Onko Venäjän syyttäminen kaikista asioista sattumaa?

[nollatoleranssi]

Viime aikoina on yleistynyt tyylilajina Venäjän syyttäminen kaikista mahdollisista asioista. Siinä missä aiemmin keskusteltiin lähinnä Natoon liittymisestä ja yleisistä Venäjän uhista, niin keskustelun painopiste on selvästi muuttunut. Kyse on tuskin sattumasta, vaikka taustalla toimisikin muutama yksittäinen oman agendan salateoreetikko ja maailmankatsomuksen ajaja. Suomessa on systemaattisesti alettu luomaan sellaista ajatusta, että Venäjän syyksi luetellaan kaikki mahdollinen kritiikki.

Yksi mahdollinen syy tähän olisi siinä, että Naton informaatiovaikuttamisopeissa olleista suomalaisista moni olisi alkanut uskomaan Venäjän vaikuttavan Suomeen mitä erikoisemmin keinoin tai vaihtoehtoisesti Venäjää voidaan syyttää mistä tahansa ongelmista, jolloin niiden todellisia syitä ja vaikutuksia ei noteerata. Kyseessä olisi tietoinen kansalaisten harhautus.

Toisaalta väitteet alkavat olemaan jo niin sakeita salamurhista, pakkoruotsista, Teemu Selänteestä ja mitä eriskummallisemmista informaatiovaikuttamisen keinoista, että täysin mahdollisesti mopo on karannut käsistä aikoja sitten alan vaikuttajilta ja poliittisilta tahoilta.

Se kun on nykyään niin kovin muodikasta syyttää tuota itänaapuria ihan kaikesta joka tuntuu omasta mielestä vastenmieliseltä tai edes kiusalliselta.

Niin on, ja tässä yksi todiste:

http://www.iltalehti.fi/politiikka/201710282200493416_pi.shtml

Katsokaapa luettelosta, mitä kaikkea ehdotetaan tulkittavan Venäjän juoniksi:

1. Sosiaalisen ja perinteisen median operaatiot:

- Väärän informaation levittäminen, vaihtoehtoisten totuuksien tarjoaminen ja ennen kaikkea epäluottamuksen kylväminen valtaapitävien kykyyn toimia poliittisina päättäjinä.

2. Suomalaisten vaikuttajien hyödyntäminen:

- Perinteisten vaikuttaja-agenttien toiminta kohdistetaan yhteiskunnan korkeimmille tasoille, päätöksentekijöihin ja valtamediaan. Provokaattoreita käytetään erityisesti kiusanteossa sekä kansalaismielipiteen ohjailussa; tässä suhteessa sosiaalinen media on pääroolissa.

- Uusi suurlähettiläs (Pavel Kuznetsov), hänen taustansa ja viestinsä ovat osa isoa kokonaiskuvaa. Hänellä lienee myös oma verkostonsa jo olemassa ja uudelleen aktivoitavissa. Tätä tullaan hyödyntämään erityisesti vaikuttajaverkostoissa vaikuttamiseen.

3. Venäjän tavoitteiden mukaisesti toimivien poliitikkojen tukeminen ja Venäjän tavoitteiden vastaisesti toimivien poliitikkojen painostaminen ja mustamaalaaminen.

4. Tietomurroilla saatujen tietojen julkaiseminen, esimerkiksi myös uhka jo hankitun tiedon vuotamisesta voi toimia painostuksen ja vaikuttamisen välineenä.

- On oletettavaa, että esim. kotimaisten puolueiden käyttämät viestikanavat ja tietojärjestelmät ovat haavoittuvaisia tällaiselle toiminnalle, analyysissä todetaan.

5. Voittajan avustaminen siten, että apu tulee tahallisesti julkiseksi ja tämä tieto rapauttaa kansalaisten luottamusta valittuun tasavallan presidenttiin.

- Voittajaa voidaan esimerkiksi myös aidosti auttaa ja siten rakentaa uhka avun paljastumisesta, mitä voidaan käyttää myöhemmin painostuskeinona.

6. Vaalikamppailun ajaminen kohti tilannetta, jossa menestyäkseen ehdokkaiden on annettava sellaisia vaalilupauksia, joista vaikuttajalle on hyötyä. Esimerkiksi:

- Poliittisen keskustelun ohjaaminen. Tiettyjen aiheiden (esim. Nato) myrkyttäminen ja toisten, erityisesti populististen aiheiden, nostaminen keskustelunaiheiksi.

- Keinotekoisten jakolinjojen luominen (mukaan lukien presidentin valtaoikeuksien kannalta epäolennaisiin kysymyksiin), jolloin äänestäjien huomio siirtyy pois ulko- ja turvallisuuspoliittisista valinnoista vaikkapa maahanmuuttoon.

7. "Ahvenanmaan separatismin" narratiivin (kertomus) ja kielteisen julkisuuden lietsominen suomenruotsalaisia vastaan.

- Myös pakkoruotsikeskustelu aktivoitaneen myötämielisen ehdokkaan toimesta.

8. Äänestystulosten luotettavuuden kyseenalaistaminen.

- Esimerkiksi huhujen ja epäilyjen lietsominen vaalien rehellisyydestä.

9. Ääritapauksessa salamurha tai terrori-isku.

Tiiviimminkin asian voisi sanoa. Kaikki mistä hallitus ei tykkää, leimataan tilaisuuden tullen Putinin palkkaamien myyrien tekosiksi.