Miksi maahanmuutto on poliittisesti pinnalla, yksi näkemys

[ismolento]

Yksinkertaiset ratkaisut ovat parhaita!

Mielestäni muuten aika huvittavaa että media on toitottanut vuodesta toiseen ettei tähän ole yksinkertaista ratkaisua, mutta kun Salvini teki yksinkertaisen ratkaisun, niin vasta se sai EU-päättäjät hätäkokoukseen. Eli vasta yksinkertainen ratkaisu sai päättäjät pöydän ääreen. Pitää aina kääntää vastapuolen väitteet ympäri niin löytää totuuden. Yksinkertaiset ratkaisut todellakin ovat niitä joita pitää tehdä.

Unkari teki myös yksinkertaisen ratkaisun. Se ei halunnut kutsumattomia vieraita alueelleen ja pystytti riittävän korkean aidan ja vartioi lisäksi rajojaan. Se toimi.

[newspeak]

Maahanmuutto on länsimaiden itse aiheuttama ongelma. Ensimmäinen askel kohti maahanmuuttokysymyksen ratkaisua on, että holtittomasta maahanmuutosta ja monikultturismistä johtuvien ongelmien aiheuttajat myöntävät syyllisyytensä. EU-tasolta ei voi odottaa ratkaisua niin kauan kuin siellä pyritään lähinnä piilottelemaan omaa syyllisyyttä ja pahentamaan ongelmia entisestään.

[sivullinen.]

Jossain vaiheessa alkaa rytisemään ja kunnolla, kun kadunmiehelle paljastuu jäävuoren koko ja rakenne.

Korrelaatio kohdallaan, mutta kausaliteetti kusee. Minä uskon ensin alkavan rytisemään ja kunnolla, ja vasta sen jälkeen kadunmiehelle paljastuu jäävuoren koko ja rakenne. Silloin on edessä anarkia ja kaaos ja maanpäällinen helvetti. Toivottavasti emme kulje sitä tietä. Uskon toisen tien olevan yhä mahdollinen. Se menee seuraavasti.

Suomen sosialistinen valelehdistö pitää propagandassaan yllä käsitystä matujen ylivertaisuudesta. Todellisuudessa matut ovat haittatekijä. Suomen sosialistinen lehdistö taas ei ole muuta kuin Suomen sosialistisen hallinnon työrukkanen. Ei Suomen sosialistinen lehdistö luovu valheistaan niin kauan kuin Suomen sosialistinen hallinto ei niin halua tai niinkauan kuin Suomen sosialistinen hallinto pysyy pystyssä. Jälkimmäinen näistä on huomattavasti todennäköisempi tapaus. Miksi näin on, on vaikeammin selitettävä asia. Yksi kuitenkin on selvää. Matujen taas pitäisi olla se luova ja rakentava voima, jolla sosialistinen "hyvinvointivaltio" pidetään Suomessa pystyssä. Jokainen -- jopa suurin osa sosialisteista -- ymmärtää, ettei näin ole, ja matuista ei ole edes sosialismin säilymiselle muuta kuin haittaa.

Suomen sosialistinen hallinto -- ja sen toimimattomuus -- on siten se todellinen ongelma ja sairaus. Matuvyöry on vain yksi oire siitä. Se ilmenee meille hyvin vahvasti, koska tänne tulevat matut ovat ihonväriltään, kulttuuriltaan ja kieleltään selvästi suomalaisista poikkeavia. Jos Suomeen tulisi valkoihoisia, länsimaisia ja suomen kieltä puhuvia matuja vaikka 50 000 vuodessa, niin kukaan ei edes huomaisi tapahtunutta -- paitsi ehkä tilastoja tutkivat ja muuten tarkasti tapahtumiin perehtyvät --. Tästä syystä emme esimerkiksi huomaa yhtä hyvin Suomen sosialistisen hallinnon taloudellisia, demokraattisia, sotilaallisia, infrastruktuurallisia ja lukuisia muita ongelmia. Matujen helppo havainnointi peittää kaikki muut sosialismin kuolettavat ongelmat alleen.

