Herra Yli-Juonikas kirjoittaa romaania halla-aholaisesta nettirasismista

[Eino P. Keravalta]

Kiitokset kirjan katkelmasta.

Koko kirjaan en voi ottaa siis kantaa, mutta näytteen perusteella kirjoitus on rikkonaista, tyylitöntä, levotonta ja osin keinotekoista suomea.

Valitettavasti edellisistä syistä johtuen en pystyisi lukemaan kirjaa, sillä olen yliherkkä kehnolle kielelle. Lisäksi ongelmia lukukokemukseen tuotti myös katkonainen ajattelu: mitään kaaria ei lauseissa ollut; kaikki esitettiin töksähtelevään tyyliin. Retorinen tyyli oli korvattu erikoisuutta tavoittelevilla sanoilla ja kömpelöillä kielikuvilla - kaikesta paistoi muovisuus ja teennäisyytenä ilmenevä kova halu sanoa jotain kirjallisesti merkittävää, vaikkei siihen oikein kykyjä olekaan.

Olen pahoillani, mutta mielestäni kirjoittajan tulisi harkita jotain muuta taiteenalaa nyt tätä kokeiltuaan ja siinä epäonnistuttuaan.

Toivon kirjoittajalle kuitenkin kaikkea hyvää ja menestystä hankkeissaan 

[MW]

Olen varttuneempi, useamman jo aikuistuneen lapsen isä, käyn töissä, 'öyhöttänyt' skenessä noin vuodesta 2005. Hommalla since day 1.

Tuolla tajunnanvirralla ei ole mitään kosketuspintaa minuun. Aivan hatusta vedettyä tajunnan, tai tajuttomuuden virtaa.

[Siili]

Entistä vaikeampi nähdä tällä kirjalla muuta käyttöarvoa kuin intelligentsian ja suvaitsevaiston alhaisten viettien ruokkiminen. Sitä varten se on varmaan tehtykkin.

Pornolehti runkkuringissä?

[Malla]

Joten: edellä kysyttiin millaisia naishahmoja Jatkosota-extrassa on. 669-sivuiseen romaaniin mahtuu hyvin monta naissivuhenkilöä. Osa heistä on 30-40-vuotiaita toimihenkilönaisia eli he kuuluvat monia politiikan tutkijoitakin (ammatillisessa mielessä) kiinnostavaan äänestäjäryhmään. Mukana on myös monta nuorta roller derby -harrastajaa, tosin heitä käsittelen PC-sensitiivisesti "naisoletettuina". Keskeisissä rooleissa hääräilee mm. Polpon ylietsivä, amerikkalainen lähetystösihteeri ja Korkeimman oikeuden mufti, ja he kaikki ovat (korkeakoulutettuja) naisia.

Voihkaus. Haluan ohuita kirjoja. Karsittuja, paljaita, mietittyjä. En elokuvakässäreitä.
Toivotan silti menestystä, vilpittömästi.

[risto]

Olen varttuneempi, useamman jo aikuistuneen lapsen isä, käyn töissä, 'öyhöttänyt' skenessä noin vuodesta 2005. Hommalla since day 1.

Tuolla tajunnanvirralla ei ole mitään kosketuspintaa minuun. Aivan hatusta vedettyä tajunnan, tai tajuttomuuden virtaa.

Melko tarkkaan samat sanat. Olen tosin vähemmän varttunut ja samoin ovat lapseni, joita minulla on yksi enemmän kuin Halla-aholla. Kuvioihin tulin vasta hiukan ennen Homman syntyä.

"Halla-aholaisuuteen" olen törmännyt aivan poikkeuksellisen paljon muiden korkeasti koulutettujen ohjelmistosuunnittelijoiden parissa.

Kosketuspinta-alaa ei ole, mutta mitä voidaan odottaakaan kirjailijalta, joka yrittää väkisin yhdistää "halla-aholaisuuden" ja "rasismin" (tai "nettirasismin", mitä lieneekään) yhteen.

