Sotahistoriaketju

[MiljonääriPlayboy]

Miljonääriplayboy: Se kumoutuu sillä, että ne käytännön sovellusten ruiskutussuhteet eivät olleet likikään sitä Kortongin vai mikä se kinglehemmo olikaan 0,6:1-suhdetta. Lisäksi ko. Kortonki väitti tuon 0,6:1-suhteen olevan jokin optimi. Ei ole. Juuri eilen luin Nacan raportin, jossa testattiin jopa suhdetta 1,5:1:een, joka antoi selvästi enemmän puhtia kuin se Kortongin ideaali.

Lukutaito, tuo ammoin unohdettu taiteenlaji.

niin siis nuo postaamani taulukot ovat nimenomaan niiden NACAn raporttien sisällöstä koostettu, eikä niiden data siis ole kindle-kirjailija Gordonin tuotosta.

.....+ ties kuinka monta viittausta NACAn kaavioihin. NACAn. Ei Greg Gordonin kaavioihin.

Eli myöskin se 0,6:1 perustui NACAn raportteihin, mutta sitä kyseistä testiä koskien:

Sadly, because the results were so good, the capacity of their test equipment was reached which prevented them from getting results with a 12.5:1 air fuel ratio and the higher water/fuel ratios.

Samoin kaikki se koostettu osuus pohjautui NACAn raportteihin, ja kooste oli itseasiassa otsikoitu näin:

Let us Sum up what we learned from the NACA Reports

Laita toki ihmeessä tuloksia näkyviin siitä raportista, jossa mennään tuon 0,6:1 suhteen yli. Tai laita vaikka kopio privaviestinä, jos ujostuttaa. Aihe kiinnostaa minua tämän ketjun ulkopuolellakin. Ja haluan todellakin nähdä miten kone toimii silloin, kun sinne ruiskutetaan 50%:ia ENEMMÄN vettä tai vesi-alkoholiseosta, kuin polttoainetta. Alkoi oikeasti kiinnostaa tällainen.

Tuo, että vedotaan "käytännön sovellukseen" kun puhutaan jostain spesifisestä aiheesta (vesiruiskutuksen vaikutus tehoon eri ruiskutussuhteilla + metanolin vaikutus), on kyllä ihan vtunmoinen riman alitus. Sama kuin sanoisi, että auton pakoputkisto on tehon kannalta optimaalinen tehtaan jäljiltä, tai että turboautoon ei saa yhtään lisää tehoa moottorinohjausta säätämällä -koska eihän se tehdas olisi jättänyt tehoa reserviin tai asentanut huonoa pakoputkistoa? "Käytännön sovellus." kuitenkin.

Ja mitä tulee siihen yhteen raporttiin, jota nyt en löydä: näin siitä yhden käyrän n. 15 vuotta sitten. En nähnyut silloin raportin otsikkoa tai numeroa, joten sen löytäminen vaatisi satojen sivujen läpi kahlaamista, vieläpä netissä. Ei tule tapahtumaan tämän ketjun takia.

Kuinka YLLÄTTÄVÄÄ. 
Ja kuinka kätevää. Ja tämä oli siis juuri se raportti, jossa havaitaan, että vesi toimii paremmin kuin vesi-metanoli noilla alhaisilla ruiskutussuhteilla? Ja jonka tulokset siis kumoavat ei yhden, vaan ainakin kaksi muuta NACAn raporttia? 

Tehdäänkö nyt kuitenkin niin, että ne seuraavat vastaukset tätä aihepiiriä koskien sisältävät sitten aina NACAn, tai vastaavan tason raporttia noiden "käytännön sovellus"-juttujen tueksi. Muuten tätä "keskustelua" on kokolailla turha jatkaa.

PS. minkäs takia muuten siinä "käytännön sovellus" lentsikassa sitten kuitenkin päädyttiin käyttämään vesi-metanoli-seosta, jos se vesi olisi kerran toiminut ihan yhtä hyvin, ellei jopa paremmin? Yhden vesipytyn ja linjan pitäminen sulana nyt ei ole konsti eikä mikään, pidettiinhän siellä pilottikin sulana jollain konstilla (sähkö tai lämpöä nesteistä)...

e:typo

[MiljonääriPlayboy]

Ja mitä tulee siihen yhteen raporttiin, jota nyt en löydä: näin siitä yhden käyrän n. 15 vuotta sitten. En nähnyut silloin raportin otsikkoa tai numeroa, joten sen löytäminen vaatisi satojen sivujen läpi kahlaamista, vieläpä netissä. Ei tule tapahtumaan tämän ketjun takia.

Aiiiivaaaan. Satojen sivujen kahlaamisen. No jospa kokeillaan nyt kuitenkin. Kuukkelin toinen osuma:

http://naca.central.cranfield.ac.uk/reports/1945/naca-wr-e-264.pdf

Sieltä "Figure 3". Ja toden totta, hyvin alhaisilla ruiskutussuhteilla (alle 0,25:1) pelkkä vesi tuottaa paremman väännön (eli sitä myöten myös tehon), kuin vesi-alkoholi. Siitä eteenpäin (eli siis myös 0,33:1 suhteella ) vesi-alkoholi tuottaa paremman väännön. Ero kasvaa kohtuu jyrkästi liikuttaessa kohti 0,6:1 suhdetta, vesi-alkoholiruiskutuksen eduksi.

Summary of results:

...

2. An increase in the coolant-fuel ratio from 0.2 to 0.4  was 2.5 times as effective in raising the knock-limited indicated mean effective pressure at a fuel-air ratio of 0.075 as an increase in the coolant-fuel ratio from 0.0 to 0.2  .

3. The indicated specific liquid consumption was less with coolant-fuel ratio of 0.4 than with power levels above a knock Limited indicated mean effective pressure of 225 pounds per square inch at engine speed of 2500rpm.

[Nikolas]

http://www.wwiiaircraftperformance.org/me262/RAE-german-jets.pdf

Tuosta muuten näkee, miten surkea nousukyky oli Me 262:lla.

Ei suorastaan surkea, paitsi verrattuna nykyaikaisiin koneisiin. P-38 oli kumminkin selkeästi nousukyvyltään parempi.

Pitää muistaa, mikä rooli Me 262:lla oli: Sen piti yhyttää pommikonelaivue, tuhota monta vihollisen konetta ja palata kentälle. Tarkoitus ei ollut jäädä kisaamaan hävittäjien kanssa vaan karistaa ne suuremman lentonopeuden avulla.

Albert Speer, then Minister of Armaments and War Production, in his memoirs claimed Hitler originally had blocked mass production of the Me 262, before agreeing in early 1944. Hitler rejected arguments the aircraft would be more effective as a fighter against the Allied bombers destroying large parts of Germany, and wanted it as a bomber for revenge attacks. According to Speer, Hitler felt its superior speed compared to other fighters of the era meant it could not be attacked, and so preferred it for high altitude straight flying.

