Sotahistoriaketju

[AcastusKolya]

Nikolas, lakikorkeus on pommareilla epäoleellinen asia, koska sinne tekniseen lakikorkeuteen ei kannata mennä. Käytännössä pitäisi lentää kaasu täysin auki koko ajan, ja se taas syö lentomatkan. V. 1946 vakikäytössä olleilla pommareilla 11 km matka korkeus oli fantasiaa.

[AcastusKolya]

La-7:lla oli selvästi enemmän moottoriongelmia kuin samalla moottorilla varustetulla La-5FN:llä, olikohan aerodynaamisuuden takia liikaa karsittu jäähdytystä vai mikä.

Lähdettä tuohon väitteeseen? Itsellä luettuna MBI:n La-7 (tšekkiläinen kustantaja) , Gunstonin Encyclopedia of Russian Aircraft ja Gordonin & Hazanovin neukkukonekirja. Eikä Eric Brownkaan raportoinut ylikuumenemisesta Testing for Combatissa.

[Vaniljaihminen]

No torjuntataistelussa ehkä, mutta kyllä suomipoikakin 1941 tankeilla jyristeli pitkin Itä-Karjalan metsäteitä.
Ja kyllä venäläinen viitsi pst-kivääriä kantaa vielä 1944, 14,5 mm:n humahti T-26:n panssarin läpi kuin se olisi ollut paperia, kuten T-26 miehet pari kertaa neukkujalkaväkeen törmättyään huomasivat, sehän läpäisi Pz IV:nkin kylkipanssarin, siksi sakut alkoivat asentaa Schürzeneitä kylkien suojaksi. T-34:ää vastaan taas pst-kiväärillä ei tehnyt oikeastaan mitään.

Et nyt oikein ymmärtänyt, kyllä minä tiedän neukuilla oli pst:tä mutta meinaatko oikeasti että ne kantoivat niitä Kannaksellakin? Ne painaa helevetisti eikä sodassa aina mennä kirjan mukaan. Olisitko itse varustanut joka joukkueen PTRD:llä vaikka T-34:sia oli satoja ja vastustajalla harvoja tankkeja. Neukut keskittyivät nopeuteen Viipurin operaatiossa ja tuskin keskittyivät koko Armijan voimalla johonkin vickers-jahtiin.

[Nikolas]

Nikolas, lakikorkeus on pommareilla epäoleellinen asia, koska sinne tekniseen lakikorkeuteen ei kannata mennä. Käytännössä pitäisi lentää kaasu täysin auki koko ajan, ja se taas syö lentomatkan. V. 1946 vakikäytössä olleilla pommareilla 11 km matka korkeus oli fantasiaa.

Ok. Ilmeisesti pommituskorkeus oli enimmillään noin 6 km, ainakin Wikipedian artikkelin mukaan.

Mutta hävittäjäkoneisiin pätevät samat luonnonlait kuin pommikoneisiinkin. Niihin täytyy myös laittaa asekuormaa kyytiin, jotta tehtävän saa hoidettua, ja korkealla lentäminen kuluttaa myös torjuntahävittäjän polttoainetta. Siispä, jos pommikoneen todellinen lentokorkeus onkin 6 km, olisi torjuntahävittäjä suorituskyvyltään alimitoitettu, jos sen lakikorkeus olisi vain 6 km tai vähän päälle. Myös torjuntahävittäjän täytyy päästä siihen korkeuteen asekuormansa ja polttoaineensa kanssa.

[AcastusKolya]

Nikolas, käytännössä kaikkien sodan hävittäjien lakikorkeus oli täysin riittävä 6 km korkeuteen. Esimerkiksi P-39Q:n lakikorkeus huolimatta yksinopeusahtimesta oli 10 km luokkaa.

Ja nyt on sityten se juttu, että oletetaan v. 1946. Mitä Suomessa olisi sellaista, joka vaatisi strategista pommitusta? Edelleen se potentiaalinen vihollinen olisi NL, ja neukuilla ei ollut tarvetta käyttää suomalaiskohteisiin strategista ilmavoimaa. Huomaa, ettei vielä ollut sitä skenaariota, jossa Suomen ilmavoimien olisi tullut torjua sen ylilentäviä koneita matkalla neukkukohteisiin.

[Nikolas]

Ja nyt on sityten se juttu, että oletetaan v. 1946. Mitä Suomessa olisi sellaista, joka vaatisi strategista pommitusta?

