Terveydenhuoltojärjestelmistä

[sr]

Trump-ketju on viime aikoina rönsyillyt yleiseen keskusteluun siitä, mikä olisi paras tapa tuottaa maan terveydenhuoltojärjestelmä. Se on kuitenkin täysin väärä paikka käydä sitä keskustelua, joten avaan tässä kokonaan tälle aiheelle varatun ketjun.

Väittelyn reunaehtoina on se, että keskustellaan siitä, miten terveydenhuolto organisoidaan ylätasolla, ei niinkään se, mikä on paras hoitotapa flunssakuumeeseen tms. Periaatteessa vastakkain on kaksi puolta, se, että hoito jätetään täysin yksilöiden ja yritysten kontolle ja julkinen valta keskittyy vain mahdollisten sopimusrikkomusten setvimiseen, ja se, että julkinen valta on merkittävästi mukana touhussa, joko itse tuottaen palvelut ja rahoittaa ne verovaroin tai sitten niin, että huolehtii siitä, että kaikki toisaalta pakotetaan osallistumaan palvelujen tuottamiseen joko verojen tai vakuutusten kautta ja toisaalta sitten huolehtii siitä, että kaikilla on pääsy terveyspalveluihin.

Tarkoitus ei ole laajentaa keskustelua laajemmaksi sosialismi vs. kapitalismi -keskusteluksi, vaan rajoittaa keskustelu vain ja ainoastaan terveydenhuoltoa koskevaksi. Luulen, että täällä ei juuri kukaan aja sen puoleen NL:n tyylistä sosialismia kuin Matti Linnanvuoren ajamaa anarkokapitalismia, jossa valtioita ei ole lainkaan, vaan suunnilleen kaikki keskustelijat hyväksyvät toisaalta sen, että keskustelu käydään ympäristössä, jossa suvereenit väkivaltamonopolia ylläpitävät valtiot käyttävät ylintä valtaa, ja toisaalta sen, että suuri osa tuotannosta kannattaa jättää vapaiden markkinoiden hoidettavaksi kapitalismin ehdoilla.

Tämän pitkän alustuksen jälkeen avaan omalla käsitykselläni siitä, miten terveydenhuolto toimii ja miksi siinä minusta julkisella vallalla tulee olla merkittävä rooli, vaikka muuten kannatan suht vapaata kapitalismia. Sen verran historiasta, että nuorempana ja hullumpana olin ääriliberaalimpi ja olin sitä mieltä, että terveydenhuollon voisi antaa markkinoille siinä, missä autojen tai iPadien valmistuksen ja jakelun. Kantani on kuitenkin vuosien myötä muuttunut.

Terveydenhuollolla on omat erityispiirteet, miksi siinä puhdas markkinatalous ei vaan toimi. Ensinnäkin sen tarve normaalilla ihmisellä on hyvin vähäinen ylivoimaisen enemmistön elämästä ja toisaalta sitten ne kerrat, kun sitä tarvitaan, voivat olla erittäin kalliita. Tämä tarkoittaa sitä, että normaali "omasta taskusta" maksamismalli ei hyvin todennäköisesti toimi. Ensinnäkin, jos ihmiset koittavat pitää merkittäviä summia säästössä siltä varalta, että sairastuvat, tämä sitoo valtavasti pääomaa, jonka kyseiset ihmiset voisivat käyttää paremminkin. Toisaalta kaikki ihmiset eivät valitettavasti ole yleensä kykeneviä niin pitkäjänteiseen suunnitteluun, että seurauksena olisi se, että isolla osalla sairastuvista ihmisistä ei kerta kaikkiaan olisi rahaa hoitoon ja seurauksena olisi valtavia tragedioita. Kolmanneksi, tämä systeemi johtaa melko suureen eriarvoisuuteen, jonka pohjana on usein puhtaasti onni. Jotkut sairastuvat, jotkut eivät, ja tässä systeemissä sairaat köyhtyvät valtavasti ja terveet saavat kulutukseensa rahaa vain hyvän onnen vuoksi. Suurin osa ihmisistä hyväksyy sen, että tällaista puhtaan onnen sanelemaa eriarvoisuutta oikeudenmukaisempaa on se, että onni tasoitetaan, eli sairastuvien huono onni jaetaan muiden kesken.

Kapitalismin vastaus tällaiseen tilanteeseen on vakuutus, eli kaikki, jotka pelkäävät joutuvansa sairauden uhriksi, maksavat vakuutusta ja sitten ne, jotka sairastuvat, saavat hoitoa joko kokonaan tai hyvin suurelta osin vakuutuksen kattaessa kustannukset. Näin toimivat vaikkapa autovakuutukset, eikä itselläni oikeastaan ole mitään sitä vastaan, että kolareissa rikki menneiden autojen korjaus hoidetaan tällaisia vapaaehtoisia vakuutuksia käyttäen.

Mielenkiintoista autovakuutuksissa on kaksi asiaa. Ensinnäkin niissä kolaroimattomat autot saavat bonuksia. Tämä on perusteltua siksi, että hyvin suuri osa kolareista johtuu kuskin virheestä. Sairauksiin tämä soveltuu kuitenkin huonommin, koska hyvin suuri osa sairauksista on täysin onnesta kiinni. Tietenkin joidenkin sairauksien kohdalla omalla toiminnalla on merkitystä, mutta koska meistä jokainen kuolee joskus ja yleensä loppuvaiheessa on jos jonkinlaista vaivaa, niin loppujen lopuksi yhden ihmisen kustannus terveydenhuoltojärjestelmälle ei välttämättä juurikaan riipu hänen elämäntyylinsä terveellisyydestä. Keski-ikäisenä rasvaista ruokaa syönyt ja tupakoiva suorilta jaloilta sydänkohtaukseen kuoleva mies ei välttämättä olekaan se terveydenhuollolle kallis tapaus, vaan se onkin se terve maratoonari, joka elää 90-vuotiaaksi, mutta, jonka viimeiset 10 vuotta menevät täyden dementian ja siten täyspäivähoidon tarpeessa. Toiseksi autovakuutuksissa Suomessa (ja melkein kaikkialla muuallakin) pakollinen osa on se, mitä henkilövahinkoja ja tuhoa muille aiheuttaa. Eli vapaaehtoista onkin vain se osa, miten paljon uskoo itse mälläävänsä omaa autoaan. Syy tälle on se, että vaikka se oman auton arvo ja sitä kautta sen mahdollisen mälläämisen haitta ihmiselle on hänen suht helppo ymmärtää ja siten ottaa huomioon rationaalisessa päätöksenteossa, sen arviointi, mitä henkilövahinkojen tai toisten autojen mällääminen saattaisi maksaa, on paljon vaikeampaa ja siksi ihmiset todennäköisesti arvioisivat tämän päin mäntyä ja seurauksena olisi jälleen huonosta onnesta johtuvia vararikkoja. Huonosta onnesta siksi, että kuskin kannalta on melko lailla sama, ajaako sen oman koslansa ladan vai ferrarin kylkeen, mutta kustannusten kannalta tällä on valtava ero.

Ja juuri tämä jälkimmäinen liittyy sairausvakuutuksiin. Vaikka joissain vakuutuksissa, sanotaan vaikkapa urheiluvammoissa, on ihmisen suht mahdollista arvioida omaa riskiä joutua vamman kohteeksi ja sen kustannuksia ja sitten painottaa näitä sen suhteen, millaisen vakuutuksen tarvitsee (vaikka ihan omasta kokemuksesta sanoisin, että jopa tällainen on hemmetin vaikeaa), niin kun mennään yleiselle tasolle ja ajatellaan kaikkia mahdollisia sairauksia nyt ja tulevaisuudessa, asia menee tavalliselle ihmiselle ihan liian vaikeaksi, että voi ajatella hänen pystyvän tekevän millään muotoa rationaalisia päätöksiä maksimoidakseen omaa hyötyään. Ja jos taas tämä oletus heitetään romukoppaan, niin markkinatalouden perustalta putoaa pohja pois. Markkinataloushan perustuu sille, että ihmiset itse ovat parhaita tekemään itseään koskevat päätökset, mutta terveydenhuollossa pl. jotkut harvat poikkeukset, asia ei valitettavasti ole näin.

Ja tästä päästään hyvin yhteen terveydenhuollon merkittävimpään piirteeseen, eli siihen, että jos jätetään "omasta taskusta" -malli pois, niin yksityisessä terveydenhuollossa on kolme tahoa, kuluttaja, tuottaja ja maksaja. Ja erona auton korjaamiseen, ihmisen korjaamisessa on hyvin paljon liikkumavaraa sen suhteen, miten hyvää palvelua tarjotaan. Luonnollisesti kuluttaja haluaa aina parasta mahdollista palvelua (koska ei enää tässä vaiheessa maksa itse kuluja), toisaalta tuottaja haluaa lypsää kuluttajasta mahdollisimman paljon ja terveydenhuollossa tässä on myös paljon enemmän liikkumavaraa kuin auton korjaamisessa (tehdään paljon tutkimuksia ja hoitoja, jotka voidaan jollain perusteella liittää potilaan oireisiin, vaikka tiedetään, että suurin osa niistä on täysin tarpeettomia). Maksajan on tässä välissä hyvin vaikea tehdä enää mitään. Sen toiminta markkinoilla perustuukin pääosin siihen, miten vakuutukset myydään. Sille on oleellista myydä vakuutukset mahdollisimman kalliilla ja niin, että ne kattavat mahdollisimman vähän asioita. Ja tässäkin tulee vastaan ero auto- ja sairausvakuutuksen välillä. Vaikka autovakuutusten vertailu ja ennen kaikkea sen selvittäminen, mitä oikein vakuutus kattaa ja mitä ei, on sairausvakuutusten kohdalla tämä paljon vaikeampaa, etenkin siis jos lähdetään siitä, että vakuutusyhtiön on ollut pakko rajoittaa siitä jotain pois (jotta tuottaja ei lypsä ihan älyttömästi), jotta pystyy tarjoamaan vakuutuksen kohtuuhinnalla.

Miten tämä ongelma vältetään julkisesti toteutetussa tai kustannetussa systeemissä? Pääasia on siinä, että julkisella puolella voidaan hyödyntää asiantuntemusta sen selvittämiseksi, mitä oikein minkäkin asian suhteen kannattaa tehdä. Lähtökohta on se, että jokainen sairastuva haluaa itsensä hoidettavan terveeksi, mikä kattaa aika hyvin sen, mikä olisi ainoa markkinatalouden tuoma etu. Kun tämä tiedetään, voidaan taloudelliset resurssit allokoida niihin asioihin, joista tiedetään tieteellisen tutkimuksen ansiosta olevan mahdollisimman paljon hyötyä niiden kustannuksiin verrattuna ja jättää kaikki lypsämisen puolelle menevä touhu pois. Ainoa päätettäväksi jäävä asia on tällöin se, paljonko ylipäänsä terveydenhuoltoon upotetaan kansakunnan hyvinvointia. Tässä on ehkä jonkun verran poikkeavia mielipiteitä ja jos mielipiteet poikkeaisivat rajusti toisistaan, tämä kohta systeemissä olisi vaikeuksissa, mutta todellisuudessa ihmiset haluavat suht saman palvelutason ja ovat sitten valmiit sen tuottamiseen osallistumaan.

Ok, paljon jäi vielä sanomatta, mutta tämä avauskin venähti jo sen verran pitkäksi, että laskeudun alas saippualaatikolta ja annan muille nyt tilan sanoa oman mielipiteensä.

[tyhmyri]

En ole sitä Trump-ketjua niin tarkkaan lukenut, mutta yksityisiin vakuutuksiin liittyy lähtökohtaisesti hinnoitteluongelma. Vakuutuksen antajan kannattaa myydä vakuutuksia edullisesti nuorille ja terveille. Toisaalta ikääntyneille tai sairaille myytäviä vakuutuksia ei useimmissa tapauksissa kannata myydä ollenkaan, sillä sairailla ja vanhoilla ei ole rahaa maksaa vakuutuksestaan niin paljoa, että vakuutusyhtiön kulut tulisivat katettua.