• Messerschmitt Me 262 Wikipedia

Ta 152 olisi ollut kova rakkine, mutta ilmeisesti alle 100 kpl ehdittiin valmistaa. Samoin Do 335 jota valmistettiin vain 37 kpl.

[Jaska Pankkaaja]

Vai kuka olisi ennustanut 1800-luvun lopulla mitä kaikkea maailmanpolitiikassa tapahtuisi seuraavalla vuosisadalla?

1800-luvun lopussa seuraavan vuosisadan maailmanpolitiikka oli kyllä nähtävissä: sotia kuten 1800-luvulla, uusia aatteita jotka sitten kylläkin failasivat, USAn nousu maailmanmahdiksi, vanhojen imperiumien romahdus ja ehkäpä uusien muodostuminen, erityisesti Saksan ja Japanin tapauksissa, ja se että tekninen ja tieteellinen kehitys jatkuu ja jopa kiihtyy. Ensimmäinen maailman sota oli vieläpä aika pitkälti suunniteltu etukäteen..

[Leostoa]

Vai kuka olisi ennustanut 1800-luvun lopulla mitä kaikkea maailmanpolitiikassa tapahtuisi seuraavalla vuosisadalla?

1800-luvun lopussa seuraavan vuosisadan maailmanpolitiikka oli kyllä nähtävissä: sotia kuten 1800-luvulla, uusia aatteita jotka sitten kylläkin failasivat, USAn nousu maailmanmahdiksi, vanhojen imperiumien romahdus ja ehkäpä uusien muodostuminen, erityisesti Saksan ja Japanin tapauksissa, ja se että tekninen ja tieteellinen kehitys jatkuu ja jopa kiihtyy. Ensimmäinen maailman sota oli vieläpä aika pitkälti suunniteltu etukäteen..

Nyt täytyy esittää eriävä näkemys. Bismarck loi Eurooppaan tasapainojärjestelmän joka ylläpiti rauhantilaa Euroopassa 1871 alkaen (pl. Venäjä, joka on aina poikkeus). Tämä rauha oli lähes yhtä pitkä kuin v. 1945 jälkeen alkanut rauha ja päättyi samaten balkanilla käytäviin sotiin. Rauha nojasi bismarckilaiseen nationalistiseen politiikkaan, ja Bismarckin tukena oli Saksan keisarikunnan keisari Vilhelm I. Ennen Vilhelm I seuraajaa aikansa vedonlyöjä olisi hyvinkin voinut lyödä vetoa sen puolesta että valtioiden välinen rauha ainakin suurimmassa osassa Eurooppaa tulee kestämään myös 1900-luvulla. Balkanin sota ei ollut samanlainen uhka maailmanrauhalle Bismarckin joustavan diplomaattisessa järjestelmässä kuin mitä se tuli olemaan hänen lähdettyään, uuden keisarin politiikan seurauksena.

Keisari Vilhelm II oli kuitenkin kokematon ja kunnianhimoinen, sysäsi sivuun Bismarckin ja avasi tien kenraaleille ja militaristeille jotka suosivat imperialismia nationalismin sijaan. He alkoivat pyörittää valtakuntaa kohti sotaa, vaikkakaan eivät samanlaisella röyhkeydellä kuin natsit myöhemmin. Balkanin konfliktin yhteydessä keisarin toiveet ja käskyt jopa sivuutettiin, I WW:n suunnitelmiin keisarilla oli näkemyksiä jotka sivuutettiin myös. (No kuten jankkaaja sanoi, sota oli suunniteltu etukäteen, sehän oli kenraalien työ. Keisarin sivuuttaminen sodankäynnin osalta oli ymmärrettävää, hän ei tuntunut tajuavan miten Entente Cordiale-sopimus toimii Venäjän, Ranskan ja Englannin välillä, hän kuvitteli että Saksa voisi käydä erillissotaa Venäjää vastaan ilman että lännessä täytyisi sotia.)

Joskus maailmanhistoria on kiinni yhdestä miehestä. Väitän että se oli nyt kiinni Saksan keisari Vilhelm II:sta. Jos nationalismia olisi pidetty ohjenuorana, eli jos uusi keisari olisi edellisen tavoin luottanut Bismarckin visioon ja osaamiseen, olisi 1900-luku näyttäytynyt Euroopassa paljolti rauhan vuosisatana ja valtioiden politiikan keskiössä olisivat olleet sisäisten, eripuraa aiheuttavien asioiden ratkaiseminen. Edellytyksenä tietysti että Bismarckin jälkeenkin hänen nationalistisen visionsa viitoittamat päättäjät olisivat sijoittuneet poliitiikassa kenraalien ja militaristien yläpuolelle, mikä vaati keisarin tuen. Nähdäkseni nationalistinen rauha oli paitsi loistava saavutus Bismarckilta, myös tulevaisuutta ajatellen mahdollisuus joka hukattiin, sen myötä alkoivat vyöryä tapahtumat jotka saivat päätöksensä väliaikaisesti v. 1918 ja lopullisesti v. 1945.

Huomautettakoon kuitenkin että sotien ja hieman hallitsemattoman kehityksen myötä eräät valtiot kuten Suomi saivat mahdollisuuden myös irtautua imperiumien ikeestä. Nationalistisesta näkökulmasta katsottuna tilanne on Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen erittäin hyvä, ja rauhaa voi myös luonnehtia nationalistiseksi. Haasteita toki on (Brysselin liittovaltiohanke ja globalistien imperiumihanke lännessä, Venäjän federaation imperialismi idässä). Tulevain vuosisatain rauhan haasteista suurin lienee Euroopassa valtioiden sisäinen kehitys, haittamaahanmuuton myötä esim. islamilainen separatismi joka voi lopulta ilmaantua esim. Ranskaan ja Belgiaan, Ruotsiinkin. Rauhan edellytyksenä näkisin edelleen nojautumisen nationalistisiin arvoihin ja kansakuntia heikentävien globalististen sekä imperialististen voimien vastustamisen. 


Tämä ja edellinen viesti siirretty persumöläytysketjusta.

[MiljonääriPlayboy]

BF109K, P-51D, jäkätystä vesi- ja vesi-metanoliruiskutuksesta, NACAn raporteista ja saksalaisten käyttämistä polttoaineista ja niiden saatavuudesta:


Why was the BF109K faster than the P51D? MW 50!

En ota kantaa tietojen paikkaansa pitävyyteen, koska YouTube.


Edit: muokkasin linkin kivemmaksi

[Supernuiva]

Vai kuka olisi ennustanut 1800-luvun lopulla mitä kaikkea maailmanpolitiikassa tapahtuisi seuraavalla vuosisadalla?

1800-luvun lopussa seuraavan vuosisadan maailmanpolitiikka oli kyllä nähtävissä: sotia kuten 1800-luvulla, uusia aatteita jotka sitten kylläkin failasivat, USAn nousu maailmanmahdiksi, vanhojen imperiumien romahdus ja ehkäpä uusien muodostuminen, erityisesti Saksan ja Japanin tapauksissa, ja se että tekninen ja tieteellinen kehitys jatkuu ja jopa kiihtyy. Ensimmäinen maailman sota oli vieläpä aika pitkälti suunniteltu etukäteen..

