2015-10-08 Harvardin professori: Maahanmuuton myötä muodostuu uusi me

[Outo olio]

Pitää paikkansa että maahanmuuton myötä syntyy uusi "me-henki" mutta aikaisempi etninen enemmistö ei kuulu siihen me-henkeen, vaan sen ulkopuolelle. Jos ette usko, katsokaa vaikka Ruotsin tai Brysselin tai minkä vaan Euroopan maan kehitysmaa-alueita. He eivät todellakaan "tunne yhteenkuuluvuutta" valkoisen väestönosan kanssa.

[JKN]

Kun jousta oikein jännittää, se joko katkeaa tai iskee takaisin jännittäjän voimien ehtyessä. Uusi Me kyllä syntyy, mutta sen ei tarvitse olla suvakkivässyköiden määräämä. Vastarinta yhdistää ihmisiä. Jeesus ei ollut suomalainen, olkoon siis Ukko Perkele jumalamme.

Tämä kriisi kiteytyy pitkälti uskontoon ja kristinusko on vain yksi aabrahamilaisen lohikäärmeen kolmesta päästä. Aabraham oli valmis uhraamaan lapsensa sokean tottelemisen alttarille. Se on alhaisin moraalin muoto, mitä petoeläin voi osoittaa. Kristittyjen kohtalona on kääntää sokeasti poskensa  vahvemmalleen. En Perkele, alistu siihen en.

[JJohannes]

Jeesus ei ollut suomalainen, olkoon siis Ukko Perkele jumalamme.

Tämä kriisi kiteytyy pitkälti uskontoon ja kristinusko on vain yksi aabrahamilaisen lohikäärmeen kolmesta päästä. Aabraham oli valmis uhraamaan lapsensa sokean tottelemisen alttarille. Se on alhaisin moraalin muoto, mitä petoeläin voi osoittaa. Kristittyjen kohtalona on kääntää sokeasti poskensa  vahvemmalleen. En Perkele, alistu siihen en.

Perkele eli Perkunas on muuten itseasiassa balttilainen jumala, ei suomalainen (tai ugrilainen).

Aabraham oli valmis uhraamaan poikansa Iisakin Jahvelle, mutta kristitylle sitäkin suurempi uhraus on jo tehty, kun Ihmisen Poika uhrattiin hänen puolestaan. Enää ei ole kyse tottelemisesta vaan pelastuksen vastaanottamisesta. Ehkä se on vielä Aabrahamille asetettua koetustakin suurempi teko, en tiedä?

Mikä sitten on suomalaisen muinaisuskon asettama vaatimus ihmiselle, yhteisönsä jäsenelle? Tällä voi pelkästään spekuloida ja Ukko hahmonahan oikeastaan sijoittuu johonkin muinais- ja kansanuskon välimaastoon, joka mutkistaa asiaa entisestään. Ehkä voimme poliittisen ulottuvuuden mukaan tuoden ajatella tuota vaatimusta Edmund Burken maksiimin kautta: Yhteisö on kontrahti kuolleiden, elävien ja vielä syntymättömäin kesken. Burken maksiimin määrittämä konservatismin käsite lähestyy uskontotieteellisesti juuri ajatusta ikuisesta paluusta. Pyhä määritetään sen kautta, että myyttiset alkutapahtumat pidetään elossa toistamalla niiden ja esi-isien antamaa esimerkkiä ja välittämällä tämä traditio tuleville sukupolville. Traditio ja pyhä tulevat lähelle toisiaan, melkein synonyymeiksi, ja niissä on kyse palaamisesta alkulähteille. Mielestäni tämä saattanee määrittää riittävän hyvin suomalaisen muinais-/kansanuskonkin maailmankuvaa.

Uskontojen luentaa ikuisen paluun tai sakraali-profaani-erottelun kautta pidetään vähän vanhentuneena, mutta mielestäni se ei ole suinkaan menettänyt käyttökelpoisuuttaan vaikkapa juuri muinaissuomalaista uskontoa tarkasteltaessa. Siitä kuitenkin päästään pointtiini: eikö Aabrahamin esimerkki ole toisaalta se tie, jota meidän on kaikkien seurattava? Eikö kristinuskossa ole kyse samasta paluusta myyttiseen kuin muinaisuskossakin? Eikö Aabrahamin valmius uhrata Iisak edelläkäy Kristuksen uhrin ja sen tuoman pelastuksen lahja hyväksymistä jokaisen kristityn kohdalla? Eikö Kristinusko siten ole myös kontrahti kuolleiden, elävien ja vielä syntymättömäin kesken?

