Sotahistoriaketju

[Nuivanlinna]

Itse olen päätynyt ajatukseen, että kenties Hitler ei olisi koskaan uskaltanutkaan hyökätä Neuvostoliittoon, ellei puna-armeijan tehottomuus olisi tullut hänelle selväksi talvisodassa.

Tässähän olisi uusi orjalaivojen terva.

[Oppilas]

En löytänyt muuta lähdettä, kuin wikipedian..

Arviot maihinnousun uhreista vaihtelevat. Yleisesti arvioidaan, että noin 7 500 liittoutuneiden sotilasta haavoittui ja noin 2 500 sotilasta kuoli maihinnousun ensimmäisenä päivänä. Tuoreet amerikkalaisen National D-Day Memorial Foundationin tutkimukset kuitenkin nostavat liittoutuneiden miestappiot 4 400 sotilaaseen. On mahdollista, että kuolleiden sotilaiden määrä nousee vielä tulevaisuudessa.

Saksan joukkojen tappioista Normandian maihinnousussa ei ole tarkkaa tietoa. Arvioiden mukaan loukkaantuneita tai kuolleita olisi 4 000–9 000.

1939  divisioona 122  hyökkäsi Suomussalmelle, NL:n divisioonan miesvahvuus oli n. 12.000  taistelut alkoivat alkoivat Siilasvuon johtamina,,käytännössä koko divisioona tapettiin,,, pelastajiksi lähetettiin toinen divisioona..jonka Suomalaiset tuhosivat lähes viimeistä miestä myöten...hehkutetaan Normandian maihin nousua....miksi ei Raatteen tietä...siellä kuoli 24.000 venäläistä ja 2800 Suomalaista.

Jokainen taistelu on tietenkin inhimillinen tragedia jokaiselle siihen osallistuvalle sotilaalle ( tietenkin heidän perheilleen myös)

Taisteluja tarkasteltaessa niiden syyt ja seuraukset ovat merkittävämmässä asemassa kuin kyseisen taistelun yksityiskohtaiset tapahtumat. Ns. "Body count" ei ole kovinkaan mielekäs tapa tarkastelulle yleensä

Neuvostoliiton Raatteen tie on suurelta osalta jäänyt pimentoon, koska taistelu tapahtui muun maailman näkökulmasta keskellä kaukaista korpea. Voitto Raatteen tiellä oli Suomen kansan henkisen jaksamisen kannalta merkittävä, mutta suuressa kuvassa sillä oli merkitystä lähinnä Suomelle, eikä siitä sodan jatkuessa suureen ääneen yksityiskohtia uutisoitu. Talvisodan jälkeen Neuvostoliitolla ei ollut mitään halua muistella kyseistä taistelua, Suomen välttäessä aiheen nostamista suuresti provosoivalla tavalla julkisuuteen.

Neuvostoliitossa ei kyseisiä tuhottuja divisioonia virallisesti edes tunnustettu tuhotuiksi, vaan kyseisillä numeroilla nimetyt divisioonat olivat Berliiniä valtaamassa aikanaan (tuhottujen tilalle perustettiin siis uudet)

Normandian maihinnousua pidetään alkusoittona Euroopan sotanäyttämön lopulliselle voitolle. Kiistämätön tosiasia on, että maihinnousulla länsiliittoutuneet saivat sillanpään mantereelle ja edetessään vapauttivat useita merkittäviä asutuskeskuksia ja valtioita miehittäjän saappaan alta.

Vaikka vainajia tuli vähemmän kuin Suomen korvessa, taisteluun johtaneet syyt ja ennen kaikkea sen seuraukset ovat huomattavasti merkityksellisempiä sodan lopputuloksen kannalta. Englannin kanaalin rantavaltioissa D-Day säilyy muistoissa, sitä juhlitaan näyttävästi näissä maissa sekä hyökkäykseen osallistuneissa muissa valtioissa. Tänä päivänäkin D-Day koskettaa valtavaa määrää ihmisiä ja valtioita.

Mikäli nyt karrikoi ja sanoo jopa aika rumasti: maailmassa on ollut sotia ja taisteluita, joissa julmetun moni ihminen on saanut surmansa, ilman, että niillä olisi isossa kuvassa juurikaan suurempaa merkitystä nykyihmiselle. Arkemme ei ole niistä kummoisemmaksi muuttunut. Näin tulee meidänkin sukupolvellemme käymään aikanaan; erilaisissa konflikteissa yms. nykyihmiset kärsivät, jopa kuolevat. Asioita uutisoidaan ja tarkastellaan tässä ja nyt.

Näistä uutisista ja tarkasteluista yms. silminnäkijöiden ja kokijoiden kertomuksista muodostuu dataa ja dokumentteja, joita tutkijat käyttävät vuosikymmenten ja -satojen kuluttua. Vasta tutkijat aikanaan voivat osoittaa meidän sukupolvemme kohtalonhetket punnitsemalla niihin johtaneiden syiden ja ennen kaikkea seurausten merkitystä kansakunnille ja ihmislajille. Muut konfliktit jäävät historian kirjoihin, mutta poikkeuksellisen suuret tai pienet tappiot nostavat ns. "Merkityksettömät" konfliktit Trivial Pursuitin kysymyskorteille ja sotahistoriasta kiinnostuneiden saunailtakeskusteluihin.

