Yleiskeskustelua perussuomalaisesta puolueesta

[Vredesbyrd]

Saarakkalan jakomielitautinen ote perussuomalaisen oletetun agendan avainkohtiin pre- ja post-hallitustaival on äärimmäisen mielenkiintoista vaikka se onkin surullinen farssi. Kyseisen bloggauksensa alta omia kommenttejaan tähän liittyen:

Vesa-Matti Saarakkala
11.10.2016 12:17
Eläimet ja luonto ovat moraalittomia. Siksi niistä on leppoisaa keskustella esimerkiksi luontoillassa. Voi puhua kaikessa rauhassa luonnonilmiöistä ja luonnonoikuista. Kenenkään ei tarvitse moralisoida, kun ollaan yksiselitteisten tosiasioiden äärellä.

Vesa-Matti Saarakkala
11.10.2016 16:40
Politiikka meni rikki takavuosikymmeninä, kun moraalipolitiikan tilalle tuli hyvinvointipolitiikka, jota janoamaan kansa on opetettu ja koulittu. Tästä poisoppiminen on kovan työn takana monilla kansakunnilla ja voi olla, ettei se tapahdu rauhallisesti ja hallitusti. Ajastaan jälkeenjääneimmät ja käyttökelvottomimmat aatteet ja aatesuuntaukset puolustavat auttamattomasti tuhoon tuomittuja rakenteita. Niiden edustajat ovat poliittisen pelin takia valmiit törmäyttämään koko kansakunnan seinään. Syy on se, että heidän aatteensa rakentuu hyvinvointimantralle, johon iso osa kansasta uskoo tai ainakin haluaa uskoa. Kyse on pahasta itsepetoksellisesta symbioosista, joka meidän on purettava taitavasti.

Vesa-Matti Saarakkala
12.10.2016 20:58
En ole edelleenkään täysin kritiikitön. Näen kyllä eri toimijoiden motiivit jne. Olen peruskriittinen ihminen ollut aina, myös itsekriittinen. Yritän olla kuitenkin järkevä. Ehkä tietty radikalismi on itseltäni karissut, mutta esimerkiksi ihmiskäsitykseni ja muu vastaava kova pohja ei ole muuttunut, vaikka pidänkin nykyään Suomen EU-jäsenyyttä oikeana ratkaisuna Suomelle Venäjän kainalossa. Ajan pyörää ei voi eikä kannata yrittää kääntää. Pitää yrittää olla enemmän realisti ja vähemmän idealisti. Kyllä politiikassa on myös paljon virtauksia, jotka vievät isoa kuvaa oikeaan suuntaan. Esimerkiksi liberaalit ottavat vielä takapakkia ja rajusti. Euroopassa tapahtuu ja paljon. Pitää vain malttaa. Se on selvää, että monia yksittäisiä huonojakin poliittisia päätöksiä tehdään/siunataan, mutta nekin joskus paradoksaalisesti vievät kohti ideaalimpaa tilannetta, kun pohjaviratuksen suunta on kuitenkin ympärillä oikea. Katso ja kuuntele, miten liberaalit hyppivät seinille ja ovat vauhkona vaikka homo- ynnä muut tavoitteensa etenevät. He aistivat, että ei se kaikki mistä he haaveilevat, ihan noin vain käy. He pelkäävät häviävänsä. Suurimmat taistelut ovat vasta edessä. Pitää vain malttaa ja uskoa. Tässä pientä uskonvahvistusta ja samalla lohdutusta pettymykseen.

Tekstimassojen sisällä loistavat putkoslaiset maltti on valttia -heitot ja terholaiset pehmeiden arvojen aika on ohi -niittaukset, kuorrutuksella ehtaa Jabbaa eli homojutut on ykkösprioriteetti. Seassa on lisukkeena halla-aholaista EU vs putinismi -väärää vastakkainasettelua, jolla äänestäjää yritetään harhauttaa.

[hattiwatti]

Vesa-Matti Saarakkala
11.10.2016 12:17
Eläimet ja luonto ovat moraalittomia. Siksi niistä on leppoisaa keskustella esimerkiksi luontoillassa. Voi puhua kaikessa rauhassa luonnonilmiöistä ja luonnonoikuista. Kenenkään ei tarvitse moralisoida, kun ollaan yksiselitteisten tosiasioiden äärellä.

Saarakkala on kuunnellut Putkosta joka saarnaa tätä samaa. Ja tunteella.

Tää on ehtaa betonidemari - Putkoslaisuutta jossa 'vihreät' vastakkainasetellaan työn ja yrittäjyyden kanssa, eli Putkosen nuoruudenmaiseman savupiipputeollisuuden jonka juuri Putkoslaiset AY-jyrät tuhosivat kampanjoimalla työvoiman hinnan vaikeaksi. Sen sijaan joku AY-liikkeeseen kuulumattomien pienyrittäjien ympäristötekniikka on jo massiivinen bisnes, mutta siitä hän ei ole kuullut.

Vesa-Matti Saarakkala
11.10.2016 16:40
Politiikka meni rikki takavuosikymmeninä, kun moraalipolitiikan tilalle tuli hyvinvointipolitiikka, jota janoamaan kansa on opetettu ja koulittu. Tästä poisoppiminen on kovan työn takana monilla kansakunnilla ja voi olla, ettei se tapahdu rauhallisesti ja hallitusti. Ajastaan jälkeenjääneimmät ja käyttökelvottomimmat aatteet ja aatesuuntaukset puolustavat auttamattomasti tuhoon tuomittuja rakenteita. Niiden edustajat ovat poliittisen pelin takia valmiit törmäyttämään koko kansakunnan seinään. Syy on se, että heidän aatteensa rakentuu hyvinvointimantralle, johon iso osa kansasta uskoo tai ainakin haluaa uskoa. Kyse on pahasta itsepetoksellisesta symbioosista, joka meidän on purettava taitavasti.

Tämä on uusliberalismin uskontunnustus, jossa halutaan tuhota hyvinvointivaltio kuten Lindström tekee ja Thatcherisoida kaikki liikenneverkoista lähtien. Syyllisiksi tähän julistetaan tavallinen kansa joka on kuulemma hyvinvointi-mantraan uskova, eikä aja tarpeeksi rahaeliitin etuja. Siihen Saarakkala ei puutu lainkaan, että juuri nimenomaisesti PS ajoi tätä aatetta kaikkein kiivaimmin Saarakkala itse ohjelmienluojana etunenässä rahaeliittiä vastaan tukipaketteja vastustaessaan.

Vesa-Matti Saarakkala
12.10.2016 20:58
En ole edelleenkään täysin kritiikitön. Näen kyllä eri toimijoiden motiivit jne. Olen peruskriittinen ihminen ollut aina, myös itsekriittinen. Yritän olla kuitenkin järkevä. Ehkä tietty radikalismi on itseltäni karissut, mutta esimerkiksi ihmiskäsitykseni ja muu vastaava kova pohja ei ole muuttunut, vaikka pidänkin nykyään Suomen EU-jäsenyyttä oikeana ratkaisuna Suomelle Venäjän kainalossa. Ajan pyörää ei voi eikä kannata yrittää kääntää. Pitää yrittää olla enemmän realisti ja vähemmän idealisti. Kyllä politiikassa on myös paljon virtauksia, jotka vievät isoa kuvaa oikeaan suuntaan. Esimerkiksi liberaalit ottavat vielä takapakkia ja rajusti. Euroopassa tapahtuu ja paljon. Pitää vain malttaa. Se on selvää, että monia yksittäisiä huonojakin poliittisia päätöksiä tehdään/siunataan, mutta nekin joskus paradoksaalisesti vievät kohti ideaalimpaa tilannetta, kun pohjaviratuksen suunta on kuitenkin ympärillä oikea. Katso ja kuuntele, miten liberaalit hyppivät seinille ja ovat vauhkona vaikka homo- ynnä muut tavoitteensa etenevät. He aistivat, että ei se kaikki mistä he haaveilevat, ihan noin vain käy. He pelkäävät häviävänsä. Suurimmat taistelut ovat vasta edessä. Pitää vain malttaa ja uskoa. Tässä pientä uskonvahvistusta ja samalla lohdutusta pettymykseen.

Tämä ylläoleva on fuusio hänen 'tosiasioiden tunnustamisen aika' blogauksestaan jossa veti aiemman elämätyönsä vessasta alas, ja julistautui tahoksi joka ei oikein ymmärrä nyt tapahtuvia poliittisia prosesseja. Tässä kuitenkin heijastetaan koko puolueen linjaa. Lisäksi liberalismi samastetaan homottajiin, eikä siihen uusliberalismiin jota PS nyt ajaa Saarakkalankin kannustamana. Myös kaikuja kirjoituksesta jossa näki mamutuksen hyvänä juttuna kun tämä vahvistaisi konservatiivisia homoliittovastaisia voimia, kunhan vain napataan kultamunat pois liberaaleilta.

Saarakkala on rikki.

[Vredesbyrd]

Onkohan tässä taustalla, että Kokoomus ja Rehnin-Sipilän EK-kepu ovat sanelleet ehtoina hallituksen muodostamiseen, että perussuomalaiset tunnetut EU-kriitikot häpäisevät itsensä julkisesti?

[hattiwatti]

Ne tekee sen itse kun on poliittisesti liian aatteettomia, niin eivät osaa panna vastaan kun isot pojat puhuvat suuria tosiasioita.

Mun mielestä Saarakkala koitti aidosti haastaa Soinia ja oli viime hallituskaudella selkeästi paras persu.

Mutta sitten kun uskoo puolueeseen, ja puolue pultattu kiinni Kepuumuksen atlantismi-linjaan, niin harjattuna joutui 'tunnustamaan tosiasiat'. Tässä on varmasti taustalla voimakas psyykkinen rikkinäisyys kognitiivisesta dissonanssista johtuen, niin sekavia hänen viime blogauksensa ovat olleet. Ilmiö on kuitenkin tyypillinen poliitikoille jotka pakotetaan ajamaan jotain muuta kuin ovat ennen ajaneet ja joiden on seliteltävä se sitten parhain päin myös aiemman linjansa äänestäjille.

Lisäksi pitää huomata massiivisen informaatiosodan vaikutus persuihin, jossa kaikki 'tosiasioita tunnustamattomat' leimataan putinisteiksi, ja tätä tavaraa on lobattu hyvin paljon puolueen toimijoille johon sitten alkavat uskoa. Pahin tapaus on se ruplarahotteisia hallusinaatioitaan näkevä Brysselin edustaja joka sitten kannattaa totalitääristä nettivalvontaa, koska muuten ruplarahotteiset kertovat pusucausteistaan. Taustalla on kuitenkin se miten massiivinen tiedustelupalvelujen psy-operatoreiden huippuunsa asti viilattu infosota tämän tason toimijoiden tajuntaan itseensä kohdistuu niissä asemissa missä ovat jotta alkavat itsekin horista tätä juttua. Siksi erityisesti tätä kannattaa pitää silmällä.

