Terveydenhuoltojärjestelmistä

[jka]

Uuden artikkelin mukaan BMI 25 kustannukset vähintään 2800 ja BMI 40 kustannukset enintään 4200 (tulkittu taulukkoa sinun väitteesi kannalta edullisesti), jolloin BMI:n noususta 25:stä 40:een johtuen terveysmenot kasvavat 50% (lineaarisesti lisääntyvissä terveysmenoissa mediaanien vertailu johtaa oikeaan tulokseen).

Aiemmassa kuvassa BMI 25 kustannukset interpoloiden 928,5 ja BMI 40 kustannukset interpoloiden 1470, jolloin BMI:n noususta 25:stä 40:een johtuen terveysmenot kasvavat 58% (jälleen oletuksena, että terveysmenot suhteessa BMI:hin lineaariset).

Tuo on vasta mediaanin pistekustannus nykyisessä tilanteessa. Kun koko väestö shiftaa tuon verran niin koko terveydenhuoltoketjun pitää toimia täysin toisessa tilantessa. Lyödäänkö vetoa että tämä tilanne aiheuttaa enemmän kuluja kuin tällä hetkellä niiden muutaman hassun BMI>40 hoitaminen kun suurin osa potilaista on kuitenkin normaalipainoisia. Tuossa tilanteessa siis lähes kaikki ovat näitä nykyisen tilanteen poikkeustapauksia.

Toisessa kuvassa et ottanut huomioon kustannusten nousua joka ei ole enää lineaarinen. BMI 30 asti nousu on n. 2.8% per bmi, sen jälkeen kustannusten nousu kiihtyy 3.3% per bmi yksikkö. Pelkästään tuo nostaa koko jakauman kustannuksia enemmän kuin pelkkä mediaanin pistekustannus. Päästäneen lopulta jonnekin 60% hujakoille myös tässä vaikka mediaani nousee vain 50%.

Nyt ollaan siis päästy yksimielisyyteen että pelkästään mediaanin pistekustannuksen perusteella kustannukset nousee luokkaa 60%. Oikeastiko väität että lopullinen nousu olisi tällaisessa tilanteessa edelleen lähempänä 50% kuin 100%? Ja oikeastiko tällä on sinulle jotain merkitystä että jaksat vielä vängätä. Minulle riittää että suuruusluokka on oikein ja näistä kuvista ei tämän tarkempaa arvioita voi esittää. Ainoastaan sen voi sanoa että tuo 60% on minimi. Takuuvarmaa on, että kustannusten nousu ei mene tuon alle. Mitään suuruudenekonomiaa ei kuitenkaan saavuteta läskejä hoitamalla niin että kustannusten kasvu suurilla ihmismäärillä olisi pienempää kuin yksilöillä tämän hetkisessä tilanteessa. Väitän että ekonomia menee täysin päinvastoin. Pelkästään potilaiden roudaamiseen tarvitaan enemmän työvoimaa jota ei takuuvarmasti ole laskettu noissa tutkimuksissa mukaan kustannuksiin.

Varsin yhtenevät vastaukset näiden kahden linkkaamasi tutkimuksen perusteella, ja niiden mukaan ei ole päivänselvää, että kustannukset tuplaantuvat.

Mitä höpiset? Totta helvetissä se on päivänselvää että kustannukset tuplaantuvat kun shiftataan mediaania vain riittävästi oikealle. Väitätkö oikeasti edelleen että kustannukset saturoituu jossain vaiheessa että voidaan lihoa vpaasti mutta kustannukset ei kasva joka oli alkuperäinen debunkkausyrityksesi? Minun alkuperäinen väite oli että jakaumaa shiftataaan kunnes 50%->100% on ylipainoisia. Jos tuplaantuminen ei tapahdu 15 bmi-yksikön shiftaamisella kuten edelleen noista käppyröistä uskon niin shiftataan sitten lisää. Takuuvarmaa on että tuossakin tilanteessa meillä on vielä suuruusluokkaa 10% normaalipainoisia. Ei tämä ole minulle mikään kynnyskysymys ja kuten sanoin olen edelleen täysin varma attä jo 15 bmi yksikön shiftaus rittää jos sillä saavutetaan jo näin ýksinkertaisten tietojen valossa minimissään 60% nousu. Sinä voit ihan vapaasti vängätä tuosta muutamia prosentteja pois, sillä ei ole paskaankaan merkitystä mihinkään.

[Border guard]

Ensin väität:

Tuonkin mukaan voi edelleen suoraan sanoa, että jos väestön painojakauman mediaani shiftaa nykyisestä 25 jonnekin 40 hujakoille niin kustannukset tuplaantuu. En nyt todellakaan näe mitään mitä tähän väitteeseen pitäisi todistaa enempää. Tämä on noiden käppyröiden valossa päivänselvää. Jos sinulle ei edelleenkään ole niin en voi enempää auttaa.

Laskelmieni jälkeen vastaat BMI:n muutoksesta 25:estä 40:een:

Nyt ollaan siis päästy yksimielisyyteen että pelkästään mediaanin pistekustannuksen perusteella kustannukset nousee luokkaa 60%. Oikeastiko väität että lopullinen nousu olisi tällaisessa tilanteessa edelleen lähempänä 50% kuin 100%?

Vastasin jo aiemmassa viestissä:

Näiden kahden linkkaamasi tutkimuksen mukaan terveydenhuoltokustannusten lisäys on varsin lineaarista (toisessa nousu hieman kiihtyvää, toisessa hidastuvaa). Jos terveydenhuoltokustannukset ovat lineaariset BMI:hin nähden ja BMI normaalisti jakautunut, niin yllä olevat laskelmat ovat päteviä.

Lähettämäsi tutkimuksen data loppuu BMI 45, joten kustannuksia ei sen jälkeen voi luotettavasti arvioida. Ekstrapoloiden päätynee juurikin n. 60% lisäykseen.

Väitteesi voi hyvinkin olla totta, mutta esittämiesi todisteiden valossa se ei ole "päivänselvää".

Toivottavasti jatkossa hankit ensin todisteet väitteillesi ennen kuin väität jotain täysin varmaksi.

[jka]

Lähettämäsi tutkimuksen data loppuu BMI 45, joten kustannuksia ei sen jälkeen voi luotettavasti arvioida. Ekstrapoloiden päätynee juurikin n. 60% lisäykseen.

Väitteesi voi hyvinkin olla totta, mutta esittämiesi todisteiden valossa se ei ole "päivänselvää".

Toivottavasti jatkossa hankit ensin todisteet väitteillesi ennen kuin väität jotain täysin varmaksi.

Ei tuo 60% ole mikään pointti tässä asiassa. Se on ainoastaan pomminvarma miniminousu joka voidaan mitata jo nykyisessä staattisessa tilanteessa. Staattisella mallilla et voi kuitenkaan ennustaa dynaamisia muutoksia. Mitään tutkimusdataa ei ole ylipäätään olemassa dynaamisista muutoksista mitä koko väestön mediaanipainon shiftaaminen BMI=40 tarkoittaisi. Tällaista dataa ei edes voi olla olemassa. Voidaan tehdä ainoastaan simulaatioita ja oletuksia.

