Sotahistoriaketju

[Luto2]

Lisää saksalaista opintomateriaalia. Adolf Gallandin ampumaoppia hävittäjälentäjille

http://rafiger.de/Homepage/Literatur/Schiessfibel.pdf

[Supernuiva]

^Mutta mikä hahmo on rahapussin kanssa sivun 21 piirroksessa?

[Nuivanlinna]

Nyt tämmönen fiibeli Pantherille:http://bilder.zib-militaria.de/buttons/Pantherfibel.pdf

[Ajatolloh]

Lisää saksalaista opintomateriaalia. Adolf Gallandin ampumaoppia hävittäjälentäjille

http://rafiger.de/Homepage/Literatur/Schiessfibel.pdf

Varsin kepeähkö esitystyyli tuossa oppaassa. Ei uskoisi jäykähkön formaalin Saksan armeijan tuotokseksi ja vieläpä angtisena vuonna 1944, jolloin lienee lentäjän älykkyysosamäärällä varustetuille jo varsin selvää, että takkiin tulee. Heh.

[Ajatolloh]

^Mutta mikä hahmo on rahapussin kanssa sivun 21 piirroksessa?

Jeuwtalainenhan se siellä näyttäis olevan rahasäkkiä pöllimässä kun horstilla on taivaalla kiirusta siivota American jeuwtalaisten lähettämät koneherhiläiset pois tuhatvuotisen valtakunnan ilmapiiriä pilaamasta.

On kyllä varsinainen oppikirja tuo aapinen.

[artti]

Irtauduttuaaan Venäjän Keisarikunnasta Suomi alkoi varustella ja kouluttaa armeijaa. Vuonna 1939 Suomi oli Venäjän Keisarikunnan romahtaessa irtautuneista valtioista sotilaallisesti voimakkain. Suomi oli ensin osa Ruotsia ja sitten osa Venäjää ja itsenäistyttyään liittoutui Saksan kanssa niin monipuolisesta historiasta johtuen Suomella oli monipuolisilla opeilla koulutettu sodanjohto, ja talous, joka mahdollisti ilmavoimien ja merivoimien ja maavoimien luomisen. Taistelujen tomun laskeuduttua Suomi oli Venäjän Keisarikunnasta irtautuneista valtioista ainoa, jota Neuvostoliitto ei kyennyt valtaamaan takaisin. Merkittävänä etuna Suomella oli maastolliset edut. Konearmeijan massamainen käyttö ei dominoinut metsäisen ja soisen ja järvisen ja harvan tiestön ja lumisten ja kylmien talvien Suomen rajaseuduilla samalla tavalla kuin etelän tasangoilla.

Talvisota 30. marraskuuta 1939 - 13. maaliskuuta 1940.

Neuvostoliitto hyökkäsi 30. marraskuuta 1939. Neuvostoliiton hyökkäys pysähtyi kovaan puolustukseen. Neuvostoliitto yritti läpimurtoa, kunnes näki, ettei kykene valtaamaan Suomea. 13. maaliskuuta 1940 Suomen ja Neuvostoliiton rauhansopimuksessa rajalinjat piirrettiin siihen missä rintamalinjat noin suunnilleen olivat.

Jatkosota 25. kesäkuuta 1941 - 19. syyskuuta 1944.

Suomi valtasi Karjalan Kannaksen takaisin kesällä 1941. Neuvostoliitto työnsi rintamalinjat takaisin kesällä 1944. 19. syyskuuta 1944 Rauhansopimuksessa rajalinjat piirrettiin siihen missä rintamalinjat noin suunnilleen olivat.

Elokuvateollisuudessa Talvisodasta annetaan kuva ensimmäisen maailmansodan tyylisinä taisteluina, mutta todellisuudessa kartta täyttyi osapuolien liikkeitä kuvaavilla nuolilla.

En tiedä onko tässä historia esitetty oikein, mutta laitetaan KingsandGenerals puulaakin Talvisotasarja kartta-animaationa. Suomenkielinen You Tube tekstitys on onneksi käytettävissä.



Osa 1

Ryhmittelyä ja Raatteen tien taistelut. Neuvostoliiton suunnitelma oli edetä Ouluun ja vallata satamakaupunki. Neuvostoliiton ensisijainen ison kuvan motiivi oli vallata takaisin Venäjän Keisarikunnan romahtaessa irtautunut ja itsenäistynyt Suomi. Toinen ilmeinen motiivi oli edetä Ruotsin rajalle valmistelemaan hyökkäystä Ruotsin rautakaivoksille. Sodissa taistellaan resursseista tavoitteena ottaa resurssit itselle ja samalla pois vihollisen käsistä. Raatteen tien lähellä sijaitsee nykyisin Kostamuksen rautakaivos, jossa ei vielä Talvisodan alla ollut kaivostoimintaa, mutta raudan läsnäolosta mahdollisesti tiedettiin.

https://www.youtube.com/watch?v=w6KzEot_DbE



Osa 2

Kollaan taistelut

https://www.youtube.com/watch?v=dBV8iXgPkOc



Osa 3

Karjalan kannaksen taistelut ennen rauhantekoa.

https://www.youtube.com/watch?v=2-H_QRakqQI



Osa 4

Talvisotaa edeltävää Suomenniemen historiaa tiivistetään pikavauhtia, että päästään asiaan.

https://www.youtube.com/watch?v=5P6TKHqr1Xk



Muita taisteluhistoriaa käsitteleviä animaatioita. Jäämme odottamaan milloin ilmestyy jatko-osa Jatkosodan taisteluista.

https://www.youtube.com/c/KingsandGenerals/featured

[Kristian IV]

Iltaa,

Löysin kaapinperältä lyhyen tutkimuksen, jonka tein Ensimmäisestä maailmansodasta aikoinaan. Teksti on tuotettu ennen kuin löysin Homman ihanuuden, joten ehkä nykyään olisin tulkinnut jotkin asiat hieman eri suuntaisesti. Mutta uskoakseni tekstini on vähintäänkin oikean suuntainen. Jotkut täällä saattaa hieman nyrpistää nenäänsä, sillä syytän tragediasta ainakin osittain yltiökiihkeäksi mennyttä nationalismia. Edellisen vuosisadan alussa se kun purskahti ensimmäistä kertaa Euroopassa yltiöpäiseksi, ei ollut juurikaan muita arvoja tai päämääriä toiminnalle. Mutta nykytilanteessa taasen isänmaallisuutta kaivataan kovemmin kuin koskaan, pitää nyt jonkinlaista itsesuojeluvaistoa olla globaaliksi äityneessä tilanteessa.

Uskon tekstin olevan vähintäänkin ajattelua herättävä, jos ei lopullisia vastauksia tarjoava.


Jotenka!

                                                                                               ----------------------

  Keskeisin kysymys, jonka ensimmäiseen maailmansotaan kohdistunut tutkimukseni herätti, oli että miksi sota syttyi? Monelta kantilta katsottiin, ja varsinkin taloudelliset realiteetit olivat kaikille selkeitä. Mitä todennäköisimmin, myös voittajien talous tulee kärsimään enemmän kuin mitä valloituksilla ansaitaan. Miksi ensimmäisen maailmansodan kaltainen tragedia päätyi syntymään?

  Oma teoriani on, että sota syttyi tiedon vähyyden vuoksi. Hallitsijat keskustelivat keskenään liian vähän, hallitsijat eivät osoittaneet rauhanaikomuksiaan ja rauhanomaisia ulkopoliittisia linjauksia toisilleen tarpeeksi selkeästi. Ei ollut tarpeeksi konkreettisia näyttöjä rauhanaikeista, puheen tasolla kun on niin helppo kertoilla tarinoita ja sumuttaa vastustajiaan. Ei ollut tarpeeksi kansainvälisiä sopimuksia, joilla standardisoitaisiin aseteollisuutta määrällisesti tai laadullisesti. Täten jokainen valtio joutui tekemään arvion toisten sotaisuuden asteesta, ja usein pessimistit voittivat ja varustelua kiihdytettiin.

