2019-02-25 HU: Sarjakuvahahmo sensuroitiin rasistisena

[Juffe]

Mistä sarjakuvantekijä tietää, millä tavalla mustaihoisia saa nykymaailmassa piirtää syyllistymättä rasistisiin stereotyyppeihin? Onko jossakin autoritatiivinen neekerinpiirto-opas, josta taiteilija voi tsekata kielletyt tyylit? Sarjakuvissa on tyypillistä korostaa henkilöiden tiettyjä ominaispiirteitä. Miten niitä saa mustien kohdalla korostaa, jottei korosta väärällä tavalla?


Olisipa muuten veikeää, jos joku suvaitsevaistaho oikeasti yrittäisi laatia tällaisen oppaan. Nimittäin se vaihe, kun yrittävät saada linjauksilleen yleisen hyväksynnän. Sillä kaikenmaailman puolestaloukkaantujien ja pätijöiden keskinäisellä väännöllä ja riitelyllä olisi mahtava viihdearvo!

[Lalli IsoTalo]

– Olennaista on se, miltä tummaihoisista ihmisistä itsestään tuntuu, ja sikäli kun olen heiltä kuullut ...

Tulkitsen lausunnon siten, että Jarla ei ole kuullut henkilökohtaisesti yhtään mitään tummaihoisilta, jotka tuskin edes tunnistavat hahmoa. Spekukoin, että keissin tavanomaisia epäiltyjä ovat ehdollistetut puolestaloukkaantujat, kuten aina ennenkin.

Ymmärrän, että maailmanluokan sarjakuvataiteilijalla on vaikeaa tulla toimeen näin pienessä maassa, eikä maksavia asiakkaita ole varaa suututtaa.

Vittu joo.

Tällaista tämä on. Toivottavasti Jarla ei ala itsesensuroimaan enempää kuin tähänkään asti. Jarlan on niitä harvoja taiteilijoita, jotka pystyvät toimittamaan neroutta, iloa ja oivalluksia koko kansakunnalle päivittäin.

Päivittäin.

Miettikää sitä.

[Elemosina]

Kopsaus IL:n jutun lopusta, aiheesta Ylen kuunnelma

Silvo arvelee, etteivät lapset itse löydä sisältöä vaan he kuuntelevat Peppiä ja muita ohjelmia yhdessä vanhempien kanssa.

–Kyllä se on vanhempien tehtävä opettaa lapsia näissä konteksteissa.

Anna katsoi siis parhaimmaksi, ettei jaksoa kuunnella loppuun.

Episodista jäi käteen paha mieli myös Annan kolmevuotiaalle lapselle. Hän olisi halunnut kuunnella jakson loppuun.

– Hän kysyi monta kertaa, miksi Peppiä ei voi kuunnella. Lapsellekin tuli siis paha mieli Ylen vuoksi. Vastasin hänelle, että ohjelma meni jumiin.

Juttuun lisätty 25.2. kello 16.20 maininta, mistä rasismi-ilmoitus löytyy.

Kommentointi suljettu epäasiallisuuksien vuoksi 25.2. kello 16.31.

Lapselle tuli paha mieli kun äiti-Anna päätti ryhtyä sensuroimaan lapsen kuuntelua. Ja kehtaa vielä valehdella. Jos lapsi olisi tajunnut Pepin isän ammatin loukkaavaksi niin tuskin olisi halunnut kuunnella.

Ihan aiheesta on tainnut äiti-Anna saada reipasta kommentointia uutiseen. Ehdin vähän kommentointia lukemaan, eikä siinä silloin ollut mitään epäasiallista. Sitähän en tietenkään tiedä mitä sitten on mahtanut tulla, vähän kyllä epäilen miten epäasiallista kommentointi on taas mahtanut olla. Liekö pikemminkin osoitettu että äidin toiminta se lapsen sai surulliseksi eikä Ylen.

Liekö piilonuiva toimittelija, joka näitä tekstejä on kirjoitellut.

