Sosiaalinen koheesio

[sr]

Tuo on vain sisääntulevan maahanmuuton tilasto, eikä sellaisenaan kerro väestön kasvusta mitään. Siihen kun liittyy myös maastamuutto pois Suomesta joka on nimenomaan EU-alueelle melkoisen suurta. Pitää tarkastella nettomahanmuuttoa.

Jaa, miksi? Jos Suomesta lähtisi miljoona suomalaista ja tilalle tulisi miljoona portugalilaista, niin olisiko tämä muuttoliike siis sinun laskuissasi plus miinus nolla, koska nettomääräisesti EU-kansalaisten määrä Suomessa ei ollut muuttunut mihinkään?

Suomen saama muuttovoitto koostui lähes täysin EU:n ulkopuolelta tulleista muuttajista vuonna 2016. Muutto muista kuin EU-maista lisääntyi huomattavasti edellisestä vuodesta, kun taas muutto EU:n ulkopuolisiin maihin oli paljon vähäisempää. Maahanmuuton netto EU:n ulkopuolisesta muutosta suurenikin 15 716:een edellisen vuoden 10 247:stä.

Maahanmuuton voitto oli suurin Irakista, 3 069 muuttajaa, toiseksi suurin Venäjältä, 2 087 muuttajaa ja kolmanneksi suurin Afganistanista 1 097 muuttajaa.

Niin tuossa ensimmäisessä luvussa painaa tietenkin se, että juuri 2015 tuli iso määrä irakilaisia tp-hakijoita, joille sitten tp myönnettiin 2016. Tuo oli siis hyvin poikkeuksellinen vuosi. Kuten tuossa mainitsin, vuonna 2016 irakilaisia tp-hakijoita tuli enää 1247, joista tietenkään kaikille ei edes annettu turvapaikkaa. Jos siis teet pitkän tähtäimen väestöprojektioita tuollaisen poikkeusvuoden mukaan, niin pieleen menet.

Suomen nettomuuttovoitto oli vuonna 2016 oli 16823, joista kokonaan EU:n ulkopuolelta tuli melkein kaikki, eli 15716. EU:n sisäinen muuttoliike on Suomelle ainoastaan 1000 henkeä voitollista. Suomalaiset kun muuttaa melkoisella volyymillä pois Suomesta.

Niin, tämä juuri on keinotekoista laskentatavassasi. Kumoat kaiken EU-maahanmuuton sillä, että suomalaisiakin lähtee ulkomaille ja sitten tällä kikalla saat näyttämään asian siltä, että "maahanmuutto on kokonaan" irakilaisia, somaleja ja afgaaneja, vaikka siis maahan on tullut enemmän väkeä ihan muista maista.

Nettomaahanmuuttovoitto koostuu käytännössä kokonaan Venäjää luunottamatta kehitysmaiden kansalaisista. Pelkästään irakilaiset ja afgaanit vastasi 25% nettomaahanmuutosta suomeen vuonna 2016.

Millä perusteella koostuu? Muuttaako suomalaisia tosiaan Viroon yhtä paljon kuin sieltä muuttaa Suomeen? Tai Puolaan? Nuo ovat kaksi suurinta EU-kansalaisten Suomeen vuonna 2016 tullutta ryhmää.

[jka]

Niin, tämä juuri on keinotekoista laskentatavassasi. Kumoat kaiken EU-maahanmuuton sillä, että suomalaisiakin lähtee ulkomaille ja sitten tällä kikalla saat näyttämään asian siltä, että "maahanmuutto on kokonaan" irakilaisia, somaleja ja afgaaneja, vaikka siis maahan on tullut enemmän väkeä ihan muista maista.

Enkä kumoa. Puhun nettomaahanmuutosta. EU:n sisäinen maahanmuutto on tuossa vaan eritelty, ei mitenkään kumottu. Nettomaahanmuutto on hyvin yksiselitteinen asia, eikä mikään kikka.

Nettomaahanmuutto on faktisesti se miten väestö kasvaa. Jos EU-alueelta tulee miljoona ja Suomesta muuttaa EU-alueelle miljoona niin Suomen EU-väestö ei todellakaan silloin muutu. Aika selvää tämän pitäisi olla.

Jos ajatellaan että EU:n sisäinen maahanmuutto on kulttuurillisesti paljon lähempänä Suomea kuin EU:n ulkopuolinen niin juuri näin asiaa pitää laskea. Suomen väestö kasvoi maahanmuuton ja maastamuuton yhteisvaikutuksena 16000 hengellä vuonna 2016 ja näistä ainoastaan 1000 tuli EU:n sisältä. 2000 Venäjältä. Suomen väestö siis kasvoi 13000 hengellä vuonna 2016 jotka ei tulleet EU-alueelta, eikä Venäjältä. Tämä on niin puhdas fakta että en oikein puhtaampaa faktaa enää keksi.

Jos jotain koheesiota halutaan Suomeen niin kyllä nuo luvut pitäisi olla tasan toisin päin. En nyt oikein ymmärrä mikä tässä on epäselvää?

[Profit]

Niin, kuten olen jo todennut, maailman paras sosiaalinen koheesio on Pohjoismaissa, joissa yhteiskunnassa vallitsee hyvin alhainen tulojaon epätasaisuus johtuen pitkälti hyvinvointivaltion toimista. Pohjoismaat eivät ole siis sosiaalisessa koheesiossa maailman kärkeä siksi, että olisivat absoluuttisin mittarein mitattuna keskimäärin maailman rikkaimpia, vaan siksi, että niissä suhteelliset erot ovat pieniä, minkä ansiosta sosiaalinen liikkuvuus on korkeaa.

No siis ei sosiaalinen liikkuvuus kummoista ole Suomessa, kun pienet suhteelliset erot on saavutettu tasapäistämisellä. Mahdollisuutesi tulla oikeasti rikkaaksi on melko olemattomat. Luulet vain olevasi menestynyt, kunnes vertaat itseäsi johonkin tavalliseen keskiluokkaiseen amerikkalaiseen.

[Profit]

Johtuen alkoholista eikä sosiaalisen koheesion puutteesta. Lähi-Idässä tapetaan selvinpäin ja syynä on sosiaalisen koheesion puute.

Alkoholin käyttömäärät kertoo suomalaisen yhteiskunnan nurjista puolista. Jopa uskontokin on terveellisempää kuin alkoholi.

[tyhmyri]

Kysytäänpä näin, onko mielestäsi Suomessa luottamus ihmisten välillä laskenut vaikkapa 80-lukuun verrattuna, kun kristinuskoon uskovien määrä on vähentynyt ja uskonnottomien määrä on kasvanut?

Vaikka et asiaa minulta kysynyt, niin väitän luottamuksen laskeneen.

Henkilökohtaisen mielipiteeni mukaan Suomessa ihmisten välinen luottamus ja erityisesti luottamus yhteiskunnallisiin instituutioihin on selvästi laskenut sen jälkeen kun Suomea alettiin laittaa EU-jäsenyyden vaatimaan kuosiin ja toimintatapoja muuttaa siihen suuntaan. Ei, minulla ei ole mitään todisteita tälle asialle, kyse on mielipiteestä.

Suomalaisilla oli, monesti ihan syystäkin, aika heikko luottamus omaan yhteiskuntaansa ja oman viiteryhmänsä ulkopuolisiin aina jonnekin 1956 yleislakkoon saakka. Sen jälkeen Suomessa aloitettiin niin sanotun hyvintointiyhteiskunnan ja kaikille mahdollisen koulutusjärjestelmän rakentaminen.

Suomessa, kuten monessa muussakin läntisessä maassa, hyvinvointiyhteiskunnan ja koulutuksen kehittämisen suurin motivaattori oli suuri ja vahva kommunismin pelko. Ilman tuota ulkoista painetta noin tuskin olisi käynyt.

Nythän mitään ulkoista syytä omasta kansasta huolehtimiseen ei ole. Se on valitettavasti myös näkynyt toteutetussa politiikassa.

Ihmisten asenteiden reagointi muuttuneeseen tilanteeseen kestää aika kauan. Parhaimmillaan tuon muutoksen vaikeutta kuvastaa se, että monelle perinteiselle vasemmistolaiselle on mahdotonta ymmärtää, että euro, liberaali kapitalismi ja mamutus eivät millään muotoa sovi samaan kuvaan hyvinvointivaltion ja kaikille kansalaisille avoinna olevan ilmaisen koulutuksen kanssa.

Uusi sukupolvi ymmärtää asian paremmin. Heillä ei ole sitä elämänkokemusta elämän ja yhteiskunnan parantumisesta. Monella noin kolmekymppisellä ei ole kokemusta mistään muusta kuin talouden heikkenemisestä ja leikkauksista oman aikuisikänsä ajalta. Se ei todellakaan vahvista yhteiskunnallista koheesiota.

[jka]

Henkilökohtaisen mielipiteeni mukaan Suomessa ihmisten välinen luottamus ja erityisesti luottamus yhteiskunnallisiin instituutioihin on selvästi laskenut sen jälkeen kun Suomea alettiin laittaa EU-jäsenyyden vaatimaan kuosiin ja toimintatapoja muuttaa siihen suuntaan. Ei, minulla ei ole mitään todisteita tälle asialle, kyse on mielipiteestä.

Todisteena käy varmaankin pelkästään äänestysaktiivisuuden väheneminen. Kaukana ollaan 1970-80- lukujen 75%-85% äänestysaktiivisuudesta. Kaiken lisäksi väestö on oleellisesti vanhentunut ja vanhat ihmiset tyypillisesti äänestää aktiivisemmin kuin nuoret mutta silti äänestysinto on laskenut. Eli ikäkorjattuna se on suorastaan romahtanut.

