2018-11-27 Joka kolmas EU:n tummaihoinen kertoo kokevansa ihonväriin liittyvää sortoa

[Catalpa]

Tuossa jutussa asiantuntijana käytetty Suvi Keskinen kuuluu niihin tieteentekijöihin, jotka ovat onnistuneesti kytkeneet fanaattisuuden akateemiseen karriääriin. Turun yliopistossa Keskinen aikoinaan kunnostautui mm. yrityksellään torpata Matias Turkkilan sovittu vierailuluento. Aiheesta on juttua mm. täällä:

https://www.tylkkari.fi/kampus/kiistelty-vierailu

Sosiologian dosentin Suvi Keskisen mukaan on perusteltua kyseenalaistaa, keitä yliopistolle kutsutaan – voiko 'asiantuntijana' seuraavaksi esittäytyä esimerkiksi uusnatsistisen Suomen vastarintaliikkeen edustaja. Samalla Keskinen huomauttaa, että yliopistolla puhuvat vain harvoin ulkopuoliset.

"Kyseessä on valinta. On syytä pohtia, kenelle asiantuntijan asemaa ja sen legitiimiyttä tarjotaan."

Hän muistuttaa, että Turkkila on toiminut poliitikko Jussi Halla-ahon (ps) kampanjapäällikkönä. Halla-aho on saanut tuomion uskonrauhan rikkomisesta ja kansanryhmää vastaan kiihottamisesta.

"Halla-ahon kampanjapäälliköksi suostuva ei varmaankaan kiistä päämiehensä poliittisia tavoitteita", Keskinen linjaa.

Tuo siteerattu, kontekstissaan varsin laimea pätkä on Keskisen viestistä tiedekuntalaisille. Juuri hän avasi keskustelun aiheesta ja siis ensimmäisenä (ja innokkaimpana) vaati Turkkilalle porttikieltoa. Itselläni on aiheeseen liittyvät tiedekunnan postituslistan viestit edelleen tallessa, ihan muistutuksena siitä, millaisiin niljakkuuden sfääreihin yliopistolla ylletään.

Joo, Keskisen haukkuminen on varmaan yhtä niljakasta, mutta minusta toimittajat voisivat pohtia "asiantuntijan asemaa ja sen legitiimiyttä" myös professori Keskisen kohdalla. Oman mielikuvani mukaan hän on viiteryhmässään niitä kaikkein vahvimmin ideologian kyllästämiä.

[Roope]

Johanna Leinonen, Minna Seikkula ja Suvi Keskinen: Rakenteellisesta rasismista pitää puhua myös Suomessa 22.5.2020

Johanna Leinonen toimii akatemiatutkijana Siirtolaisuusinstituutissa Turussa.

Minna Seikkula on väitöskirjatutkija Svenska social- och kommunalhögskolanissa Helsingin yliopistossa.

Suvi Keskinen on etnisten suhteiden professori Svenska social- och kommunalhögskolanissa Helsingin yliopistossa.

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen Kotona Suomessa -hanke julkaisi 15.5.2020 tutkimusraportin, jossa on analysoitu työnantajien kokemuksia maahanmuuttajien rekrytoinnista. Taloustutkimuksen toteuttamassa raportissa haastateltiin yli tuhatta yritysten rekrytoinneista vastaavaa henkilöä. Samalla kun raportin tulokset viitattaavat rakenteellisen rasismin olemassaoloon, raportissa vaietaan rasismista valitettavan tyypillisellä tavalla.

[...]

Raportissa keskeiseksi teemaksi nousee se, että yritysten edustajien mielestä maahanmuuttajien lähtömaa vaikuttaa keskeisesti työelämään sopeutumiseen ja työpaikalla "pärjäämiseen". Kyselyyn vastanneet palkkaisivat mieluiten työntekijöitä EU:n alueelta, Virosta ja Pohjoismaista. Osa vastaajista mainitsi myös maita tai alueita, joista lähtöisin olevia työntekijöitä he eivät mielellään palkkaisi. Tällaisiksi nimettiin Afrikan maat ja Lähi-itä.

Raportissa hierarkiaa selitettään eurooppalaisten työntekijöiden "koetulla ahkeruudella, kielitaidolla ja kulttuurin samankaltaisuudella". Lisäksi puhuttiin yleisesti "sopivuudesta työyhteisöön".

Rasismin tutkimuksen näkökulmasta hämmentävää raportissa on se, että maahanmuuttajia koskevat hierarkiat tuodaan esiin sellaisenaan, yrittämättä lainkaan pohtia, mistä yritysten edustajien eri maahanmuuttajaryhmiä koskevat mielipiteet ja mielikuvat tulevat. Lukijalle jää käsitys, että Afrikan ja Lähi-idän maista tulevilla ei ole eurooppalaisten työntekijöiden vahvuuksia, ja siten syy heidän työllistymisongelmiinsa löytyy heidän kulttuuritaustastaan.

Rasismin tutkijoille riittää osoitukseksi rasismista pelkkä maahanmuuttajan kokemus, tunne rasismista, mutta toisaalta työnantajien maahanmuuttajakokemuksia pidetään epäuskottavina – ja osoituksena rasismista.

On yksinkertainen fakta, että Afrikan ja Lähi-idän maista tulevilla ei tyypillisesti ole eurooppalaisten työntekijöiden vahvuuksia kuten koulutusta, kielitaitoa ja länsimaisen työkulttuurin tajua.

Raportin näennäisesti neutraali teksti jättää huomiotta tuloksissa ilmiselvästi näkyvän rakenteellisen rasismin. Sen sijaan, että puhuttaisiin rasistisista ajatusmalleista ja käytänteistä, maahanmuuttajien työllistymisongelmia selitetään heidän lähtömaillaan. Samalla rasistisia asenteita siloitellaan ja piilotetaan näkyvistä – koko raportissa sana "rasismi" ei esiinny kertaakaan.

Linkin kautta ei pääse tutkimusraporttiin, eivätkä kirjoittajat avaa, miten tämä "ilmiselvästi näkyvä rakenteellinen rasismi" näkyy tuloksissa. Työnantajat eivät tietenkään valikoi työntekijöitä pelkän lähtömaan perusteella vaan he tiedostavat, että tiettyyn lähtömaahan liittyy tietty maahanmuuttajaprofiili. Työnantajat palkkaavat yksilöitä yksilöllisine ominaisuuksineen, eivät lähtömaan edustajia. Ei ole sattumaa, että eräs mokutusprojekti ei löytänyt vuonna 2015 saapuneiden kymmenien tuhansien turvapaikanhakijoiden joukosta edes viittä IT-osaajaa.