Transatlantistisessa propagandassa kaikki EU:ta hajoittava ja liittoutumattomuuskriittinen suhtautuminen jota persut aiemmin ajoivat samastetaan Venäjän rahoittamiseksi, vaikka mitään konkretiatodisteita aiheesta ei ole, paitsi aiempi Le Penin Venäjän pankista hakema vaalikampanja laina kun yksikään Ranskan pankki ei heille poliittisista syistä antanut. Tämä on se harja ensisijaisesti ei Soinilta vaan hänen takanaan olevilta tahoilta jolla persujen itsenäisyyttä ajava politiikka on harjattu rikki.

[Vredesbyrd]

Pidin eiliseen asti Eerolaakin vielä jonain edes osittain järjissään olevana kaverina mutta integriteetiltään murskattu yhdistelmä, jossa suomalaisten kuuluu pelastaa matuilta Ateena & Rooma (koska meidän suomalais-ugrilainen kulttuurimme on tietysti nimenomaan sieltä kotoisin!), mutta sitten Suomen pitäisi jäädä EU:hun ja potkia sieltä kreikat ja italiat ulos, oli viimeinen niitti.

Saarakkalan bloggaus Fixit-aloitteesta on paljon puhuva kommentteineen: http://tp83.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219474-en-tue-eu-kansanaanestysaloitetta-tassa-vaiheessa

Lähtökohtaisesti olen kansanedustajana sitä mieltä, että käyttäisin neuvoa-antavaa kansanäänestystä sellaisessa tilanteessa, jossa itselläni ei kansanedustajana ole käsiteltävänä olevaan asiaan selkeää tai varmaa kantaa, sillä kysehän on neuvon pyytämisestä kansalta. Kansanäänestyksillä ei pidä pyrkiä korvaamaan tai horjuttamaan edustuksellista demokratiaa. Suomessa on käytössä enemmistövaalitavan sijaan suhteellinen vaalitapa, joka aina johtaa monenlaisiin pettymyksiin vaalienjälkeisen todellisuuden suhteessa vaalikampanjoihin, kun hallitukset muodostuvat useista puolueista. Vain sitoutumalla jo ennen vaaleja ennaltasovittaviin puolueblokkeihin järjestelmässämme voidaan yrittää välttää uudet pettymykset.

Kommenttinsa:

Aloite tullaan tällä aikataululla hylkäämään hallituksen ja hyvin pitkälle myös opposition toimesta.

Jos haluaa kaikkien varoitusten ja erottamisten sekä sopimisten jälkeen vieläkin kyseenalaistaa perussuomalaisten osallistumisen tällä ohjelmalla tähän hallitukseen, se kannattaisi sanoa suoraan eikä tehdä sitä kiertoteitse lanseeraamalla julkinen aloite, jota emme pysty viemään hallituksessa eteenpäin.

Kun aikoinaan puoluevaltuuston kokouksessa toukokuussa 2015 esitin, että tällä hallitusohjelmalla ei pidä osallistua hallitukseen, vaan hylätään neuvottelutulos ja pyritään neuvottelemaan mm. maahanmuuton ja EU:n osalta erilaiset kirjaukset nostaen esim. rima EVM:n käytölle maksimikorkeuteen eli pakottaen EU-komissio hätätilamenettelyyn, mikäli EVM:stä halutaan vielä maksaa Kreikalle tukipaketti, jäin tämän esitykseni ja vaatimukseni kanssa yksin. Mielestäni hallitusohjelman ero aiempaan politiikkaamme oli liian suuri. Siellä olivat paikalla yksi sun toinen esitaistelija. Raikuvin aplodein ja vailla huolta huomisesta puolue vietiin hallitukseen. Ei siinä paljon vision perään kyselty.

Kyllä tässä aloitteessa siis suoraan sanottuna pikkaisen haiskahtaa hieman muu kuin ihan puhdas vilpitön halu edistää itse asiaa, kun kerran tietää, että aloite ei hallituksen toimesta (, jossa kaikki me perussuomalaiset olemme mukana) etene. Kenen etua tällainen aloite ja tilanne palvelee? Miettikää sitä.

Myönnän, että ihmettelen, miten joku voi nähdä tässä vaiheessa tällaisen aloitteen hyvänä poliittisena vetona. Tässä on nyt vaara, että perussuomalainen puolue todella haihtuu savuna ilmaan tämän tulitikkuleikin seurauksena. Pitäisi pikku hiljaa kohdata tosiasiat, että on menty mukaan hallitukseen tietyillä ehdoilla ja nyt pelataan niillä korteilla. Jos heitämme lekkeriksi ja lähdemme kaksien rattaiden taktiikalle, emme saa sen paremmin pisteitä vastuunkannosta kuin kansanomaisuudestakaan. Ihmiset ovat lopen kyllästyneitä sirkukseen ja poliittisiin pettymyksiin ja taas ollaan kylvämässä yhtä uutta sellaista.

Puolue ei näytä tällä hetkellä olevan kenenkään näpeissä ja johdossa, vaikka välillä jo ajattelin niin, vaan se on kerta kaikkiaan karannut käsistä. Kaikkien vaikeiden päätösten ja vastuunkatopuheen jälkeen olen hämilläni, miten tilanne yhä on tämä. Pari nuorta miestä eduskunnan ulkopuolelta käytännössä vetää puolueen linjan ja sitä sitten selitellään parhain päin jälkikäteen. Kyllähän tämä johtaa ennen pitkää umpikujaan. Kun itse tein viime syksynä vaikean ratkaisun, että pysyn porukassa, ajattelin, että mennään sitten hallitusohjelman mukaan ja rakennetaan puolueenkin tulevaisuus uudenlaiselle visiolle, olen kyllä nyt aika ihmeissäni, jos tässä nyt näemme, mikä on se visio.

Yksi puolueemme nimeltä mainitsematon nuori aktiivi otti ja lähti puolueesta toisaalle rakentamaan uutta liikettä niistä ideologisista ja aatteellisista lähtökohdista, joihin hän itse vakaasti uskoo. Hän teki sen ilman varmuutta mistään. Hän ei jäänyt kampittamaan meitä muita ja tekemään tästä täydellistä sirkusta. Nostan hattua hänelle siitä ja olen sen hänelle myös suoraan sanonut. Olemme kyllä todellisia hölmöjä, jos kaiken tämän jälkeen annamme puolueestamme tulla suomalaisen politiikan sirkusteltan, jossa jokainen kynnelle kykenevä saa tulla soittamaan pilliä, jonka tahdissa alamme tanssia. Voi hyvää päivää!

Asia on käytännössä niin, että mikäli Itämeren alueella syttyisi sotilaallinen konflikti, Suomi ei pystyisi silloin oikein missään olosuhteissa pysymään puolueettomana, mikäli haluaa samalla turvata alueellisen koskemattomuutensa. Puolueettoman maan aluetta käytettäisiin surutta hyväksi eli alueellinen koskemattomuus olisi toiveunta. Näin ollen Suomi joutuu aina valitsemaan puolensa - tässä tapauksessa lännen. Kyse on vain siitä, mikä on länsiliittoutumisemme muoto. Tämä on kylmä tosiasia ja kun puhutaan EU:sta rauhanprojektina, Suomen osalta se liittyy aina Venäjään.

Venäjällä on maahanmuuttokorttikin käsissään.

Suomella sen sijaan ei ole kovin hyviä kortteja käsissään. Nykyinen Nato-optiokin vaikuttaa olevan siihen liittyvien puheiden perusteella monelle poliitikolle jonkin sortin silmänkääntötemppu, joka menee Suomessa läpi, mutta kyllä Venäjä tuntee optioon liittyvän tahtotilamme heikkouden. Suomen optio on ylipäätään mahdollista lunastaa vain EU:n ja rahaliiton ollessa pystyssä. Jos EU:n kehitys näyttää nyt epävarmalta tai jos tulkinta on se, että EU joko väljenee jolloin sen turvallisuuspoliittinen ulottuvuus heikkenee tai jos vastaavasti se kehittyy liittovaltiomaisempaan suuntaan, niin halutaanko siinä olla mukana turvallisuuuspoliittisista syistä vai olisiko Nato molemmissa tilanteissa parempi vaihtoehto. Pidän varmana, että enemmistö suomalaisista ei tule missään olosuhteissa haluamaan ja kannattamaan sellaista poliittista vaihtoehtoa, jossa jäisimme turvallisuuspoliittisesti käytännössä nykytilanteeseen nähden enemmän yksin Venäjän kanssa.

EU:n ydin on kuitenkin euro eli rahaliitto ja se näyttäisi pysyvän pystyssä eli en itse pidä EU:n ytimen hajoamista kovin todennäköisenä. Koko häkkyrä voi kaatua vain massamaahanmuuttoon, koska sitä EU-kansalaiset eivät hyväksy eivätkä tule hyväksymään.

EU on ollut minusta Suomelle oikea valinta, mutta mikäli joudumme unionimaiden toimesta kokemaan sellaisen maahantulovyöryn Suomeen kuin viime vuonna tai pahemman, eli jos siitä tulee uusi normaali unionissa, niin siinä menee varmaan minun rajani, mitä tulee ajankohtaisiin ison kokoluokan kriittisiin kysymyksiin ja tällä samalla aihealueella liikutaan monissa maissa kun puhutaan EU-erosta. Tietäen ja tuntien Suomen demokratian tilan ytimestä käsin, en pidä EU:ta aivan yhtä pahana ongelmana demokratialle kuin kriitikot eduskunnan ulkopuolella. Esimerkiksi kotimainen suhteellinen vaalijärjestelmämme ilman blokkivaaleja on demokratian legitimiteetin kannalta huono tilanne ja kokoluokassaan vastaava haitta. Näkyy äänestysprosenteissa ja heikkona luottamuksena meihin poliitikkoihin. Suomessa on kuitenkin aikanaan haluttu tällainen yhteiskunnallista koheesiota vahvistava järjestelmä, jossa äänestäjät joutuvat aika usein pettymään.

Jos Halla-aho ja Turkkila 2010 lähtivät puolustamaan persuihin liittymistä sillä, että puolue on instrumentaalinen tavoitteisiin pääsemisessä, nyt on puolueesta tullut itsetarkoitus. Tavoitteet ovat jotain muita ja joidenkin muiden sanelemia totaalisesti.

[hattiwatti]

Jos Halla-aho ja Turkkila 2010 lähtivät puolustamaan persuihin liittymistä sillä, että puolue on instrumentaalinen tavoitteisiin pääsemisessä, nyt on puolueesta tullut itsetarkoitus. Tavoitteet ovat jotain muita ja joidenkin muiden sanelemia totaalisesti.

