2009-08-25HS: Ulkopolitiikan musta aukko (Itämeren kaasuputkihanke)

[skrabb]

HS - Pääkirjoitus - 25.8.2009 - 5780 merkkiä - 1. painos

Ulkopolitiikan musta aukko

OLLI KIVINEN [email protected]

KIRJOITTAJA ON HELSINGIN SANOMIEN RIIPPUMATON KOLUMNISTI.

Suomen ulkopoliittisen keskustelun musta aukko on Nord Stream -kaasuputki. Maamme johtajat toistavat toistamistaan mantraa, että Kannakselta Saksaan vedettävän putken ainoa ongelma Suomelle on huoli rakentamisen aiheuttamista ympäristöongelmista. Väitteellä torjutaan kaikki muut arviot niin tarmokkaasti, että ulkopuolinen alkaa pelätä päättäjien uskovan omia sanojaan. Vastuiden perään voi kysellä, kun asia lykätään ympäristöviranomaisille.

Todellisuudessa kyse on paljosta muusta. Kaasuputki ja koko ajan lisääntyvä venäläisen öljyn kuljetus Koivistosta maailmalle on muuttanut ja muuttaa edelleen koko Itämeren alueen strategista perustilannetta. Venäjän vienti on lähes kokonaan energian ja muiden raaka-aineiden varassa, joten Itämeren reitti on sille elintärkeä. Pientä ja osin kapeaa Itämerta voi hyvin verrata Punaisenmeren suulla sijaitsevaan Hormuzin salmeen, jonka kautta Persianlahden öljy virtaa maailmalle ja jonka merkityksestä on saatu vuosikymmenten ajan mitä surullisimpia muistutuksia.

Nord Stream on läpeensä poliittinen hanke. Mitään taloudellista järkeä siinä ei ole, vaan putken takana olevat Venäjä, Saksa ja Hollanti haluavat vähentää maata pitkin vedettävien putkien osuutta. Niiden varrella on Viron ja Ukrainan kaltaisia maita, joiden kiistat Venäjän kanssa ovat aiheuttaneet vaikeuksia. Vastaveto on näiden maiden ohittaminen. Jos päämääränä olisi halvin ja teknisesti paras reitti, ratkaisu olisi helppo. Kaasupolitiikkaan perehtyneen asiantuntijan sanoin: insinööri vetäisi putken Latviaan, jossa on kulutuksen kausivaihtelun säätelyyn tarpeellisia varastoja, ja sieltä maata pitkin Saksaan.

Energian kuljetukseen tarvittavat putket eivät ole Venäjälle mitä tahansa yhteyksiä. Energia ja muut raaka-aineet ovat maalle ainoa keino korvata sotilaallinen ja taloudellinen heikkous kilvoittelussa supervalta-aseman rippeiden säilyttämiseksi. Energiavarojen pitämisestä omissa käsissä on saatu paljon esimerkkejä, kun ulkomaisia yhtiöitä on syrjitty mitä erilaisimmilla keinoilla. Rinnalla on johdonmukainen putkipolitiikka: Venäjän johto on pyrkinyt pitkäjänteisellä politiikallaan saamaan valvontaansa kaikki mahdolliset putkistot, jotka johtavat ulos entisen Neuvostoliiton alueelta. Siinä se on onnistunut usein varsin häikäilemättömällä politikoinnilla.

Tämän johdosta ei ole mitenkään ihmeellistä, että silloinen presidentti Vladimir Putin määräsi putken suojelun sotavoimien tärkeäksi tehtäväksi. Tänä vuonna sanomaa vahvistetaan järjestämällä sotaharjoituksia Laatokalla sekä Kaliningradissa ja Valko-Venäjällä. Venäläisessä Nezavisimaja Gazetassa kirjoittava Vladimir Muchin yhdisti harjoitukset suoraan Nord Streamiin kirjoituksessa, jonka otsikko oli Armeija öljyteollisuuden palveluksessa. Samasta suunnasta kertoo jo aikaisemmin ilmoitettu päätös antaa valtion kaasujättiläiselle Gazpromille oikeus muodostaa omia suojajoukkoja.

Todellisuudessa meressä olevan kaasuputken täydellinen suojelu on mahdottomuus, koska se kulkee kansainvälisillä merialueilla, joilla kaikilla aluksilla on kulkuoikeus. Suojelutehtävä antaa kuitenkin hyvän perusteen lisätä kalustoa ja kaikenlaista toimintaa Itämeren alueella. Se korostaa rantavaltioiden merkitystä Venäjän sotilasstrategiassa. Salaliittoteorioiden rakastajien mielestä Arctic Sea -aluksen salaperäiset seikkailut olivat järjestetty operaatio, jolla "todistettiin" Itämeren muuttuminen turvattomaksi, mikä puolestaan kasvattaa tarvetta lisätä ennalta ehkäiseviä suojatoimia.