  Tilanteen voi summata peliteorian avulla. Jos molemmat tahot jatkuvasti äänestävät yhteistyön puolesta, kaikki hyötyy ja kaikki vaurastuu. Mutta ongelmana on se, että jos joku lähteekin petoksen tielle, alkaakin varustautua ajatuksella, että jos muut eivät varustaudu, heidät voidaan murskata ja alueet kaapata. Yhteistyöstä kaikki hyötyy, mutta jos päätyykin luottamaan petolliseen tahoon, voi menettää kaiken sen, jonka yhteistyöllä on ansaittu. Peliteorian mukaan kaikki, aina, yrittävät olla mahdollisimman luottamuksen arvoinen, sillä toisen luotto sinuun on aina hyvästä, oli sinulla taasen puhtaat yhteistyölliset aikeet tai ei.

  Täten pelkät jalot puheet rauhasta ja yhteistyöstä eivät riitä, jos naapurit alkavat vähänkään signaloida suuntaan, että he olisivat petollisuuden- ja agression- tiellä. Tällöin pitäisi rauhan nimissä muuttaa omaa valtiotaan transparentimmaksi, jotta toiset todellakin voivat käydä verifioimassa sen, ettei ole aikeissa ruveta varsinkaan hyökkäyssotaan. Jos toisilla ei ole keinoa tarkistaa muiden aktuaalista tilaa, pitää vain luottaa toisen hyvään ja kauniiseen sanaan. Yksilötasolla tahot ovat päteviä arvioimaan muiden ihmisten luotonarvoisuuden, mutta suurvallat saattavat ajautua vainoharhaiseen, paranoidiin tilaan, jossa aletaan nähdä viitteitä agressiosta siellä ja täällä. Vaikka sota ei ole hyvä omalle valtiolle, vielä huonompi tilanne on jos ei ole ollenkaan valmistautunut sotaan ja vihollinen saa sodan aloitettua kun omat housut ovat vielä täysin kintuissa.

  Suurvaltojen väliset liittoumat miellettiin pitävän rauhan pystyssä. Kuka nyt uskaltaisi ja kehdata hyökätä kerralla useamman suurvallan kimppuun? Ei kenelläkään siihen olisi resursseja tai uskallusta. Mutta kun sitten myös agressorit alkoivat saada liittolaisia itselleen, kukaan ei uskaltautunut jäädä yksin, alettiin saada keskustelukulttuuri agressiivisemmaksi, toiset saattaisivat tulla tukemaan jopa tilannetta joka lähestyisi hyökkäyssotaa. Liittoumat päätyivätkin kärjistämään tilannetta, leirejä alkoi muodostua ja alkoi vahvistumaan " me vs te"- tematiikka.

  Yksi suuri syyllinen jonka kautta maailma ajautui hulluun sotakiihkoon oli se, ettei oltu tajuttu ja sisäistetty uusimpien teknologioiden tilanne sotakentällä. 1800-luvun romantiikkapöhinässä sota nähtiin miehekkäänä ja jalona kilvoitteluna, jossa miehet karaistuu ja fyysisesti sekä henkisesti vahva nujertaa alhaisemman. Mielikuvissa olivat jalot miehet sotaratsujensa selässä ottamassa mittaa toisistaan. Ylevää kaksinkamppailua, jossa jopa valtiot testaavat oman järjestelmänsä tehokkuutta ja ylevyyttä. Sodan oli tarkoitus kirvastulen tapaan polttaa pois heikkous ja raukkamaisuus. Moderni sota olikin todellisuudessa sitten jotain aivan toista.

  Ideologiat nauttivat marttyyreistä. Valmius antaa henkensä jonkin teoreettisen tai vain järjellä käsitettävän puolesta on mielletty yleväksi, se kertoo yksilön ottavan idean hyvin vakavissaan. Eri teorioiden nimissä on kuoltu läpi historian, ja 1800-luvun lopulla tämä ideologia oli nationalismi. Jumalten puolesta kuoleminen tuntui vanhalta ja tunkkaiselta, ja aivan liian epämääräisenä. Eli konservatiivien pyhästä kolminaisuudesta oli koti ja isänmaa vielä erittäin voimissaan. Isänmaa päämääränä oli ja on paljon helpommin käsitettävissä ja arvioitavissa kuin se, onko jokin taho tai teko jumalallista. 1800-luvulla alettiin systemaattisesti siirtyä isänmaallisiksi, ja joskus tämä tarkoitti lähes kokonaan isänmaan symbolista rakentamista hyvin irtonaisista palasista. Helpoin miellettävissä oleva pala isänmaallisuudesta oli yhteinen kieli, vaikka toki murteet sekoittavat pakkaa jossain määrin. Etnisyyttä alettiin korostamaan ihmisiä ja hallintoja yhdistävänä liimana, mikä vahvemman yhtenäiskulttuurin alueilla saatiinkin vahvistamaan valtiota, mutta toisaalta vaikkapa valtiot joiden hallintomuoto oli ollut iät ja ajat vaikkapa tietyn suvun ja uskonnollisen klikin rakentamaa, oli nationalismi jopa valtioita hajoittava voima. Sodan alla näin oli vaikkapa Itävalta-Unkarissa ja osmaaneilla. Aikoinaan uskon siunaamat hallitsijan henkilökultteineen pystyivät olla se yhteinen nimittäjä kansalaisilla, mutta tästä ajattelusta lähdettiin Ranskan suurenvallankumouksen myötä loittonemaan voimakkaasti.

  Eli suurien dynastioiden hallitsijoille nationalismi oli myrkkyä, sillä uskollisuus kansakuntaa kohtaan oli usein suoraan pois uskollisuudesta hallitsijasukua kohtaan. Nationalismia oli toisaalta vaikea hiljentää, sillä se vetosi kansaan hyvin suoraan, ja kun älymystö alkoi puhumaan tyyliin " kansa on sivistettävä ja sivistyneistö on kansallistettava", oli vaikea hallitsijan tätä kitkeä pois. Intellektuellit alkoivat jopa luomaan kansallishenkeä yhteisten nimittäjien myötä, tavoitteena saavuttaa itsemäärääsmisoikeus ja täten mahdollisuus kasvaa täyteen potentiaaliin, tilanteeseen jossa ulkopuolinen ei pumppaa vaurautta ulos vaan kaikki vauraus on valtion itsensä käytettävissä. Ajatus ulkopuolisesta sortajasta levisi tehokkaasti kansallisessa propagandassa.

  Nationalismin pimeä kääntöpuoli oli se, että ne arvot tai erilaisuudet, jotka eivät olleen virallisesti valtion siunaamia ja siten yleisesti hyväksytty, käännettiin usein heikkoudeksi tai pahuudeksi. Rakennettiin tiukkia muotteja, joihin oma kansa puserrettiin, ja ne jotka eivät ongelmitta solahtanut idealisoituihin standardeihin, siirrettiin yhteiskunnassa syrjään. Aloitettiin jopa vainoja.

  Täten jos kansalaiset tähtäävät vain oman kyseisen valtion vahventumiseen, ja valtiot kokonaisuudessaan ajattelevat vain itsensä etua, muodostuu koko ihmiskuntaa koskevat ongelmat ja haasteet hyvin vaikeiksi. Valtiot päätyivät vihaamaan hyvää tarkoittavia, globaaleja pasifistisia projekteja, sillä mitä enemmän omat kansalaiset innostuu pasifismista, heikentää se juuri kyseistä valtiota. Täten kaikki globaali, kansainvälinen joutui kritiikin kohteeksi.

  Esimerkki globaalista rakenteesta ovat tahot, jotka ovat pääsääntöisesti uskollisempia jollekin muulle taholle kuin valtiolle. Tällaisia olivat jopa uskonnolliset yhteisöt, joiden arvot ja päämäärät perustuivat muille ideaaleille kuin vain kansakunnalle ja / eli valtiolle. 1800-1900- lukujen taitteessa kansallisaate oli jo paljon vahvempi ja prominentimpi päämäärä kuin uskonnolliset päämäärät, joten erinäiset kirkot saatiin pakotettua agressiiviiseen sisä-ja ulko- politiikkaan. Puheet yhtenäisestä kristikunnasta hylättiin.