Puolueen uutta ulkoapäin saneltua linjaa verbalisoiva Saarakkala on tutkimisen arvoinen. Jos haluaa ymmärtää mistä se Halliksen "

EU:sta pitäisi erota, mutta se ei ole realistista

tulee, niin ajatushan on 100% sama kuin Saarakkalan "on tosiasioiden tunnustamisen aika" - manifestissa jossa sitten kerrotaan mikä on realistista ja mikä ei ole, ja miksi näin on.. Tämä ei tietenkään poissulje etteikö tuulipukujunteilta voisi napsia ääniä pois olemalla kriittinen sellaisista asioista jotka on kuitenkin tosiasiat tunnistaen viime kädessä hyväksyttävä.

Ongelma mitä Hallikseen tulee, hänelle puolueen uusi transatlantismi linja joka kaikkien takinkääntöjen taustalla on se instrumentaalinen tavoite itsessään. Hän on 80-luvun nuori, joka imaissut Reagan-Gorba vastakkainasettelun, ja näkee punavihreiden mokutuksen suoraan Neuvostoliiton myötäilijöiden jatkumona jota se tietty pitkään olikin. Mutta nykyään pitäisi olla jo aika selvää, että juuripa USA mokuttaa, koska geostrategiset tavoitteensa ajavat valtavasti ihmisiä liikkeelle Lähi-idästä ja johonkin se taakka pitää jakaa, koska maan hallintoa tukevat islamisaatiota himoitsevat öljymonarkiat ja mokuttaja-Soros vahvemmin kuin koskaan ennen Obaman kautena, ja ekspansiopolitiikka tietenkin luo valtavasti maahanmuuttoa eri mafioiden hallitsemista valtioista kuten vaikkapa viisumivapauteen pääsevä Ukraina ja Georgia, joiden kautta ihmiskauppia-mafiat tulevat operoimaan jne jne jne.

80-luvun nuorille Suomen suomettuminen oli ykkösmörkö, ja siitä pakoon pääseminen säteilevään Länteen olis se iso sukupolvikokemus. Siitähän tässä kaikessa politiikassa on kyse, joka saa Saarakkalan tunnustamaan tosiasiat. Mutta 80-luvun nuoret näkevät kaiken ikävän jotenkin niin päin, että vasemmistolaiset olisivat soluttaneet politiikan, ja kyllä se siitä kun vähän järkeä heille puhuu jotta utopiat hälvenevät.

Varmaa kuitenkin on, että puheenjohtajavaihdos persuissa ei vaikuttaisi enää mitään. Jos kukaan ei haasta Soinia linjastaan, se tarkoittaa että muidenkin instrumentaalinen tarkoitus on nykylinja, joskin kriittisyys samalla sen tuomia ikäviä lieveilmiöitä kohtaan.

[Vredesbyrd]

Olisi kiva tietää, onko tämä transatlantismi ollut persuissa Soinista lähtien eli aina eikä vain Terhon aikaansaannosta: http://pastebin.com/6vTYEzpG

Ote pääkirjoituksestaan Hesariin 2006:

Yhdysvaltain ja Britannian hallinnot ovat siis kunnostautuneet myös muissa toimissa kuin vain Abu Graibin kaltaisissa mediajulkisuutta saaneissa skandaaleissa. Rahaa on kiistatta kulunut paljon, mutta teot maksavat aina enemmän kuin puheet.

Kenties kaikkein suurin Bushin ja Blairin hallintojen toimintatapaero esimerkiksi Ranskaan ja Saksaan verrattuna onkin ollut juuri se, että ne ovat pelkkien puheiden sijaan yrittäneet itsepäisesti tehdä jotain konkreettista. Siinä missä suuret EU-maat ovat aina olleet valmiit laatimaan uusia ihmisoikeusjulistuksia ja periaatepäätöksiä, Yhdysvallat ja Britannia ovat lianneet kätensä ja käyneet työhön.

Julkisesti internetin kopiointikoriin laitettu Helsingin Sanomien vieraskynä pääkirjoituksensa vuodelta 2006. Terhon omilta sivuilta tekstiä ei enää löydy, piilotteleeko hän jotain? Me-pamfletissa, jonka Suomen Perusta julkaisi vastikään, siinä tahdotaan kuitenkin nähdä persujen linja Ralph Naderin - Ron Paulin -linjana, kummat vankkurit siis ovat persujen viralliset vankkurit?

Sampo Terho on tasan samalla linjalla Junckerin propagandistiksi siirtyneen kokoomuslaisen Aura Sallan kanssa, että Euroopan Unionin on muututtava kovaotteiseksi Euroopan Yhdysvalloiksi: http://blogit.iltalehti.fi/aura-salla/2016/12/28/mika-on-eu/

Ote Sallan bloggauksesta:

Unionia syytetään toimettomuudesta Syyrian hädän edessä, mutta ilman yhteistä puolustus- ja ulkopolitiikkaa ainoa asia mitä unioni voi tehdä on antaa humanitaarista apua. Entä jos turvallisuusuhka kohdistuisi Suomeen? Unionia on turha huutaa apuun, sillä ei ole mitään mihin huutaa. Haluatko sinä, että Suomi yksin vai Eurooppa yhdessä tekee enemmän? Jos vastaus on yhdessä, on aika sanoa se ääneen.

Samaan aikaan Turkkilan suojatyöpaikassa jatketaan putkos-halla-aholaisella narratiivilla, jossa vain vihervasurit ovat Euroopan Unionin neukkumaisuuden takana: https://www.suomenuutiset.fi/neuvostoliitto-rommasi-kommunistien-perilliset-loysivat-viher-eusta-itselleen-uuden-kodin/

Olivatko Coudenhove-Kalergi, Jean Monnet, Altero Spinelli, Winston Churchill ja Robert Schuman sekä muut Euroopan Unionin perustajaisät typeriä vihervassareita? https://europa.eu/european-union/about-eu/history/founding-fathers_fi Bryssel Myyty -kirjassa EU-komissiolle ehdotukset sanelevat suurpääoman edustajat, ja näin on ollut alusta asti. Ylen Puheen päivästä tekijän haastattelu: http://areena.yle.fi/1-3515789

[hattiwatti]

Euroopan Neuvostoliittolaistuminen oli diili jo 80-luvulla Kremlin arkistoja läpikäyneen dissidentin Bukovskyn mukaan joka esitelmöinyt mm. UKIP-puolueelle. https://hommaforum.org/index.php/topic,113280.msg2284054.html#msg2284054

Tämä vanha ketju paljastaa aika paljon, mm. Soini myöntää sen, että jos on USAn puolella on kannatettava EU-federalisaatiota. https://hommaforum.org/index.php/topic,113280.msg2282612.html#msg2282612

Itseasiassa jo CIA tuki SMP:tä, kuten muitakin puolueita jotka imivät ääniä pois kommunisteilta. Näin kertoi kepun Jarmo Korhonen jossain esitelmässä, mutta on tuo ollut monessa muussakin paikassa tietona. Soinin kuvio lienee aika paljon kuitenkin paavinuskoisuutta, joka pakottaa antikommunismiin, ja koska populisti niin menee Stubbin hallitukseen tekemään Stubbin politiikkaa koska se ehto. Ja abortinvastaista konservatiivisuutta, joka sitten luo sympatiaa angloamerikkalaista sionistista konservatismia kohtaan, joka vain USAn geopoliittisten tavotteiden edistämistä Suomen vahingoksi jolla eri intressit - en kuitenkana usko, jotta nuo tietävät mitä tekevät pelaavat vain mielikuvilla.  ECR-sidos on ollut paha juttu, joka oli Terhon aikaansaannosta, joskin antoi puolueelle mahdollista pestä itseään pahasta itsenäisyysmielisyydestä ja todistaa transatlantismi ja saihan 80-luvun nuori sieltä suojatyöpaikan josta ärhennellä 'ruplarahotteisille' jotka tekevät samaa millä hänkin äänensä sai.

[hattiwatti]

Tämän allaolevan kun lukee, tulee mieleen lähinnä http://mvlehti.net/2016/11/08/miten-kay-suomen-eliitille-trumpin-voittaessa/
----------------------

http://formin.finland.fi/Public/default.aspx?contentid=346037&contentlan=1&culture=fi-FI

Ulkoministeri Soinin puhe Pohjois-Kymen Paasikiviseuran 30-vuotisjuhlassa[/b]

Suomen ulkopolitiikan kulmakiviä: suhteemme Yhdysvaltoihin

Hyvät ja tiiviit suhteet Yhdysvaltoihin ovat olleet - ja ovat vastakin – Suomelle erittäin tärkeät.

EU-jäsenyytemme on vaikuttanut kansainvälisiin yhteyksiimme avartavasti, mutta samalla näkökenttämme on mielestäni lyhentynyt.

Yhdysvallat on kuitenkin luonteva ja tärkeä kumppani. Yhteistyö lähtee kansallisista intresseistämme, joista ulko- ja turvallisuuspolitiikka on vain yksi monista. Suomi pyrkii turvaamaan kansalaistensa taloudellisen ja sosiaalinen hyvinvoinnin. Taloussuhteiden vahvistaminen ja esimerkiksi tiede- ja teknologiayhteistyö Yhdysvaltojen kanssa on tämän saavuttamiseksi välttämätöntä. Suomelle on tärkeää, että turvallisuus Euroopassa vahvistuu ja nojaa ETYJin periaatteisiin. Yhdysvaltojen sitoutuminen Euroopan turvallisuuteen tukee tätä kehitystä.

Suomen maakuva Yhdysvalloissa on hyvä. Olemme ongelmaton, mutta kiinnostava maa.

Suomi tunnetaan Yhdysvalloissa velkansa maksaneena ja vapautensa puolesta taistelleena kansakuntana, joka harjoittaa taitavaa ulkopolitiikkaa. Tunnusmerkkejämme ovat moderni, korkeasti koulutettu ja avoin tietoyhteiskunta. Korkeatasoinen opetusjärjestelmämme on saanut jopa amerikkalaisen elokuvaohjaajan Michael Mooren haukkomaan henkeään. Maineemme tasa-arvoisena yhteiskuntana ja innovatiivisena taloutena on hyvä. Naisten tasa-arvoinen asema on meille valttikortti; ja sen kiinnostavuus avaa monia ovia myös Yhdysvalloissa. Maakuvalla on merkitystä. Vaikuttamis- ja markkinointityötä tulee edistää pitkäjänteisesti, ja rohkein aloittein. Suhteiden vahvistamiseen on hyvät lähtökohdat ja Suomen itsenäisyyden juhlavuosi 2017 tarjoaa tähän erinomaisen mahdollisuuden.

Olemme Yhdysvaltain kanssa osa länsimaista yhteisöä, joka jakaa pitkälti samat arvot ja intressit. Yhteistyö on laaja-alaista ja sellaisena se tulee säilyttää. Meillä on konkreettista yhteistyötä muun muassa tasa-arvon ja ihmisoikeuksien edistämisessä.