Ymmärtkö mitä tuo jakauman muutos josta nyt puhutaan oikeasti tarkoittaa? Tällä hetkellä meillä on ehkä 1% BMI>40 ihmisiä väestössä. Suomesta ei tilastoja tältä osin löydy joten tuo on hattuarvio joka perustuu siihen, etä USA:ssa näitä on 6.3%. Mediaanin shiftaaminen BMI=40 tarkoitaa siis sitä, että totaaliläskien määrä terveydenhoitojärjestelmässä lisääntyy 1% -> 50%. Eli 50-kertaistuu.

Käytännössä kaikki menisi uusiksi tällaisessa tilanteessa kun nyt systeemi on mitoitettu niin että 50% potilaista on päinvastoin normaalipainoisia. Voit aloittaa miettimisen vaikka lääkärivastaanoton odotushuoneesta. Pelkästään sohva johon mahtuu istumaan 3 normaalipainoista pitää uusia. Siihen ei enää mahdu kuin kaksi totaaliläskiä joten kapasiteettia pitää lisätä 33%. Sama ilmiö toistuu kaikilla tasoilla, aina erikoissairaanhoidon toimenpiteeseen asti. Yksinkertainen umpisuolen leikkaus 120 kilon läskien läpi kestää x% kauemmin kuin 70 kiloisen normaalipainoisen. Tämä ei näy misään kustannuksissa. Operaatiot hinnoitellaan yksikkökustannuksen mukaan jossa oletuksena on että 50% potilaista on normaalipainoisia.

Oikeastaan ainoa mikä edes teoriassa voi näkyä oikein on vastaanoton tuntihinta. Jos läski käyttää x% kauemmin vastaanottoaikaa niin se pitäisi näkyä noissa tutkimuksissa koska tämä hinnoitellaan minuuttitaksana jo nyt. Mutta vaikkapa laboratoritutkimus ei enää näy. Nämä hinnoitellaan jo yksikkökustannuksilla. Jos läskiltä menee kuitenkin x% enemmän aikaa että saadaan verikoe otettua niin laboratoriohoitajien kustannukset nousi välittömästi saman verran.

Tällaisten "kitkakustannusten" laskeminen ei näy millään tavalla missään tutkimuksessa, eikä tule koskaan näkymäänkään. Niiden mittaaminen täysin luotettavasti on mahdotonta, joten vaatimuksesi jostain täysin varmasta tiedosta on naurettava. Ainoa mikä voidaan sanoa varmasti on, että kaikki kitkakustannukset jotka näin suureen väestön painojakuman dynaamiseen muutokseen liittyy ovat hintoja entisestään nostavia. Ainakaan minulle ei tule mieleen yhtäkään päinvastaista esimerkkiä. Joten tuo staattisen mallin ennustama kustannusten nousu 60% minimissään ei pidä paikkaansa. Lopullinen muutos on täysin varmasti enemmän kuin tuo.

[Border guard]

...Väitteesi voi hyvinkin olla totta, mutta esittämiesi todisteiden valossa se ei ole "päivänselvää".
Toivottavasti jatkossa hankit ensin todisteet väitteillesi ennen kuin väität jotain täysin varmaksi.

...Tällaisten "kitkakustannusten" laskeminen ei näy millään tavalla missään tutkimuksessa, eikä tule koskaan näkymäänkään. Niiden mittaaminen täysin luotettavasti on mahdotonta, joten vaatimuksesi jostain täysin varmasta tiedosta on naurettava. ... Lopullinen muutos on täysin varmasti enemmän kuin tuo.

Älä laita sanoja suuhuni, en ole missään vaiheessa esittänyt vaatimusta "täysin varmasta tiedosta". Hyväksyin linkkaamasi tutkimuksetkin, vaikka nekään eivät ole "täysin varmaa tietoa" ilman aiheesta tehtyjä lisätutkimuksia. Olen vaatinut, että jos esität jotain päivänselvänä tai varmana totuutena, niin siihen pitäisi olla tutkimustietoa tai todisteita.

Huomaatko, että kritisoit minua siitä, että vaadin todisteita, samaan aikaan kun itse esität asian "päivänselvänä" ja täysin varmana. Ymmärrätkö epäloogisuuden, jos jokin on olevinaan päivänselvää, niin pitäähän siitä olla myös näyttöä!

Kuten jo aiemmin totesin: 'Väitteesi voi hyvinkin olla totta, mutta esittämiesi todisteiden valossa se ei ole "päivänselvää".'

Nyt pääsiäisloma on ohi ja joudun lopettamaan keskustelun osaltani, toivottavasti opit jotain, vaikka et sitä tunnustakaan. 

Ps. Jos koko väestön BMI > 40 osuus räjähtäisi käsiin, niin ei ole mitenkään varmaa, että yksittäisen BMI > 40 -potilaan terveydenhuoltokulut vastaavat sitä mitä tällä hetkellä. On myös mahdollista, että rahat loppuu ja jotain vaivoja jätetään hoitamatta. Siinä tapauksessa kulut eivät nouse, vaikka terveydenhuollon tarve lisääntyykin. Terveydenhuollon kysyntä ei siis automaattisesti muutu kuluiksi, ellei ole maksajaa. Sekään ei siis ole päivänselvää. 

[jka]

Ps. Jos koko väestön BMI > 40 osuus räjähtäisi käsiin, niin ei ole mitenkään varmaa, että yksittäisen BMI > 40 -potilaan terveydenhuoltokulut vastaavat sitä mitä tällä hetkellä. On myös mahdollista, että rahat loppuu ja jotain vaivoja jätetään hoitamatta. Siinä tapauksessa kulut eivät nouse, vaikka terveydenhuollon tarve lisääntyykin. Terveydenhuollon kysyntä ei siis automaattisesti muutu kuluiksi, ellei ole maksajaa. Sekään ei siis ole päivänselvää. 

Tuolla taas ei ole mitään merkitystä tähän problematiikkaan. Ymmärtänet varsin hyvin että kulujen vertaamisessa ei ole ylipäätään mieltä, ellei vertailukohtana ole myös palvelutaso. Tottakai aina voidaan palvelutasoa laskea, mutta ne kulut ovat vertailukelpoisessa mielessä edelleen olemassa vaikka rahat loppuukin ja palvelutasoa lasketaan.

Terveydenhoito on myös sellainen asia että siitä ei voi oikein säästää. Ainakaan enää sen alapuolelle että ihmisten työteho kärsii. Jos säästetään tätä enemmän niin koko yhteiskunta on silloin kuolemanspiraalissa muutenkin.

Kiinnostaisi vielä tietää mikä on sinun määritelmä varmalle tiedolle näiden tilastojen valossa. Minä uskallan antaa 95% todennäköisyyden että kaikki mitä sanoin pitää oikeasti paikkansa ja jos voisi laittaa omaa rahaa likoon niin laittaisin tuolla kertoimella. Mikä on oma todennäköisyytesi jos asia ei ole "päivänselvä". Oma kertoimesi lienee sitten jossain 50% alapuolella kun olet näin kauan jaksanut asiasta vängätä. Harmi että ei voi lyödä asiasta vetoa.

[talous ja muutos]

Väittely johtui paljolti siitä, että tilanteen laskemisen matematiikka on vaikeata.


Wikipedia/Normaalijakauma

Mikä on Gaussin normaalijakaantuman muotokerroin (varianssi eli σ²) tässä tapauksessa?
Muotokertoimella on paljon vaikutusta siihen, miten nopeasti ylipainoisuus ja sen vakavuus kasvaa väestötasolla, kun Gaussin normaalijakaantuman keskipiste (odotusarvo eli μ) siirtyy ylipainoisuuden suuntaan.