[Kni]

Mistä sarjakuvantekijä tietää, millä tavalla mustaihoisia saa nykymaailmassa piirtää syyllistymättä rasistisiin stereotyyppeihin? Onko jossakin autoritatiivinen neekerinpiirto-opas, josta taiteilija voi tsekata kielletyt tyylit? Sarjakuvissa on tyypillistä korostaa henkilöiden tiettyjä ominaispiirteitä. Miten niitä saa mustien kohdalla korostaa, jottei korosta väärällä tavalla?


Olisipa muuten veikeää, jos joku suvaitsevaistaho oikeasti yrittäisi laatia tällaisen oppaan. Nimittäin se vaihe, kun yrittävät saada linjauksilleen yleisen hyväksynnän. Sillä kaikenmaailman puolestaloukkaantujien ja pätijöiden keskinäisellä väännöllä ja riitelyllä olisi mahtava viihdearvo!

Tuollaisen oppaan laatimiselle alkaisi olla kysyntää. 
Osan Pectuksen ketjun rahoista voisi luovuttaa komitealle, joka laatii tullaisen oppaan ja pyytää siitä lausunnot kaikilta tarpeellisilta tahoilta.

[JoKaGO]

Stalinin kuvasensuuri sarjakuvassa:

Sarjakuvahahmo sensuroitiin rasistisena: Mämmilän Mukku ei saa tähdittää mainosjulistetta – Pertti Jarla kiittelee päätöstä
Hyvä fiilikset sarjakuvafestarit Tampere Kuplii joutui vastatuuleen mainosjulisteensa vuoksi. Kriittistä palautetta tuli mainosjulisteessa olevasta tummaihoisesta hahmosta Muhammed Al-Zomalista eli Mukkusta. Mukku on tunnettu hahmo helsinkiläisen sarjakuvataiteilijan Tarmo Koiviston Mämmilä-sarjakuvasta, jota on julkaistu eri lehdissä vuodesta 1975 lähtien.

Tapahtuman Facebook-sivulla Mukku-hahmo koettiin rasistiseksi.

– Ei anna kovinkaan kuvaa "hyvä fiiliksen sarjakuvafestareista" että julisteessa on rasistinen karikatyyri. Tällaisella kuvastolla ei luoda hyvää fiilistä. Kyseessä on varmaankin vanha sarjakuva, mutta toivoisi että vuonna 2019 sarjakuvaskenessä Suomessa tajuttaisiin millaisia negatiivisia ennakkoluuloja tuon tyyliset karikatyyrit voivat aiheuttaa. Ollaanko tässä nyt yhtään mietitty ennen kuin aletaan mainostaa festareita tuolla kuvalla? kysytään heti ensimmäisessä kommentissa.


Kaikki eivät kritiikkiä allekirjoittaneet, vaan sille löytyi myös puolustajia.

– Julisteessa esiintyvä Muhammed Al-Zomal eli Mukku on Mämmilässä esiintyvä henkilö. Sarjakuvassa hänet kuvataan erittäin positiivisesti ja enemmän sarjassa naureskellaan paikallisille, jotka pelkäävät ulkomaalaista. Ehkä Koiviston tuotannosta pitäisi esittää vain valkoisia kantasuomalaisia? kommenttiketjussa kysytään.

Sarjakuvafestivaali reagoi saamaansa kritiikkiin sensuurilla. Viikonloppuna tulleeseen julkiseen palautteeseen vastattiin maanantaina pahoittelulla ja poistamalla juliste.

– Tampere Kuplii kiittää julisteesta heränneestä keskustelusta ja aiheellisesta palautteesta. Vilpittömimmät pahoittelumme kaikille. Alkuperäinen juliste on poistettu, ja uusi juliste julkaistaan mahdollisimman pian, tapahtumajärjestäjät ilmoittavat.

Keskusteluun osallistui myös Tarmo Koiviston kollega sarjakuvataiteilija Pertti Jarla, joka on voimakkaasti puolustanut sananvapautta omassa taiteessaan. Nyt Jarla kuitenkin puolustaa sensuuria.

