2016-03-16 YLE: Jessikka Aro - zuurnalistipalkinto

[Pullervo]

Hesarin juttu maksumuurin takana mutta tänään luettavissa näköislehdestä.

Täytyy kehaista Paavo Teittistä, joka ensimmäisenä näkemänäni valtamediatoimittajana kyseenlaistaa Jessika Aron jo vuosia heittelemiä perustelemattomia, usein hysteerisiä väitteitä. Olisin kaivannut edes hieman analyysia Aron agendasta ja poliittisista tavoitteista, mutta hyvä näinkin.

Kyllä vain, Teittinen on kirjoittanut tuohon kirja-arvosteluunsa myös kritiikkiä, joka kohdistuu paitsi Jessikka Aron kirjan sisältöön, jossa omaelämänkerta ja tietokirja on sotkettu keskenään, myös koko toimittajakuntaan, joka on joko ollut hiljaa Venäjän trollaus -teemasta tai sitten puhtaasti myötäillyt kollegansa Aron esittämää näkemystä.

Hyvin samalla lailla toimittelijat seisovat nyt Johanna Vehkoon takana joko hiljaisina tai äänekkäinä hänen puolellaan kesken olevassa kunnianloukkaussyyteasiassa ja kaikki julkinen kritiikki Vehkoon omaa toimintaa kohtaan asiassa loistaa poissaolollaan.

Jessikka Aron kirja kuvaa hyvin Venäjän vaikutus­operaatioita maailmalla, mutta esittää myös hataria väitteitä trolli­armeijasta – Toimittaja itse joutui pakenemaan vainoa ulkomaille (24.9.2019)

Kirja-arvostelu: Venäjä yrittää puuttua demokraattisten yhteiskuntien asioihin. Jessikka Aron teos Putinin trollit on ansiokas sukellus Venäjän häirintäoperaatioihin, vaikka se sortuukin ajoittain liioitteluun.

Melko tasan viisi vuotta sitten Yleisradion toimittaja Jessikka Aro kirjoitti lyhyen uutisen, jossa pyydettiin lukijoita kertomaan havaintojaan Venäjän propagandaa levittävistä trolleista.

Siitä alkoi kehityskulku, jonka aikana Arosta on tullut eräänlainen ilmiö, kansainvälisesti haluttu asiantuntija. Hän on antanut haastatteluja maailman suurimmille medioille ja kiertänyt puhumassa Yhdysvaltain kongressissa, Britannian parlamentissa, Googlen pääkonttorissa ja lukemattomissa konferensseissa.

Aroon on myös kohdistettu systemaattinen ja rikollinen häirintä- ja lokakampanja, joka on eurooppalaisessakin mittakaavassa poikkeuksellinen laajuudessaan. Näiden vuosien aikana kertyneen tiedon ja kokemukset Aro on tiivistänyt kirjaansa Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta.

Paksu teos esittelee tapausesimerkkien kautta Venäjän informaatio-operaatioita ympäri läntistä maailmaa. Aro on haastatellut ihmisiä, jotka ovat tavalla tai toisella hermostuttaneet Kremlin vallanpitäjät, ja saaneet kärsiä sen seurauksista.

Aro asettaa oman tapauksensa samaan jatkumoon. Kirjan läpi kulkee Aron oma tarina siitä, miten hän joutui Venäjä-propagandisti Johan Bäckmanin ja hänen seuraajiensa ahdistelun kohteeksi. Vainon takia Aro joutui muuttamaan hetkellisesti ulkomaille.

(...)

Monet kirjan tapauksista ovat suomalaisyleisölle tuntemattomia. Niissä onkin kirjan suurin arvo ja ansio. Aro ei ole kaivanut esiin olennaista uutta tietoa, mutta hän on koonnut kansien väliin joukon ainakin Suomessa vähemmän tunnettuja esimerkkejä Venäjän informaatio­vaikuttamisesta.

(...)

Erottelu Venäjän valtion operaatioiden ja Venäjä-mielisen toiminnan välillä on muuten ansiokkaan teoksen heikko osa.

Se tulee esiin tietyissä kohdissa, joissa käsitellään Venäjän trolleja. Aro itse määritteli trollaamisen seuraavasti palkitussa Yleisradion jutussaan vuonna 2015: "Informaatiosodankäynnistä puhut­taessa trollaus tarkoittaa ylhäältä ohjattua ja hyökkäävää verkkovaikuttamista".

Tässä kohtaa on hyvä tehdä muutama reunahuomautus.