Tunnen paljonkin "halla-aholaisia", mutta en lainkaan "halla-aholaisia nettirasisteja". Joten toisin kuin kirjoittaja, en ole tällaisen mielenkiintoisen ihmisryhmän asiantuntija.

[risto]

Joten: edellä kysyttiin millaisia naishahmoja Jatkosota-extrassa on. 669-sivuiseen romaaniin mahtuu hyvin monta naissivuhenkilöä. Osa heistä on 30-40-vuotiaita toimihenkilönaisia eli he kuuluvat monia politiikan tutkijoitakin (ammatillisessa mielessä) kiinnostavaan äänestäjäryhmään. Mukana on myös monta nuorta roller derby -harrastajaa, tosin heitä käsittelen PC-sensitiivisesti "naisoletettuina". Keskeisissä rooleissa hääräilee mm. Polpon ylietsivä, amerikkalainen lähetystösihteeri ja Korkeimman oikeuden mufti, ja he kaikki ovat (korkeakoulutettuja) naisia.

Voihkaus. Haluan ohuita kirjoja. Karsittuja, paljaita, mietittyjä. En elokuvakässäreitä.
Toivotan silti menestystä, vilpittömästi.

Sama. Tai sitten sitä sisältöä pitää todella olla sen 669 sivun edestä. Eikä niin, että se 669 sivua tajunnanvirtaa saisi tiivistettyä muutamaan mietittyyn lauseeseen.

[MW]

669 sivua? Mahtaa olla isolla fontilla.

Tai puuduttava 'odysseus', jota ei lue kuin hulluimmat.

[l'uomo normale]

Joku pyysi eilen myös näytettä romaanista. Alla olevan katkelman valitsin foorumilaisia ajatellen kahdesta syystä. 1) Se on toinen niistä ....   

"Mekaanista silmäniskua enemmän Mikaa kiehtoi Mestarin hymy. Hahmotettuaan räpsyvän silmän rytmiikan hän unohtui tuijottamaan huulia haaveellisena. Koska hän ei ollut koko elämänsä aikana rekisteröinyt itsessään yhtään homoeroottista tunnetta, hän ei pystynyt arvioimaan huulten aistillisuutta. Hengellinen voittanut kansan sydämet viljelemällä blogissaan aivan samanlaista äkkiväärää huumoria kuin Dalai Lama. Toki Mestari päihitti maahantunkupoliittisissa väittelyissäkin mennen tullen kaikki älyllisesti 
   Mitä raikkaalle vastarintaeetokselle tapahtuisi ajan mittaan, kun salonkikelpoistuminen ja valtavirtaistuminen etenisivät tarpeeksi ..."

Ylläoleva vaikuttaa periaatteessa kiinnostavalta, mutta ikävää kyllä Homma on turmellut minut vanhemmiten: en oikein jaksa enää lukea muuta kuin Hommaforumia ja Joseph Conradia.

[Paawo]

^Kirjasta haluaisin sanoa että teksti sinänsä vaikuttaa ihan luettavalta. Mutta.

Poliittisessa romaanissa (pl murkkuikäisille suunnatut "nuortenkirjat") kuuluisi useimpien mielestä jättää lukijallekin jotain tulkinnanvaraa ja erikoisesti nuorille aikuiselle tekstiä tuotettaessa monia tulkinnanvaraisia ongelmia itse oivallettaviksi.

Jos kirjan jokaisella sivulla, jokaisessa virkkeessä  sekoitetaan fakta ja fiktio sekä molempien keinoin toistetaan yhtä ja samaa monotoonisesti ylentävää/alentavaa teemaa kielellisen asunkin pysyessä yhtä köyhänä - kuten yo katkelmassa, on kaiken 669 sivun lukeminen mielestäni täysin turhaa.

