Sotahistoriaketju

[Faidros.]

Porkkala oli vain Suomen diktaattorin(Kekkonen) maineelle hyvä. Todellisuudessa sieltä ei olisi sen aikaisen ammusmateriaalin puolesta ollut mahdollisuutta ampua tykistökranaateilla kuin äärimmäisten hyvien kelien vallitessa Helsinkiin.
Sateen ja ruudin lämpötilan vaikutukset eivät olleet välttämättä venäläisten tiedoissa silloin, joten kantama olisi riittänyt vain harvoina päivinä.

Tykistökenraali Nenosen tietotaitoa vietiin USA:n moneen eri otteeseen 50,60-luvulla. Tulihan sitä testattua kohta  40 vuotta sitten muutamissa harjoituksissa. Ei jäykät kranut lennelleet sinnetänne sadan metrin säteellä, vaan ammuttiin yhteislaukauksella oletettuun tienristeykseen sellainen monttu, ettei sitä yritettykään korjata, vaan keltaisten/sinisten joukot olivat pakotettuja valitsemaan toisia reittejä. (Nämä siis aiva toisia risteyksiä ja harjoituksen johto päättää onko kohde tuhottu, vai ammuttu hehtaaripyssyllä).
En nyt muista sitä aikamäärää(tottakai vaihtelikin), mutta sen jälkeen laitettiin herkkiä(räjähtää jopa puunlatvasssa), tai ajastettuja(räjähtää just ennen osumaa ilmassa)sirpalekranaatteja menemään levitetysti pehmeitä maaleja kohtaan, kun vihollisen miehistö oli levittäytynyt maastoon etsimään vaihtoehtoisia reittejä etenemiseen.
Ensimmäisten jäykkien kranujen jälkeen viedään tykit vaihtoasemaan muutaman kymmenen metrin päähän, jotta vihollisen vastatulelta vältyttäisiin, sitten vasta ammutaan sirpaleita.
Tämän jälkeen laitetaan sormet ristiin ja toivotaan, että oma tulenjohto on maalittanut vihollisen tykistön.
Jos vihollistykistö on hyökkäysasemassa ilman kunnollista maastoutumista, ammutaan yli just sen verran kuin oletetaan vihollisen ammushuollon olevan.
Tykki on kyvytön ilman ammusta.
Helppoa kuin heinänteko.

[Ajatolloh]

Porkkala oli vain Suomen diktaattorin(Kekkonen) maineelle hyvä. Todellisuudessa sieltä ei olisi sen aikaisen ammusmateriaalin puolesta ollut mahdollisuutta ampua tykistökranaateilla kuin äärimmäisten hyvien kelien vallitessa Helsinkiin.
Sateen ja ruudin lämpötilan vaikutukset eivät olleet välttämättä venäläisten tiedoissa silloin, joten kantama olisi riittänyt vain harvoina päivinä.

Itse ainakin meripuolustuksesta mielestäni jotain ymmärtävänä pidän Porkkalan hallussapitoa täysin järkevänä vaatimuksena venäläisiltä ja syykin vaatimukselle lienee ollut ollut lähtökohtaisesti meripuolustuksellinen, ei Helsingin "kurittaminen" tms. 

Toki Porkkalasta olisi jotenkuten onnistunut se Helsingin laitamien kurittaminen, mutta tuon pitäminen ykkössyynä edellyttäisi uskomista teoriaan, että venäläisille olisi joku päähänpinttymä vallata just Suomi ja vain Suomi. Siihen salaliittoteoriaan en oikein jaksa uskoa, koska mitäpä venäläiset näin vittumaisella alueella tekisivät, jossa ei ole edes öljyä?  Vain rumia muijia tarjolla...

[Oho]

Itse ainakin meripuolustuksesta mielestäni jotain ymmärtävänä pidän Porkkalan hallussapitoa täysin järkevänä vaatimuksena venäläisiltä ja syykin vaatimukselle lienee ollut ollut lähtökohtaisesti meripuolustuksellinen, ei Helsingin "kurittaminen" tms. 

Sen Porkkalaa käsittelevä kirja ei kyllä paljoa jätä arvailujen varaan, tukikohdan tärkein tehtävä oli pitää Helsinki liipasimella ja ihan taisi Neuvostoliittolaisiin arkistolähteisiin nojata, siis annettuihin käskyihin.

[Ajatolloh]

Nyt puhutaan vuodesta 1955 Porkkalan luovutuksessa. Ei vuodesta 1944, josta aseteknologia oli laukannut vauhdilla. Ensimmäiset merimaaliohjukset olivat tulossa käyttöön.

Vuonna 1955 ollaan vielä kaukana, kaukana niistä ajoista kun RT vihdoin kävi vanhanaikaiseksi (1990-luku). Selitys on siis löydettävä muualta kuin asetekniikan kehitykstä. Tästäkin asiasta on muuten sitten turha jankata, koska en periksi tule antamaan milliäkään. Reservinupseerikurssi kun tuli suoritettua meripuolustuksen parissa. On meinaan jokin käsitys vuoden 1955 MTO:n suorituskyvystäkin.

1955 oli Hrutshevin suojasääpolitiikka. Puhuttiin liennytyspolitiikasta. Ideana oli luopua tarpeettomaksi käyneestä Pirkkalasta ja saada USA luopumaan esim. Turkin tukikohdista, joista sitten nousi Kuuban kriisin syntytekijä, kun Turkkiin tuotuja ydinaseita NL:ton rajalla yritettiin "nokittaa" tuomalla ydinaseita Kuubaan...

Juu ei tarvitse toistaa. Kyllä minä tiedän/ymmärrän kertalukemisellakin. Porkkala EI ollut käynyt tarpeettomaksi, mutta siitä luovuttiin kuitenkin. Hyvä niin. Syyksi selitettiin virallisesti "suojasääpolitiikka".  Koska ei sitä ainakaan voi sillä perustella, että "Me ollaan Urkin kanssa hyviä kavereita ja saunassa sovittiin, että Porkkala luovutetaan". Ei tarvitse uudestaan jankata jostain suojasäästä, koska en siihen selitykseen usko. Jankkaamalla se asia ei muutu.

[Ajatolloh]

Sen Porkkalaa käsittelevä kirja ei kyllä paljoa jätä arvailujen varaan, tukikohdan tärkein tehtävä oli pitää Helsinki liipasimella ja ihan taisi Neuvostoliittolaisiin arkistolähteisiin nojata, siis annettuihin käskyihin.

Jaa mikähän kirja nyt on kyseessä?

Edit. Jaa toi Silvastin kirja. Varmaan sieltä konnuuksiakin suunniteltiin, mutta arvioisin asiaa 1944 vinkkelistä. Voi tietysti olla, että olevan väärässä eikä venäläisiä enää kiinnostanut meripuolutus - oliko silloin Porkkalan vaatiminen ja ottaminen vuokra-alueeksi se kaikkein edullisin strategia? Miksei vaikka Santahaminaa sitten, jos kerta idea oli kiusata suomalaisia? Santahaminasta ajaa venäläisellä tankillakin pressanlinnaan alle puolentunnin. Paljon kätevämpää. Tykinkuulakin kantaa varmasti Kauppatorille asti huonommallakin haupitsilla toisin kuin Porkkalasta.

Emmää noihin Silvastin kaikkiin juttuihin oikein usko. Minusta äijä ei ole oikein kartalla meripuolustusasioissa vaikka kapiaisen (maakrapu) poika olikin.