  Toinen esimerkki globaaleista eli epäilyttävistä tahoista olivat juutalaiset. Juutalaiset olivat tavoiltaan ja kulttuuriltaan melko omaperäistä porukkaa, eivätkä he aina tahtoneet ollenkaan liittyä ja kannattaa valtiota, jonka seudulla he kuitenkin asuivat. Täten nationalistisessa diskurssissa he olivat epälojaalea, eri totuuksista puhuvia ja usein syytöksissä itsekkäitä porvareita. Juutalaisiin perinteisesti oltiin suhtauduttu sietävästi, sillä he usein pyörittivät kauppaa ja vaikkapa pankkitoimintaa, ja täten vaurastivat valtiota, mutta nationalistisimpina aikoina tämäkään ei enää riittänyt, sillä he eivät järin innokkaasti hypännyt nationalistiseen ajatteluun. Ja jos juutalaisilla oli omaa kansallisidentiteettiä ja ylpeyttä, se päätyi hyvin nopeasti ristiriitaan valtioiden sen hetkisten päämäärien kanssa.

  Sosialismi ja kommunismi oli jonkinlainen antiteesi nationalismille. Ajateltiin, ettei valtioiden välisessä kilpailussa ole mitään mieltä, vaan se on vain itsetuhoista käytöstä ihmiskunnalle itselleen. Täten valtiot olivat itsessään turhia, keinotekoisia konstruktioita joista pitäisi päästä eroon, jotta vältettäisiin suursodat.

  Sosialistisessa ajattelussa ongelmien alkusyyt olivat sisäpoliittisia, ongelmat olivat vaurauden epätasainen jakautuminen. Sosialistin mielestä on järkyttävät epäreilua, että tehtaanomistaja omistaa tuhatkertaisesti vaurautta verrattuna duunariin, vaikka porvarillinen yrittäjä olisi tämän vaurauden kerännyt suurella työllä ja riskinotolla. Ennen sosialismia, säätyjärjestelmässä miellettiin rikkaan porvariston tuovat vaurautta hallinnolle, niin verojen, tullien kuin mahdollisten sijoitusten muodossa. Silloin ajattelussa luokkaerot miellettiin hyvänä ja luonnollisena ilmiönä, miellettiin että on ihan eri ihmistyyppejä, ja jokainen eri tyyppi kuului eri positioon, kykyjensä ja luonteensa myötä. Aristoteleelläkin oli ajatus siitä, että valtaosa ihmisistä oli sielultaan orjamaisia, ja nämä luontaisesti kuuluivat tekemään fyysisiä tai helppoja töitä.

  Satojen, lähes tuhansien vuosien aikana pidettiin säätyjärjestelmää yhteiskunnallisen vakauden ja järjestyksen pohjana. Se tuntui ikuiselta, näyttäytyi ikuiselta sillä se vaikutti järjestelmältä, joka otti huomioon oikealla tavalla ihmisten erilaisuuden, eri taidot, kyvyt ja tiedot.

  Sosialismi oli taasen antiteesi luokkajärjestelmälle. Sosialismin kova ydin on se, että yhteiskunta pelittää paremmin ilman yläluokkia, yhteiskunta on vahvempi ja reilumpi kun ei ole näitä vapaamatkustajia. Aristokraatit olivat sortajia, papisto valtaapitävien kurituskeppinä toimivia paskanpuhujia ( sosialismin ollessa laajalti ateistista ) ja rikas porvaristo taasen toimi kermankuorijana, vauraus ei valunut " tasa-arvoiselle" kansalle vaan kerääntyi itsekkäiden, lihavien kapitalistien taskuun.

  Joku voisi sanoa, että sosialistisessa mallissa ihmiskuva on vääristynyt, mukamas eliitti tähtäisi vain omaan hyvään ja nauttisi muiden alistamisesta, kun sitten taas tavallinen työläinen nähdään jalona ja pyyteettömänä, tahona joka ei välttämättä edes tahdo omistaa mitään vaan nauttii täysin siemauksin siitä, että valtio vaurastuu. Eli osittain ihmiskuva dystooppisen surkea, ja osittain taas utopistisen toiveikas. Tämä ongelma tiedostettiin, tiedostettiin että keskiverto ihminen ajattelee lähinnä omaa etuaan, mutta tämä uskottiin olevan korjattavissa, kun kasvatuksen ja koulutuksen keinoin kehitetään uusi ihmislaji, neuvosto-ihminen. Retrospektiivisesti katsottuna tämäkin oli pelkkää utopiointia ja haaveilua.

  Eli sosialistit toivoivatkin murrosta, mutta eivät ollenkaan maailmansodan kaltaista murrosta. Sosialistit painostettiin mukaan kansallisvaltioiden sotaponnisteluun, pasifismin ollessa valtiota haittaavaa heikkoutta. Sotaa eniten toivoivat ne, jotka olivat ottaneet nationalistisen hypetyksen eniten tosissaan. Ne jotka ajattelivat murskaavansa heikommat naapurinsa käden käänteessä, joko ylivoimaisella teknologiallaan, tai sitten luonteen lujuudellaan. Monille nuorille intomielisille se oli kiihottava tilaisuus näyttää miehuuttaan, vahvuuttaan ja uskollisuuttaan valtiolle. Maaseudun rauhasta lähdettiin lähes raamatulliset mittasuhteet saaneeseen koitokseen, elämään jossa oli mahdollisuus suureen sankarillisuuteen ja siten suureen kunniaan. Totuus olikin puutetta, surkeutta ja pelkoa tykinruokana jossain ojanpohjalla.

  Eli soitellen sotaan, sotaan josta ihmiskunnalla ei ollut vielä kokemusta. Älymystö osasi aavistella sodan kauheuksia, talouden kannalta nyt ainakin. Mutta sotaan luisuttiin, pelko vihollista kohtaan kasvoi ja täten luottamus heikkeni. Aikana ennen parlamentaarisuutta asiat eivät vain samalla tavalla lähtenyt kasvamaan, sillä jos hallitsija itse oli varma tilanteen tolasta, ja keskustelujen perusteella sai vahvan luottamuksen vastapuolen hallitsijan aikeista, tällainen pikkuhiljainen eskaloituminen saatettiin estää tehokkaammin. Parlamentaristisessa järjestelmässä helposti paellaan vastuuta, kuulostellaan muiden näkemyksiä ja tehdään kädenlämpöisiä kompromisseja. Eli jos on valtatyhjiötä, heikkoa valtijuutta, niin on vaikea pysäyttää paranoideja kehityskulkuja suurvaltojen välillä.

  Yhtenä alkusyynä riitaan tai sotaan on usein eturistiriidat. Euroopan sisällä vakauttavana tekijänä oli naapureiden vahvuus, hinta jolla saisi Euroopasta vallattua uusia alueita oli massiivisesti korkeampi kuin millä panostuksella saisi vallattua alueita muualta kuin Euroopasta. Täten jo vuosisadat ennen maailmansotaa olivat ulkopoliittisesti painottunut Euroopan ulkopuolelle. Ajoittain oli kylmää sotaa vastaavia kuvioita siirtomaissa, siirtomaissa riideltiin alueista ja täten resursseista ja markkinoista, ilman että sota eskaloitua Euroopan mantereelle. Monet elättelivätkin toiveajattelua, että sodat Euroopassa olisivat menneen talven lumia. Kenelläkään ei nähty olevan niin suurta ylivoimaa Euroopassa, että kukaan uskaltaisi agressioon varsinkaan mantereella. Tai että sota mantereella olisi millään muotoa taloudellisesti kannattavaa, ajateltiin että siirtomaissa saisi helpommin taloudellisia voittoja. Mutta ihminen lajina tai kansakuntina eivät ole järin rationaalisia toimijoita, välillä heimoajattelu ottaa vallan ja valtion omakin etu hämärtyy informaatio-kaaokseen.

