Tieteelliset tosiasiat hylätään humpuukina, jos ne horjuttaa omaa maailmankuvaa

[Hankala Tapaus]

...Että jos maahanmuutto olisikin kasvattanut Ruotsin taloutta, niin yksi rekkasekopää kyllä kumoaa sen. Nuivan suo siellä, rajakin vetelä täällä, pääasia että maahanmuutto näyttää pahalta.

Eli kippis vaan sullekin.

Eihän yksi rekkasekopää kumoa mitään. Katkeamaton ketju maahanmuuttajien aiheuttamia hankaluuksia jokaisessa maanosassa jossa sellaisia esiintyy (eikä vähiten lähtömaissaan) sen sijaan kumoaa. Maahanmuutto näyttää pahalta siksi, että sen hinta on sietämätön verrattuna todella vähäisiin hyötyihin.

Maahanmuutton puolustamisessa tarvitaan argumentteja, jollaisia käytetään yleensä lähinnä uskontojen parissa. Luodaan tarpeita, joita ei ole (suomen työvoimapula), kehutaan työllistysvaikutuksia (maahanmuuttobisneksen parissa, viivan alle -90%), syytellään rasismista (ja maahanmuuttaja osoittautuu tosielämän rasistiksi) ja kymmenittäin samanlaista asioita. Näihin pitää vain sokeasti uskoa, koska todistusaineiston etsiminen tuottaa päinvastaisia tuloksia.

Yksikään maahanmuuton puolustukseksi keksitty argumentti ei ole kestänyt lähempää tarkastelua. Kun sitä yrittää, vedetään esiin rasistikortti. Ja jopa sen voimaan uskotaan. Että tilastot ja faktat katoavat maailmasta, koska niiden esittäjä on muka rasisti.

Maahanmuutto ei ole todellisuudessa kasvattanut Ruotsin taloutta. Jos satojen tuhansien yhteiskunnalle pelkkiä kustannuksia tuovien asuttaminen on kannattavaa, jonkun ala-asteen matematiikantaidoissa on korjattavaa. Ruotsin talous on joko kasvanut maahanmuutosta huolimatta, tai tilastoja on käsitelty luovasti.

Joskus ne asiat näyttävät pahalta siksi, että näköaisti toimii.

Että kippaahan taas omaan kuppiisi.

[Alarik]

Kuinkahan monta vuotta pitää opiskella että ilmastomuutosmiehet ilmestyvät oven taakse vaitiolosopimuksen kanssa ja näyttävät sitten ne tutkimusaineistot? Vai tuleekohan valtion agentit jos maallikkona päätyy siitä piilotetusta aineistosta eri johtopäätöksiin kun tieteellinen konsensus?

Voit opiskella vaikka vuosisadan, eikä ovesi taakse tule moisia miehiä...

Oletko muuten huomannut että muilla tieteenaloilla kuin ilmastotieteessä ei tarvitse vedota konsensukseen? On meinaa olemassa joukko fyysikoita jotka etsivät mm, Einsteinin metodeista ja tuloksista virheitä ja pyrkivät kumoamaan tai täydentämään niitä. Eikä näitä leimata einstein denialisteiksi, tai pyritä vähättelemään...

Ilmastonmuutos on fakta, sitä on typerää kenenkään kiistää. Ja onpa siitä ihan varmasti tieteen piirissä konsensuskin olemassa... muutoksen suunnasta (edit: ja myös sen suuruudesta) ja sen syistä on sitten paljonkin eriäviä näkökantoja.

Darwinismi on todella suuri valhe. Sen avulla mielettömät massat yläastetason idiootteja saadaan marssimaan samassa tahdissa, vaikka he eivät osaa erottaa hedettä emistä.

Darwinismin mahtavuus on juuri tuossa. Siihen ei tarvi uskoa, eikä hedettäkään tarvi erottaa emistä (ei niitä tarvi välttämättä edes tunnistaa).
Nimittäin riittää ihan se, että kun syntyy lapset, ja jopa se ettei synny tai jos naapurinmies avusti vaimoasi alkuunpanemisessa.

Jos kieltää Darwinin, siinä on paljon samaa kuin jos sanoisi "ei markkinataloudessa ole olemassa tuloeroja, ja jos niitä onkin niin se ei voi aiheuttaa pitkälläkään aikavälillä yksilöiden eikä varsinkaan sukujen välille minkään tason omistetun varallisuuden vaihteluita".

[sivullinen.]

Tieteellisen tiedon keskusteluumme on uinut luontevasti mukaan myös jumalallinen ulottuvuus. Se on kiehtova näkökulma ja mieleni tekee valoittaa omaa jumalsuhdettani tältä kannalta. Joudun puhumaan nyt teille, koska herramme Jumala, joka asuu taivaassa on viime aikoina pitänyt mykkäkoulua suuntaani. Muutenhan en muuta tekisikään kuin puhelisin hänen ja herran enkeleiden kanssa.

Lähden liikkeelle kuitenkin toisesta ketjussa esitetystä väitteestä. Jäsen jostwix väitti, etteivät kaikki pysty kaikkea tietoa ymmärtämään. Väite on kova. Moni siitä otti herneen nenäänsä ja vaatii älyllisen tasa-arvon olemassaoloa ja lähtökohtien yhdenvertaisuutta. Minä en vaadi sellaista. Minusta jostwix on oikeassa. Vaikka Schrödingerin kissan ymmärtäminen ei osoita kuin tietyn masturbaatiopiirin salakielen osaamista, moni asia on oikeasti niin vaikea, etteivät naiset ja neekerit tule koskaan niitä tajuamaan. Nimittäin älyllinen ylivertaisuus on valkoisen miehen yksinoikeus. Äly kehittyy miehille vasta elinvuonna 24. Naisille ja neekereille se ei kehity koskaan. Lukekaa Tatu Vanhasen tutkimustuloksia, jos ette usko, ja jos ette senkään jälkeen usko, niin tehkää tieteellinen koe: Mene ulos, tapaa nainen tai neekeri, kysy jotain vaikeata ja totea tulos.

Mutta älyllinen epätasa-arvo, jonka Jumala on suuressa viisaudessaan luonut, ei lopu tähän. Tavallisen kokemustiedon -- "gnosiksen" -- ja kirjaviisauden -- "epistemen" -- pystyy jokainen valkoinen mies täydellisesti saavuttamaan. Enkelien kanssa keskustelu on asia erikseen. Siihen eivät kykene kuin harvat ja valitut. Mooses, Edward Kelly, Muhammad ja muutama muu nyt muutaman mainitakseni. Mainitsen vielä yhden lisää: Rene Descartes. Descartes onnistui enkelien kanssa keskustellessaan luomaan sen hassun jutun, jota me yhä kutsumme nimellä tiede. Sen jälkeinen tieteellinen toiminta onkin ollut ainoastaan Descartesin enkeleiltä oppiman metodin soveltamista käytäntöön, ja se menee näin: Mene ulos, tee temppu ja tarkista tulos.

Descartesin kokema juttu oli jotain tiedettä suurempaa. Itse hän käyttää siitä nimitystä tieto todellisuudesta itsessään -- "realitas formalis sive actualis" --. Tämän enkeleiltä saatava tieto onkin ainoa asia, joka erottaa ihmisen eläimestä. Samalla se kumoaa darwinismin ihmisten kohdalta, sillä yksikään eläin ei kykene enkeleiden kanssa puhumaan. Yksikään nainen tai neekeri ei myöskään kykene enkeleiden kanssa puhumaan. Hyvin hyvin harva valkoinen mieskään pystyy enkeleiden kanssa puhumaan. Kun joku siihen joskus harvoin kykenee, hänen ja enkeleiden välisistä keskusteluista kirjoitetaan kirja, ja se kirja antaa tekemistä ihmiskunnalle sadoiksi vuosiksi eteenpäin. Tätä satojen vuosien aherrusta kutsutaan joskus epookiksi ja joskus kulttuuriksi. Se on ihmisyyden ydin.

