Siirtolaisuusinstituutti: Paperittomien määrä kasvanut Suomessa dramaattisesti

[Ville Hämäläinen]

Annetaan paperittomille paperi jossa lukee HEL-BAG 1hlö

[duc]

- -
Kuinka tuollaiseen poliittisen päämäärän asettamiseen suhtaudutaan yliopistomaailmassa? Eihän tällaisella "tutkimuksella" ole mitään arvoa.
- -

Tähän ehdittiin jo vastata:

Todellinen tieteellinen työ ei ole lähtökohtaisesti poliittisten tarkoitusperien tyydyttämistä. Toisin sanoen tekijät tulivat tunnustaneeksi työnsä epätieteellisyyden.

Teos on johdantonsa mukaan lähinnä poliittista/ideologista propagandaa kuten on usea ketjussa todennut. Roopen esittämä lainaus teoksesta osoittaa sen.

Monen tutkimuksen rasitteena on jonkinlainen ideologinen ote, josta tutkijan olisi oltava tietoinen ja parhaansa mukaan pyrittävä välttämään oman maailmankatsomuksensa vaikutusta työhönsä. Siksi itsekritiikki on länsimaisen tutkijan työssä hyvin tärkeää.

Poliittista motiivia on harvoin näin avoimesti esitetty, mikä viittaa kirjoittajan olevan omalle agendalleen sokea, eli itsekritiikki puuttuu tai hän kuvittelee ideologian mukaan argumentoinnin olevan sopivaa länsimaisessa tieteellisessä työssä, mikä on päinvastoin ja häpeäksi sellaista kuvittelevalle.

Tämä on vakava tutkimuseettinen puute ja tekee ko. teoksen käytännössä tieteellisesti hyödyttömäksi, koska siinä ei edes pyritä länsimaisen tieteen ehkä keskeisimpään tavoitteeseen eli objektiivisuuteen. Toisaalta on helpotus, että bias on avoimesti esitelty, ettei sitä tarvitse arvailla kirjoittajien poliittista propagandaa lukiessa.

Edellä esittelemäni J-L Harouel on mielestäni osunut oikeaan väittäessään ihmisoikeususkonnon tai -ideologian tuhoavan kansakuntia. Tuo ideologia näyttää olevan sokea piste monelle länsimaiselle, ja tämä teos lienee tuon ideologian mallikappale.

[Kni]

Oikeusministeri Häkkänen huolissaan laittomien maahanmuuttajien "rinnakkaisyhteiskunnista" - "Vaara jopa tietynlaisiin ääritekoihin"

Häkkäsen mukaan "yhä useampi" turvapaikanhakija saa kielteisen päätöksen ja jää sen jälkeen laittomasti oleskelemaan Suomeen.

– Tällaisessa tapauksessa ei ole ihmisen itsensä eikä suomalaisen yhteiskunnan kannalta järkevää, että henkilö jotenkin painuu maan alle tai viranomaisten tietämättömiin. Viranomaisella pitää olla tarkka kontrolli, ketä tässä maassa on. Myös sen takia, että pystytään palauttamaan henkilö.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/41c07203-09ae-4d8b-9cfe-9f13e33ef7b1

Tero tyhjentää pajatson heti ensimmäisessä kommentissa:

Kokoomus kyllä puhuu paljon mutta teot ovat puuttuneet. Laittomasti maassa olevat kuuluvat lukittuihin säilöihin, kuten Perussuomalaiset ovat ehdottaneet. Eli ääni keväällä Perussuomalaisille. Ääni Perussuomalaisille, on ääni turvallisuudelle.

Mitäköhän Häkkäsen "tietynlaiset ääriteot" ovat? Onko "tietynlaisia ääritekoja" jo tapahtunut Suomessa vai mitäköhän tulossa saattaa olla?

[Roope]

Suomi on kehittänyt turvapaikkapolitiikkaansa johdonmukaisesti 1970-luvulta lähtien ja kantanut vastuuta suojelua tarvitsevista. Nyt ollaan menossa kuitenkin huonoon suuntaan, selviää tuoreesta tutkimuksesta Turvapaikanhaku ja pakolaisuus Suomessa.

maailma.net: Uusi tutkimus: Suomen politiikka heikentänyt pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden asemaa, kotoutumiseen kiinnitetty liian vähän huomiota 27.2.2019

Kyseessä ei ollut mikään tutkimus vaan tekijöiden mielipiteillä vahvasti väritetty vertaisarvioitu artikkelikokoelma.