Aron kohdalla menevät helposti sekaisin hänen henkilökohtaisesti kohtaamansa häirintä ja hänen journalistinen työnsä.

Vaikuttaa siltä, että moni mediassa on ollut haluton kritisoimaan Aron väitteitä Venäjän trollien toiminnasta Suomessa, koska pelkää legitimoivansa Aroa vastaan hyökänneitä rikollisia ja heittävänsä lisää bensaa heidän liekkeihinsä.

Trolliväitteiden julkinen käsittely onkin ollut varovaista.

(...)

[Blanc73]

https://www.iltalehti.fi/iltvuutiset/a/766c0cdf-5853-4d72-8553-4198d5bd355c
Putinin trollit -kirjan kirjoittanut Jessika Aro avasi tiedotustilaisuuden kylmäävillä sanoilla - "Pelkään henkeni edestä julkaistessani tämän kirjan"

Olen Aroa jonkin aikaa seurannut Twitterissä ja tullut siihen tulokseen että vainoharhaisuus on vienyt lopullisen voiton sankaritoimittajattaremme päänupin sisällä.  Väittelyn tuoksinassa vuoroin leikkii auktoriteettia ja jo seuravassa viestissään uhriutuu. Aron toiminnassa on myös se härskin poliittinen aspekti. Hän on pahimmillaan "pukki kaalimaan vartijana". Valehtelee ja trollaa. Tänäänkin julisti faktana että Persujen vaalimenestys johtuu Venäjän trolleista. Kysyin tästä todisteita. Ja kuten arvaatte, niitä en saanut...

[Lasse]

Olen Aroa jonkin aikaa seurannut Twitterissä ja tullut siihen tulokseen että vainoharhaisuus on vienyt lopullisen voiton sankaritoimittajattaremme päänupin sisällä.

Niinpä.

[tweet]1176436665629466631[/tweet]

"The greatest trick the devil ever pulled was convincing the world he didn't exist"

[Titus]

Eli jos olen ymmärtänyt tämän Venäjän trollaamisen oikein, niin persujen kannatusta piilotrollataan ylöspäin,
mutta entisen Suomi-Venäjä-seuran puheenjohtajan nykypuoluetta trollataan alaspäin ? Miksi, eikö sen pitäisi mennä toisinpäin ?

Aiemman teorian mukaanhan kun Venäjän trollausta ei näe se on pahimmillaan ?


btw, tuo Aron (kuvittelema?) ylen myyrä, niin saiko isotkin korvaukset aiheettomista epäilyistä kun joutui syrjään siirretyksi ? 30k€ ja STFU ?

[sattuma]

2016-10-11 Ylen työntekijää epäillään avunannosta Ylen toimittajan vainoamiselle

Homman ketju "myyrästä"

https://hommaforum.org/index.php?topic=117066.0

[Pentecost]

Vaikuttaa siltä, että moni mediassa on ollut haluton kritisoimaan Aron väitteitä Venäjän trollien toiminnasta Suomessa, koska pelkää legitimoivansa Aroa vastaan hyökänneitä rikollisia ja heittävänsä lisää bensaa heidän liekkeihinsä.

Ilmeisesti Jessikkan epäileminen huuhaatoimittajaksi on nykyisin rikos ja siis minäkin olen rikollinen, kun en ole laisinkaan vakuuttunut mistään tarpeeksi merkittävästä Venäjän trollaamisesta.

Jos äänestää perussuomalaisia - kuten tein vaaleissa - on siis venäläisten aivopesun uhri ja potentiaalinen rikollinen? En yhtään ihmettele, että vihapuhelainsäädäntöä ajetaan kuin käärmettä pyssyyn. Siinä sopiva blancopykälä kaiken arvostelun hiljentämiseksi.

- Epäilet Aron juttuja -> rikollinen

- Puhut rumasti hänen kirjastaan ja sanot sen olevan roskaa -> vihapuhuja, trolli

- Ajattelet omilla aivoillasi ja lausut ajatuksesi ääneen -> vankilaa, keppiä, kuritushuonetta, keskitysleiriä, kansalaisoikeuksien menettäminen, karkoitus...

[Lahti-Saloranta]

Tietääkö kukaan löysikö Jessikka niitä Putinin trolleja Suomi Venäjä seurasta. Itse kyllä alottaisin sen trollien etsinnän sieltä.

[Skeptikko]

Kirjassaan Aro antaa siis ymmärtää, että kyseisen Bäckmanin kontaktin lisäksi Yleisradiossa olisi mahdollisesti myös muita Venäjän tiedustelupalveluihin kytkeytyviä "sabotöörejä".