– Olennaista on se, miltä tummaihoisista ihmisistä itsestään tuntuu, ja sikäli kun olen heiltä kuullut, toi ei ole miellyttävä juliste. Joten hyvä että uusitaan, Jarla kommentoi.

Mämmilä-sarjakuva ilmestyi säännöllisesti eri aikakauslehdissä vuosina 1975–1996 ja 2006–2008. Jaksojen välissä Koivisto piirsi tarinakokonaisuuden www.mammila.fi, joka julkaistiin albumina vuonna 2002.

Mämmilän on usein kuvattu olevan suomalainen yhteiskunta pienoiskoossa; se on peilannut rakennemuutosten, ajan virtausten sekä taloudellisten nousu- ja laskukausien vaikutusta suomalaiseen elämänmenoon.

Sarja on pyrkinyt kuvaamaan elämää tavallisessa suomalaisessa kirkonkylässä tavallisten suomalaisten ihmisten tavallisten elämäntarinoiden kautta.

Sarjassa on runsaasti toistuvia hahmoja. Aluksi pankinjohtajana toimineesta Ensio Santasesta tulee myöhemmin konsultti saatuaan potkut pankinjohtajan virasta. Hän kuului aikanaan Mämmilän M-klubiin, jossa olivat myös kunnanjohtaja Martti Mielonen ja yritysjohtaja Teuvo Isopaljo.

Luomutilayrittäjänä toimiva Muhammed Al-Zomal eli Mukku pakeni Mämmilään Afrikasta, ja 1996 hänet palkittiin M-klubin myöntämällä "Läpi harmaan kiven" -patsaalla.

https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/748824-sarjakuvahahmo-sensuroitiin-rasistisena-mammilan-mukku-ei-saa-tahdittaa

1+1=2 Neekerit ja puolestaloukkaantujat ovat sarjakuvafestivaalin tärkeimmät asiakasryhmät.
Kiva tietää, etten tamperelaisena nuivana vahingossakaan anna ropojani tuonne, muuta kuin pakon edessä. Veroina, perkele!

[Augustus]

Mistä sarjakuvantekijä tietää, millä tavalla mustaihoisia saa nykymaailmassa piirtää syyllistymättä rasistisiin stereotyyppeihin? Onko jossakin autoritatiivinen neekerinpiirto-opas, josta taiteilija voi tsekata kielletyt tyylit? Sarjakuvissa on tyypillistä korostaa henkilöiden tiettyjä ominaispiirteitä. Miten niitä saa mustien kohdalla korostaa, jottei korosta väärällä tavalla?


Olisipa muuten veikeää, jos joku suvaitsevaistaho oikeasti yrittäisi laatia tällaisen oppaan. Nimittäin se vaihe, kun yrittävät saada linjauksilleen yleisen hyväksynnän. Sillä kaikenmaailman puolestaloukkaantujien ja pätijöiden keskinäisellä väännöllä ja riitelyllä olisi mahtava viihdearvo!

Tälle antaisin vaikka 100 liketystä jos voisi, koska ihan muutamalla virkkeellä tuossa tuli kuvattua koko nykyisen tiedonvälityksen/nettikeskustelun ym. ym. perusproblematiikka.

Kaikki hyvää tarkoittavat määritelmät kielletyille karikatyyreille ym. alkaa haiskahtaa pahasti taiteellisen/luomisen vapauden lähes mielivaltaiselta rajoittamiselta, se harmaa alue on yksinkertaisesti liian suuri.

Merkillistä kyllä, monesti nykyään ns. luovat liberaalisuvaitsevaiset piirit ovat itse asettelemassa näitä sääntöjä oikealle taiteelle vs. rappiotaiteelle. Rappiotaide oli siis natsien aikana sitä hyihyi-taidetta ja virallisesti bannissa. Stalinin aikana sama meininki Neuvostoliitossakin, siellä se kielletty taide oli kai jotain pikkuporvarillis/trotskilaista sheissea.