  Sota päätyi tuhoamaan paljon kulttuuria, jota pidettiin ylevänä ja hienostuneena. Sota ei ollutkaan karaistava ja miesluontoa vahvistava, vaan sota tuotti säikkyjä ja kauhistuneita miehiä. Naapureiden kunnioitus vaihtui katkeruuteen. Kukaan ei ollut sodassa voittaja, ei taloudellisesti eikä henkisesti. Kaikkialla sota tuotti eripuraa ja tuskaa. Ikiaikainen ajattelu liittyen miehen ja naisen rooleihin ja vahvuuksiin hylättiin, naiset joutuivat tekemään raskaita ja tylsistyttäviä töitä, koti ja kasvatus monesti joutui heittiölle miesten ollessa rintamalla. Sota katkeroitti miehet, ja naiset joutuivat raskaaseen työhön. Lapset kasvoivat 4-vuoden ajan isättä. Perinteinen tapakulttuuri, arvot ja käytänteet heikkenivät taloudellisen selviytymisen tieltä. Enää ei ollut varaa hienoisiin kankaisiin, musiikkiin ja tanssiaisiin, vaan säädyllisemmätkin naiset joutuivat osallistumaan teollisiin ponnistuksiin. Sosialismin piirissä saattoivat naiset joutua jopa rintamille, ikiaikaisesti on lähes kaikissa kulttuureissa yritetty päämäärätietoisesti pitää naiset väkivallan ulkopuolella. Kotia, vaimoa ja lapsia on pyritty suojelemaan viimeiseen asti. Meilläkin vapaussodan aikana punaisilla oli aseissa naisia, jota pidettiin kauhistuttava suuntana varsinkin vanhoillisten säätyläisten mielissä. Saatettiin parkaista, että " eikö mikään ole enää pyhää!?"

  Darwin oli jo kuvioissa. Darwin oli tuonut mukanaan kovan iskun fanaattisinta kristinuskoa kohtaan, maailman ikä ja jumalan luomistyö jouduttiin arvioimaan uudestaan. Kirkko oli tuolloin jo sivuutettu suurimpien kysymysten osalta. Kirkko oli enemmän johdatusta ja ajattelua tarjoava, eikä enää mitenkään vahva, käskevä auktoriteetti. Kirkkoa saatettiin käyttää nationalistista historiaa luodessa, mutta se ei ollut välttämätöntä. Jopa pakanallista traditiota Suomessakin alettiin käyttää rakennusprojektissa, Kalevalalaiset myytit pulpahtivat pintaan vuosisatojen kirkollisen hegemonian alta.

  Darwin toi mukanaan myös sosiaalidarwinismin. Se on karu malli kuvata ihmistä ja yhteisöjä, mutta sitä sovellettiin. Survival of the fittest omaksuttiin kansalliseen propagandaan, ja käytännössä kaikki valtiot mielsivät itse olevansa juuri tuo komein ja vahvin. Jos lähdetään pullistelun tielle, se helposti johtaa käsikähmään. Käsikähmässä kuoli miljoonia.

  Talous muuttui. Sitä ei ollut varaa enää pitää vapaana. Kaikki ylimääräinen karsittiin pois, niin finanssipörssit kuin pankitkin. Kaikki narut laitettiin hallinnon käsiin. Kaikkialta leikattiin vähänkin ylämääräisenä pidetty, sota oli ykkösprioriteetti joka saralla. Tuli komentotalous, hallinto masionoi kaikkea. Tiedemiehet käskettiin kehittämään sotateknologiaa, oli se tankkeja, tutkia tai taistelukaasuja.

  Häviö ei ollut vaihtoehto. Jo sotiminen voittaakseen jotain oli kyseenalaista. Voittajatkin häviävät, jotenka jos vielä päätyy häviämään sodan.. Häviö olisi valtava nöyryytys, ja häviäjät pystyttäisiin heikentämään tuleviksi vuosikymmeniksi. Täten valtiot polttivat kaikki säästönsä ja kaiken arvokkuutensa välttääkseen tappion. Pelissä oli liikaa. Varsinkin sodan edetessä se joukko, jotka innokkaimmin lähtivät sotaan ideologisista tai taloudellisista seikoista hiljeni pikkuhiljaa. Totaalinen sota oli kamalaa kaikkien kannalta, tämä sentään oli laajempi, kollektiivisesti jaettu kokemus. Sota olikin hirvittävämpää, kalliimpaa, pidempää ja turhempaa kuin mitä juuri kukaan oli olettanut. Ilmiselvien taloudellisten ja väestöllisten menetysten lisäksi eurooppalaisten henki, herrasmiesmäisyys ja idealismi ottivat parantumatonta vauriota. Sota kyynistytti varsinkin nuorisoa. Tuollaisista traumoista ei papille puhumisella parannuta.

  20-luku olikin sitten antiteesi ankeudelle ja ahdingolle. Sodassa nuoruutensa ja viattomuutensa menettäneet ottivatkin sitten elämää takaisin korkojen kera,  tuli juhlinnan ja hekumallisuuden aikakausi. Monien elämänsuunnitelman katkaisi sota, oli se rintama, uusi työ tai mahdottomuus hankkia jälkikasvua. Monista nuorista olisi tullut maistereita ilman sotaa, mutta nyt oli valtava määrä kouluttamatonta nuorisoa, nuoria jotka eivät tietäneet muusta kuin lapsuudesta ja sodasta. Sota oli turhan kova koulu monille. Puutetta ja pelkoa opittiin sietämään, mutta vaikkapa hellyys miehenä tai isänä olikin sitten vieraampaa.

  Sodan synnyttämä kauna romutti diplomatian ja kunnioituksen tason Euroopassa. Varsinkin kun sotasyyllisyys-jupakoissa Saksaa päätettiin nyöryttää koko voimalla, jolloin mantereelle luotiin ristiriita, joka enemmän tai vähemmän romahdutti demokratiat ja petasi uuden maailmansodan. Jos ensimmäinen maailmansota olisi onnistuttu välttämään, ei olisi välttämättä syntynyt myöhemminkään suursotaa mantereelle. Länsi olisi saattanut kypsyä parempaan suuntaan. Ahdingosta valtaan kammenneet bolsevikit olisivat saattaneet jäädä marginaaliin, eikä kommunismi olisi koskaan noussut valtavirtaan. Vaikea jossitella.

  Eli sodan myötä avoimista ja liberaaleistakin valtioista tuli vahvemmin ylhäältä johdettuja, autoritaarisempia järjestelmiä. Jopa taide masinoitiin tukemaan valtion sotaponnisteluja, vahvistamalla kansan kansallismielisyyttä rakentamalla jaloja narratiiveja omasta komeudesta ja ylivoimaisuudestakin. Vuosisadan vaihde olikin kansallisromantiikan kulta-aikaa, sotien jälkeen taide lähtikin selkeästi surrealistisempaan suuntaan, sillä sodan kauheudet enemmän tai vähemmän liitettiin myös sen ajan taiteeseen. Täten eräällä tapaa kansallisromanttisuus rumentui, kun se assosioitiin mielipuoliseen sotapropagandaan. Suurvaltasotaa saatettiin pitää jalona ja kauniina ennen sotaa, mutta harva enää 4-vuoden jälkeen näin koki.

  Sodan jälkeen länsi purki autoritaarisen komentotalouden, ajatellen klassisen liberalistisen talouspolitiikan mukaisesti, että markkinat säätelevät itse itsensä parhaiten, tiettyjä strategisia infran osia lukuunottamatta. Täten sota ei pysyvästi muuttanut talousjärjestelmää suurvalloissa paitsi tietysti uudessa ja uljaassa Neuvostoliitossa. Bolsevikit vetivät sosialistiset teoriat äärimuodossaan läpi, väkivaltaisen kumouksen kautta uuteen uljaaseen huomiseen. Lännessä hyvin harva sosialistikaan mielsi muutoksen olevan nyt varmasti hyväksi. Usein laaja ja vahva porvaristo oli vastapainona sosialismille, mutta juuri Venäjällä keskiluokka oli pieni, joten massat sitten saivatkin läpi sen vasemmistoutopian, jonka kanssa muutkin suurvallat olivat flirttailleet. Ehkäpä juuri komentotalouden ajan taloudellinen surkeus oli yksi niistä rokotteista, joiden ansiosta muu Eurooppa bolsevismia kauhistelikin. Iloittiin kun talous ja kauppa virkosi taas.