Yksi periaatteellinen tapa ongelman ratkaisemiseksi on niin sanottu yhden maksajan malli (euroopassa monessa maassa ollaan lähellä tätä mallia), jossa valtio käytännössä maksaa koko lystin ja perii kaikilta suurin piirtein samansuuruisen maksun varojen tms muodossa. Tuolloin nuoret ja terveet maksavat enemmän kuin heidän aiheuttamansa kulut ovat. Mutta vanhat ja sairaat taas maksavat paljon vähemmän kuin aiheuttavat kuluja. Kaikille voidaan tarjota terveydenhoito. Tätä mallia ei oikeasti ole puhtaasti käytössä oikein missään vaan aina on yhdistelmä julkista maksajaa ja yksityisiä maksajia.

Puhtaasti markkinavetoista mallia ei taida missään teollisuusmaassa olla käytössä, sillä tuosta vakuutusten kannattavan myynnin ongelmasta johtuen hoitoa saavien joukko jäisi aika pieneksi. Jopa USA:ssa osa vanhuksista ja joitain muita ryhmiä on jo kauan kuulunut valtion maksaman terveydenhuollon piiriin.

Jenkkien ACA-malli on mielenkiintoinen, siinä lakiteknisesti rajoitetaan vakuutusyhtiöiden myymien vakuutusten hintoja ja pakotetaan yhtiöt myymään vakuutukset kaikille halukkaille. Lisäksi mätkäistään lisävero niille, jotka eivät halua vakuutusta ottaa. Tuolloinkin nuoret ja terveet joutuvat maksamaan enemmän kuin aiheuttavat kustannuksia. Vanhat ja sairaat taas saavat vakuutuksen halvemmalla kuin millä vakuutusyhtiöt vakuutuksen muuten myisivät. ACA näyttää olevan selvästi parempi kuin jenkkien aikaisempi tapa.

Yksi jännä piirre terveydenhuollon kustannuksissa on se, että mitä suurempi osuus kustannuksista on niin sanotun yhden maksajan mallin mukaista, niin sitä pienempi on terveydenhuollon kustannusten osuus bkt:sta. Suomessa julkisen osuus kustannuksista on noin 76% ja yksityisen 24% kokonaiskustannusten ollessa luokkaa 9-10% bkt:sta. Yhdysvalloissa kokonaiskustannukset ovat yli 15% bkt:sta ja julkisen rahoituksen osuus luokkaa 45%.

[sr]

En ole sitä Trump-ketjua niin tarkkaan lukenut, mutta yksityisiin vakuutuksiin liittyy lähtökohtaisesti hinnoitteluongelma. Vakuutuksen antajan kannattaa myydä vakuutuksia edullisesti nuorille ja terveille. Toisaalta ikääntyneille tai sairaille myytäviä vakuutuksia ei useimmissa tapauksissa kannata myydä ollenkaan, sillä sairailla ja vanhoilla ei ole rahaa maksaa vakuutuksestaan niin paljoa, että vakuutusyhtiön kulut tulisivat katettua.

Hyvä pointti. Tähän aiheeseen en ehtinyt avauksessani vielä lainkaan. Tähän liittyy tietenkin myös se, että vammaisena syntyvälle lapselle ei tietenkään kukaan koskaan tule myymään sellaista vakuutusta, johon hänellä olisi varaa. Vaikka siis vanhemmilla olisi vakuutus siltä varalta, että heidän lapsensa sairastuvat tai syntyvät vammaisina, niin näiden tullessa aikuisiksi ja tarvitessa oman vakuutuksen, mikään voittoa tekevä vakuutusyhtiö ei tule sitä heille kohtuuhinnalla myöntämään.

Vielä laajemmin asia koskee yleisesti olemassaolevia vammoja/sairauksia. Jos toimitaan täysin vapailla markkinoilla, niin sairastuminen tarkoittaa sitä, että vakuutusmaksut räjähtävät käsiin, kun se oma vakuutusyhtiö tekee kaikkensa ajaakseen kyseisen henkilön pois omalta vakuutettujen listalta, eikä toisaalta kukaan muukaan ole halukas häntä ottamaan. Vertailussani autovakuutuksiin ei tällaista tilannetta koskaan synny. Vaikka kerran mälläisit auton lunastuskuntoon, niin se on siinä, sitten seuraavalla autolla ajelet vähän kalliimmin, kun bonukset menivät, mutta se yksi mälläys ei vainoa sinua koko loppuelämääsi.

Yksi periaatteellinen tapa ongelman ratkaisemiseksi on niin sanottu yhden maksajan malli (euroopassa monessa maassa ollaan lähellä tätä mallia), jossa valtio käytännössä maksaa koko lystin ja perii kaikilta suurin piirtein samansuuruisen maksun varojen tms muodossa. Tuolloin nuoret ja terveet maksavat enemmän kuin heidän aiheuttamansa kulut ovat. Mutta vanhat ja sairaat taas maksavat paljon vähemmän kuin aiheuttavat kuluja. Kaikille voidaan tarjota terveydenhoito. Tätä mallia ei oikeasti ole puhtaasti käytössä oikein missään vaan aina on yhdistelmä julkista maksajaa ja yksityisiä maksajia.

Jep, yhden maksajan malli on valtion maksamisen lisäksi mahdollista toteuttaa niin, että rahaa ei suoranaisesti kierrätetä valtion kautta, mutta kaikilla on kuitenkin saman hintainen vakuutus, eivätkä vakuutusyhtiöt saa tarjota terveille halpoja ja sairaille kalliita vakuutuksia. Tämä polkee tietenkin vapaan markkinatalouden periaatteita, mutta minä en näe, miten terveydenhuoltosysteemi olisi mitenkään mahdollista saada kattavaksi ilman tällaista järjstelyä.

Jenkkien ACA-malli on mielenkiintoinen, siinä lakiteknisesti rajoitetaan vakuutusyhtiöiden myymien vakuutusten hintoja ja pakotetaan yhtiöt myymään vakuutukset kaikille halukkaille. Lisäksi mätkäistään lisävero niille, jotka eivät halua vakuutusta ottaa. Tuolloinkin nuoret ja terveet joutuvat maksamaan enemmän kuin aiheuttavat kustannuksia. Vanhat ja sairaat taas saavat vakuutuksen halvemmalla kuin millä vakuutusyhtiöt vakuutuksen muuten myisivät. ACA näyttää olevan selvästi parempi kuin jenkkien aikaisempi tapa.

Niin ACA on eräänlainen purukumiviritelmä sen yhden maksajan järjestelmän suuntaan. Eivät vain 2009 uskaltaneet ottaa sitä viimeistä askelta ja siksi systeemistä tuli varsin monimutkainen.

Yksi jännä piirre terveydenhuollon kustannuksissa on se, että mitä suurempi osuus kustannuksista on niin sanotun yhden maksajan mallin mukaista, niin sitä pienempi on terveydenhuollon kustannusten osuus bkt:sta. Suomessa julkisen osuus kustannuksista on noin 76% ja yksityisen 24% kokonaiskustannusten ollessa luokkaa 9-10% bkt:sta. Yhdysvalloissa kokonaiskustannukset ovat yli 15% bkt:sta ja julkisen rahoituksen osuus luokkaa 45%.

Tuo kokonaiskustannusten pitäminen kurissa liittyy juuri siihen, mitä kirjoitin aiemmin, eli yhden maksajan mallissa on mahdollista priorisoida asioita niiden lääketieteelliseltä kannalta, eikä maksajien maksukyvyn. Yksityisissä vakuutus- ja omasta-taskusta-malleissa käytetään valtavasti rahaa siihen, että kalleimpien vakuutusten omaavien ei tarvitse missään jonottaa ja he saavat kaiken mahdollisen hoidon. Ja sitten rahaa säästetään siinä, että vähiten maksukykyisimmille ei tarjota edes peruspalveluita. Kansanterveyden kannalta tämä on täysin typerää. Tietenkin jos moraalinen ajatuskehys on se, että paskat muista väliä, niin tämäkin on jotenkin perusteltua. Terveydenhuollossa kuitenkin on vielä yksi erityispiirre, minkä vuoksi tällainen malli voi olla huono jopa rikkaille. Nimittäin tartuntatautien leviämisen estämisessä yleensä on tärkeää se, että niitä hoidetaan populaation tasolla. Minulle on tärkeää, että kaikista ebolan saaneista pidetään huolta niin, ettei tauti pääse leviämään. Tämä turvaa minulle paljon paremmin sen, etten joudu kärsimään ebolasta kuin se, että jos nyt sitten sattuisin ebolan saamaan, niin itselleni olisi tarjolla tip-top-hoitoa. Ehkä paras esimerkki tästä ovat rokotteet. Niissä on perusteltua jopa joskus käyttää pakkorokotteita laumaimmuniteetin luomiseksi ja siten niiden yksilöiden suojaamiseksi, joita ei jostain syystä voida rokottaa (esim. vastasyntyneet lapset).

Minusta Suomen malli on ollut suht hyvä siinä mielessä, että julkisesti on tuotettu peruspalvelut kaikille. Jos joku nyt sitten välttämättä haluaa itselleen luksusta, niin on voinut mennä omilla rahoillaan yksityislääkäriin. Tämän mallin ainoa heikkous on siinä, että jos julkinen puoli päästetään rapistumaan ja yhä suurempi osa ihmisistä hakeutuu käyttämään yksityisiä palveluita, julkisen puolen yhteiskunnallinen pohja rapistuu samalla. Ihmisistä tuntuu oudolta, että he maksavat veroissa julkisen puolen pyörittämisen, mutta sitten joutuvat käyttämään kuitenkin itse yksityistä, koska julkisen puolen tarjoama hoito on niin huonoa (tai vaikka hoito ei olisi huonoa, niin jonot pitkiä). Oleellista tämän estämiseksi on se, ettei päästetä lumipalloa kasvamaan, vaan kun julkisen puolen hoito pidetään tarpeeksi hyvätasoisena, kaikki käyttävät sitä (ihan niin kuin kaikki panevat Suomessa lapsensa julkiseen kouluun) ja siten sen rahoittamiseen osallistumiseen suhtaudutaan positiivisesti.

[Supernuiva]

Tärkeintä olisi se, että mahdollisimman vähillä rahoilla saataisiin mahdollisimman paljon.

Terveydenhuollon osuus bruttokansantulosta kertoo suurimmalta osin vain siitä, miten paljon rahaa kuluu palkkoihin, lääkkeisiin (maailmanmarkkinahinnat, monopolit, paikalliset markkinalisät), hoitovälineisiin (katteet ovat yleensä kohdillaan) ja tiloihin.

Terveydenhoitoalan henkilöstön palkkamenot voivat nousta periaatteessa "tappiin", mutta vaikuttaako se hoitoon muutoin kuin heikentävästi, koska hyvällä palkalla syntyy helposti kiusaus tehdä lyhennettyä työviikkoa ja muutoinkin työmotivaatio voi myös laskea liian hyvän palkan vuoksi, jos se koetaan itsestäänselvyydeksi.

Lääkemenojen kasvu hyödyttää vain lääketehtaita ja jakeluketjussa mukana olevia, ei enää suoranaisesti potilaita. Lisäksi liiat lääkkeet eivät aina ole edes lääketieteellisesti perusteltuja. Julkisuudessa on esimerkiksi keskusteltu nyt paljon kolesterolia alentavien lääkkeiden hyödyistä ja haitoista. Lisäksi PSA-testin keksijä on alkanut suhtautua kielteisesti testin nykymuotoiseen käyttöön. Näiden testien tekeminen voi maksaa Suomessakin useita kymmeniä miljoonia, vaikka niistä saatava hyöty on nykyisellään nopanheiton luokkaa.

Hoitovälineitä on oltava saatavilla, mutta avainsana olisi näiden tehokas 24/7 käyttö. Lisäksi markkinoilla olisi oltava kilpailua, jotta firmat eivät pystyisi laskuttamaan aivan mitä tahansa.

Tilavuokrat taas riippuvat aika puhtaasti markkinataloudesta ja poliittisista päätöksistä, mitään erikoistiloja terveydenhuollon rakennukset eivät tarvitse. Tarkoitan tällä sitä, että rakennukset ovat rakenteiltaan täysin tavallisia, eikä niissä tarvita pääsääntöisesti esimerkiksi teollisuusrakentamiseen liittyviä materiaalivahvuuksia.

Kun nämä menot lasketaan yhteen, saadaan terveydenhuollon osuus bruttokansantulosta.

(Toki myös muita menoja syntyy, mutta nuo ovat pääluokat.)

