2018-11-13 Kaksi kolmesta toimittajasta on saanut vihapalautetta viime vuosina

[nutsy]

KSML kertoo toimittelijoille tehdystä vihakyselystä seuraavaa,

Uhkauksia ja halveksuntaa – kaksi kolmesta toimittajasta on saanut vihapalautetta viime vuosina

Lähes kaksi kolmasosaa suomalaisista toimittajista on saanut vihapalautetta viime vuosien aikana, kertoo tuore tutkimusartikkeli. Vihapalautetta kertoo saavansa säännöllisesti 15 prosenttia journalisteista.

Liki viidesosasta journalisteja on levitetty mustamaalaustarkoituksessa julkisesti valheellisia juoruja tai yksityiselämän piiriin kuuluvia tietoja. Yhtä suuri osa journalisteja välttää käsittelemästä tiettyjä aiheita työssään ulkoisen paineen pelossa.

Nordicom Review -tiedelehdessä viime viikolla julkaistu artikkeli perustuu Tampereen yliopiston maaliskuussa 2017 verkossa toteuttamaan kyselytutkimukseen, johon vastasi 875 suomalaista journalistia.

Tutkija Ilmari Heinonen Tampereen yliopiston viestintätieteiden tiedekunnasta kertoo, että aiheet, joita toimittajat välttävät, nousivat esille avoimissa vastauksissa. Näitä ovat muun muassa maahanmuutto, Venäjä, seksuaalivähemmistöt, uskonto ja Israel.

"Toimittajan työstä on tullut entistä raskaampaa"

Tutkimuksessa liki viidesosa (18 prosenttia) journalisteista kertoi, että heitä on viimeisten kolmen vuoden aikana uhattu joko heihin itseensä, läheisiin tai omaisuuteen kohdistuvalla väkivallalla.

Eräs kyselyyn vastanneista journalisteista kertoi, että häntä halveerataan verkkofoorumeilla, Facebook-ryhmissä ja kommenttilaatikoissa. Esimerkiksi hänen ulkonäköään, sukupuoltaan ja oletettua poliittista kantaansa pilkataan, häntä huoritellaan ja hänelle vihjaillaan, että hän ymmärtää tekemänsä virheet, kun hänet raiskataan.

Toinen kyselyyn vastanneista puolestaan kertoi, että toimittajan työhön liittyvä henkinen paine on viimeisten viiden vuoden aikana lisääntynyt erittäin paljon. Hänen mukaansa halveeraaminen, pilkkaaminen ja pelottelu ovat nykyään viikoittaisia kokemuksia siinä missä moiset kokemukset olivat aiemmin harvinaisia.

"Nuoremmat eivät pidä poliitikkojen vihaisia puheluita ammattilaismaisena"

Kyselyssä toimittajilta kysyttiin myös poliitikkojen vaikutusvallasta oman työpaikan uutisointiin. Liki neljännes (24 prosenttia) toimittajista kokee, että poliitikot ovat kykeneviä vaikuttamaan oman työnantajan tuottamaan journalismiin.

Eräs kyselyyn vastanneista arvioi, että suomalainen kulttuuri ei enää hyväksy poliitikkojen puuttumista mediatyöhön kuten ennen. Hänen mukaansa suomalaiset poliitikot ovat aina ennenkin soitelleet vihaisina toimittajille. Nuoremmat journalistit eivät vain pidä tätä käytöstä normaalina ammattilaismaisena toimintana, mikä vastaajan mukaan osoittaa, että suomalainen kulttuuri on tässä suhteessa muuttumassa terveeseen suuntaan.

https://www.ksml.fi/kotimaa/Uhkauksia-ja-halveksuntaa-%E2%80%93-kaksi-kolmesta-toimittajasta-on-saanut-vihapalautetta-viime-vuosina/1283744

Koko tutkimus englanniksi löytyy täältä ->

Experiences of External Interference Among Finnish Journalists
http://www.nordicom.gu.se/sv/system/tdf/kapitel-pdf/hiltunen_2018.pdf?file=1&type=node&id=39911


Osa kansalaisten antamasta palautteesta on varmasti asiatonta ja väkivallalla uhkailu on asia joka ei ole hyväksyttävää. Toisaalta osa toimittelijoista suoltaa sellaista tarinaa medioissamme että en huonoa palautetta ihmettele. Kerrotaan asioita propaganda tarkoituksessa oman poliittisen näkemyksen mukaan totuudesta välittämättä tai ulkopuolelta annettua tarinaa kyseenalaistamatta. Tietyistä tahoista kerrotaan aina vain negatiivisia uutisia. Objektiivisuus puuttuu tietyiltä toimittelijoilta kokonaan.

En sääli toimittelijoita saamastaan palautteesta pätkääkään. Kannattaisi tarkistaa faktat, antaa tilaa myös vastakkaisille näkemyksille ja ei leimata tiettyjä ihmisiä automaattisesti pahoiksi. Loppujen lopuksi valehtelijat yleensä saavat sen mitä ansaitsevat.


Edit. KSml:n jutussa tutkijaa kutsutaan Ilmari Heinoseksi kun tutkimuksen on tehnyt Ilmari Hiltunen

[hulaq]

aiheet, joita toimittajat välttävät, nousivat esille avoimissa vastauksissa. Näitä ovat muun muassa maahanmuutto, Venäjä, seksuaalivähemmistöt, uskonto ja Israel.