[Make M]

Mistä sarjakuvantekijä tietää, millä tavalla mustaihoisia saa nykymaailmassa piirtää syyllistymättä rasistisiin stereotyyppeihin? Onko jossakin autoritatiivinen neekerinpiirto-opas, josta taiteilija voi tsekata kielletyt tyylit? Sarjakuvissa on tyypillistä korostaa henkilöiden tiettyjä ominaispiirteitä. Miten niitä saa mustien kohdalla korostaa, jottei korosta väärällä tavalla?


Olisipa muuten veikeää, jos joku suvaitsevaistaho oikeasti yrittäisi laatia tällaisen oppaan. Nimittäin se vaihe, kun yrittävät saada linjauksilleen yleisen hyväksynnän. Sillä kaikenmaailman puolestaloukkaantujien ja pätijöiden keskinäisellä väännöllä ja riitelyllä olisi mahtava viihdearvo!

Muista kuin vaaleaihoisista hahmoista on varminta käyttää aitoja valokuvia. Tässä hyväksytty versio julisteesta.

[Leostoa]

Mämmilän Mukku on harmiton ja mukava, positiivisesti elämään suhtautuva heppu. Jos tuollainen ei kelpaa niin seuraavaksi sitten kylän raitille Oulusta tullut ylimielinen lastenraiskaaja-Mohammed tai kaikesta valittava, pummilla kulkeva ja täysin hyödytön vasemmistolainen kaupunginvaltuutettuna toimiva stadilaissomali.

[Lalli IsoTalo]

Merkillistä kyllä, monesti nykyään ns. luovat liberaalisuvaitsevaiset piirit ovat itse asettelemassa näitä sääntöjä oikealle taiteelle vs. rappiotaiteelle.

Merkillistä kyllä, liberaalisuvaitsevaiset piirit ovat sarjakuvajulisteiden polttajia.

[DuPont]

Oikea liberaali toimii sallien erilaisia näkemyksiä, ei väitä sallivansa niitä.
Tässä on ero klassisten ja vihervasuriliberaalien välillä.

[Lalli IsoTalo]

Oikea liberaali toimii sallien erilaisia näkemyksiä, ei väitä sallivansa niitä.
Tässä on ero klassisten ja vihervasuriliberaalien välillä.

Sananvapauden käsite tiiviistyy siihen, että puolustat toisinajattelijoita. Ajatusten vapailla markkinoilla jokainen saa itse valita omat ajatuksensa. Vain ne, joiden ajatukset eivät pärjää vapaassa kilpailuissa, haluavat sensuuria.

Jos haluat puolustaa sananvapautta, puolusta niitä, jotka ovat eri mieltä kanssasi. Se tuntuu ikävältä, mutta logiikka on tämä:

»Ensin ne tulivat hakemaan sosialistit, enkä puhunut mitään, koska en ollut sosialisti.
Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhdistysaktiivit, enkä puhunut mitään, koska en ollut ammattiyhdistysaktiivi.
Sitten ne tulivat hakemaan juutalaiset, enkä puhunut mitään, koska en ollut juutalainen.
Sitten ne tulivat hakemaan minut, eikä ollut enää ketään, joka olisi puhunut puolestani.»

Tuosta syystä olen jurassic-kaudella antanut videoillani sanallista tilaa suvakeille, kuten Pekka Haavistolle.

PEKKA HAAVISTO - SOVITTELIJA SODAN JA RAUHAN VÄLIMAASTOSTA
Osa 1/4: Metsän henkiset arvot
Homman SANA ON VAPAA -sarjan video I, presidentinvaalit 2012

[Veikko]

Eli suomalaisen esittäminen karikatyyrinä ei ole rasistista, mutta somalin karikatyyri on. Mikä oikein tämän logiikka on?

Tulisiko viranomaisten laatia lista, mistä ihmisroduista saa piirtää ja mistä ei. Kielletään neekerit.

Logiikka on sama kuin Hitlerin Saksassa, jossa juutalaisen esittäminen karrikatyyrinä oli sallittu - jopa pakollista - mutta SS-miehestä ei karrikatyyriä saanut vääntää.