Mitä on lukenut tutkimuksia miksi ihmiset ei äänestä niin vastaukset liittyy järjestään siihen että ei ne poliitikot aja kuitenkaan minun asiaa. Eli kyllä se luottamus yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen on laskenut melkoisesti 1980-luvun lopulta alkaen.

[tyhmyri]

^Erittäin hyvä pointti. Äänestysaktiivisuuden lasku on vahvasti yhteydessä niihin toimenpiteisiin, joita EU- ja eurojäsenyys ovat edellyttäneet.

Nuorten ikäryhmien näkemys siitä, että eivät ne poliitikot kuitenkaan heidän asiaansa aja on aika mainiosti tullut esiin pätkätöiden, nollatuntisopimusten ja heikentyneen syntyvyyden yhteydessä. Ei kannata kuunnella mitä suu puhuu vaan seurata mitä kädet tekevät. Poliitikkojen kädet tekevät temppuja, jotka heikentävät sosiaalista liikkuvuutta ja heikentävät yhteiskunnallista koheesiota.

Suomessa politiikka on Paavo Lipposen hallituksista alkaen (viimeistään) ollut johdonmukaista perinteisen kansalaisyhteiskunnan alasajoa.

[sr]

Kysytäänpä näin, onko mielestäsi Suomessa luottamus ihmisten välillä laskenut vaikkapa 80-lukuun verrattuna, kun kristinuskoon uskovien määrä on vähentynyt ja uskonnottomien määrä on kasvanut?

Vaikka et asiaa minulta kysynyt, niin väitän luottamuksen laskeneen.

Henkilökohtaisen mielipiteeni mukaan Suomessa ihmisten välinen luottamus ja erityisesti luottamus yhteiskunnallisiin instituutioihin on selvästi laskenut sen jälkeen kun Suomea alettiin laittaa EU-jäsenyyden vaatimaan kuosiin ja toimintatapoja muuttaa siihen suuntaan. Ei, minulla ei ole mitään todisteita tälle asialle, kyse on mielipiteestä.

Olisikohan tässä kyse siitä, että aika kultaa muistoja. Silloin kultaisella 1970-1980-luvulla elettiin sitä suomettumisen aikaa, kun poliittinen johto vehtaili suomalaisten kannalta paljon vaarallisemman tahon kuin EU:n kanssa.

Suomalaisilla oli, monesti ihan syystäkin, aika heikko luottamus omaan yhteiskuntaansa ja oman viiteryhmänsä ulkopuolisiin aina jonnekin 1956 yleislakkoon saakka. Sen jälkeen Suomessa aloitettiin niin sanotun hyvintointiyhteiskunnan ja kaikille mahdollisen koulutusjärjestelmän rakentaminen.

Suomessa, kuten monessa muussakin läntisessä maassa, hyvinvointiyhteiskunnan ja koulutuksen kehittämisen suurin motivaattori oli suuri ja vahva kommunismin pelko. Ilman tuota ulkoista painetta noin tuskin olisi käynyt.

Nythän mitään ulkoista syytä omasta kansasta huolehtimiseen ei ole. Se on valitettavasti myös näkynyt toteutetussa politiikassa.

Niin, siinä olet oikeassa, että politiikan painopiste on siirtynyt reippaasti oikealle NL:n romahtamisen (ja sitä myötä kommunismin uhkan katoamisen) myötä. Ja tämä on tosiaan johtanut tuloerojen kasvuun (ei vain Suomessa, vaan suunnilleen kaikkialla muuallakin). Viitaten tuohon jka:n esiintuomaan äänestysaktiivisuuden laskuun tämä liittyy ns. yhden vaihtoehdon politiikkaan, joka meni läpi 1990-luvulla. Kylmän sodan aikana oli ainakin periaatteessa olemassa toinen vaihtoehto laissez-faire kapitalismille, ja tämä painoi Suomessakin sitten kääntämään kelkkaa sinne hyvinvointivaltion ja tasaisen tulonjaon puoleen ja johti siten korkeaan sosiaaliseen koheesioon. Nyt äänestäjät eivät näe kenenkään ajavan enää tuota mallia, vaan kaikki puolueet ovat enemmän tai vähemmän samaa linjaa, mikä tietenkin johtaa äänestäjien apatiaan.

Ihmisten asenteiden reagointi muuttuneeseen tilanteeseen kestää aika kauan. Parhaimmillaan tuon muutoksen vaikeutta kuvastaa se, että monelle perinteiselle vasemmistolaiselle on mahdotonta ymmärtää, että euro, liberaali kapitalismi ja mamutus eivät millään muotoa sovi samaan kuvaan hyvinvointivaltion ja kaikille kansalaisille avoinna olevan ilmaisen koulutuksen kanssa.

Mamutuksen suhteen tuo varmaan pätee, mutta kyllä uskon monenkin tavallisen kansalaisen olevan tietoinen siitä, että liberaali kapitalismi ei mene yksiin hyvinvointivaltion kanssa. Euro ei suoranaisesti sodi vasemmistolaisuutta vastaan, mutta toki siinä muodossa, jossa euro nykyään on toteutettu, se niin tekee.

Uusi sukupolvi ymmärtää asian paremmin. Heillä ei ole sitä elämänkokemusta elämän ja yhteiskunnan parantumisesta. Monella noin kolmekymppisellä ei ole kokemusta mistään muusta kuin talouden heikkenemisestä ja leikkauksista oman aikuisikänsä ajalta. Se ei todellakaan vahvista yhteiskunnallista koheesiota.

No, en menisi vetämään turhan pitkiä johtopäätöksiä siitä, mikä tilanne on juuri nyt 2008:n romahduksen jäljiltä. Itse aloitin aikuiselämäni 1990-luvun laman aikoihin ja aika synkät olivat lyhyen aikavälin näkymät silloinkin. Työttömyyskin pyöri ihan eri tasolla kuin nykyisin (pahimmillaan käytiin 16%:ssa). Itseäni henkilökohtaisesti se lama ei tosin ehtinyt rapata hyvin kovasti, koska olin opiskelijana ne pahimmat vuodet ja sitten 1990-luvulla maa lähtikin jo nousuun. Mutta vielä 2002 Suomessa oli enemmän työttömiä kuin esim. 2010.

Itse sanoisin, että tuo ihmisten kuva yhteiskunnan parantumisen pysähtymisestä liittyy tulonjakoon. Absoluuttisesti Suomessa menee edelleen sekä kansainvälisesti että Suomen historian suhteen erinomaisesti. BKT/henki on luokkaa kaksinkertainen siihen verrattuna, mitä se oli silloin 1980-luvun lopulla. Se, ettei tästä valtavasta rikkaudesta saada luotua hyvinvointia kaikille (tai siis kun asiaa katsotaan absoluuttisesti, niin saadaan, mutta koska ihmiset katsovat suhteellisesti asiaa, niin heistä tuntuu, ettei saada), ei johdu mistään mamuista, vaan puhtaasti siitä, että tulonjako on muuttunut. Gini-indeksi oli Suomessa 20% 1980-luvun lopussa laskettuaan sinne 1960-luvun yli 30%:sta. Nyt se on taas noussut yli 25%:n. Ei siis ole sattumaa, että juuri 1980-luvun loppua pidetään sinä kultaisena aikana, jonne haluttaisiin palata takaisin. Se ei johdu siitä, että silloin oltiin absoluuttisesti rikkaampia kuin ollaan nyt (kuten sanoin BKT/henki on nyt luokkaa tuplat), vaan siitä, että yhteiskunnan jakautuminen oli silloin vähäisempää. Suosittelen katselemaan käppyröitä tuolla linkittämälläni Tilastokeskuksen sivulla.

[siviilitarkkailija]

Kommunismin uhka ei ole kadonnut mihinkään. Itseasiassa Kiina osoittaa että voittaakseen maailmantalouden piikkipaikan, valtio voi olla kommunistinen. Oikeastaan markkinoiden vihamielinen ja työläisten hyvinvoinnista piittaamaton hallinto edellyttää sitä. Äärioikeisto joutuu neuvottelemaan työväen kanssa ehdoista siinä missä kommunismi sanelee. Itseasiassa sosialistinen suunnitelmatalous on pahin tuloerojen tuottaja. Mutta valhemediassa luonnollisesti syytetään oikeistoa.

[sr]

Kommunismin uhka ei ole kadonnut mihinkään. Itseasiassa Kiina osoittaa että voittaakseen maailmantalouden piikkipaikan, valtio voi olla kommunistinen.

Et selvästikään ole koskaan käynyt Kiinassa. Kiina ei ole taloudeltaan kommunistinen. Poliittisesti se on toki yksipuoluejärjestelmä, mutta kun puhutaan "kommunismin uhasta", niin ei todellakaan tarkoiteta sitä, että ihmisiä erityisesti houkuttaisi se, että maa siirtyy diktatuuriin, vaan kommunismin houkutus on sen talouden järkkäämisessä, joka, jos toimisi, olisikin paljon parempi kuin kapitalismi. Churchill sanoi muistaakseni, että kommunismi on hieno taloussysteemi, mutta ihminen on vain väärä laji sitä toteuttamaan (muurahaiset ja mehiläiset sen sijaan pyörittävät sitä erinomaisesti).

Oikeastaan markkinoiden vihamielinen ja työläisten hyvinvoinnista piittaamaton hallinto edellyttää sitä.

No, ei edellytä. Markkinoiden käyttö hyödykkeiden jakamiseen on ristiriidassa koko kommunistisen ideologian kanssa.

Äärioikeisto joutuu neuvottelemaan työväen kanssa ehdoista siinä missä kommunismi sanelee. Itseasiassa sosialistinen suunnitelmatalous on pahin tuloerojen tuottaja. Mutta valhemediassa luonnollisesti syytetään oikeistoa.