Ei tuo mitenkään mahdoton ajatus ole ja on syytä uskoa, että toimittajina on monissa maissa toiminut eri maiden hyväksi vakoilijoina toimivia. Jos kuitenkin aletaan väittää varmaksi tiedoksi YLEn osalta tätä, niin silloin tulisi myös tarjota kunnon todisteita väitteelle.

Tuli muuten vastaan tällainen Petri Korhosen arvostelu Jessikkan tuotoksesta:

Nettikiusaamisen käsikirja – Jessikka Aron teos kertoo miten hirveillä tavoilla ihmisten elämän voi pilata verkossa - Tolkun Henkilö
https://seura.fi/tolkun-henkilo/nettikiusaamisen-kasikirja-jessikka-aron-teos-kertoo-miten-hirveilla-tavoilla-ihmisten-elaman-voi-pilata-verkossa/

Aro kuuntelee haastateltaviaan kunnioittavasti – joskin hivenen naiivisti ilman lähdekritiikkiä. Muun muassa 1990-luvun Venäjän kaaoksessa liiketoimillaan rikastunut, häikäilemättömästi yritysomistuksilla keinotellut suursijoittaja Bill Browder kuvataan lähes pyhimysmäisen hyveellisenä korruption vastustajana ja Putinin oligarkkien haastajana.

Miljoonaomaisuuttaan Putinin rosvokoplalle menettänyt Browder kutsui itse Aron juttelemaan kanssaan – ja pääsi samalla kirjaan kertomaan vapaasti väitteitään siitä, miten Suomen poliisi ja viranomaiset hidastavat venäläisen rahanpesun tutkimista.

Browderin mustavalkoista ehdottomuutta kuvaa, että keväällä hän väitti suomalaisen europarlamentaarikon Heidi Hautalan toimivan Kremlin hyväksi: Hautala oli hänen mielestään vesittämässä oligarkkien rahaliikenteen pysäyttämiseksi laaditun Magnitsky-lain käsittelyä Brysselissä. Tällaisen äkkiväärän käyttäytymisen kertominen ei vähentäisi Browderin talousrikollisuuden vastaisen tärkeän työn arvoa.

Muidenkaan haastateltavien lausumia tai tekemisten logiikkaa ei kirjassa julkisesti kyseenalaisteta. Riittää, että haastateltava vastustaa nyky-Venäjän toimintaa, sen jälkeen hänen toimintaansa käsitellään silkkihansikkain.

Esimerkiksi Venäjän propagandakanavan Russia Todayn palveluksesta näyttävästi 2014 irtisanoutunut uutisankkuri Liz Wahl ei kirjassa selitä kovin perusteellisesti, miksi hän alunperin edes tarttui kanavan rekrytarjoukseen 2011.
Georgian sota oli takana, eikä kovin monella pitänyt olla harhakuvitelmia siitä miten vapaata venäläinen, ulkomaille suunnattu tiedonvälitys on.
Silti Wahl pysyi kanavalla kevääseen 2014 asti, ja haastatteli toivotulla tavalla niin salaliittoteoreetikko Alex Jonesia kuin Putin-fania Steven Seagaliakin.
...
Kirjan suurin demoni on Venäjän presidentti Vladimir Putin. Kirjoittajan mukaan hän ohjailee henkilökohtaisesti koko maan disinformaatioverkostoa.

Väitettä ei todenneta muuten kuin yhden ihmisen arviolla siitä, miten Putin oli kerran lehdistötilaisuudessa muokannut lukemaansa tiedotetekstiä lennosta.

Jos tämä kirja olisi journalistinen tuote, sen yhdeksi ongelmaksi muodostuisi juuri lähdekritiikki. Jos tämä olisi tieteellinen tutkimus, myös joidenkin kirjan toteamien asioiden verifioiminen ja lähteyttäminen olisi yhtä vaikeaa

Miten esimerkiksi pitäisi suhtautua kirjan väitteeseen, että Yleisradiossakin toimii Venäjän sabotöörejä eli myyriä?

Monet tällaiset kirjassa puhtaina faktoina esitetyt asiat ovat kokemusasiantuntijoiden perusteltuja ja järkeenkäyviä näkökulmia, mutta osa enemmänkin kirjan henkeä tukevia tulkintoja.