Kirjan toimittaja, Siirtolaisuusinstituutin tutkijatohtori Eveliina Lyytinen toteaa, että viimeisen vuosikymmenen aikana politiikan keskeisenä tavoitteena on ollut turvapaikkaa Suomesta hakevien määrän vähentäminen. "Vaikka turvan hakeminen kuuluu keskeisiin ihmisoikeuksiin, joka meillä kaikilla on. Tarvitsemme sitä tai emme", Lyytinen muistuttaa.

Väite on älytön. Viimeiselle vuosikymmenelle on ollut päinvastoin leimallista, että vaikka Suomen turvapaikkapolitiikka ohitti liberaalisuudessaan jopa ääriliberaalina tunnetun Ruotsin, linjaa ei ole haluttu kääntää, vaan on paukutettu uusia ennätyksiä turvapaikanhakijoiden määrässä. Edelleen vuoden 2015 kriisin jälkeisten nimellisten viilausten jälkeen Suomen politiikka on Ruotsia löysempää, ja hallitus kieltäytyy itsepäisesti kiristämästä sitä.

Maaraporteissa on arvioitu turvallisiksi sellaisia maita, jotka eivät sitä ole, kuten Somalia ja Afganistan. Nykyään turvapaikkaa hakeville tarjotaan vaihtoehdoksi myös maan sisäistä muuttoa, vaikkei esimerkiksi vainoa ole yleensä mahdollista rajata tietylle alueelle.

Somaliaa ja Afganistania ei ole arvioitu maaraporteissa "turvallisiksi maiksi". Maahanmuuttovirasto ei ylipäätään käytä sellaista arviota, vaan turvallisuustilanne arvioidaan alueittain ja tarvittaessa hakijakohtaisesti. On eri asia todeta esimerkiksi, että maassa ei ole missään alueilla sotatilaa, joka vaarantaisi kenen tahansa siellä oleskelevan hengen.

Sille, että "tutkijat" väittävät kokonaisia maita turvattomiksi eli ilmeisen palautuskelvottomiksi, ei ole objektiivisia perusteita. Maaraportit ovat muutenkin päätöksenteossa vain ohjeellisia, sillä päätökset vahvistaa hallinto-oikeus, joka taas nojaa muun ajantasaisen tiedon lisäksi muun muassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiin. Kun "tutkijat" asettuvat tuosta vaan EIT:nkin yläpuolelle, heillä pitäisi olla koko eurooppalaisen järjestelmän kyseenalaistamiseen todella hyvät perustelut, mutta heillä ei ole yhtään mitään. Artikkelikokoelmassa hallinto-oikeuden/EIT:n roolista ei edes mainita.

Perheenyhdistämisen ehtoja on tiukennettu ja humanitaarisen suojelun kategoria poistettiin turvapaikkaehdoista vuonna 2016. Myöskään opiskelun perusteella ei voi enää hakea oleskelulupaa. Pakolaisten oikeusturva on heikentynyt, kun päätöksen valitusaikaa on lyhennetty, eikä turvapaikkapuhutteluun välttämättä löydy aina asiantuntevaa apua.

"Tarvittaisiin laillisia väyliä tulla hakemaan turvaa, mutta niitä ei nyt juurikaan ole. Ihmisellä pitäisi olla työ jo ennen kuin hän tulee Suomeen, mikä on käytännössä hyvin vaikeaa", Lyytinen kertoo. Siksi myös paperittomien määrä on kasvanut viime vuosina. Tämän hetken arvio on 3 500.

Lyytinen haluaa oleskeluluvan saannin helpottamista tapauksissa, joissa suojeluperuste ei täyty tai joissa Suomi ei ole kansainvälisten sopimusten mukaan vastuussa Euroopan ulkopuolella oleskelevan henkilön suojelusta. Miksi ihmeessä?

Laittomasti Suomessa oleskelevien määrä ei tosiaankaan ole kasvanut siksi, että Suomessa edellytettäisiin työpaikkaa ennen Suomeen saapumista. Kaikilla kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneilla on ollut turvapaikanhakijoina lupa tehdä laillisesti töitä ja sen myötä (valitettavasti) mahdollisuus jäädä Suomeen työpaikan perusteella. Silti vain harva työllistyy turvapaikanhakuaikanaan oikeaan työhön.

Erityisesti pakolaistaustaisten ihmisten on ollut vaikea työllistyä. "Myös kielitaitovaatimukset ovat usein todella kovia töihin pääsemiseksi. Tässä on nähtävissä piilotettua syrjintää työmarkkinoilla."