Lisäksi BMI:n kustannusfunktiota pitäisi käyttää painotusfunktiona, kun lasketaan Gaussin normaalijakaantuman avulla liikalihavuuden kustannuksia.

[jka]

Täältä löytyy tietoa jakaumasta.

Mitä tuosta voi päätellä? Ainakin sen, että itseasiassa naisilla painojakuma on jo nyt koholla enemmän lihavien puolelle vaikka kokonaisuutena tilanne onkin parempi kuin miehillä. Miehistä n. 46% on jakaumahuipun vasemmalla puolella kun naisista vain 37%. Käytännössä naisten jakaumaa ei tarvitse shiftata kuin 10 yksikköä oikealle bmi=35:een niin 50% naisista olisi silti yli bmi>40 jos jakauman muoto pysyy samana.

[jka]

Tuohon naisten painojakaumaan liittyen ollaan kyllä kansanterveydellisesti todella vaarallisilla vesillä jos Ashley Graham-tyylistä tulee valtavirran kauneuskäsitys. Tämä on täysin mahdollinen ja jopa todennäköinenkin tulevaisuudenkuva ja tätähän noilla Ashley Grahamin kuvillakin jokaisessa lehdessä ajetaan. BMI>30 on uusi hot.

[ikuturso]

Jos 100% väestöstä on BMI > 40, niin myös meitä hoitavat lääkärit ja leikkaavat kirurgit ovat sairaalloisen ylipainoisia. Veikkaan, että sillä olisi ainakin erittäin suuri vaikutus sairaan/terveydenhuollon toimintakykyyn. Myös BMI > 40 hoitajat kääntelemässä BMI > 40 vanhuksia vanhustenhuollossa alkaisi viedä meitä tilanteeseen, jossa kohta tarvitsisimme sen pari miljoonaa savanni-ihmistä meitä kääntelemään.

Itse lähdin elokuussa BMI 30:stä kohti BMI 25:ttä (nyt 26) . Olen ehkä joka toinen vuosi maksanut terveyskeskusmaksun koko vuodeksi, vaikka olen käynyt siellä vain sen kerran. Työterveydenhuoltoa minulla yksinyrittäjällä ei ole.
Keskiviikkona ajattelin kuormittaa terveydenhuoltoa, kun minulta poistetaan pari luomea ja katsotaan naksuvaa/lukkiutuvaa polveani, josko saisin lähetteen ortopedille ja magneettiin. Siinä tuleekin sitten muutaman vuoden väliin jäänyt kiintiö omalta osalta kerralla kuntoon, mikäli jopa jotain kierukan riekaleita tähystellään pois.

-i-

[sr]

Tämä voi hyvinkin johtua geeneistä, eli suomeksi sanottuna puhtaasta onnesta.

Tähän yhteen lauseeseen tiivistyi koko pitkän vastineesi sanoma. Puhuit onnesta, onnesta ja onnesta. Puhuit kuin kunnon lysenkolainen, joka kieltää darwinismin ja luonnon valinnan rasistisena ratkaisuna rasistiselta luonnolta, ja luonto on rasistinen. Miksi valkoinen ihminen soveltuu paremmin pohjoiseen ilmastoon ja neekeri afrikkaan? Ei miksikään, vastaa sosialisti. Siksi, vastaa Jumala. Ja Jumala on oikeassa.

En kiellä darwinismia (jos tällä tarkoitetaan tieteellistä teoriaa siitä, miten lajit ovat evoluution aikana kehittyneet), mutta kiellän sen, että ihmisen olisi mikään pakko hyväksyä saati edistää luonnonvalintaa jonain objektiivisesti oikeana moraalisena asiana. Luonnonvalinnasta ihmiskunnan kehitystä tällä hetkellä ohjaavana voimana olen kirjoittanut jo muualla, enkä jaksa tähän sitä toistaa, kun se on muutenkin niin pahasti syrjässä itse aiheesta.

En tiedä, mistä tuo Jumala tähän tupsahti. Kyseisestä aiheesta keskustelu on täällä kiellettyä, joten en mene siihen sen syvemmin.

Samasta syystä vammainen on vammainen ja tarvitsee apua: Hän ei selviä luonnon asettamissa olosuhteissa. Sitä ja vain sitä on vammaisuudeksi kutsuttu asia. Jos hiukset syttyisivät palamaan afrikassa, vain kalju olisi terve ja vammaton.

Niin, vammainen tarvitsee apua. Hyvä yhteiskunta on sellainen, joka sitä apua antaa. Huono on sellainen, joka jättää vammaisen kuolemaan, koska se olisi evoluution mukaan "oikea" teko. Ja tähän liittyy se, mitä kirjoitin siinä kohdassa, minkä pudotit lainauksestasi pois.

Olisiko silloin järkeä viedä afrikkaan hiuksellisia ihmisiä ja "hoitaa" heitä? Kyllä, sanoo sosialisti, ja on taas väärässä. Ei, sanoo Jumala. Kaikelle on paikkansa ja aikansa. Sen, joka ei luonnossa selviä, on kuoltava. Ihmisarvotonta, sanoo sosialisti. Sosialismi se on ihmisarvotonta, arvotonta, surkeutta täynnä ja tuomittu häviämään, koska se on täysin todellisuudesta irrallaan, sanoo Jumala, ja on oikeassa.

Tämä oli sellaista uskonnollista p**kaa, että siihen on turha vastata yhtään mitään muuta kuin, että Hommaforumilla jumalista ja uskonnosta keskustelu on kiellettyä, eikä se edes liity mitenkään tämän ketjun aiheeseen.

[sr]

Terveydenhoito on myös sellainen asia että siitä ei voi oikein säästää. Ainakaan enää sen alapuolelle että ihmisten työteho kärsii. Jos säästetään tätä enemmän niin koko yhteiskunta on silloin kuolemanspiraalissa muutenkin.

Valitettavasti näin tehdään juuri monessa kehitysmaassa. Niissä ongelmana on juuri se, että ihmiset sairastavat paljon sairauksia, jotka voitaisiin hoitaa, mutta joihin heillä ei ole itsellään varaa. Ja sitten sairastamisen vuoksi he ovat poissa töissä, miksi sitten heillä ei jatkossakaan ole varaa hoitoon jne. Kehitysapu, joka katkaisisi tämän kierteen (esim. malarialääkkeet), voisi olla hyvinkin tehokas keino saada kehitysmaat vetämään itse itsensä kuiville ja taloudellisen kehityksen tielle.

[sr]

Itse lähdin elokuussa BMI 30:stä kohti BMI 25:ttä (nyt 26) . Olen ehkä joka toinen vuosi maksanut terveyskeskusmaksun koko vuodeksi, vaikka olen käynyt siellä vain sen kerran. Työterveydenhuoltoa minulla yksinyrittäjällä ei ole.
Keskiviikkona ajattelin kuormittaa terveydenhuoltoa, kun minulta poistetaan pari luomea ja katsotaan naksuvaa/lukkiutuvaa polveani, josko saisin lähetteen ortopedille ja magneettiin. Siinä tuleekin sitten muutaman vuoden väliin jäänyt kiintiö omalta osalta kerralla kuntoon, mikäli jopa jotain kierukan riekaleita tähystellään pois.