Mieleni tekisi selittää, miten enkeleiden puhe liittyy nyt käynnissä olevaan sosialismin romahdukseen ja tähän koko tieteen muuttumiseen humbuukiksi. En sitä silti tee tässä viestissä; se on liian pitkä tarina. Jatkan sitävastoin alustustukseni loppuun selittämällä "tieteellisesti", mitä enkeleiden kanssa puhuminen tarkoittaa. Kuten alussa jo annoin ymmärtää, olen itse yrittänyt sitä harjoittaa, ja olen kokemusasiantuntija. Mutta kuten alussa myös sanoin, on linjani ylös ollut viime aikoina erittäin huono. Sitä ennenkään en ole saanut yhteyttä suoraan enkeleihin, vaan ainoastaan kovaa juoksevaan vihreään tonttuun, joka ei ole puhunut mitään -- jos ei hyppimistä lasketa puhumiseksi, ja eihän sitä lasketa --.

Kokemusasiantuntija kuitenkin ymmärrän, mistä olen jäänyt paitsi. Ymmärrän myös, miten enkeleiden kanssa puhuminen tapahtuisi, jos enkelit suostuisivat minulle puhumaan. Olen nimittäin päässyt tajunnassani syvemmälle kuin nuorempana. Olen ymmärtänyt syvyyspsykologian todellisen luonteen. Muinaisina aikoina ihmiset eivät tienneet, missä ajatukset asuivat. Uudempina aikoina on uskomusten pohjalta synnytetty suunnaton varmuus ajatusten sijainnista pään sisällä. Osin se onkin totta. Pään sisällä tapahtuu paljon kaikkea. Siellä syntyvät suunsoitto, komennot käsille heilua ja jopa yksinkertaiset ajatukset. Enkelien kanssa puhuminenkin tapahtuu osittain pään sisällä. Siellä on nimittäin jotain, jota Descartes kutsuu sieluksi, minä antenniksi ja biologit käpyrauhaseksi. Käpyrauhasen avulla ihminen ottaa Kolmannen Sukupolven 3G yhteyden Jumalaan, joka asuu auringon sisällä tai itseasiassa on aurinko. Se on jotain ihan muuta kuin käsien heiluttelu.

Huomattavaa on myös, että aina kun joku puhuu enkelin kanssa auringon pinnalla näkyy pilkku. Näiden "puheiden" kautta aurinko tosiasiassa hallitsee maapallon -- ja kaikkien muiden aurinkokunnan taivaankappaleiden -- toimintaa. Auringon toiminta on vain niin harvinaista ja vaikeasti ymmärrettävää, ettemme sitä koe ja pidä tieteenä. Descartes ymmärsi myös tämän. Hän asetti auringon maailmankuvansa keskukseen ystävänsä Giardano Brunon tavoin, mutta ymmärsi myös, ettei sitä voi pitää tieteenä ja siitä on vaiettava, koska se on liian harvan ymmärtämää. Siksi Descartesia ei poltettu roviolla Brunon tavoin. Miten tämä kaikki sitten liittyy nykyaikaan, sosialismin romahdukseen ja "totuuden jälkeiseen aikaan"? Jatko-osa tulee sen kertomaan.

[stefani]

Vaikka Schrödingerin kissan ymmärtäminen ei osoita kuin tietyn masturbaatiopiirin salakielen osaamista...

Schrödingerin kissassa ei ole kyse pelkästään tietynlaisesta terminologiasta, vaan eräästä oikeasta luonnonlakeihin liittyvästä ongelmasta. Et vain tiedä kyseistä asiaa, koska et tiedä, mitä et tiedä. Jotkut popularisoidut selitykset ovat ehkä myös hieman hämänneet.

[Tabula Rasa]

Vaikka Schrödingerin kissan ymmärtäminen ei osoita kuin tietyn masturbaatiopiirin salakielen osaamista...

Schrödingerin kissassa ei ole kyse pelkästään tietynlaisesta terminologiasta, vaan eräästä oikeasta luonnonlakeihin liittyvästä ongelmasta. Et vain tiedä kyseistä asiaa, koska et tiedä, mitä et tiedä. Jotkut popularisoidut selitykset ovat ehkä myös hieman hämänneet.

On ja ei ole yhtäaikaa. Mitä tuon käsittämisessä on vaikeaa? Ongelmallisempaa on soveltaa sitä arkielämään. Suurimmaksi osaksi arkielämässä tavattavat esineet ja asat selittyvät erinomasesti vanhemmalla ajattelumallilla. Uuden esittelijän tulisi esittää kuinka ko ajattelumalli parantaa käytäntöä, toimivuutta tai ymmärtämystä.

[Hankala Tapaus]

Schrödingerin kissassa ei ole kyse pelkästään tietynlaisesta terminologiasta...

Schrödringerin kissan ansiot ovat lähinnä demagogian puolella. Mitään kvanttifysiikan sääntöjen ja/tai säännöttömyyksien parempaan ymmärtämiseen viittaavaakaan löpinästä ei ole löydettävissä.

"Juu tai ei" ajaa saman asian. Mikä tässä on niin vaikeaa?

[mannym]

Ilmastonmuutos on fakta, sitä on typerää kenenkään kiistää. Ja onpa siitä ihan varmasti tieteen piirissä konsensuskin olemassa... muutoksen suunnasta (edit: ja myös sen suuruudesta) ja sen syistä on sitten paljonkin eriäviä näkökantoja.

Ilmastonmuutos on fakta, ilmasto on muuttunut aina ja jatkaa muuttumista hamaan tulevaisuuteen. Tieteen piirissä siitä ei tarvita konsensusta, sillä se on yksi niistä kauniista luonnollisista tapahtumista joita ihminen ei vielä ymmärrä eikä kykene selittämään syy/seuraus suhteita.

Muutoksen suunnasta ja suuruudesta on paljon eriäviä näkökantoja, tosin ne voidaan jakaa kevyesti kahteen. On skeptikoiden näkökanta jossa ihmisellä ja ihmisen päästöillä on vaikutus ilmastoon, mutta se vaikutus on pieni eikä sitä kyetä luonnollisesta vaihtelusta erottamaan. Lämpötilakäyristä ei pysty näkemään ihmisen vaikutusta sillä se hukkuu luonnollisen signaalin kohinaan. Luonnollisen vaihtelun myötä välillä kylmenee välillä lämpenee. Olemme palautumassa pienestä jääkaudesta ja vielä on matkaa keskiajan lämpökauteen, tai roomalaisten lämpökauteen...

Sitten on alarmistinen näkökanta, jossa ihminen on aiheuttanut yli 50% 1950 luvun jälkeisestä lämpenemisestä. Koska lämpötilakäyrä näyttivät 1990 luvun alkuun tultaessa, jopa alarmististen tiedemiesten suusta viilenevää vuosisadan alusta, on sitten lämpötilakäyriä muuteltu melkoisesti. Jolloin on häivytetty mm, keskiajan lämmin kausi ja roomalaisten lämmin kausi.

Skeptikoiden näkökannan mukaan, tarttee tutkia enemmän maapallon luonnollisia mekanismeja, jotta ymmärretään paremmin sen kaoottista toimintaa ja sopeudutaan luonnolliseen muutokseen, kuten tähänkin asti.

Alarmistien näkökannan mukaan, tiede on valmis, väittely on käyty, ilmastonmuutos on fakta ja ihminen on syyllinen. Meidän pitää vähentää päästöjä radikaalisti jotta voimme pysäyttää ilmastonmuutoksen ja jopa peruuttaa sitä. Meidän on käytettävä 2% globaalista bkt:sta ilmastonmuutoksen ehkäisyyn, tai siis oikeastaan jakaa kehittyneiden maiden rahaa kehittymättömille maille, ns korvauksena siitä että ollaan päästelty niin isosti aikaisemmin ja aiheutettu ilmastonmuutos.

