Herra Yli-Juonikas kirjoittaa romaania halla-aholaisesta nettirasismista

[sivullinen.]

OT:

Perustuslaki sanoo, että "Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle" ja täällähän se kansa kokoontuu. Muutoin perustuslakia olisi nykyaikaistettava vastaamaan syntynyttä uutta valta asetelmaa seuraavalla tavalla: "Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa Hommaforumille kokoontunut nettikansa...Hallitusvaltaa käyttävät eduskunta, tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto, jonka jäsenten tulee nauttia Hommaforumin luottamusta."

Minusta tämä on täysin oikea suuntaus. Olen ehdottanut vastaavaa jo aiemmin; tosin en ehkä ehdottaisi enää, sillä Hommaforumin arvostus on kovassa laskussa. Olen perustellut ehdotustani historiallisilla samankaltaisuuksilla ottaen esimerkkini suosikki -- eli parhaiten tuntemastani -- vallanvaihdoksesta: Venäjän vallankumouksesta vuonna 1917. Tarkemmin sanottuna Helmikuun vallankumouksesta. Helmikuun vallankumouksen vaikutus oli osittain vain väliaikainen ja saman vuoden Lokakuussa tapahtunut toinen vallankumous osittain kumosi sen vaikutukset.

Helmikuun vallankumouksessa keisarillisen Venäjän ylimmäksi vallankäyttäjäksi nousi Kansankomissaarien neuvosto. Se oli hyvin pieni joukko, mutta suurin ja vaikutusvaltaisin poliittinen vastavoima sen ajan varsin heikosti poliittisia vastavoimia sallivalle hallinnolle. Kun kansa vaati tsaarin kaatumista, eikä ollut tilalle laittaa muuta kuin pieni joukko, oli pakko tyytyä siihen. Sama tilanne on meillä Suomessa nyt. Ei Eduskunnalle ole olemassa vaihtoehtoa. Jos Eduskunta joudutaan lakkauttamaan toimeenpanokyvyttömyyden vuoksi, kertokaa, mikä olisi parempi ja oikeutetumpi kansanvallan edustaja kuin Hommaforum? Sellaista ei ole. Kaikki muut on joko kielletty tai Eduskunnan ohjauksen alaisuudessa.

Tietenkin voidaan väittää myös Hommaforumin olevan Eduskunnan ohjauksen alaisuudessa, sillä Mestari, jonka kunniaksi tämä on perustettu, on eduskuntapuolueen puheenjohtaja. Tosin myös Kansankomissaarien neuvoston johtaja oli Kerenski oli korkealla sen ajan hallinnossa. Hän oli keisarillisen Venäjän epävakaassa tilanteessa ensin noussut ministeriksi ja lopulta nousi pääministeriksi -- jonka jälkeen hän nimenomaan teki Kansankomissaarien neuvostosta ylimmän vallankäyttäjän --. Ja kuten jo sanoin Lokakuun vallankumous ensin vähensi Kansankomissaarien neuvoston valtaa huomattavasti ja Venäjällä alkanut sisällissota muutti sen poliittisia uudistuksia ajavasta elimestä sodan johtoa hoitavaksi elimeksi, jonka valta rajoittui vain niille alueille, joita punaiset hallitsivat.

[Faidros.]

Laitetaan nyt tähän ketjuun. Kone irtisanoo jopa 1000 työntekijää. Vuonna 2016 Kone jakoi apurahoina ja palkintoina 42,6 miljuunaa euroa. Olisikohan niillekin ollut parempaa käyttöä? Kannattaisi kysyä  irtisanotuilta.
www.iltalehti.fi/kotimaa/201709262200418107_u0.shtml

[P]

Laitetaan nyt tähän ketjuun. Kone irtisanoo jopa 1000 työntekijää. Vuonna 2016 Kone jakoi apurahoina ja palkintoina 42,6 miljuunaa euroa. Olisikohan niillekin ollut parempaa käyttöä? Kannattaisi kysyä  irtisanotuilta.
www.iltalehti.fi/kotimaa/201709262200418107_u0.shtml

Kone Oyj ei jakanut maailmanpatantajille rahaa. Koneen säätiö jakoi. Ne ovat eri entiteettejä. Koneen säätiön varallisuudessa lie Kone Oyj:n osakkeita, joiden tuottoa säätiö jakaa maailmalle.

Jos pörssiyhtiön rahoja alettaisiin jaella maailmanparantajille, niin hallitus olisi oikeudessa..

[Zilakka]

Kirjoittelija Yli-Juonikas on täällä vain hakemassa markkinointimateriaalia kirjaansa varten. Älkää ruokkiko trollia.

Veturihenkilö taisi olla tässä kohtaa oikeassa. Image-lehdessä ilmestyi juuri Oskari Onnisen artikkeli tästä ketjusta. Onnisen ja Juonikkaan ideana oli siis kerätä hommalta materiaalia tähän lehtijuttuunsa:

http://www.image.fi/image-lehti/pommimies

Astelemme kirjailija Jaakko Yli-Juonikkaan kanssa kauppakeskuksessa sijaitsevan baarin taaimmaiseen pöytään ja teemme jotain, mitä emme ole koskaan ennen.