Kielitaitovaatimukset ovat sellaiset kuin työnantajat työn kannalta parhaaksi katsovat. Se, että pakolaistaustaiset osaavat muita huonommin kieliä, on heidän vajavaisuuttaan, ei syrjintää.

[Roope]

Eveliina Lyytinen: Suomen turvapaikkajärjestelmän 10 ongelmaa ja ratkaisuehdotuksia

Suomen pakolaispolitiikan keskeisenä tavoitteena on ollut Suomeen tulevien turvapaikanhakijoiden määrän vähentäminen. Tavoite on ristiriidassa sen kanssa, että turvapaikan hakeminen on keskeinen ihmisoikeus. Lukuisat viime vuosien turvapaikkapolitiikan ja -lainsäädännön kiristykset lisäävät turvaa hakevien haavoittuvuutta.

Liikkeessä yli rajojen 4.3.2019

Suomen pakolaispolitiikan tavoitteena ei ole ollut ainakaan kolmeen vuosikymmeneen Suomeen tulevien turvapaikanhakijoiden määrän vähentäminen. Ei suorasanaisesti eikä edes verhotusti.

Aivan erityisesti, jos tarkastellaan viime aikoja, nykyinen hallitus on kieltäytynyt monista sellaisista jo sovituistakin ulkomaalaislain tiukennuksista, jotka vähentäisivät turvapaikanhakijoiden määrää tai jotka voi ainakin luokitella EU-maiden vertailussa vetotekijöiksi. Tiukennusten listalla ei ole oikeastaan muuta kuin humanitaarisen suojelun kategorian poistaminen, mutta kyseinen suojelukategoria oli muutenkin Suomen poikkeuksellinen lakikummajainen.

Ainoa muu merkittävä mainitsemisen arvoinen tiukennus eli perheenyhdistämislain muutos jäi puolitiehen sovitusta ja murto-osaan EU-direktiivin mahdollisuuksista. Lakiin tehdyt kiristykset mitätöitiin luomalla perheenyhdistämiseen sähköinen nettihakemus ja lähettämällä Maahanmuuttoviraston tarkastajia tekemään haastatteluja maissa, joissa Suomella ei ole suurlähetystöä.

Seuraavat 10 asiaa ovat tutkimustulosten valossa turvapaikkajärjestelmän keskeisiä ongelmia:

1. Suomen ulkomaalaisoikeudessa haavoittuvuutta tulkitaan suppeasti yksilön ominaisuuksien (esim. ikä tai sukupuoli) tai ihmisryhmiin liittyvän uhriutumisen kautta (esim. kidutuksen tai ihmiskaupan uhrit). On tärkeää tunnustaa, että suuri osa kaikista kansainvälistä suojaa hakevista on jollain tavoin haavoittuvassa asemassa. Turvapaikanhakijoiden haavoittuvuus kumpuaa usein yhteiskunnan epätasa-arvoisista rakenteista.

Sitä suuremmalla syyllä ratkaisu ei turvapaikkaan oikeutettujen mutta jollain tavoin haavoittuneessa asemassa olevien – joita lienee miljardeja – auttamiseen ei voi olla maahanmuutto Suomeen ja Eurooppaan.

2. Paperittomien ihmisten määrä Suomessa on lisääntynyt viime vuosina rajusti. Paperittomuutta tuotetaan ja hallinnoidaan sekä kansallisesti että EU-tasolla raja- ja maahanmuuttopolitiikan keinoin. Paperittomuutta tulee ehkäistä ja ratkaisuja paperittomuudesta poispääsyyn tulee kehittää. Paperittomien perus- ja ihmisoikeudet on taattava.

Laittomasti Suomeen ja EU-alueelle pyrkivien tulo pitää estää, tulijat käännyttää ja laittomasti tänne jääneet poistaa joko kotimaahansa tai leireille pois Euroopasta. Sen jälkeen ovat omillaan kaikki oikeudet kunnossa.

3. Turvattomuus, väkivalta, näköalattomuus ja vaino ajavat ihmisiä pakolaisuuteen ja pakomatka voi olla vaarallinen. Lähtömaassa tai matkan aikana koetut traumat voivat vaikeuttaa tulijoiden kotoutumista. On syytä tunnistaa, että kotoutuminen alkaa jo heti Suomeen saavuttua, ei vasta oleskeluluvan saatua. Alkuvaiheen tukitoimia on lisättävä.