Olemme tehneet pitkään hyödyllistä yhteistyötä asevalvonnassa ja aseiden riisunnassa ja viime aikoina myös terveysturvassa. Teemme työtä demokratian ja oikeusvaltio-periaatteiden edistämiseksi. Pohjoismaiden ja Yhdysvaltojen yhteistyö YK:ssa kattaa naisten aseman vahvistamisen, kulttuurien välisen dialogin, rauhanvälityksen, rauhanturvan ja hyvän hallinnon edistämisen.

Kansainvälinen sääntöpohjainen järjestelmä on pitkälti Yhdysvaltain kädenjälkeä. Järjestelmää pyritään nyt aktiivisesti horjuttamaan. Yhdysvaltain ja Euroopan läheinen yhteistyö on tärkeää järjestelmän ylläpitämiselle.

Yhdysvaltojen ja Pohjoismaiden huippukokous pidetään Washingtonissa tämän viikon perjantaina (13.5.). Tapaaminen on tervetullut ja osallistun itsekin presidentti Niinistön johtamaan valtuuskuntaan. Meillä on erinomainen mahdollisuus edistää monipuolista yhteistyötä sekä yhteisiä tavoitteita konkreettisella tavalla.

Yhdysvallat on maailman merkittävin talous ja globaalin talouskasvun keskeinen moottori. Rakenteelliset muutokset ravistelevat sitä – samoin kuin Eurooppaa. Yhdysvaltain vahva innovointi- ja uudistumiskyky sekä dynaaminen yritys- ja rahoitussektori vievät taloutta kuitenkin eteenpäin.

Yhdysvallat, kuten muutkin valtiot, ajaa ulkopolitiikassaan omia intressejään, mutta usein liittolais- ja kumppanimaiden tukeen nojautuen. Yhdysvaltain oman hyvinvoinnin vuoksi sen keskeinen intressi on mahdollisimman vakaa kansainvälinen tilanne. Keskinäisriippuvuuden maailmassa keskeiset intressimme ovat siten pitkälti yhteneväiset.

Yhdysvallat käy sisäistä kamppailua siitä, onko parempi antaa maailman tulla toimeen omillaan vai ryhtyäkö sen johtajaksi. Käytännössä yritykset eristäytyä tai vetäytyä ovat useimmiten päätyneet siihen, että Yhdysvallat on katsonut lopulta olevansa "pakotettu" ottamaan vahvempi rooli tai johtajuus.

Ollaan Yhdysvaltojen johtajuudesta mitä mieltä tahansa, niin ilman Yhdysvaltain osallistumista ja johtajuutta merkittäviä kansainvälisiä ongelmia ei voida ratkaista: olipa kysymys ilmastonmuutoksesta, terrorismista, köyhyydestä, tarttuvista taudeista tai kriiseistä.

Presidentti Obaman aikana toiminnassa on painotettu monenvälistä yhteistyötä ja kansainvälisten järjestöjen roolia. Tämä on ollut Suomen näkökulmasta hyvin tervetullutta. Toki toisenlaisiakin aikoja on nähty ja nähtäneen myös vastaisuudessa. Suomen etujen mukaista on, että Yhdysvallat näkee Euroopan ja EU:n välttämättömänä yhteistyökumppanina, jonka näkemykset ja tarpeet on tärkeä ottaa huomioon. Presidentti Obaman sitoutuminen kävi harvinaisen selväksi hänen äskettäisellä Euroopan vierailullaan. Tämän suunnan voi toivoa jatkuvan vastakin.

Yhdysvallat on Suomelle erittäin tärkeä kauppa- ja investointikumppani.

Yhdysvallat ohitti Venäjän Suomen tavaraviennin suurimpana EU:n ulkopuolisena markkina-alueena viime vuoden lokakuussa.

Yhdysvallat oli Ruotsin jälkeen Suomen toiseksi suurin palveluiden vientimaa vuonna 2014. Suomalaiset yritykset voivat menestyä Yhdysvalloissa myös yksittäisissä erikoistuotteissa. Esimerkiksi Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan gluteeniton Kukko-olut on herättänyt kiinnostusta.

Tarvitaan kilpailukyvyn tehostamista ja rakenteellisia muutoksia. Tarvitaan myös aktiivista viennin edistämistä. Hallitus vahvistaakin paraikaa vienninedistämisen resursseja Yhdysvalloissa. Olemme myös toteuttaneet laajan yritysvalmentamiseen keskittyvän kiertueen.

Globaalissa muutoksessa Yhdysvaltain ja EU:n keskinäisten taloussuhteiden kehitysnäkymät ovat molemmille olennaisen tärkeät. Tiiviit taloussuhteet ovat transatlanttisen kumppanuuden "selkäranka". EU ja Yhdysvallat ovat maailman suurimmat kansainvälisen kaupan toimijat ja investoijat. Yhdysvallat on EU:lle tärkein vientikohde. Yhden päivän aikana EU ja Yhdysvallat käyvät tavara- ja palvelukauppaa keskimäärin kolmen miljardin euron edestä! EU-maiden yritysten investoinnit Yhdysvaltoihin ovat arvoltaan kahdeksan kertaa suuremmat kuin Kiinaan ja Intiaan yhteensä.

Yhdysvallat ja EU voivat vaikuttaa ratkaisevasti kansainvälisiin pelisääntöihin kiristyvässä kilpailussa vain, jos ne pystyvät muodostamaan yhteisen näkemyksen. Tästä syystä transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus on tärkeä. Suomi vaikuttaa aktiivisesti kunnianhimoisen ja Suomen kannalta hyväksyttävän ja edullisen neuvottelutuloksen aikaansaamiseen TTIP-sopimuksesta. Sopimuksella on taloudellisten näkökohtien lisäksi myös strategista merkitystä.

Suomi tarttui arktiseen yhteistyöhön heti, kun se kylmän sodan päätyttyä tuli mahdolliseksi. Yhdysvallat on viime aikoina tuonut yhteistyöhön oman vahvan panoksensa erityisesti nostamalla esille ilmastonmuutoksen vaikutukset arktisella alueella.

Yhdysvalloilla on merkittävä rooli Euroopassa ja Natossa.

Yhdysvaltain sitoutuminen Euroopan turvallisuuteen Naton puitteissa on mahdollistanut pitkälti Euroopan demokratioiden keskinäisen yhteistyön ja integraation. Transatlanttisen turvallisuussuhteen, jonka peruskivet ovat Nato ja viime kädessä Yhdysvallat, muodostama kehikko on pitkälti mahdollistanut laaja-alaisen turvallisuuden edistämisen. Tämä Nato-keskeisyys Euroopan turvallisuudessa tulee esiin myös tuoreessa Nato-arviossa.

Yhdysvalloille Eurooppa-sitoumuksissa ei ole kysymys vain Euroopasta, vaan omasta uskottavuudesta jopa globaalissa mittakaavassa. Perimmiltään tavoite on ollut liberaalin sääntöpohjaisen järjestelmän säilyttäminen. Tässä Euroopan unioni nähdään korvaamattomana kumppanina. Sen vuoksi Yhdysvalloissa seurataan tarkasti EU:n tulevaa kehitystä. Yhtä lailla me Euroopassa seuraamme ja arvioimme Yhdysvaltojen sisäpolitiikkaa ja kehityssuuntaa.

Yhdysvaltain Eurooppa-politiikan tavoite on siis vahva ja yhtenäinen Euroopan unioni.Siksi Yhdysvallat ei enää näe EU:n kasvavaa roolia turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa ongelmallisena. Päinvastoin - Yhdysvallat suorastaan peräänkuuluttaa Euroopan suurempaa vastuunkantoa omasta ja lähialueensa turvallisuudesta.

Yhdysvaltain näkökulmasta Nato on transatlanttisen turvallisuusyhteistyön kulmakivi. Eurooppalaisilta odotetaan nyt enemmän panostusta Natoon. Sotilaallisen ulottuvuuden rinnalla kiinnitetään kasvavasti huomiota yhteiskuntien kokonaisturvallisuuteen. Kyber- ja hybridiuhat ovat nostaneet yhteiskuntien kestävyyden kriittiseksi tekijäksi.

Tilanteissa, joissa Euroopan turvallisuus heikkenee, Yhdysvaltojen läsnäolon merkitys vakauttavana tekijänä korostuu. Elämme jälleen kerran tällaista aikaa. On ensiarvoisen tärkeää, että Yhdysvaltain sitoutuminen Eurooppaan säilyy vahvana myös jatkossa. Nykyisessä turvallisuustilanteessa Yhdysvaltojen vahva läsnäolo Itämeren alueella luo vakautta ja lisää turvallisuutta. Itämeren vakaus on myös Suomen tavoite. Näkökulmamme ja roolimme ovat erilaiset, mutta etumme hyvin pitkälle yhdensuuntaiset.

On totta, että Yhdysvaltain strateginen panostus tulee olemaan jatkossa merkittävää etenkin Aasiassa. Samalla Lähi-itä kriiseineen tulee vaatimaan paljon voimavaroja ja huomiota. Venäjän toimet ja epävarmuus sen perimmäisistä tavoitteista on kuitenkin pakottanut Yhdysvallat jälleen aktiivisemmaksi myös Euroopassa.

Yhdysvaltojen sitoutumisella Eurooppaan on erityinen merkitys Suomelle.

Yhdysvaltain sitoutuminen Eurooppaan ja toiminta Natossa oli aikanaan edellytys myös sille, että Suomi saattoi kylmän sodan aikana vähitellen vahvistaa asemaansa Pohjoismaana, rakentaa kansainvälistä asemaansa puolueettomuuden suuntaan.

Kuten nyt tiedetään, kylmän sodan aikana Suomen länsisuhteita jouduttiin hoitamaan puolisalaa ja varoen. Erityisesti suhde Yhdysvaltoihin oli pitkään "salarakas" -vaiheessa. Näin siitä huolimatta, että suhteemme länteen oli meille talous- ja yhteiskuntakehityksen sekä ulkopoliittisen asemamme vahvistamisen kannalta elintärkeä.

Mahdollisuutemme tavoitella puolueettoman maan asemaa riippui olennaisesti lännen sotilaallisesta vahvuudesta ja avoimuudesta löytää erityisratkaisuja Suomen etujen huomioimiseksi. Tilanne, jossa Tanska ja Norja kuuluivat Natoon kahdella rajoitteella - ei ydinaseita tai joukkoja rauhan aikana - ja jossa Ruotsin puolueettomuus oli voimakkaasti Yhdysvaltoihin kallellaan, loi tietynlaisen pelotteen Neuvostoliiton suuntaan. Tämä pohjolan tasapainona tunnettu tila vahvisti Suomen asemaa ja antoi selkänojaa pyrkimyksissä lisätä liikkumatilaamme sodan jälkeen.

Muistoni on, että kovin miellyttävää aikaa se ei ollut. Kylmän sodan aikaisten idänsuhteidemme hoidon kielteisiä vaikutuksia ja ilmiöitä on käsitelty laajasti. Se on ollut erittäin tärkeää. Kylmän sodan aikainen tasapainoilu -liturgia alkoi elää myös omaa elämäänsä. Hämmästyksekseni se näkyy ajoittain edelleenkin puheena paikastamme idän ja lännen välissä ja vaikeudessa tunnustaa Yhdysvallat-suhteen merkitys.