Rotukäsite määrittää ilmaisun rajat - ja välttämättömyydet - aivan samalla tavalla kuin Hitlerin Saksassa. Olemme EU-Suomessa tässä, kuten monessa muussakin, asiassa lähempänä natsismia kuin olemme olleet koskaan sota-aikakin mukaan lukien.

[Rauno Murju]

Olen tuota Jarlaa jostain syystä pitänyt jossain määrin rohkeana piirustelijana.
Olin väärässä. Samanlainen hysteerinen paskahousu on kuin muukin kulttuuriparemmisto.
Suuri on hyväitseväistön tuomion pelko kulttuuripiireissä.

Leipää se Jarlakin syö ja välillä pitää tunnustaa väriä, ettei tilinauha käy lyhyeksi.

Näitähän on nähty niinkin kummallisissa yhteyksissä kuin jokunen vuosi sitten, kun eturivin taloustoimittaja Jan Hurri eräänä sunnuntaina julkaisi talsassa kummallisen mutta sinänsä mitäänsanomattoman voimakkaasti monikulttuurisen kannanoton.

[Huscarl]

Vuonna 2019 neekeristä, muslimista, juutalaisesta, mongolista tai intiaanista ei ole enää mahdollista piirtää karikatyristä piirroshahmoa ilman että hyvesignaalihyeenat nelistävät ongelmalasit huurussa paikalle naukumaan kilpaa.

Taiteilijat joutuvat kiusallisesti kaunistelemaan ei-valkoisten etnisiä rotupiirteitä niin että hauska tyylittely ei enää onnistu ja kaikki hahmot ovat lopulta tasapaksua massaa jotka erottaa vain ihon sävyistä.

[Eisernes Kreuz]

Ihan feminististä peruskauraa tämä subjektiivinen kokemus vääryyden mittarina. Ulkopuolinen ei voi sellaista vääryyden kokemusta arvioida, eikä varsinkaan jos sattuu olemaan valkoihoinen valtaväestön edustaja. Valkoihoinen ei voi myöskään itse kokea rasismia, koska se on lähtökohtaisesti mahdotonta.

[Golimar]

Suvakkien ja kulttuurimarxilaisten ihannevaltiossa oli hyväksyttyä esittää varsin erikoisia karikatyyrejä venäläisistä poikkeavista kansoista.

https://www.youtube.com/watch?v=pOhiBtmU-PE

https://en.wikipedia.org/wiki/Ilya_Muromets_(film)

[Bwana]

Itse pidin Mämmilästä kovasti. Siinä kuitenkin kuvattiin aika tarkasti suomalaisen pikku-kirkonkylän (ja miksei vähän rintamaidenkin) menoa. Mukkukin pelasti yhden avantoon uponneen varmalta hypotermia kuolemalta. Ratkesipa mies melkein kirvesmurhattuaan vaimonsa myös keskikaljan pauloihin.

Elämänmakuinen sarjakuva oli Mämmilä.

[MW]

Enempi etiopialaisen näköinen, kuin somalin, mielestäni.

[Outo olio]

Ei voi kuin nauraa. Varsinkin kun Mukku oli Mämmilään tullessaan aikanaan väkisin tungettua somppuapologiaa ja "rasisteille" nauramista.

Minunkin muistikuvani on juuri näin, en kaikkea muista mutta:

-rasset olivat luusereita, kunnes tajusivat sen itsekin (osa oli myös teinejä, ja kasvoi aikuiseksi)
-suomalaiset maatalon isännät eivät ymmärtäneet englanninkielisiä käyttöohjeita, joten Mukku suomensi ne, ja homma alkoi pelittää
-paikkakunnalle eksyi ulkomaalaisten turistien bussi, ja Mukku selvitti tilanteen englannin kielellä, jota suomalaiset eivät osanneet, ja turistit päättivät majoittua paikkakunnalla/kuluttaa rahaa, ja kaikki olivat haltioissaan kun Mukku näin esitteli heille uuden elinkeinon/rahanlähteen
-Mukku asensi taloon tietokoneen ja sääti internet-yhteyden asetukset kuntoon, ja mainosti matkailutilaa netissä, jolloin tila sai turisteja ihan Euroopasta asti
-suomalaisella miehellä oli erektiovaikeuksia jolloin Mukku auttoi häntä tilaamaan viagraa internetistä (siis ihan oikeasti! )