Tutkimuksissa on jo pitkään tuotu esiin, miten "maahanmuuttajan" kategoriaan liitetään Suomessa ominaisuuksia, jotka tekevät "maahanmuuttajasta" lähtökohtaisesti ei-halutun työntekijän. Maahanmuuttajuuteen liitetään kielteisiä mielikuvia kuten riittämätön kielitaito, epäsopiva koulutus ja kulttuurinen vieraus. Kotona Suomessa -hankkeen raportista tulee esiin, miten itsepintaisia nämä mielikuvat ovat. Samalla raportissa käytetty retoriikka toistaa kyseenalaistamatta näitä mielikuvia.

Eivät ole vain "kielteisiä mielikuvia" vaan tilastollisia faktoja.

Maahanmuuttaja-nimitys toimii käytännössä rodullistavana kategoriana, sillä sitä käytetään yleensä ihmisistä jotka ovat (tai joiden ajatellaan olevan) lähtöisin entisistä Euroopan siirtomaista eli alueilta, joista puhutaan ei-länsimaalaisina. Tämä osoittaa, miten puhe maahanmuuttajista tai "lähtömaista" kytkeytyy rasismiin ja eurooppalaisen kolonialismin myötä syntyneeseen maailmanjärjestykseen. Ihmisten arvottaminen ja heidän työkykyynsä liitetyt oletukset rakentuvat ainakin osittain sille, miten on totuttu ajattelemaan "länsimaiden" ja niiden ulkopuolisten alueiden kehittyneisyyttä tai yhdenvertaisuutta. Maahanmuuttaja-nimitys onkin usein eufemismi, josta puhuttaessa oikeastaan viitataan rodullistamiseen ja siten siihen, miten globaalit eriarvoisuudet ja erilaisten ihmisryhmien arvottaminen saavat paikallisia ilmenemismuotoja.

Työntekijöitä ja heidän työkykyään arvotetaan sen mukaan, mitä työssä hyödylliseksi arvioituja taitoja heillä on. Abuhannojen mainostama "toisenlainen", lähinnä eksoottiseen etniseen taustaan perustuva osaaminen ja tietäminen ei ole tästä maailmasta ainakaan työelämässä.

Vaikka kotouttamispolitiikassa korostetaan kaksisuuntaista kotoutumista, raportin perusteella yrityksissä edelleen elää ajatus maahanmuuttajien ongelmallisuudesta työmarkkinoilla. Kolmasosa tutkimukseen osallistuneista oli sitä mieltä, että maahanmuuttajilla oli vaikeuksia sopeutua suomalaisen työelämän käytäntöihin.

On kysyttävä, kuinka paljon työpaikoilla ollaan valmiita sopeuttamaan työpaikan käytäntöjä ja toimintakulttuuria niin, että eri taustaiset työntekijät voivat kokea olevansa osa työyhteisöä? Onko yrityksissä kiinnostusta reflektoida, miten yrityksen omat toimintatavat voivat syrjiä työnhakijoita ja luoda ulossulkemisen kokemuksia yrityksissä jo toimiville työntekijöille? Kuinka paljon työpaikalla on "hiljaista tietoa", joka ei välttämättä sanomatta avaudu eri taustaisille ihmisille? Onko työpaikalla syrjintää, entä keinoja siihen puuttumiseksi?

Ei ole mitään näyttöä, että maahanmuuttajien sopeutumisongelmat johtuisivat nimenomaan työpaikan käytännöistä ja toimintakulttuurista. Menee vaikeaksi ja tulee kalliiksi, jos esimerkiksi johtamiskäytäntöjä täytyy sopeuttaa siihen, että kulttuurissaan jyrkkään hierarkiaan tottunut maahanmuuttajatyöntekijä vaatii jatkuvaa valvontaa ja ohjausta, kun Suomessa on totuttu itsenäiseen työskentelyyn.

Miten suomalaista työkulttuuria voidaan muuttaa niin, ettei "sopivuus työyhteisöön" määrittyisi hakijan tai hänen perheensä etnisen tai kulttuuritaustan kautta?

Suomalaisilla työpaikoilla on ihan kaiken värisiä ja taustaisia ihmisiä. Hakijan etninen tai kulttuuritausta ei ole suomalaisessa työkulttuurissa ongelma, ellei hakija itse tee siitä ongelmaa kieltäytymällä työkulttuuriin sopeutumisesta esimerkiksi fundamentalistisen uskonnollisuutensa perusteella.

Kenties Kotona Suomessa -hankkeen raportilla yritetään implisiittisesti tuoda esiin yritysten maahanmuuttajia koskevien asenteiden ongelmia. Jos näin on, herää kysymys, miksei yritysten rekrytointikäytännöissä ilmiselvästi näkyviä asenteita voida nimetä siksi mitä ne ovat, eli rakenteellisen rasismin ilmentymäksi Suomessa?

Todellisuuden kieltäminen ja logiikan heittäminen roskikseen on tyypillistä näille tutkijoille. Yksi kirjoittajista eli Suvi Keskinen vihjaisi muutama viesti sitten haluavansa maahanmuuttajille etnisyyteen perustuvia oikoteitä eli juuri sitä paheksumaansa rakenteellista rasismia.

[kivimies]

Johanna Leinonen, Minna Seikkula ja Suvi Keskinen: Rakenteellisesta rasismista pitää puhua myös Suomessa 22.5.2020

Johanna Leinonen toimii akatemiatutkijana Siirtolaisuusinstituutissa Turussa.

Minna Seikkula on väitöskirjatutkija Svenska social- och kommunalhögskolanissa Helsingin yliopistossa.

Suvi Keskinen on etnisten suhteiden professori Svenska social- och kommunalhögskolanissa Helsingin yliopistossa.

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen Kotona Suomessa -hanke julkaisi 15.5.2020 tutkimusraportin, jossa on analysoitu työnantajien kokemuksia maahanmuuttajien rekrytoinnista. Taloustutkimuksen toteuttamassa raportissa haastateltiin yli tuhatta yritysten rekrytoinneista vastaavaa henkilöä. Samalla kun raportin tulokset viitattaavat rakenteellisen rasismin olemassaoloon, raportissa vaietaan rasismista valitettavan tyypillisellä tavalla.

[...]

Raportissa keskeiseksi teemaksi nousee se, että yritysten edustajien mielestä maahanmuuttajien lähtömaa vaikuttaa keskeisesti työelämään sopeutumiseen ja työpaikalla "pärjäämiseen". Kyselyyn vastanneet palkkaisivat mieluiten työntekijöitä EU:n alueelta, Virosta ja Pohjoismaista. Osa vastaajista mainitsi myös maita tai alueita, joista lähtöisin olevia työntekijöitä he eivät mielellään palkkaisi. Tällaisiksi nimettiin Afrikan maat ja Lähi-itä.

Raportissa hierarkiaa selitettään eurooppalaisten työntekijöiden "koetulla ahkeruudella, kielitaidolla ja kulttuurin samankaltaisuudella". Lisäksi puhuttiin yleisesti "sopivuudesta työyhteisöön".