Silvasthan se oli lanseemassa tuon "Porkkala luovutettiin siksi koska ohjusteknologia" höpinänkin. Lähteetön sekin väite oli eikä oikein täsmää faktojen kanssa. Ei tykit vielä 1955 missään tapauksessa olleet vanhanaikaisia rannikkopuolustuksessa!

Vastapallo Silvastille (vaikka myöhäistä, eipä se enää pysty tähän vastaamaan). Mutta noin kuvitteellisesti sitten. Miksei Tallinnan edestä sitten purettu RT-pattereita 1956, jos ne kerran oli vanhanaikaisia, jos Silvastin teoriaan uskoo?

Vielä lisäys: Noista Silvastin lanseeraamista aivopieruista vois kyllä kritisoida lisääkin. Tiedä sitten onko järkevää muuttaa tätä ketjua edesmenneen harrastelija-sotahistorioitsijan nälvimikseksi?

Silvastihan se mölisi mm. sellaisen aivopierun, että koska kesällä 1941 venäläisten maarintaman puolustus romahti/ei toiminut, niin se osoitti Hanko-Hiidenmaahan otetun meripuolustuksen lukon toimimattomuuden*. Anteeksi nyt kuinka.

Miten joku voi tuollaisen aivopierun ihan tosissaan esittää? Eihän se yhtään mitään osoittanut meripuolustuksn strategian heikkoudesta, että maarintamalla asiat sössitään.

Samalla logiikalla voisi väittää, että punalennoston lentokoneet oli ihan paskoja, koska Wehrmachtin panssarit valloitti lentokenttiä yksi toisensa jälkeen...

* käytän hieman eri sanoja kuin Silvast tuodakseni esiin ajatuksen päättömyyden - mutta sisällöllisesti Silavastin anti oli toi

[Suntio]

Olen tuosta vähän ihmeissäni, että yhä uskotaan, että Stalin ja "reilu peli" ilman lainausmerkkejä mahtuisi jotenkin samaan virkkeeseen. Tuo itämerijuttu oli silkkaa huttua sekä syksyllä 39 että maaliskuussa 40 ja syksyllä 44. Stalin halusi kaikissa  tapauksissa tukikohdan Suomen rajojen sisälle ja sopivan lähelle pääkaupunkia. Itämeren sulku oli vaan muodollisesti pätevä syy.

Tää on ihan yhtä sakia juttu kuin iänikuinen kuvitelma siitä, ettei Stalinin tarkoitus olisi ollut talvella 39-40 tulla Tornionjoelle asti. Tähänkin joku uskoo, vaikka maahan oli jo julistettu uusi hallitus ja torvisoittokunta tuli armeijan mukana.

[Jäniksenkäpälä]

Suomessa tehtiin pahoja virheita 1930-luvulla kun armeijan ja ilmavoimien nykyaikaistamiselle annettiin piu paut. Ehkä älyttömin hankinta olivat panssarilaivat, täysin hyödyttömiä vehkeitä joiden hinnalla olisi saatu paljon hyödyllisempiäkin vehkeitä sodan varalle.

Panssarilaivat oli vikatikki, mutta asiaa pitää arvioida sen ajan kontekstissa, jolloin päätös niistä tehtiin. 1930-luvun alussa ne olivat vielä puolusteltavissa oleva idea. Ikävää vain, että sotatekniikan ja -taktiikan kehitys vanhensi ne 10 vuodessa.

Sama pätee muuten moneen lentokoneeseen ja jopa panssarivaunuihin! Jopa 1936 ostetut koneet olivat romurautaa kun vuosi 1939 koitti. Tässä on se ongelma. Mitään ei vuotta 1938 edeltävää ei oikein olisi kannattanut ostaa, koska se oli paskaa sitten kun tositarve koitti.

...

...

Olen hieman eri mieltä panssarilaivoista; esimerkiksi Venäjän vanhat rannikkotykit pitivät Neuvostoliiton laivaston kaukana Helsingin rannoilta. Panssarilaivat olivat käytännössä hitaita tykkiasemia rannikolla. Ne toimivat jo pelkästään pelotteena Neuvostoliiton laivastolle.

[Faidros.]

Itse ainakin meripuolustuksesta mielestäni jotain ymmärtävänä pidän Porkkalan hallussapitoa täysin järkevänä vaatimuksena venäläisiltä ja syykin vaatimukselle lienee ollut ollut lähtökohtaisesti meripuolustuksellinen, ei Helsingin "kurittaminen" tms. 

Sen Porkkalaa käsittelevä kirja ei kyllä paljoa jätä arvailujen varaan, tukikohdan tärkein tehtävä oli pitää Helsinki liipasimella ja ihan taisi Neuvostoliittolaisiin arkistolähteisiin nojata, siis annettuihin käskyihin.

Kyllä Ajatollahilla on hyvä pointti tuo meripuolustuksillenen, ehkä jopa paras?
Mutta sodan jälkeen aseiden kehitys otti hyppyaskeleita kylmän sodan aikoihin, tai ainakin propagandassa, niin lännen, kuin idän taholta.
Porkkalan osalta propaganda oli mielestäni suomalaisen punaisen lehdistön kautta vakavampaa, kuin oikeasti idästä.
SKP, SKDL oli sodan jälkeen voimiensa tunnossa ja oikeasti äänestettyjä puolueita. He kyllä kuulemma pitivät pitkäänkin yllä kuvitelmaa siitä että Helsinkiä olisi voitu uhata tykin kantamalla.

Mutta mistäs suomalaiset olisivat saaneet tietoja tykinkantamista kuin ryssistä propagandalla? Silloin todellakin pelättiin asekehitystä.

Nykyisillä kranaateilla, peräsuihkulla varustettuna, kantama olisi mahdollinen.

Maailma on muuttunut täysin. Tykistöllä ei ole enää mahdollisuutta toimia kuin maaston peitossa ja sekin sillain, että ollaan oltu pitkään vahvasti maastoutuneina ja avataan helvetinmoinen tuli yllätettäessä ja sitten karkuun. Nää taktiikat on piruvie myöskin vihollisen hallussa, mutta hyöjkkäävän osapuolen on sitä paljon vaikeampi toteuttaa.

Tykistön tulevaisuus on panssarihaupitsien kaltasilla yksiköillä joilla ammutaan samaan kohteeseen esimerkiksi kolme kranaattia 15 sekunnissa eri lähtökulmilla kohteeseen ja ne putoavat samaan aikaan kohteeseen.
Siinä on sitten hetki aikaa siirtyä vaihtoasemaan vain kevyesti panssaroiduilla panssarihaupitseilla.

Yleinen harhakäsitys näistä Suomeen hankituista panssarihaupitseista on se, että ne ovat jotain turvallisia "linnoja".
Päivastoin, ne ovat vähän enemmän suojattuja raskaita kenttätykkejä, jotka ovat helppoja maaleja esimerkiksi singoilla varustuteille sissiryhmille.

[Faidros.]

Itse ainakin meripuolustuksesta mielestäni jotain ymmärtävänä pidän Porkkalan hallussapitoa täysin järkevänä vaatimuksena venäläisiltä ja syykin vaatimukselle lienee ollut ollut lähtökohtaisesti meripuolustuksellinen, ei Helsingin "kurittaminen" tms. 

