arviointi on välttämättä aina tapauskohtaista.

Merkityksellisenä arvioinnin kannalta on pidettävä myös sitä, että asianomaisen henkilön rikoksesta on kulunut yli viisi vuotta ja tuona aikana henkilö käytettävissä olevien tietojen mukaan ei ole syyllistynyt uusiin rikoksiin ja hänen toimintansa on ollut rikollisen teon julkiseksi tulon jälkeen eduskuntavaaleissa kansalaisten arvioitavana. Jos eduskunnan pääministeriksi valitsema oman harkintansa mukaan ehdottaa tällaista henkilöä ministeriksi, asettuu perustuslain rehellisyyttä koskevan kelpoisuusvaatimuksen täyttymättä jäämisen kynnys varsin korkealle, eikä oikeuskanslerilla ole lähtökohtaisesti huomauttamista perustuslain 60 §:n 1 momentin näkökulmasta tällaisen henkilön nimitykseen.

Kansanedustaja Kaikkonen on syyllistynyt vuosin 1998-2009 luottamusaseman väärinkäyttöön, josta hänet on lainvoimaisella tuomiolla tuomittu viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Rikoksen luonne ja yhteys poliittiseen toimintaan sekä siitä tuomittu rangaistus ovat omiaan antamaan aihetta kantelussa esitetylle kysymykselle. Toisaalta teko on ollut kertaluontoinen, sen päättymisestä on kulunut noin kymmenen vuotta, eikä tiedossa ole, että Kaikkonen olisi sen jälkeen syyllistynyt rikoksiin. Hän on myös toiminut teon jälkeen julkisessa ja merkittävässä poliittisessa luottamustehtävässä. Lisäksi hänen toimintaansa on arvioitu tuomion jälkeen eduskuntavaaleissa.

Edellä esitetyn perusteella oikeuskanslerinviraston esittelijä katsoi, ettei 60 §:n 1 momentista johtuvaa oikeudellista estettä kansanedustaja Kaikkosen nimitykselle ministerin tehtävään ole ilmennyt. Oikeuskansleri yhtyi esittelijän esitykseen.

Oikeuskanslerinvirasto 6.6.2019

Olen hieman eri mieltä oikeuskanslerin kanssa, mutta minun mielipiteelläni ei ole tässä asiassa merkitystä.

Ihmettelen etenkin sitä, että myös oikeuskansleri ottaa puoltavana argumenttina esille kansanedustajan vaaleissa saaman tuomion jälkeisen kannatuksen. Oikeuskanslerin silmissä vaikkapa Kauko Juhantalo olisi ollut mitä parhainta ministeriainesta.

[Supernuiva]

^Tekstin kirjoitusvirhe pistää silmään tuossa oikeuskanslerinviraston vastauksessa. Eikö tekstiä ole oikoluettu, vai miksi kaikki pitää tehdä nykyaikana niin huolimattomasti?

(Itse olen saanut "korvilleni" paljon pienemmästäkin virheestä, joka oli vain internettiin tehdyssä lyhytaikaistiedotteessa.)

[Roope]

^Tekstin kirjoitusvirhe pistää silmään tuossa oikeuskanslerinviraston vastauksessa. Eikö tekstiä ole oikoluettu, vai miksi kaikki pitää tehdä nykyaikana niin huolimattomasti

Heh. Ihmettelin samaa ja korjasin sitä, mutta ilmeisesti niitä on enemmänkin.

[Nuivanlinna]

Olen satavarma, että Sipilä petaa itselleen vielä, noista jo ennalta ilmoitetuista valtion omaisuuden myynneistä, hyvän tilin itselleen ja poistuu lopullisesti politiikasta.

Valtiovarainministeriö, puolustusministeriö..... hmmmm... onkohan jotain isoja kauppoja kenties tulossa???

Muistelkaapa Sipilän rikastumista kun Rautaruukki lainasi Sipilälle rahaa jotta Sipilä saattoi ostaa Rautaruukilta Solitran 30 miljoonalla, minkä Sipilä myikin pian 200miljoonalla.... ja kas, amerikkalaisille. Mitähän kauppoja tai paremminkin vastakauppoja tuolloin tehtiin?

[Julleht]

Valittujen kansanedustajien vaalirahoitusilmoitusten takaraja oli eilen. Tänään vihdoin kaikki kasassa, joten visualisoin tätä hieman. Kuvioissa käytetty palkki on ns. boxplot, laatikko on kaksi keskimmäistä neljännestä datasta, eli puolet datasta mahtuu sen sisään.

Ensimmäisessä liitteessä valittujen kansanedustajien rahankäyttö puolueittain. Keskimääräisesti kokoomuksen ja kepun ehdokkaat käyttivät eniten, perussuomalaisten taas vähiten.

Kakkosliitteessä sitten sen rahankäytön tehokkuus. Jaoin äänimäärän rahankäytöllä, jolloin tuloksena yhden äänen hinta euroissa. Eniten ääniä suhteessa rahankäyttöön sai perussuomalaiset, yksittäisenä datapointtina Halla-ahon 30 000 ääntä 300 euron budjetilla. Yhden äänen hinnaksi kertyi siis noin yksi sentti. Toisessa päässä valituista kokoomuksen Janne Sankelo, 25 euroa per ääni.