Ei ole näyttöä, että juuri yhteiskunnan tukitoimilla olisi suurin vaikutus tulijoiden kotoutumiseen. Muut seikat ovat merkittävämpiä.

4. Vastaanottokeskuksissa asuvien elämää kuvastaa arjen poikkeuksellisuus, odottaminen ja epävarmuus. Tämä usein pitkittynyt ajanjakso on monille äärimmäisen rankka ja siinä olevia tulee tukea eri tavoin. Myös vastaanottokeskusten työntekijöiden työssä jaksaminen ja naapurien kuuleminen etenkin keskuksia perustettaessa on tärkeää. Hyvät väestösuhteet ja rakentavat kohtaamiset edesauttavat vastaanottokeskuspaikkakuntien arjen sujuvuutta.

Tästä samaa mieltä. Käytännössä vastaanottokeskuksien perustamista ja turvapaikanhakijoiden taloyhtiöihin sijoittamista vastustavien naapurien vastarinta on jyrätty lähes poikkeuksetta. Parempi kuitenkin ehkäistä tällaiset tilanteet ennalta maahanmuuttopolitiikan tasolla.

5. Vastaanottovaiheessa olevien sosiaaliset verkostot ovat usein vähäiset ja hauraat. Moni ei koe olevansa hyväksytty jäsen uudessa yhteiskunnassa. Kuulumisen tunnetta voidaan kuitenkin tukea eri tavoin. Esimerkiksi seurakuntien turvapaikkatyössä opetellaan solidaarista yhdessä elämistä ja yhteisön rakentamista, ja poliisin laillisuuskasvatus pyrkii edistämään kaikkien arjen turvallisuutta.

Ja sehän on sujunut hyvin...

6. Turvapaikkapuhuttelu on latautunut vuorovaikutustilanne. Viimeaikaiset kiristykset turvapaikkamenettelyssä ovat edelleen heikentäneet hakijoiden mahdollisuuksia todistaa täyttävänsä suojelun tarpeeseen vaaditut kriteerit. Puhutteluissa oikeusavustaja on mukana enää vain harvoissa erityistapauksissa, tulkkauksessa esiintyy ongelmia ja haavoittuvuus jää usein tunnistamatta. Hakijoiden oikeusturva on taattava.

Vaadittu oikeusturvan taso pitäisi joko määritellä objektiivisesti tai sitä pitäisi verrata esimerkiksi muiden vastaavien maiden tasoon ja kansainvälisten sopimusten vaatimuksiin.

Ihan miten tahansa asiaa tarkasteleekin, turvapaikanhakijoiden oikeusturva on Suomessa Euroopan huippua, eikä esimerkiksi Euroopan ihmisoikeusistuin ole tuominnut Suomea sopimusten rikkomisesta.

7. Turvapaikanhakuun liittyvä sanomalehtikirjoittelu rakentaa sellaista suomalaisuutta, joka sulkee suuren osa sekä nykyisistä että tulevista suomalaisista pois. Maahan muuttaneiden osallistuminen keskusteluun luo mahdollisuuksia laajemmalle käsitykselle suomalaisuudesta.

Siitä vaan osallistumaan keskusteluun. Kukaan ei estä.

8. Useilla pakolaistaustaisilla on vaikeita traumaattisia kokemuksia ja traumat voivat olla hoitamattomia pitkään. Hoitoon pääsyssä on ongelmia, minkä vakavimpia seurauksia ovat itsemurhayritykset. Kulttuurilähtöistä hoitotyötä tulee kehittää ja resursoida aiempaa laajemmin.

Tämänkään tuloksellisuudesta en ole nähnyt näyttöä. Sen sijaan on näyttöä siitä, että tällaista hoitoa järjestävät tahot (mm. Diakonissalaitoksen Pekka Tuomola) ovat liioitelleet traumojen ja kidutuksen yleisyyttä, vakavuutta ja merkitystä vaatiessaan lisää rahaa valtiolta.

9. Perhe on keskeinen pakolaisten elämää ja kotoutumista tukeva elementti. Perheenyhdistämisen kriteerejä on Suomessa jatkuvasti kiristetty ja perheenyhdistäminen on vaikeutunut merkittävästi. Perhe-elämä on kaikille kuuluva ihmisoikeus, joka toteutuminen tulee varmistaa.

Enää unohtui vain kertoa, kuinka "perheenyhdistäminen on Suomessa käytännössä mahdotonta", vaikka perheenyhdistämisten määrässä ja hyväksymisprosenteissa on tehty viime vuosina uusia ennätyksiä.