[Outo olio]

Sarjakuvahahmo sensuroitiin, kuinka kauan menee ennen kuin itse sarjakuva sensuroidaan? Kannattaa ehkä napata divarista jos osuu kohdalle, ennen kuin kirjaroviot taas syttyvät.

[MW]

Sarjakuvahahmo sensuroitiin, kuinka kauan menee ennen kuin itse sarjakuva sensuroidaan? Kannattaa ehkä napata divarista jos osuu kohdalle, ennen kuin kirjaroviot taas syttyvät.

Eiköhän nuo ole palaneet jo hyvän aikaa, Peppi Pitkätossut edellä.

[Oldschoolguy]

Sarjakuvahahmo sensuroitiin, kuinka kauan menee ennen kuin itse sarjakuva sensuroidaan? Kannattaa ehkä napata divarista jos osuu kohdalle, ennen kuin kirjaroviot taas syttyvät.

Eiköhän nuo ole palaneet jo hyvän aikaa, Peppi Pitkätossut edellä.

Kellä näkyy SF-Kanalen (Svensk Filmindustri, kuuluu ainakin C Moren pakettiin), niin siellä pyörii muiden ruotsalaisten retroelokuvien kanssa myös Peppi Pitkätossut, Eemelit ja Saariston Lapset. Kannattaa katsoa ja ottaa talteen jälkipolville. Kadotettua Ruotsia, niin nostalgista idylliä ja kuitenkin niin surullista katsottavaa, koska kontrasti Kansankodin nykytilaan on järkyttävä.

[nutsy]

Sarjakuvien sensuurilla on pitkä historia,

Yle,

Jopa Muumipeikon arveluttava vessapaperi on ollut liikaa – sarjakuvaa on sensuroitu seksin, politiikan ja uskonnon varjolla

(...) Ranskan sarjakuvalaki on vain yksi esimerkki siitä, kuinka sarjakuvaa on aikojen kuluessa sensuroitu. Sarjakuvalehtiä on muun muassa poltettu roviolla, tekstiä on poistettu tai mustattu, ruutuja on piirretty uusiksi tai sarjakuva on jätetty kokonaan julkaisematta. Etenkin kauhu on saanut kokea kovia: kukoistava ja korkeatasoinen kauhusarjakuva katosi Yhdysvalloista kokonaan 1950-luvun itsesensuurikoodiston takia.

Sensuurin muina kohteina ovat luonnollisestikin olleet seksi, rasismi, päihteet, uskonto ja politiikka. Lisäksi toisen maailmansodan jälkeen monessa länsieurooppalaisessa maassa vasemmisto koki amerikkalaisen sarjakuvan kulttuuri-invaasiona, jota piti vastustaa. (...)

Italialaisen sensuurin juuret ulottuvat 1930-luvulle, jolloin maan fasistihallitus kielsi kaikki amerikkalaiset sarjakuvat yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Mikki Hiiri -lehti oli edelleen saatavilla – siimahäntä kun sattui olemaan diktaattori Benito Mussolinin ja tämän lasten suosikki. (...)

Ahkeran sensuurin kohteena on ollut myös maailman suosituimpiin sarjakuviin kuuluva Tintti, josta on muodostunut ranskalaisen kielialueen eittämätön ylpeys. (...) Kaikkein sensuroiduin Tintti-albumi on Tintti Afrikassa, jota on koettu rasistiseksi ja josta nousee säännöllisin väliajoin kohuja. (...)