Lähetämme rekisteröitymispyynnöt Hommaforumille.

Tarkoituksenamme on pitää ama. Ask me anything on reddit-keskustelupalstan ketjutyyppi, jossa tunnetut henkilöt vastaavat, no, ihan kaikenlaisiin kysymyksiin.

Ennen tätä Yli-Juonikas ei ole juuri asioinut Hommalla. Suomalaisesta alt-rightista – jos sellaisen katsotaan olevan olemassa – hän on kerännyt materiaalia lähinnä siltä pohjalta, mitä Punk in Finland -foorumille on linkitetty tarpeeksi "sakeana".

"Se on mielenterveyttä suojeleva näkökulma kansallismieliseen skeneen."

Kuten jo Helsingin Sanomien haastattelusta tehty ketju osoitti, Hommalla on aina oltu sairaalloisen kiinnostuneita siitä, jos nyt juuri heidät mainittaisiin jossain. Edes sivulauseessa. Tai edes Mestari Halla-aho.

Mahtava tuo luonnehdinta sairaalloisen kiinnostunut  Kohtuullisen monikin saattaa lukea ja kommentoida asiaa jos huomaa itsestään maininnan laajalevikkisessä mediassa.

Apurahoja Yli-Juonikas onkin saanut jo valtiolta niin, että kiittää Jatkosota-extran alussa pitkällisesti ja nimeltä tuntemiaan valtion kirjallisuustoimikunnassa istuvia henkilöitä. (Kolmivuotinen päättyi viime vuoteen, viisivuotinen alkoi tänä vuonna. Sen aikana Yli-Juonikas kirjoittaa romaanisarjaa, johon kuuluu neljä pienimuotoista teosta ja yksi Neuromaanin ja Jatkosota-extran kokoinen jätti. Aiheena ovat, tietenkin, ponikirjallisuus ja maailmanlopun ratsastajat. Yli-Juonikas sanoo vaalivansa aliarvostettuja tekstilajeja.)

"Kun ei ole joutunut kirjamyyntiä murehtimaan, tai toimeentuloa, ei lukijakunnan tietty suppeus ole myöskään niin haitannut", kirjailija selventää.

Eli klassinen apurahataiteilija Veronmaksaja kiittää tästäkin kirjasta.

[Tappivanukas]

Jos tiedostavat gylddyyripersoonat ja indellegduellit medianeekerit vielä ihmettelevät miksi me vihaamme heitä, niin tuosta Imagen jutusta se käy selväksi.

Suomen kansan, kulttuurin ja historian tietoisen tuhoamisen vastustaminen on teille punchline.

[Bienveillant]

Image oli vielä 90-luvun loppupuolella ihan hyvä lehti (niinkuin moni muukin nykyään mokuttamiseen keskittynyt aviisi), mutta nykyään lähinnä omaan nokkeluuteensa kompastuva besservisseröivä, pikkunäppärä turhake, hyvänä esimerkkinä yllä linkattu artikkeli. Ehkä suvakkipuolella löytyy vielä lukijoita, jotka heittelevät yläfemmoja moista lukiessaan, mutta normaali-ihmisen silmin tämän tyyppiset artikkelit saavat lähinnä aikaan vain haukottelua...väsynyttä, niin väsynyttä.

[JJohannes]

Ennen tätä Yli-Juonikas ei ole juuri asioinut Hommalla. Suomalaisesta alt-rightista – jos sellaisen katsotaan olevan olemassa – hän on kerännyt materiaalia lähinnä siltä pohjalta, mitä Punk in Finland -foorumille on linkitetty tarpeeksi "sakeana".

"Se on mielenterveyttä suojeleva näkökulma kansallismieliseen skeneen."

Tämä on aivan yhtä typerää kuin jos yrittäisi perehtyä Punk in Finlandiin lukemalla sitä koskevia viestejä Hommalta. Pitää saada jonkinlainen kosketus keskustelukulttuuriin että keskusteluissa yleensäkään on yhtään mitään mieltä. Siksi harvemmin on myöskään hyvä vain rekisteröityä pikaistuksissaan jollekin foorumille ja heittäytyä mukaan keskusteluun. Parempi on ensin ns. lurkata suosittuja keskusteluja muutaman viikon tai kuukauden ajan. Esimerkiksi harva ymmärtää 4chan-huumoria, koska lautakulttuurissa pitää olla todella perillä etiketistä ja olla jonkinlaista historiallista perspektiiviä siihen, mitä laudalla on aiemmin tapahtunut ja miten keskustelut yleensä menevät.

Mutta joo, toki hyvä, että tuli nyt sitten lopulta katsomaan ihan paikan päälle.

[writer]

Kirjoittelija Yli-Juonikas on täällä vain hakemassa markkinointimateriaalia kirjaansa varten. Älkää ruokkiko trollia.