EDIT: nostettu lainaus viestin alkuun

[törö]

Mä olen lueskellut suomalaisien salattuja sähkeitä koskien erillisrauhan neuvottelemista FBI:n kääntäminä ja keskustelu on kuin Turhapuro-leffasta. Keskeisin aihe on ollut se, että viestien avaaminen oli liian vaikeaa.

https://ia801208.us.archive.org/9/items/FBISurveillanceFinland/FBI%20Surveillance-%20Finland.pdf

[Leostoa]

Olen tarkastellut viime aikoina intiaanien ja konfederaattien suhdessa USA:n sisällissodan ajoilta, ja löysin itseni jännästä "unohdetun tiedon" kaninkolosta. 

Sisällissodan aikaan konfederaatit puolustivat intiaanikulttuurien oikeutta maihinsa, ja yhteistyön lisäksi liittoutuivat halukkaiden intiaaniheimojen kanssa. Intiaanien maaoikeuksien kunnioittaminen ja liittovaltion aggressioiden vastustaminen heitä kohtaan näkyi jo ennen sisällissotaa, ja maaperä yhteistyölle natiivien kanssa oli suotuisa. Tässä asiassa oli etelällä jälleen kerran ristiriita pohjoisen kanssa, joka tunnetusti halusi mellestää intiaanit kuoliaaksi ja ottaa heidän maansa itselleen.

Vielä mielenkiintoisempaa on se, että etelän ja intiaanikulttuurien keskinäisen yhteisymmärryksen ja liittovaltion jenkkejä kohtaan tunnetun vihan ja epäluulon ilmapiirissä muhi visio intiaanikulttuurien yhdistymisestä konfederaatioon. Tämänkaltaiset visiot etenevät usein hitaasti, mutta sisällissodan alku kiihdytti tätä kehitystä kummasti ja liittolaissopimuksia tehtiin. Tämä visio uhkasi myös suoraan pohjoisen liittovaltiomiesten etuja ja heidän brutaaleja suunnitelmiaan intiaanien varalle. Spekuloisin kysymällä, onko tässä visiossa vain ristiriita pohjoisen ja etelän välillä joka tulehdutti välejä, vai peräti vaiettu lisäsyy sodalle. On huomattavaa että vision loppuunvieminen olisi tarkoittanut huomattavasti laajentunutta konfederaatiota, ja mikäli etelä olisi menestynyt sodassa, myös Yhdysvaltojen rakentumista valtioliittona jonka osana intiaanikulttuurit kukoistavat "villissä lännessä" 1900-luvullakin.

Jenkkien tulevaisuusvisiot intiaanien joukkotuhoineen toteutuivat, ja niihin verrattuna nuo konfederaattien visiot vaikuttavat hyvinkin miellyttäviltä ja reiluilta. Eipä siis ihme ettei jenkkien näkökulmasta vaihtoehtoisia visioita haluta muistella. Mielestäni nämä visiot ansaitsisivat kuitenkin muutakin kuin vain jonkinlaisen maininnan historiankirjan sivuilla. Se että etelä olisi pelastanut intiaanikulttuurit tuholta ja rakentanut heidän kanssaan yhteistä tulevaisuutta, ensin konfederaattien valtioliitossa ja myöhemmin epäilemättä osana yhdistettyjä Yhdysvaltoja, on ajatuksena hieno mutta liittovaltiomiesten ja jenkkipropagandan näkökulmasta ongelmallinen.

[Shemeikka]

Kun intiaaneista tuli puhe, muistui mieleeni taannoinen blogikirjoitukseni.

YHDYSVALTAIN ENSIMMÄINEN KOULUJOUKKOMURHA

Kouluammuskelut tai -joukkomurhat, joissa yksi tai useampi henkilö saapuu oppilaitokseen ja surmaa yhden tai useamman oppilaan ja koulun henkilökuntaan kuuluvan, tulivat yleiseen tietoisuuteen vuoden 1999 Columbine High Schoolin verilöylyn myötä. Tuolloin kaksi koulun oppilasta ampui 12 oppilasta ja opettajaa ennen kuin surmasivat itsensä.

Kouluverilöylyjen historia on kuitenkin pitempi; niitä on tapahtunut aiemminkin ja Suomessakin jo vuonna 1989 kiusattu 14-vuotias poika ampui Raumalla kaksi kiusaajansa. Koulusurmia on todennäköisesti tapahtunut niin kauan kuin kouluja on ollut, ainakin satoja ellei tuhansia vuosia vaikka ne ovatkin jo unohtuneet.