Fanaatikot ja henkilöön kohdistuvasta pilkasta yleisesti nauttivat ihmiset tietysti asia erikseen mutta kuvittelisin tämänkaltaista sisältöä tursuavan eepoksen olevan lähinnä kiusallista ja vaivaannuttavaa luettavaa.

Kehotan kirjoittelijaa tutustumaan esimerkiksi Juri Rytheun tai modernimmasta kirjallisuudesta Frank Schätzingin tuotoksiin. Lukijoita ei myöskään kannata aliarvioida kuten ei kanssaihmisiä ylipäätään.

[Maastamuuttaja]

Kannattaa viedä näyte tohtorin vastaanotolle. Diagnoosi voi olla vaikea hyväksyä, mutta hyvässä tapauksessa se voi olla askel kohti Finlandia-palkintoa. Näitähän on palkittu aiemminkin, mutta vähän siloteltuina. Ideologinen lähtökohta on toki oikea.

[Malla]

669 sivua? Mahtaa olla isolla fontilla.

Tai puuduttava 'odysseus', jota ei lue kuin hulluimmat.

Luettu on, sekä että, se sekä (Mannisen käännöksenä) oli ihan luettava. Että oli ihan mahdoton, en muista mitään.

[Maastamuuttaja]

Odotettavissa olevan jyhkeän teoksen menekkiä ja sen sisällön autenttisuuden kokemusta saattaisi lisätä maamme imaamiyhteisön sisällöllisesti  ja Jaakko Hämeen-Anttilan eettisesti hyväksyvä lausunto.

YLE:n Puttonen/Novak kaksikko aikanaan sitten kehuu. Hesari komppaa, Parnasso seuraa, Sipilä ilmoittaa lukevansa ensi tilassa.

Eväät Finlandia-palkintoon alkavat olla kasassa.

Sen jälkeen kuudentoista lukijan (oikolukijat mukaan luettuna) joukko nousee kymmeniin tuhansiin. Tämä luo edellytykset lisääntyviin apurahoihin ja väljempään asennoitumiseen velkojiin.   

[Jepulis]

Luin katkelman ja en voi kyllä valitettavasti uskoa kyseessä olevan kirjallinen tuote lainkaan. Tietysti maailmaanhan mahtuu kaikenmoista mutta jos voin arvon kirjailijaa neuvoa: Älä ihmeessä ihan kohta jätä päivätyötäsi.

Toisen neuvon antaisin väitetysti mukana olevalle graafikolle: Pyydä palkkio etukäteen. Vaikka kuvituksena olisi hyppyhäntiäisiä, tuskin ne vähemmän kiinnostavia on kuin tekstiosa, joten olet puoliskosi ainoana ansainnut.

Katkelmaakaan en pystynyt lukemaan loppuun. Tässä kettingissä kommentit kirjamuotoon sidottuna olisi tuota "teosta" 100x kiinnostavampia. Olen lisäksi hyvinkin varma, että keskiverto kohdeyleisö ajattelee samoin. On paljon ärsyttävän suvakkiasenteisia kirjailijoita, joiden tekstejä ei ole sinänsä hankalaa lukea. Tuskin joku Jari Tervo on niin huono, että 10 sentin katkelman aikana silmät haluaa hakeutua foorumin kehyksiin kieltäytyen yhteistyöstä. 

[jz]

Mr. Kirjailija saapui paikalle tötteröhatussa kainalopiereskelemään muutaman onelinerin, ilmeisenä aikomuksenaan kouluttaa silmät sidottuna ja vähän vasemmalla kädellä tyhmiä, peräkammarissaan kyhjöttäviä kiljunatseja.

Muutaman puolivillaisen keskusteluyrityksen jälkeen Mr. Kirjailija huomasikin olevansa oikeastaan Tosi Kiireinen ja joutuvansa poistumaan pikaisesti.

Mitä kirjaan tulee, (laittamastaan pätkästä päätellen) en ainakaan itse tuollaista kirjan muotoon laitettua Benny Hill Showta jaksaisi lukea.

