2015-10-21 Hämeen poliisille kielto kertoa rikosepäillyn taustaa tp-hakijana

[Roope]

Viime syksystä poliisijohto on määrännyt pimittämään rikoksista epäiltyjen turvapaikanhakijastatuksen, mutta sen sijaan ryhtynyt tiedottamaan, kun etenkin seksuaalirikoksessa epäilty on "kantasuomalainen". Edellistä perustellaan virheellisesti etenkin julkisuuslailla, jälkimmäistä tässä "verkon rasistisen saastamyllyn hillitsemisellä".

Kuka on kantasuomalainen? Näin vastaavat päätoimittajat

KANTASUOMALAINEN-SANAA on käytetty suomalaisessa mediassa nykyisessä merkityksessään kohta parikymmentä vuotta. Edelleen on tosin epäselvää, mikä tuo sanan nykymerkitys tarkalleen on.

[...]

Suurin osa suomalaisista kohtaakin kantasuomalainen-sanan juuri uutisissa. Vihreä Lanka kysyi kolmen suuren suomalaisen tiedotusvälineen päällikkötoimittajalta, miten sanan käyttöä on pohdittu ja kuka lopulta on kantasuomalainen.

[...]

Helsingin Sanomien päätoimittaja Antero Mukka arvelee, että kantasuomalainen-termi on omaksuttu Hesarin teksteihin viranomaiskielestä ja tilastollisista luokituksista.

Mukan mukaan Helsingin Sanomat kirjoittaa kantasuomalaisista lähinnä rikosuutisoinnissa ja vaikkapa sosiaali- ja terveysaiheisissa jutuissa, joissa on tarve jakaa väestöä maahanmuuttajataustaisiin ja niihin, joiden juuret ovat useamman sukupolven matkalta Suomessa.

"Jonkun verran sitä sanaa on käytetty meilläkin. Ongelmaton termi se ei ole."

Ylen yhteiskuntatoimituksen päällikkö Riikka Venäläinen kertoo, että kantasuomalaisista alettiin puhua 2000-luvulla, kun termi uussuomalainen nousi hetkeksi pinnalle. Kantasuomalainen oli uussuomalaisen vastapari.

"Haluttiin löytää sanoja kuvaamaan taustaltaan erilaisia suomalaisia, kuitenkin korostaen sitä, että suomalaisia tässä ollaan kaikki."

Suomen tietotoimiston STT:n uutispäätoimittajan Minna Holopaisen mukaan kantasuomalainen-sana tuli uutiskäyttöön laajemmin viime vuonna.

"Keskusteluilmapiiri jyrkentyi. Poliisi teki linjauksen, että se kertoo rikoksesta epäillyistä taustan aiempaa useammin."

[...]

Poliisin mukaan linjanmuutosta tiedottamisessa ei ole tehty. Tosin joulukuussa poliisi päätti alkaa tiedottamaan erikseen turvapaikanhakijoiden tekemistä rikoksista.

"Etnistä taustaa ei kerrota, jos tuntomerkkejä ei tarvita. Esitutkintalaissa tämä on aika tarkkaan rajattu", Poliisihallituksen tiedotuspäällikkö Marko Luotonen sanoo.

Turvapaikanhakijoiden rikollisuudesta poliisi kertoo Luotosen mukaan tilastotasolla.

"Kun tullaan yksittäiseen rikostapaukseen, esimerkiksi turvapaikanhakija-status on salassapidettävä asia."

[...]

Poliisin nettisivuille tehdyn haun perusteella viime aikojen tiedotteissa kantasuomalainen-sanaa on käytetty ilmaisemaan, että tietystä rikoksesta epäillyt ihmiset eivät ole maahanmuuttajataustaisia. Suurin osa tällaisista tiedotteista koskee seksuaalirikoksia.

Sillä, että kerrotaan kantasuomalaisuudesta, pyritään hillitsemään verkon rasistista saastamyllyä, joka alkaa jauhaa maahanmuuttajaraiskaajista.

"Nykyään lähtevät rikostapauksissa huhut herkästi liikkeelle, ellei tuntomerkkejä rajata", Venäläinen sanoo.

Holopainen vahvistaa, että etenkin raiskaustapauksissa epäillyn syntyperän kertomatta jättäminen johtaa nykyisessä tulehtuneessa ilmapiirissä siihen, että tekijää aletaan väittää ulkomaalaiseksi tai maahanmuuttajaksi.

"Sekään ei ole kenenkään etu."

[...]

Holopaisen mielestä toimittajien tehtävä on jakaa tietoa, ei pantata sitä.

Kun nykyisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä suuri osa ihmisistä pitää esimerkiksi rikosuutisoinnissa epäillyn etnistä taustaa merkittävänä, toimituksessa ei voida päättää, ettei se ole merkittävä.

"Jos etnisen alkuperän kertomatta jättämisellä olisi saavutettavissa jotain hyvää, se olisi jo saavutettu."

Vihreä Lanka 25.8.2016

[Roope]

Poliisihallitus: Menettely turvapaikkahakijatilanteen viestinnässä (pdf, 13 sivua) 4.12.2015

Tämän ohjaavan kirjeen tarkoituksena on varmistaa, että turvapaikanhakijatilanteeseen liittyvä poliisin viestintä on lainmukaista. Poliisin viestinnän pitää olla myös mahdollisimman yhdenmukainen jokaiselle kohderyhmälle.