[jka]

Terveydenhuoltojärjestelmien vertailu USA:n kanssa ei ole ihan niin suoraviivaista että katsotaan vain suhde BKT:hen. Näissä vertaluissa jätetään aina huomioimatta yksi todella oleellinen asia. USA on ylivoimaisesti maailman ylipainoisin kansakunta. USA:ssa 75% väestöstä on ylipainoisia kun Euroopassa ja Suomessa suhde on ainoastaan 50%. Pelkästään näillä luvuilla USA:n terveydenhoitomenot pitäisi kasvaa käytännössä myös samassa suhteessa kuin ylipainoisten määräkin ja niinhän ne kasvavatkin. USA:ssa terveydenhoitomenot ovat siis 50% enemmän BKT:sta mutta myös ylipainoisia on 50% enemmän kuin Suomessa.

Jokainen varmaan ymmärtää, että jos Suomessakin ylipainoisten osuus kasvaisi 50% -> 100% niin terveydenhoitokulut takuuvarmasti kaksinkertaistuisi samassa suhteessa.

Ylipaino kun ei ole edes mikään tupakkaan verrattava asia niin, että nämä myös kuolisivat siihen ennenaikojaan. Tupakointi vähentää eliniän odotetta 10 vuodella kun liikalihavuus ainoastaan 3 vuodella. Läskit elävät siis melkein yhtä kauan mutta kaikenlaiset vaivat silti moninkertaistuu.

[Border guard]

Jokainen varmaan ymmärtää, että jos Suomessakin ylipainoisten osuus kasvaisi 50% -> 100% niin terveydenhoitokulut takuuvarmasti kaksinkertaistuisi samassa suhteessa.

Terveydenhuoltomenoissa on paljon muutakin kuin ylipainon aiheuttamia kuluja. Lisäksi ylipainoisten ryhmä käsittää BMI 26 lihaksikkaan urheilijan ja sairaalloisen lihavan, jonka BMI on 45. Ylipainon rajana pidetään BMI >25. Ei siis ole mitenkään selvää, että terveydenhuoltomenot korreloisivat lineaarisesti väestön ylipainoisten osuuden kanssa, vaikka sen suuntaista yrität esittää itsestäänselvyytenä. Siinä olet oikeassa, että lihavuus lisää sairastavuutta, mutta USA:n terveydenhuoltomenoissa on muitakin ongelmia.

[jka]

Jokainen varmaan ymmärtää, että jos Suomessakin ylipainoisten osuus kasvaisi 50% -> 100% niin terveydenhoitokulut takuuvarmasti kaksinkertaistuisi samassa suhteessa.

Terveydenhuoltomenoissa on paljon muutakin kuin ylipainon aiheuttamia kuluja. Lisäksi ylipainoisten ryhmä käsittää BMI 26 lihaksikkaan urheilijan ja sairaalloisen lihavan, jonka BMI on 45. Ylipainon rajana pidetään BMI >25. Ei siis ole mitenkään selvää, että terveydenhuoltomenot korreloisivat lineaarisesti väestön ylipainoisten osuuden kanssa, vaikka sen suuntaista yrität esittää itsestäänselvyytenä. Siinä olet oikeassa, että lihavuus lisää sairastavuutta, mutta USA:n terveydenhuoltomenoissa on muitakin ongelmia.

Et kai tosisassi väitä että USA:n globaalissa tilastossa tilastointitavalla olisi jotain merkitystä? Tilastointitapahan on sama kaikkialla. Meinaat että jenkeissä olisi tilastoissa suhteellisesti enemmän "lihaksikkaita urheilijoita" kuin Euroopassa? Kyllä jenkit on puhtaasti sairaalloisen läskejä. Tämän näkee jokainen katukuvassakin omilla silmillään. Samaa ei todellakaan näe Euroopan katukuvassa.

Ylipainohan on läpi elämän vaikuttava ongelma. Niitä ylipainoisia on 50% enemmän vauvasta vaariin. Jokainen ikäluokka sairastuu enemmän joten kyllä tämän ongelman vaikutukset ja myös kustannukset on lähempänä lineaarista kuin jotain muuta käyrää. Eri asia jos painon nousu johtuisi jostain muusta kuin puhtaasta läskistä, mutta kun ei johdu.

[jka]

Tuossa jotain tutkimusdataakin jonka nopeasti löysin aiheesta.

Lihavuuden kasvava taakka

Liitteenä kuva, joka näyttää kyllä harvinaisen lineaariselta. Jokainen gramma ylipainoa maksaa tasaisesti enemmän vaikeaan lihavuuteen asti niin, että kustannukset lopulta tuplaantuu.

[sr]

Terveydenhuoltojärjestelmien vertailu USA:n kanssa ei ole ihan niin suoraviivaista että katsotaan vain suhde BKT:hen. Näissä vertaluissa jätetään aina huomioimatta yksi todella oleellinen asia. USA on ylivoimaisesti maailman ylipainoisin kansakunta. USA:ssa 75% väestöstä on ylipainoisia kun Euroopassa ja Suomessa suhde on ainoastaan 50%.

Mistä tuo USA:n luku on? Tämän mukaan EU:n aikuisista 59% on ylipainoisia. Tämän mukaan USA:ssa luku on kyllä korkeampi, mutta ei 75%, vaan 69%. Eroa noissa on siis 10%-yksikköä USA:n "hyväksi". Tuntuisi hieman oudolta, että tuo yksinään pystyisi selittämään sen, että USA:ssa terveydenhoitokulut ovat luokkaa tuplasti se osuus BKT:stä, mitä Euroopassa. Jos siis tuo 10% amerikkalaisista (joka heillä on ylimäärä ylipainoisia Eurooppaan nähden) vaatii luokkaa 9% BKT:stä terveydenhoitoa, niin miten ihmeessä ne loput 59% saadaan hoidettua samansuuruisella 9%:lla?

Pelkästään näillä luvuilla USA:n terveydenhoitomenot pitäisi kasvaa käytännössä myös samassa suhteessa kuin ylipainoisten määräkin ja niinhän ne kasvavatkin. USA:ssa terveydenhoitomenot ovat siis 50% enemmän BKT:sta mutta myös ylipainoisia on 50% enemmän kuin Suomessa.

USA:n terveydenhoitomenot ovat 17.8% BKT:stä. Suomessa se on 8.6%. Eroa on siis ennemminkin 100 kuin 50%.

Jokainen varmaan ymmärtää, että jos Suomessakin ylipainoisten osuus kasvaisi 50% -> 100% niin terveydenhoitokulut takuuvarmasti kaksinkertaistuisi samassa suhteessa.

No, menee sitä terveydenhoitoa nyt muuhunkin kuin ylipainoisten hoitamiseen, vaikka olen toki samaa mieltä, että ylipainoisten määrällä on kyllä merkitystä kuluihin. Yksin ne eivät kyllä tuota kaksinkertaista terveydenhuoltomenoa Suomeen verrattuna mitenkään selitä.

Ylipaino kun ei ole edes mikään tupakkaan verrattava asia niin, että nämä myös kuolisivat siihen ennenaikojaan. Tupakointi vähentää eliniän odotetta 10 vuodella kun liikalihavuus ainoastaan 3 vuodella. Läskit elävät siis melkein yhtä kauan mutta kaikenlaiset vaivat silti moninkertaistuu.

No, mikä sitten selittää USA:n huonon sijoituksen maailman elinikävertailuissa? Se on tämän mukaan sijalla 31 edellään suunnilleen kaikki Euroopan rikkaat maat (Itä-Euroopasta löytyy huonompia lukuja). Suomen luku on n. kaksi vuotta USA:ta parempi.

[jka]

...
No, mikä sitten selittää USA:n huonon sijoituksen maailman elinikävertailuissa? Se on tämän mukaan sijalla 31 edellään suunnilleen kaikki Euroopan rikkaat maat (Itä-Euroopasta löytyy huonompia lukuja). Suomen luku on n. kaksi vuotta USA:ta parempi.

Ei ollut pointtina sanoa, etteikö USA:n systeemissä olisi vikaa. Pointtina oli sanoa vain, että vertailu ei kuitenkaan ole ihan niin suoraviivaista kuin aina tehdään. Vaikea sanoa mikä olisi "läskikorjattu" suhde oikeasti. Mutta ilman muuta selvää on että rehellisessä vertailussa läskikorjaus pitää tehdä.

Tuohon elinikävertailuun vielä, että jos liikalihavuus laskee eliniänodotetta 3 vuodella niin pelkästään tämä näkyy tilastossa juuri tuohon suuntaan. Lääketiedehän ei voi pidentää myöskään tupakoitisijoiden elinajan odotetta merkittävästi vaikka laitettaisiin miten paljon rahaa hoitoihin.

Sama ilmiö näkyy lopulta myös läskien kohdalla. Rahan laitto hoitoihin ei lopulta pidennä elinikää. Parantaa vain ehkä elämisen laatua kuin jokapäiväiset läskeistä aiheutuneet krempat voidaan pitää kursissa.

[sr]

Ei ollut pointtina sanoa, etteikö USA:n systeemissä olisi vikaa. Pointtina oli sanoa vain, että vertailu ei kuitenkaan ole ihan niin suoraviivaista kuin aina tehdään. Vaikea sanoa mikä olisi "läskikorjattu" suhde oikeasti. Mutta ilman muuta selvää on että rehellisessä vertailussa läskikorjaus pitää tehdä.

Niin, siis tietenkin pitää katsoa asiaa vähän laajemmin kuin vain yhden maan kohdalla. Katselin sitä Euroopan tilastoa ja Euroopan lihavimmassa maassa Andorrassa näyttäisi olevan melkein sama lihavuusaste kuin USA:ssa, eli jotain 68%. Tämän mukaan sen terveydenhuollon menot ovat 4273 ostovoimakorjattua dollaria vuodessa, mikä on aika lailla linjassa EU:n lukujen kanssa (Suomessa 3700, Ranskassa 4500). BKT:ltään se on hitusen Suomea perässä. Ja siis USA:ssa se luku on 9400 dollaria. Kun siis näihin vertailuihin lähdetään, niin on tietenkin huomioitava vielä se maan rikkaus. Eli sitä USA:n läskiyskorjausta pitäisi kompensoida sen, että sen BKT/henki on muutamaa poikkeusta (Luxembourg, Norja) lukuunottamatta korkeampi kuin EU-maissa. Rahallahan ne läskit viimekädessä hoidetaan, ei prosenteilla.

Tuohon elinikävertailuun vielä, että jos liikalihavuus laskee eliniänodotetta 3 vuodella niin pelkästään tämä näkyy tilastossa juuri tuohon suuntaan. Lääketiedehän ei voi pidentää myöskään tupakoitisijoiden elinajan odotetta merkittävästi vaikka laitettaisiin miten paljon rahaa hoitoihin.

No, jos läskeys laskee eliniänodotetta 3:lla vuodella ja USA:ssa on 10%-yksikköä enemmän läskejä kuin EU:ssa, niin sen vaikutuksen pitäisi siis olla jotain 4 kuukautta, mutta ero on ennemminkin pari kolme vuotta. Se ei siis mitenkään yksinään selitä asiaa.

Sama ilmiö näkyy lopulta myös läskien kohdalla. Rahan laitto hoitoihin ei lopulta pidennä elinikää. Parantaa vain ehkä elämisen laatua kuin jokapäiväiset läskeistä aiheutuneet krempat voidaan pitää kursissa.

Se toki pätee, että siinä vaiheessa, kun ollaan siellä 80 vuoden paremmalla puolella, niin paljon ratkaisevammaksi tekijäksi eliniän odotteen suhteen tulevat elintavat, ei terveydenhuoltojärjestelmä. Terveydenhuoltojärjestelmä on se, joka nostaa odotteen 50:stä (maailman huonoin maa, Sierra Leone) jonnekin 70:en.

EDIT. Ehkä parempi mittari terveydenhoitojärjestelmän hyvyydelle onkin sitten vaikkapa imeväiskuolleisuus. Siinä eivät läskit paljoa merkkaa, kun vauvoja koitetaan pitää hengissä. EU:n (jossa on siis mukana kaikki Itä-Euroopan köyhät maatkin) luku on 4 tuhatta syntynyttä kohti. USA:ssa se on 5.87. Suomessa luku on 2.52, eli alle puolet USA:n tasosta.
(lähde).