  Sota itsessään oli pitkä ja verinen. Jokainen suurvalta ylpeili ja luotti omaan moderniin sotateknologiaan, mutta siitä ei seurannut juurikaan ylivoimatilanteita sillä lähes kaikilla muillakin oli vastaavat uutuudet käsissään. Enää ei ollut mobiilit heppajoukot niin teräviä kuin ennen, sillä rintamat venyivät mantereiden mittaisiksi, ja oli lähinnä itsetuhoista yrittää mitään kunnianhimoisempaa hyökkäystä läpi tantereen. Enää kiväärinluodit eivät olleet se pahin tappaja, vaan valtava määrä kranaatistoa, tykinammuksia ja konekiväärienluodistoa oli se joka tehokkaammin tappoivat väkeä. Varsinkin alkuvaiheissa valtiot tapattivat armeijaansa hyvin typerästi, sillä he eivät olleet tajunneet sodan luonteen muutosta uusista teknologioista johtuen.

  Mantereella tilanne oli pitkään verrattain tasaista, tai ainakin jos vertaa edeltäviin sotiin ja toisaalta toiseen maailmansotaan. Rintamat junnasivat. Talous hönki jatkuvasti välttämättömyyksiä ja aseita, muu oli jätetty sivuun. Voimasuhteet suurvaltojen välillä aaltoilivat vuosien varrella, sota jaksoi jännittää ja yllättää tarkkaavaisempaakin seuraajaa. Sodan todellisiksi voittajiksi voidaan mieltää valtiot, jotka eivät siihen osallistuneet. Heidän ulkomaankauppa kukoisti, sillä sotijoiden talous veti lähes kaiken mitä ulkopuolella tuotettiinkaan. Kun tilausta oli niin paljon, oli myyjien markkinat. Eri maissa eri syistä liputettiin välillä ympärysvaltoja, välillä keskusvaltoja. Täysin neutraaleja valtoja oli verrattain vähän, monet melkein patistettiin osallistumaan konfliktiin tavalla tai toisella. Siirtomaat saattoivat joutua osalliseksi sotaan, jossa ei ollut millään muotoa kyse heidän intresseistään. Varsinkin tuolloin Eurooppa määräsi puolen pallon asioista, jotenka konfliktia voi perustellusti kutsuakin maailmansodaksi. Se lähti Euroopasta, mutta laajeni globaaliksi kriisiksi.

  Sota pysäytti viimeisten vuosikymmenten huiman taloudellisen vauraustumisen. Sotiminen oli perhanan kallista, keskimäärin yhden sotilaan tappaminen maksoi yli 15000 nykydollaria ulkovalloilta. Tämän kun kertoo vaikkapa miljoonalla sotilaalla, nousee hinta 15 miljardiin nykyrahaa. Täten kotirintamankin elintaso romahti, ja kulttuuriin, rauhanomaiseen tieteeseen saati huvituksiin ei vain ollut rahaa. Voisi kysyä että miksi? Miksi kaikki tämä kurjuus ja kuolemat? Kansallisvaltioiden retoriikkaan kuului liiallinenkin pystypäisyys, josta ei tingitty sodankaan uhalla tarpeeksi. Mielummin puolustettiin kunniaa asein, kuin tultaisiin muuten vain julkisesti nöyryytetyksi. Tämä on kuitenkin karkea yksinkertaistus, sillä viimekädessä pelissä oli kansallinen itsemääräämisoikeus ja vapaus. Ei haluttu tulla miehitetyksi naapurien toimesta, ja tästä seurasi asevarustelun ja täten pelon kierre, jota ei liian heikot hallinnot saanut estettyä. Sotaan luisuttiin, kun ei ollut pilliinpuhaltajia.

  Sodan tuli olla sota, joka lopettaa kaikki sodat. Tämä on kuitenkin halpaa retoriikkaa, se että sanotaan sodittavan rauhan puolesta on kuin sanoisi juovansa raittiuden nimissä. Sodan jälkipyykki ryssittiin niin rankasti, että kylvettiin uuden konfliktin siemenet mantereelle. Kun lyötyä lyödään tarpeeksi, herää kostonhimo. Saksa oli ylväs ja pystypäinen kansa, ja sotakorvaukset ja ulkovaltojen määräykset koskien Saksan sisäpolitiikkaa aiheutti pysyvää katkeruutta.

  Kun Eurooppa joutui käsittelemään omaa tasapainoaan, alkoi 1900-luvulla laajalti kasvavissa määrin ollut prosessi, jossa siirtomaat irtaantuvat eurooppalaisten talutushihnoista. Suursodat heikensivät eurooppalaisia suurvaltoja, aikaisemmin pystyttiin raa'alla voimalla pitämään nationalistiset prosessit Euroopan ulkopuolilla kurissa, mutta kun ajan kanssa siirtomaiden omat joukot saavuttivat teknologisesti isäntämaidensa aseistuksen, muuttui jatkuvasti hankalammaksi pitää provinssejaan kurissa. Pikkuhiljaa oikeus omaan valtioon- periaate alkoi koskettaa myös " alempia rotuja / sivilisaatioita, jolloinka siirtomaa isännyys muuttui paheksutuksi käytänteeksi. Eurooppa ampui itseään jalkaan, useastikin. Tämän seurauksesta Yhdysvallat ottivat johtavan suurvallan roolin pallolla, jonka seikkailuja olemme nyt saaneet viimeiset vajaa 100-vuotta seurata uteliaana sivussa. Mutta Aasian vanhat suuret alkavat taas nousta mahtiinsa, kirittyään teknologisen ja kultturaalisen jälkeenjääneisyytensä pois. Euroopan ja Yhdysvaltojen heikkous on usein sitten muiden etu, näin oli siirtomaakysymyksen kanssa kuin globaalin markkinajärjestelmänkin.

  Sota oli hulluutta. Paranoidia, omahyväistä ja harhaista. Ei tiedetty mitä sota tulee olemaan, ja siihen silti ryhdyttiin. Mielummin " ylväästi kalisteltiin seipäitä", kuin nöyrryttiin toisten voimapolitiikan edessä. Ylikansallisia instansseja ei juuri ollut tai ne olivat aivan liian heikkoja taatakseen rauhan ja toimiakseen ihmiskunnan etujen ajajana. Ei ollut valtioiden, ei kansakuntien, ei ihmiskunnan eikä luonnon etu se, että Eurooppa repi toisiaan mutapainiin. Ja sodasta ei silti osattu edes ottaa opikseen, paria vuosikymmentä myöhemmin sotaan käytiin vielä innokkaammin kuin ensimmäiseen. Nationalismi saavutti 1930-luvulla Euroopassa perversionsa huipentuman, josta seurasi yksi ihmiskunnan historian suurimpia onnettomuuksia. Sodista toki myöhemmin alettiin parantua, mutta ehkä Eurooppa kokonaisuudessaan menetti jotain arvokkuudestaan ja jaloudestaan sinne pommikuoppiin.

  Keskimaassa örkit, nuo raa'at villipedot, vain voimaa kumartavat pirulaiset olivat syntyperältään haltioita, joiden ylväyden Sauron oli taittanut pitkällisellä kidutuksella ja pelossa elämisellä. Tolkien ei muistaakseni ottanut kantaa siihen, kuinka örkeistä saataisiin taas ihmisiä, saati haltijoita.

                                              --------------------------------

Kommenttia voi lähettää vaikkapa privaattiviestinä, jos jonkun mielestä olen mennyt jossain kohdassa harhaan. Harvasta asiasta olen niin kiitollinen, kuin että joku saa minut ymmärtämään oman väärinymmärrykseni tai väärän johtopäätöksen. Palaute kehittää.