Tuolle väitteellesi näkisin mielelläni jotain tukea. Toistan vielä, että Kiinan talous ei (pääosin) pyöri sosialistisen suunnitelmatalouden periaatteilla, vaan vapaan markkinatalouden. On siellä toki vielä joitain valtion omistamia tuotantolaitoksia, mutta näiden merkitys maan taloudessa on pieni ja vähenemään päin.

Mitä tuohon ensimmäiseen lauseeseesi tulee, niin onko väitteesi, että äärioikeistossa ei ole työväkeä?

[Lalli IsoTalo]

Suomessa, kuten monessa muussakin läntisessä maassa, hyvinvointiyhteiskunnan ja koulutuksen kehittämisen suurin motivaattori oli suuri ja vahva kommunismin pelko. Ilman tuota ulkoista painetta noin tuskin olisi käynyt.

Jään sulattelemaan tätä ajatusta, joka saattaa hyvinkin pitää paikkansa. Olisiko mitään lähdeviitteitä tai sensellaisia?

[siviilitarkkailija]

Markkinoiden käyttö hyödykkeiden jakamiseen on ristiriidassa koko kommunistisen ideologian kanssa.

huoh...kommunistinen suunnitelmatalous jakaa hyödykkeitä ilman markkinatalouden itseohjausmekanismeja, hyvinkin ideologiselta markkinapohjalta. Kuka mölisee kovimmin, saa eniten.


ärioikeisto ei oikein voi olla työväkeä vaan omistava ja vastuullinen sijoittaja joka valvoo rahan kulkua ja tuottoa. Jos on työläinen, ei voi olla ihan pelkän ajanpuutteen takia, oikea äärioikeistolainen. Itseään voi toki yrittää pitää äärioikeistolaisena, vähän niinkuin rahvas mielellään pitää itseään parempana kuin oikeasti on. Äärimmäisenä oikealla on yksityinen raha joka hallinnoi voimankäyttöä. Tietysti jonkun mielestä omistusten valvonta käy työstä, mutta jos on niin paljon(tai vähän) rahaa että tietää kuinka paljon omistaa, ei voi olla äärimmäisen oikeistolainen koska ei omista "tarpeeksi".

Kun Helmut Smith kysyi Den Xiao Pingiltä, kumpikin oli kova tupakkamies, että "Ohjelmanne ei taida olla kovinkaan kommunistinen", johon Deng tumppasi tupakan ja sanoi :"So What?". No poliittisesti Kiina on kommunistinen. Yrityspoliittisesti...näää kapitalistitulkinnallinen. Se ei anna yrittämisen vapauksia kaikille. Se ei hyväksy finanssipolitiikan sääntöjä (pitää yuanin arvon keinotekoisesti alhaalla jne).

[Uimakoulutettava]

Etninen yhtenäisyys

... etninen monimuotoisuus heikentää sosiaalista pääomaa ja saa luottamuksen rakoilemaan paitsi eri ihmisryhmien välillä, myös kunkin ryhmän sisällä. Ihmiset vetäytyvät kuoreensa - asioita ei tehdä yhdessä, ystäviä ja poliittista aktiivisuutta on vähemmän ja televisiota katsotaan enemmän. Äkillisen muuttoaallon seuraukset ovat ikäviä. Vahvan sosiaalisen pääoman maat ovat yleensä etnisesti yhtenäisiä tasa-arvoisia demokratioita.

Tämä eli Suomi on rasismia.

Harvardin professori on rasismia.

Lääkkeeksi rasismiin sopii aluksi 30 000 nuorta miestä Ruotsista eli Lähi-idästä ja Afrikasta turvapaikanhakijoina, sitten 5000-10000 vuodessa.

Jos ei rasismi hellitä, tarvitaan entistäkin suurempia kerta-annoksia ja niille Eurostoliiton maille, jotka eivät tiedosta oikein, on tarjolla pakkohoitoa.

Edit.

PS.

Demokratia on rasismia.

Sosiaalinen koheesio on rasismia.
Islamilainen valtiomuoto on Monikulttuuria!

[Ernst]

Suomessa, kuten monessa muussakin läntisessä maassa, hyvinvointiyhteiskunnan ja koulutuksen kehittämisen suurin motivaattori oli suuri ja vahva kommunismin pelko. Ilman tuota ulkoista painetta noin tuskin olisi käynyt.

Jään sulattelemaan tätä ajatusta, joka saattaa hyvinkin pitää paikkansa. Olisiko mitään lähdeviitteitä tai sensellaisia?

En osaa toisen puolesta sanoa mitään relevanttia. Veikkaisin kuitenkin sitä hevosta, jonka kyljessä lukee teesi, että on rationaalista panna kersat kouluun oppimaan jumalanpelon lisäksi aritmetiikkaa, geometriaa, puu- ja metallitöitä, lukemista ja laulua...Motiivi olisi enempi positiivinen; jos heikompiosaisista huolehditaan kunnolla ja jokaisella on ainakin mahdollisuus oppia, niin kalliin koneen ohjaimiin ei tule ihan tumpeloita. Suomalaisen työpsykologian alku on jäljitettävissä suurelta osalta VR:n psykotekniseen laboratorioon (TJSP).  Amerikoissa lähdettin samalle polulle, kun ei haluttu antaa kalliita sotakoneita tumpeloiden rikottaviksi.

Kommunismin pelon vaikutusta ei silti sovi epäillä. Jokainen sivistynyt tuntee osittain fiktiivisen tarinan eräästä kirjailijasta, joka joutui Los Angelesin postitoimessa kuuntelemaan luentoa aiheesta kuinka jokainen ripeästi lajiteltu kirje oli vastaisku hiipivälle kommunismille.

Pelottelu on yksi hyvä keino motivoida ihmistä ponnistelemaan.

[Saturnalia]

Suomessa, kuten monessa muussakin läntisessä maassa, hyvinvointiyhteiskunnan ja koulutuksen kehittämisen suurin motivaattori oli suuri ja vahva kommunismin pelko. Ilman tuota ulkoista painetta noin tuskin olisi käynyt. Nythän mitään ulkoista syytä omasta kansasta huolehtimiseen ei ole. Se on valitettavasti myös näkynyt toteutetussa politiikassa.

Samasta syystä kristinusko pysyi suosittuna oikeiston piirissä 90-luvun alkuun saakka. Tuo aikakausi opetti rivien välissä asenteen, jossa kristinuskoon suhtauduttiin pragmaattisesti, poliittisena vastavoimana, työkaluna. Kysymys henkilökohtaisesta uskosta oli toisarvoinen. Kommunismin pelko oli varmasti suuri syy pitää yllä silloista koheesiota. Koheesion päästäminen kasvamaan olisi tarkoittanut vasemmiston jo suuren kannatuksen lisääntymistä lisää. Ilman vakavasti otettavia kilpailevia aatteita liberalismilla tuskin on syytä estää yhteiskuntaa luisumasta räikeään eriarvoisuuteen. Jos kansallismielisyyden nousu muodostaa jälleen riittävän pelon hallituksen keskuudessa, niin meistä kaikista saattaa tulla jälleen ystäviä.

Tämä pyrkimys hallita poliittista vasemmistoa tarjoamalla kansalle hyvinvointiyhteiskunta taisi saada alkunsa vasemmiston suurmenestyksestä 60-luvulla. Hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen oli oikeiston ainoa keino taistella vasemmistoa vastaan, estää vasemmistoa saamasta liian suurta poliittista valtaa maassa. Kansan pitäminen tyytyväisenä hallitsi sen äänestyskäyttäytymistä. Tuohon aikaan puolueilla ei kerta kaikkiaan ollut varaa päästää eriarvoisuutta kasvamaan ja koheesiota murenemaan, se olisi tietänyt lisää ääniä vasemmistolle joka jo ennestään oli suuri ja vahva.

On hieman nihilistinen ja ikävä ajatus kieltämättä, että niin moni suuri asia kuten kristinuskon ja oikeiston liitto 90-luvulle asti, hyvinvointiyhteiskunta, yhteiskunnan koheesio, kansallismielisyys olikin vain loppukädessä poliittinen keino pitää vasemmisto kurissa ilman että noilla ideoilla olisi ollut omaa arvoa. Että lihat siinä Väiskin lihatiskissä olivat sinänsä merkityksettomiä, mutta kun Väiskin lihatiskistä tehtiin televisiomainos joka näkyi Virossa, niin silloin lihoilla oli tarkoituksensa. Reaalipolitiikka ei ole romanttista.

[jka]

Niin, siinä olet oikeassa, että politiikan painopiste on siirtynyt reippaasti oikealle NL:n romahtamisen (ja sitä myötä kommunismin uhkan katoamisen) myötä. Ja tämä on tosiaan johtanut tuloerojen kasvuun (ei vain Suomessa, vaan suunnilleen kaikkialla muuallakin). Viitaten tuohon jka:n esiintuomaan äänestysaktiivisuuden laskuun tämä liittyy ns. yhden vaihtoehdon politiikkaan, joka meni läpi 1990-luvulla. Kylmän sodan aikana oli ainakin periaatteessa olemassa toinen vaihtoehto laissez-faire kapitalismille, ja tämä painoi Suomessakin sitten kääntämään kelkkaa sinne hyvinvointivaltion ja tasaisen tulonjaon puoleen ja johti siten korkeaan sosiaaliseen koheesioon. Nyt äänestäjät eivät näe kenenkään ajavan enää tuota mallia, vaan kaikki puolueet ovat enemmän tai vähemmän samaa linjaa, mikä tietenkin johtaa äänestäjien apatiaan.