Kauppasotiin liittyvä "kipuilu" taitaa juontaa juurensa osin siihen, että USA:n mahti on vähitellen heikkenemässä. Jollain aikavälillä Kiina nousee taas maailmanmahdiksi, jota se oli ennen taantumistaan.

[AcastusKolya]

Miljonääriplayboy: https://ntrs.nasa.gov/archive/nasa/casi.ntrs.nasa.gov/19930091835.pdf

[MiljonääriPlayboy]

Miljonääriplayboy: https://ntrs.nasa.gov/archive/nasa/casi.ntrs.nasa.gov/19930091835.pdf

Whoa, tänks!

Siinäpä oli mielenkiintoinen raportti! Pakko myöntää, en olisi ikipäivänä lyönyt rahojani likoon 1:1 tai 1.5:1 ruiskutussuhteiden puolesta (siinä mielessä, että ne koneet edes kävisivät)! Miten jumankauta ne moottorit edes käyvät? Onpa harmi, ettei tuossakaan ole suoraan vertailukelpoista dataa 1.5:1 ja vaikkapa 0.4:1 ruiskutussuhteiden välillä, ellei sitten halua lähteä tekemään jotain epämääräisiä ekstrapolointeja 0.5:1 tulosten avulla (vai oletko löytänyt suoraan vertailukelpoista dataa jostain?). Ja harmi, että ne 0.4:1 ja 0.6:1 testit jäivät myös tyngiksi. Mutta laihalla seoksella 251%:n lisäys tehoon (1.5:1), onhan sitä jo siinä. Vaikka tosin kyllä järkevät limiitit ruiskutussuhteissa on jo öljyn vettymisestä (30%!!) päätellen ohitettu aikapäiviä sitten. Samoin (knock limited) ahtopaine- tai vääntökäyrien muoto ei enää oikein mene niin kuin voisi olettaa. Ts. en kyllä tuon raportin nähtyänikään sanoisi noita isoja ruiskutussuhteita mitenkään OPTIMIKSI..

Siltikin, se että koneet ylipäätään käyvät tuollaisilla (1:1, 1.5:1) ruiskutussuhteilla -en olisi uskonut.

edit:lisäys

[BarkAtTheMoon]

Erinomaiseen ketjuun ja erinomaisille keskustelijoille heitän tärpin, aihe joka kolahtaa kaikille kyseessä kuitenkin , tyyliin olisiko ollut mahdollista murtaa Tali-Ihantala, olisiko Normandian maihinnousu ollut mahdollista torjua, olisiko Ardennien taistelun hyökkäys ylipäätään ollut mahdollinen jne. Detaljit tuppaavat tyrehdyttämän juttuja vaikkapa niin kiinnostavia ovatkin (ainakin itselle ko aihepiirissä:)

[BarkAtTheMoon]

Em jatkoa, Suomen Sotilaassa oli aikoja sitten oiva artikkeli jonka allekirjoitan täysin, eli Normandian maihinnousu olisi voitu torjua Ranskan alueella olleilla panssaridivisiooneilla sekä oikealla joukkojen siirroilla

[Vaniljaihminen]

Erinomaiseen ketjuun ja erinomaisille keskustelijoille heitän tärpin, aihe joka kolahtaa kaikille kyseessä kuitenkin , tyyliin olisiko ollut mahdollista murtaa Tali-Ihantala, olisiko Normandian maihinnousu ollut mahdollista torjua, olisiko Ardennien taistelun hyökkäys ylipäätään ollut mahdollinen jne. Detaljit tuppaavat tyrehdyttämän juttuja vaikkapa niin kiinnostavia ovatkin (ainakin itselle ko aihepiirissä:)

Tali-Ihantala olisi aivan hyvin voinut murtua, tai siis se Viipuri-Kuparsaari-Taipale -linja. Eikös se tavallaan murtunutkin tai siirtynyt elastisesti koko ajan pohjoisemmaksi, Ihantalan läheiselle Pyörökankaalle? Suomalaiset olisivat tästä eteenkin päin taistelleet viivyttäen ja räiskineet rakettitorjunta-aseilla edullisessa maastossa kovia tappioita hyökkääjälle aiheuttaen. Venäläisten kaartinjoukkoja olisi kulunut sellaisessa taistelussa, mihin olisi pitänyt käyttää heikompitasoisia ja lukumääräisempiä joukkoja. Ei se tilanne olisi paljoa Ihantalan suunnalla muuttunut, mutta Vuosalmen ja Viipurinlahden yli neukkujen olisi ollut silti mentävä - ja ne suunnat johtivat joka tapauksessa suuriin tappioihin.

- ja tämä kaikki ennen Salpa-linjaa, jonka jälkeen olisi ollut vielä sisä-Suomen vesistöalueet, joista muun muassa kapteeni Wolf Halsti kirjoitti mielenkiintoisen kirjan 30-luvulla. Luulen että Stalin oli suhteellisen tyytyväinen pelkkään Viipuuriin ainakin tuossa vaiheessa.

[BarkAtTheMoon]

Erinomaiseen ketjuun ja erinomaisille keskustelijoille heitän tärpin, aihe joka kolahtaa kaikille kyseessä kuitenkin , tyyliin olisiko ollut mahdollista murtaa Tali-Ihantala, olisiko Normandian maihinnousu ollut mahdollista torjua, olisiko Ardennien taistelun hyökkäys ylipäätään ollut mahdollinen jne. Detaljit tuppaavat tyrehdyttämän juttuja vaikkapa niin kiinnostavia ovatkin (ainakin itselle ko aihepiirissä:)

Tali-Ihantala olisi aivan hyvin voinut murtua, tai siis se Viipuri-Kuparsaari-Taipale -linja. Eikös se tavallaan murtunutkin tai siirtynyt elastisesti koko ajan pohjoisemmaksi, Ihantalan läheiselle Pyörökankaalle? Suomalaiset olisivat tästä eteenkin päin taistelleet viivyttäen ja räiskineet rakettitorjunta-aseilla edullisessa maastossa kovia tappioita hyökkääjälle aiheuttaen. Venäläisten kaartinjoukkoja olisi kulunut sellaisessa taistelussa, mihin olisi pitänyt käyttää heikompitasoisia ja lukumääräisempiä joukkoja. Ei se tilanne olisi paljoa Ihantalan suunnalla muuttunut, mutta Vuosalmen ja Viipurinlahden yli neukkujen olisi ollut silti mentävä - ja ne suunnat johtivat joka tapauksessa suuriin tappioihin.

- ja tämä kaikki ennen Salpa-linjaa, jonka jälkeen olisi ollut vielä sisä-Suomen vesistöalueet, joista muun muassa kapteeni Wolf Halsti kirjoitti mielenkiintoisen kirjan 30-luvulla. Luulen että Stalin oli suhteellisen tyytyväinen pelkkään Viipuuriin ainakin tuossa vaiheessa.