Ensimmäinen tunnettu koulujoukkomurha Amerikassa yli kymmenen vuotta ennen Yhdysvaltain itsenäistymistä. Oli käynnissä Lenape-intiaanien ja Britannian Pohjois-Amerikan siirtomaitten välinen sota nimeltä Pontiacin sota. Neljä Lenape- intianisoturia oli etsimässä valkoisia vihollisia ja 25.7.1764 he tapasivat tiellä nykyisen Greencastlen kaupungin ulkopuolella raskaana olevan naisen nimeltä Susan King Cunningham. Sotapolulla olevat neljä intiaania hakkasivat naisen hengiltä, skalpeerasivat hänet eli leikkasivat irti Cunninghamin päänahan ja kaivoivat syntymättömän sikiön naisen kohdusta veitsillään. Tämä ei kuitenkaan riittänyt, vaan intiaanit halusivat uusia uhreja.

Seuraavana päivänä 26.heinäkuuta 1764 neljä soturia saapuivat hirsiselle Enoch Brownin johtamalle koulurakennukselle ja tunkeutuivat sisään kesken koulupäivän. Koulumestari Enoch Brown vetosi intiaaneihin ja pyysi heitä säästämään lapset, mutta intiaanit eivät kuunnelleet. Enoch Brown ammuttiin ja skalpeerattiin. Koulussa oli 11 lasta ja neljä Lenape-soturia skalpeerasivat heidät ja sen jälkeen hakkasivat yhdeksän lasta hengiltä sotakirveillään. Kaksi päänahkansa menettänyttä lasta onnistui vammoistaan huolimatta pakenemaan ja pelastuivat.

Koululle myöhemmin saapuneet valkoiset hautasivat Enoch Brownin ja surmatut oppilaat mutta eivät unohtaneet tapahtunutta joukkomurhaa. Vuonna 1885 alue nimettiin Enoch Brownin puistoksi jonne pystytettiin joukkomurhan muistomerkki.

Kostoksi Enoch Brownin koulun verilöylystä Pennsylvanian lakia säätävä kokous määräsi intiaaneista tapporahan, joka maksettiin viranomaisille luovutettujen päänahkojen perusteella. Yli 10-vuotiaasta vihollisheimoon kuuluvasta miespuolisen intiaanin surmaamisesta maksettiin 134 dollaria ja vihollisheimoon kuuluvan intiaaninaisen tappamisesta maksettiin 50 dollaria.

http://asfalttikukka.blogspot.com/2018/04/yhdysvaltain-ensimmainen.html?m=1

[Mika]

Jos joku on kiinnostunut jatkosodan todelisuudesta, suosittelen luettevaksi Taavetti Heikkisen sotapäiväkirjaan pohjautuvaa kirjaa "Rintaman poliisi", jonka on vuonna 2017 toimittanut Jarmo Nieminen.  Itselläni on nyt 1/3  kirjaa luettuna, ja käsitys jatkosodan hyökkäysvaiheesta on koko lailla muuttunut.  Realistisuudessaan kerrassaan hieno ja historiallinen kirja.

[Supernuiva]

Itselläni on nyt 1/3  kirjaa luettuna, ja käsitys jatkosodan hyökkäysvaiheesta on koko lailla muuttunut. 

Olisiko mahdollista pyytää lyhyttä tiivistelmää, miten käsityksesi on muuttunut? Mikä vallitsevassa historianopetuksessa on väärin/pielessä?

[Mika]

Itselläni on nyt 1/3  kirjaa luettuna, ja käsitys jatkosodan hyökkäysvaiheesta on koko lailla muuttunut. 

Olisiko mahdollista pyytää lyhyttä tiivistelmää, miten käsityksesi on muuttunut? Mikä vallitsevassa historianopetuksessa on väärin/pielessä?

Historian opetuksessa ei varmaan mikään ole pielessä, mutta sodan raakuus konkretisoituu tällaisessa päiväkirjassa erittäin hyvin ja konkreettisesti. Itse olin mieltänyt aiemmin tuon hyökkäysvaiheen suomalaisten kannalta aika paljon helpommaksi.

[Velmu]

Jos syyt Suomen ajautumisesta jatkosotaan Saksan rinnalle kiinnostaa, niin avainteos on 1967 kuolleen Arvi Korhosen teos "Barbarossa-suunnitelma ja Suomi". Kirja julkaistiin vuonna 1961 ja perustuu dokumentteihin lähdeluetteloineen. Korhonen toimi sotien ajan Päämajassa keskeisissä tehtävissä ja oli sotilasarvoltaan majuri. Korhosen väitetään kehittäneen ns. ajopuuteorian Suomen jatkosotaan joutumisesta, mutta tosiasiassa tämän sanoi Saksan Suomessa oleva suurlähettiläs Blucher, kun suomalaiset kertoivat meidän haluavan vain olla rauhassa omissa oloissamme. Kirja loppuu Blucherin sanoihin:"Suurvaltojen valtataistelussa pikkuvaltioiden vapaalla omalla päätösvallalla on kovin suppeat rajat. Suomi tempautui suurpolitiikan pyörteisiin niinkuin vuolas Suomen joki tempaa mukaansa ajopuun".

[Vaniljaihminen]

Itselläni on nyt 1/3  kirjaa luettuna, ja käsitys jatkosodan hyökkäysvaiheesta on koko lailla muuttunut. 

Olisiko mahdollista pyytää lyhyttä tiivistelmää, miten käsityksesi on muuttunut? Mikä vallitsevassa historianopetuksessa on väärin/pielessä?