Syy apatiaan on tasan päinvastainen. Uskallan väittää että ihmiset ei todellakaan halua enää lisää "hyvinvointivaltiota" joka päättää ihmisten asioista vaan päinvastoin vähemmän sitä ja sensijaan vapautta päättää itse omista asioistaan.

Jos meillä julkinen sektori on melkein 60% BKT:sta ja koko maailmassa suurin niin tuosta ei yksinkertaisesti voida enää lisätä julkista sektoria. Olemme törmänneet julisen sektorin absoluuttiseen maksimiin. Tästä huolimatta kaikki poliittiset puolueet ajaa julkisen sektorin ja verotaakan kasvattamista entisestään. Ei ihmiset ole niin tyhmiä että uskoisi tuohon paskaan enää. Tälle ei ole oikeaa vaihtoehtoa olemassa ja tämä on yksi syy apatiaan.

Äänestysaktiivisuus ei ollut maksimissa 1980-luvun lopussa, vaan 1960-luvulla. Historian korkein eduskuntavaalien äänestysaktiivisuus oli vuonna 1962 85.1%. Se gini-kerroinkin oli 1960-luvulla suurin mitä Suomen lähihistoriassa on ylipäätään ollut. Eli äänestysaktiivisuus ja gini-kerroin ei siis korreloi millään tavalla.

Kyse on puhtaasti siitä että voiko äänestämisellä ylipäätään vaikuttaa. 1960-luvulla pystyi vaikuttamaan. Enää ei voi, eikä kyse ole tulonjaosta tai edes siitä haluaako lisää vapaata markkinataloutta tai vähemmän sitä. Tai siitä että haluaako lisää maahanmuuttoa tai vähemmän sitä. Haluat mitä tahansa niin äänestämällä et voi asiaan vaikuttaa toisin kuin 1960-luvulla.

Eli ihmiset haluaa ainoastaan lisää valtaa itselleen päättää omista asoistaan. Mikään yksittäinen syy ei tähän liity koska ihmiset ei voi äänestämällä vaikuttaa edes täysin päinvastaisiin asioihin millään tavalla.

Sanoisin että suurin syy on globalisaatio ylipäätään. Kaikki oleelliset asiat on maailmanlaajuisia. Niihin ei yksinkertaisesti voida vaikuttaa poliittisen päätöksenteon keinoin. Olemme pelkkiä lastuja laineilla ja kukaan ei kykene enää kontrolloimaan mitään. Tulevaisuus tuo tullessaan mitä tuo mutta me emme enää kykene konkreettisesti luomaan sitä tulevaisuutta jonkun vision pohjalta kuten viellä 1960-luvulla meillä oli selkeä visio nykyisestä hyvinvointivaltiosta. Tällä hetkellä meillä ei ole mitään visiota minkälainen Suomi pitäisi olla 50 vuoden päästä. Jos ei ole edes visiota, puhumattakaan että äänestämällä voisit vaikuttaa vision toteutumiseen niin seurauksena on luonnollisesti apatia ja hidas näivettyminen.

[Profit]

Jos on työläinen, ei voi olla ihan pelkän ajanpuutteen takia, oikea äärioikeistolainen. Itseään voi toki yrittää pitää äärioikeistolaisena, vähän niinkuin rahvas mielellään pitää itseään parempana kuin oikeasti on. Äärimmäisenä oikealla on yksityinen raha joka hallinnoi voimankäyttöä. Tietysti jonkun mielestä omistusten valvonta käy työstä, mutta jos on niin paljon(tai vähän) rahaa että tietää kuinka paljon omistaa, ei voi olla äärimmäisen oikeistolainen koska ei omista "tarpeeksi".

Voi olla oikeistolainen osakesäästäjä ja siivooja esimerkiksi. Voimankäyttökin on rahasta erillinen systeemi. Osittain toki rahan hallinnoima, mutta jos raha ja pyssy tappelee, niin raha aina häviää. Maailmaa hallitaan armeijoilla, jotka on vain sen noin muutama prosentti BKT:stä. Huomattavasti köyhempi diktatuuri voi haastaa rikkaampaa demokratiaa, koska voi vaan laittaa pyssyihin isomman osuuden kakusta.

[sr]

Syy apatiaan on tasan päinvastainen. Uskallan väittää että ihmiset ei todellakaan halua enää lisää "hyvinvointivaltiota" joka päättää ihmisten asioista vaan päinvastoin vähemmän sitä ja sensijaan vapautta päättää itse omista asioistaan.

Jos meillä julkinen sektori on melkein 60% BKT:sta ja koko maailmassa suurin niin tuosta ei yksinkertaisesti voida enää lisätä julkista sektoria. Olemme törmänneet julisen sektorin absoluuttiseen maksimiin. Tästä huolimatta kaikki poliittiset puolueet ajaa julkisen sektorin ja verotaakan kasvattamista entisestään. Ei ihmiset ole niin tyhmiä että uskoisi tuohon paskaan enää. Tälle ei ole oikeaa vaihtoehtoa olemassa ja tämä on yksi syy apatiaan.

Ei kyse ole niinkään julkisen sektorin (eli julkisen palvelutuotannon) lisäämisestä, vaan kasvaneiden tuloerojen tasaamisesta. Se, että rikkaalta annetaan köyhälle ei todellakaan vähennä ihmisten vapautta päättää omista asioista, vaan todennäköisesti enemminkin päinvastoin.

Äänestysaktiivisuus ei ollut maksimissa 1980-luvun lopussa, vaan 1960-luvulla. Historian korkein eduskuntavaalien äänestysaktiivisuus oli vuonna 1962 85.1%. Se gini-kerroinkin oli 1960-luvulla suurin mitä Suomen lähihistoriassa on ylipäätään ollut. Eli äänestysaktiivisuus ja gini-kerroin ei siis korreloi millään tavalla.

En sanonut noiden korreloivan. Sanoin sen korreloivan, että onko valitulle politiikalle vaihtoehtoja vai ei. 1960-luvulla kommunismi oli selvästikin vaihtoehto markkinataloudelle ja siksi ihmiset äänestivät vilkkaasti.

Sanoisin että suurin syy on globalisaatio ylipäätään. Kaikki oleelliset asiat on maailmanlaajuisia. Niihin ei yksinkertaisesti voida vaikuttaa poliittisen päätöksenteon keinoin. Olemme pelkkiä lastuja laineilla ja kukaan ei kykene enää kontrolloimaan mitään.

Tästä olen samaa mieltä. Globaali talous vaatisi vastapainokseen globaalin poliittisen järjestelmän. Nykysysteemissä suvereenit kansallisvaltiot ovat globaalin talousjärjestelmän vietävinä ilman mahdollisuutta vaikuttaa siihen, miten hommaa pyöritetään.

[Profit]

Tästä olen samaa mieltä. Globaali talous vaatisi vastapainokseen globaalin poliittisen järjestelmän. Nykysysteemissä suvereenit kansallisvaltiot ovat globaalin talousjärjestelmän vietävinä ilman mahdollisuutta vaikuttaa siihen, miten hommaa pyöritetään.

Koskee lähinnä Eurooppaa, missä kansallisvaltiot on heikkoja.

[tyhmyri]

On hieman nihilistinen ja ikävä ajatus kieltämättä, että niin moni suuri asia kuten kristinuskon ja oikeiston liitto 90-luvulle asti, hyvinvointiyhteiskunta, yhteiskunnan koheesio, kansallismielisyys olikin vain loppukädessä poliittinen keino pitää vasemmisto kurissa ilman että noilla ideoilla olisi ollut omaa arvoa. Että lihat siinä Väiskin lihatiskissä olivat sinänsä merkityksettomiä, mutta kun Väiskin lihatiskistä tehtiin televisiomainos joka näkyi Virossa, niin silloin lihoilla oli tarkoituksensa. Reaalipolitiikka ei ole romanttista.

Reaalipolitiikasta ei voi puhua ilman, että puhuu valtakunnankansleri Otto von Bismarckista. Ajatus siitä, että valtio tarjoaa kansalaisille koulutusta, terveydenhoitoa, eläkkeitä ja kaikenlaista muuta hyvää on kotoisin arkkivanhoillisesta keisarillisesta Saksasta.

Sozialdemokratische Partei Deutschlands (perustettu 1863) alkoi 1870-luvulla tulla pelottavan suosituksi puhumalla työväestön oikeuksista, eläkkeistä ja siitä, että köyhätkin tarvitsevat terveydenhoitoa ja sitä pitäisi köyhille antaa. Valtakunnankansleri von Bismarck ja hänen hallituksensa eivät keksineet muuta keinoa estää vallankumouksellisen vasemmiston nousua kuin valtiollisen, kansallismielisen hyvinvointivaltion perustamisen. von Bismarck käytännössä toteutti merkittävimmät SPD:n sosiaalipoliittiset tavoitteet, mikä torppasi vasemmiston nousun pitkäksi aikaa (vasta hävitty ensimmäinen maailmansota avasi ovet uudelleen vasemmiston nousulle). Lisäksi saksalaisten kansallismielisyys kasvoi ja keskinäinen luottamus lisääntyi. Tarjosihan keisari (eli Saksan valtio) työväestölle monta asiaa, jotka aikaisemmin olivat vain rikkaiden oikeuksia.

Valtakunnankansleri ja hänen hallituksensa eivät pelkästään torpanneet vallankumouksellisen vasemmiston etenemistä. Lisäksi he tietoisesti pyrkivät rakentamaan isänmaallista ja vahvaa Saksaa, jonka kansa luottaa johtajiinsa. Toisin sanoen he halusivat lisätä yhteiskunnallista ja sosiaalista koheesiota.