Veturihenkilö taisi olla tässä kohtaa oikeassa. Image-lehdessä ilmestyi juuri Oskari Onnisen artikkeli tästä ketjusta. Onnisen ja Juonikkaan ideana oli siis kerätä hommalta materiaalia tähän lehtijuttuunsa:

http://www.image.fi/image-lehti/pommimies

Astelemme kirjailija Jaakko Yli-Juonikkaan kanssa kauppakeskuksessa sijaitsevan baarin taaimmaiseen pöytään ja teemme jotain, mitä emme ole koskaan ennen.

Lähetämme rekisteröitymispyynnöt Hommaforumille.

Tarkoituksenamme on pitää ama. Ask me anything on reddit-keskustelupalstan ketjutyyppi, jossa tunnetut henkilöt vastaavat, no, ihan kaikenlaisiin kysymyksiin.

Ennen tätä Yli-Juonikas ei ole juuri asioinut Hommalla. Suomalaisesta alt-rightista – jos sellaisen katsotaan olevan olemassa – hän on kerännyt materiaalia lähinnä siltä pohjalta, mitä Punk in Finland -foorumille on linkitetty tarpeeksi "sakeana".

"Se on mielenterveyttä suojeleva näkökulma kansallismieliseen skeneen."

Kuten jo Helsingin Sanomien haastattelusta tehty ketju osoitti, Hommalla on aina oltu sairaalloisen kiinnostuneita siitä, jos nyt juuri heidät mainittaisiin jossain. Edes sivulauseessa. Tai edes Mestari Halla-aho.

Mahtava tuo luonnehdinta sairaalloisen kiinnostunut  Kohtuullisen monikin saattaa lukea ja kommentoida asiaa jos huomaa itsestään maininnan laajalevikkisessä mediassa.

Apurahoja Yli-Juonikas onkin saanut jo valtiolta niin, että kiittää Jatkosota-extran alussa pitkällisesti ja nimeltä tuntemiaan valtion kirjallisuustoimikunnassa istuvia henkilöitä. (Kolmivuotinen päättyi viime vuoteen, viisivuotinen alkoi tänä vuonna. Sen aikana Yli-Juonikas kirjoittaa romaanisarjaa, johon kuuluu neljä pienimuotoista teosta ja yksi Neuromaanin ja Jatkosota-extran kokoinen jätti. Aiheena ovat, tietenkin, ponikirjallisuus ja maailmanlopun ratsastajat. Yli-Juonikas sanoo vaalivansa aliarvostettuja tekstilajeja.)

"Kun ei ole joutunut kirjamyyntiä murehtimaan, tai toimeentuloa, ei lukijakunnan tietty suppeus ole myöskään niin haitannut", kirjailija selventää.

Eli klassinen apurahataiteilija Veronmaksaja kiittää tästäkin kirjasta.

Apurahataide ei ole taidetta.
Apurahataiteilija ei ole taiteilija.
Oikea taiteilija luo koska hänellä on kutsumus ja sisäinen pakko luoda taidetta ja hän tekee sen esteistä välittämättä ja itse rahoituksen taiteelleen keräten.

Apurahataiteilija on käytännössä virkamies joka pyörittää papereita edestakaisin tai tässä tapauksessa kirjoittelee säälittävää tuubaa kirjoiksi joita ihmiset eivät halua lukea tarpeeksi maksaakseen niistä mutta apurahataitelija kirjoittelee, ei luodakseen, vaan uusia apurahoja kalastellakseen.

Sitten säälittävä apurahataiteilija luuseri vielä juhlii kaverinsa näennäis-toimittajan kanssa artikkelissa sitä että on ollut syöttiläänä 3 vuotta ja nyt alkoi uusi 5 vuoden kausi yhteiskunnan syöttiläänä...

[sivullinen.]

Vastoin lupauksiani ja yleistä mielialaa menin sitten selailemaan Yli-Juonikkaan kirjan läpi. Tämä on siitä eräänlainen arvostelu. Yllätyin iloisesti. Kirjahan oli oikein miellyttävää "surffailtavaa". Luettavaksi se ei sopinut, sillä ei se ollut proosaa, vaan jonkinlainen aikamme Yrjö Karilaksen Antero Vipusesta -- aikuisten askartelukirja siis --. Olen aina tykännyt tuosta Antero Vipusesta, mutta en ole koskaan siitä saanut kiinni tai tuntenut saavani mitään. Saman kokemuksen jätti tämä teos. Kyllä sille olisi Finlandia palkinto kuulunut jo pelkästä uudenlaisen -- jopa maailmanlaajuisesti uudenlaisen -- kirjailumuodon kehittämisestä. Mutta Finlandia jaetaan poliittisen aatteen levittämisestä ja meni vielä enemmän sosialistista yhteiskuntaoppia edistävälle Niemelle, vaikka sosialismin vihollisia tässäkin kirjassa pilkattiin satojen sivujen verran. Enää ei rasistin huutelusta palkita. On se niin väärin.