[jka]

Niin, siis tietenkin pitää katsoa asiaa vähän laajemmin kuin vain yhden maan kohdalla. Katselin sitä Euroopan tilastoa ja Euroopan lihavimmassa maassa Andorrassa näyttäisi olevan melkein sama lihavuusaste kuin USA:ssa, eli jotain 68%. Tämän mukaan sen terveydenhuollon menot ovat 4273 ostovoimakorjattua dollaria vuodessa, mikä on aika lailla linjassa EU:n lukujen kanssa (Suomessa 3700, Ranskassa 4500). BKT:ltään se on hitusen Suomea perässä. Ja siis USA:ssa se luku on 9400 dollaria. Kun siis näihin vertailuihin lähdetään, niin on tietenkin huomioitava vielä se maan rikkaus. Eli sitä USA:n läskiyskorjausta pitäisi kompensoida sen, että sen BKT/henki on muutamaa poikkeusta (Luxembourg, Norja) lukuunottamatta korkeampi kuin EU-maissa. Rahallahan ne läskit viimekädessä hoidetaan, ei prosenteilla.

Ei tuo Andorrakaan pääse kovinkaan lähelle USA:ta kun verrataan niitä oikeasti läskejä BMI>30. Andorra 30% ja USA 42%. Mielenkiintoista olisi nähdä tilastot BMI>40 joita USA:ssa on vielä 6,3%. Nämä ovat niitä joita Euroopassa ei näe enää käytännössä ollenkaan katukuvassa. Jenkeissä näitä tulee vastaan kokoajan. Kuvaavaa on että Euroopasta ei edes löydy tilastoja BMI>40.

No, jos läskeys laskee eliniänodotetta 3:lla vuodella ja USA:ssa on 10%-yksikköä enemmän läskejä kuin EU:ssa, niin sen vaikutuksen pitäisi siis olla jotain 4 kuukautta, mutta ero on ennemminkin pari kolme vuotta. Se ei siis mitenkään yksinään selitä asiaa.

Unohtui mainita tähänkin oleellinen pointti. USA:ssa pelkästään auto-onnettomuudet ja henkirikokset laskee tuota lukua oleellisesti. Nämä kun tuppaa tappamaan useinmiten niitä nuoria parikymppisiä niin nämä laskee nopeasti eliniänodotetta kun katsotaan vain keskiarvoa.

Tästä lisää.

The Myth of Americans' Poor Life Expectancy

Tuon mukaan USA:n eliniänodote on itseasissa OECD-maiden korkein kun tilastoista poistetaan kuolemaan johtaneet onnettomuudet ja rikokset. Jälleen kerran jos tilastoja halutaan verrata terveydenhoidon tehokkuuden kannalta niin näinhän pitää tehdä. Huumesodassa ammuttu jengiläinen ei vaikuta tähän vertailuun millään tavalla, ellei myös Suomessa ammuta huumesodassa yhtä usein jengiläinen hengiltä.

[jka]

EDIT. Ehkä parempi mittari terveydenhoitojärjestelmän hyvyydelle onkin sitten vaikkapa imeväiskuolleisuus. Siinä eivät läskit paljoa merkkaa, kun vauvoja koitetaan pitää hengissä. EU:n (jossa on siis mukana kaikki Itä-Euroopan köyhät maatkin) luku on 4 tuhatta syntynyttä kohti. USA:ssa se on 5.87. Suomessa luku on 2.52, eli alle puolet USA:n tasosta.
(lähde).

Tämä kertoo ehkä enneminkin erikoissairaanhoidon tasosta. Kun vauvalle tulee komplikaatio joka johtaa kuolemaan se vaatii yleensä aikalailla muunlaista hoitoa kuin perussairaanhoitoa. Jos tähän panostetaan kuten Suomessa on panostettu niin silloin voidaan todellakin saada tuloksia aikaan toisin kuin keuhkosyöpään kuolevien tupakoitsijoiden hoidossa tai läskien jokapäiväisten sairauksien hoidossa.

[tyhmyri]

Terveydenhuoltojärjestelmien vertailu USA:n kanssa ei ole ihan niin suoraviivaista että katsotaan vain suhde BKT:hen. Näissä vertaluissa jätetään aina huomioimatta yksi todella oleellinen asia. USA on ylivoimaisesti maailman ylipainoisin kansakunta. USA:ssa 75% väestöstä on ylipainoisia kun Euroopassa ja Suomessa suhde on ainoastaan 50%. Pelkästään näillä luvuilla USA:n terveydenhoitomenot pitäisi kasvaa käytännössä myös samassa suhteessa kuin ylipainoisten määräkin ja niinhän ne kasvavatkin. USA:ssa terveydenhoitomenot ovat siis 50% enemmän BKT:sta mutta myös ylipainoisia on 50% enemmän kuin Suomessa.

Tässä tulee vastaan normaali mittausongelma. Aivan asiallisilla perusteilla voin väittää, että ylipainoisten määrä USA:ssa on oleellinen seuraus yksityisiin vakuutuksiin perustuvasta järjestelmästä (juu, ei se nyt ihan noin suoraviivaista ole, mutta vakuutusperustainen järjestelmä on osasyyllinen erityisesti nuorten ja nuorten aikuisten ylipainoon --- tästä hieman lisää alempana).

Kun kyseessä on jokin Suomen tai Ruotsin tapainen Nanny-State, niin ylipainoisten osuus on ostovoimaan verrattuna alhainen. Miksi? On aivan todellisia perusteita väittää, että Nanny-State käyttää rahat siten, että kokonaiskustannukset terveydenhoitokuluissa jäävät alas. Toisin sanoen panostetaan ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon alkaen aina koululaisista. Esimerkiksi Suomessa kouluissa tarjottava ruoka on aivan oleellinen tekijä torjuttaessa ylipainoa. Mikäli ilmaista kouluruokaa ei olisi, niin todennäköisesti koululaiset ostaisivat jotain varsin lihottavaa. Hampurilaispaikat ja pitsankääntäjät olisivat käytännössä osa koulujen aluetta. Tuolloin lihomista ei voisi välttää (kärjistys). Mutta toisaalta vaikkapa Suomen järjestelmään oleellisena osana kuuluva ennaltaehkäisevä terveystyö ei kuulu tyylipuhtaaseen vakuutusmalliin (valinnanvapaus, nääs). Puhtaassa vakuutuspohjaisessa mallissa kenelläkään ei ole intressiä maksaa ennaltaehkäisevästä työstä, varsinkaan jos se kohdistuu maksukyvyttömään väestönosaan.

Olen aivan samaa mieltä siitä, että pelkkiin bkt-suhteisiin perustuva arviointi USA:n järjestelmästä on virheellinen. Mutta toisaalta vetoaminen ylipainolukuihin on sekin samalla tavoin vaillinainen argumentti. Mikäli otetaan mukaan puhtaisiin talousmittareihin kuulumattomia tekijöitä, niin ollaan äkkiä siinä tilanteessa, että kaikki pitää ottaa mukaan arvioon.

Palaan takaisin aikaisempaan argumenttiin: USA:n järjestelmä on puhtaasti taloudellisin mittarein mitattuna huono. Ennen ACA:n käyttöönottoa se oli vielä huonompi.

Tässä on vielä se jännä piirre, että yksityisiin vakuutuksiin perustuvassa järjestelmässä maksukykyinen aina saa parhaan mahdollisen hoidon. Julkisen maksamassa järjestelmässä noin ei ole, sillä hoitoon ei välttämättä ole varauduttu tms. Julkisrahoitteinen järjestelmä näyttää ongelmistaan huolimatta toimivan aika hyvin yleisellä tasolla, mutta huonosti joissain tapauksissa yksilötasolla. Vastaavasti yksityinen järjestelmä tarjoaa maksukykyiselle asiakkaalle (sille 0,1% väestöstä) parasta mitä löytyy, mutta varsin vähän niille, joilla maksukykyä ei ole. Yksityinen järjestelmä toimii siis loistavasti joidenkin yksilöiden tapauksessa, mutta surkeasti yleisellä tasolla.

Todellisuudessa läntisissä teollisuusmaissa ei ole puhdasta mallia missään. USA:ssa moni saa hyvää hoitoa julkisella rahalla ja vastaavasti meillä Suomessa (tai Ruotsissa yms) rahalla saa joka tapauksessa parasta mitä on olemassa.

On tietenkin aivan eri asia jos ideologisin perustein on sitä mieltä, että köyhät kuolkoot. Mutta se on sitten ihan toinen keskustelu.

[jka]

Keksin muuten jonkinlaisen tavan laskea tuo "läskivakio" terveydenhuollon kustannuksiin. USA:n keskipaino on 80kg ja Euroopan 70kg.

https://en.wikipedia.org/wiki/Human_body_weight

Eroa siis 10kg. Keskipituuden mukaan laskettuna tuo tarkoittaa BMI eroa 4-5. Tuolla yllä laitoin jo kuvan miten kustannukset nousee lineaarisesti BMI:n mukana. 5 pykälää läskiä vyötäröön tarkoittaa 31% kasvua terveydenhoitokustannuksiin.

Eli USA:ssa pitäisi olla pelkästään painoindeksin mukaan n. 30% suuremmat terveydenhoitokustannukset kuin Euroopassa.

Edellyttää että tuo yllä oleva kuva on totuudenmukainen. Ainakin perstuntumalla se tuntuu järkevältä. Sairaalloisen lihavan terveydenhoitokustannukset tuplat normaalipainoiseen. Tämä oli minun alkuperäinen hypoteesinikin ennenkuin edes löysin tilastoja.

Toisaalta edellyttää myös että tämä pätee kaikkiin ikäluokkiin. Väittäisin taas perstuntumalla että pätee. Kyllä ne lapset ja vanhukset on suhteessa yhtä läskejä. Lapsilla terveydenhuoltokustannukset ei varmaankaan nouse samaa tahtia lihavuuden kanssa kuin aikuisilla, mutta lopulta vanhuksilla kustannukset taas nousee nopeammin joten eiköhän kustannukset menee kokonaisuudessaan päittäin.

[jka]

Kun kyseessä on jokin Suomen tai Ruotsin tapainen Nanny-State, niin ylipainoisten osuus on ostovoimaan verrattuna alhainen. Miksi? On aivan todellisia perusteita väittää, että Nanny-State käyttää rahat siten, että kokonaiskustannukset terveydenhoitokuluissa jäävät alas. Toisin sanoen panostetaan ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon alkaen aina koululaisista. Esimerkiksi Suomessa kouluissa tarjottava ruoka on aivan oleellinen tekijä torjuttaessa ylipainoa. Mikäli ilmaista kouluruokaa ei olisi, niin todennäköisesti koululaiset ostaisivat jotain varsin lihottavaa. Hampurilaispaikat ja pitsankääntäjät olisivat käytännössä osa koulujen aluetta. Tuolloin lihomista ei voisi välttää (kärjistys). Mutta toisaalta vaikkapa Suomen järjestelmään oleellisena osana kuuluva ennaltaehkäisevä terveystyö ei kuulu tyylipuhtaaseen vakuutusmalliin (valinnanvapaus, nääs). Puhtaassa vakuutuspohjaisessa mallissa kenelläkään ei ole intressiä maksaa ennaltaehkäisevästä työstä, varsinkaan jos se kohdistuu maksukyvyttömään väestönosaan.

Jos katsotaan kaikkia OECD maita niin ainoastaan USA on selvä poikkeus lihavuudessa. Mikään muu maa ei pääse kunnolla vertailukelpoiseen tilanteeseen. Ei oikeastaan edes lähelle. Kyllä USA:n kaltaisia ja Ruotsin kaltaisia maita on muitakin kuin USA ja Ruotsi ja näiden lisäksi kaikkea siltä väliltä. Ainoastaan jenkit ovat kuitenkin tehneet itsestään jo nyt sairaalloisen läskin kansan.

Kouluruossa on varmasti vinha perä. Mutta jälleen koluruokailussakin löytyy skaalaa kaikesta USA:n ja Ruotsin välillä, mutta jenkit on ainoa kansa joka on jo lapsena sairaalloisen läski.

Yksi pointti tähän, että kaikista läskein väestönosa USA:ssa on köyhät mustat. Tämä on ainakin asia joka yhdistä kaikkia maita. Kaikissa länsimaissa köyhin väestönosa lihoo eniten jo lapsesta alkaen.