Ruotsissa Tinteistä kohistiin vuonna 2012, jolloin Tukholman Kulturhusetin nuortenkirjastosta poistettiin kaikki Tintti-albumit. Kulttuurikeskuksen taiteellinen johtaja, rap-artisti Behrang Miri syytti Tinttejä siitä, että ne pursuavat afrofobiaa ja että "arabit istuvat niissä lentävillä matoilla". Tintti-kielto herätti kuitenkin vastalauseiden kiivaan ryöpyn, ja se peruttiin varsin nopeasti. (...)

Myös Smurffi-sarjakuvaa on sensuroitu oletetun rasistisuuden takia. Sarjassa on esiintynyt aggressiivisia mustia smurffeja, joiden väri muutettiin vuonna 2010 Yhdysvaltain markkinoille suunnatussa versiossa sinipunaiseksi. (...)

Myös Aku Ankkaa, joka tunnetaan koko perheen viihteenä, on siistitty useampaan otteeseen. (...) Aku Ankka-sensuurista löytyy myös kotimaisia esimerkkejä. Vuonna 1966 suomeksi ilmestyneessä tarinassa vallankumouksellinen henkilö huutaa "Sammuttakaa valot!", kun alkuperäisteksti on kuulunut "Viva the revolution!"

Toinen sensuuriesimerkki löytyy 1960-luvulta. Helsingin Sanomissa jätettiin julkaisematta strippi, jossa Mikki Hiiri ja hänen ystävänsä Eka Vekara olivat vierailulla Moskovassa. Sarjakuvassa neuvostokansalaisten oli pidettävä kasvoillaan eräänlaisia hymynauhoja, koska hallituksen käskystä kaikkien oli näytettävä onnellisilta. (...)

Suomessa sarjakuvia on sensuroitu lähinnä Neuvostoliiton takia etenkin 1960-luvulla, joka oli poliittisesti herkkää aikaa. (...)

Tuoreisiin kotimaisiin sensuurikohuihin kuuluu Pertti Jarlan Fingerpori-sarjan ns. eettinen natsi -strippi. Siinä eräänlainen ekofasisti ostaa vapaan juutalaisen saippuaa vuoden 1943 Berliinissä. Jarlan mukaan tavoitteena oli repiä huumoria kahden erilaisen ajatusmallin, natsisensuurin ja ekologisuuden yhteentörmäyksestä. Stripistä tuli sen verran paljon negatiivista palautetta, että Helsingin Sanomat poisti sen kokonaan verkkosivultaan.

Toinen näkyvä kohu syntyi vuonna 2006, kun kulttuurilehti Kaltio julkaisi Ville Rannan profeetta Muhammed-sarjakuvan (siirryt toiseen palveluun), jossa pohditaan itseironisesti taiteilijoiden ja islamin ongelmallista suhdetta. Lehden verkkosivut suljettiin ja sen päätoimittaja erotettiin. (...)

Rannan tapaus onkin yksi esimerkki siitä, kuinka uskonnosta ja islamista on tullut kuuma peruna ja sananvapauskysymys sarjakuvan parissa niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Tilannetta on kiristänyt etenkin toissa vuonna satiirilehti Charlie Hebdon toimitukseen tehty islamistinen terrori-isku, jossa murhattiin kaksitoista ihmistä. Kuolleiden joukossa oli viisi lehden taiteilijaa.

Pian terrori-iskun jälkeen Suomen sarjakuvaseura järjesti Minä olen Charlie -näyttelyn, jossa kotimaisten sarjakuvataiteilijoiden töiden lisäksi esillä oli muutama Charlie Hebdo -lehti.

Näyttely ei saanut olla esillä oikeastaan missään, vaan sitä siirreltiin paikasta toiseen. Sarjakuvaseuran tuolloinen puheenjohtaja Ville Hänninen luonnehti jupakkaa seuraavin sanoin:

– Selvisipä konkreettisesti, kuinka hauraalla pohjalla sananvapaus tässä maassa on.


Koko artikkeli -> https://yle.fi/uutiset/3-9982173

Eipä tästä ole pitkälle päästy.

[ikuturso]

Jätän tämän vain tähän.