Josta voimmekin siirtyä tieteeseen. Alarmisteilla on selkänojanaan ilmastomallit jotka kaikki raketinlailla ampuvat ylöspäin, ilmastomallien konsensus, oikeastaan keskiarvo mutta tuo konsensus kuulostaa tuossa kivalta. Näyttää tällä hetkellä 4x suurempaa lämpenemistä kuin mitä oikeasti on mitattu. 2100 luvulla tulee siten alarmistien mukaan olemaan 0,5 - 8,5 astetta lämpimämpää kuin mitä on nyt. Joka aiheuttaa globaalissa bkt:ssa 2% menetyksen.

Skeptikoilla selkänojana on mittaustulokset, jotka osoittavat mallien liioittelevan lämpötilojen kehitystä. Skeptikoilla on myös ne mittaukset jotka ovat empiiristä dataa, joskaan kaikki data ei ole alarmistien estelyiden vuoksi saatavilla (CRU), alarmistien teoreettisen työkalun (malli) luoma lopputulos (mallinnus) taasen on teoreettinen lopputulos jotka ovat osoittautuneet hyvin epäkelvoiksi ennustamaan lämpötilojen kehitystä edes lyhyellä aikavälillä.

Sitten tuleekin se mihin palstan "tiedeuskovaiset" ja alarmistit eivät kykene vastaamaan. Miksi käyttäisimme valtavia summia rahaan, poistaaksemme ongelman joka ei oikeastaan ole ongelma, jonka ainoa todiste tai peruste on teoreettisen työkalun aikaansaama teoreettinen tulos, joka on jo alkupäästä huikeasti todellisuudesta irrallaan?

Kun IPCC itse kertoi meille että pitkän ajan ennustaminen ei ole mahdollista, miksi käyttäisimme valtavasti rahaa moiseen ennusteeseen perustuen? IPCC:

In climate research and modeling we should recognize that we are dealing with a coupled non-linear chaotic system, and therefore that the long-term prediction of future climate states is not possible

[stefani]

Schrödingerin kissassa ei ole kyse pelkästään tietynlaisesta terminologiasta, vaan eräästä oikeasta luonnonlakeihin liittyvästä ongelmasta. Et vain tiedä kyseistä asiaa, koska et tiedä, mitä et tiedä. Jotkut popularisoidut selitykset ovat ehkä myös hieman hämänneet.

On ja ei ole yhtäaikaa. Mitä tuon käsittämisessä on vaikeaa? Ongelmallisempaa on soveltaa sitä arkielämään. Suurimmaksi osaksi arkielämässä tavattavat esineet ja asat selittyvät erinomasesti vanhemmalla ajattelumallilla. Uuden esittelijän tulisi esittää kuinka ko ajattelumalli parantaa käytäntöä, toimivuutta tai ymmärtämystä.

Schrödringerin kissan ansiot ovat lähinnä demagogian puolella. Mitään kvanttifysiikan sääntöjen ja/tai säännöttömyyksien parempaan ymmärtämiseen viittaavaakaan löpinästä ei ole löydettävissä.

"Juu tai ei" ajaa saman asian. Mikä tässä on niin vaikeaa?

Teillä ei ole mitään käsitystä siitä, miten hauskoja kommentteja kirjoitatte.

Tajusinkin juuri, että yleisesti ottaen voi olla vaikeaa selittää ihmisolennolle, että hän ei ymmärrä jotain asiaa. Meidän suuret tiedehahmot "Michio Kakut", "Esko Valtaojat" ja muut vastaavat eivät ole tainneet yrittää panostaa kyseiseen asiaan lainkaan? Nuo hahmot ovat eräänlaisia tiedepappeja, ketkä haluavat vain seuraajia, ja heidän tavoitteena on ollut lähinnä saada mahdollisimman moni kokemaan olevansa "samalla puolella" tieteen kanssa. Toivottavasti seuraavan sukupolven popularisoijat huomaavat, että tiedepopularisointibisneksessä on ollut havaittavissa pieniä katastrofin merkkejä.

[Tabula Rasa]

Tämä ei etene mihinkään jos tarjoat vain tuota samaa ''kuinka naurettavaa''. Virheet ovat mahdollisia. Oikaise ja stten eteenpäin. Tuollainen ette ymmärrä aliarviointi vaivautumatta selvttämään on pelkkää ärsyttämistä ja en keksi muita kuin yhteishenkeä vastaan taistelevia jotka tahtoisivat ajaa epäsopua. Mun osalta tämä oli tässä ellei Jostwix selvitä omaa argumenttiaan. En tuhlaa enempää aikaani hyödyttömään jankkaukseen.

[ämpee]

Teillä ei ole mitään käsitystä siitä, miten hauskoja kommentteja kirjoitatte.

Kun tunnut tietävän asian, niin voisitko kertoa onko kvanttimekaniikka edistynyt yhtään viimeisen 82-vuoden aikana, vai vieläkö pitää kurkistaa laatikkoon ?

Ilmastolla ja kvanttiteorialla ei vielä tietääkseni ole kovinkaan paljoa yhteistä, mikä ei tietenkään poista sitä mahdollisuutta etteikö jonain päivänä olisi, mutta sitä odotellessa pitää turvautua ilmaston suhteen kokonaan toisenlaisiin tieteisiin.
Toisenlaisilla tieteillä nykyään eräissä piireissä tarkoitetaan "playstation" tieteeksi kutsuttua mallintamista, jota eräissä toisissa piireissä ankarasti kritisoidaan.
Nykyään playstation-tiede on pc-tiedettä ja sen puolesta poliitikot ovat valmiita lyömään miljardeja vetoa vaikka heille luvataan pelkästään häviötä.
Tuota edellistäkin kritisoidaan ankarasti, mutta "luotettava" media on vedonlyönnissä politiikkojen kanssa samalla puolella, joten kritiikki ei helpolla saavuta kansalaisia.

Tilannetta kuvastaa edelleen aika hyvin Matti Vanhasen vaatimus epäilijöiden laittamisesta oikeudelliseen vastuuseen epäilyistään.
Niin vahvoilla on mallinnustiede kannattajiensa omastakin mielestä.
Yleensä tiede vastaan tiede hoitaa ongelmansa aivan itse, mutta politiikka vastaan tiede tuottaa eriskummallisia tilanteita.

Kun oikeuteen vetäminen ei onnistu, niin nyt koitetaan leimata poliittisen "tieteen" vastustajat tieteen vastustajiksi, vaikka tosiasiassa politiikan kannattajat ovat niitä tieteen vastustajia.
Näin näitä asioita pyritään hämärtämään kun vaikenemista ei saada aikaan.

[stefani]

Ilmastolla ja kvanttiteorialla ei vielä tietääkseni ole kovinkaan paljoa yhteistä...

Heitin kvanttimekaniikka-aiheen tähän ketjuun vain sitä varten, että halusin jonkin äärimmäisen esimerkin sellaisesta, mitä koulutetut ymmärtävät varmasti paremmin kuin kouluttamattomat.

Kun tunnut tietävän asian, niin voisitko kertoa onko kvanttimekaniikka edistynyt yhtään viimeisen 82-vuoden aikana, vai vieläkö pitää kurkistaa laatikkoon ?

Tämä ei nyt liity aikaisempiin kommentteihin, mutta voin joka tapauksessa vastata kysymykseen. Oma mielipiteeni, mikä on sama kuin monella muulla tai ainakin joillakin yliopistotason fysiikkaa opiskelleella, on se, että kvanttimekaniikan filosofiset ongelmat eivät ole muuttuneet miksikään pitkiin aikoihin. Eräs suuri ongelma on, että Kööpenhaminalaisessa tulkinnassa puhutaan mittaustapahtumista, mitkä aiheuttavat aaltofunktion romahtamisen, mutta ei ole kuitenkaan tiedossa mitään selkeää määritelmää sille, mitä kvanttimekaaniset mittaustapahtumat yleisesti ja selkeästi ovat. Esimerkkien kautta fyysikoilla on jokin käsitys siitä, mitä kvanttimekaaniset mittaustapahtumat ovat, mutta määritelmäyrityksiin liittyy epäselvyyksiä. Superpositioilmiöt ovat empiirisesti varmoja atomitasolla, tosin ei ole tehty mitään havaintoja siitä, että superpositioilmiöt jotenkin katoaisivat riittävän suurilla kappaleilla. Yleensä toistaiseksi oletetaan, että kvanttimekaniikan superpositioilmiöt toimivat samoin kaikissa mittaluokissa, vaikkakin ne voidaan empiirisesti varmentaa vain atomien ja molekyylien kokoisilla asioilla. Epämääräisyydet mittaustapahtumien määritelmässä sekä romahtamisasiassa ja superpositioasia yhdessä sitten johtavat Schrödingerin kissan ongelmaan.