Kolmannessa liitteessä vertailin vaalipiirejä. Hieman yllättäen kaikissa piireissä ehdokkaat käyttivät noin keskimäärin suunnilleen saman verran. Poikkeuksena Vaasa ja Lappi, jossa poltettiin enemmän.

Neljännessä liitteessä vanhojen edustajien ja uusien edustajien kampanjarahankäyttö. Hieman yllättäen uudet edustajat käyttivät rahaa vähemmän kuin vanhat. Elin uskossa, että uusien tarvitsisi käyttää enemmän tehdäkseen nimeään tunnetuksi. Ehkä vanhoilla on enemmän syntejä jotka pitää puhtaaksi ostaa.

Puhtaasti keskiarvolla mitattuna kansanedustajaksi päässeet käyttivät noin 30 000 euroa kampanjaansa, mutta puolueittain isoa vaihtelua.

[antero]

Valittujen kansanedustajien vaalirahoitusilmoitusten takaraja oli eilen. Tänään vihdoin kaikki kasassa, joten visualisoin tätä hieman.

Saiskos semmosen missä on hinta per puolueen edustuspaikka?

[sattuma]

Valittujen kansanedustajien vaalirahoitusilmoitusten takaraja oli eilen. Tänään vihdoin kaikki kasassa, joten visualisoin tätä hieman.

Saiskos semmosen missä on hinta per puolueen edustuspaikka?

Keskiarvo taitaa olla ison neliön sisällä oleva musta viiva. Tämä on kai myös hinta per edustuspaikka.

Vähiten rahaa tarvitiin paikkaan siis Persuissa.

[justustr]

Rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio: Antti Kaikkonen ei ole sovelias valtio­­varainministeriksi vanhan tuomionsa takia
...
Helsingin Sanomat 5.6.2019

Ministeriksi ehdotettavan rehellisyysvaatimuksen täyttyminen

Diaarinumero:   OKV/882/1/2019
Antopäivä:   6.6.2019
Ratkaisija:   Oikeuskansleri

Oikeuskanslerille osoitetussa nimettömässä kantelukirjoituksessa pyydettiin tutkimaan, täyttääkö kansanedustaja Antti Kaikkonen ministerille perustuslain 60 §:n 1 momentissa asetetun kelpoisuusvaatimuksen, jonka mukaan ministerin tulee olla rehelliseksi ja taitavaksi tunnettu Suomen kansalainen ja viitattiin Kaikkosen tuomioon ns. Nuorisosäätiöasiassa. Oikeuskanslerinviraston esittelijän asiaa koskevassa ratkaisuesityksessä todettiin muun ohella, että perustuslakia koskevassa hallituksen esityksen mukaan "lisäksi 1 momentissa säädettäisiin nykyisen hallitusmuodon 36 §:n 2 momentin tavoin, että ministerien tulee olla rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia. Kysymyksessä on joustava ilmaus, joka on kuitenkin ymmärrettävä muodolliseksi, tosin varsin väljäksi kelpoisuusehdoksi ministerin tehtävään ja sellaisena otettava asianmukaisesti huomioon pääministeriä valittaessa ja ministereitä nimitettäessä" .

Perustuslain esitöiden mukaan ministerin rehelliseksi tunnettuisuuden vaatimuksessa on siten kysymys joustavasta ilmauksesta, joka asettaa väljän, mutta kuitenkin oikeudellisesti muodollisen kelpoisuusedon ministerille. Tulkinnassa on väljän muotoilun johdosta painoarvoa  myös moraalisilla ja yhteiskunnallisilla seikoilla, joiden arviointi kuuluu kansanvaltaisessa ja parlamentaarisessa hallitustavassa lähtökohtaisesti eduskunnan pääministeriksi valitsemalle.

Väljän, mutta viime kädessä oikeudellisen kelpoisuusehdon täyttymisen arvioinnissa kiinnittää huomiota kelpoisuusehdon täyttymisen arvioinnissa siihen, että henkilön tiedetään syyllistyneen rikokseen. Oikeuskirjallisuuden perusteella tarkoituksena on suojata valtioneuvoston päätöksenteon hyväksyttävyyttä ja sitä kohtaan tunnettavaa luottamusta. Rehellisyysvaatimuksella voidaan ajatella näin pyrittävän estämään epärehellisen henkilön aiheuttama vahinko tärkeille intresseille ja valtioneuvoston toiminnan legitimiteetille. Tarkoituksena ei sen sijaan ole lainsäätäjällä ollut asettaa kansanvallalle tarpeettomia rajoituksia tai minierin tehtävään nimittämisen kiellon kaltaista lisäseuraamusta rikoksista.

Olennaista arvioinnissa on muun muassa rikollisesta teosta kulunut aika, rikoksen laatu ja törkeys, siitä seuranneen rangaistuksen ankaruus sekä rikollisen menettelyn toistuvuus. Poliittisessa toiminnassa tehtyjä epärehellisyyttä osoittavia rikoksia on arvioitava useita muita rikoksia ankarammin. Arviointi on välttämättä aina tapauskohtaista.