Historian opetuksessa ei varmaan mikään ole pielessä, mutta sodan raakuus konkretisoituu tällaisessa päiväkirjassa erittäin hyvin ja konkreettisesti. Itse olin mieltänyt aiemmin tuon hyökkäysvaiheen suomalaisten kannalta aika paljon helpommaksi.

Eniten silloin kyllä kaatui porukkaa, sen voi nähdä jopa sankarihautausmailla. Hyökkäysvaiheessa kuoli verrattain enemmän suomalaisia kuin mitä heitä kaatui talvisodassa tai vuoden 1944 taisteluissa.

Jatkosota on heikommin tunnettu eikä todellakaan riitä se että lukee tuntemattoman tai jotain yksittäistaistelijoiden kertomuksia. Ja jos ryhtyy lukemaan venäläisten versioita, niiden voi lähinnä todeta olevan aivan eri planeetalta. Mutta silloin kun joku Ohto Manninen päästetään itse tutkimaan venäläisiä arkistoja, silloin alkaa tulla hyvää dataa.

[Shemeikka]

Hyökkäysvaiheessa kuoli verrattain enemmän suomalaisia kuin mitä heitä kaatui talvisodassa tai vuoden 1944 taisteluissa.

Jostain on tarttunut päähäni tieto, että talvisodassa kaatui 23.000 suomalaista ja jatkosodan hyökkäysvaiheessa 1941 kaatui 28.000 suomalaista.

[Vaniljaihminen]

Laitetaan nyt tämäkin tänne.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006175399.html

Alla otteita:

"Mikä tässä johtopäätöksessä on niin vaikeaa, dosentti Nuorteva?"
Tulikivenkatkuinen kiistely suomalaisten SS-vapaaehtoisten edesottamuksista vuosina 1941–43 natsi-Saksan itärintamalla jatkuu.

Kansallisarkiston pääjohtajan Jussi Nuortevan avoimessa kirjeessä maanantaina ankaraan rumputuleen joutuneet everstit (evp) Kalle Liesinen ja Pekka Holopainen heittävät poleemisen käsikranaatin takaisin Nuortevalle.

Käynnissä on sotahistoriallisen Schutzstaffel-väännön neljäs erä.

Nuorteva määritteli maanantaisessa avoimessa kirjeessään "everstien astuneen tasajalkaa polkumiinaan".

---
Everstien mielestä Kansallisarkisto on astunut "syyllisiä kunnes toisin todistetaan" -tielle. He ilmoittavat pitäytyvänsä alkuperäisessä arviossaan. Everstit kysyvät:

"Kun kerran henkilöitä tutkitte ja leimaatte, niin ilmoittakaa nyt samalla, ketkä jo nimeämästänne joukosta eivät ole tietonne mukaan sotarikollisia. Vai ovatko syyttömiä ainoastaan vielä elävät ja miksi niin?"
----

SS-vapaaehtoisten omaiset ovat vaatineet 81:n henkilön allekirjoittamassa kirjeessä Kansallisarkistoa "oikaisemaan" selvityksessä esitetyt johtopäätökset, "jotka häpäisevät isiemme muiston ja aiheuttavat jatkuvaa mielipahaa paitsi elossa oleville iäkkäille vapaaehtoisille, myös vapaaehtoisten sekä sankarivainajien lähipiirille.

Kansallisarkisto vastasi Helsingin Sanomien mukaan, ettei oikaistavaa ole, mutta pahoitteli mielipahaa.

[Keza]

Olen tarkastellut viime aikoina intiaanien ja konfederaattien suhdessa USA:n sisällissodan ajoilta, ja löysin itseni jännästä "unohdetun tiedon" kaninkolosta. 

Sisällissodan aikaan konfederaatit puolustivat intiaanikulttuurien oikeutta maihinsa, ja yhteistyön lisäksi liittoutuivat halukkaiden intiaaniheimojen kanssa. Intiaanien maaoikeuksien kunnioittaminen ja liittovaltion aggressioiden vastustaminen heitä kohtaan näkyi jo ennen sisällissotaa, ja maaperä yhteistyölle natiivien kanssa oli suotuisa. Tässä asiassa oli etelällä jälleen kerran ristiriita pohjoisen kanssa, joka tunnetusti halusi mellestää intiaanit kuoliaaksi ja ottaa heidän maansa itselleen.

Vielä mielenkiintoisempaa on se, että etelän ja intiaanikulttuurien keskinäisen yhteisymmärryksen ja liittovaltion jenkkejä kohtaan tunnetun vihan ja epäluulon ilmapiirissä muhi visio intiaanikulttuurien yhdistymisestä konfederaatioon. Tämänkaltaiset visiot etenevät usein hitaasti, mutta sisällissodan alku kiihdytti tätä kehitystä kummasti ja liittolaissopimuksia tehtiin. Tämä visio uhkasi myös suoraan pohjoisen liittovaltiomiesten etuja ja heidän brutaaleja suunnitelmiaan intiaanien varalle. Spekuloisin kysymällä, onko tässä visiossa vain ristiriita pohjoisen ja etelän välillä joka tulehdutti välejä, vai peräti vaiettu lisäsyy sodalle. On huomattavaa että vision loppuunvieminen olisi tarkoittanut huomattavasti laajentunutta konfederaatiota, ja mikäli etelä olisi menestynyt sodassa, myös Yhdysvaltojen rakentumista valtioliittona jonka osana intiaanikulttuurit kukoistavat "villissä lännessä" 1900-luvullakin.