Jotkut tosin ovat sitä mieltä, että dekoherenssi-ilmiön ymmärtäminen on jo ratkaissut tai lähes ratkaissut kvanttimekaniikan filosofiset ongelmat. Yliopistoissa on henkilöitä, ketkä itsevarmasti selittävät, että dekoherenssi-selitys on jo lähes uusi moderni konsensus, ja kaikki maailman fyysikot eivät ehkä vain ole vielä ehtineet oppia sitä, miten Schrödingerin kissa paradoksikin on jo ratkennut dekoherenssi-ilmiön ymmärtämisen kautta. Tämän aiheen takia kokonaistilanne kvanttimekaniikan kanssa on ehkä sittenkin muuttunut, koska useita vuosikymmeniä sitten dekoherenssi-selitykseen uskojia ei ollut.

Itse näkisin tuon asian siten, että jotkut tylsät fyysikot, ketkä vain haluavat laskea^(tm), eivätkä varsinaisesti ole kiinnostuneita luonnonlakien ymmärtämisestä, yrittävät käyttää "dekoherenssi"-sanaa jonkinlaisena taikasanana, jolla filosofiset ongelmat lakaistaisiin maton alle. En ole ainoa, joka on tätä mieltä, tosin en tiedä minkälaisista prosenteista on kyse, jos ammattifyysikoiden mielipiteitä ruvettaisiin kartoittamaan tästä asiasta.

Kun kävin joitain vuosia sitten erään yliopiston salissa kuuntelemassa, mitä kvanttimekaniikan ensimmäisen kurssin ensimmäisellä luennolla sanottiin, niin siellä luennoitsija sanoi suoraan kaikille kuulijoille jotain sen suuntaista, että "tulkintaan liittyy ongelmia", tai "oikeaa tulkintaa ei tiedetä", eli monet ammattifyysikot eivät yritä väittää, että ongelmat olisivat jotenkin jo jääneet historiaan.

[Roope]

15–74-vuotiaiden työttömyysaste, % :
Ruotsi: 6,8
Suomi: 9,0

Tätä selvästi Suomea parempaa kehitystä on tapahtunut vuodesta 2009 lähtien ja siihen asti mentiin kasvussa vuosia suunnilleen tasoissa. Kaikki tämä siis maassa, jossa maahanmuuttopolitiikka on aina ollut meitä liberaalimpaa ja jossa kohta 25% on ulkomaalaistaustaisia.

Ruotsin työllisyystilastoja on käsitelty täällä aiemminkin tarkemmin eriteltyinä.

Hyvät keskimääräiset luvut ovat kantaväestön ja pohjoismaalaisten, eurooppalaisten ja ylipäätään länsimaalaisten maahanmuuttajien ansiota. Sen sijaan aasialaisten (Lähi-itä) ja etenkin afrikkalaisten, jotka muodostavat yhä suuremman osan tulijoista, luvut ovat olleet karmeita. Tämän vuoksi kantaväestön ja maahanmuuttajien työllisyysasteen ero on ollut Ruotsissa OECD-maiden suurin.

Ei muuten pidä paikkaansa, että maahanmuuttopolitiikka on ollut Ruotsissa aina Suomea liberaalimpaa. Osat vaihtuivat joskus vuoden 2008 paikkeilla, ja tällä hetkellä riippuu lähinnä painotuksista, kumpaa pitää maahanmuuttopolitiikaltaan liberaalimpana.

[Tiskirätti]

15–74-vuotiaiden työttömyysaste, % :
Ruotsi: 6,8
Suomi: 9,0

Tätä selvästi Suomea parempaa kehitystä on tapahtunut vuodesta 2009 lähtien ja siihen asti mentiin kasvussa vuosia suunnilleen tasoissa. Kaikki tämä siis maassa, jossa maahanmuuttopolitiikka on aina ollut meitä liberaalimpaa ja jossa kohta 25% on ulkomaalaistaustaisia.

Ruotsin työllisyystilastoja on käsitelty täällä aiemminkin tarkemmin eriteltyinä.

Hyvät keskimääräiset luvut ovat kantaväestön ja pohjoismaalaisten, eurooppalaisten ja ylipäätään länsimaalaisten maahanmuuttajien ansiota. Sen sijaan aasialaisten (Lähi-itä) ja etenkin afrikkalaisten, jotka muodostavat yhä suuremman osan tulijoista, luvut ovat olleet karmeita. Tämän vuoksi kantaväestön ja maahanmuuttajien työllisyysasteen ero on ollut Ruotsissa OECD-maiden suurin.

Ei muuten pidä paikkaansa, että maahanmuuttopolitiikka on ollut Ruotsissa aina Suomea liberaalimpaa. Osat vaihtuivat joskus vuoden 2008 paikkeilla, ja tällä hetkellä riippuu lähinnä painotuksista, kumpaa pitää maahanmuuttopolitiikaltaan liberaalimpana.

En väitä, tai ole väittänyt, että Ruotsin talouden tai työllisyystilastojen Suomea paremmat luvut johtuvat pakolaisten vastaanotosta. On hyvin mahdollista, että Ruotsi pärjää siitä huolimatta, eikä sitä tarvitse suvakinkaan kiistää. Totuutta tuosta et tiedä sinä, minä, tai hankalampikaan tapaus.

Siinä puhut soopaa, että Ruotsin maahanmuuttopolitiikka ei olisi vuoden 2016 puolivälin lakimuutoksiin asti ollut selkeästi Suomea liberaalimpaa. Sen jälkeen voidaan vertailussa puhua painotuksista. Vastaväitteet tuohon ovat tämän ketjun aiheen ydintä – keksitään omia vastakkaisia tulkintoja tosiasioista, kun siltä vattanpohjassa tuntuu.

Kaiken kaikkiaan Ruotsin tapauksessa koitan takoa kalloon sitä asiaa, että vastoin hommamantraa, maa ei romahda, sitä ei ole menetetty, eikä se ole maanpäällinen helvetti, vaikka ulkomaalaistaustaisten määrä on suuri. Joidenkin maun mukaan asia on peräti päinvastoin, mutta en nyt ala niinkään väittämään, vaan totean vaan, että elämä jatkuu Ruotsissa maahanmuuton ongelmista tai eduista huolimatta toistaiseksi keskimäärin Suomea sujuvammin.

Osa nuivista koittaa väkisin ohjata keskustelua tietyistä maista tulevien aiheuttamiin ongelmiin, eikä niiden suhteen tilastoja olekaan moittiminen. Somalien ja irakilaisten työllistymisluvut ovat surkeat ja kulttuurit kolisevat pohjoismaissa taatusti yhteen enemmän, kuin vaikkapa thaimaalaisen maahanmuuttajan tapauksessa. En tiedä onko se ns. tieteellinen tosiasia, mutta tosiasia kumminkin, eikä sitä järjissään oleva suvakki kiistä.

Mutta suvakille jonkun kansakunnan, etnisen ryhmän tai uskonnon karsiminen autettavien joukosta pelkästään huonojen tilastojen perusteella ei vaan yksinkertaisesti ole vaihtoehto. Jos autetaan jotain porukkaa, autetaan ja käsitellään mahdollisimman tasapuolisesti kaikkia apua hakevia, vaikka toiset perseilisivätkin keskimäärin enemmän ja ongelmia seuraisi enemmän. Tästä perusperiaatteesta on suvakin kanssa turha jankata, se ei tule muuttumaan millään raiskaustilastolla tai islamin niputtamisella rekkateron perusteella. Siinä ei ole kyse tosiasioiden hylkäämisestä, vaan asioiden laittamisesta arvojärjestykseen, epäitsekkyydestä ja suhteellisuudentajusta.