Merkityksellisenä arvioinnin kannalta on pidettävä myös sitä, että asianomaisen henkilön rikoksesta on kulunut yli viisi vuotta ja tuona aikana henkilö käytettävissä olevien tietojen mukaan ei ole syyllistynyt uusiin rikoksiin ja hänen toimintansa on ollut rikollisen teon julkiseksi tulon jälkeen eduskuntavaaleissa kansalaisten arvioitavana. Jos eduskunnan pääministeriksi valitsema oman harkintansa mukaan ehdottaa tällaista henkilöä ministeriksi, asettuu perustuslain rehellisyyttä koskevan kelpoisuusvaatimuksen täyttymättä jäämisen kynnys varsin korkealle, eikä oikeuskanslerilla ole lähtökohtaisesti huomauttamista perustuslain 60 §:n 1 momentin näkökulmasta tällaisen henkilön nimitykseen.

Kansanedustaja Kaikkonen on syyllistynyt vuosin 1998-2009 luottamusaseman väärinkäyttöön, josta hänet on lainvoimaisella tuomiolla tuomittu viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Rikoksen luonne ja yhteys poliittiseen toimintaan sekä siitä tuomittu rangaistus ovat omiaan antamaan aihetta kantelussa esitetylle kysymykselle. Toisaalta teko on ollut kertaluontoinen, sen päättymisestä on kulunut noin kymmenen vuotta, eikä tiedossa ole, että Kaikkonen olisi sen jälkeen syyllistynyt rikoksiin. Hän on myös toiminut teon jälkeen julkisessa ja merkittävässä poliittisessa luottamustehtävässä. Lisäksi hänen toimintaansa on arvioitu tuomion jälkeen eduskuntavaaleissa.

Edellä esitetyn perusteella oikeuskanslerinviraston esittelijä katsoi, ettei 60 §:n 1 momentista johtuvaa oikeudellista estettä kansanedustaja Kaikkosen nimitykselle ministerin tehtävään ole ilmennyt. Oikeuskansleri yhtyi esittelijän esitykseen.

Oikeuskanslerinvirasto 6.6.2019

Olen hieman eri mieltä oikeuskanslerin kanssa, mutta minun mielipiteelläni ei ole tässä asiassa merkitystä.

Ihmettelen etenkin sitä, että myös oikeuskansleri ottaa puoltavana argumenttina esille kansanedustajan vaaleissa saaman tuomion jälkeisen kannatuksen. Oikeuskanslerin silmissä vaikkapa Kauko Juhantalo olisi ollut mitä parhainta ministeriainesta.

Tietenkin äänimäärällä on merkitystä koska sillä on tärkeä rooli demokratiassa. Mitä enemmän ääniä sitä vahvempi mandaatti operoida politiikassa. Kansanedustajat ovat kansan valitsemia kansan palvelijoita.

Juhantalon suosio ei tehnyt hänestä mitä parhainta ministeriainesta, mutta kyllä se hänen asemaansa pönkitti.

[antero]

Valittujen kansanedustajien vaalirahoitusilmoitusten takaraja oli eilen. Tänään vihdoin kaikki kasassa, joten visualisoin tätä hieman.

Saiskos semmosen missä on hinta per puolueen edustuspaikka?

Keskiarvo taitaa olla ison neliön sisällä oleva musta viiva. Tämä on kai myös hinta per edustuspaikka.

Vähiten rahaa tarvitiin paikkaan siis Persuissa.

Semmosta haen että missä olisi puolueen kaikkien ehdokkaiden rahankäyttö, jaettuna puolueen saamilla edustuspaikoilla. Eli ei pelkästään valittujen käyttämä raha.

[Julleht]

Saiskos semmosen missä on hinta per puolueen edustuspaikka?

Keskiarvo taitaa olla ison neliön sisällä oleva musta viiva. Tämä on kai myös hinta per edustuspaikka.

Vähiten rahaa tarvitiin paikkaan siis Persuissa.

Semmosta haen että missä olisi puolueen kaikkien ehdokkaiden rahankäyttö, jaettuna puolueen saamilla edustuspaikoilla. Eli ei pelkästään valittujen käyttämä raha.

Eip taida löytyä valitettavasti, ainakin mun tietämyksen mukaan. Vaan valituksi tulleilta sekä varaedustajilta vaaditaan tuo rahoitusselvitys, eikä sitä julkiseksi muilta taida tulla vaikka ehdokkaat kuitit eteenpäin laittaisivatkin. Toki joku puolue tuon voisi halutessaan organiseerata omalta osalta.

[Roope2]

Eli vähemmällä äänimäärällä kelvoton. Oikeusoppineen perustelu ei ihan sujahda mun pääkoppaan

[migri]

Noin yleisen keskustelun nimissä totean seuraavaa hallitusneuvotteluista ja suomalaisesta politiikasta noin yleisemminkin:

Yleinen hokema on, että Suomi on yksi maailman korruptiovapaimmista maista. Olen jyrkästi eriävää mieltä. Mielestäni Suomi on yksi korruptoituneimmista maista, mitä tulee länsi-maihin. Meillä vallitsee korruption pahin muoto, joka on järjestelmän sisään rakennettu. Järjestelmän sisään rakennettu korruptio tarkoittaa käytännössä sitä, että juuri kukaan ei sitä kyseenalaista, vaan se on opittu "maan tapa".