Erinomaista!
Itse en usko Tali-Ihantalan (toki linja on tosiaan oikeasti toinen) murtoon edes ilman saksalaisten apuja, Kaartin eli neukkujen tehokkaimman armeijaosan kuluttaminen Suomea vastaan olisi ilman Saksan apuakin johtanut erittäin suuriin tappioihin juurikin hankalista maasto-olosuhteista johtuen ja meillä alkoi olla armeija kohdillaan ja tosiaan rakettiaseet sekä PAK75-pst tykkejäkin. Suomi oli tuolloin aivan toisessa iskussa kuin oli talvisodan päättyessä, molemmat isoisät olivat mukana
Suomi ei käyttänyt panssaridivisioonaa torjuntataisteluihin, Sturmeja toki jossakin määrin, ja se olisi ollut tarvittava reservi. Venäjän joukkojen loputon jauhaminen olisi voinut johtaa jopa Saksan armeijan vastaiskuun Pietaria kohti Sinimäkien/Narvan alueelta ja kilpajuoksu Berliiniin toki oli jo tuolloin tosiasia, joskin Pietari Venäjälle toiseksi tärkein kaupunki myös. Baltiassa oli kesällä 44 merkittävä Saksan armeijan osa, ja mm myöhemmin  Kuurimaalle jäänyt armeija vain osa tätä.

[Keza]

...Suomi ei käyttänyt panssaridivisioonaa torjuntataisteluihin, Sturmeja toki jossakin määrin, ja se olisi ollut tarvittava reservi. Venäjän joukkojen loputon jauhaminen olisi voinut johtaa jopa Saksan armeijan vastaiskuun Pietaria kohti Sinimäkien/Narvan alueelta ja kilpajuoksu Berliiniin toki oli jo tuolloin tosiasia, joskin Pietari Venäjälle toiseksi tärkein kaupunki myös. Baltiassa oli kesällä 44 merkittävä Saksan armeijan osa, ja mm myöhemmin  Kuurimaalle jäänyt armeija vain osa tätä.

Kyllä Suomi panssaridivisioonan taistelukelpoisimpia osia käytti ja paljon, Vuosalmen taisteluiden lopulla sen Jääkäriprikaati oli varsin lopussa, kesäkuun alun hyvinkoulutetuista jääkäreistä ei enää ollut paljon jäljellä, valtaosa porukasta oli nuoria täydennysmiehiä ja prikaatin taisteluarvo sen mukainen. Panssaripataljoonathan olivat aivan surkeassa kunnossa, 10.6.44 niillä taisi olla yhtensä joukkueellinen  taistelukelpoisia vaunuja (2 T-34:ää ja 2 Klimiä, T-26:t ja Vickersit olivat auttamatta vanhentuneita) + 6 It-psv:a. Kesäsodan aikana saatiin jotain sotasaalisvaunuja lisää, parhaimmillaan saattoi olla noin psv-komppanian verran panssarivaunuja. Ei se koskaan ollut mikään suurvalta-armeijan panssaridivisioonan veroinen yhtymä, ennen taistelujakin käytännössä rynnäkkötykkipataljoona (n. 25 StuG:ia), Jääkäriprikaati (4 JääkP:aa), raskas Psto, PionP, ViestiP, huolto jne. Euroopassa taistellut keskiverto jenkki jalkaväkidivisioonakin oli paremmin aseistettu (yleensä sille oli alistettu PsvP (50+ psv) ja jos sille alistettu PstP oli SP tyyppiä, sillä oli lisäksi 36 panssaroitua pst-vaunua. Tykistöä oli 4 x enemmän

[AcastusKolya]

Miljonääriplayboy: En ole löytänyt tarkempaa tietoa ainakaan vielä. Yritän nyt löytää tarkemman sitaatin liittyen moottorin käyntiin, kun vettä runnotaan kunnolla.

[AcastusKolya]

Erinomaiseen ketjuun ja erinomaisille keskustelijoille heitän tärpin, aihe joka kolahtaa kaikille kyseessä kuitenkin , tyyliin olisiko ollut mahdollista murtaa Tali-Ihantala, olisiko Normandian maihinnousu ollut mahdollista torjua, olisiko Ardennien taistelun hyökkäys ylipäätään ollut mahdollinen jne. Detaljit tuppaavat tyrehdyttämän juttuja vaikkapa niin kiinnostavia ovatkin (ainakin itselle ko aihepiirissä:)

Tali-Ihantalan murtaminen olisi mielestäni ollut mahdollista. Tai jos tarkemmin sanotaan, suomalaisten puolustus Kannaksella. Neukuillahan oli valtaisia ilmaylivoima, mutta sitä eivät osanneet jostain syystä käyttää oikein. Ts. neukuilla oli tapana käyttää rynnäköintiä ikäänkuin tykistön täydennyksenä, kun järkevämpää olisi ollut käyttää sitä takalinjoilla. Oikein käytettynä neukkujen olisi pitänyt ensinnäkin aloittaa jo ennen suurhyökkäystä suomalaisten lentokenttien häirintä ja koneitten tuhoaminen jopa kentälle. Itse hyökkäyksen alettua iskut olisi kannattanut kohdistaa suomalaisten joukkojen siirtoihin Kannakselle rautateitä pitkin.

Mutta ehkä kuvaavaa taisteluhengen erosta on muistaakseni heinäkuussa 1944 alasammutun neukkuohjaajan haastattelu. Hän ihmettelee, miksi suomalaiset iskevät raivokkaasti alivoimaisestakin asemasta eikä suomalaisille edes makseta pudotuspalkkiota! Siis tuo Puna-armeija, jonka piti siis edustaa järjestelmää, jossa rahasta luovutaan, otti rahapalkkiot käyttöön mekaanikkoja myöten.

[MiljonääriPlayboy]

Miljonääriplayboy: En ole löytänyt tarkempaa tietoa ainakaan vielä. Yritän nyt löytää tarkemman sitaatin liittyen moottorin käyntiin, kun vettä runnotaan kunnolla.

Ei siitä paljoa puhuta tuossa em. raportissa, ainoa maininta taisi oli tuo:

At a water-fuel ratio of 1.5 and fuel-air ratios of 0.06 to 0.08, the operation of the engine was rough.

Mutta kyllä tuon öljyn vettymisen (isoilla ruiskutussuhteilla) luulisi vähän hirvittävän (varsinkin lentolaitteessa).. pysähtyykö se vettyminen edes siihen 30%:n kohdalle, vai jatkaako nousuaan, jos käyntiaika pitenee? Jossain vaiheessa rupeaa narske kuulumaan, jos/kun öljystä on kolmasosa (tai yli) vettä..

[AcastusKolya]

Tosin mikä vaikutus sen ajan öljyillä on ollut. Ovatten näet ehkä nykymittapuulla aika ankeaa tavaraa.