Hippasen kärjistäen: jos spurgu näyttää saavan vieressä sairaskohtauksen, kunnon ihminen ei epäröi antaa tarvittaessa tekohengitystä, vaikka se vastemielistä onkin, vaikka se ei pelasta kaikkia maailman spurguja, ja kohtaus olisi hyvällä todennäköisyydellä pelkkä sammahtaminen. Kunnon ihminen myös tietää – mutta ei mieti puhallellessaan – että on fakta, että tämä heppu vain kuluttaa muiden verorahoja ja lähinnä aiheuttaa muulle yhteiskunnalle ongelmia. Silti autetaan, koska pulassa on toinen ihminen.

[Lalli IsoTalo]

Enkelien kanssa keskustelu on asia erikseen. Siihen eivät kykene kuin harvat ja valitut.

Ne jotka kykenevät, perustavat Hommaan dadaistisia taideprojekteja.

[Alarik]

...Ruotsin tapauksessa koitan takoa kalloon sitä asiaa, että vastoin hommamantraa, maa ei romahda, sitä ei ole menetetty, eikä se ole maanpäällinen helvetti...

Todistuksesi kelpaa osoittamaan, että vastoin suvakkimantraa mikään sodassaoleva tai rauhallinen Lähi-idän maa tai rauhalliset Afrikan maat ei romahda eivätkä ne ole maanpäällisiä helvettejä. Niissä ihmiset voivat elää ja asua ja köyhien on pakkokin. Sen sijaan varallisuutta perineet ja rikolliset laiskurit helposti lähtevät hakemaan "ilmaista rahaa" eli länsimaiden sosiaaliturvaa. Ei heillä ole muuta pelättävää, kuin riski joutua töihin.

...Jos autetaan jotain porukkaa, autetaan ja käsitellään mahdollisimman tasapuolisesti kaikkia apua hakevia, vaikka toiset perseilisivätkin keskimäärin enemmän ja ongelmia seuraisi enemmän. Tästä perusperiaatteesta on suvakin kanssa turha jankata, se ei tule muuttumaan millään raiskaustilastolla tai islamin niputtamisella rekkateron perusteella. Siinä ei ole kyse tosiasioiden hylkäämisestä, vaan asioiden laittamisesta arvojärjestykseen, epäitsekkyydestä ja suhteellisuudentajusta.

Hippasen kärjistäen: jos spurgu näyttää saavan vieressä sairaskohtauksen, kunnon ihminen ei epäröi antaa tarvittaessa tekohengitystä, vaikka se vastemielistä onkin, vaikka se ei pelasta kaikka maailman spurguja, ja kohtaus olisi hyvällä todennäköisyydellä pelkkä sammahtaminen. Kunnon ihminen myös tietää – mutta ei mieti puhallellessaan – että on fakta, että tämä heppu vain kuluttaa muiden verorahoja ja lähinnä aiheuttaa muulle yhteiskunnalle ongelmia. Silti autetaan, koska pulassa on toinen ihminen.

Maahanmuuttokriittisenä haluaisin auttaa isompaa joukkoa ihmisiä, niitä köyhiä joilla ei ole varaa matkustella Euroopanlomille ja jotka ehkä ihan oikeasti apua tarvitsevat. Mitä halvemman hintatason maassa apua annetaan, sitä enemmän hyötyä rahalla saa. Pakolaisleiritkin kannattaisi perustaa köyhiin kehitysmaihin. Samalla sellainen apu toisi rahaa ja työpaikkoja niihin köyhiin maihin. Realismilla ei suvakille ole väliä, eikä sillä mikä voisi maksimoida oikeasti kurjien saaman hyödyn.

Suvakit sen sijaan haluavat noukkia Euroopassa lomailevista varakkaista hyväosaisista muutamia, joille annetaan valtavat määrät vastikkeetonta rahaa ja terveydenhoidot jne. koska se sopii omiin hämäriin ideologisiin ajatuksiin - esimerkiksi koska osalle suvakista tuntuu että oikeaa apua on vain se kun autettavat makoilee Suomessa ja osalle on tärkeää näyttää ulomaisille tutuille että Suomessa on rajojen sisällä autettavia, niinkuin lemmikkeinä, vaikka ne ovatkin porukkaa joiden elämän pahin tragedia on VOK:in ruokien surkeatasoinen riisilajikevalikoima.

Hippasen kärjistäen: suvakki auttaa kyllä pulskaa alkoholisoitunutta varakasta ja nirsoa laiskuria, koska se ei ole vastenmielistä ja kokee sen kautta olevansa hyväntekijä ja erityisesti se on helppoa kun ei tarvi mennä kovin kauas. Sen avulla he voivat selittää itselleen, mikseivät voi auttaa niitä vastenmielisiä köyhiä lapsineen, jotka haisevat ja hakevat ruokansa jätteistä, kun ne on niin kaukanakin että mitä välii. Sitten suvakki sanoo rasismiksi sitä, kun joku sanoo ettei maahanmuuttokriitikkona koe vääräksi sitä, jos ketään ei edes yritettäisikään auttaa siihen hommaan aivan liian kalliissa Suomessa, vaan laskettaisiin yhdessä kuinka saadaan paras vastine rahoille sekä todellisia avuntarvitsijoita autettua. Suvakki ei välitä ihmisistä - vain omasta valheellisesta "hyväntekijän"-tunnetilastaan.

[Lalli IsoTalo]

Liityn dadaistiseen taideprojektiin!

Muinaisina aikoina ihmiset eivät tienneet, missä ajatukset asuivat. Uudempina aikoina on uskomusten pohjalta synnytetty suunnaton varmuus ajatusten sijainnista pään sisällä. Osin se onkin totta.

Varmaankin osin.

Toisaalta, formatiivisessa kausaatiossa oletetaan, että ajattelua voi tapahtua pään ulkopuolella, morfogeneettisissä kentissä (M), jonka kautta yhden yksilön tai ryhmän ajattelua voi vuotaa - siis resonoida - toisten aivoihin. Tämä selittää paranormaalin dadaismin.

M-kentät toimivat alikvanttitasolla, siis ajan ja paikan ulkopuolella (kuten kaikki tietävät).

Siitä luonnollisesti seuraa, että historiasta voi värähdellä ajatuksia meidän aikaamme. Esimerkkinä tästä on Bhagavad Gitan ajatus "Now I am become Death, the destroyer of worlds", jonka atomipommin keksijä Oppenheimer omaksui.

The first atomic bomb was detonated on July 16, 1945, in the Trinity test in New Mexico; Oppenheimer later remarked that it brought to mind words from the Bhagavad Gita: "Now I am become Death, the destroyer of worlds."

Oppenheimer opiskeli sankriittiä, voidakseen lukea tämän kaltaisia tekstejä, joissa kuvataan atomipommin räjähdystä:

[Gita]Arjuna eventually starts to become convinced. He asks Krishna if he will show him his godlike, multi-armed form. Krishna obliges, showing Arjuna an incredible sight:

A thousand simultaneous suns
     Arising in the sky
     Might equal that great radiance,
     With that great glory vie.

Dadaistisen tulkinnan mukaan atomipommi oli keksitty jo joskus muinaishistoriassa, ja nyt se piti vaan ottaa haltuun morfisen resonanssin kautta.

Tulevaisuuden ajatuksia voi tietenkin värähdellä historiaan. Tähän perustuu suurin osa ennustuksista ja paradigmaa muuttavista keksinnöistä. Esimerkkinä Raamatun onnistuneet ennustukset (ei mennä sinne) ja Leonardo Da Vincen keksinnöt (ei mennä sinnekään).