Epävarmuuksia ei eritellä, ja moni luultavasti rikollisten tai henkisesti sairaiden yksityishenkilöiden tekemä pahuus menee Kremlin piikkiin.
...
Kuitenkin Aron jahtaamisen aloittivat jo aiemmin 2014 sosiaalisessa mediassa hyvin tavallisen kaltaiset ihmiset, verkkonimimerkit ja anonyymit nettihäiriköt, joilla ei välttämättä ollut minkäänlaisia henkilökohtaisia kytköksiä Venäjään. Motivaatioksi riittivät silkka raivokas naisviha, epäusko ja kauna Ylen uutisointia kohtaan.

Aroon kohdistuneen vainon yltymistä 2015-2016 voi sanoa Kremlin kätyrien lietsomaksi – ei nimittäin ole todisteita siitä etteikö se VOISI sellaista olla.
...
Kirjoittajalle yhteys on varma: hänen kiusaamisensa takana ovat Kremlin turvallisuusviranomaiset ja politiikan korkeammat voimat, jotka halusivat estää häntä paljastamasta Venäjän propagandakoneiston toimintaa.
...
Tässä onkin hyvän kirjan suurin heikkous: tekijä ei objektiivisesti ja itsekriittisesti analysoi, mikä osa mistäkin esitellystä vainokampanjoinnista oli alun perin Venäjän ja mikä kussakin maassa verkkoa saastuttavien kotimaisten vihapuhujien syytä.

Suomessa Aron kokemusten kaltaista raakaa nettivainoa, raiskaus- ja tappouhkauksia ovat saaneet niskaansa ne toimittajat, jotka ovat tehneet juttuja esimerkiksi turvapaikanhakijoista, maahanmuutosta ja politiikasta. Samoin on käynyt tutkijoille ja papeille.
...
Kirjassa ei sorruta perisuomalaiseen, turhaan vaatimattomuuteen. Kirjoittaja kertoo auliisti viime aikoina saamistaan arvostuksen osoituksista:

"Tutkimuksiani siteerattiin laajasti. Koululaiset, diplomaatit sekä tietoturva- ja turvallisuusasiantuntijat arvostivat niitä suuresti. Minua kutsuttiin puhujaksi koulutuksiin eri puolille maailmaa."
...
Samalla kyse on myös uudenlaisesta, kekseliäästä ansiotoiminnasta, jolle tällaisena valeuutisten ja disinformaation torjunnan aikakaudella on varmasti tilausta.
Kirjan kotisivujen mukaan Aron voi tilata luennoimaan kirjassakin käsitellyistä aiheista 2800-3200 euron tuntikorvauksella.

Aiemmin samalta kirjoittajalta kirjoitus, jossa oletan myös puhuttavan Jessikkasta:

Infosotaveteraani muistelee: Mitä opin jo viisi vuotta sitten Venäjän trolleista - Tolkun Henkilö
https://seura.fi/tolkun-henkilo/infosotaveteraani-muistelee-mita-opin-jo-viisi-vuotta-sitten-venajan-trolleista/

Näihin aikoihin, tasan viisi vuotta sitten aloin kirjoittaa silloisessa työpaikassani Taloussanomissa uutisia ja mielipiteellisiä juttuja Venäjän hybridivaikuttamisesta. Paria kuukautta aiemmin tapahtunut Krimin valtaus oli tuonut paljon uusia näkökulmia asiaan. Silti esimerkiksi suomalaiset idänkaupan ammattilaiset eivät vielä tuntuneet ymmärtävän, mikä kaikki muuttui kun kauppakumppani alkoi käyttää aseita politiikkansa jatkeena.

Hyvin äkkiä minulle alkoi lähetellä sähköposteja ja tekstiviestejä yksi epämiellyttävä hahmo, saaden pian seuraansa muutaman muunkin kaltaisensa. Lisäksi he tai toverinsa alkoivat kirjoittaa kymmeniä loukkaavia kommentteja juttuihini. Kun moderointi poisti niitä henkilökohtaisuuksien takia, samat tarinat ilmestyivät Suomi24-, Vauva– ja KaksPlus –keskustelupalstoille.

Vähitellen, seuraavina kuukausina viestit raaistuivat ja rumentuivat. Samat lauseet alkoivat pikkuhiljaa toistua MV-julkaisussa ja muissa uusissa vihankylvökanavissa, sekä parissakin Facebookin Venäjä-mielisessä ryhmässä.