[talous ja muutos]

Pitäisi ottaa huomioon toimintakulttuurin ja myös arvojen muutos sote -alalla:

---

Kylmän sodan aikana (olin nuori silloin) julkinen sana esitteli sankareina ihmisiä, jotka olivat menneet köyhiin kehitysmaihin kehittämään terveydenhoitoa. Siellä he auttoivat muita, vaikka olosuhteet olivat hankalia, oli pulaa terveydenhoidon tarvikkeista, muutenkin infrastruktuuri oli heikkotasoista yms. Palkkakin oli huono. - Tosin myöhemmin, kun palkka maksettiin kehitysapuvaroista, niin palkan paikallinen ostovoima oli iso. Mutta paikalliset olosuhteet olivat yhä heikkotasoisia.

Jopa Suomessa toimivia lääkäreitä ja sairaanhoitajia pidettiin kutsumustyöntekijöinä, joille ihmisten auttaminen oli tärkeää eikä palkka.

---

Mutta vuosituhannen vaihteen jälkeinen Instrumentarium -skandaali Costa Ricassa paljasti, että sote -alan yhtiöitten toimintakulttuuri oli muuttunut:

(Huom. silloinen Instrumentarium oli terveydenhoitoalan laitteita valmistanut suomalainen suuryritys, jonka usalainen General Electric osti vuonna 2003. Skandaalin aiheuttaneet toimenpiteet oli tehty ennenkuin General Electric osti Instrumentariumin.
Nykyinen Instrumentarium on optisen alan erikoisliikeketju.
Tarkemmin Wikipedia/Instrumentarium. Mutta tuossa wikiartikkelissa ei mainita Instrumentarium -skandaalia.)

Suomen televisiossa (Yle?) näytettiin kuvia sairaalalaitteista, joille ei ollut käyttöä Costa Rican sairaaloissa.  - Nämä ja muut sairaalalaitteet oli hankittu Instrumentariumilta, koska Suomen kehitysapuna antama korkotuki sitoi kehitysmaan hankkimaan laitteet suomalaiselta yhtiöltä.

Wikipedia/Rafael Ángel Calderón Fournier
Calderón toimi Costa Rican presidenttinä 1990 - 1994.

/Involvement in corruption scandals, trial and sentence
Costaricalainen sote alan organisaatio Caja Costarricense del Seguro Social (CCSS) osti suomalaiselta Instrumentarium -yhtiöltä sairaalalaitteita.
Calderónia syytettiin siitä, että hän oli saanut lahjuksia Instrumentariumilta  (välikäden kautta), jotta CCSS ostaisi Instrumentariumin tuotteita. Hän sai 5 vuoden tuomion. Hän valitti tuomiosta. Seurauksena oli, että ylempi oikeusistuin antoi vain 3 vuoden tuomion.
Walter Reiche (Välikäsiyhtiö Fischelin merkittävä johtaja) sai 4 vuotta vankeutta.
Marvin Barrantes (Fishelin CEO) sai 3,5 vuotta vankeutta.
Eliseo Vargas García CCSS:n entinen CEO sai 5 vuotta vankeutta.
Gerardo Bolaños Alpízar CCSS:n hallituksen entinen jäsen sai 3,5 vuotta vankeutta.
Juan Carlos Sánchez Arguedas CCSS:n merkittävä johtaja sai myös 3,5 vuotta vankeutta.

Ilmeisesti valtakunnansyyttäjä tai apulaisvaltakunnansyyttäjä (Finland's attorney general) syytti kolmea Instrumentariumin merkittävää johtajaa korruptiosta ja petoksesta.
Mutta wikiartikkelissa ei kerrota, että suomalainen tuomioistuin vapautti syytteistä kolme Instrumentariumin merkittävää johtajaa. Tuomio perustui Suomen silloisiin lakeihin ja poliisille annettuihin tutkintaresursseihin.

---

Vuosituhannen vaihteen jälkeen muutamassa Ylen ohjelmassa pohdiskeltiin jonkin verran sitä, jos kehitysmaista tulisi Suomeen lääkäreitä ja sairaanhoitajia.
Kerrottiin Filippiineillä toimivista oppilaitoksista, jotka kouluttavat sairaanhoitajia (ja lääkäreitä?) sitä varten, että he pääsisivät työskentelemään rikkaisiin maihin.

Wikipedia/
/Health
WHO: vuoden 2006 maailmanterveyden raportin mukaan Etiopiassa oli vuonna 2003 1936 lääkäriä. Se merkitsee, että Etiopiassa oli 2,6 lääkäriä 100 000 asukasta kohti. - Mutta moni terveysalan ammattilainen on muuttanut Etiopiasta länsimaihin parempien taloudellisten mahdollisuuksien takia.

IMF:n World Economic Outlook Database October 2016
bkt/asukas dollareina

Vuonna 2000:
Etiopia: 129.678 $
Filippiint: 1,055.123 $
Suomi: 24,347.469 $
UK: 27,828.377 $
USA: 36,432.514 $
Norja: 38,067.181 $
Sveitsi: 37,948.257 $

Vuonna 2008:
Etiopia: 334.145 $
Filippiinit: 1,919.110 $
Suomi: 53,785.144 $
UK: 46,890.219 $
USA: 48,302.283 $
Norja: 96,499.702 $
Sveitsi: 72,746.407 $

Vuonna 2015:
Etiopia: 686.593 $
Filippiinit: 2,862.902 $
Suomi: 42,413.639 $
UK: 43,902.351 $
USA: 56,083.965 $
Norja: 74,597.986 $
Sveitsi: 80,602.693 $

Vuonna 2021 (ennuste):
Etiopia: 1,096.638 $
Filippiinit: 4,719.065 $
Suomi: 51,015.019
UK: 44,587.415 $
USA: 67,938.171 $
Norja: 78,901.502 $
Sveitsi: 86,436.988 $

---

Siis usean kehitysmaalaisen lääkärin länsimaihin muuton tärkein syy on takoa rahaa. Lääkärin palkalla on mahdollisuus hankkia hyvä asunto, jolla on hieno sijainti, saada kerättyä paljon pörssivarallisuutta. Kuitenkin voi asua hyvän elintason länsimaissa eikä tarvitse muuttaa köyhään kehitysmaahan, jossa on puutteellinen infrastruktuuri sekä vajavainen terveydenhuolto.
- Kylmän sodan aikaisissa sarjakuvissa kuvattiin usalaisten lääkärien elämäntyyliä: vapaa-aikana hienon golf -kerhon jäsenenä tai purjehtimassa omalla isolla purjeveneellä. Yms.
Riskinä on, että kehitysmaista tulleet lääkärit tavoittelevat hienoa elintasoa länsimaissa. Ja potilaitten rooli on vain rahoittaa tuollaista elämäntapaa. - Tämä elämäntyyli voi tarttua myös länsimaista syntyperää oleviin lääkäreihin.

Mutta hoitajat kuuluvat matalapalkka-aloihin Suomessa ja muuallakin länsimaissa. Siitä huolimatta hoitaja voi saada palkkarahoista säästöön, jos tyytyy vaatimattomaan elintasoon. Esim. jos sairaala sijaitsee kalliilla asuinalueella, niin työmatkasta tulee pitkä, koska halpa asuinalue sijaitsee kaukana.
Jos kehitysmaasta kotoisin oleva hoitaja saa Suomessa säästettyä vuosittain 3 k$, säästön arvo on Suomessa vähäinen. Mutta Filippiineillä se vastaa vähän yli vuoden bkt/asukas ja Etiopiassa melkein kolmen vuoden bkt/asukas. - Mutta sairaanhoitajan pitää muuttaa takaisin kehitysmaahan, jotta hän voi realisoida hintatasoeron Suomen ja kehitysmaan välillä.
Jos sairaanhoitaja on 10 vuoden aikana Suomessa saanut säästöön 30 k$, niin sillä ei saa ostettua edes yksiötä Suomen pääkaupunkiseudulla. Mutta Filippiineillä se vastaa reilun 10 vuoden bkt/asukas, mikä olisi Suomessa noin 450 k$. Tällä saisi jo ison asunnon pääkaupunkiseudulta, ja rahaa jäisi vielä kesämökin ostoonkin.
Etiopiassa 30 k$ vastaa melkein 30 vuoden bkt/asukas, mikä olisi Suomessa noin 1 200 k$. Tälläisen omaisuuden omistajaa voi jo pitää rikkaana Suomessa.

Kehitysmaasta kotoisin olevan sairaanhoitajan tärkein motiivi työskennellä länsimaissa voi olla se, että hän saa säästettyä niin paljon, että hän voi vuosien päästä muuttaa takaisin kotimaahansa varakkaana ihmisenä. - Ja länsimaisten potilaitten rooli on vain kustantaa tuollainen mahdollisuus.

[sr]

EDIT. Ehkä parempi mittari terveydenhoitojärjestelmän hyvyydelle onkin sitten vaikkapa imeväiskuolleisuus. Siinä eivät läskit paljoa merkkaa, kun vauvoja koitetaan pitää hengissä. EU:n (jossa on siis mukana kaikki Itä-Euroopan köyhät maatkin) luku on 4 tuhatta syntynyttä kohti. USA:ssa se on 5.87. Suomessa luku on 2.52, eli alle puolet USA:n tasosta.
(lähde).

Tämä kertoo ehkä enneminkin erikoissairaanhoidon tasosta. Kun vauvalle tulee komplikaatio joka johtaa kuolemaan se vaatii yleensä aikalailla muunlaista hoitoa kuin perussairaanhoitoa. Jos tähän panostetaan kuten Suomessa on panostettu niin silloin voidaan todellakin saada tuloksia aikaan toisin kuin keuhkosyöpään kuolevien tupakoitsijoiden hoidossa tai läskien jokapäiväisten sairauksien hoidossa.

Niin tai näin, niin sanoisin, että suunnilleen kaikki ovat samaa mieltä siitä, että vauvojen kuoleminen siihen, että eivät saa hoitoa, joka lääketieteellisesti heille olisi mahdollista antaa, on aikalailla paha juttu. Tämä on minusta yksikäsitteisemmin paha juttu yhteiskunnan tasolla kuin se, että keuhkonsa tupakalla pilanneet kuolevat keuhkosyöpään tai maksansa pilalle ryypänneet kuolevat maksakirroosiin. Näiden jälkimmäisten kohdalla voi ajatella, että kyse on jonkinlaisesta ihmisen omasta vastuusta oman terveytensä suhteen, mutta vauvojen kohdalla kyse on kyllä siitä, että vastuu on muilla. USA:ssa ajattelu on tietenkin se, että silloinkaan yhteiskunta ei ole vastuussa, vaan vaastuu on vanhemmilla (konservatiivien ajattelu on tietenkin hassua siinä mielessä, että yhteiskunnalla on oikeus käpälöidä asiaa siinä vaiheessa, kun kyse on muutaman solun alkiosta äidin kohdussa, mutta sitten, kun lapsi on syntynyt, niin hänen hyvinvointinsa suhteen yhteiskunnalla ei ole mitään vastuuta).

Yksi juttu, mikä Suomessa ja Euroopassa yleisesti on suhteellisen hyvin järkätty on neuvolahoito ennen ja jälkeen syntymän. Tämän ansiosta huomataan mahdolliset hoitotarpeet vauvoissa jo ennen kuin on liian myöhäistä (tai vähintäänkin hoito hyvin kallista). Itse uskon, että tämä on se avainasia erona Suomen ja USA:n välillä, ei se, etteikö siinä vaiheessa, kun vauva on sairaalassa saamassa erikoissairaanhoitoa, se olisi Suomessa korkeatasoisempaa kuin USA:ssa.

Toinen juttu on jo mainitsemani rokotteet. Yleiset kulkutaudit (esim. tuhkarokko) olivat entisaikaan kovia lasten tappajia. Niistä on nyt päästy kehittyneissä maissa pitkälti eroon rokottamalla kaikki lapset sen enemmän asiaa kyselemättä. Tämä on yksikäsitteisesti populaatiotasolla ehdottomasti järkevin ratkaisu, koska se tuottaa laumaimmuniteetin, joka suojaa kaikkia yksilöitä, myös niitä, joita ei ole vielä jostain syystä rokotettu. USA:ssa touhu pyörii kuitenkin yksilöiden ei yhteiskunnan tasolla ja siellä rokotustiheys on valunut alaspäin. Tämän mukaan USA on tällä hetkellä sijalla 109 maailmantilastossa sen suhteen, miten suuri osa lapsista on rokotettu tuhkarokkoa vastaan (myös muissa rokotteissa se on tuolla kehitysmaiden tasolla). Kyse on tyypillisestä vapaamatkustajaongelmasta, joka johtaa tällaiseen käyttäytymiseen, jos homma jätetään markkinoille (=sille, että ihmiset optimoivat vain omaa hyvinvointiaan). Niin kauan, kun kaikki muut rokottavat omat lapsensa, järkevin vaihtoehto on olla rokottamatta oma lapsi, koska a) siinä säästää rahaa ja b) mitään mahdollisia sivuvaikutuksia ei joudu kokemaan ja silti tautia ei voi saada, koska kukaan muu ei sitä kanna. Kun kuitenkin kaikki ajattelevat näin, niin seurauksena on se, että populaation rokotussuoja romahtaa ja taudit lähtevät yleistymään.