On hyvä, että juhlapuheissa muistutetaan, että olemme osa länttä. Mutta on myös oireellista, että siitä täytyy muistuttaa. Jokin palanen historian ja yhteiskuntamme luonteen ymmärryksestä puuttuu, jos läntisyytemme ei ole kaikille itsestään selvää.

Pitää siis aika ajoin rohjeta sanoa ääneen ja yksiselitteisesti, että hyvät suhteet Yhdysvaltoihin ovat Suomelle erittäin tärkeät. Yhdysvallat on keskeinen Suomen turvallisuusetujen kannalta, ajateltiinpa laajaa turvallisuutta tai perinteisempää sotilaallista turvallisuutta. Kansainvälinen avoin ja sääntöpohjainen järjestelmä – joka on Suomen kaltaiselle maalle elintärkeä - nojautuu pitkälti Yhdysvaltain ja sen liittolaisten tukeen.

Sanomattakin pitäisi olla selvää, että hyvä suhde Yhdysvaltoihin ei ole ristiriidassa sen kanssa, että pidämme hyvää huolta suhteesta Venäjään. Mutta kun se ei näytä kaikille olevan selvää - niin nyt sen sitten sanoin.

Suomen asema ja turvallisuus riippuu tänäänkin pitkälti – mutta ei toki yksinomaan - Yhdysvaltain sitoutumisesta Euroopan turvallisuuteen, Naton vahvuudesta ja liittokunnan vakaasta politiikasta. Näin on siitä riippumatta, että emme ole Naton jäsen.

Yhdysvaltain tavoitteena Euroopassa on vahvistaa omaa ja Naton sotilaallista kykyä niin, että se muodostaa riittävän kynnyksen Venäjälle ryhtyä toimiin liittokunnan jäseniä vastaan. Samalla pidetään keskusteluyhteys Venäjään ja ovi auki suhteiden paranemiselle, jos Venäjä muuttaa politiikkaansa. Tasapainoa ja ongelmien ratkaisua tavoitteleva politiikka on Suomen näkökulmasta tervetullutta ja tärkeää.

Yhdysvaltain tuki on mahdollistanut Suomen ja Ruotsin vahvan Nato-kumppanuuden. Sen kautta ylläpidetään sotilaallista yhteensopivuutta, kehitetään kansallista puolustusta ja käydään dialogia alueen turvallisuudesta yhteisen tilannekäsityksen luomiseksi. Yhdysvallat on aidosti kiinnostunut Suomen – ja Ruotsin – näkemyksistä erityisesti Itämeren suhteen, vaikka emme ole Naton jäseniä. Ajankohtaisena kiinnostavana teemana nostaisin esiin kyber-toimintaympäristöön liittyvät kysymykset, joissa meillä on intressi käydä vuoropuhelua ja kehittää yhteistyötä.

Suomen ja Yhdysvaltojen puolustusyhteistyöllä on pitkät ja vankat perusteet.

Julkisuudessa käydään tuon tuosta keskustelua Suomen puolustusyhteistyöstä Yhdysvaltojen kanssa. Itse asiassa Suomen kaikki keskeiset puolustusyhteistyökumppanit ovat läntisiä maita. Tätä kautta luomme kykyjä, kehitämme osaamista ja rakennamme yhteistyösuhteita oman puolustuksen vahvistamiseksi. Etenkin pitkäaikainen ja aktiivinen yhteistyö Yhdysvaltain kanssa niin puolustusmateriaalin kuin harjoitusten osalta on Suomelle erittäin tärkeää, jo siitäkin syystä, että Yhdysvaltain asevoimat ovat maailman suorituskykyisimpiä.

Suomen aktiivinen osallistuminen kriisinhallintaoperaatioihin Balkanilla ja Afganistanissa sekä Suomen kahden vuoden takainen osallistuminen Syyrian kemiallisten aseiden tuhoamisoperaatioon ovat olleet osoituksia Suomen halusta ja kyvystä osallistua kansainväliseen vastuunkantoon. Luonteva jatko tälle yhteistyölle on ollut Suomen osallistuminen Irakin asevoimien kouluttamiseen osana ISIL:n vastaista koalitiota. Vahvistamme osallistumistamme kaksinkertaistamalle sen kuluvan vuoden aikana.

Kansalaistason toiminnasta kumpuaa suhteiden ydin.

Amerikka on meille tärkeä monen yksittäisen inhimillisen päätöksen johdosta. "Ameerikan Raitti" on edustanut monille suomalaisille mahdollisuuksia. Siirtolaiset lähtivät aikanaan etsimään parempaa elämää - monet pakenivat vainoa.
1900-luvun alkuvuosikymmeninä melkein 300 000 suomalaista muutti Yhdysvaltoihin. Tänä päivänä Yhdysvalloissa asuu noin 700 000 suomalaiset sukujuuret omaavaa amerikkalaista. Lisäksi tuhansia suomalaisia asuu Yhdysvalloissa tilapäisesti. Yhteinen historiamme antaa pohjaa myös kansalaisten ja ruohonjuuritason yhteyksien vahvistamiselle.

Tämä etääntyminen yhteyksissä ja henkilösuhteissa on tulevaisuuden kannalta ongelmallista. Suomella on omat erityis-haasteensa. Meillä ei ole Yhdysvalloissa samalla tavoin näkyvää paikallista yhteisöä kuin vaikkapa Norjalla. Suomen maakuva on hyvä, mutta kapea verrattuna esimerkiksi Ruotsiin ja Tanskaan.

Tarvitaan rohkeita visioita ja määrätietoista toimintaa. "Businesta ja haitekkia" pitäisi hehkuttaa enemmän. Yhdysvallat ei sijaitse vain itärannikolla, vaan myös Piilaakso ja länsirannikko ovat tärkeitä. Opiskelija-, tutkija- sekä virkamiesvaihtoa tulee tehostaa. Yhdysvaltojen markkinoille jo etabloituneet suomalaisyritykset voisivat avartaa toimintaansa ja mentoroida uusia tulokkaita. Mittavaa kunniakonsuliverkostoa tulee hyödyntää paremmin.

Erityisen tärkeää on poliitikkojen ja muiden vaikuttajien henkilökohtainen verkottuminen amerikkalaisten kanssa. Poliittinen kenttä elää voimakkaasti niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin. Mikään ei korvaa suoria henkilökohtaisia kontakteja. Niitä tulee rakentaa pitkäjänteisesti ja laajalla skaalalla – "reppareita ja demareita" yhtälailla. Niin saamme parhaiten näkemyksiämme esiin ja ymmärretyksi.

Pitkäaikaisen ja määrätietoisen yhteistyön yksi onnistuminen on vuodesta 1949 lähtien toiminut Asla-Fulbright-yhteistyö. Senaattori Fulbrightin aloitteesta käynnistyneen opiskelija- ja tutkijayhteistyön piirissä on tähän mennessä osallistunut 3600 eri alojen suomalaista asiantuntijaa. Yhdysvalloista Suomeen on ohjelman kautta tutustunut 1 700 stipendiaattia. Vaihto on avannut monia ovia ja lisännyt ymmärrystä molemmin puolin.

Kansalaisyhteiskuntiemme välistä yhteistyötä olisi mahdollista edelleen lisätä. Suomi-Amerikka yhdistysten liitto ja monet vaihto-oppilasjärjestöt ovat esimerkkejä aktiivisesta kansalaistoiminnasta. Sekä Yhdysvalloissa että Suomessa on kiinnostusta lisätä kansalaistason toimintaa, muun muassa niin sanottuja people-to-people -yhteyksiä. Esimerkiksi nuorten yrittäjyys, koulutus ja arktisuus ovat kiinnostavia teemoja molemmissa maissa.

Hallitusohjelman mukaan Suomi vahvistaa laaja-alaista transatlanttista yhteistyötä sekä kahdenvälisesti, että EU:n kautta. Kirjaus heijastelee sitä tosiasiaa, että yhteistyö Yhdysvaltain kanssa on Euroopalle yhä tärkeämpää. Näin on niin globaaleissa kuin alueellisissa kysymyksissä, mutta myös yhteisten arvojen ja periaatteiden vahvistamisessa. Puheessani olen hahmotellut, miten tässä voitaisiin konkreettisesti edetä.

Kansallinen etumme on kehittää suhteita Yhdysvaltojen kanssa niin poliittisesti kuin taloudellisesti.

Suomella tulee olla ketteryyttä ja nopeutta tehdä omia aloitteita ja vastata Yhdysvaltojen esittämiin meitä kiinnostaviin aloitteisiin, jotka samalla lujittavat kahdenvälisiä suhteitamme.

Ulkoministerinä olen ottanut Suomen ja Yhdysvaltojen suhteet yhdeksi keskeiseksi prioriteetikseni ja pidän osaltani huolen siitä, että transatlanttisia suhteita vahvistetaan ja monipuolistetaan määrätietoisesti kansallisten etujen mukaisesti.

[hattiwatti]

Ja transatlantismi on ollut tätä näin, johon persut ovat puolueena Soinin ilmoituksen mukaan menneet sisään:

http://www.kaleva.fi/uutiset/ulkomaat/obama-kehotti-auttamaan-pakolaisia-ban-hoputti-loytamaan-ratkaisun-syyrian-tilanteeseen/738762/

Yhdysvaltain presidentti Barack Obama soimasi populisteja ja kehotti kansainvälistä yhteisöä auttamaan pakolaisia YK:n yleiskokouksessa pitämässään puheessa. Puhe oli Obaman viimeinen yleiskokouksessa Yhdysvaltain presidenttinä.

Obama sanoi, että demokratia on parempi polku kohti menestystä kuin "karkea populismi", joka leviää Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa. Pakolaisten tilannetta väistyvä presidentti kommentoi sanomalla, että "meidän täytyy avata sydämemme ja tehdä enemmän pakolaisten eteen, jotka hakevat epätoivoisina kotia".

Onneksi jotkut - toisin kuin Soini - sanovat suoraan mistä on kysymys. Ihme että tälläisten esille ottamisesta ei joudu harjatuksi:

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blog/show?id=2119722%3ABlogPost%3A1640371&commentId=2119722%3AComment%3A1640679

Unkari: USA haluaa täyttää Euroopan muslimimaahanmuuttajilla
Kirjoittanut Heikki Luoto

Samoin jo pitkään ollut talouden avaamista ja kansallisomaisuuden myyntiinpanoa reservivaluutta dollarin hegemonia-valtion hedgefundeille, sähköverkko meni persujen myötävaikuksella, mutta tässä on uusi askel samalla polulla; http://rayhablogi.blogspot.fi/2016/12/miksi-anne-berner-voi-myyda-suomen.html

[Vredesbyrd]

Lainaan toisaalta rautalankaa siitä, mitä kansallismielisyys on:

Se, että olisi itsenäinen kansallisvaltio tarkottaisi, että KAIKKI sopimukset olisivat kahdenvälisesti tehtyjä.