Sullemulle/hyväveli-nykyään myös hyvä-sisko-järjestelmä elää ja voi hyvin Suomessa. Kanki-Kaikkonen on tästä elävä esimerkki monien muiden joukossa.

Kusetus maan perii. Siitä on suomalainen politiikka rakennettu, unohtamatta höttökuorrutusta siihen päälle. Mikä voiskaan mennä pieleen. Isänmaan etua syödään taas niin että hirvittää. Maksajat ovat tiedossa.

-Ei mulla tällä kertaa muuta.

Jep. Tosiaankin korruptiovapaa. Tässä tästä loistavaa esimerkkiä... ehkä jopa oman ketjun arvoisesti?

Kansanedustajat saivat S-ryhmästä jopa 30 000 euron palkkioita – Osansa saivat niin Harakka kuin Zyskowiczkin
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/kansanedustajat-saivat-s-ryhmasta-jopa-30-000-euron-palkkioita-osansa-saivat-niin-harakka-kuin-zyskowiczkin/ef339795-96d5-453e-914a-5275672f092d?ref=facebook%3A3cfb

Suurimman palkkion hallintoneuvoston kansanedustajista sai vielä viime vuonna eduskunnassa ollut Kari Uotila (vas).

S-ryhmään kuuluvan Helsingin Osuuskauppa Elannon palkitsemisraportista käy ilmi, että HOK Elannon hallintoneuvostossa istuvat poliitikot pääsivät viime vuonna mukaville palkkioille.

Suurimman palkkion hallintoneuvoston kansanedustajista sai vielä viime vuonna eduskunnassa ollut Kari Uotila (vas), joka on HOK Elannon hallintoneuvoston 2. varapuheenjohtaja. Uotila keräsi vuonna 2018 yhteensä 34 830 euron kuukausi- ja kokouspalkkiot.

Hallintoneuvoston 1. varapuheenjohtaja kansanedustaja Ben Zyskowicz (kok) sai palkkiota HOK Elannosta yhteensä 32 760 euroa. Kuukausipalkkiota maksettiin puheenjohtajalle ja varapuheenjohtajille.

Kansanedustaja Timo Harakka (sd) sai hallintoneuvoston jäsenenä viime vuonna HOK Elannosta yhteensä 5 520 euron kokouspalkkiot. Eilen työministerinä aloittanut Harakka on kaupparekisterin tietojen mukaan yhä HOK Elannon hallintoneuvoston varsinainen jäsen. Myös kevään vaaleissa eduskuntaan uudelleen noussut Kimmo Kiljunen (sd) sai palkkiota 5 520 euroa.

Tiedot palkkioista käyvät ilmi tämän vuoden alussa julkaistusta selvityksessä HOK Elannon hallinto- ja ohjausjärjestelmästä.

Näin HOK Elannon hallintoneuvosto sai palkkioita 2018:

Bergholm Jorma, puheenjohtaja 49 770 €

Zyskowicz Ben, 1. varapuheenjohtaja 32 760 €

Uotila Kari, 2. varapuheenjohtaja 34 830 €

Alén Sini 5 520 €

Bryggare Arto 4 830 €

Hakola Juha 5 520 €

Harakka Timo 5 520 €

Huhta Seppo 5 520 €

Kiljunen Kimmo 5 520 €

Krohn Irina 5 520 €

Kuusisto Merja 5 520 €

Kuusniemi Piia 5 520 €

Kähärä Sirkka-Liisa 2 760 €

Laitinen Reija 4 140 €

Månsson Björn 5 520 €

Niemi Marika 6 210 €

Puura Heli 3 450 €

Saukkonen Lea 3 450 €

[Don Nachos]

^ Käsittääkseni kaikki S-ryhmän jäsenet on vaaleilla valittu. Eli ainkaan heitä äänestäneitä ei jaetut palkkiot haittaa.

[Roope]

Vihreä Lanka: Media nieli persujen tarinan ilmastopaniikista 24.6.2019

EDUSKUNTAVAALEISSA perussuomalaiset voittivat sekä poliittisessa vallassa että määrittelyvallassa. Perussuomalaisten tilannekuva omaksuttiin laajasti median vaalianalyyseissa. Vaaleista kerrottiin kansainvälisiä lehtiä myöten perussuomalaisten tarinaa.

Siinä tarinassa suomalaiset puolueet olivat vaalien alla "ilmastohysterian" vallassa. Perussuomalaiset yksin taisteli ilmastohysteriaa vastaan. Näkökulmasta riippuen perussuomalaisten roolin pystyi hahmottamaan joko järjen tai järjettömyyden äänenä, mutta tulkintaa jakolinjasta ei haastettu näkyvästi.

Asetelma oli kuin populismin käsikirjasta. Puolue onnistui maalaamaan muut puolueet yhtenäiseksi blokiksi, jolta puuttuu järjen ääni paitsi ilmastopolitiikassa myös maahanmuuttopolitiikassa. Perussuomalaiset protestoi koko muuta puoluekenttää vastaan. Perussuomalaisten järki esitettiin tavallisen kansalaisen järkenä. Tätä tulkintaa toistettiin vaalianalyysista toiseen.