[Aukusti Jylhä]

Kirjailija kävi antamassa näytteen, eikä sen jälkeen ole palannut asiaan. Hassua.

Mutta koska on kuitenkin perjantai, niin voihan olla jokin tärkeä promootio käynnissä, joten ehkä vielä tulee kommentoimaan näytteestään kirvonneita kommentteja.

Vai tuleeko?

[elven archer]

Joku pyysi eilen myös näytettä romaanista.

Onpa todella huonoa tekstiä, koska tuo näyttää pelkästään täysin ylilyövältä foorumikirjoitukselta. Tuo näyttää niin halvalta yritykseltä huvittaa asenteellista lukijaa jossain kuplakerhossaan, että on hankala uskoa tuollaista puettavan ihan kirjan muotoon. En pystynyt edes lukemaan tuota loppuun.

[elven archer]

Palasin ketjun aloittaneeseen haastatteluun.

Halla-aholainen standardinettirasisti on siis kirjanoppinut ja pelokas. Netissä räyhäämiseenhän ei tarvita rohkeutta.

On täysin järjetöntä, että he esittävät meidät ihmisinä, jotka rohkeuden puutteessa keskustelevat netissä, koska siitähän seuraa väkisinkin ajatus, että jokin ihan muu kuin keskustelu ja muualla kuin netissä olisi rohkeaa ja siten arvostettavaa ja tavoiteltavaa. Jokainen tajuaa, mihin viittaan tällä. Jokainen tajuaa, mitä sellainen rohkea ei keskusteleva toiminta ei netissä voisi olla.

Sitäkö he meiltä toivovat? Sitäkö he ihmisissä arvostavat? Eivät tietenkään, vaan he ovat niin tyhmiä, että eivät edes ymmärrä toisia ressukoiksi halventavien leimojensa implikaatioita. He vain leimaavat, koska heidän moraalinsa sallii sen ja koska heidän ennakkoluuloisuutensa ohjaa siihen, eikä heillä ole riittävästi älliäkään pysähtyä miettimään sanomistensa todellisia merkityksiä.

[guest11919]

Mitä raikkaalle vastarintaeetokselle tapahtuisi ajan mittaan, kun salonkikelpoistuminen ja valtavirtaistuminen etenisivät tarpeeksi pitkälle? Jonkin verran tämä huoletti Mikaa jo nyt, puolueen ensimmäisen hallitustaipaleen alkumetreillä. Olisiko Mestari yhden hitin ihme, vai päätyisikö hän kahdenkymmenen vuoden kuluttua jauhamaan samaa ohjelmistoa kehäraakkina millennium-nostalgian kyllästämillä stadionkeikoilla? Onnistuisiko hän uudistumaan ja kasvamaan yleisönsä mukana, vai tulisiko hänenkin huumoristaan aikansa elänyt rutiini, jonka äärellä maahantunkukriitikoiden ensimmäinen aalto kertaisi kadotetun nuoruutensa avainkokemuksia turpeassa itsesäälissä piehtaroiden? Mestarin pioneeriasemaa eivät edes poliittiset vastustajat voineet kiistää: hän loi perustan, johon kaikkien myöhempien matukriittisten sukupolvien oli tavalla tai toisella artikuloitava suhteensa. Ikääntyvälle nuorisoidolille tarjoutui käytännössä vain kaksi myönteistä kehitysvaihtoehtoa: joko hän siirtyisi syrjään arvokkaasti tehden tilaa nuorille seuraajille ja parhaassa tapauksessa tukien näiden poliittista debyyttiä isällisenä mentorina, tai sitten hänen täytyisi luoda nahkansa uudestaan vähintään kerran vuosikymmenessä, aloittaa alusta aina tuorein teemoin ja näkökulmin. Aika näyttäisi, minkä tien Mestari valitsee.