Rasismin tutkimuksen näkökulmasta hämmentävää raportissa on se, että maahanmuuttajia koskevat hierarkiat tuodaan esiin sellaisenaan, yrittämättä lainkaan pohtia, mistä yritysten edustajien eri maahanmuuttajaryhmiä koskevat mielipiteet ja mielikuvat tulevat. Lukijalle jää käsitys, että Afrikan ja Lähi-idän maista tulevilla ei ole eurooppalaisten työntekijöiden vahvuuksia, ja siten syy heidän työllistymisongelmiinsa löytyy heidän kulttuuritaustastaan.

Rasismin tutkijoille riittää osoitukseksi rasismista pelkkä maahanmuuttajan kokemus, tunne rasismista, mutta toisaalta työnantajien maahanmuuttajakokemuksia pidetään epäuskottavina – ja osoituksena rasismista.

On yksinkertainen fakta, että Afrikan ja Lähi-idän maista tulevilla ei tyypillisesti ole eurooppalaisten työntekijöiden vahvuuksia kuten koulutusta, kielitaitoa ja länsimaisen työkulttuurin tajua. [...]

Hyvin kumottu, tosin nämä henkilöt eivät välitä faktoista, koska heidän toimeentulo perustuu nimenomaan siihen, että sitä "rakenteellista rasismia" on olemassa.

Jos kerran paljastuisi, ettei sitä ole olemassa, joutuisivat he uusiin työtehtäviin.

Tämän porukan "työpanos" on surkeampaa kuin kielitaidottomien tp-hakijoiden vastaava.

[Roope]

Hyvin kumottu, tosin nämä henkilöt eivät välitä faktoista, koska heidän toimeentulo perustuu nimenomaan siihen, että sitä "rakenteellista rasismia" on olemassa.

Jos kerran paljastuisi, ettei sitä ole olemassa, joutuisivat he uusiin työtehtäviin.

Onhan sitä määritelmästä riippuen olemassa, mutta sen vaikutus työllistymiseen on niin pieni verrattuna kielitaidon ja koulutuksen kaltaisiin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, että siitä ei voi puhua samana päivänäkään työllisyyserojen selittäjänä.

Tämän lajin "tutkijat" yrittävätkin inttää, että myös työnantajan työntekijöiltä haluamat ominaisuudet ovat vain jokin rasistinen postkolonialistinen konstruktio ja siten osa ihan kaiken kattavaa rakenteellista rasismia.

[MiljonääriPlayboy]

^ millähän arvon tutkijat muuten mahtavat selittää sen, että se kaikkialla piilevä rakenteellinen rasismi osaa pääsääntöisesti väistää mm. kenialaiset (jotka ovat siis ulkoiselta olemukseltaan mustia afrikkalaisia), mutta osuu kyllä perkeleen kovaa mm. somaleihin (jotka ovat siis ulkoiselta olemukseltaan mustia afrikkalaisia)?

https://www.stat.fi/til/tyokay/2008/01/tyokay_2008_01_2010-04-20_fi.pdf

Kysytäänkö siellä työhaastattelussa kenties passia? Ja sitten kun huomataan, että edessä virnuileva mustuainen onkin somali, niin välittömästi alkaa kauhea rasismi? Muuten olisi annettu työpaikka? Niinkö se menee?

e:typo

[Lalli IsoTalo]

^ millähän arvon tutkijat muuten mahtavat selittää sen, että se kaikkialla piilevä rakenteellinen rasismi osaa pääsääntöisesti väistää mm. kenialaiset (jotka ovat siis ulkoiselta olemukseltaan mustia afrikkalaisia), mutta osuu kyllä perkeleen kovaa mm. somaleihin (jotka ovat siis ulkoiselta olemukseltaan mustia afrikkalaisia)?

Muslimien osuus västöstä on Keniassa vain 10%. Missä muslimi, siellä rakenteellinen rasismi. Paras tapa vähentää rakenteellista rasismia Suomessa on vähentää muslimeita Suomesta.

Huomaatteko, miten helppoa tämä on?

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kenia

Uskonnot:
- protestantit (sis. anglikaanit) 45 %,
- katoliset 33 %,
- paikalliset uskonnot 10 %, muslimit 10 %,
- muut 2 %

[Roope2]

On kysyttävä, kuinka paljon työpaikoilla ollaan valmiita sopeuttamaan työpaikan käytäntöjä ja toimintakulttuuria niin, että eri taustaiset työntekijät voivat kokea olevansa osa työyhteisöä?"


Kunpa tyttöset tietäisivät, kuinka paljon työnantajat ovat uhranneet aikaa ja varoja, jotta työtehtävät niin toimihenkilö- kuin työntekijäpuolella olisivat turvallisia, juohevia ja tehokkaita, sooloiluja välttäen, jotta työyhteisö olisi tehokas ja ennustettavissa oleva sekä tuotteet ja palvelut tasalaatuisia.

Tuossa taas huomaa, kuinka työelämästä vieraantuneita tämä akateeminen sakki (akatemiatutkija, väitöskirjatutkija, professori) voi olla, esim. paljon  puhutti "ISO-maailma" lienee täysin tuntematonta.

[Luotsi]

Suvaitsevaiset ovat itse saaneet aikaiseksi tilanteen jossa "etnisiä" voidaan perustellusti vieroksua työhönotossa. Työntekijän palkkaaminenhan on aina riski työnantajalle, homma tulee kalliiksi jos sukset menevät jostain syystä ristiin. Moninverroin kalliimmaksi se tulee, jos ja kun työntekijä voi vedota; vaikka sitten tuulesta temmatuin perustein, "rasistiseen syrjintään" tuollaisessa tilanteessa: korvaukset pomppaavat silloin aivan uusiin lukuihin. Eli aivan faktisin perustein kyseessä on ylimääräinen taloudellinen riski. Kuka sellaisen haluaisi ottaa?

[Alabama]

Laittomasti maassa oleilevat ovat huomanneet ajankohtaisen tapetilla olevan ,,rasismi"-teeman (Amerikan ,,protestit" ja ihmisten herkistyminen asialle) hyväksi rahastuksen lähteeksi itselleen. Eilen minut pysäytti kadulla afrikkalainen nuori mies, joka alkoi ilmiselvän suunnitelmallisesti kertomaan tarinaa siitä, miten aggressiivisesti kanta-asukkaat viime aikoina käyttäytyvät häntä kohtaan: nimittävät kuulemma persreiäksi. Tarina päättyi hyvin teennäiseltä vaikuttavaan porunlorautukseen. Tällä hyvin rotevalla nuorella miehellä oli kuulemma nälkä ja hän halusi minulta rahaa. Sanoin, etten anna. Itku loppui kuin seinään ja miehen käytös muuttui aggressiiviseksi ja tämä tuhautti jotakin vihaisesti (,,persreikä?") ja sylkäisi viereeni. Mustan miehen katse oli lievästi sanottuna halveksiva. Ehkä sitä voisi kutsua jopa rasistiseksi...