Huolimatta tradition tarkasta sisällöstä, minusta uskonto on aina alistumista tradition ja suurempien voimien valtaan. Sori nyt vaan, Oodinin simahallien urhoolliset soturit eivät hekään voi estää Ragnarökiä. Ukon nimeen vannovat Kalevalan hurjapäät eivät hekään. Nornit kehräävät kohtalon lankaansa menneiden ja tulevien sukupolvien kohtalon, ja lopulta se lanka katkeaa.

[Kulttuurirealisti]

Jos ette usko, katsokaa vaikka Ruotsin tai Brysselin tai minkä vaan Euroopan maan kehitysmaa-alueita. He eivät todellakaan "tunne yhteenkuuluvuutta" valkoisen väestönosan kanssa.

Juuri näin, ja jos ei ole sitä millään tasolla huomannut, on kyllä harvinaisen kovapäinen yksilö.

[JKN93]

Tässä on taas semmosta tekstiä että toivottomuus tulee... :/


http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1444189836310

Maahanmuutto ravistelee suomalaisten me-henkeä – pitäisikö suomalaisuuden rajat piirtää uudestaan?


Monen lienee vaikea vielä tässä vaiheessa sisäistää, että rajan yli ei saavu pelkästään turvapaikanhakijoita vaan tulevia suomalaisia. Vaikka kaikki eivät jää Suomeen, he eivät ole vain käymässä. Ei kannata ensimmäisenä kysyä: "Koskas ajattelit lähteä takaisin?"

Turvapaikanhakijat ovat vielä he, eivät me. Miten kauan menee, ennen kuin heistä tulee meitä?

SUOMESSA oli viime viikolla käymässä kiinnostava vieras, Harvardin yliopiston professori Robert Putnam. Hän singahti kuuluisuuteen kaksikymmentä vuotta sitten kirjallaan Bowling Alone (Yksin keilaamassa), jossa hän kuvaa sosiaalisen pääoman rapistumista Yhdysvalloissa 1960-luvulta alkaen.

Sosiaalinen pääoma tarkoittaa ihmisten välisiä verkostoja ja vuorovaikutusta sekä ihmisten tuntemaa luottamusta toisiinsa ja yhteiskuntaan. Putnamin teesin mukaan sosiaalisella pääomalla on isoja heijastusvaikutuksia: mitä enemmän sitä on, sitä paremmin kaikki voivat. Rikollisuutta on vähemmän, korruptiota ei juuri ole, koulujen oppimistulokset ovat parempia ja jopa elinajanodote kasvaa.

Vahvan sosiaalisen pääoman maat ovat yleensä hyvin toimivia demokratioita, joissa tuloerot ovat pieniä ja tasa-arvoasiat kohtuullisella mallilla – ja jotka ovat etnisesti yhä varsin yhtenäisiä.

Kuten Pohjoismaat.

MITÄ tällaisille onneloilta kuulostaville maille tapahtuu, kun niihin kohdistuu äkillinen muuttoaalto – varsinkin kun muuttajat eivät ole samasta etnisestä ryhmästä?

Putnam alkoi tutkia muutama vuosi sitten, mitä seurauksia diversiteetillä eli monimuotoisuudella on ollut Yhdysvaltain kaltaisessa kansojen sulatusuunissa. Tulokset eivät siellä ole rohkaisevia.

Putnamin mukaan etninen monimuotoisuuskin syö sosiaalista pääomaa. Mitä monimuotoisempi ympäristö, sitä pienempi on luottamus eri ihmisryhmien välillä – ja yllättäen myös eri ryhmien sisällä. Ihmisillä on vähemmän ystäviä, eikä yhteinen tekeminen toisten kanssa huvita. Poliittinen aktiivisuus vähenee ja television katsominen lisääntyy. Ihmiset vetäytyvät kuoreensa kuin kilpikonnat, Putnam kuvasi suomalaisyleisölle – joka ei oikein tiennyt, mitä ajatella.

Oppinut professori kävi siis kertomassa, että rajan takaa leviävä kulttuurinen monimuotoisuus heikentää niin tulijoiden kuin kantaväestönkin luottamusta yhteiskuntaan?

EI IHAN niinkään.

Putnamin mukaan monimuotoisuus on ihmisen luoma käsite, joka elää ajassa. Vielä jokunen vuosikymmen sitten Yhdysvalloissa esimerkiksi italialaistaustaisen ja pohjoiseurooppalaistaustaisen avioliitto oli "seka-avioliitto", jossa ylitettiin isoja ryhmien välisiä rajoja.