Arkipäiväisempi esimerkki on etiäiset, jossa sotamies palaa rintamalta kotiin "haamuna" päivää aikaisemmin kuin palaa oikeasti.

Ajatusten värähtelyä voi tietenkin tapahtua reaaliaikaisesti ja arkipäiväisemmin.

Esimerkki 1: toisistaan erillään elävät kaksoset tietävät "alitajuisesti", jos toiselle on sattunut jotain pahaa.

Esimerkki 2: koirat tietävät milloin isäntä tulee kotiin, ja alkavat kuolaamaan jo 5 minuuttia aikaisemmin, vaikka isännän kotiintuloaika vaihtelisi.

Asiasta kiinnostuneet googlannevat morfisen resonanssin. Ilmiö ei ole toistettavissa, joten se on toistaiseksi vain dadaistista tiedettä.

[Lalli IsoTalo]

Jatko-osa tulee sen kertomaan.

Sivullisen viestit eivät mahdu enää yhteen viestiin! Montakohan jatko-osaa on tiedossa?

[Luotsi]

Ei muuten pidä paikkaansa, että maahanmuuttopolitiikka on ollut Ruotsissa aina Suomea liberaalimpaa. Osat vaihtuivat joskus vuoden 2008 paikkeilla, ja tällä hetkellä riippuu lähinnä painotuksista, kumpaa pitää maahanmuuttopolitiikaltaan liberaalimpana.

Tänne saa edelleenkin tallustella perinteistä reittiä paperitonna ja alkaa sitten vonkaamaan asyylia kun siltä tuntuu. Ruotsin kohdalla vastaava ei enää (ainakaan toistaiseksi) onnistu.

[sivullinen.]

Enkelien kanssa keskustelu on asia erikseen. Siihen eivät kykene kuin harvat ja valitut.

Ne jotka kykenevät, perustavat Hommaan dadaistisia taideprojekteja.

Dadaismi on vain tapa viestiä eli kieli. Modernilla fysiikallakin on oma kielensä, jossa herra S'n kissa esitetään symbolin avulla ja vain kieltä osaavat ymmärtävät sen. Kaikki todelliset fyysikot -- eli ne, jotka ovat jotain aikaan saaneet -- kertovat avoimesti, ettei ole mitään salakieltä, joka pitäisi osata. Ne, jotka eivät ole mitään aikaan saaneet, vaan hankkivat elantonsa salakielensä tuoman arvoaseman perusteella, selittävät sen kielen olevan tavalliselle ihmiselle mahdotonta ymmärtää. Näin he toisaalta ylläpitävät perinnettä ja toisaalta ratsastavat menneisyyden mestarien perinnön varjolla. Se on juuri se kehitys, jossa tiede rappion kautta muuttuu uskonnoksi.

Suomessa itä-saksalaisen sosialismin perinne on kasvanut myös tällaiseksi uskonnoksi: Harva nykyisistä byrokraateista tietää mitään Itä-Saksasta tai ymmärtää toimivansa itä-saksalaisen oppijärjestelmän mukaan; silti he kaikki toimivat sen mukaan ja sen luomat palkitsemisjärjestelmät ovat heidän toimintaansa ohjaava rakenne. Uudempina aikoina tällaisesta toiminnasta on käytetty nimitystä "menneisyyden haamujen hallitseminen". Käytännössä se tarkoittaa myös historian loppua, koska toimintaperusteistaan tietämätön byrokraatti ei ole kykenevä kehittämään toimintaansa millään tavalla; toiminta voi vain rappeutua väärinkäsitysten ja ympäröivien olosuhteiden muutoksen johdosta.

Rappio tuntuu jatkuvan loputtomiin ja vallanpitäjien kyvyttömyys saada aikaan mitään alkaa olla kaikille ilmeinen. Silloin lopulta kieli -- tuo kaikista sosiaalisista konstruktioista voimakkain -- luo jälleen uuden järjestyksen ja maailman tilan. Se luo sen nimenomaan enkelien välityksellä. Enkelien puhe on niin voimakasta sanomaa, että jopa sen uhka ajaa horjuvan yhteiskuntajärjestelmän kaatumaan. Järjestäyneen suvaitsemaisuudettomuuden pelko saa pelokkaan sisäministerin käynnistämään jahdin, jossa jokainen enkelien kanssa kommunikointiin pyrkivä on kohde. Pelokkaan sisäministerin sisäinen hulluus tekee hänet ulkoisesti hulluksi ja valta-asemansa johdosta tämä hulluus on tarpeeksi voimallinen kaatamaan koko järjestelmän.

Näin enkelien kanssa puhumisessa ei olekaan olennaista puheen sisältö tai edes sen todellinen tapahtuminen vaan siitä julkisesti puhuminen. Se on julkisen haasteen heittämistä koko vallitsevalle hallinnolle. Kun amerikan hassuttelijat manasivat esiin muinaisen sammakkojumalan Pepen, jokainen sen manannaista tiesi kyseessä olevan vitsin ja vedätyksen. Vitsi ja vedätys oli kuitenkin niin toimiva, että Häviäjä-Hillary mainitsi sen suurimmaksi haastajakseen -- ja suorastaan hänen jo silloin lyöneeksi voimaksi -- kuuluisassa Renon puheessaan. Silloin Pepestä tuli totta jumalana. Sen jälkeen eurostososialistit ovat nähneet #unelmattomia öitä jokaisen kannon alla asuvista trolleista ja jumalsammakoista ja vaikka mistä. Pian puolet poliiseistakin metsästää oikeiden rikollisten sijaan internetin mielikuvitusolentoja. Ja minäkö se olen dadaisti?

Toisin kuin amerikassa, jossa demokratia vielä vallitsee, Eurostoliitossa, jossa demokratiaa ei ole, kehitys ei tule tapahtumaan yhtä luontevasti ja kivuttomasti. Obama ja amerikan sosialistit pystyivät tunnustamaan häviönsä; eurostososialistit ovat nostaneet itsensä niin korkealle kansan yläpuolelle, etteivät he edes vielä ymmärrä hävinneensä. Eurostososialismin papit julistavat yhä eurostososialismin sanomaa, vaikka kukaan ei sitä kuuntele, ja vaikka ainoastaan seniilit sosialistit ja muut aivopestyt sitä enää kannattavatkaan. He tekevät kyselytutkimuksen eurostososialimin kannatuksesta uhaten häpäistä ja taloudellisesti tuhota jokaisen, joka vääriä mielipiteitä kyselyssä antaa, ja näin saavat tulokseksi eurostososialismin varsin suuren kannatuksen. Ei tarvitse olla tiedemies ymmärtääkseen, miksi sellainen kysely on järjetön, mutta täytyy olla eurostososialismiin kouluttama tiedemies, voidakseen kyetä itselleen valehtelemaan sellaisen kyselyn olevan järkevä.

Eurostososialismi on kaatumassa. Samalla kaatuu sen tiedeisuskonnollinen puoli. Marxilais-Leniniläisyys lakkasi olemasta tiedettä samalla hetkellä kuin Neuvostoliitto lakkasi olemasta valtio. Uskonnoksi muuttuneella tieteellä ei ole muuta tukea kuin vallanpitäjien tuki ja se tuki on kaatumassa. Ilmastonlämpenemisuskonto on tästä yksi loistava esimerkki. Jopa Suuri ja Mahtava Sanoma-konserni on joutunut sen toteamaan tieteellisemmälle yleisölleen Tiede-lehden artikkelissa Vaikka lämpenee, meillä voi viiletä. Tavanomaisten käytäntöjen mukaan tätäkään juttua ei ole internettiin nähtäville haluttu asettaa.

[Roope]

En väitä, tai ole väittänyt, että Ruotsin talouden tai työllisyystilastojen Suomea paremmat luvut johtuvat pakolaisten vastaanotosta. On hyvin mahdollista, että Ruotsi pärjää siitä huolimatta, eikä sitä tarvitse suvakinkaan kiistää. Totuutta tuosta et tiedä sinä, minä, tai hankalampikaan tapaus.