[Titus]

^ Saako kysyä, että missäpäin tällainen sattumus kävi ?

Oma normivastaukseni kaikenvärisille rahankyselijöille tasapuolisesti: "eat shit and die", eipä ole kukaan halunnut jatkaa keskustelua sen jälkeen, että antaisinko rahaa.

[Alabama]

^ Saako kysyä, että missäpäin tällainen sattumus kävi ?

Oma normivastaukseni kaikenvärisille rahankyselijöille tasapuolisesti: "eat shit and die", eipä ole kukaan halunnut jatkaa keskustelua sen jälkeen, että antaisinko rahaa.

Itävalloissa.

Ensimmäinen kerta muuten shutdownin jälkeen, kun kuljin kaupungilla. Yleensä suuntaan lenkin maaseudun suuntaan ja yritän tehdä sen vastaisuudessakin, kun kaupunki on muuttunut jo niin "värikkääksi".

Yleensä en pysähdy, kun joku tekosyyn avulla yrittää saada keskustelua pystyyn, mutta nyt uteliaisuus voitti: oli pakko kuulla, millaista tarinaa tällä kertaa syötetään. Vähän vaarallista se pysähtyminen tietenkin aina on ja varsinkin negatiivinen reaktio minulta, valkoiselta kanta-asukilta.

Joo, nyt oli tosiaankin vuorossa "aggressive people lately calling me Arschloch!"(ja sinun pitää sen takia valkoisena antaa minulle rahaa) -kertomus. Jos paikka ei olisi ollut niin syrjäinen ja yksinäinen pikkukatu, niin olisin kehoittanut henkilöä palaamaan rasismin takia takaisin Afrikkaan.

[Lalli IsoTalo]

Oma normivastaukseni kaikenvärisille rahankyselijöille tasapuolisesti: "eat shit and die", eipä ole kukaan halunnut jatkaa keskustelua sen jälkeen, että antaisinko rahaa.

Oma kohteliaampi vakiovastaukseni: "Mitä ikinä haluatkaan myydä, minulla ei ole varaa sitä ostaa."

Yleensä kotimaiset pummit luovuttavat tossa vaiheessa. Mutta jos kielillä puhutaan:

"Don't make your problem my problem."

"See the worry in my eyes."

"What am I, chopped liver?"

Vastausten ei ole tarkoitus olla loogisia, vaan sekoittaa pummaajan spasmat.

Lähde: https://www.amazon.com/New-Yawk-Tawk-Dictionary-Expressions/dp/0816038694

[Beef Supreme]

@Alabama Kyllähän kerjääjät ja ruinaajat ovat tulleet esiin voimalla, saman huomasin kun piipahdin asioilla. Erityinen vitutuksen aihe ovat kauppojen ovilla päivystävät vakiromskut ja -neekerit jotka kauppaavat Augustin-lehteä (paikallinen isonumero). Billan neekeri on kohta kaksi vuotta pyrkinyt silmäkontaktiin ja toivottanut hyväthuomenet. Luulisi siinä ajassa lahjattomankin hiomaavan että ei kiinnosta.

Kerjäläisille kun puhuu venäjää niin väistävät.

[Lalli IsoTalo]

@Alabama Billan neekeri on kohta kaksi vuotta pyrkinyt silmäkontaktiin ja toivottanut hyväthuomenet. Luulisi siinä ajassa lahjattomankin hiomaavan että ei kiinnosta.

Heh. Vuorikadun mustalaisneitokaiset - siinä opintoputken päässä - kun aamuisin tunnistivat minut, olivat ihan hämmentävän ystävällisiä, siis sellaisia "saanhan synnyttää sinulle kauniita lapsia" -ystävällisiä.  Ne niinku suorastaan syöksyivät moikkaamaan vanhaa, kauan kadoksissa ollutta rakastaan. Siis ihan oikeasti. Tämä ei ole paskapuhetta.

Ihan hyvin toimittu, ei siinä mitään. Mutta aika pian se loppui, kun ei vastinetta irronnut. Eivät kovin turnauskestäviä, täällä päin.

[Roope]

Johanna Leinonen, Minna Seikkula ja Suvi Keskinen: Rakenteellisesta rasismista pitää puhua myös Suomessa 22.5.2020

Johanna Leinonen toimii akatemiatutkijana Siirtolaisuusinstituutissa Turussa.

Minna Seikkula on väitöskirjatutkija Svenska social- och kommunalhögskolanissa Helsingin yliopistossa.

Suvi Keskinen on etnisten suhteiden professori Svenska social- och kommunalhögskolanissa Helsingin yliopistossa.

Tohtoriksi väitelleen Minna Seikkulan mukaan rasismi on Suomessa merkittävä yhteiskunnallinen ongelma, mutta se määritellään niin kapeasti, että se jää piiloon.

Ra­sis­min­vas­tai­suu­des­ta riit­tää opit­ta­vaa – an­ti­ra­sis­mi ei ole yh­den asian lii­ke

Black lives matter -liikkeen viestiä kannattaisi kuunnella Suomessa huolellisesti selviää Helsingin yliopistossa 28.10. tarkastettavasta väitöksestä.

Filosofian maisteri Minna Seikkula on tutkinut erilaisia rasisminvastaistaisuuden muotoja kansalaisyhteiskunnassa Suomessa.

– Rasismi on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma, ja samaan aikaan monet ihmiset pyrkivät toimimaan rasismia vastaan, Seikkula selittää työnsä lähtökohtia.

Rasisminvastaiset keskustelut voimistuivat 2010-luvun lopulla Suomessa. Seikkula tarkasteli tutkimuksessaan antirasismin muotoja kansalaisjärjestökampanjoista ruohonjuuritason aktivismiin.

– Rasisminvastainen toiminta ei ole yksinkertaista, erilaiset antirasistiset tavoitteet voivat olla keskenään ristiriidassa, tutkija toteaa.

Tutkimuksessa ilmeni myös, että antirasistisen aktivismin näkökulmasta suomalaista yhteiskuntaa vaivaa haluttomuus puuttua rasismiin. Osin tämä liittyy siihen, että rasismi ymmärretään kapea-alaisesti. Vastaavista teemoista on viime aikoina puhuttu BLM-liikkeessä.

Seikkulan mukaan rakenteellisesta rasismista ei osata puhua. Rasisminvastaisissa keskusteluissa todetaan kyllä toisinaan, että "rasismi on rakenteellista", mutta useimmissa tapauksissa tarkempi keskustelu rakenteista on hankalaa. Seikkula on esimerkiksi analysoinut kansalaisjärjestökampanjoita, joissa todetaan rasismin olevan "piilossa" ja "näkymätöntä", mutta se, mitä rakenteet tarkoittavat käytännössä tai miten niihin voisi puuttua, on epäselvää. 