Itse olen suunnilleen samalla BMI-uralla, vaikka aloitin myöhemmin ja vähän alemmalta tasolta. Mitä polviin tulee, niin käsittääkseni uudempi tieto tukee sitä, että ortopedien leikkaushaluista huolimatta yleensä parempi olisi olla sorkkimatta sinne polven sisälle lainkaan. Itselläni oli jopa puolen vuoden jonottamisen jälkeen aika varattuna tällaiseen, mutta kun polvi parani omin päin siedettävään kuntoon, peruin leikkauksen, enkä ole katunut, eli todennäköisesti polvi ei ainakaan olisi parempi jos sinne sisään olisi menty. Jotain hyötyä siis siitä, että julkisella joutuu istumaan pitkään jonossa! 

Kokonaan katkenneet eturistisiteet on sitten toinen juttu.

[jka]

Terveydenhoito on myös sellainen asia että siitä ei voi oikein säästää. Ainakaan enää sen alapuolelle että ihmisten työteho kärsii. Jos säästetään tätä enemmän niin koko yhteiskunta on silloin kuolemanspiraalissa muutenkin.

Valitettavasti näin tehdään juuri monessa kehitysmaassa. Niissä ongelmana on juuri se, että ihmiset sairastavat paljon sairauksia, jotka voitaisiin hoitaa, mutta joihin heillä ei ole itsellään varaa. Ja sitten sairastamisen vuoksi he ovat poissa töissä, miksi sitten heillä ei jatkossakaan ole varaa hoitoon jne. Kehitysapu, joka katkaisisi tämän kierteen (esim. malarialääkkeet), voisi olla hyvinkin tehokas keino saada kehitysmaat vetämään itse itsensä kuiville ja taloudellisen kehityksen tielle.

Tässä tullaan toisaalta myös ikuisuusongelmaan ihmisen työn tuottavuudesta. Jos ihmisen työn tuottavuus on korkea niin tämän terveenä pitämisellä ei käytännössä ole hintaa. Kaikki mitä ylipäätään rahalla saa kannattaa tehdä.

Kehitysmaan ihmisen tuottavuus on taas niin ja näin joten eipä sillä ole väliä jos joku kupsahtaa matkan varrella. Kumpi on muna ja kumpi kana? Kehitysmaiden tuottavuus on paska koska terveydenhoito on paska, vai terveydenhoito on paska koska työn tuottavuus on paska. Olisi kiinnostava nähdä tutkimuksia kuinka paljon terveydenhoidon parantaminen parantaa kehitysmaiden työn tuottavuutta tai päinvastoin jos työn tuottavuus paranee niin paraneeko terveydenhoitokin itsestään samalla.

Länsimaissakin ollaan siinä pisteessä että kaikkia ei välttämättä kannattaisi hoitaa. Varsinkin kun ne kaikista ylipainoisimmat  tuppaa olemaan juuri niitä vähiten koulutettuja ja pienimmän tuottavuuden omaavia. Kannattaako näitä pitää kunnossa työelämää varten jos eivät edes käy töissä? Asiassa on todella monta puolta jos optimoimaan aletaan.

Tästä päästäänkin taas itse aiheeseen. Jos ajatellaan että optimoidaan kansanterveys siltä kannalta että tuottavuus maksimoituu. Mikä on paras systeemi? Aika selvää on, että systeemi joka jakaa kaikille terveydenhoitoa tasaisesti kustannuksista välittämättä ei tätä maksimoi edes länsimaissa. Väittäisin että tämä maksimoituu systeemillä jossa työnantajat maksaa kaikki työntekijöiden terveydenhoitokulut. Työnantaja on ainoa taho joka tietää oikeasti työntekijän tuottavuuden ja sen paljonko tämän terveenä pitämisestä kannattaa oikeasti maksaa.

Periaatteessa tähän suuntaan homma menee jo nyt. Käytännössä kaikissa työpaikoissa joissa työntekijöiden tuottavuus on korkea on Suomessakin vakuutukset ja työntekijät käy poikkeuksetta yksityisellä. Selvästi julkinen palvelu ei riitä siis edes Suomessa kovan tuottavuuden työntekijöille. Kun tuottavuuserot entisestään kasvaa niin myös terveyserot kasvaa tätä kautta. Julkinen sektori ei yksinkertaisesti pysty kehityskulkua muuttamaan vaikka tekisi mitä tahansa. Eli lopulta julkinen sektori toimii ainoastaan työttömien ja matalan tuottavuuden työntekijöiden terveydenhoitopalveluna niillä resursseilla joihin on varaa ja ainoastaan yrittää pitää nämä ihmiset edes jotenkuten kuosissa että eivät tee kapinaa mutta näitä ei tarvitse pitää enää edes työntekokunnossa.

[sr]

Tässä tullaan toisaalta myös ikuisuusongelmaan ihmisen työn tuottavuudesta. Jos ihmisen työn tuottavuus on korkea niin tämän terveenä pitämisellä ei käytännössä ole hintaa. Kaikki mitä ylipäätään rahalla saa kannattaa tehdä.

Kehitysmaan ihmisen tuottavuus on taas niin ja näin joten eipä sillä ole väliä jos joku kupsahtaa matkan varrella. Kumpi on muna ja kumpi kana? Kehitysmaiden tuottavuus on paska koska terveydenhoito on paska, vai terveydenhoito on paska koska työn tuottavuus on paska. Olisi kiinnostava nähdä tutkimuksia kuinka paljon terveydenhoidon parantaminen parantaa kehitysmaiden työn tuottavuutta tai päinvastoin jos työn tuottavuus paranee niin paraneeko terveydenhoitokin itsestään samalla.

Ok, jos emme lähde rasistiselle linjalle, niin lienee selvää, että kehitysmaiden ihmisillä on paljonkin petrattavaa tuottavuudessa ja moni asia tässä liittyy juuri terveydenhoitoon (toinen on tietenkin koulutus). Kyse on juuri niistä takaisinkytkennöistä, jotka juuri johtavat siihen talouden negatiiviseen kierteeseen, josta mainitsit lihavuuden kohdalla, mutta joka minusta osuu tähän vielä paremmin. Työntekijöiden oman terveyden lisäksi vaikuttajana on tietenkin heidän lastensa terveys, joka sen lisäksi, että sitoo vanhemmat kotiin, jos lapset sairastavat ja vievät perheen resursseja, jotka se voisi käyttää esim. lasten kouluttamiseen.

Ja kyse ei niinkään ole "kupsahtamisesta", joka ehkä koskee jossain määrin AIDSia, mutta ei niinkään monia muita kehitysmaiden sairauksia. Odotettavissa oleva elinikä on maailman huonoimmassa maassakin (Angola) 38 vuotta. Jos huomioidaan se, että tätä laskee paljonkin korkea lapsi- ja imeväiskuolleisuus, joka esim. tuolla Angolassa on 8%, niin aikuisiksi pääsevät elävät ihan kohtuullisen työuran. Mutta siis varsin paljon sairastaen.

Itse uskon, että terveydenhoidolla voitaisiin juuri parantaa tällaisten ihmisten tuottavuutta. Ja osin tähän liittyy sitten koulutus ja sitä kautta parempi hygienia yms. Vaikeampaa terveydenhuollon käyttäminen on sitten vaikka sen sinun jankkaamasi lihavuuden ongelmiin vastaamiseen.