Perheenyhdistämiseen perustuva maahanmuutto ei ole millään opilla Suomen etu, etenkin kun monissa tapauksissa perheenyhdistäjä voisi halutessaan palata turvallisesti takaisin perheensä luo.

Turvapaikanhakijoiden perheenyhdistämiskriteerit ovat Suomessa Euroopan löysimpiä elleivät löysimmät, eikä Suomi ole vieläkään ottanut käyttöön kuin yhden EU:n perheenyhdistämisdirektiivin sallimista monista perheenyhdistämisedellytyksistä. Tulorajat ovat naurettavan alhaiset köyhyysrajan alapuolella, tuloiksi lasketaan sosiaalietuuksia, eikä tulorajoja edes sovelleta suurimpaan osaan hakijoista.

10. Pakolaistaustaisten työllistyminen Suomessa on usein hidasta ja työsuhteet epävakaita. Pakolaistaustaisten nuorten koulutusta ja työuraa voivat vaikeuttaa esimerkiksi oleskelulupa- tai perheenyhdistämisprosessiin liittyvä stressi. Toisaalta pakolaistaustaan liittyvien haasteiden kääntäminen voimavaraksi voi tukea nuorten työmarkkinoille kiinnittymistä.

Jaa.

Turvapaikanhaku ja pakolaisuus Suomessa teos tarjoaa päivitettyä suomenkielistä tieteellistä tietoa Suomen turvapaikka- ja pakolaistilanteesta. Lisäksi se toimii tietopohjana yhteiskunnalliseen keskusteluun ja poliittiseen päätöksentekoon. Tarvitsemme tutkittuun tietoon perustuvaa päätöksentekoa ja viranomaistoimintaa siitä, miten voimme vastata Suomen turvapaikkajärjestelmän ongelmiin, joista tässä kirjoituksessa on tuotu esiin muutamia.

Odotan, että vastuussa olevat päättäjät ja virkamiehet luovat toimivia ratkaisuja, jotka kehittävät Suomen turvapaikkajärjestelmää inhimillisempään ja ihmisoikeuksia kunnioittavampaan suuntaan. Tämä suunta on ainoa vaihtoehto tutkitun tiedon valossa.

En ole lukenut ko. teosta kuin hajanaisesti selaillen, mutta kuten Lyytisen tässä esittämät väitteet ja ratkaisut kertovat, teoksessa esitettyjen mielipiteiden kuvaaminen tieteelliseksi ja tutkituksi tiedoksi on vähintäänkin mahtipontista.

Siis tämä Eveliina Lyytinenkin on Suomen Akatemian tutkijatohtori, mutta ilmeisen vakavissaan laadittu ratkaisuehdotus Suomen turvapaikkajärjestelmän ongelmiin on kuin ysivuotiaan Rakas Joulupukki -kirje.

[akez]

Siis tämä Eveliina Lyytinenkin on Suomen Akatemian tutkijatohtori, mutta ilmeisen vakavissaan laadittu ratkaisuehdotus Suomen turvapaikkajärjestelmän ongelmiin on kuin ysivuotiaan Rakas Joulupukki -kirje.

Eveliina Lyytinen:

Asiantuntemus:
Pakkomuutto, pakolaisuus, kaupunkipakolaisuus, pakolaisten työllistyminen, turvapaikanhakijoiden karkotukset, laadulliset tutkimusmenetelmät, tutkimusetiikka

Työtehtävät:
Toimintatutkimusta turvapaikanhakijoiden karkotettavuudesta, pakkomuuttoon liittyvät asiantuntijatehtävät

Nykyinen tutkimus:
Toimintatutkimusta turvapaikanhakijoiden karkotettavuudesta (Tutkijatohtorihanke, Suomen Akatemia, 1.9.2018–31.8.2021)

'Pakolaiskriisin' seurauksena Suomesta karkotettavien ihmisten kirjo ja määrä ovat nopeasti kasvaneet. Karkotuksiin liittyvä yhteiskuntatieteellinen tutkimus on kuitenkin vielä vähäistä Suomessa. Tässä tutkimushankkeessa tehdään turvapaikanhakijoiden karkotuksiin liittyvää toimintatutkimusta kolmesta temaattisesta näkökulmasta: 1) karkotuksiin liittyvät lait, politiikat ja käytännöt, 2) luottamus ja epäluottamus karkotuksiin liittyvässä kansalaisaktivismissa, ja 3) turvapaikanhakijoiden karkotusmatkat. Monitieteisen tutkimuksen tavoitteena on tarjota uusia yhteiskunnallisia, teoreettisia ja menetelmällisiä avauksia turvapaikanhakijoiden karkotettavuuden kriittisen arvioinnin tueksi. Toimintatutkimuksellinen lähestymistapa edistää tätä tavoitetta vahvistamalla tutkimukseen osallistuvien omaa toimijuutta.