Aika monta retorista kysymystä tuossa. Kustannustoimittaja on tainnut jättää työnsä tekemättä päätellen sivumäärästä ja näytteessä näkyvästä löysyydestä. Levy on jäänyt jumiin vatkaamaan yhtä ja samaa. Sellaista sattuu, kun kirjailija rakastuu tekstiinsä; juuri siihen tarvitaan kustannustoimittajia.

Tätä taidettiin kuvailla jossain parodiana. En ymmärrä, missä se parodia on, ellei tosiaan maailman väsähtäneimmässä mestari-läpässä. Mitään hauskaa tai oivaltavaa tässä ei ole, ja kuten edellä on todettu, käytetty kielikään ei tuota lukijalle nautintoa.

P.S. En sanoisi Halla-ahoa vaikeasti lähestyttäväksi. Keskiviikkokerhossa hän tuli teekuppinsa kanssa viereen istumaan, vaikkemme tunteneet entuudestaan. Tästä on toki jo vuosia.

[Vale-Dmitri II]

Kirjailija kävi antamassa näytteen, eikä sen jälkeen ole palannut asiaan. Hassua.

Mutta koska on kuitenkin perjantai, niin voihan olla jokin tärkeä promootio käynnissä, joten ehkä vielä tulee kommentoimaan näytteestään kirvonneita kommentteja.

Vai tuleeko?

Huomenta ja kiitos kaikille tähänastisille kommentoijille palautteesta. Kuten edellä kerroin, tarkoitukseni on vastata mahdollisiin kirjaa koskeviin kysymyksiin, ja uusia sellaisia ei näytä toistaiseksi ilmestyneen tähän ketjuun.

Viikonlopun matkustelen netin ulottumattomissa, mutta sunnuntai-iltana pääsen seuraavan kerran palaamaan tämän keskustelun pariin, jos se vaikuttaa tarpeelliselta. Pysytään kuulolla.

[migri]

Kuinka monta afrikan nälkää näkevää lasta tuollakin Koneen säätiön tuella oltaisiin pelastattu, tai tehty jotain muuta suvaitsevaista jos se on säätiön idea, sen sijaan että se haaskataan tuollaiseen surkeaan tajunnanvirtaan jolla ei ole minkäänlaista arvoa? Olisihan Kone tosiaan tämän tuen voinut antaa suoraan rasmukselle, SPR:lle tai vaikka Ruskeille tytöille...

No, tältä foorumilta Yli-Juotikas varmasti löytää paljonkin ostajia "kirjalleen". Minulle kelpaa ihan jätepaperikin jos haluan sytyttää puukiukaan.

[Paawo]

Minulle kelpaa ihan jätepaperikin jos haluan sytyttää puukiukaan.

Paawon altapäin sytytettävään takkaan kelpaa sytykkeeksi jopa hesari kaikkine liitelehdyköineen. Nuohoojan mukaan ei hormissa näy mainittavasti enempää saostumia.
Tosin viimeisen hs-tilausperiodin tuotosten polttamisten loputtua on naakkoja taas alkanut hormi houkuttaa.

[Alarik]

Joku pyysi eilen myös näytettä romaanista...
-----
Illan tunnelma leikkautui, kun Mika tarkisti uutisryhmät ja huomasi että maahantunkukriittinen hiphoppari oli julkaissut uuden albumin. Vaikka koko materiaali oli tarjolla ilmaiseksi, Mika tsekkasi pelkän avausraidan. Väsyneenäkin nopeatempoisen tykittelyn riimittely sai Mikan nauramaan ääneen. Mestarin hymy kiehtoi enemmän kuin YouTubeen ladattu Jussi Halla-aho, joka iski silmää synkassa. hän ei ollut koko elämänsä aikana rekisteröinyt itsessään yhtään homoeroottista tunnetta. Hengellinen ulottuvuus tarjoutui nähtäville selvemmin. Mestarin hymy virallisessa valokuvassa ei hehkunut messiaanista lohtua. Viimeisenä siitä tuli mieleen kirkkotaiteen kuvaama vapahtaja. maailmanuskonnoista löytyi vain yksi vertailukohta Mestarin hymylle: Dalai Lama. Vaikka Mestari oli kaikkea muuta kuin mainio seuramies, helppohintainen hauskuuttaja tai juhlien keskipiste. Mestari päihitti maahantunkupoliittisissa väittelyissäkin mennen tullen opponenttinsa, mutta maine perustui satiiriseen kirjoitteluun. Nyt silmäniskut vahvistivat Mikan saamaa viestiä.