Länsimaissakin ollaan siinä pisteessä että kaikkia ei välttämättä kannattaisi hoitaa. Varsinkin kun ne kaikista ylipainoisimmat  tuppaa olemaan juuri niitä vähiten koulutettuja ja pienimmän tuottavuuden omaavia. Kannattaako näitä pitää kunnossa työelämää varten jos eivät edes käy töissä? Asiassa on todella monta puolta jos optimoimaan aletaan.

Minusta länsimaissa ollaan jo hyvin kaukana siitä, että terveydenhoidon tehtävä olisi pitää ihmisiä töissä. Tämän näkee jo siitä, että ylivoimaisesti suurin osa terveydenhoidon resursseista menee vanhuksiin (käsittääkseni n. puolet elämän terveydenhoitomenoista kulutetaan elämän viimeisenä vuotena). Vanhusten elämän pitkittämisestä valtavin terveydenhoidon uhrauksin voidaan toki keskustella, mutta tuo sinun ajatuksesi siitä, että nuoria ihmisiä alettaisiin ränkätä sen mukaan, miten hyödyllisiä he ovat työelämälle ja sitten tämän mukaan annettaisiin hoitoa, menee kyllä jonnekin sinne USA:n republikaanien oikeistosiiven aatemaailmaan. Sinällään toki huvittavaa se, että juuri sieltä lähtöisin on se Obamacarea vastaan käytetty pelottelutermi "death panel". Siinä ideologiassa on ihan ok, että ihmiset jätetään kadulle kuolemaan, jos heillä ei ole varaa hoitoihinsa, mutta jos vastaavaa tehtäisiin lääketieteellisin perustein (eli ei esim. uhrattaisi valtavia resursseja joka tapauksessa kohta kuolevien ihmisten elämän pitkittämiseen), niin tämä on hirvittävää totalitarismia.

Tästä päästäänkin taas itse aiheeseen. Jos ajatellaan että optimoidaan kansanterveys siltä kannalta että tuottavuus maksimoituu. Mikä on paras systeemi? Aika selvää on, että systeemi joka jakaa kaikille terveydenhoitoa tasaisesti kustannuksista välittämättä ei tätä maksimoi edes länsimaissa.

Miksi optimoisimme tuota? Minun ajatuksenani ei ollut tämä, vaan vain vaatimattomasti sen tuottavuuskierteen katkaisu, minkä suht helposti hoidettavat sairaudet kehitysmaissa tuottavat. Minusta siis hakkaat olkiukkoa, jos viittaat siihen, että joku olisi tuollaista ehdottanut.

Väittäisin että tämä maksimoituu systeemillä jossa työnantajat maksaa kaikki työntekijöiden terveydenhoitokulut. Työnantaja on ainoa taho joka tietää oikeasti työntekijän tuottavuuden ja sen paljonko tämän terveenä pitämisestä kannattaa oikeasti maksaa.

Tuossa systeemissä a) vastasyntyneiden hoidosta ei kukaan olisi kiinnostunut (äidin palaaminen työelämään tapahtuisi jopa nopeammin, jos vauva kuolisi), b) vanhuksista ei kukaan olisi kiinnostunut, koska he eivät koskaan tulisi palaamaan työelämään ja c) pysyvästi vammautuneet jätettäisiin omilleen, koska kellään työnantajalla ei olisi intressejä heihin satsata terveydenhuollon resursseja. En tiedä, ajatko sinä nyt oikeasti tätä systeemiä, mutta jos ajat, niin sanoisin, että se olisi valtava harppaus taaksepäin ihmisyyden arvostamisesta yhteiskunnassa.

Periaatteessa tähän suuntaan homma menee jo nyt. Käytännössä kaikissa työpaikoissa joissa työntekijöiden tuottavuus on korkea on Suomessakin vakuutukset ja työntekijät käy poikkeuksetta yksityisellä. Selvästi julkinen palvelu ei riitä siis edes Suomessa kovan tuottavuuden työntekijöille.

Jep, ja taisin jo kirjoittaakin avauksessani, että vaikka Suomen systeemissä on periaatteessa ok, että on julkinen, mutta sen päälle saa jokainen hankkia tarvitsemaansa hoitoa, niin käytännössä tämä voi tosiaan johtaa siihen, että seurauksena on julkisen systeemin tason luisuminen alaspäin, kun aktiiviväestö ei sitä enää käytä, eikä siten ole vaatimassa siltä hyvää tasoa, vaan näkee sen ainoastaan menona ja taas sitä käyttävillä, eli vanhuksilla ja köyhillä, ei juuri ole sanansijaa asioista päätettäessä.

Kun tuottavuuserot entisestään kasvaa niin myös terveyserot kasvaa tätä kautta. Julkinen sektori ei yksinkertaisesti pysty kehityskulkua muuttamaan vaikka tekisi mitä tahansa.

Pitämällä julkinen terveydenhoito hyvätasoisena pitää kyllä erot kohtuullisina ja varmistaa samalla sen, että myös keskituloiset käyttävät sitä ja siten pitävät poliittista painetta yllä huolehtia sen tasosta. Sillä, että pääseekö naksuvan polven (a la ikuturso) leikkaukseen puolen vuoden vai kahden viikon päästä, on tietenkin ihmisen omalle hyvinvoinnille merkitystä, mutta se ei kuitenkaan ole niitä kriittisiä asioita ihmisen terveydessä. Niin kauan, kun pysymme demokraattisessa järjestelmässä, on tämä poliittinen paine mahdollista ylläpitää ja sitä kautta estää systeemin romahdus. Tietenkin, jos ihmiset vaipuvat apatiaan tai saati jos uskovat propagandaan, että terveysjärjestelmän ainoa tehtävä on ylläpitää tuottavien ihmisten työkykyä, niin tämä ei kestä.

[RP]

Väittäisin että tämä maksimoituu systeemillä jossa työnantajat maksaa kaikki työntekijöiden terveydenhoitokulut.

Lähimmäiseksi kai tuota taitaa mennä nykysysteemissä työnantajan taloudelliset vastuut työntekijän tullessa työkyvyttömäksi. Hyvänä puolena keppi-porkkana pitää työntekijät työkykyisenä. Huonona osasyy haluttomuuteen palkata ikääntyneitä.

[jka]

Pitämällä julkinen terveydenhoito hyvätasoisena pitää kyllä erot kohtuullisina ja varmistaa samalla sen, että myös keskituloiset käyttävät sitä ja siten pitävät poliittista painetta yllä huolehtia sen tasosta. Sillä, että pääseekö naksuvan polven (a la ikuturso) leikkaukseen puolen vuoden vai kahden viikon päästä, on tietenkin ihmisen omalle hyvinvoinnille merkitystä, mutta se ei kuitenkaan ole niitä kriittisiä asioita ihmisen terveydessä. Niin kauan, kun pysymme demokraattisessa järjestelmässä, on tämä poliittinen paine mahdollista ylläpitää ja sitä kautta estää systeemin romahdus. Tietenkin, jos ihmiset vaipuvat apatiaan tai saati jos uskovat propagandaan, että terveysjärjestelmän ainoa tehtävä on ylläpitää tuottavien ihmisten työkykyä, niin tämä ei kestä.