Jenkkien tulevaisuusvisiot intiaanien joukkotuhoineen toteutuivat, ja niihin verrattuna nuo konfederaattien visiot vaikuttavat hyvinkin miellyttäviltä ja reiluilta. Eipä siis ihme ettei jenkkien näkökulmasta vaihtoehtoisia visioita haluta muistella. Mielestäni nämä visiot ansaitsisivat kuitenkin muutakin kuin vain jonkinlaisen maininnan historiankirjan sivuilla. Se että etelä olisi pelastanut intiaanikulttuurit tuholta ja rakentanut heidän kanssaan yhteistä tulevaisuutta, ensin konfederaattien valtioliitossa ja myöhemmin epäilemättä osana yhdistettyjä Yhdysvaltoja, on ajatuksena hieno mutta liittovaltiomiesten ja jenkkipropagandan näkökulmasta ongelmallinen.

En oikein usko, että Konfederaatio aloitti sisällissodan intiaanit pelastaakseen vaan ihan säilyttääkseen oman yhteiskuntajärjestyksensä. Ennen sotaakin taisi intiaaniterritorioon suhtautumiseen vaikuttaa eniten yleispoliittiset laskelmat, eli pyrkimys hillitä siirtolaisten saapumista pohjoisiin osavaltioihin ja uusien, mitä todennäköisemmin ei-orjavaltioiden syntyminen myöhemmin Missisipin länsipuolelle, ihan vain oman asemansa turvatakseen.
Ja ihan käytännössä, melkein kaikki seminolit oli siirretty pois Floridasta, etelävaltio, Intiaaniterritorioon 1830-luvulla, osittain siksi, että olivat suojelleet karanneita neekeriorjia. Ja sisällissodan aikana ainoa Konfederaation (osa)valtio, jossa oli huomattava intiaaniväestö, oli käsittääkseni Texas, joka tosiaankaan ei kunnostautunut intiaanien oikeuksien tai maa-alueiden puolustajana.
Intiaaneista ja USAn sisällissodasta löytyy helposti tietoa googlaamalla, voi vaikka aloittaa https://en.wikipedia.org/wiki/Indian_Territory_in_the_American_Civil_War
https://en.wikipedia.org/wiki/Native_Americans_in_the_American_Civil_War
noista löytyy myös runsaasti lisälinkkejä, jos vaikka joku tietty heimo kiinnostaa.

[Keza]

Historian opetuksessa ei varmaan mikään ole pielessä, mutta sodan raakuus konkretisoituu tällaisessa päiväkirjassa erittäin hyvin ja konkreettisesti. Itse olin mieltänyt aiemmin tuon hyökkäysvaiheen suomalaisten kannalta aika paljon helpommaksi.

No venäläiset kyllä hallitsivat kk:den sijoittamisen ja kaivautumisen, olivat erittäin hyviä linnoittamaan ja naamiomaan asemansa. Lisäksi heidän joukkonsa olivat tulivoimaisia, joten ei ihme, että ei-mekanisoidulle hyökkääjälle tuli paljon tappioita.

[Vaniljaihminen]

Peter Jacksonin dokumentaari They Shall Not Grow Old (2018)

Kyseessä on ensimmäisen maailmansodan aikaisesta filmiaineistosta sekä veteraanien haastatteluista koottu, restauroitu, väritetty ja jälkiäänitetty elokuva. En tiedä onko Suomessa teoksesta edes uutisoitu, mutta kun sattumalta kuulin tästä, hankin sen katsottavakseni. Sopisi ilman muuta Docventuresiin, silläkin uhalla että elokuvaan liittyvässä studiokeskustelussa sekä somessa keskityttäisiin lähinnä vain kieltämään kaikki vähänkin armeijaan liittyvä.

Kauhea katsottava se toki on, erityisesti siitä syystä, että aitoa väkivaltaa ei elokuvissa muutoin nähdä. Mutta se ei olekaan teoksen kiintoisin pointti. Dokumentaari tarjoaa yllättäviä näkökulmia sotaan: se alun euforia jolla sotaan lähdettiin, joukkohenki jota voi kokea vain sodassa, se huumori jolla sotilaat pitivät yllä toverihenkeään. Ja se että kaikki kameran edessä olevat sotilaat saattoivat olla kuolleita muutaman minuutin kuluttua. Kaikkein yllättävintä nykykatsojalle saattaa kuitenkin olla vihollista kohtaan tunnetun vihan puuttuminen; vangittuja sotilaita kohdeltiin kuin kollegoja sillä kyseiseen sotaan lähdettiin täysin eri hengessä kuin toiseen maailmansotaan.