Myöhemmin sosiaalisilla uudistuksilla estettiin vasemmiston eteneminen meren takana. Suuren laman eli 1930-luvun laman aikana USA:ssa toteutettujen sosiaalisten ja taloudellisten uudistusten vahvana moottorina oli USA:n yhteiskunnan rauhoittaminen ja vasemmiston kannatuksen nousun estäminen. Rooseveltin New Deal onnistui tempussa todella hyvin. Kannattaa muistaa, että Jenkkilän demokraatit olisivat meidän poliittisella kartalla jossain keskustan liberaalisiiven eli Sipilän ja Rehnin tienoilla.

Toisen maailmansodan jälkeen sama tarve oli monessa Euroopan maassa.

[tyhmyri]

Globaali talous vaatisi vastapainokseen globaalin poliittisen järjestelmän. Nykysysteemissä suvereenit kansallisvaltiot ovat globaalin talousjärjestelmän vietävinä ilman mahdollisuutta vaikuttaa siihen, miten hommaa pyöritetään.

Ei välttämättä. Myös Euroopassa on hyviä esimerkkejä siitä kuinka kansallisvaltiot ovat kyenneet pitämään puolensa. Eurooppalaisista maista Ruotsi, Tanska ja Sveitsi ovat kyenneet pitämään puolensa vaikka pieniä maita ovatkin. Saksa on sitten toinen luku, mutta Saksa onkin maksattanut omat kustannuksensa muilla mailla kuten Suomella.

Norjaa en käytä esimerkkinä koska öljy.

Pienistä maista, jotka ovat kyenneet hoitamaan asiansa todella hyvin, voi Ruotsin, Tanskan ja Sveitsin lisäksi mainita Singaporen ja Uuden Seelannin. Tosin kieltämättä Singapore ei ole mikään demokratian mallimaa.

Kaikki mainitsemani maat ovat esimerkkejä maista (osa jopa EU-jäseniä), jotka kykenevät hoitamaan asioitaan hyvin ja oma-aloitteisesti niissä samoissa globaaleissa paineissa, jotka saavat Suomen näyttämään ajopuulta.

[Kynämies]

Jos sitten mennään siihen, minkä asioiden itse uskon olevan toimivia sosiaalisen koheesion luojia jälkiteollisessa yhteiskunnassa, niin se on ennen kaikkea se luottamus kansalaisten keskuudessa siihen, etteivät toiset kansalaiset huijaa heitä

Kas. Tässä jo monet ehtivätkin mukavasti ruotia aihetta monelta kantilta, hyvää analyysiä. Aloitusviestissä tosin pisti hiukan silmään tuo luottamukseen keskittyminen sosiaalisen koheesion mittarina.

Lähtöolettama luotettavuudesta ampuu nähdäkseni hiukan harhaan. Otetaan esimerkiksi vaikka perheenjäsenten välillä vallitseva yhteishenki. Sukulaissiteet ovat tyypillisesti vahvoja, mutta eivät kuitenkaan itseoiketetusti takaa ryhmän sisäistä luottamusta. Juopotteleva Arska-veli ei saa auton avaimia lainaan, mutta tulipalon iskiessä pojan voisi pelastaa omasta hengestä välittämättä kuin elokuvissa konsonaan. Arska on hyvä jätkä. Mitä nyt putkassa istuu silloin tällöin, on kuitenkin hauska tarinaniskijä ja sentään sukua. Toista tuetaan tarpeen tullen, mutta luottoa alkoholistituttuun ei tarvitse tuntea.

Mitä pienempi ryhmä, sitä helpommin yhteinen sävel löytyy, jos on löytyäkseen. Perhepiirissä pelkkä veriside monesti riittää, työyhteisössä tai vaikka futisseurassa viinastelevan Arskan metkuja ei ahkera veli välttämättä enää hyväksyisikään. Sukua tai ei, matsi pitää voittaa ja kaupat lyödä lukkoon ajallaan. Maanantaimaistissa puuhastelu iskee kiilaa yhteisön toimintaan ja vahingoittaa ryhmää.
Kun sitten mennään kansakunnan tasolle, perheet, työtiimit ja harrastukset jäävät auttamatta liian rajatuiksi ilmiöiksi. Tarvitaan uusia, laajempia käsitteitä joiden taakse voi asettua. Ihmiset ovat yksilöitä ja kuta laajempi piiri, sen suurempi todennäköisyys löytyy sille, että erilaiset arvot, näkemykset ja toimintamallit törmäävät.

Katsotaan nyt vaikka Euroopan Unionia. Yksittäiset jäsenmaat ajavat härskisti omaa etuaan (paitsi eräs mallioppilas, huhu puhuu), eivätkä koe solidaarisuutta ryhmän toisessa laidassa olevia valtioita kohtaan, vaikka johdon keskuudessa on kovasti puffattu yhtenäisyyttä vetoamalla jäsenmaihin kaikenkarvaisilla tarinoilla vaikutusvallasta, ihmisarvoista, taloudesta tai arvaamattomasta hirviödiktaattorista ihan tuossa naapurissa joka heti huomenna on hyökkäämässä.
Liima on heikkoa ja koko kolossi natisee liitoksissaan. Britit päättivät jo lähteä, Ranskassa EU-skeptinen Le Pen sai hopeaa presidenttipelissä, Hollannissa Wilders kirii kärkipuoluetta, Suomessa muhii puhtaat persut, Puolassa siirtolaisprojekteilla pyyhitään hanuri ja Kreikassa saanee jo turpaan jos EU:ta kehaisee kadulla. Euroopanlaajuinen yhteishenki on pahasti kateissa.

Sosiaalinen koheesio muodostuu monesta tekijästä. Mieleen tulee nyt äkkiseltään uskonnot, ideologiat, ulkoiset uhat, kulttuuritausta, sosioekonominen tila, yhteisön koko, tunnesiteet, (kansallis)identiteetti ja etnisyys. Muitakin varmasti on. Ihmisiä voi yhdistää monella tapaa, riippuen ryhmän koosta.
Monesti nämä teemat ovat kietoutuneita toisiinsa. Kulttuuritausta ja uskonto menevät helposti päällekkäin. Länsimaissa kristinuskolla on ollut merkittävä merkitys kulttuurin kehittymiseen, vaikka aktiivinen uskonnollisuus onkin vähentynyt huomattavasti sitten paavien mahtiaikojen. Arabeilla taas islam näkyy ja tuntuu edelleen. Intiassa hindut ovat kovassa huudossa, kastiajattelu elää ja voi paksusti. Kansallisidentiteetin ja ulkoisten uhkien vuorovaikutus lienee myös selvää pässinlihaa. Rikkaat kilistelevät skumppaa keskenään, rahvas saunakaljoja. Tavat ovat samat, mutta varallisuus vaikuttaa osallistujiin. Ja niin edelleen.

Uskonto on täten vain työkalu muiden joukossa tässä yhteydessä. Olen tosin edelleen sitä mieltä, että se on tehokas ja hyödyllinen keino koheesion kehittämiseen. Uskonnoilla kun sattuu olemaan sellainen erityispiirre, että vaikka sekaan mahtuu huikeita tarinoita kalojen kloonaamisesta ja neitsytparviparatiiseista joihin keskittyminen on täysin toisarvoista, ne opettavat lisäksi moraalia. Onko fiksua tappaa tai varastaa? Mitä hyveitä korostaa elämässä ja miten?
Tähän loogisesti ajatteleva ihminen toki toteaa, että ei etiikkaan tarvitse sotkea uskontoa. Antiikin Kreikan filosooffit estraadille ilman turhia teologien lisukkeita ja sillä sileä.

Valitettavasti ihminen ei kuitenkaan tyypillisesti ole rauhallinen, looginen ja altruistinen olento, vaan pikemminkin hyvin tunnepitoinen, epäjohdonmukainen ja itsekeskeinen. Yksilöt ovat asia erikseen, oleellista on tarkastella ihmisten käyttäytymistä massoina, kun puhutaan koheesiosta valtiotasolla.
Kommunismia fanittaa tänäkin päivänä melkoinen joukko ihmisiä, vaikka alkeellisenkin historiantuntemuksen avulla on helppo ymmärtää minkälaisiin silmittömiin raakuuksiin se on johtanut. Kun aatteen palo on vahva, epämiellyttävät faktat sysätään syrjään merkityksettöminä. Parhaimmillaankin koetaan, että tällä kertaa se -ismi toimii.
Samaa sarjaa ovat modernin monikulttuurin ihannoijat, jotka tosissaan uskovat väreilevään yhteiseloon. Näitäkin on. Kulttuurikonfliktien seurauksena puhjenneet väkivallanteot ja raiskaustilastot eivät merkitse näille ihmisille mitään. Silmät kiiluen keskitytään omaan utopiaan ja pahimpien fanaatikkojen joukossa näkeekin välillä aika rankkoja älyllisiä nyrjähdyksiä kun asioita selitellään parhain päin.
Anarkistit taasen hakkaavat hurmoksessa Hampurissa ikkunoita ja ihmisiä vastustaessaan eliitin porsastelua vaikka järki voisi väittää, ettei touhulla ole minkään valtakunnan vaikutusta pukupamppujen asenteisiin saati päätöksentekoon. Herrat korkeintaan laittavat lisää natsifassistia kaduille pamputtamaan punamustaa urheaa työväen marttyyriä. Mitähän oli tarkoitus saavuttaa ja sanoa polttamalla autoja?