Kirjasta täysin tietämättömille paljastan sen koostuneen isoilta osin verkkoblogien kuvakaappauksista kommenttiosioineen. Nähtävästi verkkoblogit tai kommentit eivät olleet aitoja verkosta otettuja vaan kirjaa varten kehitettyjä. Kaikesta huolimatta ne olivat erittäin hyviä ja erittäin miellyttävää luettavaa. Tavallaan kirjailija siinä tuli tallentaneeksi kirjan muotoon sitä poliittista keskustelukulttuuria, mikä nyt vallitsee -- tai mikä oikeastaan vallitsi viitisen vuotta sitten --. Tietenkin hänen blogikirjoituksissaan "rasistit" ovat aina tyhmiä ja "suvakit" neroja. Joka tapauksessa toivoisin jatkossa enemmän tähän muotoon kirjoitettuja kirjoja. Tarkoitan täsmälleen tähän muotoon eli blogikirjoitusten pitää olla lyhennettyjä ja sovitettuja kirjasta luettavaksi ja kommenttien myös. Tässä sovittelussa minusta kirjailija oli onnistunut lähes täydellisesti. Luettavuus oli paljon miellyttävämpää kuin esimerkiksi Jussi Halla-ahon blogikirjoituksista tehdyn kokoelman. Mitään muuta luettavan arvoista näiden blogien lisäksi kirjassa ei ollut.

Kaksi tekijää kirjasta nousi kuitenkin esiin, jotka tekevät siitä minusta huonon. Ensinnäkin on tämä aihevalinta eli "rasistien" haukkuminen. Varsinkin kun se tehdään keksimällä itse kaikkia mukahauskoja vitsejä, jotka vedätetään yli viimeistenkin hauskuuden rajojen: Rasistireppana on reppana rasisti ja ihan tyhmä ja työtön ja onneton ja hihhih, ja jos en jo kerran sanonut rasistireppana niin rasistireppana. Toinen vieläkin häiritsevämpi tekijä oli liiallinen monipuoleisuus. Kun on päättänyt tehdä kirjan, jota surffaillaan eikä lueta, niin kyllä sen pitää olla joka sivulta samaa sisältöä ja toistoa täynnä. Nyt siihen oli yritetty koota kaikki nettimaailman puolet yksiin kansiin ja lisäksi keskisivun tyttö ja Seppo Lehto ja ristikko ja kaikki. Tulos oli kuin monikulttuurinen yhteiskunta ja sen kirjasto: Siinä hiljainen lukutila ja musahuone täydentävät toisiaan niin huonosti, ettei kumpikaan toimi. Molemmat haittakohdat tosin lienivät tulleen kirjan tilaajalta -- eli SanomaWSOY:ltä ja Koneen säätiöiltä --, ja kirja vaikuttikin siltä, ettei se ole lukijoita varten tehty vaan tilaajaa -- ja tämän kävi meille kirjailija itsekin todistamassa todeksi tässä ketjussa --. Näin sosialistit pilaavat hyvän kirjailijan. Ja mitään juontahan kirjassa ei ollut vaan kokoelma kaikkea.

Lopuksi muutamia juonipaljastuksia, kuten Tennisvalmentaja Olavi Lehdon mainos, uusi käsite nimeltä soijanakkisosialismi, kansanviisaus: "Rispektiä Väykälle!! Tuokin osoittaa että ituhippien on turha yrittää leipoa hänestä hyvää vihollista." ja kaikkien nettikirjoittelijoiden kantaisä Ramses Hirvisaari. Eniten ihon alle kuitenkin pääsi tarina Mikasta. Mika oli rakastunut nuori mies. Hänen ihastuksensa kuitenkin päätti lähteä tarinan mukaan Pakistaniin rikkaan muslimin vaimoksi. Mika tästä tulistui, alkoi purkaa tulistumistaa ja "Näille ajatuksille Mika löysi kaikupohjaksi hommayhteisön." Tarina kosketti minua. Se kosketti epätodellisuudellaan -- ja jos se olisi ollut totta, olisi se loogisesti epätodennäköinen tapahtumaketju --. Minulla on parempi tarina ja se on totta. Siinä Mika(nimi muutettu) ajautuu eroon nuoruuden rakkaudesta. Myöhemmin jostain leijailee tämän tuoksu tai telepatiaa, ja hän päättää somen avulla katsoa, mitä tytölle kuuluu. Tytöstä on kasvanut nainen. Tai oikeastaan ei ole paitsi kulttuurimarxilaisten käsitteistössä. Hän on yhä tyttö eli sinkku. Hänestä on tullut sinffoniasoittaja. Hän on kunnon tyttö -- sen voi Mika vakuuttaa --, mutta hän on jäänyt vaille rakkautta. Sitä on realismi sosialistisessa Suomessa Herran Vuonna 2018: Miehet jankkaavat netissä, naiset ovat "töissä" ja vain viranomainen rakastaa sinua. Olisiko jo aika laittaa piste tälle epäonnistuneelle yhteiskuntakokeilulle?