Höh. Muut puolueethan ihan itse vakuuttivat olevansa ilmastopolitiikassa yhtenäinen blokki, kun olivat joulukuussa allekirjoittaneet kahdeksan puolueen ilmastolinjauksen. Kevään vaalikampanjan aikana tosin selvisi, että puolueet olivat oikeasti hyvinkin erimielisiä siitä, mitä sopimus käytännössä tarkoittaa.

Sekään ei ole perussuomalaisten harjoittamaa "maalaamista" tai vaalianalyysien puutteellisuutta, että muilla puolueilla oli suuria vaikeuksia perustella tai edes määritellä ajamaansa ilmasto- ja maahanmuuttopolitiikkaa, kun taas Perussuomalaisten linjaukset vaikuttivat vertailussa järkeviltä ja loogisilta.

Tulkinta muiden puolueiden kovasta ilmastopolitiikasta oli niin laajasti jaettu, että sitä toistettiin myös kansainvälisessä lehdistössä. New York Timesissa analysoitiin, että "muut puolueet kilpailivat keskenään tarjotakseen kunnianhimoisia ilmastotavoitteita".

Analyysi vaalien jakolinjasta vaikuttaakin uskottavalta, jos ei tarkastele puolueiden linjauksia vaan omaksuu johdonmukaiselta kuulostavan tarinan. Moni voisi olettaa, että jokainen vastuullinen puolue sitoutuu kunnianhimoisiin ilmastokeinoihin nykyisen tutkimustiedon valossa. Näin ei kuitenkaan ollut.

Kaikki ilmastolinjaukseen sitoutuneet puolueet lähettivät joka puolelle kumartaessaan ristiriitaisia viestejä ajamastaan ilmastopolitiikasta ja linjauksen käytännön toteutuksesta. Silti etenkin kansainvälisestä näkökulmasta puolueet tosiaankin "kilpailivat keskenään tarjotakseen kunnianhimoisia ilmastotavoitteita".

Kun lehtien analyyseja muiden puolueiden hysteriasta arvioi puolueiden ilmastopoliittisten keinojen valossa, asetelma kääntyy päälaelleen. Vaalien alla lietsottu hysteria muiden puolueiden ilmastopolitiikasta oli omiaan tukemaan perussuomalaisten vaalikampanjaa.

Todellisuudessa suurilla puolueilla ei ollut halukkuutta sitoutua kunnianhimoisiin ilmastokeinoihin vaaliohjelmissa tai ehdokkaiden vaalikonevastauksissa. Eduskuntapuolueista vain vihreät, ja jossain määrin vasemmistoliitto, erottuivat ilmastopoliittisissa keinoissa muista puolueista.

Puolueiden sitoutuminen puolentoista asteen ilmastotavoitteeseen ei ikinä konkretisoitunut vaalikeskusteluissa, kun suuret puolueet eivät esittäneet tarvittavia ilmastokeinoja tavoitteen toteuttamiseen.

Yksikään puolue ei esittänyt tarvittavia keinoja puolentoista asteen ilmastotavoitteeseen pääsemiseksi, ei edes vihreät, koska kaikkien mielestä oli helpompaa puhua epämääräisesti prosenteista ja lämpöasteista kuin radikaaleista politiikkatoimista, joita tavoite edellyttäisi.

Ilmastopolitiikassa vastakkainasettelua rakennettiin niin kokoomuksessa kuin keskustassa määrätietoisesti vihreitä ja vasemmistoa vastaan. Silti perussuomalaisten määrittelemä jakolinja omaksuttiin vaalianalyyseissa. Mielikuva "ilmastohysterian" vallassa olevista puolueista eli vahvana.

Ilmastopaniikkia oli juuri se, että puolueet yrittivät miellyttää kaikkia pitämällä kiinni sekä mahdottomasta linjauksestaan että potentiaalisista äänestäjistään. Tasapainoilu oli tuomittu epäonnistumaan, vaikka valtamedia petasi vaaleista ilmastovaalit, jollaisia oli jo edellisenä syksynä vaatinut.

Suomessa perussuomalaiset eivät onnistuneet määrittelemään eurovaalien poliittista jakolinjaa samalla tavalla kuin eduskuntavaaleissa. Tähän on monta syytä.

Ensinnäkään eurovaalien teemat eivät edelleenkään politisoidu samalla tavalla kuin kansallisissa vaaleissa. Ensisijaisena jakolinjana pysyy vaaleista toiseen suhtautuminen unioniin: EU on joko hyvä tai huono asia. Varsinaiset politiikkasisällöt eivät nouse kunnolla agendalle ja poliittisen määrittelyn kohteeksi.

Toisena syynä saattoi olla oikeistopopulistisen yhteistyön hankaloituminen ennen vaaleja Itävallan vapauspuolueen FPÖ:n johtajan, varaliittokansleri Heinz-Christian Strachen skandaalivideon takia. Salaa kuvatulla videolla Strache lupaa valtion urakoita venäläisenä sijoittajana esiintyvälle naiselle vastineena taloudellisesta ja poliittisesta tuesta.

Videoskandaalin takia oikeistopopulistit ympäri Eurooppaa joutuivat selittämään yhteyksiään Venäjään sekä yhteistyötään FPÖ:n kanssa. Oikeistopopulistien liputtama kansallismielisyys näyttäytyi uudessa valossa. Myös perussuomalaiset joutuivat avaamaan suhtautumistaan Venäjään.