Peter Jackson sanoi haastattelussa, että sotilaat eivät tunteneet itsään uhreiksi, mutta hän kuitenkin sanoo heitä uhreiksi itse. Sotilaita kuoli todellisuudessa miljoonittain, mutta se että he eivät pitäneet itseään uhreina (päinvastoin kuin nykyiset identitaarit) herättää kysymyksen, kuka sitten on oikeasti uhri? Pateettisesta syystä pöyristynyt nykypäivän ääliö alkaa tämän dokumentin nähneelle lähinnä muistuttaa niitä ruumiiden kimpussa olevia rottia ja kärpäsiä, mitä ne rehellisesti sanottuna kyllä ovatkin.

[Shemeikka]

OT They shall not grow old

Katsomisen arvoinen. Siinä oli jännästi laitettu huuliltalukijat ottamaan selvää, mitä sotilaat sata vuotta vanhoissa mykkäfilmeissä sanovat. Näyttelijöitten lukemat repliikit lisättiin kuviin ja lopputulos toimii.

[Keza]

Peter Jacksonin dokumentaari They Shall Not Grow Old (2018)

Kyseessä on ensimmäisen maailmansodan aikaisesta filmiaineistosta sekä veteraanien haastatteluista koottu, restauroitu, väritetty ja jälkiäänitetty elokuva. En tiedä onko Suomessa teoksesta edes uutisoitu, mutta kun sattumalta kuulin tästä, hankin sen katsottavakseni. Sopisi ilman muuta Docventuresiin, silläkin uhalla että elokuvaan liittyvässä studiokeskustelussa sekä somessa keskityttäisiin lähinnä vain kieltämään kaikki vähänkin armeijaan liittyvä.

Kauhea katsottava se toki on, erityisesti siitä syystä, että aitoa väkivaltaa ei elokuvissa muutoin nähdä. Mutta se ei olekaan teoksen kiintoisin pointti. Dokumentaari tarjoaa yllättäviä näkökulmia sotaan: se alun euforia jolla sotaan lähdettiin, joukkohenki jota voi kokea vain sodassa, se huumori jolla sotilaat pitivät yllä toverihenkeään. Ja se että kaikki kameran edessä olevat sotilaat saattoivat olla kuolleita muutaman minuutin kuluttua. Kaikkein yllättävintä nykykatsojalle saattaa kuitenkin olla vihollista kohtaan tunnetun vihan puuttuminen; vangittuja sotilaita kohdeltiin kuin kollegoja sillä kyseiseen sotaan lähdettiin täysin eri hengessä kuin toiseen maailmansotaan.

Peter Jackson sanoi haastattelussa, että sotilaat eivät tunteneet itsään uhreiksi, mutta hän kuitenkin sanoo heitä uhreiksi itse. Sotilaita kuoli todellisuudessa miljoonittain, mutta se että he eivät pitäneet itseään uhreina (päinvastoin kuin nykyiset identitaarit) herättää kysymyksen, kuka sitten on oikeasti uhri? Pateettisesta syystä pöyristynyt nykypäivän ääliö alkaa tämän dokumentin nähneelle lähinnä muistuttaa niitä ruumiiden kimpussa olevia rottia ja kärpäsiä, mitä ne rehellisesti sanottuna kyllä ovatkin.

Ainakin oli teatterilevityksessä Hesassakin, oli tarkoitus käydä katsomassa, mutta aikataulut eivät antaneet periksi. Huomasin myös, että netti-Hesarissa oli elokuvasta arvostelukin, ingressin perusteella ainakin suht positiivinen.

Ekan suuren GB:tä aikoinaan tutkineena veteraanien asenne ei ole yllätys. Helvetin läpikäyminen loi voimakasta yhteenkuuluvaisuutta ja sotilaat tajusivat, että vihollissotilaat olivat käyneet läpi saman. Viha/halveksunta kohdistui lähinnä kotirintamalla rikastuneisiin ja osaan politikoista sekä osaan ylintä upseeristoa.

[Golimar]

Mielenkiintoinen idea, uutistenlukija kertoo WW II tapahtumista jokseenkin samoilla päivämäärillä kuin ne ovat aikanaan tapahtuneet.

https://www.youtube.com/channel/UCP1AejCL4DA7jYkZAELRhHQ/videos

[Vaniljaihminen]

Ainakin oli teatterilevityksessä Hesassakin, oli tarkoitus käydä katsomassa, mutta aikataulut eivät antaneet periksi. Huomasin myös, että netti-Hesarissa oli elokuvasta arvostelukin, ingressin perusteella ainakin suht positiivinen.

Ekan suuren GB:tä aikoinaan tutkineena veteraanien asenne ei ole yllätys. Helvetin läpikäyminen loi voimakasta yhteenkuuluvaisuutta ja sotilaat tajusivat, että vihollissotilaat olivat käyneet läpi saman. Viha/halveksunta kohdistui lähinnä kotirintamalla rikastuneisiin ja osaan politikoista sekä osaan ylintä upseeristoa.