[Kokoliha]

Muinoin tuolla hävittäjäketjussa ehdotukseni F4U-5:stä Suomen seuraavaksi hävittäjäksi ts. HX-hankinnan voittajaksi poikivat lopulta sen, että kgb uhkasi tulevan hävittäjämme elinkaaren loppuun asti kestävällä banaanireisulla sitä, joka seuraavaksi sotkee historiajutskilla po. ketjua 

Tulikin siis mieleeni heittää tähän ketjuun kyssäri torstai-illan ratoksi, vaikka vaihtoehtoista historiaahan tämä toki onkin

Oletetaan, että Suomella olisi sama tilanne kuin nyt, eli HX-hanke menossa, uuden 60kpl hävittäjän hankinta pitäisi päättää (Me 109G2 ja 6 alkavat olla kuluneita), eletään rauhantilassa ja voidaan valita vapaasti 1945/46 vaihteen tarjonnasta olettaen edelleen, että konetuotanto myös Saksassa jatkui vieläpä siten, että koneet olivat laadukkaasti (=ei pakkotyövoimalla) Erlan tehtaalla kasattuja eikä strategisista materiaaleistakaan ole germaaneilla pulaa. Kandidaatit vaikkapa tässä, joista pitäisi valita 5 finaaliin ja yksi voittajaksi:

1. Me109K (DB605DB/DC tai jopa DB605L koneella)
2. FW190 D13 Jumo213E koneella
3. Ta 152 DB 603 koneella
4. FW190 A9 BMW 801F (2400hv) koneella

5. Spitfire (Griffon-malli, joista Mk24 vasta tuloillaan)
6. Hawker Tempest (Fury/Sea Fury vasta tuloillaan)

7. P-51 Mustang D tai H
8. P-47 Thunderbolt M tai N
9. F4U-4 tai -5 Corsair (talviversio saatavilla)
10. F8F-1 Bearcat

11. La-7 (-9 versio tulossa)
12. Yak-3

Pudotetaan nyt Me262 (heh) ja Gloster Meteor pois kandien joukosta; jos ne olisivat mukana, niin kaiketi Meteor (F4) olisi voittaja.

Valintaan vaikuttaa samat tekijät kuin tälläkin hetkellä esim. myös elinkaari ja sen kustannukset jne. Mahdollisia vastakauppoja ei tarvitse huomoida.

Viittä finaalikandidaattia on hiukan haastavaa nimetä, ehkäpä:
Me109K
Ta152
Spitfire
F4U-5
F8F-1

Loppupeleissä valinta olisi mielestäni F4U-5 talviversion ja yllättäen Me 109K välillä. Me109K DB605L olisi ikäänkuin musta hevonen, jonka valinnalle olisi hiukan samat syyt kuin tällä hetkellä SuperHornetille.

Oma valintani olisi F4U-5.

[MiljonääriPlayboy]

Tosin mikä vaikutus sen ajan öljyillä on ollut. Ovatten näet ehkä nykymittapuulla aika ankeaa tavaraa.

Kyllä öljy on aina vettä hylkinyt. Raportissa sen öljyn vettymisen annettiin ymmärtää johtuvan (ainakin osittain) moottorin ja öljyn liiallisesta jäähtymisestä. Varmastikin yhdistettynä siihen, että jossain vaiheessa tulee väistämättä vastaan piste, jossa moottori ei vaan jaksa niellä kaikkea ruiskutettua vettä. Se rupeaa pisaroitumaan imusarjaan ja varmastikin myös sylinterin seinämille, josta se sitten menee öljyn sekaan. Ja pisaroituminen luultavasti kiihtyy sitä mukaa, kun moottori ja öljy jäähtyvät.

Testissä mainittiin, että kertynyt vesi hävisi öljystä suurimmaksi osaksi, kun vesiruiskutus käännettiin pois päältä ja konetta käytettiin jonkin aikaa ilman sitä. Eli palattiin "normaalitilaan". Ei se vettyminen silloin minusta öljystä johdu.

En itse ainakaan tämän perusteella menisi ruiskuttamaan tuollaisia (1:1 tai 1.5:1) vesimääriä.

[Nikolas]

Oletetaan, että Suomella olisi sama tilanne kuin nyt, eli HX-hanke menossa, uuden 60kpl hävittäjän hankinta pitäisi päättää (Me 109G2 ja 6 alkavat olla kuluneita), eletään rauhantilassa ja voidaan valita vapaasti 1945/46 vaihteen tarjonnasta olettaen edelleen, että konetuotanto myös Saksassa jatkui vieläpä siten, että koneet olivat laadukkaasti (=ei pakkotyövoimalla) Erlan tehtaalla kasattuja eikä strategisista materiaaleistakaan ole germaaneilla pulaa.

Jostain syystä jätit suihkarit pois valikoimasta. Ok, en nillitä siitä. Mutta jätit pois myös joitain mielenkiintoisia potkurikoneita, joita ehdittiin valmistaa lyhyitä sarjoja ennen sodan loppua, ainakin Do 335 jota valmistettiin vain 37 kpl.

Minkä takia tuo kone ei olisi kandidaateissa mukana?

Jätin P-38:n pois kun hyvästä nousukyvystään huolimatta se on huomattavasti edellä mainittua hitaampi.

Oletetaan että lentokoneiden hankinnan tarve olisi suunnilleen sama kuin nykyäänkin, eli torjuntahävittäjä, jota voisi käyttää myös tiedustelulennoilla. Niihin aikoihin torjuntahävittäjiä tarvittiin yleensä pommikoneita ja niiden saattohävittäjiä vastaan.

[Kokoliha]

^suhkarit jätin pois ihan vaan asetelman yksinkertaistamiseksi / potkurihävittäjien vertailemiseksi. Jos ne olisi mukana, niin kaiketi Meteor F4 Derwent-moottoreilla olisi voittaja.
Do335 on toki huikea vehje, mutta se lienee enemmänkin dedikoitu raskaaksi pommareiden torjuntahävittäjäksi eikä nousukykykään vaikkapa Bf109:een verrattuna ollut kovin hyvä. Saksan 1944 tarpeisiin kaiketi hyvä, mutta Suomelle ei niinkään. Ketteräksi ja nousukykyiseksi torjuntahävittäjäksi tuskin paras.

Toki omia listalla olemattomia kandeja voi ehdottaa.

Tuo vuosiluku on sikäli oleellinen, että jos sitä venytetään, niin listalle nousee esmes Supermarine Spitfire Mk24 / Spiteful, F8F-2 Bearcat, Hawker Fury/SeaFury jne. Silloin Corsairilla olisi haastavampi paikka.

Joku saattaa ihmetellä, että eikö P51H pääse edes finaaliin? Mielestäni ei siksi, että Suomella ei ole tarvetta piiiitkän matkan pommikoneiden saattohävittäjälle, jossa lajissa P51 on sitten melkoinen kingi.