Euroopassahan kansallisvaltiot ovat syntyneet pääpiirteissään vasta 1800- ja 1900-luvuilla. Historiankirjoista voi lukea, että kansallisvaltion syntyminen on seurausta siitä, että kansa tiedostaa olevansa historian ja kulttuurin muovaama kokonaisuus, jonka alue on pysyvä koti ja johon myös tulevien sukupolvien kohtalo on sidottu. Kansallisvaltiot on perustettu juurtuneiden talopoikaisluokkien pohjalta, jossa oma tila oli isänmaa jota tuli puolustaa. Näissä oloissa nationalismi oli ainoa toimiva aate, joka yhdisti ihmisiä keskitetyn valtion vallankäytön näkökulmasta. Nationalismi tietenkin edellytti kansallista suveneeriteettiä kaikissa asioissa.

Sanomattakin on selvää, että kansallisvaltion suveneeriteetin vapaehtoinen luovuttaminen ylikansallisen EU:n hyväksi on voimakkaassa ristiriidassa kaiken sen kanssa, mikä on vuosisataisen kehityksen tulosta. Millä on perusteltavissa, etteikö suvereeni valtio kykenisi itse tekemään päätöksiä oman kansakuntansa parhaaksi? Ainoa peruste tuntuu nykyisin olevan että kansallisvaltio on jokin vanha reliikki, josta täytyy väen väkisin päästä eroon. Tietenkin kansallisvaltiosta kiinni pitäminen vaatisi rohkeutta ja juuri sen puute on syynä siihen, ettei kukaan enää uskalla asettautua puolustamaan "impivaaraa" kuten suomalaista kansallisvaltiota nykyisin nimitetään.

Tästä on kyse aiemmin tänne tiivistämässäni Viktor Orbanin puheessa, jota Heikki Aittokoski oli siteerannut kirjaansa Kuolemantanssi.

Perussuomalaisten virallinen ja toteuttama käsitys on jotain aivan muuta. Joillakin alemman rankin persuilla voi olla yksityisajattelua jostain muusta, mutta he eivät voi edes voimalla muuttaa jabbalaisuutta vastakohdakseen, jossa Suomea lähdetään vapauttamaan isojen poikien kansainvälisyyskiimasta.

On totta, ettei yli 20 vuotta sitten näyttänyt siltä, että Euroopan Unioni ja muut samalla internatsismin logiikalla toimivat organisaatiot imisi Suomea kohti historian roskakoria, mutta kaiken toteutuneen valossa on päivänselvää, että tuo oli laskelmoitua hämäystä.

Lisäys kuvakaappauksen muodossa Saarakkalan Usarin blogista koskien tämän triumfia siitä, miten sanamuotoa vain muutettiin Ylen mokutuskeississä, ja että persujen mielestä sanojen täsmällinen käyttö on itsestäänkin tärkeää. http://tp83.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218585-monikulttuurisuuden-aika-ylessa-on-ohi Kannattaa lukea loppuun asti Saarakkalan turmiollinen pyörre, jossa tulevat foorumiltakin tutut apologeettojen tavat esille, miten kriitikoita hiljennetään.

[hattiwatti]

Kansallismielisyydestä ja miten se ilmenee persujen maineikkaimman tähän kiintyneen edustajan kanssa oli yhteenveto tässä http://hommaforum.org/index.php/topic,112762.msg2261363.html#msg2261363

[Vredesbyrd]

http://www.iltalehti.fi/uutiset/201612292200046825_uu.shtml

En laita koko uutista, jossa haastatellaan erikoistutkija Erkka Railoa perussuomalaisten tilanteesta, tänne, vaan olennaisen:

Kaksi vaihtoehtoa

Huono vaalitulos voi johtaa jonkinlaiseen kapinahenkeen, mutta EIU:n ennusteesta poiketen erikoistutkija ei usko kenenkään pystyvän syrjäyttämään Timo Soinia edes raskaan tappion jälkeen. Silti Railo uskoo Soinin jättävän pestinsä ennen vuoden 2019 eduskuntavaaleja.

- Vaihtoehtoja on kaksi: joko viedä puolue 2019 vaaleihin ja ottaa oikein kunnolla kuonoon tai poistua jotenkuten arvokkaasti kesken hallituskauden.

Todennäköisimpänä skenaariona erikoistutkija pitää sitä, että perussuomalaiset lähtee hallituksesta ennen vuoden 2019 eduskuntavaaleja, joko Soinin itsensä tai hänen seuraajansa luotsaamana.

- Tavoitteena on pelastaa kannatuksesta se, mitä pelastettavissa on.

- Riskipeliä sekin on, mutta ei kannatus ainakaan hallituksessa nouse.

PS-puntarissa lähtöhaluja saattavat rajoittaa tulevat lakialoitteet. Jos vallankahvasta päästää irti, hallitukseen jääneet saattavat rukata aloitteita uuteen uskoon lyhyessäkin ajassa.

Vallan menettäminen on hyvin konkreettista, eikä siihen voi luottaa, että vaiheeseen jääneet aloitteet menevät maaliin asti, Railo sanoo.

- Myös Timo Soini näyttää viihtyvän ulkoministerinä erinomaisen hyvin. Tämä on kirkkain ja kallein hetki Soinin poliittisella uralla. Hän toivoo varmasti, että tämä jatkuu mahdollisimman pitkään. Tällainenkin asia saattaa painaa vaakakupissa.

Erikoistutkija uskoo perussuomalaisten lähtevän Juha Sipilän (kesk) hallituksesta - joko Timo Soinin tai hänen seuraajansa johdolla. Kuvassa vanha ja uusi hallitus matkalla Presidentinlinnaan 29.5.2015. (KARI PEKONEN)
Suunnitelma

Perussuomalaisten lähtö kaataisi pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallituksen. Ennustefirma EIU uskoo tämän johtavan uusiin eduskuntavaaleihin ehkä jo alkavana vuonna, mutta Railo on vahvasti toista mieltä.

- Niin kauan kuin Sipilässä henki pihisee, uusia vaaleja ei tule.

- Keskustalle ja kokoomukselle kaikki vaihtoehdot ovat huonompia kuin tämä. Siksi hallitus kannattaa pitää pystyssä hinnalla millä hyvänsä.

Erikoistutkija pitää todennäköisenä, että hallituskumppanit keskusta ja kokoomus ovat jo tehneet suunnitelmia perussuomalaisten lähdön varalle. Paikkaajiksi haalittaisiin RKP ja kristillisdemokraatit, ja hallitus saataisiin pystyyn pienimmän mahdollisen enemmistön turvin, Railo arvioi

Katson piakkoin Halla-ahon haastattelun Helsingin Sanomien Kulmapöydästä: http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005025833.html

[Nuivanlinna]

Tyly brittiennuste: Dominopalikat kaatuvat Suomessa rytisten- Soini syrjään, hallitus nurin
http://www.iltalehti.fi/uutiset/201612292200046740_uu.shtml
Mikäli Economist Intelligence Unitin (EIU) tuoreeseen ennusteeseen on luottaminen, Suomen hallituksen taival päättyy ennen aikojaan.
Ennusteen mukaan Suomessa äänestetään uusissa eduskuntavaaleissa jo alkavana vuonna 2017.

PS-ääni vaimennettu
Ennusteen mukaan pääministeri Juha Sipilän (kesk) johtaman hallituksen kaatumiseen johtava dominoefekti on ollut käynnissä jo pidempään. Taivalta varjostaa etenkin se, että perussuomalaiset on joutunut joustamaan maahanmuuttoasioissa ja tukipakettiväännöissä, EIU tulkitsee.

Kesällä 2015 nähdyn Kreikka-väännön lopputuloksen PS-pomo Timo Soini myönsi katkeraksi, mutta vakuutteli, ettei vaihtoehtoja ollut eikä hallituksen kaataminen olisi kannattanut.
EIU kuitenkin katsoo, ettei puolue ole saanut hallituksessa ääntään riittävästi kuuluviin, mikä on voimistanut sisäisiä soraääniä ja etäännyttänyt kannattajia.


Dominopalikat alkavat ennustefirman mukaan rytistä huhtikuun kuntavaaleissa, joissa se ei usko perussuomalaisten menestyvän.

Puolue on menettänyt gallupeissa kannatustaan reippaasti.
EIU povaa, että Timo Soini todennäköisesti jättää paikkansa tai hänet syrjäytetään tappioon päättyvien kuntavaalien jälkeen. Tämä johtaisi ennusteen mukaan perussuomalaisten vetäytymiseen hallituksesta, hallituksen kaatumiseen ja uusiin vaaleihin ehkä jo ensi vuonna.

Perussuomalaisten seuraava puoluekokous järjestetään kesäkuussa 2017 Jyväskylässä. Soini, joka on tuolloin johtanut puoluetta 20 vuotta, ei ole vielä kertonut, aikooko hän pyrkiä jatkokaudelle.

Soinin mahdollisiksi seuraajakandidaateiksi on väläytetty muun muassa puolustusministeri Jussi Niinistöä, eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terhoa, oikeus- ja työministeri Jari Lindström, sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylää sekä eduskunnan puhemies Maria Lohelaa.

Ei taida mennä ennuste hutiin Persujen osalta, mutta tuskin hallitus kaatuu. Kepu ja Kokoomus tuskin päästävät hallitusta kaatumaan näin helpon apupuolueen saatuaan.

[Uuno Nuivanen]

Katson piakkoin Halla-ahon haastattelun Helsingin Sanomien Kulmapöydästä: http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005025833.html

Melko tasokasta jorinaa, ja Hyysärin toimittelijatkin olivat asiallisia hyvine kysymyksineen.   

Jabban päätökset eivät kuulemma vaikuta Halliksen mahdolliseen pyrkimiseen puheenjotajaksi.    

[Vredesbyrd]

Kokosin Halla-ahon haastattelun pointit HS:n Kulmapöydästä:

Presidentinvaalit:
- Jussin näkemyksen mukaan perussuomalaiset voisivat mennä Sauli Niinistön taakse, jos Sauli tahtoo jatkaa,
- Jussi ei hae presidenttiehdokkuutta.

Puheenjohtajuus perussuomalaisissa:
- Henkilökohtaista suurta paloa Jussilla puheenjohtajaksi lähtemiseen ei ole,
- Todennäköisesti Jussi lähtee puheenjohtajakisaan,
- "Tarkoitukseni ei ole lähteä hajottamaan yhtään mitään",
- "Ei ole riippuvainen Timo Soinin päätöksestä",

Perussuomalaisten asemasta tällä hetkellä:
- "En halua ottaa kantaa Timo Soiniin",
- "Hallitukseen kannatti osallistua",
- "Ei oikein uskalleta astua kenenkään varpaille",
- Jussi ei näe ongelmana puheenjohtajuuden suhteen, että on profiloitunut vain kahteen asiaan,
- Jussin mielestä persuäänestäjien prioriteetit ovat maahanmuutto ja Euroopan Unioni.