[Pyhä Olavi]

Saksan ja Englannin taistelu Euroopan herruudesta alkoi noin 1866, jolloin köyhästä Saksasta syntyi Saksan keisarikunta. Britit olivat jo rikkaita maailmanvaltiaita Ranskan kanssa. Teollinen vallankumous muutti pelikentän olennaisesti. Hegemoniataistelu vaati kaksi maailmansotaa ja päättyi Brexitiin, Saksa voitti. Jos kuninkaat, keisarit, pääministerit ja eduskunnat kummassakin maassa olisivat lyöneet hynttyyt yhteen, maailma olisi hyvin erilainen.

[artti]

Venäjän keisarikunnan romahtaessa monet valtiot irtautuivat ja itsenäistyivät. Kreml soluttautui verkostojen avulla moniin irtautuneisiin valtioihin ja alkoi vaikuttamaan niiden sisäpolitiikassa niin, että Venäjästä irtautuneet valtiot eivät onnistuneet luomaan vahvaa puolustusta. Monissa Venäjän keisarikunnasta itsenäistyneissä valtioissa poliittinen johto oli niin täynnä vihollisen desantteja, että he avasivat portit Stalinin hyökkäykselle, ja pettivät kotimaansa

Suomessa ei käynyt näin. Suomi oli valmistellut kuuman vastaanoton Stalinin hyökkäykselle, joka yllätti ne piruparat, jotka oli hyökkäykseen määrätty kuvitellen etenevänsä soittokunta kärjessä pitkin Suomen tiestöä, ja näin Raatteen tie ja Karjalan kannas täyttyivät raadoilla ja romuraudalla

Se on 100 prosenttisen varmaa, että kun irtautuu Kremlin valtapiiristä, Kreml niin hyökkää

Nykyajan sotahistoriassa esimerkki on, kun Moldova ja Georgia ja Ukraina alkoivat suunnata länsileiriin ja kostona Kreml hyökkäsi ja miehitti osia Moldovan ja Georgian ja Ukrainan alueista. Tässä yhteydessä ilmeni, että Moldova ja Georgia ja Ukraina olivat toistaneet samat virheet mitä he tekivät edelliselläkin kerralla, itsenäistyessään punaisen vallankumouksen sekasorrossa. Moldovalla ja Georgialla ja Ukrainalla ei ollut taaskaan mitä ryhmitellä, ja siksi niiden piti heittää taisteluun mitä onnistuivat kaapimaan

Ja nyt meillä on Valko-Venäjä, joka yrittää irtautua Kremlin kiertoradalta

[duc]

Suojeluskuntain ase- ja konepaja tutummalta nimeltään SAKO täyttää tänään sata vuotta. Alla juttu:

Asevalmistaja Sako tänään 100 vuotta: Näin toimii suomalainen aseteollisuus nyt – "Ase näyttää yhä samalta, mutta ei se enää ole sama"

Suomalainen asevalmistaja Sako täyttää tänään sata vuotta. Yritys on ollut jo parikymmentä vuotta italialaisomistuksessa, mutta toiminta Suomessa on voimissaan ja aseiden kehityksessäkin on tapahtunut edistysaskel.

Sakolla on kirjava historia ja sen toiminta lähti alun perin aseiden korjaamisesta. 

– Myöhemmin siirryimme uusien aseiden valmistamiseen. Sodan jälkeen oli vaihe, jolloin aseita ei valmistettu ollenkaan. Silloin tehtiin kaikenlaisia pieniä metallituotteita, kuten tupakansytyttimiä. Jonkin aikaa tehtiin myös tekstiilikoneita, kertoo Sako oy:n toimitusjohtaja Raimo Karjalainen MTV:n Uutisaamussa. 

Sodan jälkeisenä aikana Sako oli Punaisen ristin omistuksessa. 

– Olimme varmasti ainoa asetehdas, joka oli Punaisen ristin omistuksessa ja sitä kesti aina 1960-luvulle asti. Siinä oli noin kymmenen vuoden jakso, jolloin aseita ei valmistettu, kunnes 1940-luvun lopulla aloitettiin uudelleen aseiden valmistus. 

– Päätuotteemme on pulttilukkoinen metsästyskivääri. Pistooleita me emme valmista. 

Sako myytiin italialaiselle asevalmistajalle Berettalle vuonna 2000. 

– Silloin Suomessa oli Sakon omistajina Nokia ja Valmet. Heidän päähuomionsa oli muualla kuin aseteollisuudessa. Silloin Sakolle haettiin omistajaa, joka olisi sitoutunut kehittämään asetoimintaa. Beretta on vanha perheyhtiö, joka on ollut alalla lähemmäs viisisataa vuotta. Voisi sanoa, että Sako löysi hyvän kodin. 
- -

[Golimar]

Aika vähälle huomiolle jäänyt juttu.

Hitler's Red Generals - Creators of the East German Army
https://www.youtube.com/watch?v=K3gay6PVMK0

[Faidros.]

On se jotenkin sympaattista seurata noita (entisten)jenkkisotilaiden nettisivuja, kuinka he hehkuttavat suomalaista sotilaskoulutus- ja asevelvollisuusjärjestelmää.

Aivan täpinöissään he tietysti ovat talvisodasta ja fiksuimmat jopa ymmärtävät Suomen liittymisen Saksan tukeen jatkosodassa(koska liittoutuneilta ei ollut tukea saatavana).

No joo. Ne videot ovat sellaisilta sotilailta, jotka eivät ole joutuneet eläessään puolustamaan omaa kotimaataan omalla alueellaan, vaan vain ihmettelevät sellaisia, jotka näin ovat tehneet.

Videoita on kai kymmeniä, joten jätän valikoinnin jokaisen itsensä vastuulle.

[stefani]

https://www.youtube.com/watch?v=5Ywe5pFT928 "Russian veteran recalls their crimes in Germany"

Muistoja tapahtumista, joita venäläiset juhlivat voiton päivänä.

[HDRisto]

artti: " Suomi oli valmistellut kuuman vastaanoton Stalinin hyökkäykselle, joka yllätti ne piruparat, jotka oli hyökkäykseen määrätty kuvitellen etenevänsä soittokunta kärjessä pitkin Suomen tiestöä, ja näin Raatteen tie ja Karjalan kannas täyttyivät raadoilla ja romuraudalla".

Joo-o, annettiin kivääri + patruunoita, vyö ja kokardi. Siinä sitä oli "kuuman vastaanoton valmistelua".

[Faidros.]

Saksalaiset jättivät lippujuhlan seremonian väliin Rovaniemellä, koska hakaristit! He voivat saada potkut ja jopa vankeutta esiintyessään tilaisuudessa, jossa on hakaristejä näkyvillä.

Saksalaiset jättivät lippujuhlan seremonian väliin hakaristin takia – "Saksalaisena upseerina en voi esiintyä sellaisen symbolin kanssa"

JULKAISTU 31 MINUUTTIA SITTEN
Puolustusvoimien lippujuhlaa juhlittiin perjantaina jo toistamiseen perättäin ilman paraatia. Päivää juhlistettiin kuitenkin eri puolilla pienimuotoisilla seremonioilla. Saksalaissotilaat eivät kuitenkaan osallistuneet Rovaniemen seremoniaan.

Rovaniemellä valmistaudutaan Norjan johtamaan Arctic Challenge 2021 -lentotoimintaharjoitukseen, johon osallistuu sotilaita useista maista. Mukana on myös Saksan ilmavoimien osasto.

Rovaniemen lentotukikohdassa järjestettiin perjantaina seremonia puolustusvoimien lippujuhlan kunniaksi. Myös Saksan ilmavoimien osaston everstiluutantti Mathias Boehnke sai kutsui tilaisuuteen. Hän jätti kuitenkin osallistumatta seremoniaan Lapin lennoston lipun takia.

– Minulle kerrottiin etukäteen, että lippu on mukana seremoniassa, joten päätin, etten voi osallistua. Vaikka tilaisudella on hyvä, tai mitä parhain tarkoitus, en voi saksalaisena upseerina esiintyä sellaisen symbolin kanssa,  Boenhke sanoo.


Saksassa hakaristisymbolin esilläpitäminen on kielletty ja siitä voi saada jopa vuosia vankeutta.