Rasismi liitetään ainoastaan äärioikeistoon tai marginaalisiksi luokiteltuihin yksilöihin.  Seikkulan mukaan rasismin vastustaminen kohdistuu monesti maahanmuuttovastaisen rasismiin. Maahanmuuttovastainen rasismi on kuitenkin vain yksi rasismin muoto.

– Jos rasisminvastaisuudessa keskitytään pelkästään maahanmuuttovastaiseen rasismiin, luodaan oletus siitä, että muu yhteiskunta on rasismista vapaa vyöhyke. Näin ei kuitenkaan tutkimustiedon valossa ole.

Toisinaan rasismi ymmärretään virheellisesti vain köyhien tai kouluttamattomien ihmisten ongelmaksi.

Seikkula väittää, että rasismin kohteeksi joutuvien ihmisten kokemuksia ei aina kuulla. Hyvää tarkoittava rasisminvastainen toiminta voi kääntyä jopa syrjiväksi.

– Esimerkki tästä on se, miten toisinaan keskustelu rasismista käydään valkoisten ihmisten kesken.

Samaan aikaan monet ei-valkoisiksi rodullistetut aktivistit ovat tehneet paljon töitä sen eteen, että suomenkielisissä keskusteluissa opittaisiin puhumaan rodullistavan syrjinnän ja alistuksen kokemuksista ja toimimaan niitä vastaan. Muutosvoimainen rasisminvastaisuus lähtee kokemusten tunnustamisesta, ja tästä lähtökohdasta rasisminvastaisuuden edistämiseen voivat osallistua kaikki ihmiset – myös valkoisiksi rodullistetut.

– Välttämätöntä on rasismin kohteeksi joutuvien ihmisten kuunteleminen, Seikkula toteaa.

Minna Seikkula väittelee Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Different antiracisms: critical race and whiteness studies perspectives on activist and NGO discussions in Finland (Erilaiset antirasismit: kriittisen rodun ja valkoisuuden tutkimuksen näkökulmia aktivistien ja kansalaisjärjestöjen keskusteluihin Suomessa).
Väitöskirja tarkastetaan Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa 28.10. klo 10. Väitöskirja on luettavissa e-thesis-palvelussa[/url]

Helsingin yliopisto 26.10.2020

Title:    Different antiracisms : Critical race and whiteness studies perspectives on activist and NGO discussions in Finland
Author:    Seikkula, Minna
Contributor:    University of Helsinki, Faculty of Social Sciences
Doctoral Programme in Social Sciences
Center for Research on Ethnic Relations and Nationalism (CEREN), Swedish School of Social Science
Publisher:    Helsingin yliopisto
Date:    2020-10-28
Belongs to series:    Publications of the Faculty of Social Sciences - URN:ISSN:2343-2748

Väitöskirja tarkastelee aktivistien ja kansalaisjärjestöjen ajamaa antirasismia/ rasisminvastaisuutta 2010-luvun puolivälin kansalaisyhteiskunnassa Suomessa. Väitöskirja kehittelee edelleen ja monipuolistaa tunnustettua havaintoa siitä, että rasisminvastaisuus ei ole pelkistettävissä rasismin vastakohdaksi. Siten väitöskirja tarjoaa analyyttisia tulkintoja rasisminvastaisuuden eri muodoista, erilaisten antirasismien laajuudesta ja rajoista sekä näihin liittyen rasismia koskevista erilaisista määritelmistä. Analyysi sijoittuu aikakauteen, jolloin monet rasisminvastaisuuteen liittyvät keskustelut voimistuivat.

Tutkimus perustuu seuraaviin aineistoihin: haastattelut ruohonjuuritason antirasistisissa aloitteissa toimivien aktivistien kanssa, rasismia vastustavien bloggareiden tekstit, kansalaisjärjestöjen rasisminvastaiset kampanjat sekä mainittuja aineistoja täydentävät havainnot rasisminvastaisista tapahtumista. Tutkimuksessa tarkasteltuja erilaisia rasisminvastaisuuden muotoja voi luonnehtia yleistävästi seuraavin määrein: yhdistysvetoinen antirasismi, PoC:n antirasistinen itsemäärittely, antirasismi ääri- ja laitaoikeiston rasismia vastaan sekä siirtolaisten oikeuksiin keskittyvä antirasismi. Aineiston analyysi perustuu ymmärrykseen siitä, että tarkastellut rasisminvastaisuuden muodot toistavat ja ainakin paikallisesti myös muokkaavat olemassa olevia rodun ja rodullistamisen diskursseja.

Väitöskirja sijoittuu kriittisen rodun ja valkoisuuden tutkimuksen alaan. Keskeiset käsitteet juontuvat rodun, rasismin ja antirasismin kriittisistä analyyseista. Tarkemmin sanottuna työ perustuu käsitteisiin, joiden avulla on avattu sitä, miten rotu, rasismi tai normatiivinen valkoisuus sosiaalisen todellisuuden osina systemaattisesti ohitetaan. Samaan aikaan väitöskirja pyrkii havainnollistamaan sitä, miten hegemoninen järjestys myös haastetaan aineiston kontekstissa.

Väitöskirjan tulokset esitetään neljän johtopäätöksen kautta. Ensimmäinen niistä koskee sitä, miten rasismin määritellään yhtäältä poikkeukselliseksi, yksilakiseksi ja tapahtumiin sidotuksi mutta toisaalta myös rakenteelliseksi ilmiöksi. Samaan aikaan kun rasismin esittäminen poikkeuksena on tavallista tarkastellussa aineistossa, aineisto sisältää myös esimerkkejä siitä, miten rasismia käsitellään rakenteellisena ilmiönä. Tähän liittyen työn toinen keskeinen johtopäätös on se, että rasismin esittäminen poikkeuksena tapahtuu myös muiden kuin rodullistamiseen suoraan liittyvien intersektionaalisten kategorisointien avulla. Tämä tarkoittaa sitä, että rasismin yhteiskunnallista merkitystä vähätellään kytkemällä se marginaalisiin ryhmiin tai tiettyyn ikäluokkaan. Kolmas johtopäätös koskee sitä, miten rasisminvastaisuuden muodot eroavat toisistaan siinä, miten ne käsittelevät (tai eivät käsittele) rodullistamista tai valkoisuutta. Viimeinen neljästä johtopäätöksestä on, että tarkastellut antirasismit keskittyvät nimenomaisesti erilaisiin ulossulkemisen muotoihin sen sijaan, että rasismi käsitteellistettäisiin riistoksi.