Tällä hetkellä huhut ja väärät tiedot saavat liikaa tilaa medioissa. Poliisin pitää osaltaan pyrkiä täyttämään tuo tila tasaisella oikean tiedon virralla.

Turvapaikanhakijoiden saapuminen Suomeen on aiheuttanut korostuneen tiedon tarpeen monissa eri ryhmissä. Poliisin viestinnän kohderyhmiä ovat oman henkilöstön lisäksi kansalaiset, turvapaikanhakijat ja media.

Kansalaiset tarvitsevat tietoa turvapaikanhakijoiden tilanteesta, maahantulon aiheuttamista turvallisuusriskeistä ja tulevaisuuden näkymistä.

Poliisin pitää ottaa huomioon kansalaisten tarve saada tietää turvapaikanhakijoihin liittyvästä rikollisuustilanteesta. Viestinnän tulee olla  kuitenkin lain mukaista.

Hyvä nyrkkisääntö on, että turvapaikanhakijoihin liittyvässä viestinnässä noudatetaan täysin samoja sääntöjä kuin missä tahansa muussakin viestinnässä. Toisaalta turvapaikanhakijoihin liittyvien asioiden viestintä aiheuttaa keskivertoa enemmän kiinnostusta kansalaisissa ja mediassa.

Voimassaoleva lainsäädäntö rajoittaa yksittäisen henkilön turvapaikkastatuksen kertomisen julkisuuteen lähes kaikissa operatiivisissa tilanteissa sekä esitutkinta-asioissa.

Harkittaessa tiedottamista asiassa, jossa on osallisena turvapaikkaa hakeva henkilö, on ensisijaisesti otettava huomioon edellä mainittu julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 24 kohta. Lainkohdassa tarkoitettuja asiakirjoja (tietoja) ei ole säädetty ehdottomasti salassa pidettäviksi. Vaikka asiakirjat ovat vahinkoedellytyslausekkeen mukaisesti lähtökohtaisesti salassa pidettäviä, ne voivat olla joissakin tapauksissa julkisia. Vahinkoedellytyslauseketta sovellettaessa on arvioitava, voiko asiakirjan julkiseksi tulo konkreettisesti vaarantaa sen intressin, jota salassapitosäännöksellä on tarkoitus suojata. Julkisuuslain esitöiden (HE 30/1998 vp, s. 97) mukaan lainkohta koskee pakolaisen sekä turvapaikan, oleskeluluvan tai viisumin hakijan turvallisuutta. Tapauksessa on siten arvioitava, onko ilmeistä, ettei pyydetyn tietoaineiston julkiseksi tuleminen vaaranna edellä mainittujen tahojen turvallisuutta. Salassapitoperusteena 24 kohdassa on yksityisyyden suoja. Yksityisyyden suojalla ymmärretään tässä yhteydessä sitä yksityiselämän suojaa, joka kohdistuu yksilöä koskeviin tietoihin.

Esitutkintavaiheessa voitaisiin periaatteessa tiedottaa epäillyn rikoksentekijän turvapaikanhakija-asemasta, jos turvapaikanhakijan henkilöllisyys ei olisi yksilöitävissä tiedotuksen perusteella. Käytännössä turvapaikanhakija-asemasta ei voida kuitenkaan tälläkään tavoin tiedottaa, koska rikoksesta epäillyn henkilöllisyys voi myöhemmin rikosoikeudenkäynnin ja mahdollisen annettavan tuomion kautta tulla julkiseksi. Esitutkinnan tiedottamisessa esiin tullut turvapaikanhakija-asema olisi rikosasiassa annetun tuomion jälkeen näin yhdistettävissä yksilöityyn henkilöllisyyteen.

Voimassaoleva lainsäädäntö näin ollen estää pääsääntöisesti yksittäisen henkilön turvapaikkastatuksen kertomisen julkisuuteen lähes kaikissa operatiivisissa tilanteissa sekä esitutkinta-asioissa. Tämä on fakta, joka pitää kertoa avoimesti asiaa tiedusteleville toimittajille, kansalaisille ja omalle henkilöstölle. 

Rikoksesta epäillyn turvapaikanhakija-asemasta kertominen on nyt poliisin viestinnässä kielletty, koska epäillyn henkilöllisyys voi myöhemmin tulla oikeudenkäynnissä tuomion myötä julkiseksi, ja turvapaikanhakijastatus voitaisiin silloin liittää henkilölisyyteen. Jollain perustelemattomalla tavalla juuri turvapaikanhakija-asemasta tiedottamisen katsotaan siten konkreettisesti vaarantavan rikoksesta tuomitun turvapaikanhakijan turvallisuuden (mitä ihmeen kautta?) tuomion jälkeen, vaikka henkilö on yhdistettävissä rikokseen ja tuomioon jo pelkän nimen perusteella ja turvapaikanhakijastatuskin tulee yleensä joka tapauksessa julkiseksi oikeudenkäynnissä.

Eihän tuossa ole mitään järkeä, etenkin kun kaiken muun poliisin viestinnän perusteella kyseessä on vain tälle tietylle ryhmälle tekaistu lakiin perustumaton erityiskohtelu, mutta käsky on käsky.