Jos vihollisella on pommikoneita, ehkä ne keksii vaikka käyttääkin niitä. Vaikka Helsinkiä, Turkua, Mikkeliä ja ties mitä kohteita vastaan.

Pitäisikö torjuntahävittäjät mitoittaa joitain vihollisen hävittäjiä tai mahdollisia rynnäkkökoneita vastaan? Sellainen valinta vain korostaisi pommikoneiden käyttökelpoisuutta.

[AcastusKolya]

Mutta kun Suomen taistelukyky v. 1946 ei olisi ratkaisevasti heikentynyt, vaikka koko Helsinki oli pommitettu muusiksi. Suomi vs. esimerkiksi Saksa oli pomnitusherkkyyden suhteen ihan eri planeetalta. Ja vielä kerran: Neukuilla ei ollut v. 1946 kovinkaan kummoista strategista pommituskalustoakaan. Eikä ollut sitä moneen vuoteen sen jälkeenkään.

[Tabula Rasa]

Itse muistelisin että parhaassa kohtaa suomella oli 17kpl toimivia kaapattuja vaunuja joilla oli taisteluarvoa(pitkä ja lyhytputkisia t-34 sekä kv+isu). Jossain historiankirjassa oli puhetta suomen vanhentuneista renault ja vickers-vaunuista, että ne kaivettiin kasemateiksi kannakselle. Johto älysi että niistä ei vaunutaisteluissa olisi ollut mitään hyötyä.

Mitä tulee lentokonekisaan, niin heitä yllättäjiä idästä,

Mitsubishi A7M Reppu
Nakajima Ki-84

Ja oma ehdotukseni hankittavaksi propellikoneeksi:

Kyūshū J7W1 Shinden

[AcastusKolya]

Vickersit olisi kannattanut muuttaa viimeistään 1942 tykinvetäjiksi raskaalle tykistölle.

[BarkAtTheMoon]

...Suomi ei käyttänyt panssaridivisioonaa torjuntataisteluihin, Sturmeja toki jossakin määrin, ja se olisi ollut tarvittava reservi. Venäjän joukkojen loputon jauhaminen olisi voinut johtaa jopa Saksan armeijan vastaiskuun Pietaria kohti Sinimäkien/Narvan alueelta ja kilpajuoksu Berliiniin toki oli jo tuolloin tosiasia, joskin Pietari Venäjälle toiseksi tärkein kaupunki myös. Baltiassa oli kesällä 44 merkittävä Saksan armeijan osa, ja mm myöhemmin  Kuurimaalle jäänyt armeija vain osa tätä.

Kyllä Suomi panssaridivisioonan taistelukelpoisimpia osia käytti ja paljon, Vuosalmen taisteluiden lopulla sen Jääkäriprikaati oli varsin lopussa, kesäkuun alun hyvinkoulutetuista jääkäreistä ei enää ollut paljon jäljellä, valtaosa porukasta oli nuoria täydennysmiehiä ja prikaatin taisteluarvo sen mukainen. Panssaripataljoonathan olivat aivan surkeassa kunnossa, 10.6.44 niillä taisi olla yhtensä joukkueellinen  taistelukelpoisia vaunuja (2 T-34:ää ja 2 Klimiä, T-26:t ja Vickersit olivat auttamatta vanhentuneita) + 6 It-psv:a. Kesäsodan aikana saatiin jotain sotasaalisvaunuja lisää, parhaimmillaan saattoi olla noin psv-komppanian verran panssarivaunuja. Ei se koskaan ollut mikään suurvalta-armeijan panssaridivisioonan veroinen yhtymä, ennen taistelujakin käytännössä rynnäkkötykkipataljoona (n. 25 StuG:ia), Jääkäriprikaati (4 JääkP:aa), raskas Psto, PionP, ViestiP, huolto jne. Euroopassa taistellut keskiverto jenkki jalkaväkidivisioonakin oli paremmin aseistettu (yleensä sille oli alistettu PsvP (50+ psv) ja jos sille alistettu PstP oli SP tyyppiä, sillä oli lisäksi 36 panssaroitua pst-vaunua. Tykistöä oli 4 x enemmän

Käytössä toki oli osia, eikä meikäläinen panssaridivisioona tosiaan ollut verrattavissa moneen muuhun, mutta kuitenkin torjuntatataisteluissa meillä oli reservissä Saksalainen jv-divisioona sekä rynnäkkötykkiprikaati (myös Stugeja eli Sturmeja) jotka osallistuivat toki taisteluihin myös, tein joskus youtube-innostuksen aikana videon Suomen Sturmeista https://www.youtube.com/watch?v=UymjNJVNOJA, ja meillä oli operatiivisessa käytössä tosiaan vain 29 vaunua 59stä. Sakut siirtyivät Tali-Ihantalan kestettyä (joustavastikin )takaisin etelään ja Sinimäille.