[Tabula Rasa]

Apurahataiteilija on hienompi nimitys valtaapitävien propagandistille.

[sivullinen.]

Luettuani Ylioppilas lehteä tulin taas viisaammaksi. Ei pidä lehden nimestä väärin ymmärtää, että lehti olisi suunnattu yliopisto-opiskelijoille; tämänkin numeron nimi oli abinumero. Ja vaikka lehden kustantamiseen käytetään Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunnan -- johon jokaisen Helsingin Yliopiston opiskelijan on pakko kuulua -- varoja ei lehti ilmesty vain Helsingissä tai käsittele mitään yliopistossa opiskeltavaa. Tämän numeron aihe oli jonkinlainen mokutus; abinoille onkin erittäin tarpeellista kertoa afrikan ongelmista ja rasismista amerikassa ja näin luoda oikeanlainen kuva Helsingin Yliopiston toiminnasta. Lehteä jaettettiin Helsingin lisäksi ainakin Turkuun ja Tampereelle.

Tampereen Yliopiston mokutuslehden toimitus oli harmissaan helsinkiläisten mokuttajien edistyksellisyydestä. Heillä ei ole tarpeeksi rahaa käytettävissä edes Tampereen lähialueiden mokuttamiseen, ja joskus lehdessä pitää olla muutakin kuin neekerien ylistystä, koska Tampereen Yliopiston opiskelijoiden ja neekerien ongelmien välille on jopa propagandistiksi opiskelevan vaikea keksiä aasinsiltaa. Tampereella kun on aivan liian vähän neekereitä. Helsingissä asia on paremmin; siellä on neekereitä riittävästi. Mutta helsingittäret ovat nyt myös omimassa sovinismin, sillä nimenomaan Helsingin taideyliopistoissa on nyt ollut näitä #metoo ahdistelukampanjoita, joissa professori on puhunut liian matalalla äänellä tai jopa testosteronin hajua on ollut ilmassa. Homoissa Helsinki on Halosen ajoista asti ollut myös edellä. Tampereelle on jäämässä ainoastaan puhtaasti päänsisäiset mielenterveysongelmat. Se on aika vähän. Tampere ei pian enää ole Suomen punaisin paikkakunta. Tätä Tampereen ylioppilaslehden Aviisin toimittajat valittelivat. Tästä ilmiöstä olisi hyvä avata jossain vaiheessa keskustelua enemmänkin Hommaforumilla.

Pitkän alustuksen jälkeen siirrytään aiheeseen eli Suomen tällä hetkellä johtavaan rasisminvastaiseen kirjailijaan ja tämän ketjun aiheeseen. Häntä käsiteltiin pitkässä jutussa abinumerossa. Esitän jutun suorien lainauksien kautta. Ensin tuli tämä: "Tuore Finlandia-ehdokas Jatkosota-extra (2017) taa kertoo jonkin verran perussuomalaista, mutta myös alt-right-trollaamisesta, salaliittoteorioista ja mediasilpusta, useassa rinnakkaisessa rakenteessa." Sen jälkeen haastateltiin herraa näin: "Rajat kiinni-retoriikassa toistuvat dramaattiset historialliset analogiat. He haluavat torjua 'maahantunkeutujat', ja heillä on punavihreään eliittiin kohdistuva sisällissotafantasiansa päällä. Tämä porukka olisi herkullinen virikkeiden lähde - varsinkin, kun heidän lataamaansa Youtube-videomateriaalia on järjettömän paljon." Myös muuhun aiheeseen yritetään siirtyä, mutta kirjailija palaa takaisin lempiaiheeseensa seuraavasti: "[...] mutta siirtyy jo saman tien maahanmuuttovastaisten liikkeiden pariin. "Myös siellä on romansseja. Päällimmäisenä tulee mieleen Junes Lokan ja Tiina Wiikin suhde."" Jutun lopussa kirjailija hahmottelee lyhyen tarinan lempiaiheestaan, josta tässä kaksi katkelmaa: "Alussa olivat sisäavaruus, fallossymboli - ja Juska Paarma. [...] Juska Paarma lähti hiljakseen koettelemaan sisäavaruutensa rajoja. Eräässä kohdassa alkoi vaihtoehtomedian uutisvirta kuljettaa sakeaa psykodraamaa etäämmällä nuokkuvaa Suomi Ensin -telttaa kohti. Paikoitellen uutisvirran penkereet olivat iljanteisia, ja nähtävästi niille joskus ahdistuksen aikoina pärskähteli laava muodostaen noista kohdista jonkinlaisia tulijärven tapaisia. [...]" Olipa epäselvää kirjoitusta, josta ei kaikkia vivahteita ymmärrä edes asiaan perehtynyt.