Sen Porkkalaa käsittelevä kirja ei kyllä paljoa jätä arvailujen varaan, tukikohdan tärkein tehtävä oli pitää Helsinki liipasimella ja ihan taisi Neuvostoliittolaisiin arkistolähteisiin nojata, siis annettuihin käskyihin.

Tätä mä en kyllä allekirjoita muuten kuin henkisesti Helsinki oli "liipaisimella", koska ajan propaganda vaati niin.
Noh, mulla ei ole muuta perustelua asiaan, kuin Suomen armeijan tykistön ammuskaluston teknistä tietoa.

Tampellan tekemä peräsuikkulla varustettu 155mm kranaatti oli kantamalla, muuten helvetin hieno tykki, mutta on helvetin hidas viedä asemaan. niin ja sitä ei ollut neukuilla, niillä oli 152mm.

Pikku detalji. 155mm kranaatti on pienin mahdollinen kaliberi, millä pystytään ampuman tykillä ydinlataus.

Heehheh. Asetekniikka menee niin rajuin loikkauksin eteenpäin, että uskon tietoni olevan  täysin vanhentuneita

Turvallista joulua kaikille aseettomille ja toisille!

[Totuus EPT]

Porkkala oli vain Suomen diktaattorin(Kekkonen) maineelle hyvä. Todellisuudessa sieltä ei olisi sen aikaisen ammusmateriaalin puolesta ollut mahdollisuutta ampua tykistökranaateilla kuin äärimmäisten hyvien kelien vallitessa Helsinkiin.
Sateen ja ruudin lämpötilan vaikutukset eivät olleet välttämättä venäläisten tiedoissa silloin, joten kantama olisi riittänyt vain harvoina päivinä.

Itse ainakin meripuolustuksesta mielestäni jotain ymmärtävänä pidän Porkkalan hallussapitoa täysin järkevänä vaatimuksena venäläisiltä ja syykin vaatimukselle lienee ollut ollut lähtökohtaisesti meripuolustuksellinen, ei Helsingin "kurittaminen" tms. 

Toki Porkkalasta olisi jotenkuten onnistunut se Helsingin laitamien kurittaminen, mutta tuon pitäminen ykkössyynä edellyttäisi uskomista teoriaan, että venäläisille olisi joku päähänpinttymä vallata just Suomi ja vain Suomi. Siihen salaliittoteoriaan en oikein jaksa uskoa, koska mitäpä venäläiset näin vittumaisella alueella tekisivät, jossa ei ole edes öljyä?  Vain rumia muijia tarjolla...

Juuri äskettäin tuon Silvastin ja Leskisen kirjan lukeneena totean, ettei tuo puhtaasti "meripuolustuksellinen"  sijainti aivan pidä paikkansa. Stalin piti kuitenkin tästä sijainnista luoda Porkkalanniemen ja Naissaaren välille "Pohjolan Gibraltar"


Porkkalan toinen Komentaja Suhiasvili kirjoitti  16. Heinäkuuta Vuonna 1945, seuraavat tukikohdan päätehtävät:

1. Kaikenlaisten sotaoperaatioiden toteuttamiseksi Suomenlahdella ja erityisesti lahden sulkemiseksi sen kapeimmalla kohdalla tehokkaasti tykistöllä ja miinoilla.

2. Poliittisena painostusvälineenä "Suomen patrioottisten, fasististen ja sodanmielisten voimien lyömiseksi... Vaikuttaaksemme ristiriitoihin kaikkialla Suomessa ja Skandinavian maissa.

3. Kattavan ja tuhoavan raskaan tykistötulen suuntaamiseksi koko Helsingin alueelle.

Todettakoon, ettei näitä ollut määritellyt itse Suhiasvili, vaan hän oli saanut ne suoraan Moskovasta Neuvostoliiton korkeimmalta poliittiselta ja sotilaalliselta johdolta.


Kirjassa oli mielenkiintoinen juttu tuo Kapteeni Ivan Belovin "harkittu murha". Lyhyesti tiivistettynä Neuvostojohto painosti Suomea murhaajan etsimiseksi ja toivoi valtiollisen poliisin (VALPO) uudelleen organisointia, koska nykyinen oli "koneistoltaan kelvoton". Kun entisistä kommunisteista koostunut Valpo muodostui Suomessa, Neuvostoliiton vaateet Ivan Belovin murhan tutkimisesta ikäänkuin hävisivät tyystin.
Totta vai ei, kummallisesti tuo tapaus sijoittuu aikaan, (1945) jolloin valtiolliseen poliisin tuli paljon muutospaineita.

[BarkAtTheMoon]

No prkl. Jos pitää tähän sinänsä kummalliseen ajatusketjuun heittää ajatuksia, niin Suomen olisi pitänyt saada joka yksikkön helvetisti tulivoimaa, tällä tarkoitan konepistooleita ja konekiväärejä.
Muutos olisi ollut valtava jo sakujen rynnäkkökivääri olisi semmoisiin saatu. Jostain luin että itärintamalla 43 sakut jakoivat tiettyihin yksiköihin rynkyn esimallia MP43, ja nimenomaisesti näiden aseiden tulivoimalla pääsivät venäläisten motista pois joka sitten vakuutti että tehtiin MP44 eli STG44 eli ruskit kopioiden myös Kalashnikov. Jonkun jenkkien tutkimuksen mukaan tehokkain jalkaväen ase oli Irakissa kevyt konekiväri, siis nykysodassa ja vahingoissa viholliselle, eli käytännössä rynkyn muunnos...En ylläty, äärimmäinen tulivoma tilanteessa kun tilanteessa ratkaisee, arvelen ma

[Vaniljaihminen]

^ Tuo suuren tulivoiman doktriini on yhdysvaltalainen, ja se sopii ainoastaan maalle, jonka jokainen operaatio käydään loppumattomin ammuksin. Suomeen se ei yksinkertaisesti sovi ja siksi on parempi että koulutetaan joka kuti osumaan maaliinsa kuin se, että paahdetaan tuhansittain ammuksia yhden sissin perään, joka ei edes ole enää siellä minne ammutaan.

[simppali]

Joskus juteltiin näistä asioista, eli yksikin jostain tullut osuva luoti on konventionaalisessa sodassa pelottavampi, kuin tuhat sinne+tänne ammuskeltua rynkyn lipasta.

Vaikkapa jollain näistä;


https://www.shootingillustrated.com/articles/2018/9/2/top-5-budget-priced-50-bmg-rifles/

Simo Häyhän aiheuttama pelko ei perustunut siihen että mies ampuilisi Lahti/Salorannalla pitkin kuusten latvuksia, vaan yhteen luotiin.

[P]

Nyt puhutaan vuodesta 1955 Porkkalan luovutuksessa. Ei vuodesta 1944, josta aseteknologia oli laukannut vauhdilla. Ensimmäiset merimaaliohjukset olivat tulossa käyttöön.