Venäjän energiapolitiikka on onnistunut varsin hyvin, ja maa on osoittautunut liian taitavaksi pelaajaksi esimerkiksi Euroopan unionille. Venäjä murentaa pahasti EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Se on toteuttanut klassisen hajota ja hallitse -operaation jakamalla EU-maat hyviin, joiden kanssa ollaan läheisissä suhteissa, ja energia-asioissa mariseviin pahoihin, joita syrjitään erilaisin keinoin. Hyvien kärjessä on Saksa, Nord Streamin toinen pääosapuoli. Venäjän politiikan menestys johtuu suurelta osalta Saksan katastrofaalisesta energiapolitiikasta, joka on ajanut sen pahaan riippuvuuteen Venäjästä.

EU:n todellinen riippuvuus Venäjästä on rajallinen, kuten European Council on Foreign Relations (www.ecfr.eu) -ajatuspajan tutkimus on osoittanut. Tärkein askel olisi siirtyminen EU:n laajuiseen energiapolitiikkaan ja yhtenäisiin kaasumarkkinoihin, mutta ennen muuta Saksan ja Ranskan energiajättiläisten vastustus on estänyt sen.

Suomi kuuluu epäilemättä Venäjän kirjoissa "hyviin". Vielä on liian aikaista sanoa, onko maamme valitsema vain ympäristöongelma -linja viisas vai vaarallinen. Sen kannattajat vetoavat reaalipolitiikkaan: mitä on voitettavissa metelöimällä asialla, joka on tärkeä kahdelle Itämeren alueen suurimmalle maalle? Toinen punnus tässä vaakakupissa on toive Venäjän muuttumisesta demokraattiseksi markkinatalousmaaksi, mikä tekisi putkesta tavallisen kaupallisen yhteistyöhankkeen.

Valitettavasti kehitys kulkee täysin päinvastaiseen suuntaan. Keskeinen ongelma energiankin alalla on se, että Venäjä pelaa yhä selkeämmin eri säännöillä kuin vapaat läntiset maat: Kreml torjuu ulkomaiset yritykset omasta maastaan mutta vaatii samalla vapauksia oikeissa markkinatalousmaissa.

Mustan aukon ongelma on se, että sillä pyritään hukuttamaan kaikki keskustelu putken muista kuin ympäristövaikutuksista. Se antaa masentavan kuvan maamme julkisen ulkopoliittisen pohdiskelun tasosta. Keskustelu asioista niiden oikeilla nimillä on yhtä vaikeaa kuin ennenkin. Asian voisi sanoa ilkeämminkin: kansalaisia harhautetaan maamme turvallisuuden kannalta tärkeässä asiassa.

http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Ulkopolitiikan+musta+aukko/HS20090825SI1MA019o3


Tämän päivän uutisointia asiasta:

http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2009/08/lehtomaki_nayttaa_vihreaa_valoa_kaasuputkihankkeelle_964105.html

Lehtomäki näyttää vihreää valoa kaasuputkihankkeelle
julkaistu tänään klo 04:29, päivitetty tänään klo 09:18

Ympäristöministeri Paula Lehtomäen (kesk.) mielestä valtioneuvosto voi antaa periaateluvan Itämeren kaasuputkelle jo ennen ympäristöviranomaisten kantaa. Hän on samoilla linjoilla pääministeri Matti Vanhasen (kesk.).

Vanhanen sanoi YLE Uutisten haastattelussa perjantaina, että hallitus on valmis myöntämään luvan Nord Stream -yhtiön kaasuputken vetämiselle Suomen talousvyöhykkeen läpi jo syys-lokakuussa.

Helsingin Sanomien haastatteleman Lehtomäen mukaan valtioneuvosto pystyy jo nyt saamillaan tiedoillaan arvioimaan ympäristövaikutuksia päätöstä tehdessään. Lehtomäki muistuttaa kuitenkin, ettei valtioneuvoston suostumus yksinään ratkaise putken lupaa.

YLE Uutiset

[Kim Lindblom]

Itämeren kaasuputki - uusi Porkkala.

Miten meillä voi olla entinen ja nykyinen pääministeri jotka molemmat ovat ottaneet tehtäväkseen uuden Porkkalan aikaansaamisen?

[far angst]

Yksinkertaista, rakas Watson;  entinen on ahne*, nykyinen on tyhmä.

Pyydän vanhanen, jos mielipiteeni loukkasi. 

* Konsulttihommissa lobbailemalla ansaitsee 30 hopearahaa.

[skrabb]

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Putin+lupasi+Suomelle+puuttuvat+kaasuputkenymp%C3%A4rist%C3%B6selvitykset/1135248983506

"Putin lupasi Suomelle puuttuvat kaasuputken ympäristöselvitykset

Pääministeri Matti Vanhanen (kesk) sai tiistai-iltana Venäjän pääministeriltä Vladimir Putinilta vakuutuksen, että puuttuvat tiedot Itämeren kaasuputken kansainvälisestä ympäristövaikutusten arvioinnista toimitetaan Suomen viranomaisille.

"He tietävät, että sillä on vaikutusta meidän ympäristöluvan käsittelyaikatauluumme", Vanhanen sanoi illalla."


Venäläisethän ovat varsin hyvin kunnostautuneet ympäristöasioissa.
Eikös Suomi rahoita suurin summin Pietarin vedenpuhdistamoa, ettei venäläisten p-at saastuta koko Suomenlahtea?