Näyttäisi siltä, että kirjailija ystävämme on aikeissa jatkaa säätiön asiamiehenä väärinajattelijoiden halveksuntaa. Siinä onkin hyvä ammatti. Ja tällä kertaa ammattilainen löytyi Turusta eikä vanhasta punapesäkkeestä Tampereelta eikä edes uudesta punaisesta onnelasta Helsingistä. Näin uskoisin hänen aiheuttavan mielenharmia sekä Helsingin että Tampereen mokuylioppilaslehtien toimituksissa. Ja Oulu, tuo Wiikin ja Juneksen pesäpaikka, on täysin aliedustettuna mokutuksessa. Edes Sipilä ei enää taloaan turvapaikkahotelliksi sieltä tarjoa, koska se on liian vaarallista. Oulussa et ole edes koulussa, turvatilassa.

[Nuivinator]

Luettuani Ylioppilas lehteä tulin taas viisaammaksi. Ei pidä lehden nimestä väärin ymmärtää, että lehti olisi suunnattu yliopisto-opiskelijoille; tämänkin numeron nimi oli abinumero. Ja vaikka lehden kustantamiseen käytetään Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunnan -- johon jokaisen Helsingin Yliopiston opiskelijan on pakko kuulua

Näköjään on olemassa kansalaisaloite, joka tähtää pakkojäsenyydestä luopumiseen. Harmi vain, että sen kannatus on ollut kovin vähäistä.

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2635

[Pentecost]

Tietenkin hänen blogikirjoituksissaan "rasistit" ovat aina tyhmiä ja "suvakit" neroja.

Turha kysyäkään, tunteeko kirjailija ylpeyttä ollessaan Neuvostoliiton kunniamerkein palkittu työläisten kirjailija? Tälläiset vallanpitäjien takapuolia nuolevat yksilöt on ollut tapana unohtaa historian hämärään eli tavallaan he saavat rangaistuksensa.

Koska ko. kirjailijan hybris on tällä tasolla ja ajattelunsa silti mataa niissä ojissa, joista mädän löyhkä nousee tavallisen kansan sieraimiin, niin ei aio tukea kirjallista uraansa koskemalla tai edes mainitsemalla hänen tuotoksiaan. Turha minulle vakuutella, että hyvä kirjoittaminen sinänsä lopettaisi tuntemani halveksunnan hänen ajatteluaan kohtaan.

Tervemenoa sinne samaan seuraan Maxim Gorkyn, Vsevolod Ivanovin and Andrei Platonovin kanssa.

I feel very sorry for dear Alexander Alexandrovich: one could sense a man of stature, a Russian brand of natural genius under all the layers — but, good lord, what layers there were! All the lies of the Stalinist era, all its idiotic atrocities, all its horrific bureaucracy, all its corruption and red tape found a willing accessory in him. An essentially decent human being who loved literature "to tears" had ended by steering the ship of literature into the most perilous, most shameful of waters and attempting to combine humaneness with the secret-police mentality. Hence the zigzags in his behavior, hence the tortured conscience of his final years.

https://en.wikipedia.org/wiki/Alexander_Fadeyev_(writer)#Legacy

Minä en tunne sääliä. Itse ovat petinsä sijanneet.

[Tabula Rasa]

Noin vertailun vuoksi voisi katsoa oikeita kirjailijoita kuten Pettibonen kaksoissiskoksia. Heidän kokemuksensa ovat hyvä selitys miksi mokusontaa tuotetaan vaikka huomattavasti parempia teoksia olisi tarjolla. Kustaantajilla kun on aihepiirien mukaan toivelista jolloin voivat todeta ettei kuulu heidän julkaisuohjelmaan. Näin esimerkiksi entiset oikeat kirjailijat on saatu tekstihuoriksi. Kts. vihan sukua vs. ko. kirjailijan aikaisempi tuotanto. Ja tämä siis ihan oikeita kirjoja joskus tuottaneilta.

Muttas joo, olen lisännyt Hatred dayn siihen aivan liian pitkään listaan joita lukea jos joskus saan liikaa aikaa. Sen verran mukavaa seurattavaa järkeä käyttävän nuoren neidin kanava että pistetäänhän jakoon:

Brittany Pettibone

https://www.youtube.com/channel/UCesrUK_dMDBZAf7cnjQPdgQ/playlists?disable_polymer=1

[l'uomo normale]

Lainasin Jatkosota-extran kirjastosta. Muutaman sivun jälkeen totesin että minulla on parempaakin tekemättömyyttä elämälläni, kuin lukea tuhat sivua puuroa, miten meillä on niin riemukasta.  Varmasti maahamme viime vuosikymmenenä kasvanut pikku neropattien sukupolvemme tykkää kirjasta. Sen ilmestyminen on aikanme kuva, mutta nuorena ja kirjallisesti sivistymättömänä en osaa suhteuttaa Yli-juotikkaan teosta aiempien vuosikymmenten vastaaviin kirjallisiin saavutuksiin.