– Hakaristin kanssa esiintyminen olisi riittävä syy erottamiseeni asevoimista, Boehnke selventää.

Hän kertoo olevansa tietoinen suomalaisessa sotilasperinteessä esiintyvästä hakarististä ja kuulleensa maassamme käytävästä keskustelusta ilmavoimien symboleista.

Ilmavoimien esikunta luopui hakarististä
Lapin lennoston sinipohjaisessa lipussa on kuvattuna Akseli Gallén-Kallelan suunnittelema ilmavoimien lentomerkki, jossa on siipien ympäröimä mustavalkoinen hakaristi. Tangonpuoleisessa yläkulmassa on Hämeen historiallisen maakunnan ja Kanta-Hämeen nykyisen maakunnan vaakunasta tuttu ilveshahmo tähtineen ja ruusuineen. Se on lipussa muistona ajalta, jolloin joukko-osasto toimi vielä Jyväskylän maalaiskunnan Tikkakoskella ja oli nimeltään Hämeen Lennosto. Muutto Rovaniemelle tapahtui vuonna 1973.

Tunnuksen tausta on ruotsalaisen kreivi Eric von Rosénin henkilökohtaisessa hakaristitunnuksessa. Von Rosén lahjoitti ilmavoimille ensimmäisen lentokoneen vuonna 1918.

Lue myös: BBC hämmästelee Suomen Ilmavoimien päätöstä luopua natsi-Saksaan yhdistetyn symbolin käytöstä kaikessa hiljaisuudessa – nostaa esiin myös väitteen historiasta: "Suomi ja natsi-Saksa olivat liittolaisia"

Hakaristitunnuksesta luopuminen on sittemmin ollut ajoittain esillä julkisuudessa. Ilmavoimien esikunta luopui hakaristitunnuksen käytöstä viime vuonna, mutta hakaristi on yhä nähtävissä joukko-osastojen lipuissa.

Valkoisen ruusun ritarikunnan suurristin ketjuissa aiemmin ollut hakaristi korvattiin havukuviolla 1960-luvun presidentti Urho Kekkosen aloitteesta sen jälkeen, Ranskan presidentti Charles de Gaulle kertoman mukaan piilotellut juhlaillallisella ketjua frakkinsa alla etiketin vastaisesti.

[Fiftari]

^Olen nähnyt kommentteja ja tweettejä tosta uutisesta. Olivat suurin piirtein että "voisivat ilmavoimatkin tulla tälle vuosituhannelle" jne. Ja että kreivi Eric von Rosen oli natsi tai ainakin ajatteli sillä tavalla.

Saksalaiset ovat ongelmissa oman historiansa kanssa. Sen sijaan että korjaisivat historian ongelmat ja rakentaisivat tulevaisuutta loogisesti, he ovat alkaneet maailmanparajantaksi. Tai ei voi tietenkään yleistää, mutta tämän hetken poliittinen suuntaus on sen suuntaista. Saas nähdä koska tulee se kolmas maailmansota.

[Shemeikka]

OT hakaristicase: vuonna 1992 Rovaniemellä paljastettiin Saksan armeijan riveissä Suomen Lapissa Neuvostoliittoa vastaan taistelleitten norjalaisten SS-vapaaehtoisten muistomerkki. Norjalaiset pistivät hanttiin. Heidän kannaltaan Lapissa miehittäjän armeijassa palvelleet norjalaiset olivat maanpettureita. Suomalaiset halusivat norskeja kuitenkin muistaa ja kivi on paikoillaan lähellä Norvajärven saksalaisten hautausmaata.

[Luka Mokonesi]

Kansakunta, joka ylläpiti WW2 jälkeen maailman 4. voimakkaimpia ilmavoimia koska ryssä. Kansakunta, jonka hävittäjälentäjien piti kylmänsodan harjoituksissakin lentää kuin sodassa. Samalla riskitasolla ja sehän tiesi ruumiita. Suomen ilmavoimien harjoitukset ovat lällyä tuohon meininkiin verrattuna. Tutkija Mikael Nilsson selvitti tuon toimintatavan tuloksia jokin aika sitten ja lopputulos oli, että peräti 625 lentäjää menetti henkensä Flygvapnetin rauhanajan harjoituksissa vuosina 1946-91.  Ne, jotka kieltä osaavat ja asia kiinnostaa, mm. youtubesta löytyy muistelmia mitä tarkoitti "harjoitellaan sodanajan riskitasoilla" https://www.youtube.com/watch?v=fmqXa0oetUA.

Jos Suomessa oltaisiin Ilmavoimissa treenattu Flygvapnetin riskiottotasoilla, niin meillä olisi vuosina 1946-91 kuollut 313 sotilaslentäjää sotaharjoituksissa. No jokainen meistä tietää mistään tarkistamattakin, että ei ole kuollut. Siitä oltaisin puhuttu ja paljon, jos olisi.

Joo, puhukaa paljon ja paskoo ruotsalaisista, mutta elkee nyt jaksako niitä ryssänpelonpuutteesta syyttää kun koko käsite taitaa olla siellä keksitty ja sieltä meille tuontitavarana tuotu? (maustettuna omilla kokemuksillamme)

Boldaukset Ajatollahin omia.

Flygvapnetin riskinottotasoilla? "Harjoitellaan sodanajan riskitasoilla?" Tuosta linkkaamastasi Halland postin artikkelista kun pakkoruotsin taidoilla jotain yrittää ymmärtää, niin selviää että Ruotsissa kuoli tuolla aikavälillä enemmän lentäjiä onnettomuuksissa kuin missään muussa maassa ja syinä mm. puutteet koulutuksessa kun nuoret lentäjät eivät potkujen pelossa uskaltaneet ottaa asioita esille ja uusia konetyyppejä hyväksyttiin vähän turhan helposti käyttöön. On ne kovia nuo ruotsalaiset kun on varaa tapattaa tuollainen määrä miehiä harjoitusolosuhteissa.

Edit: typo

[jka]

Tuon arikkelin mukaan kylläkin ruotsalaislentäjiä kuoli puhtaasti omaan osaamattomuuteensa ja riskitasoa piti päinvastoin alentaa. Artikkelin mukaan mm. piti rajoittaa sitä kuinka monta konetta voi edes lentää muodostelmassa pilvien läpi. Sodanajan riskitaso my ass! Tuohan on tasan päinvastoin. Riskitasoa piti jopa laskea kun ei lentäjät kyenneet edes pilvien läpi lentämään muodostelmassa ilman että törmää toisiinsa.

Muuten sodanajan riskitaso tarkoittaa sitten sitä että jokaisessa dogfight harjoituksessa ammutaan kovilla ja toinen ospuoli pudotetaan. Eli semmoista kuin oikea sodanajan riskitaso ei ole edes olemassa ainakaan ilmasodankäynnissä tai se on yksinkertaisesti helvetin tyhmää ja kallista. Eli vaikka tuollaista jossain ilmavoimissa edes teoriasssa käytettäisiin nin se olisi silloinkin korkeintaan "sodanajan riskitaso".

[Faidros.]

Huonoa lentotaitoa, vai liian nopeasti käyttöön otettu konetyyppi?
https://www.youtube.com/watch?v=zalQSQyF428

[Ajatolloh]

Flygvapnetin riskinottotasoilla? "Harjoitellaan sodanajan riskitasoilla?" Tuosta linkkaamastasi Halland postin artikkelista kun pakkoruotsin taidoilla jotain yrittää ymmärtää, niin selviää että Ruotsissa kuoli tuolla aikavälillä enemmän lentäjiä onnettomuuksissa kuin missään muussa maassa ja syinä mm. puutteet koulutuksessa kun nuoret lentäjät eivät potkujen pelossa uskaltaneet ottaa asioita esille ja uusia konetyyppejä hyväksyttiin vähän turhan helposti käyttöön. On ne kovia nuo ruotsalaiset kun on varaa tapattaa tuollainen määrä miehiä harjoitusolosuhteissa.