Lyhyesti sanottuna väitöskirja käsittelee antirasismin eli rasisminvastaisuuden erilaisia sovelluksia ja rasismia koskevaa ymmärrystä Suomeen sijoittuvassa kansalaisyhteiskunnassa. Työ tarjoaa käsitteellisiä näkökulmia erilaisten rasisminvastaisten lähestymistapojen yhtäläisyyksiin ja eroihin sekä niissä valittuihin strategioihin ja käsityksiin rasismista.

Minna Seikkula kuvaa väitöskirjassaan muun muassa tapausta, jossa hän oli häiriköimässä ("participatory observation") Perussuomalaisten vaalitilaisuutta Turussa ja poistettiin paikalta. Seikkula valittaa, että seuraavan päivän lehdessä "perussuomalaisten maahanmuuttovastainen ideologi" sanoi pelkäävänsä, että "väkivaltaiset aktivismin muodot leviävät Ruotsista Suomeen" (Ruotsidemokraattien tilaisuuksia ja poliitikkoja häirittiin tuolloin järjestelmällisesti väkivaltaisesti), eikä tätä väitettä kyseenalaistettu.

Hassusti nämä rasismintutkijat käyttävät kirjoituksissaan Perussuomalaisista englanninkielistä nimeä True Finns, joka väistyi virallisen The Finns Party -nimityksen rinnalta jo kymmenen vuotta sitten. Siinä missä True Finns on Seikkulalle ilman epäilystä ja selityksiä "äärioikeistopuolue", esimerkiksi Takku on "autonominen media-alusta".

[foobar]

Hassusti nämä rasismintutkijat käyttävät kirjoituksissaan Perussuomalaisista englanninkielistä nimeä True Finns, joka väistyi virallisen The Finns Party -nimityksen rinnalta jo kymmenen vuotta sitten. Siinä missä True Finns on Seikkulalle ilman epäilystä ja selityksiä "äärioikeistopuolue", esimerkiksi Takku on "autonominen media-alusta".

Tämäkin on jotain hyvesignalointia tai vastaavaa. Kun ihminen puhuu näennäisneutraalisti verkossa (esim. Quorassa) "True Finnsistä", tietää suoralta kädeltä että faktuaalisuudesta ollaan juuri niin kaukana kuin vielä asiaa tuntemattomille ulkomaalaisille voi oman uskottavuutensa nimissä selittää. (Signalointi lienee suunnattu yhtä paljon omille suomalaisille aatesisarille kuin ulkomaalaisille lukijoille.) Jostain kumman syystä terminologia on kehitettävä virallisten nimien tilalle vaikka väkisin. Tämä on kuin kutsuisin vaikkapa Vasemmistoliittoa noissa keskusteluissa termillä "the Finnish Communists." En vain keksi miksi lähtisin vääntelemään terminologiaa tuolla tapaa.

Eksyvätkö nämä True Finns -terminologiat muuten myös akateemisiin julkaisuihin? Siinä vaiheessa voisi todeta että akateeminen faktantarkastusprosessi on aikalailla ajanut karille...

[Roope]

(voi poistaa)

[Veikko]

Mitä siihen tulee, mitä vastaan Romanian paikallisille valtuutetuille ja kulttuurilähettiläille ym. kansainvälisille osaajille, niin olen tapani mukaan herralle herra ja sialle sika.

Jos rahaa ruinataan ystävällisesti, niin toivotan hyvää huomenta/päivää/iltaa ja jatkan kuin en olisi mitään kuullutkaan. Sinnikkäimmissä tapauksissa kehotan pyytämään rahaa isoäidiltään tms.

Epäkohteliaisuuksien jakelussa taas minua on vaikea voittaa, niitä riittää varastossa ja luova innoitus keksii lisää paikan päällä.

Suomalaisille pummeille annan rahaa, jos tarvitsevat vaikka kaljaan tai krapularyyppyyn tai muihin yhtä ymmärrettäviin tarpeisiin. Olen täynnä helposti lypsettävää inhimillisyyden maitoa maanmiehiäni kohtaan. Niitä halveksittuja ja sorrettuja. Saatan toki tässä liioitellakin; viimeksi annoin jollain ehkä hyvälläkin syyllä - en muista enää syytä - euroa pyytäneelle jo vanhemmalle herralle kympin, kun ei pienempää sillä kertaa ollut. Mutta olen varmasti tehnyt huonompiakin sijoituksia - ja varmasti minulta riistetään verottajan kautta rahaa paljon, paljon huonompiinkin sijoituksiin.

Myös kotimaalaisille manneille annan rahaa - ja ihan hyvästä syystä, jota en tässä nyt ala avaamaan.

[Roope]

Sanotaan, että valhe ei hokemalla muuksi muutu, mutta sehän ei ole totta. Kun Suomen on viime vuodet hoettu olevan "EU:n rasistisin maa", se on muuttunut valtamediassa kyseenalaistamattomaksi totuudeksi.

Keskustelu rasismista on lisääntynyt Black Lives Matter -liikkeen myötä – Kaksi maahanmuuttajaa kertoo, miten tausta vaikuttaa elämään Suomessa

[...]

Suomi oli kaikkein rasistisin maa kahdentoista tutkitun EU-maan joukossa vuonna 2018 tehdyssä Being Black in the EU -tutkimuksessa. Suomen vastaajista 63 prosenttia katsoi joutuneensa rasistisen häirinnän kohteeksi.

Yle 2.5.2021

Tutkimuksessa ei määritelty tai arvotettu Suomea EU:n, Euroopan tai minkään muunkaan maaryhmän rasistisimmaksi maaksi.

Suomi sijoittui ensimmäiseksi yhdessä kyselytutkimuksen monista osioista, jossa kysyttiin maassa asuvilta afrikkalaistaustaisilta (Suomessa arvatenkin somaleilta) viiden vuoden aikana koetusta "rasistisesta häirinnästä". Tällaiseksi häirinnäksi luettiin muun muassa "epäasialliset katseet" ja loukkaantuminen nettikirjoituksista. Suomen jälkeen toiseksi ja kolmanneksi tässä osiossa tulivat Luxemburg ja Irlanti, joita tuskin kukaan kehtaa väittää tunnetuiksi rasistisuudestaan.

FRA:n kyselyn ja siitä tehtyjen johtopäätösten uskottavuuden tuhoaa viimeistään se, että mikäli Suomessa annettuihin vastauksiin olisi luottaminen, poliisin olisi pitänyt vastaanottaa ja tilastoida tuhansia ilmoituksia rasistisesta väkivallasta. Tällaisia tapauksia todetaan vuosittain ehkä muutama.

[Histon]

Sanotaan, että valhe ei hokemalla muuksi muutu, mutta sehän ei ole totta. Kun Suomen on viime vuodet hoettu olevan "EU:n rasistisin maa", se on muuttunut valtamediassa kyseenalaistamattomaksi totuudeksi.