Tallinna raamatutrukikodan painotyö toteuttaa hyvin kirjan graafiset jipot. Muodoltaan kirja on isokokoinen pokkari. Kovakantisena tätä ei ole julkaistu, mutta kuvalliset ja muut eivät sopisi tavanomaiseen taskukirjaan, joten tavallisen kirjan kokoinen pehmeäkantinen laitos muovikansilla lienee paras ratkaisu.

[sivullinen.]

Yli-Juonikkaan tweettien lukeminen on tosi metkaa lurkkaamista. Hänkin on vaihtanut arvostetun Finlandia-ehdokuudella palkitun kirjailijan uran huonoksi twitter-vitsailijaksi. Kaiken lisäksi hän yhä muistelee pahalla, miten häntä on netissä kiusattu -- vaikka minusta häntä ei edes kiusattu, vaan suorastaan kehuttiin --. Enkä ainakaan muista häntä Yli-Suonikkaaksi kutsutun. Miten voi ihminen elää niin omassa kuplassaan, ettei pysty elämään normaalia elämää?

[tweet]1022505989298421760[/tweet]

[Nuivinator]

Jos tuo tyyppi olisi kokeillut Hommaforumin hakukonetta, olisi hän nähnyt että ainakaan tuota lempinimeä ei ole foorumilla käytetty.

Tiedoksi herralle, että etsin myös roskikseen siirretyistä viesteistä. Että se siitä uhriutumisesta.

Edit. Oli sittenkin, eri taivutusmuodolla.

[Aukusti Jylhä]

Kirjailijan tarkoitus on kirjoittaa,kuten tämän yli-suonikkaan, tai,mikä se olikaan.

En laita nimimerkkiä, mutta kyllä on Yli-Juonikasta moisesti pilkattu.

Ja on näköjään mennyt aika pahasti ihon alle, kun oikein pitää twiittailla. Antaisi olla. Mutta kait tuosta joitain morsalisäteilypisteitä irtoaa.

Runoilijan kehto,
ei ole ruusuista
tehty koskaan..
-Isokynä


Edit: löyty googlella

[newspeak]

Hommaforum mainittu! Torille!

[simppali]

Hieman itkettää Jaakon puolesta,,eihän herra nimelleen mitään voi,,mutta Yli-Juotikas olisi osuvampi, muinoin iilimatoa kutsuttiin juotikkaaksi.

[l'uomo normale]

Muutaman vuoden kuluttua divareitten alelaareista ja kirppareilta löytyy Yli-Juonikkaan tätä uutuutta runsaasti. Saisinkohan siitä elokuvaversion?

[Uuno Nuivanen]

Muutaman vuoden kuluttua divareitten alelaareista ja kirppareilta löytyy Yli-Juonikkaan tätä uutuutta runsaasti.

Tuskin sitä paljonkaan painettiin, ja useimmiten osoite lienee ollut paperinkeräys.

[sivullinen.]

Tutkittuani tapaus Yli-Juonikas syvällisemmin totesin kyseessä olevan jonkinlaisen uudenlaisen syndrooman; nimetään se vaikka ylijuonikkaansyndroomaksi. Tässä syndroomassa ihminen jää kehitykseltään noin viisivuotiaan tasolle. Alle viisivuotiaiden parissa yleisin nimittelytapa on pissakakkalinjalta löytyvä kakkapylly. Tämän jälkeen tapahtuu siirtymä name shamingiin eli pilkkanimiin. Tämä psykologisesti merkkivä video käsittelee sitä kehitysvaihetta. Useimmat ihmiset jatkavat kehitystä tästä vaiheesta eteenpäin, mutta kirjailija Yli-Juonikas on selvästi jäänyt pysyvästi tähän vaiheeseen -- ellei hän ole sitten palannut siihen jälkeenpäin, joka on tietenkin myös mahdollista --. Hänen halla-aholaisesta nettirasismista kertova kirjansa oli täynnä name shamingia, kuten jo mainitsemani Ramses Hirvisaari. Täällä häntä ohimennen nimiteltiin Yli-Suonikkaaksi ja hän sai siitä vähintään vuoden kestävän trauman, joka riivaa häntä myös Twitterissä. Hän kokee pilkkanimet sietämättömän tunteellisesti menettäen kaiken arvostelukykynsä sellaisen kohdatessaan. En ole kenelläkään ennen nähnyt ylijuonikkaansyndroomaa näin voimakkaana. Miten voi ihminen elää niin omassa kuplassaan, ettei pysty elämään normaalia elämää?

[tweet]1024152445281296384[/tweet]

[sivullinen.]

Jaakko Yli-Juonikas: Jatkosota-extra

[...]