Hyvin paljon on ollut keskustelunavauksia myös näistä muista sosialismin ongelmista, mutta ne ovat aina esittäjän omaa tulkintaa ja hänen omaa näkemystään; ne eivät herätä muissa samoja huomioita ja siksi keskustelu kuolee pois. Jotenkin vaikeasti sanottuna voisi sanoa, ettei meillä -- tarkoitan suuria kansanjoukkoja -- ole yhteistä kieltä talouden ongelmista puhumiseen ja sen takia kaikki siitä sanottu on pelkkää mölinää. Matuista puhuttaessa asiat ovat hyvin selviä ja meillä on sanat niitä kuvaamaan: Musta on musta ja valkoinen on valkoinen; 20 vuotias ei ole lapsi; ja häiriökäyttäytyminen on sosiaalista distrubanssia. Me puhumme sosialismin hajoamisen niistä oireista, jotka tunnistamme ja joille meillä on sanat.

Matukysymyksen tilannetta Suomen sosialisti hallinnon kannalta voi myös peilata Jatkosodan ajan ongelmiin -- jolloin myös hallintomme vahvasti nojasi elinkelvottomaan saksalaiseen sosialismiin --. Silloin oli sota ja kehitys oli nopeampaa. Muuten sama kuvio toistuu. Ensin -- sanotaan vuosina 1939-1941 -- kaikki näytti menevän saksalaisten sosialistien suunnitelmien mukaan. Seuraavassa vaiheessa -- 1942-43 -- alkoivat jo kaikki omilla aivoilla ajattelevat ymmärtämään saksalaisen sosialismin elinkelvottomuuden ja häviön olevan enää ajan kysymys. Siinä vaiheessa kuitenkin saksalainen sosialismi, vaikka oli heikko, oli liian vahva kyseenalaistattavaksi; oli pakko näytellä uskollista. Viimeisessä vaiheessa -- 1944-45 -- saksalainen sosialismi murtui, tuhoutui ja kuoli. Silloin oli yritettävä nopeasti vaihtaa puolta menettämättä silti järkeään ja järjestystä. Suomi onnistui siinä uskomattoman hyvin -- osin onnen, osin kovan työn, osin yhteishengen ja osin muun maailmanpoliittisen tilanteen johdosta --.

Minusta meidän tulisi taas varautua natsien suureen häviöön, suunnitella Suomen sosialistiselle hallinnolle siedettävä tie pois valheesta -- ja pääosin myös vallasta -- ja tarjota sitä heille. He tietävät häviävänsä sodan; he odottavat enää siedettäviä rauhanehtoja. Tärkein rauhanehdoista yhden totuuden maassa on yhden totuuden yhteensovittaminen. Kansa on todellakin jakaantunut kahteen: On itsenäisesti ajattelevia aikuisia miehiä ja on valtion vihapuheuhittelun pelossa vähäisetkin omat ajatuksensa ja huomionsa kieltäviä naisia, lapsia, vammaisia, vanhuksia ja muita heikkoja. Ensimmäinen ryhmä elää totuudessa ja toinen sosialistien valheessa. Meidän on luotava silta valheista totuuteen. Vasta silloin tie rauhanomaiseen ratkaisuun on avoin; vasta silloin he voivat luopua "aseistaan" vapaaehtoisesti ilman pelkoa vuoden 1918 tapahtumien toistumisesta. Minusta paras mieleentullut tapa taas on tuomita matuvyöryt sairaiden natsien pakkokeinona, johon Suomen sosialistinen hallinto taipui vastentahtoisesti. Näin muuten myös Kreikassa päästiin eurosto-ongelmien yli. Tämän suunnitelman kannalta Vastarintaliike on hyvin haitallinen, siitä pitäisi päästä eroon ja sen lakkauttamista voisi jopa pitää hyvänä.