Vuonna 1955 ollaan vielä kaukana, kaukana niistä ajoista kun RT vihdoin kävi vanhanaikaiseksi (1990-luku). Selitys on siis löydettävä muualta kuin asetekniikan kehitykstä. Tästäkin asiasta on muuten sitten turha jankata, koska en periksi tule antamaan milliäkään. Reservinupseerikurssi kun tuli suoritettua meripuolustuksen parissa. On meinaan jokin käsitys vuoden 1955 MTO:n suorituskyvystäkin.

https://en.m.wikipedia.org/wiki/KSShch

"Its GRAU designation is 4K32. It was sometimes referred to as P-1 or Strelka (Arrow). It was used in the 1950s and 1960s. The missile's NATO reporting name was SS-N-1 Scrubber. It was tested in 1953–1954 on the destroyer Bedovyy (Kildin-class) and entered service in 1955, being deployed on Kildin- and Krupnyy (later converted to Kanin)-class ships. "

https://en.m.wikipedia.org/wiki/KS-1_Komet

"The AS-1 is believed to have entered service in 1955, initially being deployed on the Tu-4 and later on the Tu-16KS 'Badger-B' strategic bomber, on two under-wing pylons. "

Kerrottiinko sinulle noista, sattumalta 1955 käyttööntulleista merimaaliohjuksista RUKissa? Ei taidettu kertoa? Ajallinen sattuma on vähän liikaa sattumaksi?

1955 oli Hrutshevin suojasääpolitiikka. Puhuttiin liennytyspolitiikasta. Ideana oli luopua tarpeettomaksi käyneestä Pirkkalasta ja saada USA luopumaan esim. Turkin tukikohdista, joista sitten nousi Kuuban kriisin syntytekijä, kun Turkkiin tuotuja ydinaseita NL:ton rajalla yritettiin "nokittaa" tuomalla ydinaseita Kuubaan...

Juu ei tarvitse toistaa. Kyllä minä tiedän/ymmärrän kertalukemisellakin. Porkkala EI ollut käynyt tarpeettomaksi, mutta siitä luovuttiin kuitenkin. Hyvä niin. Syyksi selitettiin virallisesti "suojasääpolitiikka".  Koska ei sitä ainakaan voi sillä perustella, että "Me ollaan Urkin kanssa hyviä kavereita ja saunassa sovittiin, että Porkkala luovutetaan". Ei tarvitse uudestaan jankata jostain suojasäästä, koska en siihen selitykseen usko. Jankkaamalla se asia ei muutu.

Se joka jankkaa on lie sinä. Ja tuo Urkkiteoria on taas vain sinun teoriasi ilman mitään historiallisia lähteitä. Vailla mitään tukea historiantutkimukselta, joka "jankkaa" lähteiden perusteella "suojasäästä".

[HDRisto]

^ Tuo suuren tulivoiman doktriini on yhdysvaltalainen, ja se sopii ainoastaan maalle, jonka jokainen operaatio käydään loppumattomin ammuksin. Suomeen se ei yksinkertaisesti sovi ja siksi on parempi että koulutetaan joka kuti osumaan maaliinsa kuin se, että paahdetaan tuhansittain ammuksia yhden sissin perään, joka ei edes ole enää siellä minne ammutaan.

Se että paahdetaan kaikilla aseilla niin paljon kuin pystytään, perustuu ajatukseen ettei vihulainen uskalla nostaa nuppiaan ampuakseen takaisin. Väitetään, että saadakseen 1 kpl VietCongeja hengiltä se vaati 50k luotia. Huoltojoukkojen pitää kyllä olla kunnossa ja hyvin ruodussa tuolla menetelmällä ja varastojen ehtymättömät.

[Ajatolloh]

Olen hieman eri mieltä panssarilaivoista; esimerkiksi Venäjän vanhat rannikkotykit pitivät Neuvostoliiton laivaston kaukana Helsingin rannoilta. Panssarilaivat olivat käytännössä hitaita tykkiasemia rannikolla. Ne toimivat jo pelkästään pelotteena Neuvostoliiton laivastolle.

Tuo on jälkikäteen keksittyjä selityksiä ja "tarpeita" noihin törsätylle rahalle ja resursseille. Nimittäin, rannikkoamme varjeli jo vuonna 1939 kattava kiinteiden rannikkopattereiden verkosto. Noita "kelluvia tykkiasemia" ei ainakaan siihen tarvittu minkään vertaa.

Esimerkki: Talvisodan ensimmäinen torjuntavoitto otettiin Hangon edustalla Russarön kiinteän patteriston toimesta. Neuvostolaivaston ylpeys Kirov aikoi tulla moukaroimaan Russarön maan tasalle luottaen vanhaan tietoon Russarön Betlehem-tykkien kantamasta. Tieto oli venäjänvallan aikuinen koska tykitkin olivat tsaarin tilaamia ja maksamia. Kirov kuvitteli, että sillä oli Russaröä pidempi kantama ja luonnollisesti Kirov ajatteli asettua sellaiselle etäisyydelle Russaröstä, että se pystyy itse ampumaan saarelle mutta saari ei ylety antamaan takaisin. Paha vaan, että suomalaiset olivat lisänneet Russarön pattereiden kantamaa. Kirov joutui vaikeuksiiin ja Russarön suoran tulen alle. Kirov seuralaisina olevine kaksine ohjusveneineen otti osumaa ja poistui häntä koipien välissä Tallinnaan korjattavaksi lopun sodan ajaksi. Panssarilaiva Ilmarinenkin lähti Turusta höyryämään "avuksi" kohti Hankoa ja taistelupaikka. Lienee turha sanoa, että siinä vaiheessa kun Ilmarinen oli ehtinyt skenelle liki puolivuorokautta myöhemmin, taistelu oli jo ajat sitten ollut ohi. Ilmarisesta ei ollut mitään hyötyä. Noin se suurinpiirtein aina sodan aikana noiden kanssa meni. Suurin apu noista lienee ollut Turun ilmatorjuntaan. Helvetin kallista ilmatorjuntaa muuten.

Panssarilaivojemme hankintasyistä on mainostettu, että ne hankittiin Ahvenanmaan vuoksi. En ole tutkinut, onko väitteessä järkeä. Ainakaan ne eivät Talvisodassa juuri Ahvenanmaalla oleskelleet. Sodan jälkeen Ahvenanmaan rannikkopuolustus ratkaistiin perustamalla liikkuva rannikkotykistö (MT-RT) Vaasaan.

[Perttu Ahonen]

Panssarilaivojen todellinen tarkoitus oli toimia maihinnousujen vastaisena tykistönä. Ei niillä varsinaista arvoa ollut meritaisteluissa, mutta saariston suojissa toimivana tykistönä niillä oli ihan perusteltu arvo.  Se on sitten toinen asia, ettei Puna-armeijan merijalkaväki tehnyt maihinnousua Porkkala-Ahvenanmaa väliselle alueelle, kenties siinä oli yhtenä syynä panssarilaivojen olemassaolo.  Itse en pidä lainkaan mahdottomana ajatuksena sitä, että Puna-armeijan merijalkaväki olisi yrittänyt suurta maihinnousua keväällä 1940 jos talvisota olisi jatkunut. Jos en ihan väärin ulkoa muista, niin sellainen oli ihan suunniteltu vaihtoehto Puna-armeijan taholta.

Mutta se on sitä jälkiviisautta sanoa, että samalla rahalla olisi saatu paljonkin hävittäjäkoneita tms. jolla olisi sitten käytännössä ollut suurempi vaikutus Suomen puolustamiseen. Aluepuolustukseen se Suomen puolustus tuohonkin aikaan perustui ja panssarilaivat edustivat merialueiden/rannikon puolustuksen osa-aluetta.

Tuohon aikaan oli vielä yleinen käsitys, että pommareita oli hävittäjien vaikea ampua alas ja suuria (taistelu)laivoja lähes mahdotonta upottaa. Lentoaseen merkitys paljastui sitten käytännön kokemusten myötä. Jälkiviisaana voisi sanoa, että Suomen olisi kannattanut satsata uusiin hävittäjäkoneisiin, taktisiin syöksypommittajiin ja kevyisiin torpedo/monitoimi pommittajiin.  Mutta mistäpä sen olisivat aikalaiset voineet tietää.