Kyse on siis siitä, että ihminen ajautuu hyvin herkästi - syystä tai toisesta - tekemään näennäisen järjettömiä asioita. Puhtaasti uskoen ajamansa asian erinomaisuuteen, oli kyseessä sitten uusi uljas sosialismin aikakausi tai salafistinen kalifaatti. Tätä inhimillistä taipumusta kannattaa siten ohjata johonkin rakentavaan toimintaan kauppojen ryöstelyn sijasta, moraalisesti kestävältä pohjalta. Länsimaissa kristinuskolla on vahva pohja ja pitkät perinteet, joten on johdonmukaista vaalia tätä perintöä sosiaalisen koheesion ylläpitämiseksi.

Muslimit eivät ole lähdössä yhtään mihinkään ja mitään etnisiä puhdistuksia tai muuta vastaavaa ei tulla näillä näkymin näkemään. Varmaa on myös se, että he tulevat levittämään omaa ideologiaansa, uskontoaan. Ihmisten omaksuessa joka tapauksessa uskonnollisia opinkappaleita (tai sokeaan uskoon rinnastettavia ideologioita), on siis viisasta pyrkiä edistämään sellaisia malleja, joilla ei ole tuhoisia vaikutuksia ihmiskunnalle. Vetten päällä kävelyt ja muut yksityskohdat sikseen, kristillinen moraalikäsitys on sieltä paremmasta päästä.
Minkä tahansa aatteen, -ismin tai uskon nimissä voi toki tehdä hirvittäviä hirmutekoja, mutta riippuen opetusten ydinsanomasta, todennäköisyys ikävien asioiden toteutumiselle vaihtelee. Harvempi kristitty huutaa Jeesuksen nimeä pommivyö päällä.

Lopulta tärkeintä on koheesio itsessään, näin kansallisvaltion mittakaavassa. Mikäli kansa ei pysy yhtenäisenä, monenkirjavat ongelmat nostavat rumaa päätään. Veroja ei haluta maksaa, korruptio rehottaa, maanpuolustustahto laskee, rikollisuus kasvaa ja sitä rataa. Yhteiskunta muuttuu epävakaaksi ja lopulta tuhoaa itse itsensä, tai ajautuu vieraan vallan alle heikentyneenä. Vaikka yhteiskunnallinen yhteishenki ei välttämättä näy arkipäiväisessä toiminnassa, se on kansakunnan elinehto.

[sr]

Lähtöolettama luotettavuudesta ampuu nähdäkseni hiukan harhaan. Otetaan esimerkiksi vaikka perheenjäsenten välillä vallitseva yhteishenki. Sukulaissiteet ovat tyypillisesti vahvoja, mutta eivät kuitenkaan itseoiketetusti takaa ryhmän sisäistä luottamusta. Juopotteleva Arska-veli ei saa auton avaimia lainaan, mutta tulipalon iskiessä pojan voisi pelastaa omasta hengestä välittämättä kuin elokuvissa konsonaan. Arska on hyvä jätkä. Mitä nyt putkassa istuu silloin tällöin, on kuitenkin hauska tarinaniskijä ja sentään sukua. Toista tuetaan tarpeen tullen, mutta luottoa alkoholistituttuun ei tarvitse tuntea.

Menet nyt vikaan siinä, mitä sosiaalisella koheesiolla tarkoitetaan. Minusta sillä ei tarkoiteta sitä, miten kaksi toisensa jo hyvin tuntevaa ihmistä suhtautuvat toisiinsa, vaan ennen kaikkea sitä, miten kaksi toisilleen tuntematonta yhteisön jäsentä suhtautuvat toisiinsa (tai laajemmin, miten suhtaudutaan kaikkien itselleen tuntemattomien yhteisön jäsenten kohteluun yhteiskunnassa). Maissa, joissa on korkea sosiaalinen koheesio, luotetaan satunnaiseen itselleen tuntemattomaan yhteisön jäseneen enemmän kuin maissa, joissa on matala sosiaalinen koheesio. Arskaan suhtaudutaan tietenkin Arskana niiden kaikkien hänen tuntevien toimesta ihan riippumatta siitä, mikä ympäröivän yhteiskunnan koheesio on.

Tällä laajemmalla tuntemattomiin yhteisön jäseniin liittyvällä koheesiolla on nykyisessä yhteiskunnassa, jossa yhteisöt koostuvat miljoonista tai kymmenistä miljoonista ihmisistä, paljon suurempi merkitys kuin sillä oli jossain maatalousyhteiskunnassa, jossa ihmiset tunsivat suunnilleen kaikki toiset ihmiset, joiden kanssa olivat missään vuorovaikutuksessa.

Mitä pienempi ryhmä, sitä helpommin yhteinen sävel löytyy, jos on löytyäkseen. Perhepiirissä pelkkä veriside monesti riittää, työyhteisössä tai vaikka futisseurassa viinastelevan Arskan metkuja ei ahkera veli välttämättä enää hyväksyisikään.

Aivan, mutta ryhmää ei enää nyky-yhteiskunnassa voi enää mitenkään keinotekoisesti pitää pienenä. Miljoonista ihmisistä koostuvat suurkaupungit tarkoittavat välttämättä sitä, että ihmisten on pakko olla jatkuvasti vuorovaikutuksessa itselleen tuntemattomien kanssa. Ja sitten vielä isommissa valtioissa ja valtioliitoissa määrä kasvaa entisestään. Keinot siihen, miten 5.5 miljoonaa suomalaista saadaan puhaltamaan yhteen hiileen, eivät voi lähteä siitä, miten ryhmä pidetään niin pienenä, että kaikki yhteisön jäsenet tuntevat toinen toisensa henkilökohtaisesti.

Katsotaan nyt vaikka Euroopan Unionia. Yksittäiset jäsenmaat ajavat härskisti omaa etuaan (paitsi eräs mallioppilas, huhu puhuu), eivätkä koe solidaarisuutta ryhmän toisessa laidassa olevia valtioita kohtaan, vaikka johdon keskuudessa on kovasti puffattu yhtenäisyyttä vetoamalla jäsenmaihin kaikenkarvaisilla tarinoilla vaikutusvallasta, ihmisarvoista, taloudesta tai arvaamattomasta hirviödiktaattorista ihan tuossa naapurissa joka heti huomenna on hyökkäämässä.

Itse väittäisin, että EU-maat eivät aja lähellekään yhtä härskisti omaa etuaan kuin satunnaisesti poimitut 28 maata maailmasta. Mutta olet ihan oikeassa, että sosiaalinen koheesio eu-kansalaisten kesken ei ole yleisesti yhtä korkea kuin se on maiden sisällä. Tämän parantaminen olisi varmasti unionilla tekemistä.

Uskonto on täten vain työkalu muiden joukossa tässä yhteydessä. Olen tosin edelleen sitä mieltä, että se on tehokas ja hyödyllinen keino koheesion kehittämiseen. Uskonnoilla kun sattuu olemaan sellainen erityispiirre, että vaikka sekaan mahtuu huikeita tarinoita kalojen kloonaamisesta ja neitsytparviparatiiseista joihin keskittyminen on täysin toisarvoista, ne opettavat lisäksi moraalia. Onko fiksua tappaa tai varastaa? Mitä hyveitä korostaa elämässä ja miten?

Minun kritiikkini uskontoa kohtaan koski sitä, että mihin ihmeeseen tarvitaan niitä kalajuttuja, jos todellisuudessa vain halutaan puhua moraalista. Moraalisia arvoja on mahdollista asettaa ihan puhtaasti maalliselta pohjalta ilman mitään tarvetta lähteä sotkemaan peliin ihmetekoja, maailman luomista seitsemässä päivässä, jne. Tässä puhtaassa moraalitarkastelussa ilman uskonnon taakkaa vältytään kaiken lisäksi siltä, että jotkut koittavat käyttää uskontoa oman moraalikäsityksensä ajamiseen.

Tähän loogisesti ajatteleva ihminen toki toteaa, että ei etiikkaan tarvitse sotkea uskontoa. Antiikin Kreikan filosooffit estraadille ilman turhia teologien lisukkeita ja sillä sileä.

Valitettavasti ihminen ei kuitenkaan tyypillisesti ole rauhallinen, looginen ja altruistinen olento, vaan pikemminkin hyvin tunnepitoinen, epäjohdonmukainen ja itsekeskeinen. Yksilöt ovat asia erikseen, oleellista on tarkastella ihmisten käyttäytymistä massoina, kun puhutaan koheesiosta valtiotasolla.

Ok, jos heitetään loogisuus ja rationalisuus roskakoriin, niin sittenhän keskustelu voidaan saman tien lopettaa tähän. Eihän meillä ole mitään syytä suosia loogisesti perusteltuja argumentteja hyvän yhteiskunnan rakentamiseksi, jos logiikalla ei ole mitään arvoa. Miksi massa käyttäytyisi loogisesti jos yksilöt eivät? Saati rauhallisesti. Itse väittäisin, että juuri massat on mahdollista saada tappamaan toisia ihmisiä, vaikka yksilöt eivät sellaiseen olisi valmiita. Sodankäynti on tästä hyvä esimerkki. Väitän siis, että ennemminkin yksilötasolla ihmiset ovat hyväluontoisempia kuin mihin heidät on osana massaa mahdollista saada ryhtymään. Maailmanhistorian suurimmat vääryydet eivät ole yksilöiden toimia, vaan ryhmien.

Kommunismia fanittaa tänäkin päivänä melkoinen joukko ihmisiä, vaikka alkeellisenkin historiantuntemuksen avulla on helppo ymmärtää minkälaisiin silmittömiin raakuuksiin se on johtanut. Kun aatteen palo on vahva, epämiellyttävät faktat sysätään syrjään merkityksettöminä. Parhaimmillaankin koetaan, että tällä kertaa se -ismi toimii.