Keskustelu rasismista on lisääntynyt Black Lives Matter -liikkeen myötä – Kaksi maahanmuuttajaa kertoo, miten tausta vaikuttaa elämään Suomessa

[...]

Suomi oli kaikkein rasistisin maa kahdentoista tutkitun EU-maan joukossa vuonna 2018 tehdyssä Being Black in the EU -tutkimuksessa. Suomen vastaajista 63 prosenttia katsoi joutuneensa rasistisen häirinnän kohteeksi.

Yle 2.5.2021

Tutkimuksessa ei määritelty tai arvotettu Suomea EU:n, Euroopan tai minkään muunkaan maaryhmän rasistisimmaksi maaksi.

Suomi sijoittui ensimmäiseksi yhdessä kyselytutkimuksen monista osioista, jossa kysyttiin maassa asuvilta afrikkalaistaustaisilta (Suomessa arvatenkin somaleilta) viiden vuoden aikana koetusta "rasistisesta häirinnästä". Tällaiseksi häirinnäksi luettiin muun muassa "epäasialliset katseet" ja loukkaantuminen nettikirjoituksista. Suomen jälkeen toiseksi ja kolmanneksi tässä osiossa tulivat Luxemburg ja Irlanti, joita tuskin kukaan kehtaa väittää tunnetuiksi rasistisuudestaan.

FRA:n kyselyn ja siitä tehtyjen johtopäätösten uskottavuuden tuhoaa viimeistään se, että mikäli Suomessa annettuihin vastauksiin olisi luottaminen, poliisin olisi pitänyt vastaanottaa ja tilastoida tuhansia ilmoituksia rasistisesta väkivallasta. Tällaisia tapauksia todetaan vuosittain ehkä muutama.

Tuota interaktiivista yhteenvetokarttaa katsoessa (linkki alla) Suomi kyllä näyttää Euroopan rasistisimmalta maalta tämän kyselytutkimuksen perusteella. Johtunee osittain siitä, että Suomessa mamuille opetetaan, että kaikenlainen rasismiulina on hyve ja se aukaisee ovia erilaisiin mokusektorin työpaikkoihin. Oman kokemusmaailmani perusteella ihan oikeaa rasismiakin kyllä Suomesta löytyy, mutta onko sitä sitten enemmän vai vähemmän kuin muualla en osaa sanoa.

https://fra.europa.eu/en/publications-and-resources/data-and-maps/survey-data-explorer-second-eu-minorities-discrimination-survey?topic=1.%20Discrimination&question=pw_dis12overall10&plot=heatMap&superSubset=01--Sub-Saharan-Africa

"The chart above shows, by EU Member State, the percentage of people (breakdown: 'All' - category: 'All') who answered 'Yes' when asked about 'In the past 12 months have you ever felt discriminated against because of skin colour / ethnic origin / religion in 10 areas of life?'.

The countries with the highest percentages for this answer category are Luxembourg, Finland, Austria.
The countries with the lowest percentages for this answer category are United Kingdom, Portugal, Italy."

[Näkkileipä]

...(rasistiseksi) häirinnäksi luettiin muun muassa "epäasialliset katseet" ja loukkaantuminen nettikirjoituksista...

Miten tuo, että ulkomaalainen pahoittaa mielensä kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta, liittyy rasismiin?

Sitäpaitsi, tuo tutkimustulos, saattaa Suomalaisen maahanmuuttopolitiikan outoon valoon.

Kun Suomen hallitus "tietää" että Suomi on Euroopan rasistsin maa. Niin millä ihmeen suvaitsevaisuuden logiikalla, rasistiseen Suomeen, täytyy tuoda lisää hädänalaisia rasistien uhreiksi?

Luulisi ihmisoikeusaktivistien ja -järjestöjen puuttuvan Suomen hallituksen toimintaan.

[Lalli IsoTalo]

Miten tuo, että ulkomaalainen pahoittaa mielensä kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta, liittyy rasismiin?

Siten, että perinteiset valtapuolueet omaksuivat Stubbib hallituksen johdolla 2015 Amerikan äärivasureiden luoman rasistisen rotuopin, jossa ihmiset jaetaan ryhmäidentiteetin perusteella uhrikategorioihin, joiden perusteella yhden ryhmän - valkoisen heteromiehen - on korvattava kaikkien vähemmistön kaikki kärsimykset, jotka johtuvat valkoisen heteromiehen silkasta olemassaolosta. Tämä rasistinen rotuoppi, siis Marinin hallituksen ohjenuora, intersektuaalisuus, innostaa ulkomaalaista sitten pahoittamaan mielensä kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta.

Siten liittyy.

Että meillä rasistinen hallitus.

Joka tosin on myös

- fasistinen (=valtion ja korporaatioiden symbioosi),
- kommunistinen (=pyrkii kansalaisten yksityisomaisuuden kieltämiseen, agenda 2030) ja
- totalitaarinen (=pyrkii sananvapauden rajoittamiseen),

mutta tietenkin vain kantasuomalaisia kohtaan.

Ulkomaalainen sen sijaan on etuoikeutettu.

Siinä on helsinkiläinen asunnoton ihmeissään, kun ulkomaanihme kiilaa asuntojonossa. Siinä on suomalainen vammainen ihmeissään, kun irakin maassa oleilevat divisioonat sijoitetaan samaan uhriluokkaan kuin se kaikkein heikoimmassa asemassa oleva > rahat uhkaavat loppua terveys- ja sosiaalipalveluista > vammaisten terveys- ja sosiaalipalvelut ovat vaarassa tulla ajetuksi alas, hallitsemattomasti.

[Aallokko]

Tämäpä on jännää, että Suomi on "EU:n rasistisin maa", kun täällä laajan kansainvälisen selvityksen mukaan myös asuvat maailman onnellisimmat maahanmuuttajat.

Suomelle toinenkin "kultamitali" onnellisuustutkimuksessa – Myös maahanmuuttajat ovat maailman onnellisimpia
https://www.aamulehti.fi/hyvaelama/art-2000007296694.html

Miten tämä paradoksi selittyy? Loogisia selityksiä on kaksi: 1) Joko mamut saavat onnellisuutta "rasismista" tai 2) he laiskanpulskean tyytyväisinä ulvahtelevat "rasismista" vain suvaitsevaisten mieliksi, eräänlaisena opittuna refleksinä paapontapalkkioiden toivossa.

[Tavan]

Sellainen vahva käsitys minulla, että nuoret pojat ovat nykyään suurelta osin hyvin rasistisia.

Sellaista avointa ja häpeilemätöntä neekeri-inhoa ja kylmää huumoria ruskeiden ihmisten kustannuksella on merkittävissä määrin. Samoin erittäin kielteistä suhtautumista tyttöihin, jotka antautuvat mamuille. Kerran matupatja lopullisesti matupatja, spoiled goods, takaisin ei tulemista, jne.