Kumma kyllä esimerkiksi vasemmistopuolueet eivät ole samalla tavalla joutuneet avaamaan suhtautumistaan Venäjään, vaikka niiden puolueryhmistä löytyy Venäjä-mielisiä ja Venäjä-pakotteiden vastustajia.

Yleiseurooppalainen politiikan julkisuus on edelleen kapeaa. Yksinkertaiset ja moralisoivat tarinat nousevat näkyvästi esiin. Maahanmuutosta ennakoitiin yhtä eurovaalien keskeistä teemaa, mutta se jäi EU-mielisyyttä kuvaavan jakolinjan varjoon.

Maahanmuutosta ei haluttu eurovaalien keskeistä teemaa kuten ei haluttu eduskuntavaaleissakaan. Eikä siitä sellaista tälläkään kertaa tullut, koska valtamedia ja muut puolueet niin päättivät.

Kansallisessa politiikassa perussuomalaiset käyttävät merkittävää määrittelyvaltaa maahanmuuttoon liittyvässä keskustelussa, mutta tämä ei näkynyt eurovaaleissa. Perussuomalaisten esittämän tulkinnan mukaan muut puolueet vaikenevat maahanmuuton ongelmista, kun perussuomalaiset ainoana uskaltavat nostaa ongelmat esiin.

Suomessa maahanmuutosta puhutaan jatkuvasti ja korostetun ongelmalähtöisesti, mutta silti perussuomalaisten vaikenemisteesiä toistetaan median analyyseissa. Juha Sipilän (kesk.) hallitus kiristi maahanmuuttopolitiikkaa, ja suurin osa puolueista haluaisi tiukentaa turvapaikkapolitiikkaa entisestään, mutta tulkinta maahanmuuttopolitiikan tabuista pysyy.

No jopas. Suurin osa puolueista muodostaa hallituksen, joka on ohjelmansa mukaan löysentämässä turvapaikkapolitiikkaa. Niin hallituspuolueet, kokoomus kuin kristillisetkin ajavat löysempää politiikkaa ja kristillisiä lukuun ottamatta myös turvapaikkapoliittisen päätösvallan siirtämistä eduskunnalta EU:lle. Nykyisistä eduskuntapuolueista vain Perussuomalaiset ilmaisee haluavansa tiukempaa pakolaispolitiikkaa.

Vuorelman älytön väite saattaa perustua Hesarin luokattomaan juttuun, jonka otsikon mukaan "enemmistö puolueista haluaa kiristää turvapaikka­politiikkaa". Näin ei kuitenkaan ole, ja Vuorelman olisikin pitänyt selvittää, mitä puolueet todella ajavat eikä vain uskoa sokkona vaalien alla heitettyyn täkyyn.

Esimerkiksi kokoomuksen viljelemä tiukennushuiputus perustuu siihen, että turvapaikkapolitiikkaa voidaan puolueen mukaan kiristää, kunhan vastapainoksi ryhdyttäisiin vastaanottamaan tulijoita kiintiöiden kautta suoraan EU:n ulkorajoilta tai jopa EU:n ulkopuolelta. Eli tulijat noudettaisiin Suomeen jo tuhansia kilometrejä ennen kuin he mahdollisesti hakeutuisivat tänne omin avuin.

Perussuomalaisille on annettu vahva edustus maahanmuuttoon liittyvässä mediakeskustelussa. Puolue on onnistuneesti asemoitunut keskeiseksi asianomistajaksi maahanmuuttopolitiikan määrittelyssä.

Väite poliittisen kentän vaikenemisesta maahanmuuttoon liittyvien tabujen edessä ei ole perussuomalaisten keksintö, vaan osa oikeistopopulistien retorista työkalupakkia. Samaa retoriikkaa käytetään Euroopassa ja myös Yhdysvalloissa. Ideologisten virtausten mukana liikkuu retorisia keinoja.

Ensinnäkään Perussuomalaiset ei määrittele Suomen maahanmuuttopolitiikkaa, kuten usein väitetään, ja toiseksi, maahanmuuton tabuista vaietaan edelleen. Kevään vaalitenteissä maahanmuutto sivuutettiin muutamalla kysymyksellä ja keskustelua käytiin mielikuvatasolla ongelmat hämärtäen ja kiistäen. Uusi hallitus torjuu maahanmuuttopoliittisen keskustelun vetoamalla "ihmisoikeuksiin" ja "kansainvälisiin sopimuksiin", joiden velvoitteita se ei kuitenkaan halua määritellä.

Puhe politiikan faktoista voi hämärtää sen, ettei politiikka rakennu faktojen vaan niiden tulkinnan ympärille. Valtaa käyttävät poliittiset toimijat, jotka onnistuvat määrittelemään yhteiskunnallisen tilanteen kannattajapiiriään laajemmalle yleisölle ja esittämään sen realistisena kuvauksena poliittisesta todellisuudesta.

Johanna Vuorelma työskentelee tutkijatohtorina Tampereen yliopiston Tutkijakollegiumissa.