Itse en allekirjoita missään vaiheessa semmoisia epäilyksiä, etteikö Suomen armeija olisi kestänyt Venäjän iskua kesällä 44, täysin käsittämätön toiminta (eli tieto tiedustelusta oli että Neuvostoliitto hyökkää eikä mitään tehty) pääesikunnalta oli tosiaan käsittämätöntä, mutta jos joukkoja olisi ajoissa siirretty Karjalan kannakselle olisi hyvin todennäköistä että Viipuri tuolloin olisi jäänyt Suomella vaikkakin vain vähäksi aikaa. Meillä oli Sturmien ohella panssarin torjuntaan käytössä panssarikauhuja-ja nyrkkejä, PAK-75 pst-tykkejä ja ilmavoimat kunnossa, osasto Kuhlmey jelppasi voimalla Immolasta. Etelässä Pietaria uhkasi edelleen toimintakykyinen Saksan armeija.

[dothefake]

Kun asiasta tiedätte paljon enemmän kuin minä, niin osaatteko sanoa, miksei sitä ammusvaraston hömelöä ammuttu?

[AcastusKolya]

Kun asiasta tiedätte paljon enemmän kuin minä, niin osaatteko sanoa, miksei sitä ammusvaraston hömelöä ammuttu?

Ammuttu paikan päällä vai sotaoikeudessa? Sotaoikeudessa olisi voinut olla tiukka paikka, sillä kyseinen hömelö noudatti ohjesääntöä.

[BarkAtTheMoon]

Kun asiasta tiedätte paljon enemmän kuin minä, niin osaatteko sanoa, miksei sitä ammusvaraston hömelöä ammuttu?

Se oli kuulemma oikasta puolueesta..

[dothefake]

Paikan päällä. Jos Viipuri olisi pidetty, niin tuskin olisi tullut rangaistusta ja ainakin sankari.

[Golimar]

En muista että yksikään koulutovereistani olisi ollut myötämielinen Neuvostoliitolle kun tuo sarja tuli TV:stä, kait ne kaikki oli  nazeja.

The Unknown War Ep5 The Defense of Stalingrad
https://www.youtube.com/watch?v=RC4fE6sm4r8

[AcastusKolya]

Hyvä kysymys. Onkohan selvitetty, että mitä kyseisen tyypin urakehitykseen kuului myöhemmin?

[Mok]

Itse en allekirjoita missään vaiheessa semmoisia epäilyksiä, etteikö Suomen armeija olisi kestänyt Venäjän iskua kesällä 44, täysin käsittämätön toiminta (eli tieto tiedustelusta oli että Neuvostoliitto hyökkää eikä mitään tehty) pääesikunnalta oli tosiaan käsittämätöntä, mutta jos joukkoja olisi ajoissa siirretty Karjalan kannakselle olisi hyvin todennäköistä että Viipuri tuolloin olisi jäänyt Suomella vaikkakin vain vähäksi aikaa. Meillä oli Sturmien ohella panssarin torjuntaan käytössä panssarikauhuja-ja nyrkkejä, PAK-75 pst-tykkejä ja ilmavoimat kunnossa, osasto Kuhlmey jelppasi voimalla Immolasta. Etelässä Pietaria uhkasi edelleen toimintakykyinen Saksan armeija.

Toisaalta, jos joukot ja kalusto olisi siirretty ennen NL:n suurhyökkäystä Kannakselle lähelle etulinjaa, ne olivat tuhoutuneet jo parin ekapäivän pommituksissa eikä tuoreita resursseja hyökkäyksen pysäyttämiseen myöhemmin enää olisi ollut.
Voimien siirto Kannakselle vasta hyökkäyksen alettua ei tietenkään ollut sodanjohdon ennakolta suunnittelemaa taktiikkaa, vaan pakkotilanteessa tehty operaatio, joka onnistui, kun NL ei saanut pommitettua/katkaistua rautateitä Laatokan takana.