[Veikko]

Mitäpä jos suomalaiset nuoret - ja vähemmänkin nuoret - miehet lähtisivät suurin joukoin vaikkapa Japaniin tai Kiinaan ja alkaisivat siellä vaatia asuntoa, ylläpitoa ja rahaa taskuun vain sillä erinomaisella perusteella, että osaavat sanoa rajalla asylum ja ovat erivärisiä kuin paikalliset alkuperäisasukkaat. Ja kieltäytyvät sitten lähtemästä maasta kun se pakolaisstatus osoittautuu perättömäksi ja pistävät rähinäksi, raiskaavat isäntämaan alaikäisiä joukolla, ryöstelevät ja tappavat isäntämaan asukkaita ja tekevät muitakin rikoksia lähes työkseen - eivätkä sitten juuri muuta työtä teekään. Ja niin edespäin aivan loputtomiin...

Ja sitten, nämä kuvitteelliset suomalaiset nuoret miehet - ja ne vähemmän nuoret - päästäisivät kauhean porun heihin suunnatuista "rasistisista katseista" ja siitä, että joku saattaa sanoa ihan pahan sanan heidän käytöksestään.

No, tämähän on joutavaa kuvitelmaa, eikä ole millään muotoa sovellettavissa olemassa olevaan maailmaan ja sen tilanteisiin. Eikä myöskään rasismiin, mikä on vakava ongelma Euroopassa, Suomessa ja kaikkialla länsimaissa, missä porsaanvärinen enemmistö elättää työllään - eli sortaa - rasismista kärsiviä ruskeita ja mustia pakolaisvähemmistöjä.

[AcastusKolya]

Eräs mokuttajaproffa tms. kertoili luennolla vajaat 10 vuotta sitten, että kun suomalainen lähtee ulkomaille töihin, niin jos ei puolessa vuodessa sopeudu ko. maan tapohin, kannattaa harkita palaamista. Voisikohan samaa soveltaa moniosaajiinkin...

[Emo]

Tämäpä on jännää, että Suomi on "EU:n rasistisin maa", kun täällä laajan kansainvälisen selvityksen mukaan myös asuvat maailman onnellisimmat maahanmuuttajat.

Suomelle toinenkin "kultamitali" onnellisuustutkimuksessa – Myös maahanmuuttajat ovat maailman onnellisimpia
https://www.aamulehti.fi/hyvaelama/art-2000007296694.html

Miten tämä paradoksi selittyy? Loogisia selityksiä on kaksi: 1) Joko mamut saavat onnellisuutta "rasismista" tai 2) he laiskanpulskean tyytyväisinä ulvahtelevat "rasismista" vain suvaitsevaisten mieliksi, eräänlaisena opittuna refleksinä paapontapalkkioiden toivossa.

Suomessa on maailman onnellisimmat maahanmuuttajat johtuen siitä, että Suomi on suomalainen.
Suomessa on vähän maahanmuuttajia ja vähän kaikenlaista kansainvälistä (=ylikansallista, persoonatonta, jenkkityylistä mädätystä), ja tällaisena Suomi tulee säilyttää pyrkien eroon eurosta ja EU:sta.

[Melbac]

Sellainen vahva käsitys minulla, että nuoret pojat ovat nykyään suurelta osin hyvin rasistisia.

Sellaista avointa ja häpeilemätöntä neekeri-inhoa ja kylmää huumoria ruskeiden ihmisten kustannuksella on merkittävissä määrin. Samoin erittäin kielteistä suhtautumista tyttöihin, jotka antautuvat mamuille. Kerran matupatja lopullisesti matupatja, spoiled goods, takaisin ei tulemista, jne.

Toi matupatja juttu taitaa pitää paikkaansa.Aika vähän muuten on mies suomalainen ja nainen ulkomaalainen koska noi taitaa pitää huolen siitä ettei suomalainen äijä mene niiden naisten kanssa treffeille tai mitään muutakaan.Tosin eipä suomalaisilla äijillä taida olla kauheasti kiinnostusta tummempien likkojen/naisten suhteen jollei sitten ole hyvän näköinen.Aasiasta ja osa lähi-idästä peräisin olevat likat/naiset ja muut on sitten eri asia.Noin ainakin itsellä,olen kai sitten "rasistinen" jopa tummien naisten suhteen.Joku kaapu on kyllä niin turnoff muutenkin enkä kauheasti kiihotu nilkoista.

/edit
Ennen muuten näki mummoja/naisia huivit päässä,juttuhan taisi olla se että suojattiin hiukset huivilla ettei ne menneet likaiseksi/piti hiukset kurissa jos työskenteli pellolla/navetassa yms?.

[Beef Supreme]

Sellainen vahva käsitys minulla, että nuoret pojat ovat nykyään suurelta osin hyvin rasistisia.

Sellaista avointa ja häpeilemätöntä neekeri-inhoa ja kylmää huumoria ruskeiden ihmisten kustannuksella on merkittävissä määrin. Samoin erittäin kielteistä suhtautumista tyttöihin, jotka antautuvat mamuille. Kerran matupatja lopullisesti matupatja, spoiled goods, takaisin ei tulemista, jne.

Onko tämä kokemus mahdollisesti Ylilaudalta? Jos ei, niin miten ja missä tämä näkyy?

Itse kohtaan paljon kaikenlaista nuorisoa, ja varhaisteini-ikään asti kaikki näyttävät viihtyvän melko hyvin keskenään. Mutta kun ei-suomalaiset tulevat murrosikään, humahtavat pituutta ja käytös muuttuu aina vain hillittömämmäksi, yllättäen pallokentällä näkyy enää vain yhtä ja samaa väriä. Kun suomalaiselle pojalle alkaa pikkuhiljaa tulla järki ja kypsyys päähän, tummat palloilevat edelleen omassa porukassa. Paljonko näette valkoisia näissä 14-20-vuotiaiden löyhissä porukoissa? Mamujen lajityypillinen käytös karkottaa suomalaiset pojat ja vetää puoleensa kaikkein antavimpia lyylejä. Sen enempää syitä poikien "rasismille" ei tarvitse hakea.

Ja jos joku viitsisi tehdä tutkivaa journalismia siitä mitä esim somppupojat ja -tytöt ajattelevat suomalaisista pojista ja omista hangaround-patjoistaan... Kyllä tukka nousisi pystyyn.

[Tavan]

^En tiedä millainen meno kaupungeissa on, mutta ainakin maalla olen kohdannut tuota nuorten poikain rasismia kosolti. Monissa kaveriporukassa painostetaan kaikki epäröivät persuiksi ja Jussi Halla-ahon kannattajiksi, jotta "saadaan neekerit vittuun".

Myhäilen aina kun tuollaisia juttuja kuulen. Ajattelu on yksinkertaista, mutta hengeltään hyvin elinvoimaista.