Kyseisessä dokumentaarissa ei käsitellä historiallisia taustoja tai seurauksia, mutta eräs teos jota olen lukenut on aika mielenkiintoinen analyysi. Brian Bond: Britain's Two World Wars Against Germany - Myth Memory and the Distortions of Hindsight käsittelee sotaa myös sillä tasolla miten sitä on jälkeen päin kuvattu muun muassa populaarikulttuurissa. Erityisen kriittinen Bond on vasemmistolaista historioitsija Niall Fergusonia kohtaan (joka on jonkinlainen brittien oulasilvennoinen).

[Titus]

Tällainen lista sattui silmään etsiskellessäni yhtä kirjaa:

German World War II Memoires and Diaries

Persuaded by my good friend and after I have personally convinced myself how it is sometimes hard to find some first hand accounts or memoires I have decided to start making on this forum an on-going project about listing as many German World War 2 memoires and diaries as I can find. I start today ....

https://www.feldgrau.net/forum/viewtopic.php?t=15126


Ollut hakusessa saksalaisten (lähinnä itärintaman) kenraaleiden/johtajien päiväkirjakokoelma johon oli koottu useamman kenraalin muistiinpanoja ja päiväkirjoja omina osioinaan.
Luulen, että se on tehty noin -60-70-luvulla ja se on englannin kielinen.

[Random Walker]

Laitetaan tänne pari lukuvinkkiä.

WWI
Christopher Clark: Sleepwalkers. Kuvaa hyvin yksityiskohtaisesti miten WWI:eem jouduttiin. Kun Venäjä mobilisoi, Saksalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin aloittaa sota. Miten siihen päädyttiin on kirjassa selitetty hyvin dokumentoidusti. Syyllinen on kirjan mukaan Ranska, joka halusi kostaa vanhat tappiot ja saada menetetyt alueet takaisin.


WWII

Richard Overy: Why the Allies Won. Tuo hyvin esiin sodan taloudellista puolta sekä eräiden isojen päätösten taustoja.

[Jorma M.]

Laitetaan tänne pari lukuvinkkiä.

WWI
Christopher Clark: Sleepwalkers. Kuvaa hyvin yksityiskohtaisesti miten WWI:eem jouduttiin. Kun Venäjä mobilisoi, Saksalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin aloittaa sota. Miten siihen päädyttiin on kirjassa selitetty hyvin dokumentoidusti. Syyllinen on kirjan mukaan Ranska, joka halusi kostaa vanhat tappiot ja saada menetetyt alueet takaisin.


WWII

Richard Overy: Why the Allies Won. Tuo hyvin esiin sodan taloudellista puolta sekä eräiden isojen päätösten taustoja.

Luin itse tuon Sleepwalkersin. Olen itse mielestäni aika paljon lukenut, mutta nyt tuli vastaan harvinaisen hyvä todiste aiheesta "voittajat kirjoittavat historian". Clark perustelee ja todistaa hienosti.

Syylliset 1. maailmansotaan: 1) Ranska ja sen (juutalaisomisteiset) pankit, 2) Venäjä ja sen kansalliskiihkoisin osa (osa lehdistöä, armeijan johtoa, panslavisteja), 3) Serbia ja sen sotahullumpi puolisko.

Ajautujat: Iso-Britannian (Eli Englannin konservatiivipuolue, laivastointoilijat)

Nurkkaan ajetut: Itävalta-Unkarin saksankielinen osa, Saksa.

Kaikkein verenhimoisimmat ja vaikutusvaltaisimmat suunnittelijat: Ranskan presidentti Poincaré, Venäjän ulkoministeri (ja faktinen pääministeri) Sazonov. He tekivät kaikkensa jotta sota olisi syttynyt.


Suuri salaliitto (Clarkin kirjan perusteella) onnistui täysin. Se kuuluu: "Ranska ja Venäjä eivät voineet mitään kun sotahullu Saksa halusi välttämättä sodan." Ja koko maailma uskoo näin. Media sanoo näin. Koulujen historianopetus sanoo näin.

[Golimar]

Suomi oli akselivalta ja Suomessa oli keskitysleirejä.  x 100000000000000000000

Hitler's Scandinavia WW2 | TIK History Q&A 16
https://www.youtube.com/watch?v=GBww_7j4HI4&feature=youtu.be&t=1869

[Shemeikka]

Suomi oli akselivalta ja Suomessa oli keskitysleirejä.  x 100000000000000000000

Kyllä Suomessa oli keskitysleirejä. Ei mallia Auschwitz tai Sobibor mutta vankileirejä Itä-Karjalassa, joita vuoteen 1943 saakka kutsuttiin nimellä "keskitysleiri". Vuonna - 43 huhut saksalaisten keskitysleireistä alkoivat olla niin vahvoja, että suomalaisten keskitysleirien nimeksi muutettiin "siirtoleiri".

[Beef Supreme]

Juu, mitä noita häpeilemään. Joskus on kiva mainita ohimennen että kyllä, olimme Hitlerin liittolaismaa ja että tietysti epäluotettavat kansanosat piti eristää. Kiittäkää kaikesta toveri Dzugasvilia joka hyökkäsi Suomeen.

Tuben populääri"historia"kanavia on satoja. Ihan sama minkä kuvan ihmiset niistä saavat. Pahiksen leima sopii meille, venäläiset ja komukat spurdoilkoon kommenteissa.