[Perttu Ahonen]

Kirov joutui vaikeuksiiin ja Russarön suoran tulen alle. Kirov seuralaisina olevine kaksine ohjusveneineen otti osumaa ja poistui häntä koipien välissä Tallinnaan korjattavaksi lopun sodan ajaksi. 

Neuvostoliiton Itämeren laivasto ei kuitenkaan ollut tuolloin vielä ihan niin kehittynyttä, että olisi omannut ohjusveneitä.  Sen sijaan Kirovin taisteluosastoon kuului hävittäjiä, jotka saivat ko. taistelussa myös osumaa. Kiron sai ainakin yhden raskaan patterin osuman konehuoneen kohdille ja osaston hävittäjät auttoivat hinausavulla sen korjattavaksi.

[Titus]

Panssarilaivojen sijasta hankittava kalusto ja sen ajanmukaisuus 1939-> ?

Laivat tilattiin 1927 ja laskettiin vesille -31.  1930 luvun alun lentokoneilla ei varmaankaan olisi tehnyt paljoakaan heti toisen maailmansodan alettua ?

Sama panssarivaunujen kohdalla, T-28 edustanut hyvää panssarimallia ennenkuin T-34 tuli ja sitä luonnollisista syistä tuskin olisi ollut kaupan.
Saksassa olisi ollut ensimmäisiä Panzer-versioita mutta sopivuus NL:n raskaita vaunuja vastaan ?

Merivoimille sukellusveneitä ? Mutta ketä/mitä vastaan ?

Eli jäljelle jäisi tykistö + sotilaiden kannettava varustus krh, kk etc. Ehkä tuo panssarilaiva pari on sittenkin ollut ihan hyvä hankinta pelotteena ja kokonaisuutena ajatellen.

Mitään mistään tietämättä pohdittuna... 

[Radio]

Kauneus on usein katsojan silmässä, uusien viimeistä tekniikkaa edustavien sotalaivojen hankinta kertoo meistä paljon, sama pätee hävittäjäkoneisiin. Tahtotila on vielä kansallisvaltion ylläpito.
Tsuhnaa pidetään vieläkin eräänä taistelukyvyltään ja hengeltään tehokkaimista sotakoneista.

[Beef Supreme]

Olen hieman eri mieltä panssarilaivoista; esimerkiksi Venäjän vanhat rannikkotykit pitivät Neuvostoliiton laivaston kaukana Helsingin rannoilta. Panssarilaivat olivat käytännössä hitaita tykkiasemia rannikolla. Ne toimivat jo pelkästään pelotteena Neuvostoliiton laivastolle.

Englanninkielisistä videoista kuulin panssarilaivojen olleen luokitukseltaan "coastal defence ship" eikä mikään taistelulaiva, kuten olen koko ikäni luullut.

[Golimar]

X

"Juuri tuollaiset ihmiset neuvottelivat Hitlerin kanssa", Venäjän presidentti lausui maansa sotilasjohdolle.
Venäjän presidentti Vladimir Putin syytti tiistaina Puolaa juutalaisvastaisuudesta ja natsidiktaattori Adolf Hitlerin kanssa vehkeilystä. Korkeimmalle sotilasjohdolle puolustusministeriössä pitämässään puheessa Putin iski lisää löylyä Venäjän ja Euroopan väliseen sanailuun.

X

Putin sanoi Puolan salaa liittoutuneen Hitlerin kanssa toisen maailmansodan aikana. Hän perusteli johtopäätöstään arkistodokumenteilla, joista asia hänen mukaansa selviää.

X

Putin sanoi sodanaikaisen puolalaissuurlähettilään luvanneen panna pystyyn patsas Hitlerille Varsovaan. Puhuessaan presidentti käytti myös alatyylistä ilmaisua, kun hän sanoi viittaavansa Puolan Saksan-suurlähettilään päiväkirjoihin.

– Hän osoitti täyttä solidaarisuutta Hitlerille tämän juutalaisvastaisissa näkemyksissään, Putin sanoi.

X

Putin myös parjasi tapoja, joilla hänen mukaansa pyritään pyyhkimään Neuvostoliiton voiton muisto maissa, jotka olivat aiemmin Moskovan vaikutusvallan alla.

– Juuri tuollaiset ihmiset neuvottelivat Hitlerin kanssa. Juuri tuollaiset ihmiset ovat nyt repimässä alas vapauttavien taistelijoiden muistomerkkejä, niiden puna-armeijan sotilaiden, jotka vapauttivat Euroopan ja eurooppalaiset natseilta, hän lausui.

X

Viime viikolla Putin syytti länsimaita ja Puolaa toisesta maailmansodasta viitaten natsi-Saksan kanssa tehtyihin sopimuksiin ennen sodan alkamista.

X

https://www.kaleva.fi/uutiset/ulkomaat/putin-kiihdyttaa-sanasotaa-euroopan-kanssa-syyttaa-puolaa-muun-muassa-hitlerin-kanssa-vehkeilysta/832625/

[Velmu]

Nykyisten sotahistorian "asiantuntijoiden" (esim. Oula Silvennoinen) mielestä Suomi ei jatkosodassa taistellut itsenäisyytensä puolesta, vaan oli valloittamassa maailmaa natsi-Suomena Saksan rinnalla. Sitä ei kiistä kukaan, etteikö Stalin olisi hyökännyt Suomeen talvisodan alkaessa tarkoituksenaan liittää Suomi Neuvostoliittoon Viron, Latvian ja Liettuan tavoin. Koska se ei onnistunutkaan, niin urheilutermein sanottuna Stalin otti aikalisän ennen seuraavaa ja lopullista hyökkäystä. Tätä aikalisää kutsutaan välirauhaksi.
Hitleriltä, joka oli aiemmin "myynyt" Suomen Stalinille, ei tietenkään jäänyt huomaamatta se kuinka hyvin suomalaiset pistivät kampoihin mahtavalle puna-armeijalle eikä sekään, että Suomi ei saanut mistään apua taisteluunsa. Hitlerin oli siksi helppoa kääntää kelkkansa ja houkutella Suomi liittolaisekseen Neuvostoliittoa vastaan ja osaksi Barbarossa-suunnitelmaa. Välirauhan aikana Hitler toistuvasti vaati Stalinia jättämään Suomen rauhaan ainakin vuodeksi. Molotov kävi Hitlerin luona marraskuussa 1940 vaatimassa, että Neuvostoliiton on saatava hoitaa Suomen asia loppuun. Hitler ei suostunut tähän.
Suomella oli tuolloin tasan kaksi vaihtoehtoa. Alistua Stalinin tahtoon ja menettää itsenäisyytensä tai suostua Saksan tarjoamaan aseapuun ja säilyttää mahdollisuus pysyä itsenäisenä ja tietysti oikaista talvisodan vääryydet. Saksan suurlähettiläs Blucher kuvasi Suomen tilannetta tuolloin osuvasti, eli "Suurvaltojen valtataistelussa pikkuvaltioiden vapaalla omalla päätösvallalla on kovin suppeat rajat. Suomi tempautui mukaan suurpolitiikan pyörteisiin niinkuin vuolas Suomen joki tempaa mukaansa ajopuun". 