[jka]

Yksi juttu, mikä Suomessa ja Euroopassa yleisesti on suhteellisen hyvin järkätty on neuvolahoito ennen ja jälkeen syntymän. Tämän ansiosta huomataan mahdolliset hoitotarpeet vauvoissa jo ennen kuin on liian myöhäistä (tai vähintäänkin hoito hyvin kallista). Itse uskon, että tämä on se avainasia erona Suomen ja USA:n välillä, ei se, etteikö siinä vaiheessa, kun vauva on sairaalassa saamassa erikoissairaanhoitoa, se olisi Suomessa korkeatasoisempaa kuin USA:ssa.

Tämä on hyvä pointti.

Vastaavaa "neuvolajärjestelmää" voisi kehittää aikuisillekin elintasosairauksia ja vanhenemista varten. Mitä aikaisemmassa vaiheessa kaikki krempat huomataan sitä helpompaa ja ennen kaikkea halvempaa niitä on hoitaa. Jonkunverran meillä on mm. syövissä seulontaa mutta vastavaa toimintaa kannattaisi lisätä. Nyt päinvastoin lisätään sitten juuri sitä kallista erikoishoitoa kun sairaudet on päässeet jo käsistä eikä mikään enää auta.

[sivullinen.]

Tässä ketjussa lähdettiin jo lähtökohtaisesti niin väärään, ja vielä kiellettiin oikeaan suuntaan kulkeminen erikseen, etten ole jaksanut vastata vaikka mieli tekee ja vaikka Trumpia käsittelevässä ketjussa asiaa jo käsittelin. Vastaan nyt silti lyhyesti. Vastaan hyvin "ylätasolla". Valitettavasti se vastaus on juuri sitä, mitä kiellettiin eli kapitalismin ja sosialismin välisten erojen käsittelyä -- tai tässä tapauksessa oikeammin markkinatalouden ja keskussuunnittelujärjestelmän --.

Ensinnäkin koko käsite terveydenhuoltojärjestelmä on sosialistien uuskieltä. Vielä 20 vuotta sitten Suomessakin puhuttiin sairaanhoidosta; puhuttiin sairaaloista eikä terveysasemista ja ylipäätään keskityttiin niihin tapauksiin, joissa jotain on jo tapahtunut, -- eli sairaiden hoitoon -- eikä ennaltaehkäisevään työhön -- eli terveiden hoitoon --. Missään maailmassa ei muuten ole tarvetta olla minkäänlaista terveydenhoitoa tai terveidenhoitoa. Terve ihminen selviää luonnossa ilman hoitoa. Siksi puhuttaessa terveydenhoidosta puhutaan asiasta, joka voidaan punakynällä kokonaan yliviivata valtion budjetista; terveiden ennaltaehkäisevä hoito on täyttä turhuutta.

Toiseksi on sitten tämä sairaanhoito. Sitä on niin monenlaista ja moneen vaivaan. Koskaan ei historiassa nykyaikaan ennen sitä ole kuitenkaan pidetty valtion tai hallinnon tehtävänä. Vaikka sosialistitoverimme kovin uskottelevat, ettei ihminen kykene itse tekemään mitään järkeviä päätöksiä sairauksien hoitonsa suhteen tai edes ylläpitämään omaa terveyttään, olen tästä asiasta täysin eri mieltä. Omasta terveellisestä elämästä huolta pitäminen on kaikille ihmisille paljon helpompi ja luontaisempi asia kuin esimerkiksi kuntapäättäjäehdokkaiden väliltä valitseminen. Joten jos väittää, ettei ihminen voi terveydestään huolta pitää, ja se pitää siksi kieltää, niin eipä näitä kunnallisvaalejakaan voi samainen ihminen suuresti arvostaa -- ja valtakunnallisia vaaleja vieläkin vähemmän --. Oletko nähnyt yhdenkään nuoren tyttölapsen vertailevan kuntavaaliehdokkaita tuntikausia päivässä päivästä toiseen? Minä olen nähnyt nuoren tyttölapsen keskittyvän oman terveytensä hoitoon tuntikausia päivästä toiseen joka päivä. Eikö edes tämä todista sosialismin pyhiin kirjoituksiin uskovalle mitään?

Vain uskomalla ihmisen järkeen voidaan hyväksyä minkäänlainen vapaus. Ja jos siihen ei uskota, on keskussuunnitteluviraston holhous, paronin alamaisuus ja kaikki muukin orjuus ainoa mahdollisuus selvitä. Minä en lähde tähän sosialistien peliin mukaan; minä en lähde perustelemaan mitään lähtien siitä lähtökohdasta, että vain orjuus meidät pelastaa varmalta kuolemalta; minä uskon ihmiseen ja vapauteen.

Kolmanneksi kohdaksi otan tähän vielä sairaanhoidon toimialan. Mitä sairaanhoidolla tarkoitetaan? Onko nuha sairaus, joka vaatii hoitoa? Onko huono näkö sairaus, joka vaatii hoitoa? Nykyään jopa laiskuus on saanut suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä sairausluokituksen. Itsekin kärsin siitä usein. Uskon monen minua ennen kärsineen myös. Ilman keskussuunnitteluviraston aina niin auttavaa kättä olen kuitenkin laiskuudestani selvinnyt tai ainakin sen kanssa oppinut elämään. Pari päivää sitten Yle uutisoi sydänsurujen olevan hoitoa vaativa sairaus. Se on kuin kuulemma kaksi muuta uuden ajan sairautta eli päihderiippuvuus ja työuupumus. Minun markkintalouteen pohjautuvassa maailmankuvassani sydänsuruja, päihderiippuvuutta ja työuupumusta ei hoideta keskussuunnitteluviraston suunnitelmien mukaan suljetuissa tiloissa ja vain laillisen toimiluvan saaneiden lääkäreiden toimesta; minun maailmassani sydänsurut hoidetaan päihteillä, päihderiippuvuus katkaistaan menemällä töihin ja työuupumukseen ratkaisu on tosirakkauden etsiminen Tinder nimisestä älypuhelinsovelluksesta.

Sosialismissa on paljon ratkaisuja ongelmiin, joita kapitalismissa ei edes ole. Sitä tämäkin on. Ihminen on aina sairas ja aina terve. Kannattaa lukea Tournierin Ihmisen Parantamisesta. Se kertoo paljon. Kannattaa myös lukea Huxleyn kirja näkemisestä. Siinä hän kertoo täsmällisen ohjeen näkemisen parantamiseen Batesin menetelmällä. Itse olen aikoinani Batesin menetelmää kokeillut ja se on oikein hyvä; se toimii yhtä hyvin kuin silmälasit eli ei se paranna, mutta saa hyvän mielen ja hetkellisesti näkö tuntuu paremmalta. Sen pitkällinen ja järjestelmällinen käyttö voisi muuttaa kokeilut pysyväksi tavaksi ja osaksi itseä, jolloin myös vaikutus olisi pysyvää ja parantumisen voisi sanoa tapahtuneen. Näköongelmat nimittäin johtuvat lähes aina silmien lihasten vääränlaisesta käytöstä eivätkä näkösolujen tuhoutumisesta -- ja tuhoutuneiden näkösolujen tapauksessa silmälasitkaan eivät auta näkemään --. Myös Henry Olcotin kertomuksia käsilläparantamisestaan kannattaa lukea. Vain ne, jotka uskovat viralliseen totuuteen vain, koska se on virallinen totuus, eivät vakuutu näistä tieteelliselta kannata täynnä todisteita olevista teoksista.

[Border guard]

Tuossa jotain tutkimusdataakin jonka nopeasti löysin aiheesta.

Lihavuuden kasvava taakka

Liitteenä kuva, joka näyttää kyllä harvinaisen lineaariselta. Jokainen gramma ylipainoa maksaa tasaisesti enemmän vaikeaan lihavuuteen asti niin, että kustannukset lopulta tuplaantuu.

Esittämäsi tutkimusdatan perusteella aiempi väitteesi on väärä. Väitit:

Jokainen varmaan ymmärtää, että jos Suomessakin ylipainoisten osuus kasvaisi 50% -> 100% niin terveydenhoitokulut takuuvarmasti kaksinkertaistuisi samassa suhteessa.

Huomioi, että ylipainoisen määritelmä on BMI > 25. Olet oikeassa siinä, että ylipaino ja erityisesti vaikea lihavuus lisää terveydenhuoltomenoja, mutta on aivan väärin yksinkertaistaa, että ylipainon kaksinkertaistuessa myös terveydenhuoltomenot kaksinkertaistuvat. Vaikka kulut lisääntyisivät lineaarisesti, niin lineaarinen lisäys voi olla vähäisempikin kuin 2-kertainen. Esittämässäsi datassa käsiteltiin terveydenhuoltomenoja eri painoindeksiryhmissä. Aiemmassa väitteessäsi väitit että terveydenhuoltomenot ovat riippuvaisia ylipainoisten osuudesta eri väestöissä. Nämä kaksi asiaa ovat täysin eri asiat.

On ärsyttävää väittää, että "jokainen varmaan ymmärtää", ihan niin kuin pitäisit väitteesi kyseenalaistajaa heti jotenkin tyhmänä, kun ei asiaa ymmärrä.

[sr]

Ensinnäkin koko käsite terveydenhuoltojärjestelmä on sosialistien uuskieltä. Vielä 20 vuotta sitten Suomessakin puhuttiin sairaanhoidosta; puhuttiin sairaaloista eikä terveysasemista ja ylipäätään keskityttiin niihin tapauksiin, joissa jotain on jo tapahtunut, -- eli sairaiden hoitoon -- eikä ennaltaehkäisevään työhön -- eli terveiden hoitoon --. Missään maailmassa ei muuten ole tarvetta olla minkäänlaista terveydenhoitoa tai terveidenhoitoa. Terve ihminen selviää luonnossa ilman hoitoa. Siksi puhuttaessa terveydenhoidosta puhutaan asiasta, joka voidaan punakynällä kokonaan yliviivata valtion budjetista; terveiden ennaltaehkäisevä hoito on täyttä turhuutta.

Toiseksi on sitten tämä sairaanhoito. Sitä on niin monenlaista ja moneen vaivaan. Koskaan ei historiassa nykyaikaan ennen sitä ole kuitenkaan pidetty valtion tai hallinnon tehtävänä. Vaikka sosialistitoverimme kovin uskottelevat, ettei ihminen kykene itse tekemään mitään järkeviä päätöksiä sairauksien hoitonsa suhteen tai edes ylläpitämään omaa terveyttään, olen tästä asiasta täysin eri mieltä. Omasta terveellisestä elämästä huolta pitäminen on kaikille ihmisille paljon helpompi ja luontaisempi asia kuin esimerkiksi kuntapäättäjäehdokkaiden väliltä valitseminen. Joten jos väittää, ettei ihminen voi terveydestään huolta pitää, ja se pitää siksi kieltää, niin eipä näitä kunnallisvaalejakaan voi samainen ihminen suuresti arvostaa -- ja valtakunnallisia vaaleja vieläkin vähemmän --. Oletko nähnyt yhdenkään nuoren tyttölapsen vertailevan kuntavaaliehdokkaita tuntikausia päivässä päivästä toiseen? Minä olen nähnyt nuoren tyttölapsen keskittyvän oman terveytensä hoitoon tuntikausia päivästä toiseen joka päivä. Eikö edes tämä todista sosialismin pyhiin kirjoituksiin uskovalle mitään?

Ensin siis jankkaat siitä, että ennaltaehkäisevällä terveydenhoidolla ei ole mitään pohjaa ja heti perään ammut tämän oman väitteesi alas ja sanotkin, että ihmiset käyttävät paljon resursseja juuri itsensä terveenä pitämiseen, eli siis ennaltaehkäisevään terveydenhoitoon.