Tässä on vaan sellainen ongelma että keskituloiset tulevat katoamaan kokonaan tulevaisuudessa. Tämän varaan ei voi laskea näin ollen myöskään terveydenhuoltojärjestelmää pitkällä tähtäimellä. Niin kauan kun vielä on keskituloisia niin nykyinen systeemi ehkä kestää, mutta mitä sen jälkeen?

Lopulta ne vauvat ja vanhuksetkin hoidetaan yritysten omissa terveydenhuoltolaitoksissa pelkästään sen takia, että keskiluokkaa ei enää ole joka perustelisi nykysysteemin. Ne joilla työtä ylipäätään on saavat työsuhde-etuna elinikäisen terveydenhoidon itselleen ja myös lapsilleen hoidon niin kauan kun ovat lapsia. Monilla yrityksillä on jopa Suomessa jo nyt omat lastentarhat. Tästä askel eteenpäin on oma neuvola ja lopulta koko terveydenhuolto. En oikein näe mitään mekanismia joka estäisi kehityksen tältä osin kun keskiluokka kuolee.

Jos yritykset ei tätä palvelua tuota niin ne maksavat työntekijöilleen joka tapauksessa niin suurta palkkaa, että nämä järjestävät vastaavan systeemin omilla rahoillaan.

[jka]

Väittäisin että tämä maksimoituu systeemillä jossa työnantajat maksaa kaikki työntekijöiden terveydenhoitokulut.

Lähimmäiseksi kai tuota taitaa mennä nykysysteemissä työnantajan taloudelliset vastuut työntekijän tullessa työkyvyttömäksi. Hyvänä puolena keppi-porkkana pitää työntekijät työkykyisenä. Huonona osasyy haluttomuuteen palkata ikääntyneitä.

Lopulta tuo ikääntyminen on täysin sama ongelma kuin pitää työntekijät työkykyisenä. Äärimmäisessä scifi-tulevaisuudessa ne kaikista tuottavimmat työntekijät ei kuole koskaan ja näiden terveydenhoitoon laitetaan äärettömästi rahaa jotta nämä eivät kuolisi. Muilla ei ole taas mitään väliä.

[sivullinen.]

Taas on tässä ketjussa monta lähtökohtaisesti erikoista väitettä.

Ihmisten pitäminen työkykyisenä on esimerkiksi ihan eri asia kuin nykyinen "terveyden hoito". Terveyden hoito pyrkii olemaan ennaltaehkäisevää toimintaa kaiken poikkeavan poistamiseksi. Suurin osa ihmisistä ei koskaan terveyden hoidosta hyödy millään tavalla, koska heidän terveytensä olisi ilman ennaltaehkäisevääkin hoitoa yhtä hyvä -- ja jossain tapauksissa jopa parempi --. Kärjistäväksi esimerkiksi voidaan ottaa ennaltaehkäisevät rokotukset. Niillä hoidetaan kuvitteellisia mahdollisuuksia. Sikainfluenssahysterian aikaan moni sai rokotuksesta narkolepsian ja kymmenisen ihmistä kuolikin Suomessa -- vaikka virallisten papereiden mukaan he kuolivat liikalihavuudesta johtuneeseen sairaskohtaukseen pian rokotuksen saatuaan ilman mitään yhteyttä rokotukseen --. Sikainfluenssaan taas ei kuollut kukaan -- tai virallisten papereiden mukaan kuoli monta vanhusta, mutta normaalistikin joka vuosi vanhuksia kuolee influenssaan saman verran --.

Sekään, että ihmiset saisivat terveyden hoidosta hoitoa vaivoihinsa, ei lähtökohtaisesti liity työkykyyn. Suurin osa ihmisistä on täysin -- tai 99%:sti -- työkykyinen työssään, vaikka toinen jalka olisi poikki ja päässä haavoja. Jossain harvoissa tapauksissa "sairaat" ovat jopa "terveitä" kyvykkäämpiä hoitamaan työtehtäviä. Esimerkiksi kääpiöt ovat hyviä monissa hommissa. Terveydenhoidon tarkoitus ei olekaan pitää ihmisiä työkykyisinä tai edes terveinä vaan tasapäistää ihmisiä. Se on sitä sosialismia. Kun jollain on jotain poikkeavaa, on kaikilla oltava se poikkeava tai sitten yhteiskunnan pitää poistaa sen poikkeavan vaikutus ihmisen elämään kokonaan. Näin kaikki voivat kannattaa Puoluetta ja vaihtoehtoja ei tarvita.

Työkyvyn osalta tasapäistäminen on kaikkein suurinta, koska työpaikan omistaminen on sosialismissa ainoa hyväksytty omistamisen muoto. Markkinatalouteen pohjautuvissa yhteiskunnissa huonomman työkyvyn omaava tekee todennäköisesti huonompaa työtä ja saa siten huonompaa palkkaa. Hän voi vaihtaa työtä toiseen, jossa omat heikkoudet -- eli sairaudet ja vaivat -- eivät haittaa tai niistä on jopa hyötyä. Silloin hänelle ei ole mitään perustetta maksaa huonompaa palkkaa. Sosialismissa näin ei kuitenkaan ole. Sosialismissa Puoluetta kannattavan ihmisen on saatava tehdä sitä työtä mistä tykkää, vaikka hän olisi siinä erittäin huono ja työhön soveltumaton. Kaikki muu on syrjintää. Tämän vuoksi poliiseiksi on valittava naisia, vaikka naiset eivät ruumiillisen heikkoutensa vuoksi pysty työtä edes keskinkertaisesti hoitamaan. Samoin miehiä on saatava sairaanhoitajiksi, vaikka kukaan sairas ei halua parantua, jos karski mies häntä hoitaa. Sosialismissa todellisuus ei saa pilata #unelmaa, ja #unelmassa ei ole miehiä ja naisia; ei ole heikkoja; ei ole sairaita; eikä ole mitään eroa ihmisten välillä. Sosialismissa ihminen ei ole yksilö vaan puoluekoneiston väline.

Tuottavuudestakin puhuttiin. Sekin puhe on puoliksi puppua, koska sosialismi. Ihminen, joka syö enemmän kuin tienaa, on haitaksi ja sellaisia ihmisiä ei mitenkään voi olla elinkelpoisessa yhteiskunnassa rajattomasti. Useimmat ihmiset kuitenkin tienaavat enemmän kuin syövät. Se ei taas johdu heidän erityisestä kyvykkyydestään vaan luonnosta: Luonto on oikea vilja-aitta ja sieltä on helppo saada jopa tuhat kertaa enemmän ruokaa kuin ihminen tarvitsee elääkseen. Ihminen voi tienata paljon luonnosta, jos hänen annetaan tienata. Ei ole ihmisestä kiinni, miten paljon hän tienaa, vaan siitä, miten paljon hänen annetaan tienata. Sosialismissa rikastuminen on rikos, ja kaikki tienaaminen on puolueesta kiinni. Hän, joka on puolueen suosikki, "tienaa" monta kertaa elantonsa, ja hän, jota puolue vihaa, ei saa tienata mitään. Näin tienaamismielessä "parantuminen" eli oman ruokansa ja yli tienaavaksi pääseminen tarkoittaa sosialismissa aatteellista puhdistumista ja yhteiskuntakelpoiseksi tulemista. Yhteiskuntakelpoiselle annetaan työpaikka, kun hän parantuu vääristä mielipiteistään. Sairastuminen taas tarkoittaa vääristä mielipiteistä kiinnijäämistä ja työpaikan menetystä.