Kyllä minä ainakin tiedän. Pelkän vilkaisun tulomaan/maanosan mukaan eriteltyihin Ruotsin työllisyystilastoihin pitäisi riittää kenelle tahansa sen toteamiseksi, että humanitaarinen maahanmuutto tulee Ruotsille kalliiksi.

Siinä puhut soopaa, että Ruotsin maahanmuuttopolitiikka ei olisi vuoden 2016 puolivälin lakimuutoksiin asti ollut selkeästi Suomea liberaalimpaa. Sen jälkeen voidaan vertailussa puhua painotuksista. Vastaväitteet tuohon ovat tämän ketjun aiheen ydintä – keksitään omia vastakkaisia tulkintoja tosiasioista, kun siltä vattanpohjassa tuntuu.

Miten tämä Ruotsin politiikan suurempi liberaalisuus sitten ilmeni, ja mitä ihmeen tekemistä sillä on etenkään vuoden 2016 puolivälin kanssa, jolloin Suomi kiristi oleskelulupalinjauksiaan?

Muutama esimerkki. Suomi jakeli syyrialaisille pysyviä oleskelulupia jo ennen Ruotsia. Ruotsi solmi Irakin kanssa palautussopimuksen alkuvuodesta 2008, Suomella sellaista ei ole vieläkään. Turvapaikanhakijoiden kansallisuuden mukaiset hyväksymisprosentit olivat Suomessa vuoden 2008 vaiheilla Euroopan kärkeä Italian kanssa, ja Ruotsi tuli perässä. Keskinäinen järjestys vaihtui viime kesänä, mutta nyt alkuvuodesta ainakin irakilaisten hyväksymisprosentti palasi Suomessa taas Ruotsin tasolle.

Kaiken kaikkiaan Ruotsin tapauksessa koitan takoa kalloon sitä asiaa, että vastoin hommamantraa, maa ei romahda, sitä ei ole menetetty, eikä se ole maanpäällinen helvetti, vaikka ulkomaalaistaustaisten määrä on suuri. Joidenkin maun mukaan asia on peräti päinvastoin, mutta en nyt ala niinkään väittämään, vaan totean vaan, että elämä jatkuu Ruotsissa maahanmuuton ongelmista tai eduista huolimatta toistaiseksi keskimäärin Suomea sujuvammin.

Nyt tarvitsee enää määritellä romahtaminen. Täällä ei ole vain yhtä ääntä, enkä minäkään nimittäin usko johonkin kertakaikkiseen romahdukseen, vaan lähinnä alueiden vähittäiseen eriytymiseen. Kantaväestön elämä muuttuu maahanmuuton seurauksena yhä laajemmin huonommaksi ja turvattomammaksi.

[Siili]

En väitä, tai ole väittänyt, että Ruotsin talouden tai työllisyystilastojen Suomea paremmat luvut johtuvat pakolaisten vastaanotosta. On hyvin mahdollista, että Ruotsi pärjää siitä huolimatta, eikä sitä tarvitse suvakinkaan kiistää. Totuutta tuosta et tiedä sinä, minä, tai hankalampikaan tapaus.

Vaikka veli Tiskirätti seilaileekin puhtaasti intuitiolla, niin kyllähän Ruotsissa ovat eräät taloustieteilijät ihan rehellisesti pyrkineet arvioimaan maahanmuuton aiheuttamaa rasitusta:

https://ladycobra.wordpress.com/2014/04/20/jan-tullberg-invandringen-kostar-250-miljarder-per-ar/

Tosin tuota totuutta eivät :monet ruotsalaiset haluakaan tietää.  Tukholmassa paikalliset ruotsidemokraatit ehdottivat monikulttuurisuuden taloudellisen taseen laskemista.  Muissa puolueissa ehdotusta pidettiin kieroutuneen ihmiskäsityksen ilmentymänä etc.:

http://avpixlat.info/2017/04/25/sd-forslag-om-mangkulturellt-bokslut-i-stockholm-vallade-vild-debatt/

Minusta tämä on hieman omituista.  Kyllähän rehellisessä kansantaloudellisessa analyysissä pitäisi pyrkiä huomioimaan kaikki merkittävät tulot ja menot.

[Vaniljaihminen]

Ruotsikin alkaa mennä utopisminsa rajoilla. Eilen kuulin, etteivät haekaan vuoden 2026 talviolympialaisia. Perustelut taloudellisia.

http://www.iltalehti.fi/talviurheilu/201704262200112193_tl.shtml

[duc]

Ei ole helppoa keskustella, jos ei tahdota pelata samoilla säännöillä, pyritään nujertamaan toinen osapuoli, kieltäydytään perustelemasta väitteitä, ei tunnisteta ta tunnusteta tietämyksensä rajoja, ollaan ylimielisiä tai aliarvioidaan uteliasta kyselijää. Nämä tavat eivät riipu niinkään asiantuntemuksesta tai sen puutteesta, oppiarvosta tai sen puutteesta, vaan itsekritiikin puutteesta. Omina yliopistovuosinani, joita kertyi toistakymmentä, juuri itsekritiikkiä opin arvostamaan. Eräs opettajani totesi, että teksteistä nousevat kysymykset ja ongelmat ovat ensisijaisia ja tutkijoiden niihin antamat vastaukset toissijaisia. Tämä tarkoitti toisaalta eroa lähteiden ja kirjallisuuden välillä, mikä erotus historiatieteessä on oleellinen, ja toisaalta se tähdentää tieteen tärkeää itseensäkorjaavuusperiaatetta eli tiedeyhteisö keskustelemalla tutkimuksillaan pyrkii rakentamaan kritiikillä uutta tietoa vanhan harteille.

[Vaniljaihminen]

Äsken päättyneessä Puoli Seitsemän ohjelmassa kuulin, että yhden t-paidan valmistukseen menee jotain 2750 litraa vettä. Jos sama määrä kuluu muidenkin vaatteiden valmistukseen, tullee kokonaisvedenkulutuksesta jättimäinen määrä vettä.

Samaisessa ohjelmassa sanottiin, että Suomessa vaatteita heitetään roskiin vuosittain niin monta kuutiota, että nämä kuutiot peräjälkeen järjestettynä ulottuisivat Helsingistä Pihtiputaalle. Ja kun jokainen riepu vie saman vesimäärän kuin ym. t-paitakin, lienee se vesimäärä vieläkin massiivisempi,

Tähän vaatisin vähän kyllä perää.

[Kirjolohikäärme]

Äsken päättyneessä Puoli Seitsemän ohjelmassa kuulin, että yhden t-paidan valmistukseen menee jotain 2750 litraa vettä.

Tosin yksikään vesimolekyyli ei katoa maapallolta tässä prosessissa.  Vesi käytetään puuvillakasvien kasteluun, ja se haihtuu pellolta pilviksi jotka satavat veden takaisin.  Se mikä oikeasti kuluu on energia jos kasteluvesi pitää kuljettaa, puhdistaa ja/tai desalinoida ennen kasveille laittamista.  Jos pystyy kastelemaan kasvit järvestä tai sateella niin ei kulu ihmisen toimittamaa energiaakaan.

Jokaiseen omenaan ja kaarnaveneeseen "kuluu" vettä samalla tavalla.  Mutta ei se vesimolekyyli puhki kulu.

[Vesa Heimo]

Äsken päättyneessä Puoli Seitsemän ohjelmassa kuulin, että yhden t-paidan valmistukseen menee jotain 2750 litraa vettä.

Tosin yksikään vesimolekyyli ei katoa maapallolta tässä prosessissa.  Vesi käytetään puuvillakasvien kasteluun, ja se haihtuu pellolta pilviksi jotka satavat veden takaisin.  Se mikä oikeasti kuluu on energia jos kasteluvesi pitää kuljettaa, puhdistaa ja/tai desalinoida ennen kasveille laittamista.  Jos pystyy kastelemaan kasvit järvestä tai sateella niin ei kulu ihmisen toimittamaa energiaakaan.