[Ajatolloh]

Kerrottiinko sinulle noista, sattumalta 1955 käyttööntulleista merimaaliohjuksista RUKissa? Ei taidettu kertoa? Ajallinen sattuma on vähän liikaa sattumaksi?

Selitykset voi aina sovittaa ajallisiin sattumiin, varsinkin silloin kun selitykset sorvataan tarkoitushakuisesti.

Edelleenkin nokkela heittosi ei vastaa siihen kysymykseen, että jos kerran muka RT oli muuttunut vanhanaikaiseksi, miksi Suomenlahden etelärannikon linnakkeita ei romutettu samalla kun Porkkala luovutettiin?

Se joka jankkaa on lie sinä. Ja tuo Urkkiteoria on taas vain sinun teoriasi ilman mitään historiallisia lähteitä. Vailla mitään tukea historiantutkimukselta, joka "jankkaa" lähteiden perusteella "suojasäästä".

Lähteitä ei sillä historiankirjoituksellakaan ole tosiasiallisesti kuin yksi ja se on Hruštšovin neuvonantajineen tarjoama selitys.

Juu, kyseessä on ehkä jopa minun teoriani enkä tietenkään pysty sitä edes toteennäyttämään muuta kuin heittämällä ihmettelyä rattaisiin:

Miksipä juuri Porkkala, jos tarkoitus oli osoittaa Yhdysvalloille hyvää tahtoa? Eihän Suomi ollut Yhdysvalloille mikään erityisen merkittävä kumppani. Hyvää tahtoa olisi osoittanut paljon runsaammin esim. ottamalla Yhdysvalloille paljon merkittävämmän kumppanin kohteeksi. Japanilla on erityissuhde Yhdysvaltojen kanssa, mm. 1951 ensimmäistä kertaa ratifioitu kahdenkeskinen puolustussopimus (Anpo), joka on NATOakin kovempi sopimus. Hruštšovin olisi kannattanut lahjoittaa vaikka Kuriilien saaret japskeille takaisin. Muita vastaavia, paljon Porkkalaa merkityksellisempiä luovutuskohteitakin voi keksiä. Niitähän olisi ollut Itä-Eurooppa täynnä ja Aasiasta löytyy lisää.

Se nyt on kuitenkin tiedossa, että Kekkosen ja Hruštšovin ystävyyssuhde oli valtiopäänmiesten välillä aivan erityinen, se oli ilmeisesti aivan oikeasti kaverillinen ja herrat viihtyivät toistensa seurassa. Joskus takavuosina aiheesta tuli Kekkosta palvelleen adjutantin muistelmia ja hän kiinnitti huomiotani ensimmäistä kertaa tuohon Kekkosen erityissuhteeseen Hruštšovin kanssa.

Luonnollisesti suurvallan alueluovutusten ym. yhteydessä ei sovi hiiskua pihaustakaan siitä, että "tämä nyt tehdään näin koska me Urkki-veljen kanssa saunassa sovittiin näin".

Jos Hruštšov olisi keikkunut vallassa vähän pidempään, niin veikkaan että luovutettu Karjalakin olisi nykyään osa Suomea. Tosin itse toivoisin, että Kekkonen olisi löylyttänyt Petsamon takaisin. Osuus Jäämeren öljy- ja kaasuvaroista olisi sitä jotakin plus ympärivuotinen jäätön satama. Karjalan tapaisia rikkiammuttuja männiköitä parempaa löytyy kyllä ihan Suomestakin mutta Jäämerta vastaavia rikkauksia ei löydy.

[HDRisto]

"veikkaan että luovutettu Karjalakin olisi nykyään osa Suomea"
Saattaisi ollakin. Tarjottiinhan sitä Koivistollekin muttei kelvannut. Pari mahdollisuutta jotka ryssittiin.

[Ajatolloh]

Nykyisten sotahistorian "asiantuntijoiden" (esim. Oula Silvennoinen) mielestä Suomi ei jatkosodassa taistellut itsenäisyytensä puolesta, vaan oli valloittamassa maailmaa natsi-Suomena Saksan rinnalla. Sitä ei kiistä kukaan, etteikö Stalin olisi hyökännyt Suomeen talvisodan alkaessa tarkoituksenaan liittää Suomi Neuvostoliittoon Viron, Latvian ja Liettuan tavoin. Koska se ei onnistunutkaan, niin urheilutermein sanottuna Stalin otti aikalisän ennen seuraavaa ja lopullista hyökkäystä. Tätä aikalisää kutsutaan välirauhaksi.
Hitleriltä, joka oli aiemmin "myynyt" Suomen Stalinille, ei tietenkään jäänyt huomaamatta se kuinka hyvin suomalaiset pistivät kampoihin mahtavalle puna-armeijalle eikä sekään, että Suomi ei saanut mistään apua taisteluunsa. Hitlerin oli siksi helppoa kääntää kelkkansa ja houkutella Suomi liittolaisekseen Neuvostoliittoa vastaan ja osaksi Barbarossa-suunnitelmaa. Välirauhan aikana Hitler toistuvasti vaati Stalinia jättämään Suomen rauhaan ainakin vuodeksi. Molotov kävi Hitlerin luona marraskuussa 1940 vaatimassa, että Neuvostoliiton on saatava hoitaa Suomen asia loppuun. Hitler ei suostunut tähän.

Syy miksi Hitler ei antanut Molotoville enää lupaa hoidella Suomea johtui kahdesta seikasta.

Barbarossa oli jo Aatun suunnitelmissa. Toinen syy oli nikkeli. Nimittäin kesällä 1940 Reichswirtschaftsministerium oli toimittanut Aatulle raportin, että sodankäynnin kannalta strategisiin metalleihin kuuluva nikkeli loppuu paitsi jos saanti Petsamosta voidaan turvata ja saadaan käyntiin saksalaisvoimin. Paasikivihän kirjoitti muistelmissaan aika ison pätkän Petsamon kysymyksestä ja sillä osattiin myös diilata aika lailla neukkuja vastaan välirauhan aikana. Ilmeisesti se oli sitten varsin merkittävä syy, miksi saksalaiset tulivat varsin suurin joukoin pohjoiseen myöhemmin jatkosodassa ja myös estivät Talvisota II:n marraskuussa 1940.

[Ajatolloh]

"veikkaan että luovutettu Karjalakin olisi nykyään osa Suomea"
Saattaisi ollakin. Tarjottiinhan sitä Koivistollekin muttei kelvannut. Pari mahdollisuutta jotka ryssittiin.

Hyvä ettei Koivisto tarttunut täkyyn, koska se tarjous oli myrkyllinen. Mukana olisi tullut x miljoona ry**ää, joiden kanssa oltaisiin nyt kusessa aivan kuten Viro on nyt lirissä omiensa kanssa.

Hruštšovin aikana neukkulainen komento oli vielä voimissaan ja luonnollisesti luovutettu alue olisi ollut tyhjennettynä uusasukeista.

[Ajatolloh]

Kirov joutui vaikeuksiiin ja Russarön suoran tulen alle. Kirov seuralaisina olevine kaksine ohjusveneineen otti osumaa ja poistui häntä koipien välissä Tallinnaan korjattavaksi lopun sodan ajaksi. 

Neuvostoliiton Itämeren laivasto ei kuitenkaan ollut tuolloin vielä ihan niin kehittynyttä, että olisi omannut ohjusveneitä.  Sen sijaan Kirovin taisteluosastoon kuului hävittäjiä, jotka saivat ko. taistelussa myös osumaa. Kiron sai ainakin yhden raskaan patterin osuman konehuoneen kohdille ja osaston hävittäjät auttoivat hinausavulla sen korjattavaksi.