[Kokoliha]

Kun asiasta tiedätte paljon enemmän kuin minä, niin osaatteko sanoa, miksei sitä ammusvaraston hömelöä ammuttu?

Kaiketi siksi, että "ylivoiman" edessä kapt Rautamaa suostui kuitenkin antamaan ammuksia ilman sitä kirjallista jakomääräystäkin, ennenkuin ammusten noutajat laskivat kp:llä läpi. Seinää vasten laittaminen myöhemmin olisi ollut hiukan kohtuutonta ottaen huomioon, että vielä Viipurin menettämisen jälkeenkin IV AK tykistökomentaja ev. Sippola nosti syytteitä asiasta, miksi ammusvarastosta oli luovutettu materiaalia ilman hänen lupaansa.... 
https://maanpuolustus.net/threads/viipuri-1944.2880/#post-95044

Hävittäjiin palatakseni: Ok, kuvitellaan asetelman yksinkertaistamiseksi, että suihkareita ei oltu vielä keksitty ja neukuillehan ne tulivatkin vasta 1950 -luvulla Mig-15 muodossa ja yllärinä jenkeillekin Koreassa.

Toki Yak-3 olisi ollut loistava koiratappelukone alle 5 km korkeuksiin dedikoituna (neukkujen taktista ilmatoimintaa vastaan), mutta

1) Jos neukuilla olisi tiedossa, että Suomen kalusto on vain Yak kolmosta, niin doktriinia olisi saatettu liian helposti sovittaa sen mukaiseksi. Olisihan Suomen pitänyt hankinnassaan varautua myös nopean ja korkealla lentävän B-29 tasoiseen teoreettiseen uhkaan, jonka torjuminen tai häiritseminen olisi ollut Yak-3:lle turhan haastava paikka kuten japsit huomasivat. Ja kyllä B-29:llä pommitettiin käsittääkseni 8km korkeuksista ja ylikin, joskaan ei sentään 11 km:sta. Neukuthan kopsasivat B-29:n ja tekivät siitä itselleen Tu-4:n.
Vaikka esmes Yak3:n teoreettinen lakikorkeus riittäisikin, niin B-29 korkeuksiin pääseminen kestäisi Yak3:lla (saati P-39:llä) aivan liian kauan eikä siellä sitten saisi kunnolla B-29:ää kiinnikään saati pystyisi hyökkäämään tehokkaasti.

2) Klimov VK-107:sta ei tainnut koskaan tulla luotettavaa moottoria etenkään Yak3:een eikä se potentiaalinsa loppuun puristettu  Klimov M-105kaan tainnut mikään kestävyyden ja luotettavuuden perikuva olla, vaikkakin huoltoystävällisempi.
Kokometallinen ja luotettavuudessaan Merlinin / DB605DC:n tasolle moottoroidulla VK-107:llä varustettu Yak-3 olisi ollut hyvä valinta, mutta sellaista ei ilmeisesti ollut eikä tullut.

[BarkAtTheMoon]

Itse en allekirjoita missään vaiheessa semmoisia epäilyksiä, etteikö Suomen armeija olisi kestänyt Venäjän iskua kesällä 44, täysin käsittämätön toiminta (eli tieto tiedustelusta oli että Neuvostoliitto hyökkää eikä mitään tehty) pääesikunnalta oli tosiaan käsittämätöntä, mutta jos joukkoja olisi ajoissa siirretty Karjalan kannakselle olisi hyvin todennäköistä että Viipuri tuolloin olisi jäänyt Suomella vaikkakin vain vähäksi aikaa. Meillä oli Sturmien ohella panssarin torjuntaan käytössä panssarikauhuja-ja nyrkkejä, PAK-75 pst-tykkejä ja ilmavoimat kunnossa, osasto Kuhlmey jelppasi voimalla Immolasta. Etelässä Pietaria uhkasi edelleen toimintakykyinen Saksan armeija.