Vuosi 2017 ja liberaalidemokratia:
- "Ei pidä kuvitella, että omat visiot ovat historian päätepisteitä",
- Le Penin puolueesta: Jussin omat näkemykset Venäjästä estävät yhteistyötä.

Jussin uuden vuoden puhe:
- "Viime vuosien kriisit ovat johtaneet kansan polarisoitumiseen".

[duc]

Brittitutkimuksessa ei huomioida Suomen ja Iso-Britannian poliittisen kulttuurin eroa. Brittipuolueen johtaja eroaa vaalitappion jälkeen, kuten Nigel Farage, suomalaisen puolueen johtaja ei. Sama asia on töpänneiden ministerien suhteen. Ei ihme että britit erosivat EU:sta omasta aloitteestaan. Suomi eronnee vasta ... kun maailma loppuu. En oikein osaa arvostaa meikäläistä politiikkaa suoraselkäiseksi ja viisaaksi.

Halla-aho nuivineen SAATTAA olla poikkeus. He ovat erittäin tukalassa tilanteessa puolue-eliitin ja kannattajiensa puristuksessa. Heidän poliittinen valtansa on valitettavasti liian pieni. Kohta nuivien on pakko rohkaistua ottamaan valtaa käsiinsä. Nyt he ovat toimineet korostetun diplomaattisesti. Halla-ahon on pyrittävä persujen puheenjohtajaksi!

[Eisernes Kreuz]

Brittitutkimuksessa ei huomioida Suomen ja Iso-Britannian poliittisen kulttuurin eroa. Brittipuolueen johtaja eroaa vaalitappion jälkeen, kuten Nigel Farage, suomalaisen puolueen johtaja ei. Sama asia on töpänneiden ministerien suhteen. Ei ihme että britit erosivat EU:sta omasta aloitteestaan. Suomi eronnee vasta ... kun maailma loppuu. En oikein osaa arvostaa meikäläistä politiikkaa suoraselkäiseksi ja viisaaksi.

On meilläkin ollut suoraselkäisiä ja viisaita poliitikkoja, ainakin vielä viime sotien aikana. Mutta ajatuskin siitä, että joku nykyisistä johtavista poliitikoistamme kantaisi samalla tavalla raskaan henkilökohtaisen vastuun Suomen ja suomalaisten puolesta kuten vaikkapa Risto Ryti teki aikoinaan, taitaa ikävä kyllä olla mahdoton.

Mallia nykyajan vastuunkannosta on näyttänyt mm. pääministeri Jyrki Katainen, joka pakeni hallituksensa uppoavasta laivasta mukavaan laiskanvirkaan Brysseliin.

[Vredesbyrd]

Perussuomalaisten suhde mediaan on muuttunut vuosien varrella kesymmäksi puolueen osoitettua olevan eliitin sylikoira, joka korkeintaan räksyttää tai säntäilee julkisuudessa kuten Big Brotherista tuttu persunuorten väistyvä johtaja Sebastian Tynkkynen.

Miettikääpä, olisiko Soinin sisäpiiriläisestä Oskari Juurikkalasta, joka on sukeltanut transatlanttiseen katoliseen vaikuttajajärjestöön Opus Deihin, mikään media kirjoittanut tällaista human interest -juttua vaikka seitsemän vuotta sitten?

Artikkeli on hyvin pitkä ja lainaan tiivistyksen lopusta: http://yle.fi/uutiset/3-9371016

Miten äärivanhoillista Opus Deitä edustavaan pappiin tullaan suhtautumaan? Ainakin Juurikkala itse sanoo, että hänen tulonsa on otettu hyvin vastaan.

– Monet suomalaiset ovat vanhoillisempia kuin luullaan. He eivät vain näytä sitä, koska pelkäävät yhteiskunnan reaktiota, hän väittää ja kertoo haluavansa tehdä yhteistyötä myös luterilaisten kanssa.

Entisestä hevariteinistä tuli liberaali kauppatieteilijä, sitten perussuomalaisten neuvonantaja ja nyt konservatiivisen järjestön pappi. Oskari Juurikkala on vasta 35-vuotias. Muodonmuutoksia on tapahtunut nopeasti pienessä ajassa.

Ovatko asiat nyt loksahtaneet kohdalleen ja aikooko pappismies Juurikkala asettua lopullisesti Suomeen?

– Onhan Suomi pieni maa. Arvelen, että Jumalan suunnitelmissa on yllätyksiä luvassa minullekin. Yritän olla niille avoin.

Koska Opus Dei on varallisuudeltaan valtavan suuri "non-profit organization", kolmannen sektorin veroja maksamaton järjestö, se toimii tiukasti edistääkseen aatteitaan ja täten joidenkin hyödyksi. Kyse ei ole mistään salaseuratoiminnasta, mihin kulisseissa tapahtuva junttaaminen ja vaikuttaminen jatkuvasti sekoitetaan mediassa, kun tahdotaan valkopestä vaikutusvaltaisia organisaatioita.

Luin toissa syksynä emerituspaavi Benedictus XVI:n aikalaisen, katolisen kirkon merkittävän dissidentin, Hans Küngin katolisen kirkon kestämätöntä nykytilaa arvioivan kirjan Can we save the catholic church (2014). Sen pääpointteja ovat jäsen- ja pappikato, josta seuraa organisaation ohentuminen, että yhden papin alaisuudessa on mahdottoman paljon ihmisiä. Samalla pedofilia-oikeudenkäynnit sakottavat rankasti kirkon kassaa. Koska katolisuus kasvaa ainoastaan köyhien latinoiden keskuudessa, kirkon varallisuuteen on tullut suuri lovi monesta eri syystä. Sitä paikkaamaan on jo parin aiemman paavin aikana hätyytetty Opus Dei, joka vaihdossa on saanut paljon valtaa itse kirkkoon. Esimerkiksi täältä voi lukea järjestön aatteellisen vaikuttamisen lonkeroista: http://churchandstate.org.uk/2015/01/opus-dei-influence-rises-to-the-top-in-the-vatican/

Miten tämä liittyy perussuomalaisiin? Tietenkin Soinin kautta, sillä tämän katolisuus on ulkomailla yhdistettynä suomalaisena "oppositiopoliitikkona" olemiseensa assetin kriteerit täyttävä persoona, jonka perussuomalaisten linjaaminen Eurooppa-tasolla brittikonservatiivien tahmaiseen status quo -seuraan neutraloi kaikki kotimaassa suomalaisten kansallismielisten äänestäjien tähän liittämät mielikuvat oppositiosta. Soini puhuu Peruspomossaan merentakaisista kavereistaan, joilla on satoja miljoonia mutta jalat maassa, tarkoittaen tietysti sitä, että niillä on samat näkemykset katolisista elämäntapakysymyksistä, ja he olivat tämän Financial Times -jutun haamukirjoittajat.

Mitä enemmän Soinia henkilöhahmona tutkii, sitä enemmän tästä henkii samanlainen yksinkertainen rahanjanon korruptio kuin jostain keskustan Paula Lehtomäestä, josta keskustan entinen puoluesihteeri Jarmo Korhonen kirjoissaan kertoo. Lehtomäki avoimesti kiljahdellen alkuaikoina haki poliittiseen taustavaikuttamiseen itselleen keskustan tapahtumissa sugar daddya, jonka likaisia hommia tämä rupeaisi hoitamaan, ja niitähän on piisannut kuten mm. surullisenkuuluisa Talvivaara. Soinin likainen homma on tietysti äärimmäisenä establishmentin miehenä taata se, etteivät kansalaiset hypi herrojen silmille, ja pieni Suomi ei keikuta venettä niin eurooppalaisessa kuin globaalissakaan tarkastelussa.

Soini on persujen sisäpiiriläisten kanssa alusta asti rakentanut perussuomalaisia enimmäkseen hieman naiiveista ja yksinkertaisista lähiöiden esson baarin politrukeista, joilta puuttuvat luonteenpiirteet ymmärtää maailmaa Soinin Plokin ulkopuolisesta vinkkelistä. Koska tuota aikaa on persuissa ollut suhteellisesti eniten, puolueella ei ole minkäänlaisia valmiuksia toimia korkeimman vaalikannatuksensa (jytky 2011) oikeuttamissa raameissa sisäpoliittisena tekijänä kolmea suurta rkp:n kera vastaan.

Puolue tarvitsisi aitoon suunnanmuutokseen osaamista johtajuudesta, sillä Soini on vetänyt joukkoja henkilönpalvonnan kautta ja jättänyt agendan jokaisen jäsenen/äänestäjän mielikuvien varaan. Halla-aholla sellaista tietotaitoa ei faktisesti ole, mutta Torssoselta löytyy. Pohjimmiltaan, voidakseen puolueena muuttua valeoppositiosta kunnon vastavoimaksi, puolue vaatii sekä agendaltaan yleispuolueen mitat täyttävän että organisaation toimintaan perustuvan kauttaaltaan käyvän uudistamisen.

[Alaric]

Perussuomalaisten ex-kansanedustaja Kauko Tuupainen kritisoi rankasti puolueen nykyistä linjaa ja arvioi PS:n menettävän jopa 400 valtuustopaikkaa tulevissa kuntavaaleissa.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000005036331.html?ref=rss (7.1.2017)

Perussuomalaisten ex-kansanedustajalta raju purkaus KSML:ssä – "Persut ovat myyneet paitsi peffansa, myös koko homo sapiensin"

Perussuomalaisten arvostettu puoluekonkari Kauko Tuupainen sanoo, että puolue ei ole saanut hallitusohjelmaan omia vaatimuksiaan läpi.

Perussuomalaisten entinen kansanedustaja Kauko Tuupainen arvostelee puolueensa nykylinjaa.

Hän kertoo asiasta Keskisuomalaisessa.

Ilta-Sanomat kysyi, mikä on suurin ongelma puolueen kannalta.

– Hallitussopimusta on muutettava. Perussuomalaiset eivät ole saaneet hallitusohjelmaan omia vaatimuksiaan läpi, vaan päin vastoin hallitus on leikannut lapsiperheiltä, eläkeläisiltä, työttömiltä ja opiskelijoilta, Tuupainen kertoi.

Tulossa vaalitappio

Tuupainen ei siksi ihmettele puolueen alhaista gallupmenestystä.

– Persut ovat myyneet paitsi peffansa myös koko homo sapiensin, hän totesi Keskisuomalaisessa.

Hän ennustaa lisäksi lehdessä, että perussuomalaisten hallitusvastuu vie perussuomalaisilta tulossa olevissa kuntavaaleissa yhteensä 400 valtuustopaikkaa.