[Vaniljaihminen]

Tottakai Corsair-mies nyt äänestää Corsairia. Mutta miksei sitten P-80 Shooting Star, joka taisi hädin tuskin ehtiä sotaankin. Parempi ilmataistelukone se taisi olla kuin jäykkä Me 262.

Mutta jos potkurikone pitää olla, sitten lyhin totuttelumatka lentäjille olisi ollut tuo 109K, ei tarvitsisi opetella uusia taktiikoita.

Kyllä Suomi panssaridivisioonan taistelukelpoisimpia osia käytti ja paljon, Vuosalmen taisteluiden lopulla sen Jääkäriprikaati oli varsin lopussa, kesäkuun alun hyvinkoulutetuista jääkäreistä ei enää ollut paljon jäljellä, valtaosa porukasta oli nuoria täydennysmiehiä ja prikaatin taisteluarvo sen mukainen. Panssaripataljoonathan olivat aivan surkeassa kunnossa, 10.6.44 niillä taisi olla yhtensä joukkueellinen  taistelukelpoisia vaunuja (2 T-34:ää ja 2 Klimiä, T-26:t ja Vickersit olivat auttamatta vanhentuneita) + 6 It-psv:a. Kesäsodan aikana saatiin jotain sotasaalisvaunuja lisää, parhaimmillaan saattoi olla noin psv-komppanian verran panssarivaunuja. Ei se koskaan ollut mikään suurvalta-armeijan panssaridivisioonan veroinen yhtymä, ennen taistelujakin käytännössä rynnäkkötykkipataljoona (n. 25 StuG:ia), Jääkäriprikaati (4 JääkP:aa), raskas Psto, PionP, ViestiP, huolto jne. Euroopassa taistellut keskiverto jenkki jalkaväkidivisioonakin oli paremmin aseistettu (yleensä sille oli alistettu PsvP (50+ psv) ja jos sille alistettu PstP oli SP tyyppiä, sillä oli lisäksi 36 panssaroitua pst-vaunua. Tykistöä oli 4 x enemmän

Suomen panssariasetta käytettiin mun tulkinnan mukaan aina yllätysmomentin kanssa. Marski oli kieltänyt Sturmien käytön ennen Kuuterselkää ja se lienee ollut jokin sotajuoni. - Voisin uskoa että yllätyksellisyys on myös se mihin Sun Tzu -harrastaja A.F. Airo oikeaoppisesti pyrkikin. Panssareita ei yleensäkään pidä käyttää kuin vasta viimeisenä aseena - ensin kaikki muu pst, ja sitten vasta tankit. (Toki jos tankkeja on tuhansia, sitten niilläkin voi mennä ensin).

Täysin käyttökelvottomia eivät myöskään vickerssit olleet, venäläinen jalkaväki tuskin viitsi kantaa hankalaa panssarintorjunta-aseistusta syvälle korpeen parin vickerssin takia. Mutta toki kun se romuloota sieltä tulee, sitten voi tulla hätä housuun, mutta puna-armeija ei jää itkemään parin suikkalakkisen perään. On mahdollista sekin, että kun Reino Lehväslaiho kertoo siitä sotkan jumittumisesta maantielle keskelle taistelua ja venäläisten heikosta menestyksestä rynnäköidä tätä vastaan, se saattoi johtua yksinomaan pst:n puuttumisesta.

[AcastusKolya]

Kokolihaa, olisiko hankinta määräpohjainen vai rahapohjainen? Siis konetta kuin konetta tasan 60 kpl hinnasta riippumatta? Entä polttoaine? Olisiko se "reaalipohjalla" eli pitäisi soveltua tuon ajan Ilmavoimiemme polttoaineelle?

[AcastusKolya]

Kokolihan entäs jos -ideassa on tuossa muodossaan se heikkous, että haetaan rauhan ajan konetta, mikä vaikuttaa hyvin paljon painotuksiin. Näet hyvä lentokone ei välttämättä ole hyvä sotakone.

Mutta jos oletetaan, että taloudellinen tila olisi ollut samaa tasoa kuin se todellisuudessa ole meillä 1946, niin sitten pieni on kaunista. Eli siinä katsannossa jak-3 olisi huippua. Pieni kone, joka myös kuluttaa polttoainetta pienesti. Lisäksi se oli erittäin sopiva suomalaisille (huonoille) kentille. Mersuhan oli meidän kentille todella hankala tapaus. F4U-5 tukialuskoneena pärjäisi toki lyhyiltä kentiltä, mutta vaatii kovapintaisen kentän pienen kannuksen takia. Jenkkikoneista selvästi paras huonoille kentille olisi ollut P-38L.

Itse olen usein pohtinut vastaavaa entäs jossia siten, että on joulukuu 1943 ja tarjolla olisi vaikka nyt tuo 60 kpl sillä hetkellä palveluskäytössä olevia hävittäjiä mistä tahansa. Mukana tulisi riittävästi varaosia, mutta polttoaineesta olisi itse huolehdittava.

[Kokoliha]

^ja ^^
Ööh, pahat kyssärit.
Ensinnäkin tuon -45/-46 paalutin siksi, että muuten menisi liikaa spekuloinniksi siitä, että mihin esmes FW190/Ta152 (ja DB603) kehitys olisi mahtanut edetäkään, jos katottaisiin vaikkapa -46/47 tilannetta? Siitä on montaa mielipidettä.

Bensasta sanottakoon, että se ei rajoita, eli käytössä olisi sakujen C3/brittien 130 tms. oktaaninen ja metanolia ruiskutussydeemeihin, mutta ehkä se tulppiakin syövä 150 okt supermyrkky olisi poissa laskuista. Vastaavasti kyllähän Hornetti tuplamoottoreillaan kaiketi kuluttaa enemmän kuin F-16, mutta silti siihen päädyttiin (vs. esim F4U <-> P-51).

Ja kyllä, toki rahakin ratkaisisi presiis samalla tavalla kuin nyt käynnissä olevassa HX -pähkäilyssä, mutta siten, että koko elinkaaren kustannukset pitäisi huomoida.

= Yak-3 olisi kova sana Suomen olosuhteisiin  (ja taatusti Terijoen Jukan suosikki  ) ainakin alle 5000m korkeuksiin, mutta kun sillä samalla koneella pitäisi ehkä joskus kyetä tappelemaan korkemmallakin ja dedikoituun high-altitude -koneeseen Suomella ei kuitenkaan olisi varaa. Tämä olisi eräs juttu joka puoltaisi Bf109K:ta DB605DC koneella (jossa taisi olla se DB603:sta lainattu ahdin) = pelittää pilotin kannaltakin mukavasti ilman ahtimen nappuloita säätämistä. Ja vaikka itse BF109 perusongelma (startti ja laskeutuminen) siinäkin on, niin eikös siinä ollut hiukan isommat pyörät ja pidennetty runko, jotka ehkä helpottivat nousuja ja laskuja G-2/G-6 verrattuna.