Toisaalta, jos joukot ja kalusto olisi siirretty ennen NL:n suurhyökkäystä Kannakselle lähelle etulinjaa, ne olivat tuhoutuneet jo parin ekapäivän pommituksissa eikä tuoreita resursseja hyökkäyksen pysäyttämiseen myöhemmin enää olisi ollut.
Voimien siirto Kannakselle vasta hyökkäyksen alettua ei tietenkään ollut sodanjohdon ennakolta suunnittelemaa taktiikkaa, vaan pakkotilanteessa tehty operaatio, joka onnistui, kun NL ei saanut pommitettua/katkaistua rautateitä Laatokan takana.

En oikeastaan usko että asia olisi näin yksinkertainen, meidän joukot olisi ryhmitetty puolustukseen ja vaikka toki suuria tappioita olisi tullut vihollinen olisi hyökkäyksessä saanut niitä tappioita paljon raskaammin takkiinsa ja kuluttanut sen tärkeimpänsä eli hyökkäyskärjen. Puoluistusalue olisi ollut armeijallamme tuttu jo vuodesta 1917 Jos strateginen tilanne olisi ollut meikäläisillä divisioonan kokoisilla yksiköillä tiedossa merkitys olisi ollut (arvaus tietenkin) valtava, oikeasti en osaa edes arvata

[AcastusKolya]

Toisaalta, jos joukot ja kalusto olisi siirretty ennen NL:n suurhyökkäystä Kannakselle lähelle etulinjaa, ne olivat tuhoutuneet jo parin ekapäivän pommituksissa eikä tuoreita resursseja hyökkäyksen pysäyttämiseen myöhemmin enää olisi ollut.
Voimien siirto Kannakselle vasta hyökkäyksen alettua ei tietenkään ollut sodanjohdon ennakolta suunnittelemaa taktiikkaa, vaan pakkotilanteessa tehty operaatio, joka onnistui, kun NL ei saanut pommitettua/katkaistua rautateitä Laatokan takana.

Ei niitä heti etulinjan taakse pidäkään viedä, vaan hajautettuina sellaiselle etäisyydelle, johon tykistö ei yllä.

[Mok]

Itse en allekirjoita missään vaiheessa semmoisia epäilyksiä, etteikö Suomen armeija olisi kestänyt Venäjän iskua kesällä 44, täysin käsittämätön toiminta (eli tieto tiedustelusta oli että Neuvostoliitto hyökkää eikä mitään tehty) pääesikunnalta oli tosiaan käsittämätöntä, mutta jos joukkoja olisi ajoissa siirretty Karjalan kannakselle olisi hyvin todennäköistä että Viipuri tuolloin olisi jäänyt Suomella vaikkakin vain vähäksi aikaa. Meillä oli Sturmien ohella panssarin torjuntaan käytössä panssarikauhuja-ja nyrkkejä, PAK-75 pst-tykkejä ja ilmavoimat kunnossa, osasto Kuhlmey jelppasi voimalla Immolasta. Etelässä Pietaria uhkasi edelleen toimintakykyinen Saksan armeija.

Toisaalta, jos joukot ja kalusto olisi siirretty ennen NL:n suurhyökkäystä Kannakselle lähelle etulinjaa, ne olivat tuhoutuneet jo parin ekapäivän pommituksissa eikä tuoreita resursseja hyökkäyksen pysäyttämiseen myöhemmin enää olisi ollut.
Voimien siirto Kannakselle vasta hyökkäyksen alettua ei tietenkään ollut sodanjohdon ennakolta suunnittelemaa taktiikkaa, vaan pakkotilanteessa tehty operaatio, joka onnistui, kun NL ei saanut pommitettua/katkaistua rautateitä Laatokan takana.

En oikeastaan usko että asia olisi näin yksinkertainen, meidän joukot olisi ryhmitetty puolustukseen ja vaikka toki suuria tappioita olisi tullut vihollinen olisi hyökkäyksessä saanut niitä tappioita paljon raskaammin takkiinsa ja kuluttanut sen tärkeimpänsä eli hyökkäyskärjen. Puoluistusalue olisi ollut armeijallamme tuttu jo vuodesta 1917 Jos strateginen tilanne olisi ollut meikäläisillä divisioonan kokoisilla yksiköillä tiedossa merkitys olisi ollut (arvaus tietenkin) valtava, oikeasti en osaa edes arvata

Maasto Leningradin lähellä oli paljon helpompi NL:n panssarijoukoille kuin Viipuri-Kuparsaari-Taipalelinjan järvikapeikoissa.  Saksan panssareita eikä osasto Kuhlmayta olisi ollut vielä tukena. Ja olisiko edes Suomen tykistö onnistunut keskittämään tulta samalla lailla kuin nyt Tali-Ihantalassa.