Monesti sitä varmasti saa "vihapalautetta" kun eivät näistä asioista osaa mistään ikinä kertoa totuutta. Johan sen järkikin sanoo. 

[Roope]

Kyselyn lukuihin on syytä suhtautua varauksella, koska vain noin joka kymmenes niistä, joille kysely lähetettiin, vastasi kyselyyn.

Tutkimuksessa liki viidesosa (18 prosenttia) journalisteista kertoi, että heitä on viimeisten kolmen vuoden aikana uhattu joko heihin itseensä, läheisiin tai omaisuuteen kohdistuvalla väkivallalla.

Kun olen voinut seurata joskus aitiopaikalta toimittajien ja muiden toimijoiden ylimitoitettuja reaktioita itsekin antamaani kritiikkiin, pidän lukua suuresti liioiteltuna. Väkivallalla uhkaaminen kun on rikos, ja toimittajien kohdalla tällaiset tapaukset myös tutkitaan ihan toiseen malliin kuin tavallisilla tallaajilla. Valitettavasti kyselystä ei selviä, mitä kokemusten taustalla on oikeasti ollut, eikä esimerkiksi tehtyjen rikosilmoitusten määrää ole kysytty.

Vakavaa (serious) väkivaltaa kertoo kohdanneensa yksi prosentti ja lievää (minor) (töniminen, sylkeminen jne.) neljä prosenttia vastanneista.

Peräti 34 prosenttia toimittajista on kokenut painostamiseksi sen, että joku on vienyt tai uhannut viedä toimittajan jutun Julkisen sanan neuvoston käsiteltäväksi. Toisaalta JSN on linjannut, että se ei ota käsiteltäväksi tapauksia, joilla yritetään painostaa toimittajaa, ikään kuin ero olisi itsestäänselvä.

Kyselyssä toimittajilta kysyttiin myös poliitikkojen vaikutusvallasta oman työpaikan uutisointiin. Liki neljännes (24 prosenttia) toimittajista kokee, että poliitikot ovat kykeneviä vaikuttamaan oman työnantajan tuottamaan journalismiin.

Saman kyselyn mukaan vielä suurempi osa (33 prosenttia) toimittajista kokee, että mainostajat ja sponsorit ovat "kykeneviä vaikuttamaan oman työnantajan tuottamaan journalismiin".

Commercialism is a huge challenge to local radio stations that are dependent on
ad revenue. All programmes and interviewees are planned on the basis of who
advertises on the channel. We are not allowed to let anybody else on air. I feel that
the editorial staff does not have any say when it comes to choosing interviewees
[...]. (translation by author)

[guest14935]

Esimerkiksi hänen ulkonäköään, sukupuoltaan ja oletettua poliittista kantaansa pilkataan, häntä huoritellaan ja hänelle vihjaillaan, että hän ymmärtää tekemänsä virheet, kun hänet raiskataan.

Onhan tuo ilkiästi sanottu mutta tuskin ne pirihörhöt sittenkään mitään ymmärtäisi.

Kritisoijat puhuu ilkiästi - nämä ovat osa järjestelmää jotka ovat kansanvaihtoa, lukemattomine raiskauksineen, suorittamassa. Mitä voi sanoa niin ilkeää että voisi tekoihin verrata, terojen, lähiöitten haltuunottajien jne.
Samaiset toimittajat kyllä myös suorastaan yllyttävät väkivaltaan, sekä valtiota että tovereitaan yllyttävät, harvoja riittävän rohkeita isänmaallisia vastaan. Esimerkit voisivat itsekin löytää jos osaisivat nimikkeitä vaihtaa, kutsuisivat vaikka sitten neejeriksi ketä milloinkin haukkuvat. Silläpä vihasta puhuvatkin kun se heillä on se päällimmäinen tunne, vaikka kuinka muualle sitä peilaavat ja yllyttävät muita kohdistamaan, alkuperäiskansaa kohtaan.

[törö]

Miten tää nyt sitten eroaa tavallisen netin käyttäjän asemasta? Oli mitä mieltä tahansa, niin jossain vaiheessa alkaa tulla vihaista palautetta.

Tää on itse asiassa hyvä aihe jos haluaa viritellä sellaista keskustelua, jossa melkein kaikki ovat samaa mieltä.

[Näkkileipä]

aiheet, joita toimittajat välttävät, nousivat esille avoimissa vastauksissa. Näitä ovat muun muassa maahanmuutto, Venäjä, seksuaalivähemmistöt, uskonto ja Israel.

Juu, myös suvakitkin voivat raivostua, jos vääristä asioista uutisoidaan rehellisesti ja puolueettomasti. Vai kuvitteleeko joku tosiaan, että vain maahanmuttokriitikot ja rasistit voivat syyllistyä törkypalautteeseen, kun uutisen aihe loukkaa herkkää mieltä?

[Luotsi]

Vakavaa (serious) väkivaltaa kertoo kohdanneensa yksi prosentti ja lievää (minor) (töniminen, sylkeminen jne.) neljä prosenttia vastanneista.

Eli 5% kertoo kohdanneensa jonkinasteista väkivaltaa, 95% ei minkäänlaista. Mitkähän mahtaisivat olla luvut esim kaupan/liikenneaseman kassoilla? No kysymyshän on retorinen, koska kukapa nyt vaivaituisi tuollaisia tutkimaan, puhumattakaan että asiasta jotenkin raportoitaisiin...