Elinkaarijuttuja ajatellen Yak-3:n Klimov kone ei vissiin tainnut olla kovin kestävä ja vaneriakin siinä oli käytetty kait aika paljon. Toki niin oli myös Bf109K:ssa (peräosa puuta), mutta sehän oli vain alumiinipulan takia, joten sanottakoon, että Bf109K kandidaatissa on runko samaa kamaa kuin Bf109G-10:ssä.

Hankintahinnassa F4U-5 lienee kallis, mutta veikkaan siltikin elinkaariajattelussa sen olevan kestävä (PW-2800 kone, kestävämpi kuin BMW801 ja tukialuskäyttöön suunniteltu vehje muutenkin). Toi Corsairin kannuspyöräjuttu ja kovien kenttien vaatimus oli uutta tietoa. Oliko sama juttu F4U-1:ssä? Meinaan, että kyllähän sillä ennen tukialuskäyttöön hyväksymistä jenkkien merijalkaväki lensi melko karuilta kentiltä esim. Peleliussa napalmikuormien kanssa, vaikka itse tappelu olikin ko. saarella vielä pahasti kesken.

Edit: Ja hankinta siis määräpohjainen samalla tavalla kuin aikoinaan Hornet ja nyt HX.

[AcastusKolya]

Niin, tuo rauhanajan juttu hankaloittaa asiaa. Jos nyt lähdetään tuosta F4U-5:stä, niin tosiaan on syytä olettaa, että pitkäikäinen kone olisi ollut kyseessä. Perusrakenne oli vankka ja R-2800 oli sota-aikaisista tehokkaista hävittäjämoottoreista pitkäikäisin.

Noista jenkkien "huonoista" kentistä Tyynellämerellä on syytä muistaa, että suomalaisittain ne olivat luksusta. Joillain kentillä käsittääkseni käytettiin pintana musrakttua korallia tms., joka antoi varsin kovan pinnan ja sitten jenkit oli paljon käytössä sitä PSP:tä eli rei'itettyä teräsmattoa, joka tuotti käytännössä kovapintaisen kiitoradan. Meillä ei ehkä aina ymmärretä, että jenkkien karuina pitämät olot olisivat meidän ohjaajille olleet luksusta. Jenkeillä oli varaa lennättää pommikonetta yläilmoissa pelkästään siksi, että saadaan urheille jenkkipojille jätskiä. Ei voi olla nauramatta, kun jenkkimosurit itkevät Italian talvea!

Meillähän jouduttiin Brewstereissä vaihtamaan kannuksiksi kottikärryn pyörä juuri em. syystä. 

Mersun laskutelinettä vahvistettiin kaiken aikaa ja pyörätkin isonivat, mutta perusongelma ei ikinä poustunut, koska se oli perusgeometriassa. Suomalainen virallinen koelentokertomus toteaa, ettö laskussa sen kierron saattoi aiheuttaa jopa pieni paine-ero renkaissa. Illu Juutilainen kertoo sodan jälkeen kirjoittamassaan kokemusarvostelussa Mersusta, että telineen heikkouden takia siihen kehittyi kentillämme klappia, joka sitten aiheutti toimintahäiröitä.

Kustannuksista puhuttaessa on toki muistettava, että kaikki tuon ajan koneet olivat nykymittapuulla halpoja. Muistelen jonkin englantilaisohjaajan kirjoittaneen, että vielä 1930-luvulla oli mahdollista, että ohjaaja olisi ennen eläköitymistään kyenneyt rahoittamaan oman hävittäjän omalla palkallaan. Tänä päivänä semmoisesta ei voi edes haaveilla.

Sitten jos ajatellaan, että millaisen "vihollisprofiilin" suhteen kone olisi pitänyt valita. Toisin kuin Kokoliha vihjaa, Suomessa ei tuohon aikaan (siis n. 1946) ollut reaalisesti nähtävissä tilannetta, jossa olisi todellista tarvetta juurikaan yli 7 km korkeuksiin taistelussa. Siis vastustajahan olisi ollut NL, ja neukkujen ilmavoimien käyttöperiaatteisiin Suomea vastaan ei kuulunut toiminta hyvin korkealta (koska kalustokaan ei sitä suosinut plus ilmavoimien taktinen luonne).

Juuri näistä syistä tämä entäs jos on ongelmallinen.

[Keza]

..
Suomen panssariasetta käytettiin mun tulkinnan mukaan aina yllätysmomentin kanssa. Marski oli kieltänyt Sturmien käytön ennen Kuuterselkää ja se lienee ollut jokin sotajuoni. - Voisin uskoa että yllätyksellisyys on myös se mihin Sun Tzu -harrastaja A.F. Airo oikeaoppisesti pyrkikin. Panssareita ei yleensäkään pidä käyttää kuin vasta viimeisenä aseena - ensin kaikki muu pst, ja sitten vasta tankit. (Toki jos tankkeja on tuhansia, sitten niilläkin voi mennä ensin).

Täysin käyttökelvottomia eivät myöskään vickerssit olleet, venäläinen jalkaväki tuskin viitsi kantaa hankalaa panssarintorjunta-aseistusta syvälle korpeen parin vickerssin takia. Mutta toki kun se romuloota sieltä tulee, sitten voi tulla hätä housuun, mutta puna-armeija ei jää itkemään parin suikkalakkisen perään. On mahdollista sekin, että kun Reino Lehväslaiho kertoo siitä sotkan jumittumisesta maantielle keskelle taistelua ja venäläisten heikosta menestyksestä rynnäköidä tätä vastaan, se saattoi johtua yksinomaan pst:n puuttumisesta.

No torjuntataistelussa ehkä, mutta kyllä suomipoikakin 1941 tankeilla jyristeli pitkin Itä-Karjalan metsäteitä.
Ja kyllä venäläinen viitsi pst-kivääriä kantaa vielä 1944, 14,5 mm:n humahti T-26:n panssarin läpi kuin se olisi ollut paperia, kuten T-26 miehet pari kertaa neukkujalkaväkeen törmättyään huomasivat, sehän läpäisi Pz IV:nkin kylkipanssarin, siksi sakut alkoivat asentaa Schürzeneitä kylkien suojaksi. T-34:ää vastaan taas pst-kiväärillä ei tehnyt oikeastaan mitään.