Aivan totta. Pahoittelut tuosta kirjoitusvirheestä, joka raskaan joulunvieton myöhäisinä hetkinä pääsi livahtamaan ajatuksen virtaan.

Pannaan nyt koko torjuntavoittoon johtaneen taistelun kuvaus (alunperin ilmestynyt Loviisan res.ups.kerhon sivuilla)
----
1.12.1939 – KIROV HYÖKKÄÄ RUSSARÖN LINNAKKEELLE

Tasan 80 vuotta sitten varhaisessa aamunkoitteessa Neuvostoliiton laivaston suuri ylpeys, risteilijä Kirov ja Gnevnyi-luokan hävittäjät Stremitelnyi sekä Smetlivyi lähestyivät hyökkäävänä osastona täydellä vauhdilla etelä-kaakosta kohti Russarön linnaketta, jossa oli sattumalta järeän patterin harjoitus käynnissä. Tunnistamisen jälkeen linnakkeella annettiin heti täysi taisteluhälytys.

Kirov oli 24 km:n etäisyydellä, kun vasemman jaoksen oikea tykki (234/50 Be) ampui ensimmäisen laukauksen klo 9:55. Kun muutama laukaus häirintätulta oli ammuttu Kirov käänsi oikean kylkensä kohti ja ampui Russarön linnaketta.
Kun Russarön patterin tuli oli peittävää aloitettiin vaikutusammunta 20 km:n etäisyydeltä. Se ammuttiin vasemmalla ja keskimmäisellä jaoksella – neljällä tykillä – ja kesti viisi minuuttia.

Molemminpuolisen vaikutustulen ampumisen aikana Kirov ja Stremitelnyi saivat Russarön linnakkeen 234 mm järeiden merikanuunoiden ampumista kranaateista pahoja vaurioita, joiden johdosta Kirov syttyi tuleen. Kirovin päällikön käskystä koko osasto kääntyi välittömästi savuverhon suojassa takaisin.Hyökkäävä neuvosto-osasto menetti taistelussa 17 miestä kaatuneina ja noin 30 haavoittuneina. Suomalaiset eivät kärsineet Russarön taistelussa henkilötappioita.

Kirovin ampumat 180 mm:n kranaatit olivat osuneet ensin Russarön eteläpuoleiseen rantaveteen ja tappoivat suuren määrän kalaa. Seuraavaat kranaatit tulivat pohjoispuoleiseen laiturin maastoon. Kranaattien aiheuttamat vauriot olivat pienet. Majakanvartijan tyhjä mökki tuhoutui ja linnakkeen laituri ja ruokala saivat vaurioita.
Taistelun jälkeen Russarön ruokalistalla oli viikon verran "molo-torskia" ja "silakkaa Kirovin tapaan".

Panssarilaivat Ilmarinen ja Väinämöinen olivat myös hälytetty ja matkalla kohti Hankoa, mutta vihollisosaston välittömän vetäytymisen vuoksi niillä ei ollut ollut mahdollisuuksia ottaa osaa taisteluun.

Venäläisarkistojen mukaan Kirov ja Stremitelnyi nilkuttivat kumpikin pahoin vaurioituneina suorinta reittiä Baltian rannikolle (Libau/Liepāja) ja ne jäivät telakoille korjattaviksi.

Talven-kevään aikana siirtokuntoon korjattu G-luokan hävittäjä Stremitelnyi matkasi loppukeväällä 4.5.-26.5.1940 Stalinin kanavan kautta Jäämerelle, jossa se liitettiin Pohjoiseen Laivastoon. Saksalaiset pommikoneet upottivat sen 20.7.1941 Poljarnyijn ulkopuolella.

G-luokan hävittäjä Smetlivyi, joka oli ainoa Russarön 1.12. taistelusta taistelukykyisenä selviytynyt alus, ajoi ja upposi suomalaisten laskemiin merimiinoihin Naissaaren edustalla 4.11.1941 toimiessaan Hangon evakuoinnin suoja-aluksena.

Risteilijä Kirov kyettiin korjaamaan vain osittaiseen kuntoon ja se toimi mm. Tallinnan evakuoinnin lippulaivana. Kirov upposi saksalaisten ilmahyökkäyksessä 4. huhtikuuta 1942. Alus kuitenkin nostettiin ja korjattiin jälleen osittaisesti vuoden 1943 aikana (Kronstadt), mutta täysikuntoisena taistelualuksena sen ura oli käytänössä jo ohi. Sotien jälkeen Kirov vaurioitui 17.10.1945 saksalaisen miinan räjähdyksestä lähtiessään Kronstadtista ja joutui jälleen korjattavaksi telakalle. Lopulta pahasti epäonninen alus kunnostettiin koulutusalukseksi ja se romutettiin helmikuussa 1974.

Hangon Rannikkopatteriston Russarön linnakkeen 234/50 Be (234 millimetrin 50 kaliiperin järeä merikanuuna mallia Bethlehem Steel) oli suomalainen nimitys yhdysvaltalaiselle kaliiperiltaan 234 millimetrin tykille, jonka valmistaja oli Bethlehem Steel Corporation.Suomalaisten tekemän parantelun johdosta tykkien suurin kantama oli 25,5 kilometriä. Teoreettinen tulinopeus oli 2 laukausta minuutissa ja käytännön tulinopeus 1,5 laukausta minuutissa. Täysmiehistö oli 3 aliupseeria ja 25 miestä.

Tykit oli alun perin 1910-luvulla tilattu Chilen laivastolle. Kauppa kuitenkin peruuntui, mutta 14 tykkiä saatiin myytyä Venäjälle Pietari Suuren merilinnoituksen tarpeisiin. Tykit toimitettiin vuonna 1915, ja ne saatiin sijoitettua linnakkeille vuoteen 1917 mennessä. Kuusi 234/50 Be:tä sijoitettiin Russaröhön, neljä Naissaareen ja neljä Viron rannikolla sijainneeseen Suurupiin.

Russarön 234/50 Be -patteri jäi Suomen itsenäistyttyä hyvään kuntoon, paitsi että venäläiset olivat hävittäneet tykkien osia. Suomi korjasi tykit ampumakuntoon 1920-luvun alussa. Russarön tykkien uudistus 1930-luvulla paransi aseiden kantamaa.

Tykit evakuoitiin linnakkeelta talvisodan jälkeen, sillä tykkiasemat jäivät Moskovan rauhassa määritetyn Neuvostoliiton vuokra-alueen sisäpuolelle.Kolme Be-tykkiä palautettiin jatkosodan aikana Russaröhön, kun neuvostoliittolaiset olivat poistuneet. 1960-luvulla loputkin tykit asennettiin takaisin.

Russarön linnakesaaren Bethlehem-patteri purettiin pois käytöstä 1983. Aseet ovat edelleen museoituina saarella.

Joulukuun 1. päivänä 1939 käydyllä lyhyellä, mutta menestyksekkäällä taistelulla oli suuri merkitys, kun itärajan puolustusasemissa samaan aikaan peräännyttiin viivyttäen. Russarön järeät tykit, aikansa strategiset aseet, osoittivat voimansa, eikä niitä enää uhmattu. Tästä eteenpäin ne tekivät sen mihin ne oli tarkoitettu: estivät yhteenoton pelkällä olemassaolollaan."