Media, tuo kulttuurihäirikkö, oli taas livahtanut piiloon jättäen jälkeensä yhteiskunnan savuavia raunioita ja loputtomiin venyviä keskusteluketjuja. Äärioikeistolaisuuttako vai puhdasta järjenkäyttöä, konservatismia vai liberalismia? Ytimessä oli jatkuvasti vapaan leikin elementti. Kannanotot saivat usein ajatuskokeen muodon: "Voisiko maailman nähdä myös näin?" Koska vapautuksen evankeliumi oli hämmentänyt vasta runsaan vuosikymmenen, Mikan sukupolvi oli saanut nauttia ilosanoman kokonaisena.
     Mitä tapahtuisi ajan mittaan? Miten halvaannuttavasti vanhakantaisten ja osin barbaaristenkin tapojen maahantulo ja yleistyminen vaikuttaa yhteiskuntaan, ja miksi hyväntahtoisilta vaikuttavat muka-liberaalit kannattavat sitä, elleivät he ole umpitolloja puupää-idiootteja? Jonkin verran tämä huoletti Mikaa jo nyt, alkumetreillä. Olisiko Mestari yhden hitin ihme? Mestarin pioneeriasemaa eivät vastustajat voineet kiistää, johon kaikkien myöhempien matukriittisten sukupolvien oli tavalla tai toisella artikuloitava suhteensa. Aika näyttää.
   Huomenna eduskunnassa olisi tärkeä kyselytunti, jossa oppositio hiillostaisi mediapaljastuksiin liittyen. Mika halusi nousta kuuntelemaan kyselytuntia ja asettui yöpuulle jo kymmeneltä. illan päätteeksi soitettu video silmää räpyttävine Mestareineen oli jäänyt pyörimään päähän. Näinkö tässä kävi, täytyisikö hänen valvoa aamuun saakka...

Editoin hiukan näytteeksi. Poistin sanaleikkejä ja lisäsin lukijalle itselleen jäävää tulkintaa: onko näin vai aivan väärinpäin?
Miksei tuossa aineksia ole, ellei tekijä kompastu puolueellisuuteen. Täytyy muistaa että "Mikaa" vastaan on jo kirjan hahmoista media ja poliittinen ja kulttuurieliitti (oletan), joten jos kirjoittajakin ottaa asetelman "Mikan" pilkkaamiseksi niin lopputulos on pakosti nöyryytetyn nöyryytystä ja sellaista on aika vaikea lukea vaivaantumatta.

Jos kirjoittaja haluaa pilkata "Mikaa" ja kaltaisiaan, niin suosittelen vaihtamaan näkökulmaksi suvakki-kukkahattuisia Irmeleitä, joiden palleroita media ja poliisi lyö. Siinä voit pilkata Irmeleiden kautta "Mikaa" ja asettua puolustamaan kaikkien lyömää heikompaa hahmoa eli kukista ja palleroista nauttivia kukkiksia. Silloin pääsee kuitenkin käsittelemään jonkin verran "Mikaa" ja maailmankuvaansa epäsuorasti sivuhahmona, vaikkakaan se ei silloin voi olla kovin syvällistä eikä montaa sivua vievää.
- Sanaleikit voit sijoittaa kukkahattu-Irmeleiden sanomiksi
- Surkeat räppibiisit sopisi vaikka fiktiossa: äärikommunistien syysryyppäjäisissä hirveässä kännissä päänsä paljuun lyöneeseen ja siksi äärioikeistolaiseksi, kiljua juovaksi, kaljupäiseksi rasistiksi ryhtyneelle whitepower-kannattaja Palefacelle.