On selvää, että kommunismi ei toimi diktorisena systeeminä yhtään mitenkään. Sen sijaan kommunismin perusajatus, kaikki kykyjensä mukaan, kaikille tarpeittensa mukaan, tulee todennäköisesti ainoaksi mahdolliseksi tavaksi organisoida yhteiskunta siinä vaiheessa, kun keinoäly ja robotit kehittyvät niin, että tavallisten ihmisten työlle ei enää löydy kysyntää. Yhteiskunta, joka on rakentunut sen varaan, että jokainen terve jäsen pystyy tarjoamaan markkinoille työpanoksensa, jonka myynnillä pystyy elättämään itsensä, menee pahemman kerran jumiin siinä vaiheessa, kun suuren osan ihmisiä työpanokselle ei ole enää lainkaan kysyntää. Tai olen kiinnostunut kuulemaan, miten tuossa yhteiskunnassa voi jonkun toisenlaisen hyödykkeidenjakotavan toteuttaa.

Enkä usko edes kovin monen "puhdasta" kommunismia NL:n romahtamisen jälkeen edes ajaneen. Pääosin vasemmiston tavoite on ollut koittaa estää tuloerojen kasvua ja hyvinvointivaltion alasajoa.

Samaa sarjaa ovat modernin monikulttuurin ihannoijat, jotka tosissaan uskovat väreilevään yhteiseloon. Näitäkin on. Kulttuurikonfliktien seurauksena puhjenneet väkivallanteot ja raiskaustilastot eivät merkitse näille ihmisille mitään. Silmät kiiluen keskitytään omaan utopiaan ja pahimpien fanaatikkojen joukossa näkeekin välillä aika rankkoja älyllisiä nyrjähdyksiä kun asioita selitellään parhain päin.

Olet ihan oikeassa, että ihmisillä on hyvin usein vinouma sen suhteen, miten ottavat informaatiota vastaan asioista, jotka saavat heidän itsensä toivoman asian näyttämään huonolta. Monikulttuurin ihannoijat eivät tietenkään ole tässä yksin, vaikka toki tällä forumilla painopiste on yleisesti heidän väärässäolollaan hehkuttaminen.

Kyse on siis siitä, että ihminen ajautuu hyvin herkästi - syystä tai toisesta - tekemään näennäisen järjettömiä asioita. Puhtaasti uskoen ajamansa asian erinomaisuuteen, oli kyseessä sitten uusi uljas sosialismin aikakausi tai salafistinen kalifaatti. Tätä inhimillistä taipumusta kannattaa siten ohjata johonkin rakentavaan toimintaan kauppojen ryöstelyn sijasta, moraalisesti kestävältä pohjalta. Länsimaissa kristinuskolla on vahva pohja ja pitkät perinteet, joten on johdonmukaista vaalia tätä perintöä sosiaalisen koheesion ylläpitämiseksi.

Nyt astut varsin heikolle jäälle. Siis tarkalleen kuka ohjaa ja mistä tiedämme, ettei tämän ohjaajan kohdalla ole kyse ihan samasta, eli uskosta ajamansa asian erinomaisuuteen? Itse näen esim. kristinuskossa valtavia puutteita sen ajaman moraalin suhteen, pahimpana tietenkin se, että loppujen lopuksi kaikki pahat teot, olivat ne miten kamalia tahansa, saa anteeksi vain sillä, että uskoo Jeesuksen ylösnousuun ja tämä on loppupelissä se, millä on mitään merkitystä (iänkaikkinen elämä on tietenkin äärettömän paljon tärkeämpi juttu kuin lyhyt elinkaari maapallolla). Siihen on toki päälle kasattu kaikenlaista höttöä, jonka joukossa on hyviäkin asioita, mutten näe mitään syytä, miksei niihin hyviin asioihin olisi mahdollista päästä ilman, että tuota moraalisesti täysin kestämätöntä perusajatusta pitäisi raahata mukana.

Ja tietenkin siis edelleenkin kristinuskon perusongelma on se, mihin jo alunperin uskonnoissa viittasin, eli jotta koko touhulla olisi mitään pohjaa, on pakko uskoa niihin kaikenmaailman kalajuttuihin ym. uskomattomilta kuulostaviin tarinoihin, joille ei ole minkäänlaisia todisteita. Jos uskonnosta siivottaisiin kaikki uskomisjuttu, niin sitten se voisikin ehkä toimia sosiaalisen koheesion välineenä, mutta nykymuodossa se vain heikentää yhteiskunnan liitoksia, koska tietenkään ne, jotka eivät usko kalajuttuun, eivät sitten myöskään usko siihen, että ne meidän tulisi noudattaa moraalisääntöjä, joiden perustelu ei ole se, että ne olisivat yleisesti ihmisten mielestä hyviä moraalisääntöjä, vaan se, että se kalataikuri piti niitä hyvinä sääntöinä.

[Profit]

On selvää, että kommunismi ei toimi diktorisena systeeminä yhtään mitenkään. Sen sijaan kommunismin perusajatus, kaikki kykyjensä mukaan, kaikille tarpeittensa mukaan, tulee todennäköisesti ainoaksi mahdolliseksi tavaksi organisoida yhteiskunta siinä vaiheessa, kun keinoäly ja robotit kehittyvät niin, että tavallisten ihmisten työlle ei enää löydy kysyntää. Yhteiskunta, joka on rakentunut sen varaan, että jokainen terve jäsen pystyy tarjoamaan markkinoille työpanoksensa, jonka myynnillä pystyy elättämään itsensä, menee pahemman kerran jumiin siinä vaiheessa, kun suuren osan ihmisiä työpanokselle ei ole enää lainkaan kysyntää. Tai olen kiinnostunut kuulemaan, miten tuossa yhteiskunnassa voi jonkun toisenlaisen hyödykkeidenjakotavan toteuttaa.

Tuskin tulee koskaan aivan tuollaista robotiikkaa ja keinoälyä. Kommunismin perusajatus säilyy huonona myös tuossa tilanteessa, koska ei ole minkään keskitetyn hallinnon asia määritellä muiden tarpeita. Oman tarpeensahan he tietysti määrittelevät suureksi. Keinoäly ja robotit voivat toimia myös hajautettuina järjestelminä, jolloin ihminen tai pienet ihmisryhmät omistavat itse tuottavan robotin.

[sr]

Tuskin tulee koskaan aivan tuollaista robotiikkaa ja keinoälyä. Kommunismin perusajatus säilyy huonona myös tuossa tilanteessa, koska ei ole minkään keskitetyn hallinnon asia määritellä muiden tarpeita. Oman tarpeensahan he tietysti määrittelevät suureksi.

Niin, tuossa tilanteessa meillä on ongelmana se, että elämme valtavassa yltäkylläisyydessä, mutta samaan aikaan ihmisten työpanoksen arvo markkinoilla on hyvin alhainen. Markkinatalous ei tuossa tilanteessa enää toimi. Kuten sanoin, en osaa itsekään sanoa, mikä olisi tuossa tilanteessa se oikea malli, mutta väitän, että sen on nojattava lähemmin siihen kommunismin perusajatukseen kuin siihen, mihin nykymalli nojaa, joka on "kaikille sen mukaan, miten paljon tuottavat". Tuo malli ei kertakaikkiaan toimi yhteiskunnassa, jossa ison osan ihmisiä työpanosta ei tarvita tuotannossa lainkaan.

Keinoäly ja robotit voivat toimia myös hajautettuina järjestelminä, jolloin ihminen tai pienet ihmisryhmät omistavat itse tuottavan robotin.

Joko robotit ovat tuossa tilanteessa niin kalliita, ettei ihmisillä ole niitä varaa hankkia omalla työpanoksellaan tai sitten niin halpoja, että kaikilla on niihin varaa. Jälkimmäisessä tilanteessa koko omistamisen käsite taas menettää merkityksensä. Silloin eletään siis niin kuin Star Trek universumissa, jossa kenenkään ei tarvitse omistaa yhtään mitään, mikä periaatteessa on juuri kommunismin tila. Tuossa edellisessä tilanteessa taas joudutaan siihen tilaan, että osa ihmisistä elää valtavassa yltäkylläisyydessä ja osalla ei ole mitään. Tämä johtaa välittömästi jonkinlaiseen yhteiskunnan sisäiseen konfliktiin.

[Siili]

Siis kuka on todennut? Katsoitko lainkaan sitä minun postaamaani tutkimusta (kyselyt tehty joskus 2010-2014)? Siinä Ruotsi oli erittäin korkealla sen suhteen, miten ihmiset sanoivat luottavansa kanssakansalaisiin.

Miten tuo on mahdollista, jos Ruotsissa poliisinkin mukaan on jo kymmeniä mamulähiöitä, joita eivät enää hallitse. Nuo alueet eivät ole enää Ruotsia. Ei se, että poliiseja, palokuntaa tai ambulansseja vastaan hyökätään ole mitään lasten keppostelua, vaan se kertoo yhteiskunnan hajoamisesta. Yhteisten arvojen katoamisesta. Ruotsalaisuuden katoamisesta. Koko helvetin sivistyksen rappiosta...

Miten on mahdollista? Olisiko siten, että se, mitä sinä luet, on jonkun tuottamaa propagandaa, eikä tieteellisen tutkimuksen tuottamaa faktaa? Sitä en epäile lainkaan, että ihmisten on mahdollista elää kuplassa, jossa ottaa vastaan vain oman poliittisen kantansa mukaista tietoa asioista ja ohittaa kaikki sen vastaisen tiedon.

Olisiko mahdollista, että palstan besserwisseritkin tuppaavat tulkitsemaan omaa agendaansa vastaan puhuvia faktoja siten, että katsovat opponenttiensa tulkitsevan niitä väärin.   