Tuosta samaa mieltä, mutta esimerkeistä tehdyistä johtopäätöksistä aivan eri mieltä. Vuorelma voisi pohtia vaikka sitä, mitä kautta vuoden 2019 eduskuntavaaleista tehtiin ilmastovaalit. Ketkä poliittiset toimijat saivat tahtonsa läpi ja keiden avulla, kun Suomen eduskunnalla on mitättömän vähän keinoja vaikuttaa ilmastonmuutokseen millään havaittavalla tavalla.

[Golimar]

Kunhan Johanna Vuorelma vielä vähän pinnistää niin hän pääsee Rinteen hillopurkkihallituksen propagandaministeriksi.

...........Nyt tulee vastaisku huuhaalle – Kolme eri sukupolven tutkijaa kertoo HS:lle, miten trumpilainen nettikeskustelu ja harhaanjohtavat poliitikot kampataan
Tieteilijät ovat saaneet tarpeekseen ja haluavat käydä puolustusasemista hyökkäykseen vääriä uskomuksia ja suoria valheita sekä propagandaa vastaan. ..............

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005959266.html

................– Ne ennakkoluulot, joita olin lännessä kohdannut Turkkia kohtaan, eivät osoittautuneet paikkansapitäviksi. Turkkilaiset ovat samanlaisia ihmisiä kuin me muutkin. Täällä usein ajatellaan, ettei Turkki kuulu Eurooppaan erilaisuutensa takia, mutta turkkilaiset itse ovat identiteetiltään monesti enemmän eurooppalaisia kuin suomalaiset pitkään olivat. Näitä tulkintamalleja ja narratiiveja, joita lännessä Turkkia kohtaan esitetään, aloinkin väitöskirjassani tutkimaan.

Viime vuosina Johannasta on sukeutunut yhteiskunnallinen keskustelija, jonka kommentteja politiikan kiemuroihin media usein kyselee. Hän on toiminut Politiikasta-verkkolehden päätoimittajana ja toimittanut yhdessä Paul-Erik Korvelan kanssa kirjan "Puhun niin totta kuin osaan – politiikka faktojen jälkeen."..................

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/03/08/politiikan-tutkija-johanna-vuorelma-ei-korosta-kulttuurien-erilaisuutta-vaan

https://www.google.com/search?q=Johanna+Vuorelma&oq=Johanna+Vuorelma&aqs=chrome..69i57j69i60j0l4.1814j0j7&sourceid=chrome&ie=UTF-8

[Supernuiva]

^ Käsittääkseni kaikki S-ryhmän jäsenet on vaaleilla valittu. Eli ainkaan heitä äänestäneitä ei jaetut palkkiot haittaa.

Ymmärtääkseni S-ryhmän vaalimateriaalissa ei kerrota luottamustoimista maksettavista palkkioista. Lisäksi äänestysprosentti lienee vieläkin alhaisempi kuin eurovaaleissa.

Sisäänlämpiävää touhua, jossa puolueet koostavat jäsenistään listat, jotka menevät ehdolle osuuskaupan vaaleissa. Käytännössä politiikassa kannuksia keränneet "tutut nimet" saavat äänet, ja tulevat valituiksi. Mitään varsinaista vaalikampanjaahan ei ole, eikä ennen "vaaleja" edes tiedetä, miten kukin ehdokas haluaisi tätä osuuskauppaa kehittää tai pitää ennallaan.

Historiassa pitää myös palata noin 35 vuoden takaiseen aikaan, jolloin oletettiin melko vahvasti, että neljästä kaupan keskusliikkeestä juurikin S-ryhmä katoaisi ensimmäisenä pois markkinoilta.

Poliitikot eivät osuuskauppaa pelastaneet, sillä sen tekivät johtajat, jotka esittivät poliitikoille "madonluvut". Jos näin ja näin ei tehdä, ei koko S-ryhmää ole enää muutaman vuoden kuluttua olemassa. Taitavat strategiat eivät ole S-ryhmän menestyksen takana, kyse on ollut välttämättömän tekemisestä.

Jää nähtäväksi mitä tulevaisuus tuo tullessaan, kun K-ryhmä tuntuu rakentavan myymälöistään ekslusiivisia herkkupuoteja, joissa eivät hintaherkät käy ostoksilla. Haluavatko S-ryhmän hyvätuloiset poliitikot samaa myös ässälle? (Hienoja viitteitä tähän suuntaan on jo olemassa, valitettavasti)

[Julleht]

Turun Sanomissa tänään nokittelua PS:n ja kokoomuksen välillä liittyen hallitustunnusteluihin. Ensin Ville Tavio sanoo haastattelussa käyneensä kokoomusjohdon kanssa neuvotteluja hallitusyhteistyöstä vaalien jälkeen ja kokoomuksen olleen halukas (maksumuuri, boldit omia):

Ville Tavio: kokoomus oli vaalien jälkeen halukas hallitukseen Perussuomalaisten kanssa

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän turkulainen puheenjohtaja Ville Tavio sanoo, että hän kävi eduskuntavaalien jälkeen keskusteluja hallitusyhteistyöstä kokoomuksen johdon kanssa. Henkilöitä hän ei tarkenna.