Edit: typo

Cherrypickailit uutisesta sitä mitä halusit löytää. Halusit löytää vaihtoehtoisia selityksiä. "Koska eihän ruotsalainen voi kovaa harjoitella"

Löysitkin ja siitä hyvästä 

Jokainen löytää mitä haluaa. Enemmän ruotsia osaavat saavat sitten enemmän asiasta irti ja esim. siitä youtubevideosta. On siellä harjoiteltukin. Kovaa. Ei ne kaikki vainajat selity "prototyyppikoneella" tai "vasta-alkajilla".

Tai noh...tietysti jos otetaan täysi darwinalainen meininki ja kaveri vetää sodan ajan tyylisissä matalalentoahrjoituksissa vahingossa vaarankylkeen koska yösumupaska eikämitään nähny ja vähän väsyttikin kun 5 vrk menossa --> joo oli paska lentäjä, ei osannu....

Jokainen tosiaan löytää sieltä mitä haluaa kun kaivaa. Tosiasia kuitenkin oli, että Ruotsissa lentäjiä kuoli paljon 46-91. Ja treenit olivat aika stydejä. Olen itsekin nähnyt niitä nuoruudessa riittävästi. Svenssonin jälkipolttopönttö oli treeneissä päällä usein ja ahkerasti. Machia rikotiin ja matalalla.

[Ajatolloh]

Huonoa lentotaitoa, vai liian nopeasti käyttöön otettu konetyyppi?
https://www.youtube.com/watch?v=zalQSQyF428

Jos ruotsintaito riittää, niin virallinen onnettomuustutkintaraportti tuosta löytyy https://www.havkom.se/utredningar/militaer/haveri-med-provflygplan-jas-39-1-vid-saab-scanias-flygfaelt-i-linkoeping

Lentäjän (Lars Rådeström) tausta löytyy liite 1:stä.

Vilahtaapa koelentäjien joukossa "skyddsombudina" suomalaisvaikutteinenkin nimi: Weikko Sunell. Näkyy googlen perusteella olevan vielä hengissä kuten mr. Rådeströmkin.

[Aimo Räkä]

Norjalaiset pistivät hanttiin. Heidän kannaltaan Lapissa miehittäjän armeijassa palvelleet norjalaiset olivat maanpettureita.

Kaikkia ei voi miellyttää. Varsinkaan sodassa. Epäilen että toinen maailmansota ja ehkä se ensimmäinenkin oli etukäteen juoniteltu sotatoimi suuremmassa sodassa jonka tarkoitus on heikentää ja lannistaa valkoiset ja alistaa kaikki yhden maailmanlaajuisen vallan alle.

[Tavan]

Kuulin, että saksalaiset tappoivat venäläisiä ainakin 3-5 kertaisella volyymillä. Neukkulan väestö oli tuohon aikaan noin 2 kertaa saksan väkiluvun verran. Noilla suhdeluvuilla neukuilta oli isommasta väestöstään huolimatta vähällä loppua fodder kesken. Sen takia jouduttiin värväämään sotilaiksi myös junnut ja ukonkäppänät, ja jopa naisia. Näkemieni tietojen valossa Saksan armeijassa taas ei mainittavasti tarvittu tai haluttu moisiin epätoivoisuuksiin turvautua edes Untergangin tapahtuessa.

Saksa olisi voittanut Neuvostoliiton, elleivät länsiliittoutuneet olisi A) avanneet uusia rintamia etelään ja länteen ja sitoneet sinne saksalaisten eliittijoukkoja, sekä B) tukeneet Neuvostoliittoa kolossaalisin materiaaliavustuksin. Stalin oli myös valmis uhraamaan hirvittäviä määriä kouluttamattomia ja huonosti vartustettuja miehiä, poikia, ukkoja ja akkoja Wehrmachtin koneiston tukahduttamiseksi silkalla volyymillä.

Kysymys myös kuuluu: miksi jenkit antoivat Stalinille kaiken ja enemmän aivan ilmaiseksi, mutta briteille annettu apu oli jyrkän vastikkeellista, ja osaltaan johti Britannian taloudelliseen perikatoon.  Jenkkien ansiosta 2WW jälkeisestä Euroopasta oli kuohittu ja kukistettu sekä Englanti että Saksa. Kun kaksi vahvinta Euroopan maata oli noin tuhottu ja lannistettu, Eurooppa oli siten ns. poissa pelistä.

[Keza]

Itse asiassa GB ja NL saivat US avun varsin samanlaisilla ehdoilla, aluksi piti maksaa käypä hinta mutta sitten, keväällä 41 briteille, syksyllä 41 NL:lle, apu muuttui ilmaiseksi Lend-Lease sopimusten avulla. L-L materiaali piti teoriassa palauttaa sodan jälkeen, mutta jenkeillä oli liikaakin sotamateriaalia omasta takaa sodan päätyttyä, niin niitä sitten tuhottiin ennemminkin, haudattiin maahan, jyrättiin tankeilla jne, Britit esin työntelivät L-L tukialuskoneita mereen Tyynellä Merellä. Neukut kyllä fuskasivat jonkun verran tuhoamisten kanssa. Britit olivat joutuneet maksamaan käypää hintaa pitempään, neukut vain n. 2 - 3 kk, mutta L-L:ea ei aivan heti Saksan hyökkäyksen jälkeen sovellettu NL:oon. Valtaosan Reverse L-L:sta, vastatoimituksista USA:n suoritti GB ja British Commonwealth, mutta myös NL toimitti jonkun verran sotamateriaalia ja etenkin USA:n tarvitsemia mineraaleja ja metalleja. Yksi NL:n maksuerä, kultaharkkoina, meni pohjaan HMS Edinburghin mukana, tuolta voi katsoa siitä https://en.wikipedia.org/wiki/HMS_Edinburgh_(16)

[Tavan]

Kiitos korjauksesta ja kiintoisista lisätiedoista, Keza!

[Tavan]

Minulle opetettiin koulussa, hieman pelkistäen, että Hitler oli aivan mielipuoli ja suuruudenhullu haastaessaan Suuren ja mahtavan. Että Neuvostoliittoa oli mahdotonta kukistaa, että koko yritys oli lähtökohtaisesti tuhoon tuomittu, ja että tilanteen toivottomuus paljastui kaikille jo ensimmäisenä syksynä.

Tämä narratiivi johtuu siitä, että Suomessa, kuten muuallakin maailmassa, opetetaan voittajien (tässä tapauksessa Stalinin) kirjoittamaa historiaa.

Totuus on se, että Barbarossa oli realistinen operaatio, ja sota olisi hyvinkin ollut voitettavissa, läheltä liippasi toteutuneillakin spekseillä, ja se että neukut eivät vaipuneet kanveesiin johtui amerikkalaisten antamasta valtavasta tuesta. Kylmää sotaa ei olisi tarvinnut käydä ja Neukkula olisi kukistunut jo viimeistään 1943, jos amerikkalaiset olisivat antaneet Barbarossan toteutua rauhassa.

Mutta Roosevelt lähipiireineen oli mikä oli.

[RiP]

Aika harva tietää, että Suomi on ollut sodassa viimeiset vuosikymmenet. Sota on historiamme pisin sota ja sotiminen ei ole koskaan halpaa.

[tweet]1403577173957566465[/tweet]

[Ajatolloh]

Afganistanin sotaan laitetut 850 miljoonaa katson kyllä maanpuolustussatsaukseksi. Muutenkin sitä rahaa tämä maa käyttää hintsun liian vähän, joten minusta ihan hyvä.

Afganistanissa NATO-porukoissa mukana kömyämällä saadaan paljon hiljaista tietoa nykyajan tekniikasta ja taktiikoista, joka muuten jäisi saamatta.

Sorry OT, mutta en ollut se joka nykysodasta jeesustelun tähän triidiin toi. En jatka aiheesta ja toivottavasti ei kukaan muukaan. Halusinpa vain sanoa, että ehkä kuitenkin hyvin käytettyä rahaa, jos on maanpuolustushenkinen ihminen, joka asiaa tarkastelee.

[Titus]

ai miljardi on nyt paljon ? annetaan joka vuosi x2 tämä summa "kehitysapuun" ja eu:n velkahimmeliinkin on jo luvattu 7-8 kertainen summa...