[AcastusKolya]

Toki Yak-3 olisi ollut loistava koiratappelukone alle 5 km korkeuksiin dedikoituna (neukkujen taktista ilmatoimintaa vastaan), mutta

1) Jos neukuilla olisi tiedossa, että Suomen kalusto on vain Yak kolmosta, niin doktriinia olisi saatettu liian helposti sovittaa sen mukaiseksi. Olisihan Suomen pitänyt hankinnassaan varautua myös nopean ja korkealla lentävän B-29 tasoiseen teoreettiseen uhkaan, jonka torjuminen tai häiritseminen olisi ollut Yak-3:lle turhan haastava paikka kuten japsit huomasivat. Ja kyllä B-29:llä pommitettiin käsittääkseni 8km korkeuksista ja ylikin, joskaan ei sentään 11 km:sta. Neukuthan kopsasivat B-29:n ja tekivät siitä itselleen Tu-4:n.
Vaikka esmes Yak3:n teoreettinen lakikorkeus riittäisikin, niin B-29 korkeuksiin pääseminen kestäisi Yak3:lla (saati P-39:llä) aivan liian kauan eikä siellä sitten saisi kunnolla B-29:ää kiinnikään saati pystyisi hyökkäämään tehokkaasti.

2) Klimov VK-107:sta ei tainnut koskaan tulla luotettavaa moottoria etenkään Yak3:een eikä se potentiaalinsa loppuun puristettu  Klimov M-105kaan tainnut mikään kestävyyden ja luotettavuuden perikuva olla, vaikkakin huoltoystävällisempi.
Kokometallinen ja luotettavuudessaan Merlinin / DB605DC:n tasolle moottoroidulla VK-107:llä varustettu Yak-3 olisi ollut hyvä valinta, mutta sellaista ei ilmeisesti ollut eikä tullut.

1. Edelleen, taktista ilmatukea ei voinut antaa korkealta. Toiseksi, Suomella ei ollut juurikaan sellaisia kohteita, joita olisi edes kannattanut pommittaa aluepommituksina hevon kuusen korkealta. Vertailut Saksaan saatikka Japaniin ovat huonoja. Plus lisäksi neukkujen ilmatoimintadoktriiniin ei oikeastaan edes kuuluneet terroripommitukset samalla tavalla kuin jenkeillä ja briteillä. Suomeksi sanoen, sitä suurten korkeuksien (yli 8-9 km) toimintaa ei olisi tarvittu.

2. Se kokometallisuus ei ole mikään autuaaksitekevä asia. Esimerkiksi harjoituskone Pyry pelasi hyvin kelissä kuin kelissä. Se, että Myrsky meni vituralleen, ei ole puurakenteen syy sinällään, vaan huonontuneiden liimojen JA alimitoitetun rakenteen syy. On syytä tiedostaa, että tuon ajan Suomi ei ollut mikään puutekniikan johtava maa.

Klimovin kestävyydestä on hankalaa saada kunnon tietoja eli neukkujen omia kokemuksia. Meillähän ongelmana oli varaosien ja huoltokirjojen ym. puute. Ja eivät DB 605 tai Jumo 211F/J mitenkään lujan moottorin maineessa olleet meillä. Mercury, Pegasus, Cyclone ja Twin Wasp olivat ne kestävyyden ja luotettavuuden kingit meillä.

[Kokoliha]

^
Ok.
Oikeastaan, pudotetaan tuo Ta 152 pois listalta (ainakin H-malli paineistettuine ohjaamoineen). Ja jos tuo kuvitteellinen HX-potkurihävittäjähankinta olisikin puhtaasti markkamääräinen s.e. katsottaisiin montako konetta sillä saa, olisi kaiketi Yak-3 vahvoilla - edellyttäen, että vaneroinnit on viimeisen päälle kunnolla tehty ja Klimov 105 motteja tulee varalle kaupan päälle kelpo läjä. Neukuthan kun tekivät oikeastaan kaikkea massatuotantona, jossa tuotteiden elinkaaren ei odotettu olevan kuitenkaan pitkä.