– Kokoomus oli varsin halukas muodostamaan Perussuomalaiset–kokoomus–keskusta-hallituksen. Keskustalaisilta ei tullut sellaista vastakaikua, hän muistelee.

Perussuomalaiset olisi vaatinut hallitusohjelmaan Tanskan linjan mukaista tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa.

– Olisi se ratkaisu mahdollinen ollut. Sitä ei kuitenkaan nähty, koska keskusta meni Antti Rinteen kelkkaan. Keskustan valinta hämmästyttää. En ymmärrä, miksi se halusi enemmän punavihreään koalitioon, Tavio harmittelee.

Tavio ja puoluejohtaja Jussi Halla-aho kävivät vaalien jälkeen hallitustunnusteluja myös ykköseksi kivunneen Sdp:n kanssa.

– Jäi mielikuva, että Sdp ei ota meitä vakavasti.

Taviolle kävi kevään kiemuroista selväksi, että ainakaan kokoomus ei pidä Perussuomalaisia hallituskelvottomana. Hänellä itsellään onkin hyvät suhteet uuteen oppositiokumppaniin. Hän on puhunut Petteri Orpon kanssa läpi vuoden 2017 tapahtumat eli Perussuomalaisten lähtöpassit porvarihallituksesta.

– Keskusta ja kokoomus näkivät tuolloin hyvän mahdollisuuden poistaa heille haitallista kilpailua puoluekentältä. He käyttivät hyväkseen soinilaisten halua pitää ministeripaikoista kiinni, Tavio muistelee.

Ryhmyri sanoo kuitenkin, että hänen oma puolueensa on eduskunnan ainoa kansallismielinen ja Suomen itsemääräämisoikeutta ajava puolue.

– Kokoomus ei ole sellainen. Se on globalisaatio- ja liittovaltiomielinen puolue.

Perussuomalaisia ja kokoomusta yhdistää nyt halu tiukkaan talouspolitiikkaan.

[...]

Sitten niin ikään Turun Sanomissa kokoomuksen Kai Mykkänen kiistää moiset neuvottelut vedoten arvopohjaan (boldit omia, ei maksumuuria):

Kokoomuksen Kai Mykkänen: Emme ole keskustelleet perussuomalaisten johtamasta hallituksesta
Perussuomalaisten ryhmäjohtaja Ville Tavion mukaan kokoomus ja perussuomalaiset kävivät keskusteluja hallitusyhteistyöstä.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkäsen mukaan kokoomus ei ole puolueena käynyt sellaisia neuvotteluita, joissa hallitusta olisi lähdetty rakentamaan perussuomalaisten johdolla.

– Keskusteluja kaikkien puolueiden johtajien kanssa on käyty, mutta minä en ole ollut läsnä missään sellaisessa, jossa olisi mietitty hallituksen runkoa perussuomalaisten johdolla rakennettavaksi, Mykkänen sanoo Lännen Medialle.

Turun Sanomien haastattelussa perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Tavio sanoo käyneensä eduskuntavaalien jälkeen keskusteluja hallitusyhteistyöstä kokoomuksen johdon kanssa. Tavion mukaan kokoomus olisi suhtautunut asiaan myönteisesti.

– Kokoomus oli varsin halukas muodostamaan perussuomalaiset–kokoomus–keskusta-hallituksen. Keskustalaisilta ei tullut sellaista vastakaikua, Tavio sanoo lehdessä.

Mykkäsen mukaan yhteistyö perussuomalaisten kanssa olisi ollut vaikeaa erilaisten arvopohjien vuoksi. Mykkäsen mukaan kansainvälisyys on perussuomalaisille "jatkuva punainen vaate".

– Perusristiriita on se, että me uskomme, että Suomen pitää olla sekä kansainvälinen että turvallinen. Perussuomalaisille kansainvälisyys tuntuu olevan jatkuva punainen vaate. Lisäksi he väittivät eduskunnassa EU-puheenjohtajakauden tiedonantokeskustelussa, että EU ei edusta eurooppalaisia, vaan on eliitin projekti.

[...]

Kyllähän tuosta Mykkäsen vastauksesta paistaa läpi notta keskusteluja käytiin, mutta silleen ehkä vähän epävirallisesti ja ettei tällästä nyt voida myöntää. Hassunhauska vaalikausi meillä tulossa näillä pelikorteilla.

[Jaska Pankkaaja]

Asia on aivan selvä; arwopohja esti kansan haluaman porvarihallituksen synnyn ja kokoomus oli enemmän kuin halukas toimimaan kommunistien paasipoikana mutta kepulit ehtivät ensin. Vähän teatteria oli ensin jotta ehdot olisivat täyttyneet eli käytännössä jonkun valtion monopolin yksityistäminen kok-tahoille tms. kupru joka olisi pistetty vasemmiston kurkusta alas, lisäksi lillan olisi laitettu oppositioon. Toki on selvää että jotkin cuck-riviedustajat olisivat PS, KOK, kepu + muu hallituksen halunneet.

JH-a:n erittäin maltillinen linja on täysin oikea. Vaikkei sillä hallituspaikkaa tulisikaan voidaan silti lyödä cuckoomuksia siitä että kommunistitkin ovat mieluisampia kuin isänmaallinen ja verraten oikeistolainen PS. Hyvä mieli jos ei muuta..