[Keza]

Muinoin tuolla hävittäjäketjussa ehdotukseni F4U-5:stä Suomen seuraavaksi hävittäjäksi ts. HX-hankinnan voittajaksi poikivat lopulta sen, että kgb uhkasi tulevan hävittäjämme elinkaaren loppuun asti kestävällä banaanireisulla sitä, joka seuraavaksi sotkee historiajutskilla po. ketjua 

Tulikin siis mieleeni heittää tähän ketjuun kyssäri torstai-illan ratoksi, vaikka vaihtoehtoista historiaahan tämä toki onkin

Oletetaan, että Suomella olisi sama tilanne kuin nyt, eli HX-hanke menossa, uuden 60kpl hävittäjän hankinta pitäisi päättää (Me 109G2 ja 6 alkavat olla kuluneita), eletään rauhantilassa ja voidaan valita vapaasti 1945/46 vaihteen tarjonnasta olettaen edelleen, että konetuotanto myös Saksassa jatkui vieläpä siten, että koneet olivat laadukkaasti (=ei pakkotyövoimalla) Erlan tehtaalla kasattuja eikä strategisista materiaaleistakaan ole germaaneilla pulaa. Kandidaatit vaikkapa tässä, joista pitäisi valita 5 finaaliin ja yksi voittajaksi:

1. Me109K (DB605DB/DC tai jopa DB605L koneella)
2. FW190 D13 Jumo213E koneella
3. Ta 152 DB 603 koneella
4. FW190 A9 BMW 801F (2400hv) koneella

5. Spitfire (Griffon-malli, joista Mk24 vasta tuloillaan)
6. Hawker Tempest (Fury/Sea Fury vasta tuloillaan)

7. P-51 Mustang D tai H
8. P-47 Thunderbolt M tai N
9. F4U-4 tai -5 Corsair (talviversio saatavilla)
10. F8F-1 Bearcat

11. La-7 (-9 versio tulossa)
12. Yak-3

Pudotetaan nyt Me262 (heh) ja Gloster Meteor pois kandien joukosta; jos ne olisivat mukana, niin kaiketi Meteor (F4) olisi voittaja.

Valintaan vaikuttaa samat tekijät kuin tälläkin hetkellä esim. myös elinkaari ja sen kustannukset jne. Mahdollisia vastakauppoja ei tarvitse huomoida.

Viittä finaalikandidaattia on hiukan haastavaa nimetä, ehkäpä:
Me109K
Ta152
Spitfire
F4U-5
F8F-1

Loppupeleissä valinta olisi mielestäni F4U-5 talviversion ja yllättäen Me 109K välillä. Me109K DB605L olisi ikäänkuin musta hevonen, jonka valinnalle olisi hiukan samat syyt kuin tällä hetkellä SuperHornetille.

Oma valintani olisi F4U-5.

Koska 1945 saksalaisten lekoissa ja moottoreissa oli aika pahoja laatuongelmia yleistilanteesta ja orjatyövoiman käytöstä johtuen, niin välttäisin niitä, ellei sitten olisi mahdollisuutta useamman tunnin koelentojen jälkeen valita rusinoita pullasta. F8F oli ehkä liikaa kevennyt rauhanajan pitkään käyttöön, eli jenkeistä F4U-5. Spitti, vaikka oli helppo laskea oli aika nirso kenttävaatimuksissaan, tosin kyllähän sen VIII versiolla operoitiin jopa vihollisen selustaan kyhätyiltä kentiltä Burmassa. Olihan se ketterä ja kuten Mersu, peto nousemaan. Ja kahinoivat brititkin vielä 1948 Mk. XVIII:illa Lähi-Idässä. Tempestistä Mk. II tai VI, tosin en oikein tiedä jälkimmäisen talvisopivuudesta, Sabren käynnistysongelmista talvella 44-45, siis Be-Holl alueella, olen nähnyt jotain juttua, britit käyttivät sitä etupäässä tropiikissa. II:ssa oli ilmajäähdytteinen Centaurus, joten osumakestävämpi ja käytettiin keski-Euroopassa sodan jälkeen. Molemmat tosin aika raskaita koneita, joten en tiedä, miten olisivat sopineet kentillemme. La-7:lla oli selvästi enemmän moottoriongelmia kuin samalla moottorilla varustetulla La-5FN:llä, olikohan aerodynaamisuuden takia liikaa karsittu jäähdytystä vai mikä.

[Nikolas]

Valintaan vaikuttaa samat tekijät kuin tälläkin hetkellä esim. myös elinkaari ja sen kustannukset jne. Mahdollisia vastakauppoja ei tarvitse huomoida.

Muutamia valintaan liittyviä pointteja:

• Vuoden 1945 aikoihin ei juuri tarvinut miettiä minkäänlaisia ohjuksia. Esimerkiksi Matador tuli käyttöön vasta 1952. Niinpä torjuntahävittäjien pääkohteita olivat ensisijaisesti erilaiset vihollisen pommikoneet ja ilmatukikoneet. Pommikoneiden lakikorkeus oli parhaimmillaan noin 11 km (esimerkiksi B-17) ja nykyäänkin pommittajien lakikorkeus on noin 15 km (esim. 1955 käyttöön tullut B-52, poikkeuksena 1985 käyttöön otettu B-1 jonka lakikorkeus on yli 18 km). Vähintään 11 km korkeuteen torjuntahävittäjän pitäisi päästä voidakseen torjua sen ajan pommikoneita.
  
  
• Torjuntahävittäjän aseistuksen täytyy riittää pommikoneiden ripeään tuhoamiseen, jos niitä on vaikka isokin laivue tulossa. Tämä asettaa vaatimuksia kanuunoiden ja/tai rakettiaseen mitoitukselle.
  
  
• Torjuntahävittäjän lentonopeuden täytyy olla vähintään sama kuin pommikoneilla, mutta mieluusti samaa luokkaa tai suurempi kuin pommikonelaivueen saattohävittäjillä. Esimerkiksi P-51D Mustang lensi yli 700 km/h, joten ei olisi liioittelua edellyttää torjuntahävittäjältä tällaista tai vähän suurempaakin nopeutta.
  
  
• Yleinen luotettavuus ja huollettavuus on tärkeä, jos lentokonetta aiotaan pitää käytössä pitkään, mikä varsinkin Suomen tapauksessa on hankintaperuste, sillä torjuntahävittäjät ovat jokseenkin varmasti ulkomaista tuotantoa, eikä niiden valmistus elvytä Suomen taloutta. Esimerkiksi saksalaisten lentokonemoottorit olivat hyvin suunniteltuja ja valmistettuja, mutta sota-ajan raaka-ainepulassa niihin jouduttiin tekemään joitain luotettavuuteen vaikuttaneita kompromisseja. Rauhan aikana moisia kompromisseja ei olisi tarvinut tehdä.

Vähän tässä kysymyksenasettelussa maistuu mäntämoottoreihin jämähtäminen. Tiedetään että vuonna 1945 ensimmäiset suihkuhävittäjät (Me 262, P-80 ja Meteor ainakin) olivat jo käytössä ja saksalaisilla oli jo silloin suihkupommareidenkin piirustukset olemassa. Jos esimerkiksi Suomi olisi noin vuoden 1945 aikoihin valinnut minkä tahansa potkurikoneen ilmavoimien pääaseeksi, se olisi hyvin pian vanhentunut käsiin. Ehkä tehtävän asettelua pitäisi tarkentaa: Unohdetaan suihkumoottoreiden olemassaolo kokonaan niin että niitä ei muka olisi ollut silloin eikä kenenkään suunnittelupöydällä tai mielikuvissakaan.