Tuupainen valittiin eduskuntaan Keski-Suomen vaalipiiristä 4 977 äänellä vuoden 2011 vaaleissa. Nykyään hän toimii muun muassa perussuomalaisten Keski-Suomen piirin hallituksessa, joten hänen mielipiteillään on painoarvoa.

Hän ei asettunut enää ehdolle vuoden 2014 eduskuntavaaleissa.

Painaako hallitusvastuu liikaa?

Puolueen linjaerot tulivat viimeksi näyttävästi esiin, kun europarlamentaarikko Jussi Halla-aho ilmoitti joulukuun lopussa todennäköisesti asettuvansa ehdolle perussuomalaisten seuraavaksi puheenjohtajaksi.

Halla-aho korosti Ilta-Sanomille tuolloin, että perussuomalaisten keskuudessa on selvitetty kyselyiden avulla, mitkä asiat ovat puolueen väen mielestä tärkeitä ja minkä asioiden vuoksi liikkuvat äänestäjät ovat perussuomalaisia vaaleissa äänestäneet.

– Näitä kysymyksiä ovat maahanmuutto, Euroopan unioni ja eurojäsenyys, hän sanoi.

– Juuri näitä asioita pitäisi nykyistä paremmin pitää tapetilla ja esillä puolueen toiminnassa, Halla-aho painotti.

[Suntio]

Perussuomalaisten ex-kansanedustajalta raju purkaus KSML:ssä – "Persut ovat myyneet paitsi peffansa, myös koko homo sapiensin"

Kesti siis näin pitkään ennen kuin yksi persukansanedustaja sanoo sen ääneen, minkä kaikki suomalaiset ovat jo tienneet noin 1,5 vuotta.

Paitsi että Tuupainen on ex-kansanedustaja ja paitsi että hän ei puhu mitään matu- ja eurokriittisten pettämisestä. Halla-ahon mukaan näitä on sentään "hyvä pitää tapetilla".

Tuo Tuupaisen kritiikki pienituloisten leikkauksista on toki sinänsä paikallaan. Työttömät ja eläkeläiset ovat olleet persuille tähän asti tärkeä äänestäjäryhmä.

Mutta kyllä on vaikiaa. Hankala tätä on pitää edes hyvänä alkuna peiliinkatsomiselle.

[Kyklooppi]

Nyt on enää vaikea pelastaa yhtään mitään, äänestäjien niskaan paskominen on tehty ja jälkien siivoaminen ei nyt
enää onnistu.
Täytyy vain ihmetellä persupolitiikan moraalia, puolueet yleensä ovat jäsenistön ja äänestäjiensä peili ja pyrkivät
ajamaan yhteistä etua, ainakin pääosin.
Mutta tämä meidän juoksupoikapuolue, hallitus/ministeripaikan takia myytiin sitten ihan kaikki mikä vain kaupan kävi.
Hallitusero ei nyt enää auta enkä sitä jabbalta odota, peli on nyt pelattu ja ykköskaarti siirtyy todnäk muihin puolueisiin.
Epäkelvot rivipersut taas palaavat keskikaljabaarien pöytiin muistelemaan arkadian aikoja tarjottujen juomien toivossa.
Tää on nyt tässä ja tämä on nähty, toivottavasti viimeisen kerran tässä maassa.

[Alaric]

En viitsinyt tehdä tätä Soinin haastattelua varten uutta ketjua, joten laitan uutisen tänne. Timppa oli siis päässyt laukomaan viisauksiaan The Wall Street Journalille EU:n ulkoministerikokouksen yhteydessä.

Kannattaa huomioida erityisesti lopussa oleva elämänohje (kuvitelkaa tämä mielessänne rallienglannilla lausuttuna): "Elämä on antanut minulle opetuksen: ei ole järkevää ampua puuta - sieltä voi pudota orava niskaan!"

Olisi nyt vielä sutkautellut vaikka hedelmistä ja lippalakeista.

http://yle.fi/uutiset/3-9407537 (17.1.2017)

Soini Wall Street Journalille brexitistä: "Elämä on antanut minulle opetuksen: ei ole järkevää ampua puuta..."

The Wall Street Journal -lehden haastattelussa Soini muistutti Atlantin yli tapahtuvan vapaakaupan eduista. Hän toivoi, että brexit-neuvotteluissa saavutetaan kaikkia hyödyttävä, ei kaikkia vahingoittava lopputulos.

Ulkoministeri Timo Soini (ps.) on ollut talouslehti The Wall Street Journalin haastattelussa. Lehti kyseli Soinin mielipiteitä Donald Trumpin noususta USA:n presidentiksi sekä Britannian EU-erosta.

Soini antoi haastattelun EU:n ulkoministerikokouksen yhteydessä.

Lehden mukaan Soinin kannanotot ovat selvästi maltillisempia kuin monien muiden populististen liikkeiden johtajilla Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

Soini kertoi panneensa merkille Donald Trumpin lausunnot, vaikka niistä ei ole virallisesti EU:n kokouksissa vielä puhuttukaan.

– Uskon, että tulevaisuudessa, kun hänellä on koko hallituksena koossa ja Eurooppa neuvottelee yhdessä, tavanomaisempaa asiaa on tulossa.

Soini uskoo, että transatlanttisen yhteistyön sekä Euroopan ja USA:n välisen vapaakaupan hyödyt ymmärretään Atlantin molemmilla rannoilla.

Ulkoministeri on vakuuttunut, että Nato-maiden sotilasmenot tulevat kasvamaan. Sen sijaan Trumpin vihjaamaa vetäytymistä Euroopasta ei tapahdu, Soini uskoi.

Populistit Euroopan johdossa

Soini kertoi haastattelijalle, että Suomi nojaa itsenäiseen puolustukseen ja asevelvollisarmeijaan.

– Turvallisuutemme tärkein tekijä on viisas ulko- ja turvallisuuspolitiikka, joiden avulla pyrimme välttämään konfliktit. Mutta jos joku hyökkää Suomeen, tappalemme niin hitosti, Soini vakuutti.

Haastattelija kysyi, näkeekö Soini Euroopan menestystarinana, kun sen johtajistoon nousee populistien edustajia.

Soini totesi, että ihmisillä on oikeus äänestää ketä haluavat. Aina ei äänestetä konservatiiveja tai sosiaalidemokraatteja, ja sillä on seurauksensa.

– Yleensä jos ihmiset äänestävät väärin siinä mielessä, että talous- ja turvallisuuspolitiikka heikkenevät, he korjaavat virheensä seuraavissa vaaleissa.

Brexit

Timo Soini kertoi uskovansa, että Britannian EU-ero todella tapahtuu. Nyt on liian aikaista miettiä, tuleeko siitä "kova" vai "pehmeä".

Soini painotti, että tärkeintä on saada aikaan ratkaisu, joka hyödyttää kaikkia, sen sijaan että ratkaisu haittaisi kaikkia. Hän vastusti kostomentaliteettia tai pahantahtoisuutta Britanniaa kohtaan.

Kun haastattelija muistutti Soinia Donald Trumpin ennustuksesta, että muitakin maita tulee irtoamaan EU:sta, Soini ei lähtenyt ennakoimaan.

– En spekuloi tällä asialla. Elämä on antanut minulle opetuksen: ei ole järkevää ampua puuta - sieltä voi pudota orava niskaan!

[xor_rox]

Kun haastattelija muistutti Soinia Donald Trumpin ennustuksesta, että muitakin maita tulee irtoamaan EU:sta, Soini ei lähtenyt ennakoimaan.

– En spekuloi tällä asialla. Elämä on antanut minulle opetuksen: ei ole järkevää ampua puuta - sieltä voi pudota orava niskaan!

Olipa hassun hauska sutkaus. Hyvä Timppa! Mielenkiintoisinta tuossa minusta kuitenkin on se, että Timppa itse taisi ennustella ihan samaa. Tosin se oli ennen vaaleja se.

[J. Lannan haamu]

Ei jumalauta täytyy viholliselle Timo Soinille kyllä antaa virtuaalinen kädenpuristus taas tuosta korniudesta. Siltä noita löytyy, nyt ymmärrän erään syyn miksi sitä kutsutaan populistiksi. Ei sillä oo mitään väliä mihin se liittyy kunhan jotain perussuomalaista. Joonas Nordman veti sairaalloisen hyvin Soinia Pelimiehessä - Saako tähän istua, vai onko EU kieltänyt senkin. Sitten se helvetillinen HAA HAA HAA aina väliin. Solid gold!

[Kyklooppi]

Elämä itse on myös opettanut sen että kun housuun kusee, se vähän aikaa lämmittää mutta lopuksi joudut seisomaan
kusilammikossa, jabba saat vapaasti lainata.

[Aukusti Jylhä]

Juttelin tossa yöbussissa espoolaisten nuorten kanssa hieman politiikasta. Kujallahan ne pääpiirteittäin oli. Halusivat äänestää kokoomuslaista Timo Soinia. Omasta mielestä nykyistä Soinia kertaluokkaa pahempi vaihtoehto.

Mitä tarkoittaa kokoomuslainen Timo Soini?

Minulle tuli mieleen kansallismielinen oikeistolainen. Mikä Soinin kohdalla on kyllä sula mahdottomuus. Soini kuitenkin on puhdas EU-federalisti.



Tämä vinkkinä nuiville (?) persuille.

[porrasaa]

Juttelin tossa yöbussissa espoolaisten nuorten kanssa hieman politiikasta. Kujallahan ne pääpiirteittäin oli.

Mediassa politiikka on korvattu kivoilla julkkis ym. uutisilla joihin liitetään sopivia poliitikkoja välillä jotta osaa karja äänestää oikein.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2017012122831659_uu.shtml

Perussuomalaisten kannatus on huvennut 8,6 prosenttiin.

Tätä menoa Halla-aho jää persujen ainoaksi edustajaksi.

[Arvoton]

Huvitti ne Käpykaartin juttukaverit.

[MiljonääriPlayboy]

http://www.iltalehti.fi/politiikka/201703172200087296_pi.shtml

Keskustan Kaikkonen: Limuviina on se vaikein kysymys meille

Kaikkonen pitää mahdollisena, että hallitus joutuu vielä neuvottelemaan alkoholilain uudistuksen sisällöstä.

Kysymys HallitusSuomalaisille:

Miten on mahdollista, että SuoKusta pystyy vääntämään tällaisista TÄYSIN toisarvoisista jutuista kauan sen jälkeen, kun asiasta on jo sovittu, mutta TE, hyvät HallitusSuomalaiset, ette pysty samaan esim. perheenyhdistämisen ehtojen täysimääräisten kiristysten kohdalla? Asian, jolla tulee olemaan merkittäviä taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia, toisin kuin limuviinalla? Jos olitte niin tyhmiä, että annoitte höynäyttää itseänne sanamuotokikkailuilla aiemmin, niin EI MUUTA KUIN ASIA UUDESTAAN NEUVOTTELUUN VAAN. Taulukauppa-Kaikkonen näyttää siinä juuri teille mallia miten.

EDIT: kirotusvire