Jokaiseen omenaan ja kaarnaveneeseen "kuluu" vettä samalla tavalla.  Mutta ei se vesimolekyyli puhki kulu.

Ongelma on se että se ei oikeasti haihdu pelloilta vaan kulkeutuu vesistöihin vieden mukanaan peltojen lannoittamiseen ja tuholaistorjuntaan käytetyt aineet. Sitten se vasta haihtuu. Eihän vedenkulutus ole ongelma, vaan veteen tässä kulutuksessa sitoutuvat jätteet. Sadevesi on sitten suht puhdasta ellei siihen ilmakehässä tule toisenlaista roskaa mukaan, mutta vesistöihin se vaikuttaa nimenomaan valuman kautta.

70-80 luvulla suomessa nousi keskusteluun että sellutehtaat ihan konkreettisesti pilasivat lähijärvet, myöhemmin hyväksyttiin se tosiasia että peltojen lannoitteet tekevät ihan saman asian.

[Vaniljaihminen]

En nyt tiedä millaisin lannoittein puuvillaa viljellään, mutta herännyt kysymys oli tuo ohjelman välittämä tieto ja sen aiheuttama oudoksunta. Kyllä se Kekäläinenkin silmin nähden kummasteli väitettä ja Laine taisi lähinnä yrittää olla miettimättä koko asiaa. (Missillä nyt kuluu paitoja paljon muutenkin).

[Lalli IsoTalo]

Lievä OT.

Eräs opettajani totesi, että teksteistä nousevat kysymykset ja ongelmat ovat ensisijaisia ja tutkijoiden niihin antamat vastaukset toissijaisia.

Olen samaa mieltä, ja yrittänyt soveltaa samaa työelämässä, huonolla menestyksellä. Ehkä olen ollut väärissä paikoissa töissä. Ne tutuistani jotka ovat pärjänneet hyvin tai loistavasti, ovat enemmänkin hyvällä muistilla varustettuja miellyttäviä ihmisiä (ja jonkinverran yes-ihmisiä), kuin ikäviä kysymyksiä esittäviä veneenheiluttajia.

[duc]

Lievä OT.

Eräs opettajani totesi, että teksteistä nousevat kysymykset ja ongelmat ovat ensisijaisia ja tutkijoiden niihin antamat vastaukset toissijaisia.

Olen samaa mieltä, ja yrittänyt soveltaa samaa työelämässä, huonolla menestyksellä. Ehkä olen ollut väärissä paikoissa töissä. Ne tutuistani jotka ovat pärjänneet hyvin tai loistavasti, ovat enemmänkin hyvällä muistilla varustettuja miellyttäviä ihmisiä (ja jonkinverran yes-ihmisiä), kuin ikäviä kysymyksiä esittäviä veneenheiluttajia.

Tämä ilmiö on lievästi sanottuna harmillinen. Työelämässä kun yleensä pätee sääntö: kenen leipää syöt sen lauluja laulat. Akatemiassa on tai ainakin pitäisi olla toiset säännöt: se mitä yllä esitin. Yliopistouralle pääsee käytännössä alle viisi prosenttia maistereista, dippainsseisseistä ja tohtoreistakin. Muiden on siis osattava sovittaa kahdet säännöt ammatilliseen profiiliinsa. Yleensä työelämän säännöt voittavat, koska ihminen ei elä pelkästä pyhästä hengestä. Tietysti jos ei ole itsekritiikkiä omaksunut yliopistossa, ei ole, mitä pois heittää ja sopeutuu laulamaan työnantajan lauluja helpommin. Itselleen rehelliselle ihmiselle ikävien kysymysten nieleminen on vaikeampaa.

[duc]

...
Eivät talous"tiede" ja uskonto"tiede" ole tieteitä (science). Ne ovat arts-puuhastelua.
...

Yleensä en jaksa yllä oleviin pejoratiivisiin väitteisiin vaivautua vastaamaan, koska niitä heitellään tavan takaa. Toisaalta kun nyt on kyseessä forumin jäsen, jonka viesteistä yli viidesosaan (neljä tässä ketjussa) sisältyy tuo heitto ja kyseessä lienee tiedeyhteisön sisäpuolinen edustaja ketjussa, jossa pohditaan, miksi ns. maallikko ei sisäistä tiedeyhteisön käsityksiä, on syytä kuitenkin tarttua tähän. Tällainen tieteiden välinen tyhjänpäiväinen kiistely ei ole omiaan lisäämään sen enempää luottamusta luonnon- kuin humanisten, talous- kuin yhteiskuntatieteiden edustajien tekemää työtä kohtaan.

Päinvastoin, se kannustaa ns. maallikoita vähät välittämään formaalista ja kontrolloidusta metodiikasta, vertaisarvioidusta tutkimuksesta ja julistamaan olevansa aivan yhtä kyvykäs ilman koulutusta selvittämään nuo asiat. Periaatteessa mikään ei tietenkään estä uteliasta ja kriittistä maallikkoa osallistumasta tasavertaisena tieteelliseen debattiin, mutta riski mennä jo perusasioissa ns. metsään on suuri. Esimerkkeinä tästä tältä forumilta historiantutkimuksen osalta:
1 ja 2.

Voisin loukkaantua, kun edustamaani tieteenalaa väheksytään tällä tavoin, vaan omat tunteeni ovat tässä tapauksessa toisarvoisia. Koen että tänä monikulttuurisuutta ja (erityisesti muslimien) maahanmuuttoa edistävänä aikana ei ole pahitteeksi jonkun uskonnoista ja uskonnollisista ilmiöistä tieteellistä tutkimusta puuhastelua aikaansaaneen osallistua tälläkin forumilla keskusteluun. Ehkä voin auttaa selittämään ja ymmärtämään, esim. kuinka todennäköistä kristinuskoa tunnustavien tai islaminuskoa tunnustavien sopeutuminen Suomen lainsäädäntövallan alle on ja mistä syystä.

Jako ns. koviin (lat. scientia) ja pehmeisiin (lat. ars) tieteisiin on lähinnä käytännöllinen, vaikka juuri edellämainittujen edustajat käyttävät sitä oman kilpensä kiillottamiseen. Englanninkielinen jaotus sciences and arts on helposti harhaanjohtava, mikäli sana arts käännetään suomeksi 'taide'. Suomeksi kääntäisin tuon sanaparin: tieto ja taito (tai tiede ja metodi).

Kuten tavallista tieteenhistoriassa on, alkua etsiessä päädytään antiikin kreikkaan. Niin on myös tämän sanaparin kohdalla. Antiikin ajan kreikan sanaἐπιστήμη tarkoitti (ko. ajan) 'tieteellistä tietoa' ja sana τέχνη 'työskentelytapaa'. Aristoteles käytti tätä jaottelua liittäen siihen vielä kolmannen tiedon muodon: viisauden.

Länsimaiselle tieteelle on ominaista pitäytyä ihmisjärjen avulla tehdyissä johdonmukaisissa havainnoissa, oli tieteenala mikä tahansa. Periaatteessa tämä metodi pätee myös teologiassa, jota aikoinaan tieteiden kuningattareksi kutsuttiin (nyttemmin matematiikka lienee perinyt tuon nimen). Koska se usein mielletään nykyäänkin eräänlaiseksi nuorallatanssiksi tieteen ja pseudotieteen rajapinnalla, se saa yleensä suurimman kuran niskaansa näissä ns. jäsentenvälisissä.

On lopulta samantekevää, pitääkö jäsen Sauron minua tieteentekijänä:

Pehmotieteitä ei pitäisi edes kutsua tieteiksi.

Tuolla logiikalla myös eräs "Mestari" kuuluu samaan puuhastelijoiden joukkoon kielitieteilijänä. Minulle on oleellista mitä väitetään ja ennenkaikkea millä perusteella. Hyvään argumenttiin kuuluu aina hyvä perustelu. Ilman jälkimmäistä väite ei ole minkään arvoinen. Pätevä perustelu tekee vakavasti otettavan keskustelijan.

Edit. linkki