[O. M. Hietamaa]

669-sivuiseen romaaniin mahtuu hyvin monta naissivuhenkilöä.

Voihkaus. Haluan ohuita kirjoja. Karsittuja, paljaita, mietittyjä. En elokuvakässäreitä.

Elokuvakässärit eivät liity asiaan. Jonkin kymmenen tunnin mittaisen näköradiosarjan kässäri voisi olla 669-sivuinen, mutta elokuvaan sitä köyttä olisi niin paljon, että käsikirjoittaja lähetettäisiin takaisin kotiin opettelemaan käsitöitä.

[Malla]

Elokuvakässärit eivät liity asiaan. Jonkin kymmenen tunnin mittaisen näköradiosarjan kässäri voisi olla 669-sivuinen, mutta elokuvaan sitä köyttä olisi niin paljon, että käsikirjoittaja lähetettäisiin takaisin kotiin opettelemaan käsitöitä.

Totta. Kiitän tarkennuksesta.
Fundeerasin vain, kun monista tiiliskivistä on tehty eläviäkuvia. Mutta todellakin: karsimalla.

[Kari Kinnunen]

No niin, pistänpä tähän kouluttamattoman kiljunatsinkin mielipiteen.

Herra? Kirjailijan teksti vaikuttaa kohtalaisen rasittavalta. Lisäksi olin näytteestä huomaamivani, oi niin tuoreita ja raikkaita, vihjauksia meidän peräkammarin poikien latenttiin homoseksuaalisuuteen.

Näissä apuraha kirjoittelijoissa harmittaa se, että he elävät ja kirjoittelevat sillä toimeentulolla jonka sinä, minä ja tehtaanmiehet yhteiseen verokassaan tienaavat. Sitten nämä Juonikkaat juotikkaat katsovat asiakseen vittuilla heidän punaviininsä kustantavalle kansanosalle.

Tämä teos on varmasti kovasti taiteellinen ja ideologiakin oikea. Myyntimenestys tuskin tulee olemaan mutta josko sillä taas apurahaa ja jonkin vasemmistopimunkin treffeille saisi.

[Pentecost]

Kun nyt vertaa tuota tekstinpätkää Veikko Huovisen tarkkaan ja kiehtovaan ilmaisuun niin veikkaan, että tuosta reilusta 600 sivusta tarvitsisi kovalla kädellä karsia noin 400+ sivua, että siitä saataisiin toimiva kirjallinen tuote.

Tuon perusteella en ostaisi, sillä parempia ja laadukkaampia mielipiteitä raikkaammilla ajatuksilla saa lukea täältä forumiltakin.

Täydellinen "Fail" tuon tekstipätkän perusteella. Valtamediakin on kehitellyt kaikenlaisia narratiiveja Halla-ahon mustamaalaamisen taitavammilla kontekstuaalisilla tavoilla. Kaipa tuonkin joku masokisti siitä huolimatta lukee läpi.

Homoeroottiset hymyilevät Halla-ahon huulet olivat kyllä omituisin aasinsilta mitä olen pitkään aikaan lukenut. Olemme siis rakastuneita Jussiin, jos kannatamme hänen näkemyksiään maahanmuutosta? Hänhän kun on se paholainen, joka on vietellyt meidät vihaamaan maahantunkeutujia? Joo, koulutettu akateeminen ihminen kuten minä ei voi tietenkään löytää mistään järkiargumentteja siihen, miksi rajat tulisi pitää valvottuina tai ei ulottaa suomalaista - suomalaisille tarkoitettua - sosiaaliturvaa kaikkiin muihin maailman ihmisiin.