Periaatteessa tällainen sosialismi voi pysyä pystyssä loputtomasti eli sosialismi kykenee tuottamaan ruokaa kaikille ihmisille, koska ruuan tuotanto on erittäin helppoa. Sosialistissa maissa ei nähdäkään normaalioloissa nälkää. Maailma on kuitenkin täynnä poikkeusoloja aina luonnon aiheuttamista katastrofeista ulkomaisten ihmisten aiheuttamiin valloitusyrityksiin. Sosialistiselle maalle, kuten millekään muullekaan maalle, ei riitä pelkkä ruuan -- ja juoman, lämmön ja muiden peruselintarpeiden -- tuotanto. Sosialistisen maan pitää kyetä myös pysymään kehityksessä mukana. Muuten maasta tulee kehitysmaa, ja kehitysmaa tarkoittaa alikehittynyttä maata ja alikehittyneistä maista muut maat haluavat yleensä pitää huolta; usein omaa hyötyään tavoitellen. Ruotsista on esimerkiksi kovaa vauhtia tulossa kehitysmaa. Se tietää loppua ruotsalaisten omalle päätökselle siitä, minkälainen yhteiskuntajärjestelmä tai edes sairaanhoitojärjestelmä heillä on.

Kehitysmaaksi muuttuminen on niin yleistä historiassa, että on päässyt syntymään tiettyjä toimintamalleja, jolla kansa siinä tilanteessa kuin itsestään reakoi. Kehitysmaatumiskehitys ajaa suuren osan erityisesti kansan toimintakykyisintä parhaimmistoa joko pakenemaan maasta tai estämään maan kehitysmaalaistuminen. Molemmat näistä kehityskuluista ruokkivat toisiaan. Molemmat kehityskulut myös vaikuttavat sairaanhoidon tasoon erittäin merkittävästi. Sosialismin kaltaisten keskusjohtoisten järjestelmien romahduksessa erityisen voimakas romahdus tapahtuu sairaanhoidossa; silloin ei enää ole mieltä puhua terveyden hoidosta tai terveiden hoidosta, koska sairaitakaan ei enää hoideta. Romahduksen tapahduttua keskussuunnitteluviraston ylhäältä annettu ohjaus menettää täysin merkityksensä. Se taas pakottaa ihmisiä ajamaan ennenkaikkea omaa hyväänsä muiden hyvän edestä, koska he eivät pääse hyötymään lainkaan muille aiheuttamastaan hyvästä.

Koska meilläkin on sosialismi romahtamassa, on meidänkin sairaanhoitomme rakennettava sosialismin romahduksen jälkeisen yhteiskuntajärjestelmän lainalaisuuksien varaan, ja se näkökohta loistaa täysin tässä ketjussa poissaolollaan. Tässä ketjussa pohditaan #unelmoiden, minkälainen sairaanhoitojärjestelmä olisi paras, jos meillä olisi sosialismi ja sosialismi toimisi. Jo pelkästään yhden tekijän poistaminen, kuten esimerkiksi verorahoituksen, kuviosta pilaisi siten kaikki pohditut vaihtoehdot. Voimme tietenkin myös pohtia, minkälainen sairaanhoitojärjestelmä toimisi, jos ainoat sairaudet olisivat jalkavikoja; silloin sairaanhoito olisi jalkojenhoitoa ja kovin erilaista kuin nyt. Jokainen eläköön kuplassaan #unelmoiden, mutta muistaen, ettei kupla ole todellisuus.

[sr]

Taas on tässä ketjussa monta lähtökohtaisesti erikoista väitettä.

Ihmisten pitäminen työkykyisenä on esimerkiksi ihan eri asia kuin nykyinen "terveyden hoito". Terveyden hoito pyrkii olemaan ennaltaehkäisevää toimintaa kaiken poikkeavan poistamiseksi. Suurin osa ihmisistä ei koskaan terveyden hoidosta hyödy millään tavalla, koska heidän terveytensä olisi ilman ennaltaehkäisevääkin hoitoa yhtä hyvä -- ja jossain tapauksissa jopa parempi --. Kärjistäväksi esimerkiksi voidaan ottaa ennaltaehkäisevät rokotukset. Niillä hoidetaan kuvitteellisia mahdollisuuksia. Sikainfluenssahysterian aikaan moni sai rokotuksesta narkolepsian ja kymmenisen ihmistä kuolikin Suomessa -- vaikka virallisten papereiden mukaan he kuolivat liikalihavuudesta johtuneeseen sairaskohtaukseen pian rokotuksen saatuaan ilman mitään yhteyttä rokotukseen --. Sikainfluenssaan taas ei kuollut kukaan -- tai virallisten papereiden mukaan kuoli monta vanhusta, mutta normaalistikin joka vuosi vanhuksia kuolee influenssaan saman verran --.

Hienoa propagandaa sieltä taas. Sikainfluenssa oli tilanne, jossa jouduttiin tekemään päätöksiä epävarmuuden oloissa. Oli valittava joko se, että testataan rokotettu perinpohjin ja siten varmistetaan sen turvallisuus ja samalla riskeerataan se, että tauti leviää Suomeen ja tappaa ihmisiä (kuten se oli tehnyt muualla maailmassa) tai sitten mennään rokotteen kanssa lyhen kaavan suhteen ja otetaan samalla riski, että sivuvaikutuksia tulee. Ja tietenkin jälkikäteen on hyvä sanoa, että olisi pitänyt valita ensimmäinen vaihtoehto. Mutta ehdottomasti väärä johtopäätös tästä on se, minkä sinä teet, eli tuomitset rokotteet yleisesti tarpeettomiksi. Rokotteet ovat ehkä tärkein syy sille, miksi lapsikuolleisuus on laskenut niin alas kuin se on. Pelkästään tuhkarokko tappaa n. 0.2% siihen sairastuvista jopa hyvissä terveydenhoito-oloissa. Kehitysmaissa se on vielä huimasti korkeampi, luokkaa 10%. Suomessa lapsikuolleisuus (eli lapsen todennäköisyys kuolla ennen viiden vuoden ikää) on juuri tuo 0.2%, eli siis tuhkarokon takaisintulo tarkoittaisi mahdollisesti lapsikuolleisuuden kaksinkertaistumista. Ja tämä on siis vain yksi tauti, eikä se ole edes rokotusten suurin riemuvoitto. Tämä titteli menee isorokolle, joka tappoi satoja miljoonia ihmisiä vielä viime vuosisadallakin, mutta joka rokotusten ansiosta on saatu kokonaan eliminoitua maailmasta.

Ja tässä ei ole kyse mistään leikistä. Joissain paikoissa ihmiset ovat juuri ryhtyneet vapaamatkustajiksi ja luottavat laumaimmuniteettiin. Tästä on seurannut juuri tuhkarokkoepidemioita, jotka ovat ihan oikeasti tappaneet ihmisiä. Sen sijaan nykyaikaisista moneen kertaan testatuista rokotteista ei ole juuri mitään sivuvaikutuksia.