----

Risteilijä Kirov oli neuvostolaivaston 1936 valmistunut ylpeys. https://en.wikipedia.org/wiki/Soviet_cruiser_Kirov

Hävittäjät Stremitelnyi ja Smetlivyi olivat Tsaarin laivastoon 1900-luvun alussa rakennettuja Sokol-luokan hävittäjiä.

Loviisan res.ups.kerhon kirjoitukseen lisäisin vielä kohdan, että venäläiset eivät pelkästään varoneet Hangon edustan tykkejä. Venäläiset kyllä tiesivät, että suomalaisten RT-pattereiden tulisuoja kattoi koko Suomenlahden pohjoisrannikon ja käytännössä koko talvisodan punainen laivasto vältteli tekemästä lähempää tuttavuutta rannikkolinnakkeidemme kanssa paria pienempää insidenttiä lukuunottamatta. Talvisodassa rannikkotykistön ampuikin eniten Kannakselle tulitukea maataisteluihin. Luonnollisesti vain Kannaksen rintamalle ulottuvilta linnakkeilta.

Punalaivaston kunnioittava asenne ajanmukaista ja "top-notch" rannikkotykistöämme kohtaan jatkui myös jatkosodassa.

Mainittakoon, että netti on täynnä virheellistä paskaa mitä tulee meripuolustukseen ja erityisesti rannikkotykistöön. Eräässäkin englanninkielisessä saitissa, mitä äskettäin luin, väitettiin että Suomessa sen vuoksi rannikkotykistö roikkui pitkään mukana koska Pariisin rauhansopimus kielsi ohjukset. Väitettä on osoitettavissa roskaksi koska:

1. Miksi sitten Ruotsissa, jota ei taatusti sitonut minkäänlaiset Pariisin rauhansopimuksen velvoitteet, rannikkotykistö pidettiin voimissaan aina 1990-luvun alkuun asti, joilloin täsmäpommien aikakausi vihdoin lopetti kiinteiden tykkiasemien merkityksen? Ruotsissa on kaikenlisäksi omasta takaa MTO-ohjusten valmistustakin. Ei luulisi olleen minkäänlaista kiinnostusta ylläpitää rannikkotykkejä? Todellisuudessa ruotsalaiset ylläpitivät vähintään yhtä suorituskykyistä rannikkotykkien verkostoa rannikollaan kuin mitä meilläkin oli. Ruotsalaisten rantatykit saivat digitaaliset lentoratalaskimet 1960-luvulla aivan kuten omammekin ja taisipa olla niin, että Ruotsissa mm. lämpötähtäimet kuuluivat rannikkotykistön tulenjohdon vakiovarustukseen siitä johtuen että Ruotsi oli johtavia valtioita maailmassa lämpötähtäinten kehityksessä. (kiitos AGA:n)

2. Rannikkopuoluksessamme on tykkien ohella ollut meritorjuntaohjuksia täydentämässä puolustustamme. Ensimmäinen meritorjuntaohjuksemme totteli tyyppinimeä MtO 66 ja oli Neuvostoliitosta ostettu https://en.wikipedia.org/wiki/P-15_Termit  Joten se siitä teoriasta, että Pariisin rauhansopimus esti meitä hankkimasta ohjuksia rannikkopuolustukseemme.

[Ajatolloh]

Maailma on muuttunut täysin. Tykistöllä ei ole enää mahdollisuutta toimia kuin maaston peitossa ja sekin sillain, että ollaan oltu pitkään vahvasti maastoutuneina ja avataan helvetinmoinen tuli yllätettäessä ja sitten karkuun. Nää taktiikat on piruvie myöskin vihollisen hallussa, mutta hyöjkkäävän osapuolen on sitä paljon vaikeampi toteuttaa.

Tykistön tulevaisuus on panssarihaupitsien kaltasilla yksiköillä joilla ammutaan samaan kohteeseen esimerkiksi kolme kranaattia 15 sekunnissa eri lähtökulmilla kohteeseen ja ne putoavat samaan aikaan kohteeseen.
Siinä on sitten hetki aikaa siirtyä vaihtoasemaan vain kevyesti panssaroiduilla panssarihaupitseilla.

Yleinen harhakäsitys näistä Suomeen hankituista panssarihaupitseista on se, että ne ovat jotain turvallisia "linnoja".
Päivastoin, ne ovat vähän enemmän suojattuja raskaita kenttätykkejä, jotka ovat helppoja maaleja esimerkiksi singoilla varustuteille sissiryhmille.

Erittäin hyvä kuvaus modernille tykistölle asetettavista vaatimuksista! (Samalla herää tietysti ajattelevissa aivoissa pohdinta, muistaen että meillä lienee Euroopan suurin perinteinen vetotykkikalusto per armeijamme koko - että mikähän niiden perinteisten tykkien taisteluarvo on - ja millähän periaatteella niissä miehistö operoi sodan ankarina aikoina? Tuleeko niistä miestapattamoja...)

Tosiaan mitään panssarivaunuja ne Koreasta hankitut telatykit eivät ole. Kunhan tarjoavat miehistölle suojaa sirpaleilta. Eli jos tykistöpatterin asemiin tulee se pelätty vastaisku esim. raketinheittimien tai lentoaseen ampumilla raketeilla, niin miehistö selviäisi ehkä sirpalesuojassa hengissä.

Modernille tykistölle asetettavia vaatimuksia ovat nopea asemiinajo (alle 1 min), asemistalähtö (alle 30 sek) ja tosiaan nuo muut mainitsemasi asiat kuten nopea tulenavaus ja kyky ampua ryöppyjä erilaisin lähtökulmin ja ruudituksin. Tulitoimintakin mieluiten niin, että miehistön ei tarvitse sirpalesuojasta poistua.

Discovery Channelilla jo toistakymmentä vuotta sitten esitetty dokumentti kuvaa hyvin nykyaikaiselle tykistölle esitettyjä vaatimuksia. https://www.youtube.com/watch?v=Q6RqA94Xak8

[Ajatolloh]

No prkl. Jos pitää tähän sinänsä kummalliseen ajatusketjuun heittää ajatuksia, niin Suomen olisi pitänyt saada joka yksikkön helvetisti tulivoimaa, tällä tarkoitan konepistooleita ja konekiväärejä.
Muutos olisi ollut valtava jo sakujen rynnäkkökivääri olisi semmoisiin saatu. Jostain luin että itärintamalla 43 sakut jakoivat tiettyihin yksiköihin rynkyn esimallia MP43, ja nimenomaisesti näiden aseiden tulivoimalla pääsivät venäläisten motista pois joka sitten vakuutti että tehtiin MP44 eli STG44 eli ruskit kopioiden myös Kalashnikov. Jonkun jenkkien tutkimuksen mukaan tehokkain jalkaväen ase oli Irakissa kevyt konekiväri, siis nykysodassa ja vahingoissa viholliselle, eli käytännössä rynkyn muunnos...En ylläty, äärimmäinen tulivoma tilanteessa kun tilanteessa ratkaisee, arvelen ma

Jo ensimmäisestä maailmansodasta lähtien suurin osa sodan tappioista aiheutetaan epäsuoralla tulella. Siis sirpalekranaattia tykillä ja heittimillä, raketein, lentopommein ja mitä kaikki niitä perilletoimitustapoja nykyään onkaan.

En usko, että tilanne on muuttunut mihinkään edes Irakissa.