Kustantajan editoija voisi myös etsiä muita töitä. Tuo teksti vaatisi aika hemmetisti töitä muuttuakseen laadukkaaksi luettavaksi.

[P]

Entinen professorini kuvasi kirjoittamistaan, kun kirja oli "valmis". "Puolet pois tekstistä ja sitten vielä puolet".

Tuo 699 sivua taitaa olla vitsi tästä novelli-laajuisesta aiheesta? Ei kukaan kustanna enää tuollaisia sellumöykkyjä.

[Vaniljaihminen]

Homoeroottiset hymyilevät Halla-ahon huulet olivat kyllä omituisin aasinsilta mitä olen pitkään aikaan lukenut. Olemme siis rakastuneita Jussiin, jos kannatamme hänen näkemyksiään maahanmuutosta? Hänhän kun on se paholainen, joka on vietellyt meidät vihaamaan maahantunkeutujia? Joo, koulutettu akateeminen ihminen kuten minä ei voi tietenkään löytää mistään järkiargumentteja siihen, miksi rajat tulisi pitää valvottuina tai ei ulottaa suomalaista - suomalaisille tarkoitettua - sosiaaliturvaa kaikkiin muihin maailman ihmisiin.

Tämä olikin mielenkiintoista. Suvakkien maailmassahan ei ole kuin kaksi erilaista ihmistyyppiä ja koska homot eivät voi olla muita kuin vasemmistolaisia, on Jussi Halla-ahosta pakko tehdä homoja vastustava lahkohihhuli. Sitten luodaan toki jotain 'huumoria' esittämällä "mestari" kannattajiensa silmissä homoeroottisesti, aivan kuin nämä skinit eivät eivät tajuaisi olevansa homoja.

Suvakeille on yksilöllisyys vaikeasti miellettävä käsite. Vain viiteryhmäidentiteetit hyväksytään.

[millla]

Tässä kirjassa maahanmuuttokriitikkoa ei selvästikään demonisoida vaan kuohitaan. Kirjailija välttää mustavalkoisuuden tekemällä "ressukan, mutta sympaattisen" hahmon. Hän tarttuu Suomen puolustamisen peruskiveen miehisyyteen. Ressukoiden kansalaisaktivismi mitätöityy epämiehekkään naurunalaisen persoonan kautta.

Hieman sama kuin kirjailjan lähestymistapa James Hirvisaareen: ensin "ennakkoluulotonta" kehumista, kun suojukset tippuu alas, tulee olennainen isku. Yleisö, jolle hän puhuu, on koko ajan kirjallisuuspiirien enemmistö, jolle pitää antaa jotain uutta, mutta vanhalla arvopohjalla. 

[risto]

Elokuvakässärit eivät liity asiaan. Jonkin kymmenen tunnin mittaisen näköradiosarjan kässäri voisi olla 669-sivuinen, mutta elokuvaan sitä köyttä olisi niin paljon, että käsikirjoittaja lähetettäisiin takaisin kotiin opettelemaan käsitöitä.

Totta. Kiitän tarkennuksesta.
Fundeerasin vain, kun monista tiiliskivistä on tehty eläviäkuvia. Mutta todellakin: karsimalla.

Offtopicin offtopiccia, mutta aiheen ollessa tällaista guraa, asia hyväksyttäneen.

Asiaan: kirjallisuuden historia tuntee aivan loistavia, hienoja tiiliskiviä. Kaikki näkemäni elokuvasovitukset ovat aina ja joka kerta karsineet sisällön maksimissaan kymmenesosaan alkuperäisestä, ja korvanneet ison osan lopuistakin haukotuttavalla Hollywood-toiminnalla. Esimerkiksi Taru Sormusten herrasta on ihan huikea teos luettuna, mutta melko vaisu elokuvana, vaikka ei todellakaan huonoimmasta päästä.