Lyytisen osalta on kyse pamfletistista, ei tutkijasta. Hän pyrkii jarruttamaan kaikin keinoin karkotuksia. Näille vapaa ja hallitsematon maahanmuutto on kaikkien ihmisoikeus. Ja parku karmea, jos joku joutuu lähtemään. Hän toimii yhteiskunnan varoilla ja rahoilla, mutta sen vahingoksi. Ei siis näin. Aika lopettaa tuollaisen rahoitus yhteiskunnan varoista. Valtio joutuu ottamaan velkaa. Se työvoimapulakin meillä vielä. Osaaville käsille löytyy aina hommia, sanovat.

[akez]

Eveliina Lyytinen: Suomen turvapaikkajärjestelmän 10 ongelmaa ja ratkaisuehdotuksia

6. Turvapaikkapuhuttelu on latautunut vuorovaikutustilanne. Viimeaikaiset kiristykset turvapaikkamenettelyssä ovat edelleen heikentäneet hakijoiden mahdollisuuksia todistaa täyttävänsä suojelun tarpeeseen vaaditut kriteerit. Puhutteluissa oikeusavustaja on mukana enää vain harvoissa erityistapauksissa, tulkkauksessa esiintyy ongelmia ja haavoittuvuus jää usein tunnistamatta. Hakijoiden oikeusturva on taattava.

En tiedä valehteleeko Lyytinen härskisti, vain onko hän yksinkertaisesti täysin pihalla koko "tutkimusaiheestaan". Asia on nimittäin niin, että tuossa turvapaikkaprosessissa todisteluvastuu on siirretty virkamiehelle, kuten Maahanmuuttoviraston johtaja seuraavassa lainauksessa myöntää.

Esko Repo muistuttaa, että syyrialaisia lukuun ottamatta hakemus arvioidaan saatavilla olevan maatiedon ja hakijan kertomuksen uskottavuuden perusteella. Jos hakijalta vaadittaisiin aukottomia todisteita esimerkiksi koetusta vainosta, turvapaikan saaminen ei onnistuisi juuri keneltäkään.

– Kertomuksen pitää olla kaiken saatavissa olevan maatiedon perusteella johdonmukainen ja uskottava. Jos meillä ei ole näyttää perusteita, että näin ei olisi, kyllähän se silloin riittää. Minkä perusteella me asiaa arvioidaan, jos ei henkilön kertomuksen perusteella?

2016-03-15 Maahanmuuttovirasto tiedottaa turvapaikkapäätöksistä (yhdistetty)

Korkeimman hallinto-oikeuden ex-tuomari Ilkka Pere on todennut saman asian sanoen, että "Migri on merkittäviltä osin siirtänyt näyttötaakkaa itselleen vastoin yleisiä näyttöperiaatteita". Lisää aiheesta linkissä.

"Tutkija" Lyytisen puheet joutuvat outoon valoon jo tuonkin takia.

Lopuksi voi todeta vielä, että Saksaan nykyään saapuvista turvapaikanhakijoista yli puolelta jää henkilöllisyys selvittämättä ja varmentamatta. Lyytisen kannattaa hieman tarkemmin miettiä mitä implikaatioita tällä on koko prosessin kannalta. Vettä ei voi kantaa kaivosta, jos ämpäristä puuttuu pohja. Samoin ei voida tehdä mitään todellista turvapaikkatutkintaa, jos ei edes tiedetä kuka henkilö on.

[ismolento]

Tekijät esiin! Annastiina tutkii sosiaalitieteitä ja kulttuuriantropologiaa. Eveliina on ahkeroinut näin:

Filosofian tohtori (Ihmismaantiede/pakolaistutkimus), University of Oxford, 2014
Filosofian maisteri (Pakolaistutkimus), University of Oxford, 2008
Filosofian maisteri (Ihmismaantiede), Turun yliopisto, 2006

Talvikki tutkii ihan urakalla kirkkoturva-asioita, seurakuntien roolia kielteisten turvapaikkapäätöksen saaneiden tukena ja "paperittomia" siirtolaisia yleensä.

On siinä dynaaminen trio!

Kympin Tytöt^TM kunnostautuu...