Ruotsin "no-go"-alueiden ongelmat ovat todellisia ja nuo alueet ovat lisääntyneet vuosi vuodelta:

https://sv.wikipedia.org/wiki/Utsatt_omr%C3%A5de

Artikkelin linkeistä voi käydä katsomassa, mikä on ulkomailla syntymisprosentti näissä lähiöissä. 

Mutta mitäpä noista.  Korvat kiinni ja lallatus päälle, niin ehkäpä itse kukin voi pitää lapsenuskonsa, että Ruotsin lähiöiden segregaatio-ongelmat ovat vain pahantahtoisten panettelijoiden levittämiä lillukanvarsia joihin kokonaisvaltaisen optimistisesti ajattelevan ei tarvitse paneutua.

[sr]

Siis kuka on todennut? Katsoitko lainkaan sitä minun postaamaani tutkimusta (kyselyt tehty joskus 2010-2014)? Siinä Ruotsi oli erittäin korkealla sen suhteen, miten ihmiset sanoivat luottavansa kanssakansalaisiin.

Miten tuo on mahdollista, jos Ruotsissa poliisinkin mukaan on jo kymmeniä mamulähiöitä, joita eivät enää hallitse. Nuo alueet eivät ole enää Ruotsia. Ei se, että poliiseja, palokuntaa tai ambulansseja vastaan hyökätään ole mitään lasten keppostelua, vaan se kertoo yhteiskunnan hajoamisesta. Yhteisten arvojen katoamisesta. Ruotsalaisuuden katoamisesta. Koko helvetin sivistyksen rappiosta...

Miten on mahdollista? Olisiko siten, että se, mitä sinä luet, on jonkun tuottamaa propagandaa, eikä tieteellisen tutkimuksen tuottamaa faktaa? Sitä en epäile lainkaan, että ihmisten on mahdollista elää kuplassa, jossa ottaa vastaan vain oman poliittisen kantansa mukaista tietoa asioista ja ohittaa kaikki sen vastaisen tiedon.

Olisiko mahdollista, että palstan besserwisseritkin tuppaavat tulkitsemaan omaa agendaansa vastaan puhuvia faktoja siten, että katsovat opponenttiensa tulkitsevan niitä väärin.   

Ruotsin "no-go"-alueiden ongelmat ovat todellisia ja nuo alueet ovat lisääntyneet vuosi vuodelta:

Kysymys oli, että miten on mahdollista, että ruotsalaisessa yhteiskunnassa sosiaalinen koheesio on hyvin korkea. Tämä ei ole ristiriidassa sen kanssa, että siellä olisi no-go-alueita. Tuon wikisivusi mukaan noita on 6 kpl, joten niiden vaikutus yleiseen ihmisten käsitykseen siitä, miten hyvä sosiaalinen koheesio on, on varsin vähäinen.

Artikkelin linkeistä voi käydä katsomassa, mikä on ulkomailla syntymisprosentti näissä lähiöissä. 

Miten syntymisprosentti tähän liittyy mitenkään? Se voi vaikuttaa siihen, mitä tilanne on joskus sukupolven päästä, mutta ei vaikuta tippaakaan siihen, mistä tässä puhutaan.

Mutta mitäpä noista.  Korvat kiinni ja lallatus päälle, niin ehkäpä itse kukin voi pitää lapsenuskonsa, että Ruotsin lähiöiden segregaatio-ongelmat ovat vain pahantahtoisten panettelijoiden levittämiä lillukanvarsia joihin kokonaisvaltaisen optimistisesti ajattelevan ei tarvitse paneutua.

Niin, korvat kiinni ja lallatus päälle ja höpötys täydelle volyymille asiasta, josta ei ollut edes kyse. Kuten sanottua, tuo sinun juttusi ei ole ristiriidassa minun antamani faktan kanssa. Sen sijaan, jos sinulla on tutkimustietoa siitä, miten Ruotsin kansalaisten luottamus muihin yhteiskunnan jäseniin on laskenut, niin postaa ihmeessä. Tämä oli se väite, mihin minä viittasin lähdeviittein yllä. Eli jos haluat jotain hyödyllistä tuottaa tähän keskusteluun, niin esitä jokin lähde, joka osoittaa päinvastaista kuin se antamani lähde.

Minun pointtini yllä oli se, että on mahdollista elää kuplassa, jossa lukee vain Breitbartin, MV:n jne. juttuja yhteiskunnasta ja silloin käteen jää tosiaan se käsitys, että kaikki on menossa päin prinkkalaa, vaikka todellisuudessa sosiaalinen koheesio yhteiskunnassa olisikin varsin korkealla tasolla. Tämä pätee yleisestikin median seuraamiseen. Jos ihmisiltä menisi kysymään, että miten on rikollisuus kehittynyt viime vuosikymmeninä, niin suurin osa todennäköisesti sanoisi sen suhteen tilanteen pahentuneen. Kuitenkin jos katsotaan vaikka pahinta rikostyyppiä (ja sitä, jonka kohdalla ei ole tapahtunut mitään vaihtelua sen suhteen, mitkä asiat tulkitaan kyseisiksi rikoksiksi ja mitä ei), eli henkirikoksia, niin ne ovat menneet n. puoleen siitä, mitä olivat vielä 1990. Myös varkaudet ovat vähentyneet tuosta ajasta. Kuinka moni ihminen on näistä tietoinen? Väitän, että varsin harva, koska media yleensä viittaa kintaalla tällaisille hyvään suuntaan meneville uutisille ja keskittyy yleensä vain siihen, mitkä asiat ovat menossa huonoon suuntaan.

[Siili]

Jos ihmisiltä menisi kysymään, että miten on rikollisuus kehittynyt viime vuosikymmeninä, niin suurin osa todennäköisesti sanoisi sen suhteen tilanteen pahentuneen. Kuitenkin jos katsotaan vaikka pahinta rikostyyppiä (ja sitä, jonka kohdalla ei ole tapahtunut mitään vaihtelua sen suhteen, mitkä asiat tulkitaan kyseisiksi rikoksiksi ja mitä ei), eli henkirikoksia, niin ne ovat menneet n. puoleen siitä, mitä olivat vielä 1990. Myös varkaudet ovat vähentyneet tuosta ajasta. Kuinka moni ihminen on näistä tietoinen? Väitän, että varsin harva, koska media yleensä viittaa kintaalla tällaisille hyvään suuntaan meneville uutisille ja keskittyy yleensä vain siihen, mitkä asiat ovat menossa huonoon suuntaan.

Tällä vuosikymmenellä kehitys ei ole ollut Ruotsissa henkirikosten suhteen niin auvoista kuin annat ymmärtää:

https://www.bra.se/brott-och-statistik/brottsutvecklingen/mord-och-drap.html

Onko täysin mahdotonta, että jotkut asiat voisivat jopa taantua entisessä kansankodissa?   Miten tällaiseen mahdolliseen taantumiseen on suhtauduttava?  Riemuittava, että tilanne on kuitenkin parempi kuin 50 v sitten?

Edit:  Ruotsalaisessa Flashbackissä on reaaliaikainen tilasto, jota myöhemmin korjaillaan, mikäli henkirikokseksi epäilty kuolema paljastuukin muunlaiseksi kuolemaksi:

https://www.flashback.org/t2797241p26

Tänä vuonna lukema kesäkuun lopussa on 79, joka on enemmän kuin koko vuonna 2012.  Mutta ei olla huolissamme, kyseessä on varmasti vain tilastollinen heitto, ja viime vuosisadan laskeva trendi varmasti palautuu jo ensi vuonna. Aivan varmasti!

[tyhmyri]

Onko täysin mahdotonta, että jotkut asiat voisivat jopa taantua entisessä kansankodissa?   Miten tällaiseen mahdolliseen taantumiseen on suhtauduttava?  Riemuittava, että tilanne on kuitenkin parempi kuin 50 v sitten?

Totta kai tilanne voi taantua. Vaikka taloudelliset tekijät olivat esimerkiksi Rooman Imperiumin luhistumisessa oleellisia, niin merkittävä osa kuviossa oli kristinuskon tuoma yhteiskunnallinen hajaannnus.

Roomalainen yhteiskunta oli hyvin erilainen kuin meidän yhteiskuntamme. Nepotismi ja lahjukset olivat se normaali tapa, millä yhteiskunta toimi. Ihan virallisestikin.

Muutama asioita pohtiva tuttu on rinnastanut Rooman Imperiumin tuhon ja länsimaisten yhteiskuntien tulevan tuhon. Rooman Imperiumin osalta merkittävä osa tuhoa oli uusi uskonto. Nyt Euroopassa vanha järjestys natisee liitoksissaan koska uusi uskonto.

Yhteiskunnan toimivuus ja yhteiskunnallinen koheesio väkisin heikkenee kun uusi uskonto valtaa markkinoita. Elinvoimaisempi uskonto syrjäyttää heikomman. Sosiaalinen koheesio totta kai tuhoutuu tuossa vaiheessa. Se joko korvautuu uudella tai ei korvaudu.

Kristinuskolle on käymässä maallistuneessa ja suvaitsevassa Euroopassa sama kuin roomalaisten vanhoille uskonnoille kun kristinusko vyörytti.

Historia toistaa itseään.

[Saturnalia]

Noin se on. Välillä miettii, että onko millään opilla edes sinänsä mitään väliä. Ainoa mikä merkitsee, on elinvoima.
Energia, momentum. Mitä vaihtoehtoja jää sellaiselle, joka ei halua jäädä islamilaiseen Eurooppaan? Muuttaa pois.
Eurooppa ei ole pelkästään luovuttamassa, vaan se ihan suoranaisesti masokistisesti alistuu islamin edessä.
Sianliha kielletään, ennen kuin ensimmäinenkään muslimi ehtii sitä edes vaatia, jne.