Toiseksi, nuorten naisten kohdalla ei ole niinkään terveydestä (jos tällä tarkoitetaan sairastamisen vastakohtaa) huolehtimisesta, vaan ennemminkin kauneudesta. Sen suhteen minulla ei ole mitään ongelmia jättää touhua markkinavoimille. Jos joku haluaa suurentaa/pienentää/muotoilla/tms. rintojaan tai tunkea hermomyrkkyä ihon alle, niin siitä vaan, kunhan sen omalla kustannuksellaan tekee. Mutta tämä on ihan eri asia kuin se, mistä tässä puhutaan. Mutta sinun tarkoituksenasihan onkin vain ns. samentaa vesiä.

Vain uskomalla ihmisen järkeen voidaan hyväksyä minkäänlainen vapaus. Ja jos siihen ei uskota, on keskussuunnitteluviraston holhous, paronin alamaisuus ja kaikki muukin orjuus ainoa mahdollisuus selvitä. Minä en lähde tähän sosialistien peliin mukaan; minä en lähde perustelemaan mitään lähtien siitä lähtökohdasta, että vain orjuus meidät pelastaa varmalta kuolemalta; minä uskon ihmiseen ja vapauteen.

Ok, kerro minulle, miten "järkeä" käyttäen hoidetaan vaikkapa vammaisena syntyvän lapsen läpi koko elämän tarvittava hoito. Missä tilanteessa jonkun pitäisi tehdä tässä yksilötasolla "järkevä" päätös, joka mahdollistaa kyseisen hoidon? Tällä ihmisellä ei itsellään ole mitään mahdollisuutta hoitoaan kustantaa, teki hän sitten mitä tahansa järkipäätöksiä. Vai määritelläänkö "järki" nyt siis niin, että kun hän ei sitä hoitoaan pysty kustantamaan ja sitten kuolee pois, niin tämä kuolema johtui siitä, ettei hän ollut "järkevä" ja tällä sitten muu yhteiskunta voi pyyhkiä kaiken vastuun käsistään.

Ja laajemmin tuo koskee yleisesti ihmisiä. Syystä tai toisesta ihmisillä on hyvä tai huono onni elämässään. Kaikkea ihmisen touhua ei nyt vain pysty selittämään rationaalisin koko elämän läpi integroitua hyvinvointia maksimoivien päätösten tuloksena, vaan todellisuudessa siellä sattuma on merkittävässäkin asemassa ja etenkin sairastamisessa sattumalla on varsin suuri merkitys. Ja juuri tätä sattuman vaikutusta on mahdollista vähentää sillä, että asioista huolehditaan yhteiskunnan, ei yksilön tasolla.

Kolmanneksi kohdaksi otan tähän vielä sairaanhoidon toimialan. Mitä sairaanhoidolla tarkoitetaan? Onko nuha sairaus, joka vaatii hoitoa?

On sairaus, ei yleensä vaadi hoitoa. Mitä sitten? Nuhaan liittyen suuri osa terveydenhuollon resursseja hukkaantuu siihen, että työnantajat eivät luota siihen, että työntekijät itse sanovat olevansa nuhakuumeessa ja olevansa siten kykenemättömiä työntekoon ja vaativat, että nämä marssivat lääkärin puheille, joka ei tietenkään voi nuhakuumeelle antaa mitään hoitoa, mutta voi kyllä kirjoittaa lapun, joka sanoo, että kyseisellä henkilöllä on nuhakuume.

Onko huono näkö sairaus, joka vaatii hoitoa?

Se voi olla sairaus, ja kyllä se yleensä vaatii hoitoa, joka yleensä on mahdollista saada aikaiseksi silmälaseilla. Miten tämä liittyy mihinkään? Jos sinusta se nuorten naisten ulkonäöstään huolehtiminen liittyi terveyteen, niin eikä tämä nyt sitten vähintäänkin liity?

Nykyään jopa laiskuus on saanut suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä sairausluokituksen. Itsekin kärsin siitä usein. Uskon monen minua ennen kärsineen myös. Ilman keskussuunnitteluviraston aina niin auttavaa kättä olen kuitenkin laiskuudestani selvinnyt tai ainakin sen kanssa oppinut elämään.

Mihin sairausluokitukseen nyt oikein viittaat? Käsittääkseni terveydenhuoltojärjestelmässä on kyllä masennus, jonka ulkoinen vaikutus voi olla sama kuin laiskuudella, eli ei huvita tehdä mitään, mutta kyllä siinä minusta on kyse ihan eri asiasta.

Ja kieltämättä on mielenkiintoinen kysymys, mistä laiskuus oikein johtuu. Jotkut ihmiset ovat laiskempia kuin jotkut toiset. Tämä voi hyvinkin johtua geeneistä, eli suomeksi sanottuna puhtaasta onnesta.

Pari päivää sitten Yle uutisoi sydänsurujen olevan hoitoa vaativa sairaus.

Jep, mieli ja ruumis ovat paljon tiukemmin kiinni toisissaan kuin uskommekaan. Tuossa jutussa asia sanotaan suoraan:"Aivokuvissa ne näkyvät hyvin samalla tavalla. Torjutuksi tuleminen aiheuttaa fyysistä kipua. Joku voi oksentaa, jos saa toisen kiinni pettämisestä." Jos ihminen oksentaa siksi, että mahassa on virus, niin onko tämä sairaus, mutta jos hän oksentaa sen vuoksi, että kokee sydänsurua, niin sittenkö tämä sama oire, eli oksentaminen ei olekaan sairaus? Mikä oikein on pointtisi?

Se on kuin kuulemma kaksi muuta uuden ajan sairautta eli päihderiippuvuus ja työuupumus. Minun markkintalouteen pohjautuvassa maailmankuvassani sydänsuruja, päihderiippuvuutta ja työuupumusta ei hoideta keskussuunnitteluviraston suunnitelmien mukaan suljetuissa tiloissa ja vain laillisen toimiluvan saaneiden lääkäreiden toimesta; minun maailmassani sydänsurut hoidetaan päihteillä, päihderiippuvuus katkaistaan menemällä töihin ja työuupumukseen ratkaisu on tosirakkauden etsiminen Tinder nimisestä älypuhelinsovelluksesta.

Ok, jos sinulla on hyvää tutkimusaineistoa siitä, että nuo keinot ovat hyviä hoitomuotoja mainittuihin sairauksiin, niin julkaise ihmeessä ne jossain vertaisarvioidussa lehdessä. Koska on kyse merkittävistä nyky-yhteiskunnan ongelmista, tuo julkaisusi saisi varmasti kovastikin huomiota. Itse en vaan usko, että asiat ovat niin yksinkertaisia kuin annat olettaa, mutta siitä vaan todistamaan minut vääräksi.

Sosialismissa on paljon ratkaisuja ongelmiin, joita kapitalismissa ei edes ole.

Kapitalismissa ei ole työuupumusta, sydänsuruja tai päihderiippuvuutta? Missä tällainen kapitalismi vallitsee?

[jka]

Esittämäsi tutkimusdatan perusteella aiempi väitteesi on väärä. Väitit:

Jokainen varmaan ymmärtää, että jos Suomessakin ylipainoisten osuus kasvaisi 50% -> 100% niin terveydenhoitokulut takuuvarmasti kaksinkertaistuisi samassa suhteessa.

Huomioi, että ylipainoisen määritelmä on BMI > 25. Olet oikeassa siinä, että ylipaino ja erityisesti vaikea lihavuus lisää terveydenhuoltomenoja, mutta on aivan väärin yksinkertaistaa, että ylipainon kaksinkertaistuessa myös terveydenhuoltomenot kaksinkertaistuvat. Vaikka kulut lisääntyisivät lineaarisesti, niin lineaarinen lisäys voi olla vähäisempikin kuin 2-kertainen. Esittämässäsi datassa käsiteltiin terveydenhuoltomenoja eri painoindeksiryhmissä. Aiemmassa väitteessäsi väitit että terveydenhuoltomenot ovat riippuvaisia ylipainoisten osuudesta eri väestöissä. Nämä kaksi asiaa ovat täysin eri asiat.

On ärsyttävää väittää, että "jokainen varmaan ymmärtää", ihan niin kuin pitäisit väitteesi kyseenalaistajaa heti jotenkin tyhmänä, kun ei asiaa ymmärrä.

En nyt haluasi jankata edelleen itsestäänselvää asiaa mutta olet pahasti väärässä.

Ylipainoisten osuuden kasvu 50%->100% ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki 50% jotka ovat alle indeksin 25 lihoavat indeksiin 26. Ihmisten paino on jakauma jota varmaankin voi kuvata jonkinlaisella gaussin käyrällä. Tällä hetkellä siis meillä on jakauma jossa 50% on alle 25. Jotta päästään tuohon 100% ylipainoisia niin koko nykyisen jakauman pitää shiftata oikealle niin että se viimeinenkin häntä alle indeksin 25 menee sen yli.

Jos katsotaan tilannetta USA:ssa niin keskipaino on shiftannut oikealle 10kg enemmän eli n.5 BMI-yksikköä kuin Euroopassa. Silti normaalipainoisia on edelleen 33% väestöstä. Mutta kuten tuossa jo edellä esitin niin tämä tarkoittaa jo 30% nousua terveydenhoitokuluissa koska nimenomaan se koko väestön jakauma shiftaa jotta tähän ylipäätään päästään.

Jotta USA:ssakin saataisiin vielä nuo loput 33% yli indeksin 25 niin takuuvarmasti tämä tarkoittaa sitä että koko jakaumaa pitää shiftata vähintään 10 bmi yksikköä lisää oikealle. Tämä tarkoittaisi jo suoraan terveydenhoitukulujen tuplaantumista.

Sanoisin, että tuo alunperin heittämäni arvio on jopa liian optimistinen. Jos halutaan ottaa se kirjaimellisesti niin meidän pitää siis shftata konaisjakaumaa niin paljon että meillä ei ole yhtäkään ihmistä jolla painoindeksi on alle 25. En usko että tähän päästään edes 15 bmi yksikön jakauman shiftaamisella. Periaatteessa voisi laskea todennäköisyyksiä virherajoineen sille miten suuri shiftaus tarvitaan jotta tuohon päästäisiin mutta enpä taida viitsiä.

[sr]

Sanoisin, että tuo alunperin heittämäni arvio on jopa liian optimistinen.

Itse taas sanoisin, että se alkuperäinen arviosi siitä, mitä tapahtuisi, jos joka ikinen kansalainen ylittäisi BMI=25 tason on täysin irrelevantti etenkin tämän nyt antamasi selityksen valossa (eli tällä tarkoitetaan sitä, että nykyinen gaussin jakauma säilyy, mutta siirtyy vain oikealle sen verran, että tuo saavutetaan). On selvää, että ikinä ei saavuteta sitä tilannetta, että 100% kansalaisista on ylipainoisia. Aina on ainakin joku kärsimässä syövästä niin, että paino putoaa alle sen ylipainorajan. Eli siis koko hypoteettinen pohdinta kirjaimellisesti sen ottaen on täysin irrelevanttia tämän ketjun keskustelun kannalta.

Tämän mukaan kehitys ylipainon suhteen Suomessa on ollut seuraava:

Suomalaisten miesten paino on noussut 1970-luvulta ja naisten 1980-luvulta lähtien. Kehitys on kuitenkin hidastunut ja jopa tasaantunut viimeisen vuosikymmenen aikana

Siellä lainatun tutkimuksen mukaan miesten keskimääräinen BMI on tasaantunut n. tasolle 27 ja naisten 26.

[tyhmyri]

Ensinnäkin koko käsite terveydenhuoltojärjestelmä on sosialistien uuskieltä. Vielä 20 vuotta sitten Suomessakin puhuttiin sairaanhoidosta; puhuttiin sairaaloista eikä terveysasemista ja ylipäätään keskityttiin niihin tapauksiin, joissa jotain on jo tapahtunut, -- eli sairaiden hoitoon -- eikä ennaltaehkäisevään työhön -- eli terveiden hoitoon --. Missään maailmassa ei muuten ole tarvetta olla minkäänlaista terveydenhoitoa tai terveidenhoitoa. Terve ihminen selviää luonnossa ilman hoitoa. Siksi puhuttaessa terveydenhoidosta puhutaan asiasta, joka voidaan punakynällä kokonaan yliviivata valtion budjetista; terveiden ennaltaehkäisevä hoito on täyttä turhuutta.