-i-

[newspeak]

Tämä kohu on rasistinen orivesiläisiä eli alkuperäisiä Mämmilä-hahmoja kohtaan.

Lievätkö valittajat nähneet Mämmilä-sarjakuvasta enempää kuin korkeintaan kuvakaappausta netissä?

Tylsä sarjakuvahan se enimmäkseen oli, mutta Koiviston persoonallinen piirrostyyli on omaa luokkaansa suomalaisessa sarjakuvamaailmassa.

[MW]

Onhan se tosi niinkin, että maailmanlaajuisesti saati Suomessa tummaihoiset eivät juuri ole kunnostautuneet sarjakuvataiteen alalla, mutta että ihan poistaa piti vääränvärinen...

[HMV]

Koivisto taisi piirtää myös tämän:
https://hommaforum.org/index.php/topic,3.msg2375999.html#msg2375999

Muokkausta ... sainpa lopulta oikean kuvan näkyviin

[l'uomo normale]

Koivisto oli/on vasemmistolainen. Hän ja kaverinsa julkaisivat tuotoksiaan 'Osuuskunta käyttökuva'-nimisen yrityksen kautta "meitähän ei kapitalistit määräile" -idealla. Nykyisin Osuuskunta työllistää Tarmo Koiviston ja hänen poikansa. Mämmilä alkoi ilmestyä edistyksellisen E-osuusliikkeen Me-lehdessä, josta se muutamaa vuotta myöhemmin poimittiin vasta ilmestymisensä aloittaneeseen Hesarin kuukausiliitteeseen. Sarja seuraili ajan ilmiötä ja sen karikatyyrit pikkukunnan ilmiöistä ja ihmisistä olivat osin aika osuvia. Tyypillisesti sinänsä, työmiehestä ja varsinaisesta maahanmuuttajasta Koivisto loi sarjakuvan ehkä naiiveimmat henkilökuvaukset.

90-luvun puolivälissä Mämmilä oli jo käyttänyt ideansa loppuun. Koivisto jatkoi kuukausiliitteessä vähän samantyyppistä sarjakuvaa Helsingistä, alussa ne olivat sketsejä vaihtuvien kaupunkilaisten elämästä, mutta myöhemmin siitä tuli uutisvuototyyppinen poliittinen hupailu.

Mämmilästä eivät ehkä enää viitsi tehdä uusintapainoksia, mutta jos tekevät, se on luultavasti melko rajatulle yleisölle. Riittää että kommentaareihin, esipuheessa tai jälkikirjoituksessa irtisanoutuivat sen ajan rasistisista stereotypioista. Jos Mämmilästä otettaisiin kymmenien tuhansien kappaleittain uusintapainoksia, Mukku-osuudet pitäisi varmaan jättää julkaisematta tai piirtää uudelleen.

Sinänsä Mukku-hahmo oli ehkä koko sarjan lapsellisin. Jos vasemmistolaiset jäsentenvälisen sensuurin ja nokittelun keinoin luopuvat kaikkein todellisuuspakoisimmista käsityksistään, sama se minulle. En jää kaipaamaan, vaikka sensuuri onkin vaarallista.

[acc]

Mämmilän neekerihahmo ei ole törkeämpi kuin afrikkalaisten lehtien julkaisemat pilakuvat sikäläisistä poliitikoista. Havaintoni perustan kuvien googletukseen hakusanoilla:

south african cartoons
kenyan cartoons
nigerian cartoons

Suomalaiset hermostujat ovat yliherkkiä. Heille itselleen on tärkeää osoittaa olevansa hyviä. Tulee mieleen toinen tapaus. Ankkalammessa hermostuttiin TV4:n sketsisarjasta, jossa seikkaili suomenruotsalainen hahmo Muffe Hellberg. Mielestäni sarja keräsi pisteitä ruotsinkielisile. Tuo siis kiellettiin. Youtubesta löytyy.

[DuPont]

Ei Simpsonienkaan Apu ollut rasistinen hahmo, siitä väkisin luotiin sellainen.