Tosimaailman poliittisten hahmojen ja fiktiivisten päättäjien kansoittama hahmogalleria on valtavan sekalainen seurakunta, jonka jäsenten perässä pysymistä fiktiivisten hahmojen omituiset mutta hauskat nimet ovat kuitenkin helpottamassa. Kari Vihapuheloisen, Platon Alienin ja Ramses Hirvisaaren kaltaiset nimiväännökset sekä puolueen henkistä ilmapiiriä luotaavat sopivan alleviivaavat "Valhalla-aholaisuus" ja "maahantunkukriittisyys" livahtavat tehokkaasti tarinaan mukaan.

http://opuseka.blogspot.com/2018/06/jaakko-yli-juonikas-jatkosota-extra.html

Kun Hän tekee sitä, on kyse nimiväännöksestä. Kun muut tekevät sitä Hänelle, on kyse name shamingistä. Taas ovat vihervasemmiston kahdet kortit niin selvästi esillä, ettei minun niitä tarvitse erikseen esitellä. Pyytäisin hompansseja miettimään tästä ylijuonikkaansyndroomasta kärsivästä kirjailijasta oikein syvälle ihon alle menevän nimiväännöksen. Näin hän saisi kokea itse sitä myrkkyä, jota toisille juottaa. Tekisin sen mielelläni itse, mutta olen siihen hommaan yli-ikäinen.

[Uuno Nuivanen]

(Yli-)Juotikkaaksi sitä kutsuttiin, ja syystäkin. Ei miksikään suonikkaaksi. Ehkä juotikas oli liian kuvaava, eikä kehdannut sitä laittaa ulinaansa.

[Aukusti Jylhä]

^^
Syli-Juotikas = (Yhteiskunnan) sylissä asusteleva juotikas

Yli-Huopikas = Tyhmä kuin saapas

Yli-Juottilas = Tärkeä juotettava

Yli-Kuohilas = Kiveksettömien johtaja


Siinä on muutama.

Edit: laitoin yhteiskunnan sulkuihin, koska en tiedä herran palkanmaksajaa.

[l'uomo normale]

Tutkittuani tapaus Yli-Juonikas syvällisemmin totesin kyseessä olevan jonkinlaisen uudenlaisen syndrooman; nimetään se vaikka ylijuonikkaansyndroomaksi.

[tweet]1024152445281296384[/tweet]

Kuka on Jaakon tweetin you, joka likes this? 

Yli-Juonikas vain pidentää kirjansa Shelf liveä. Kirja on aika hyvin esillä ainakin pääkaupunkiseudun kirjastoissa ja kun vähän somekohutaan, aina joku saa päähänsä lainata tai ostaa kirjan ja lukea sen.

[Paju]

Kun kirjailija itse avasi keskustelun nimensä väännöspotentiaalista, niin esitänpä oman näkemykseni spekulaatioin höystettynä.

Vasta keskusteluketjun edetessä selvisi, että aloitusviesti ei ole trollaus ja että Yli-Juonikas ei ole veikeä nimimerkki vaan oikea nimi. Alkuasetelma väärinkäsityksineen altisti huulenheitolle. Nimiväännökset vähenivät, kun kävi ilmi, että henkilö esiintyy omalla nimellään. Väärinkäsitys ei sinänsä ole ihmeellinen, Karjalainenkin tähdentää heti juttunsa alussa, että kyseessä on kirjailijan virallinen nimi.

Itse nimestä: Yli-Juonikas on erittäin harvinainen ja hyvin uusi nimi. Väestörekisterin palvelun mukaan Suomessa nimeä kantaa alle viisi henkilöä, se ei ole kenenkään entinen nimi eikä yksikään tämän niminen ole kuollut. Google tarjoaa hakutuloksena ainoastaan Jaakkoa.

Veikkaan, että kirjailija ei ole syntyjään Yli-Juonikas, vaan nimi on kirjailijan itsensä luoma. Hassua närkästyä nimen saamasta vastaanotosta tai väännöksistä, tokihan nämä on pitänyt ottaa huomioon ennen kuin jättää nimenmuutoshakemuksen maistraattiin. Sitä hassumpaa paheksunta on, kun itse vääntelee toisten nimiä omassa kaupallisessa tuotannossaan.

[Emo]

Kuka on tämä otsikossa mainittu Yli-Juotikas? En ole koskaan aiemmin kuullut, ainakaan en muista kuulleeni.
Onko tässä joku tärkeämpikin kausti, rasismia ehkä, kun näin pitkä ketju? Jotakuta on nyt loukattu, se on selvä.

No jahka tähän sodan pukkaa, niin tulee sen verran isompia pipejä, ettei kukaan enää ehdi loukkaantua sanoista. Ilmeisesti sodat ovat ihmiskuntaan sisäänrakennettu keino pitää porukka järjissään ja realiteeteissa, ja kun miettii mikä kouhoporukka se on joka perinteisesti ilmottaa olevansa pasifisteja, niin tämäkin tukee olettamusta sotien korvaamattomasta merkityksestä ihmiskunnan hyvinvoinnin edistäjänä.

[l'uomo normale]

Kuka on tämä otsikossa mainittu Yli-Juotikas? En ole koskaan aiemmin kuullut, ainakaan en muista kuulleeni.

Jos käyt kirjastossa ja tsekkaat henkilökunnan näytille panemat kirjat, näet ehkä hänen nimensä. Pääkaupunkiseudun kirjastoissa ainakin on ollut hyvin esillä.