Tämä on pitkästä aikaa parhaita päättömyyksiä mitä on tullut luettua.

Mietitäänpäs hetkinen. Terveiden ennaltaehkäisevä hoito on täyttä turhuutta. Tämä tarkoittaa sitä, että jos pikkulapsi on terve, niin hänen rokottamisensa esimerkiksi kurkkumätää vastaan on tuon logiikan mukaan täyttä turhuutta. Miksi rokottaa koska kyseessä on terve lapsi. Harmi vain, että sairastuttuaan kurkkumätään lapsi tuskin koskaan enää on terve.

Vähän vastaavantyyppinen jännä juttu liittyy muun muassa lääkkeiden hyväksymiseen. Ilman tiukkaa yhteiskunnan kontrollia meillä olisi vielä nykyistä enemmän vaarallisia lääkkeitä myynnissä. Siinä sitä kontrollista vapaa ihminen voisi ihan omaehtoisesti päätellä viidennen vammaisen lapsensa jälkeen, että C₁₃H₁₀N₂O₄ ei ole odottaville äideille sopiva lääke. Hänellä olisi valinnan vapaus jättää lääke jatkossa käyttämättä.

[jka]

Sanoisin, että tuo alunperin heittämäni arvio on jopa liian optimistinen.

Itse taas sanoisin, että se alkuperäinen arviosi siitä, mitä tapahtuisi, jos joka ikinen kansalainen ylittäisi BMI=25 tason on täysin irrelevantti etenkin tämän nyt antamasi selityksen valossa (eli tällä tarkoitetaan sitä, että nykyinen gaussin jakauma säilyy, mutta siirtyy vain oikealle sen verran, että tuo saavutetaan). On selvää, että ikinä ei saavuteta sitä tilannetta, että 100% kansalaisista on ylipainoisia. Aina on ainakin joku kärsimässä syövästä niin, että paino putoaa alle sen ylipainorajan. Eli siis koko hypoteettinen pohdinta kirjaimellisesti sen ottaen on täysin irrelevanttia tämän ketjun keskustelun kannalta.

Alkuperäinen pointtihan oli, että jokainen gramma painoa lisää terveydenhuoltokustannuksia ja kustannusten kasvu on lineaarista. Sillä ei ole mitään merkitystä mihin lopulta päädytään ja onko tuo äärimmäinen lopputulos missään mielessä realistinen. Esitin sen vain esimerkkinä jonka suurin osa ymmärtäisi.

Kuten USA:n tilanteesta nähdään niin on täysin realistista väittää, että USA:n terveydenhuoltokustannukset on 30% suuremmat kuin missään muussa länsimaassa pelkästään keskimääräisen painoindeksin perusteella. 30% on aika helvetin paljon rahaa. Enemmän kuin millään yksittäisellä keinolla voidaan vaikuttaa. Kyllä tässä puhutaan ihan perustavanlaatuisista asioista terveydenhuollon kannalta vaikkka tuota kuvaamaani skenaariota ei koskaan saavutettaisikaan. Jos pelkästään Suomen terveydenhuoltokustannukset nousisi 30% niin Suomi ei sitä kestäisi millään mittarilla.

[sivullinen.]

Tämä voi hyvinkin johtua geeneistä, eli suomeksi sanottuna puhtaasta onnesta.

Tähän yhteen lauseeseen tiivistyi koko pitkän vastineesi sanoma. Puhuit onnesta, onnesta ja onnesta. Puhuit kuin kunnon lysenkolainen, joka kieltää darwinismin ja luonnon valinnan rasistisena ratkaisuna rasistiselta luonnolta, ja luonto on rasistinen. Miksi valkoinen ihminen soveltuu paremmin pohjoiseen ilmastoon ja neekeri afrikkaan? Ei miksikään, vastaa sosialisti. Siksi, vastaa Jumala. Ja Jumala on oikeassa.

Samasta syystä vammainen on vammainen ja tarvitsee apua: Hän ei selviä luonnon asettamissa olosuhteissa. Sitä ja vain sitä on vammaisuudeksi kutsuttu asia. Jos hiukset syttyisivät palamaan afrikassa, vain kalju olisi terve ja vammaton.

Olisiko silloin järkeä viedä afrikkaan hiuksellisia ihmisiä ja "hoitaa" heitä? Kyllä, sanoo sosialisti, ja on taas väärässä. Ei, sanoo Jumala. Kaikelle on paikkansa ja aikansa. Sen, joka ei luonnossa selviä, on kuoltava. Ihmisarvotonta, sanoo sosialisti. Sosialismi se on ihmisarvotonta, arvotonta, surkeutta täynnä ja tuomittu häviämään, koska se on täysin todellisuudesta irrallaan, sanoo Jumala, ja on oikeassa.

[Border guard]

En nyt haluasi jankata edelleen itsestäänselvää asiaa mutta olet pahasti väärässä.

Esitä mieluummin todisteita väitteellesi, kuin että jankkaamalla väität asiaa itsestäänselvyydeksi.

Väitteesi:

Jokainen varmaan ymmärtää, että jos Suomessakin ylipainoisten osuus kasvaisi 50% -> 100% niin terveydenhoitokulut takuuvarmasti kaksinkertaistuisi samassa suhteessa.

Todistelit väitettäsi seuraavalla kuvalla:

http://hommaforum.org/index.php?action=dlattach;topic=120233.0;attach=78427;image

Kuvassa korkeimman painoindeksiryhmän (BMI >40) terveydenhuoltomenot Iso-Britanniassa olivat 86% enemmän henkilöä kohden kuin normaalipainoisten. Tämän kuvan perusteella, jos 100% väestöstä olisi normaalipainoisia olisivat terveydenhuoltomenot yhteensä 805£ x väkiluku. Jos taas 100% väestöstä olisi sairaalloisen lihavia (BMI > 40)  olisivat terveydenhuoltomenot yhteensä 1493£ x väkiluku. Kuvan perusteella vaikka koko väestö lihoisi normaalipainoisista sairaalloisen lihaviksi, niin terveydenhuoltomenot eivät tuplaantuisi vaan lisääntyisivät 86%. Ylipainoisten osuuden nousu 50 prosentista 100 prosenttiin ei tee koko väestöstä BMI >40, joten terveydenhuoltomenojen lisäys olisi kuvan mukaan huomattavasti alle 86%.

Kuva viittaa vahvasti siihen suuntaan, että Iso-Britanniassa ylipaino lisää terveydenhuoltomenoja, mutta huomattavasti vähemmän kuin väitit.

Kirjoituksissasi esiintyy seuraavat sanat

Jokainen varmaan ymmärtää... takuuvarmasti ... itsestäänselvää... takuuvarmasti...

Usko jo, että väitteesi ei muutu sen enempää todeksi näillä sanoilla. Väitteesi saattaa pitää paikkansa, mutta jos haluat todistaa väitteen niin siihen tarvitaan enemmän kuin uskottelua.

[jka]

Kuvassa korkeimman painoindeksiryhmän (BMI >40) terveydenhuoltomenot Iso-Britanniassa olivat 86% enemmän henkilöä kohden kuin normaalipainoisten. Tämän kuvan perusteella, jos 100% väestöstä olisi normaalipainoisia olisivat terveydenhuoltomenot yhteensä 805£ x väkiluku. Jos taas 100% väestöstä olisi sairaalloisen lihavia (BMI > 40)  olisivat terveydenhuoltomenot yhteensä 1493£ x väkiluku. Kuvan perusteella vaikka koko väestö lihoisi normaalipainoisista sairaalloisen lihaviksi, niin terveydenhuoltomenot eivät tuplaantuisi vaan lisääntyisivät 86%. Ylipainoisten osuuden nousu 50 prosentista 100 prosenttiin ei tee koko väestöstä BMI >40, joten terveydenhuoltomenojen lisäys olisi kuvan mukaan huomattavasti alle 86%.

Tulkitset edelleen tuota kuvaa väärin. Väestön painoa pitää tulkita jakaumana. Tuo kuvio loppuu bmi>40. Ylipäätään ei ole relevanttia aineistoa kuin USA:ssa tuon kohdan jälkeen. USA:ssakin vasta 6% väestöstä on tuon yli. Jos 100% ihmisistä olisi sairaalloisen lihavia niin kustannukset ei tietenkään olisi pelkkä tuon kuvion bmi>40 palkki. Tällaisessa tilanteessa väestön painojakauma jatkuu tuon jälkeenkin ja BMI>50 ja BMI> 60 osuus kasvaa. Näiden kustannuksia ei tuossa ole edes mitattu.

Toki on mahdollista että kustannukset saturoituu BMI>40 jälkeen, mutta en oikein usko tähän. Kun katsoo tilannetta juuri USA:ssa niin kyllä ainakin vielä BMI=50 porukka lyllertää ihan kuten muutkin. Vaikea uskoa että kustannukset näiden osalta olisi samat kuin edes BMI=40 porukalla.

Kustannukset tältä osin saturoituu vasta jos lihavuus on sellaista että ihminen on luovuttanut kaiken muun elämän ja makaa ainoastaan sängyssä ja kuolee nuorena. Jos näin ei ole ja BMI>50 ihmistä pidetään jopa työelämässä kuten USA:ssa vielä pidetään niin väitän että ne kustannukset kasvaa samaa tahtia vaikka tuossa kuvassa sitä ei vielä näykään.

Tässä yksi tutkimus jossa on yksityiskohtaisemmin ja laajemmalta BMI-skaalalta kustannukset.

https://www.sciencedaily.com/releases/2013/12/131216142222.htm

Tuon mukaan kustannukset ei itseasiassa ole edes ole lineaariset vaan nousu alkaa kiihtymään jossain BMI 33 kohdalla, eikä minkäänlaista saturoitumista ole näkyvissä. Tuonkin mukaan voi edelleen suoraan sanoa, että jos väestön painojakauman mediaani shiftaa nykyisestä 25 jonnekin 40 hujakoille niin kustannukset tuplaantuu. En nyt todellakaan näe mitään mitä tähän väitteeseen pitäisi todistaa enempää. Tämä on noiden käppyröiden valossa päivänselvää. Jos sinulle ei edelleenkään ole niin en voi enempää auttaa.

[Border guard]

Tuonkin mukaan voi edelleen suoraan sanoa, että jos väestön painojakauman mediaani shiftaa nykyisestä 25 jonnekin 40 hujakoille niin kustannukset tuplaantuu. En nyt todellakaan näe mitään mitä tähän väitteeseen pitäisi todistaa enempää. Tämä on noiden käppyröiden valossa päivänselvää. Jos sinulle ei edelleenkään ole niin en voi enempää auttaa.

Hyvä, kun laitoit uuden artikkelin, mutta laskimeni mukaan se ei ole päivänselvää.

Uuden artikkelin mukaan BMI 25 kustannukset vähintään 2800 ja BMI 40 kustannukset enintään 4200 (tulkittu taulukkoa sinun väitteesi kannalta edullisesti), jolloin BMI:n noususta 25:stä 40:een johtuen terveysmenot kasvavat 50% (lineaarisesti lisääntyvissä terveysmenoissa mediaanien vertailu johtaa oikeaan tulokseen).

Aiemmassa kuvassa BMI 25 kustannukset interpoloiden 928,5 ja BMI 40 kustannukset interpoloiden 1470, jolloin BMI:n noususta 25:stä 40:een johtuen terveysmenot kasvavat 58% (jälleen oletuksena, että terveysmenot suhteessa BMI:hin lineaariset).

Näiden kahden linkkaamasi tutkimuksen mukaan terveydenhuoltokustannusten lisäys on varsin lineaarista (toisessa nousu hieman kiihtyvää, toisessa hidastuvaa). Jos terveydenhuoltokustannukset ovat lineaariset BMI:hin nähden ja BMI normaalisti jakautunut, niin yllä olevat laskelmat ovat päteviä.

Varsin yhtenevät vastaukset näiden kahden linkkaamasi tutkimuksen perusteella, ja niiden mukaan ei ole päivänselvää, että kustannukset tuplaantuvat.

Jokainen varmaan ymmärtää... takuuvarmasti ... itsestäänselvää... takuuvarmasti...

... Tämä on noiden käppyröiden valossa päivänselvää. Jos sinulle ei edelleenkään ole niin en voi enempää auttaa.