[Vaniljaihminen]

Kommenteissa kyllä puolustetaan Suomea, joku amerikkalainen sanoo, että suomalaisten siirtoleirit olivat samoja kuin amerikkalaisten japanilaisille perustaman internointileirit. Toki Amerikassakin on näitä, joille on tarpeellista todistaa internointileirit rasistisiksi keskitysleireiksi. Sielläkin on omat oulasilvennoiset ja elinasanat ja miksei olisi kuten sivistysvaltioissa pitääkin olla(?). Ei amerikkalaisten sotahistoria puhdas ole, mutta liioittelut ja kaikki paatos ovat eri asia.

Keskitysleirejä, eli laitoksia joille suljettiin sotatoimialueen siviiliväestöä, käytettiin luullakseni ensimmäisen kerran buurisodassa. Sitä ennen siviilit varmaan jätettiin oman onnensa nojaan luonnon armoille.

[Veikko]

Suomi oli akselivalta ja Suomessa oli keskitysleirejä.  x 100000000000000000000

Kyllä Suomessa oli keskitysleirejä. Ei mallia Auschwitz tai Sobibor mutta vankileirejä Itä-Karjalassa, joita vuoteen 1943 saakka kutsuttiin nimellä "keskitysleiri". Vuonna - 43 huhut saksalaisten keskitysleireistä alkoivat olla niin vahvoja, että suomalaisten keskitysleirien nimeksi muutettiin "siirtoleiri".

Nimityksellä "keskitysleiri" ("concentration camp") on historiaa ainakin buurisotiin (1880-1902) asti, jolloin britit pistivät buureja (hyi hyi, kaikki paheksuvat vieläkin) - siis niitä, joita bantut (Bantuneekerit, kuten ennen sanottiin. Siis ne bantut, joitka tulivat Etelä-Afrikkaan vasta buurien jälkeen, mutta jotka katsotaan nykyisin ainoiksi Etelä-Afrikan laillisiksi hallitsijoiksi jonkun kumman perintöoikeuden - tai pelkän afrikkalaisen ihonvärioikeuden - mukaan) teurastavat nyt maailman taputtaessa karvaisia käsiään.

Keskitysleirillä tarkoitettiin aikaisemmin samoja asioita kuin internointileirillä tai rangaistusleirillä - tai millä tahansa leirillä, johon suljettiin siviilejä syystä tai toisesta - myöhemmin. Suomessa "keskitysleireillä" tarkoitettiin jatkosodan aikana lähinnä internointileirejä.

Nykyisin "keskitysleireillä" tarkoitetaan lähinnä natsien tuhoamisleirejä (Vernichtungslager, tai Todeslager), jotka olivat natsi-Saksassakin sentään hieman eri asia kuin heidän keskitysleirinsä (Konzentrationslager) olivat.

[Jorma M.]

Tää on tätä normaalia manipulaatiota. Tavallisia ihmisiä hypnotisoidaan kärsimään huonosta omatunnosta.

Suomessa oli keskitysleirejä, mutta niin oli kaikissa muissakin sotaa käyvissä maissa. Ja kymmeniä kertoja enemmän. Mutta ainoastaan Saksan ja Suomen leirejä kutsutaan "keskitysleireiksi". Muiden maiden leirejä ei mainita tai niitä kutsutaan vankileireiksi, työleireiksi jne. Lisäksi pitäisi huomioida kunkin maan yleinen tila. Suomessa kärsittiin yleisesti nälänhätää esim 1941-42. Tällöin ruokaa ei riittänyt siviileille eikä esim sairaaloihin tarpeeksi. Silloin oli vangeillakin surkeat oltavat. Ja varsinkin venäläisillä sotavangeilla.

[artti]

Google Mapsissa katsoo kannasta, jota rajaa Laatokka ja Suomenlahti, niin varsinkin Viipurin pohjoispuoli on järvien ja jokien sokkeloa. Se on helppo nähdä, että puna-armeija kasautui jokien penkoille ihmettelemään, että miten tästä päästään yli. Perojoki Talissa on 20-10 metriä leveä, mutta sekin on riittävän leveä ilman siltaa 40-luvun tekniikalla panssarivaunujen esteeksi.

https://www.google.com/maps/@60.7916807,28.8446473,14680m/data=!3m1!1e3

[-PPT-]

Nyt vasta minulle tuli tutuksi sellainen sodan ajan kenraali kuin Einar Vihma. Mielenkiintoinen elämäntarina. Hän kuoli kranaatinheitinkeskityksessä elokuussa 1944. Hänellä oli maine miehenä joka pisti itsensäkin likoon, mikä lopulta koitui hänen kohtaloksensa.

Toisaalta hänellä oli myös maine tapattajakenraalina. Jos hän olisi jäänyt eloon sodan jälkeen niin luultavasti hänet olisi haastettu oikeuteen ja tuomittu vankeuteen koskien karkureiden ja niskoittelijoiden teloituksia.

Jotenkin tuollaisesta tulee vahva jälkiviisastelun maku mieleen sillä sodan aikana ei vaan normaalit siviililait voi päteä.