"Rajat voi määritellä uudelleen. Vanhoja voi pyyhkiä pois ja uusia piirtää tilalle", Putnam sanoo.

Putnam luottaa koulutukseen, oppimiseen ja ihmisen loputtomaan kykyyn sopeutua isoihin yhteiskunnallisiin muutoksiin. Muutokset ottavat alkuun lujille, mutta pitkällä aikavälillä tulee myös hyötyjä.

Putnamin mukaan suomalaisten pitäisi – ajan myötä – piirtää suomalaisuuden rajat uudestaan.

"Älkää ajatelko, että heistä pitää tulla sellaisia kuin me. Ajatelkaa ennemmin, että on luotava uusi 'me' ", Putnam sanoo.

MITEN se sitten tapahtuu? Putnamilla ei ole valmiita reseptejä.

Jotain uutta identiteettiä on jo idullaan Helsingissä, jossa maahanmuuttajia on enemmän kuin muualla Suomessa, yli kahdeksan prosenttia väestöstä. Toisaalta Helsingissäkin on maahanmuuttajien suosimia alueita, joita kantasuomalaiset jo karttelevat. Miten luoda uutta suomalaisuutta, kun ryhmät tuntuvat vain eriytyvän toisistaan?

Putnamin mukaan kyseessä on normaali kehityskulku. Maahanmuuttajien entinen sosiaalinen pääoma on muuton seurauksena romahtanut, joten heillä on tarve luoda uutta – ensin omassa ryhmässä. Vasta sen jälkeen syntyy yhteys kantaväestöön, jos on syntyäkseen. Jos kotoutuminen onnistuu.

Erottavia tekijöitä jää aina, kuten uskonto. Mutta maahanmuutosta syntyvä uudenlainen Suomi vaatii syntyäkseen jotakin kaikille yhteistä. On vaikea vielä nähdä, mikä se yhteinen juttu uudessa suomalaisuudessa voisi olla. Ehkä tänne jo juurtuneet maahanmuuttajat voisivat auttaa sen määrittelyssä.

[Eino P. Keravalta]

Mutta maahanmuutosta syntyvä uudenlainen Suomi vaatii syntyäkseen jotakin kaikille yhteistä. On vaikea vielä nähdä, mikä se yhteinen juttu uudessa suomalaisuudessa voisi olla

Sisällissota.

[Jack]

Kehitys voi ottaa myös takapakkia. Balkanilla esimerkiksi päästiin Titon aikana jo kohtuullisen hyvin kiinni me-henkeen eli oltiin jugoslavialaisia. Mutta kuinka kävikään? Yhtäkkiä oltiin toinen toisensa kurkussa kiinni. Me-henki oli jäljellä, mutta se enää koskenutkaan koko entistä Jugoslaviaa vaan sen osia.

Ruandan kansanmurha on toinen esimerkki yhteisen me-hengen katoamisesta ja naapureiden näkemisenä vihollisina, jotka on tuhottava. Myös Irakin kehitys Saddam Husseinin hallinnon kaaduttua kertoo me-hengen pirstaloitumisesta.

Brasilian kaltaisessa monietnisessä maassa jalkapallo yhdistää koko kansan ainakin suurten otteluiden ajaksi. Muulloin sosiaalinen pääoma on heikko, ja ryhmät kyttäävät toinen toisiaan.

Monietnisyys ja monikulttuurisuus toimivat, jos yksi ryhmä tai samankaltaisten ryhmien koalitio hallitsee kovalla kädellä. Jos keskushallinto heikkenee, valtio alkaa hajota sisäisiin ristiriitoihin. Etnisesti ja kulttuurisesti yhtenäisessä maassa repiviä voimia on vähemmän, joten maa pysyy kasassa heikonkin hallituksen pitäessä ohjaksia.

[Kallan]

Tainan lainaama HS:n pääkirjoitus tiivistetysti: "Nationalismi ei ole ratkaisu koska Putnam sanoo niin mutta koittakaa keksiä jotain mikä ois kuitenkin kuin nationalismi jotta kansa pysyisi yhtenäisenä. Koittakaa pärjätä ja keksiä uusi lähes-nationalismi."

[Kulttuurirealisti]

"Älkää ajatelko, että heistä pitää tulla sellaisia kuin me. Ajatelkaa ennemmin, että on luotava uusi 'me' ", Putnam sanoo.

"On luotava uusi, huonompi 'me' ", sanoo Putnam, rivien välistä. Yleisö katsoo hämmästellen, sitten taputtaa kiltisti.