Sekään, että ihmiset saisivat terveyden hoidosta hoitoa vaivoihinsa, ei lähtökohtaisesti liity työkykyyn. Suurin osa ihmisistä on täysin -- tai 99%:sti -- työkykyinen työssään, vaikka toinen jalka olisi poikki ja päässä haavoja.

Ok, kerro minulle ammati, jossa ihminen on 99%:sti työkykyinen, vaikka toinen jalka olisi poikki (ja oletetaan, että sille ei siis ole tehty yhtään mitään terveydenhoitojärjestelmän toimesta) ja päässä on vuotavia haavoja. Jopa tavallisen toimistotyöntekijän pitää liikkua sen verran, että poikki oleva jalka takuulla laskee hänen työtehoaan enemmän kuin 1%:n saati sitten sellaiset ammatit, joissa pitää koko ajan olla seisaallaan.

Jossain harvoissa tapauksissa "sairaat" ovat jopa "terveitä" kyvykkäämpiä hoitamaan työtehtäviä. Esimerkiksi kääpiöt ovat hyviä monissa hommissa.

Oma veikkaukseni on kuitenkin se, että suurin osa kääpiöistä kokee elämässään paljon enemmän hankaluuksia lyhyydestään johtuen kuin törmää tilanteisiin, joissa pääsee hyödyntämään lyhyyttään. Ihan pelkkä ruuanlaitto keittiössä, jossa pitää ottaa sitä sun tätä jostain hyllyltä, menee aika vaikeaksi, jos mihinkään ei yllä. Mutta miten kääpiöisyys tähän keskusteluun liittyy mitenkään?

Terveydenhoidon tarkoitus ei olekaan pitää ihmisiä työkykyisinä tai edes terveinä vaan tasapäistää ihmisiä. Se on sitä sosialismia. Kun jollain on jotain poikkeavaa, on kaikilla oltava se poikkeava tai sitten yhteiskunnan pitää poistaa sen poikkeavan vaikutus ihmisen elämään kokonaan. Näin kaikki voivat kannattaa Puoluetta ja vaihtoehtoja ei tarvita.

Ei. Kenenkään, esim. kääpiön ei ole mikään pakko ottaa vastaan hoitoja, joita ei halua. Ne mainitut rokotteet tekevät ehkä tässä jonkinlaisen poikkeuksen, koska osa rokotteiden tehosta tautien kurissa pitämisessä perustuu laumaimmuniteettiin, joka menetetään, kun ihmiset ryhtyvät vapaamatkustajiksi. Mutta jos puhutaan sairauksista ja vammoista, jotka koskevat vain yksilöä itseään, niin ihan vapaasti saa jokainen valita, haluaako hoitoa vai ei.

Työkyvyn osalta tasapäistäminen on kaikkein suurinta, koska työpaikan omistaminen on sosialismissa ainoa hyväksytty omistamisen muoto.

Missähän tällaista olkiukkososialismia oikein harjoitetaan? Ei ainakaan missään länsimaassa. Eikä sitä kukaan haluakaan.

Markkinatalouteen pohjautuvissa yhteiskunnissa huonomman työkyvyn omaava tekee todennäköisesti huonompaa työtä ja saa siten huonompaa palkkaa. Hän voi vaihtaa työtä toiseen, jossa omat heikkoudet -- eli sairaudet ja vaivat -- eivät haittaa tai niistä on jopa hyötyä. Silloin hänelle ei ole mitään perustetta maksaa huonompaa palkkaa.

Voi kuin sinulla on herttaisen naivi näkökulma. Siitä vaan CP-vammaiset omia vahvuuksiaan hyödyntämään työmarkkinoilla. Jos ette löydä sellaista ammattia, jossa saisit samaa palkkaa kuin joku huippuinsinööri, niin se on sitten vaan sinun omien valintojesi vika. Tyypillinen amerikkalaisen republikaanien oikeistosiiven ajattelutapa, jossa kaikki elämän eriarvoisuudet johdetaan lopulta ihmisten omiin valintoihin ja sitä kautta tehdään kaikesta elmän kurjuudesta ihmisten itsensä valitsemia ja siten täysin moraalisesti hyväksyttäviä asioita, joita ei ole mitään syytä koittaa politiikan avulla korjata.

Sosialismissa näin ei kuitenkaan ole. Sosialismissa Puoluetta kannattavan ihmisen on saatava tehdä sitä työtä mistä tykkää, vaikka hän olisi siinä erittäin huono ja työhön soveltumaton. Kaikki muu on syrjintää.

Missä tällaista sosialismia harjoitetaan? Sinulla menee asiat nyt päälaelleen. Kukaan ei kannata sitä, että kaikki saisivat tehdä ihan mitä tahansa ammattia, vaan suunnilleen kaikki hyväksyvät sen, että talouden toimivuuden kannalta on fiksua se, että ihmiset hakeutuvat niihin ammatteihin, joissa ovat hyviä. Mutta se kysymys onkin nyt siitä, mitä tehdään sen jälkeen, kun kaikki ovat valintansa tehneet ja markkinoiden ohjaamana hankkiutuneet niihin ammatteihin, joissa saavat parhaalla tavoin hyödynnettyä kykynsä. Sinun ideologiassasi kaikki jätetään tähän ja sitten vain sanotaan, että ne, jotka eivät onnistuneet löytämään työmarkkinoilta sellaista työtä, josta joku olisi valmis maksamaan hyvää palkkaa, voivat vain syyttää itse itseään siitä, että valitsivat sellaisen työn, jossa on "erittäin huono ja työhön soveltumaton". Kaikki mahdolliset eri ihmisten kykyeroista tuloerot on siis mahdollista kuitata sillä, että mitäs valitsivat sellaisia ammatteja, joissa eivät saa hyvää palkkaa tai jopa jäivät kokonaan ilman työtä. Kaikki johdetaan ihmisten valintoihin ja jos joku sanoo sen jälkeen, että ei ne lähtökohdat nyt olleet ihan tasavertaiset kaikilla ja voisi siten olla oikein korjata hieman tasaisemmaksi sitä lopputulosta, jonka markkinat tuottivat, niin tämän voi sitten tuomita totalitaristiseksi sosialismiksi, jonka ainoa tarkoitus on estää ihmisiä vapaasti valitsemasta itselleen sopivia ammatteja.

Tuottavuudestakin puhuttiin. Sekin puhe on puoliksi puppua, koska sosialismi. Ihminen, joka syö enemmän kuin tienaa, on haitaksi ja sellaisia ihmisiä ei mitenkään voi olla elinkelpoisessa yhteiskunnassa rajattomasti.

Tämä ideologia on tuonut meidät tähän pisteeseen ja on ehkä jossain määrin toiminut siinä mielessä, että ihmisille on ollut tuottavaa työtä tarjolla. Mutta tulevaisuus tulee olemaan erilainen. Siellä robotit ovat parempia suunnilleen kaikessa kuin suurin osa ihmisistä ja siis vaikka niiden robottien ansiosta tulemme elämään valtavassa yltäkylläisyydessä, niin jos tuolla ideologialla jatketaan, on seurauksena todennäköisesti yhteiskuntajärjestelmän totaali romahdus. Ennen tätä meidän on kehitettävä talousjärjestelmä sellaiseksi, jossa tosiaan suurin osa ihmisistä syö enemmän kuin omalla työllään tienaa.

Mutta nyt on ajauduttu jo niin kauas terveydenhuollosta, että lopetan vastaukseni tähän.