Ja hävittäjän kyky tarvittaessa pelittää kunnolla myös esmes 7km korkeuksissakin (ja nousta nopeasti sinne asti) olisi kuitenkin kandidaatille mielestäni plussaa ja vihollisen (=neukkujen) pitäisi se huomioida. Ja onhan helposti saavutettava korkeusetu kuitenkin aina kova sana, vaikka itse tappelut tapahtuisi matalemmalla.

Suomen tarkoituksiin ja olosuhteisiin FW190 A-9 tai -10 olisi kaiketi siis myös ollut hyvä valinta, olihan niissä myös pilotin touhuja helpottava Kommandogerät, joskin en usko, että BMW801 2400hv:een viritettynä olisi koskaan päässyt samalle luotettavuuden tasolle kuin PW2800, vaikka germaaneilla ei olisikaan ollut ollut hypoteettisessa tilanteessa strategisista metalleista pulaa.

Edelleen olen F4U:n kannalla lähtien oletuksesta, että se kannuspyörä viritetään hiukan paremmin Suomen olosuhteisiin, vaikka se aavistuksen nopeutta veisikin.

Tai olisikohan F8F-1 Bearcat oikeastaan sittenkin paras vaihtoehto? Nopeudessa jää F4U-4:llekin ja toimintasäde on pienempi, mutta riittäisi Suomen olosuhteisiin. Nousunopeus olisi vähintäänkin samaa tasoa F4U-5:nkin kanssa ainakin alle 5-6 km ja selvästi ketterämpi.

Edit: No mikä olisi jäsen AK:n ehdotus Suomen seuraavaksi potkurihävittäjäksi -45/46 ?

[Keza]

La-7:lla oli selvästi enemmän moottoriongelmia kuin samalla moottorilla varustetulla La-5FN:llä, olikohan aerodynaamisuuden takia liikaa karsittu jäähdytystä vai mikä.

Lähdettä tuohon väitteeseen? Itsellä luettuna MBI:n La-7 (tšekkiläinen kustantaja) , Gunstonin Encyclopedia of Russian Aircraft ja Gordonin & Hazanovin neukkukonekirja. Eikä Eric Brownkaan raportoinut ylikuumenemisesta Testing for Combatissa.

Sivustolta, joka taitaa olla ollut kuollut jo joitakin vuosia, ainakin pitäjä, Lefevbre? aikoinaan valitteli, että aikapula alkoi käydä ylivoimaiseksi. "George" oli erittäin hyvin perillä neukkulekoista.

http://www.allaboutwarfare.com/forums/index.php?showtopic=1485&st=75
LA-5 tested by the Luftwaffe - what model?

...
George            240907, 03:42 PM

Moreover, M-82FN (Ash-82FN) installed on La-7 had another one and more important defect.
The army testing of La-7 discovered the shocking surpirse:
"Ash-82FN installed on La-7 should be considered as unreliable"
"The main defects of motor are following:
- stepped wear of cylinder liner and wear of piston rings
- excessive oil consumption because of wear of cylinder liners and the wear of oil-seal ring of supercharger shaft"
This problem was very important.
The percentage of defective La-7 was greatly more than La-5FN (29.3% instead of 19.5%).
Technicians have been forced to replace many cylinders and motors because of it.
The first opinion was that the reason of defect was the dust coming through new designed air intake pipe.
This pipe has been moved from upper position above the motor (La-5FN) to lower position into the wing (La-7).
Therefore La-7 have been equipped by dust filter.
But this improvement did not fix the problem.
Motors of a/c with filters also had the same defect.
The real reason was very complex and this defect has been eliminated only in Aug., 1945 after re-designing of cylinder liners.
There are the long technical report about the real reason of this defect in Mr. Serov's article.
Unfortunately, I can not show it here.
The stepped wear was also on La-5FN.
But this a/c had better cooling of motor (La-7 had more tight cowling than La-5FN to obtain higher speed).
So, Ash-82FN on La-5FN had longer time of normal service up to appearance of cylinder liner's wear.
Moreover, La-5FN had less life cycle (losses of La-5FN was more than La-7) and therefore this defect has not been found on La-5FN.

[Keza]

Et nyt oikein ymmärtänyt, kyllä minä tiedän neukuilla oli pst:tä mutta meinaatko oikeasti että ne kantoivat niitä Kannaksellakin? Ne painaa helevetisti eikä sodassa aina mennä kirjan mukaan. Olisitko itse varustanut joka joukkueen PTRD:llä vaikka T-34:sia oli satoja ja vastustajalla harvoja tankkeja. Neukut keskittyivät nopeuteen Viipurin operaatiossa ja tuskin keskittyivät koko Armijan voimalla johonkin vickers-jahtiin.

No kunnon stalinistisissa armeijoissa aseet pysyivät mukana paremmin kuin vaikka Suomen, aseen hukkaamisesta saattoi hyvinkin seurata jotain paljon pahempaa kuin esimiehen haukut. Ja muistaakseni ainakin Suulajärven seuduilla viivyttämään jätetyt T-26:t saivat neukkujv:n ilmestyttyä yllättävän nopeasti siiven tahtiin pst-kivääreiden luodeista reikiä, että joutuivat kiireesti irtautumaan.

[Keza]

Itse muistelisin että parhaassa kohtaa suomella oli 17kpl toimivia kaapattuja vaunuja joilla oli taisteluarvoa(pitkä ja lyhytputkisia t-34 sekä kv+isu). Jossain historiankirjassa oli puhetta suomen vanhentuneista renault ja vickers-vaunuista, että ne kaivettiin kasemateiksi kannakselle. Johto älysi että niistä ei vaunutaisteluissa olisi ollut mitään hyötyä.

Mitä tulee lentokonekisaan, niin heitä yllättäjiä idästä,

Mitsubishi A7M Reppu
Nakajima Ki-84

Ja oma ehdotukseni hankittavaksi propellikoneeksi:

Kyūshū J7W1 Shinden

Relluja kaivettiin kk-pesäkkeiksi Talvisodassa, Vikuja en muista kaivetun maahan. Japsien loppusodan valmistuslaatu oli kyllä aika sekundaa.

Shinden, yhdellä protolla pari lyhyttä lentoa, joissa ei edes vedetty landaleita sisään, siinä maailman kokemus ao koneesta, en ostaisi!
Ki-84 oli ok, kun kaikki toimi, mutta japsien loppupuolen koneisin ei oltu tehty edes korroosiosuojausta, kun laskivat, että kuitenkin tuhoutuu ennekuin korroosio alkaa haitata. Homaresta sai harvoin läheskään täyttä tehoa ulos, pääsyynä armeija, jonka idioottimainen kutsuntapolitiikka vei moottorien tekijät sitä mukaa kun aina uudet tekijät alkoivat oppi moottorin valmistamisen niksit.
Repun maine taitaa perustua enemmän Samurai kirjaan kuin faktoihin, ja Sakain, tai oikeammin Caidinin ja Sakain, kirja on mikä on. Caidin taisi kuulua ryhmään "ei pidä antaa faktojen häiritä hyvää kertomusta" kirjoittaja, vaikka luettavia kirjoja tuotti ja Samuraikin avasi ymmärrystä japanilaisten lentäjien elämään ja toimiin. Mutta kun Sakai ei nyt tainnut olla koulutettu koelentäjä eikä tainnut koskaan lentää Hellcatilla tai Mustangilla tai lentää Repulla simuloituja ilmataisteluja niitä vastaa Repulla, niin mihinkähän hän väitteensä perusti, oli tosin ottanut ainakin yhden matsin Hellcateja vastaan Zeroilla, mutta 630 km/t 6,5 km:ssa ei nyt aivan häikäisen 45 puolessavälissä tuotantoon tulevalle koneelle, yksi sarjatuotantokone taisi ehtiä valmiiksi, muilla oli tuotannossa, muilla oli 80-100 km/t ja paremmin nousevia potkurikoneita jo palvelukäytössäkin.

[Keza]

Hyvä kysymys. Onkohan selvitetty, että mitä kyseisen tyypin urakehitykseen kuului myöhemmin?

Jos Laatikainen pääsi kaikkien töppäilyjensä ja ryyppäämisensä jälkeenkin sodan jälkeen meidän ainoan armeijakunnan väliaikaiseksi komentajaksi, niin tuskin moinen pikku arviovirhe makasiinimiehen uraan paljon vaikutti.

[dothefake]

Voi vittu!

[Kokoliha]

Voi vittu!

Tarkoititko kenties Viipurin menetystä / sekoilua ammusvarastolla vaiko La-7:n tähtimoottorin kestävyyttä? 

[dothefake]

Asiaton purkaukseni kohdistui tuohon ammusvaraston avaamattomuuteen.