Postausten mukaan olin paitsi russofobi, Ukrainan fasistien tukija ja paha ihminen, luultavasti myös homo, tunnettu pedofiili, eläintenkiusaaja ja esiinnyin salanimillä eri puolilla internettiä saalistaen nais- ja miesseuraa. Lasteni ja puolisoni nimiä udeltiin, samoin osoite- ja yhteystietoja mahdollista "käyttöä" varten. Edustin mccarthyismia ja ad hominemia.

Eräs kollegani, joka työskenteli silloin ja työskentelee edelleen Yleisradiossa, lähetti ahkerasti minulle kuvakaappauksia näistä postauksista.

"Tämän tekijän täytyy olla Venäjän trolli", hän vakuutti minulle moneen kertaan.

Se, että tuo häirikkö ja hengenheimolaisensa kommentoivat törkypostauksiaan sosiaalisessa mediassa omilla suomalaisilla nimillään, oli kuulemma vain ovela salajuoni: taustalla oli kollegani päätelmien mukaan kuitenkin Venäjä.

Kävin etsiskelemässä verkossa postauksia tehtailevia ihmisiä. Erään ketjun alullepanijaksi paljastui keski-ikäinen lounaissuomalainen nainen, jolla oli vielä kääpiökoirakennelikin. Hän oli koira-aiheisten keskustelupalstojen mukaan kärhämöinyt myös pennunostajien kanssa.
Nainen haukkui verkossa kaikkia ja kaikkea samalla tavalla kuin minuakin – ihmistä jota hän ei entuudestaan mitenkään tuntenut. Emme olleet, emmekä ole koskaan tavanneet.

Toinen raivoaja oli Pohjois-Karjalassa asuva mies, joka oli ollut aktiivisena paikallisessa skiniliikkeessä ja saanut nuorempana tuomion kännissä tehdystä kuolemantuottamuksesta. Hän tuntui minun lisäkseni inhoavan sosiaaliviranomaisia, autokauppiaita, armeijan henkilökuntaa ja erityisesti 1990-luvulla kaupunkiinsa Somaliasta tulleita pakolaisia. Näitä hän oli pilkannut koko näkyvän nettihistoriansa ajan, kauan ennen Krimin tapahtumia.

Kolmas ahkera solvaaja oli idyllisessä rannikkokaupungissa asuva seitsenkymppinen runoilija, rauhanaktivisti ja 1970-luvulla Moskovassa ja Berliinissä työskennellyt ihminen. Pienellä etsimisellä huomasi helposti, miten hänkin oli vuosien mittaan käynyt yhden ihmisen sotaansa milloin mitäkin oikeaa tai kuviteltua aatteellista vastustajaa vastaan.
...
Muutama edelläkuvatun FB-ryhmän jäsen esiintyi keskusteluissa oikealla nimellään tai kertoi kysyttäessä suosiolla henkilöllisyytensä.

Kaikki olivat ihan tavallisia ihmisiä: osalla oli vasemmistolaista taustaa, osa suhtautui muuten vain kaikkeen yhteiskunnan toimintaan luontaisen epäluuloisesti, osa oli paikallispolitiikasta tuttuja kuntapäätösten ammattivalittajia, osa hiukan syrjäytyneitä änkyröitä jotka näkivät koko ajan ympärillään vallanpitäjien juonia.

Kaikille oli yhteistä se, että he jakoivat kritiikittä verkossa uutisia, jotka olivat lähteneet liikkeelle sellaisilta sivustoilta jotka on jälkeenpäin osoitettu Venäjän propagandakoneiston luomuksiksi.
...
Erityisesti heitä huvitti, kun pohjanmaalainen tositv-esiintyjä ja kansantaiteilija nimesi yhtyeensä trollien kunniaksi ja teki kotistudiossaan Yleisradion kollegastani kömpelön, pilkkaavan musiikkivideon.

Ryhmäläiset kutsuivat itseään sananvapauden vaalijoiksi ja vapaan tiedonvälityksen edistäjiksi. Minä, jyrkkänä ihmisenä, pidin porukkaa mieluummin vain harvinaisen naiiveina, medialukutaidottomina ja ennakkoasenteellisina, helposti johdateltavina pölvästeinä.

Ai niin, kollegani mielestä koko Facebook-ryhmä oli todennäköisesti luotu jonkun Venäjän tiedustelu- tai muun hurlumheipalvelun myötävaikutuksella. Musiikkivideosta puhumattakaan.

Kun kerroin selvittäneeni, että kaikki minun vainoajani olivat kantasuomalaisia reppanoita eivätkä FSB:n, GRU:n tai SMERSH:n asiamiehiä, kollegani suutahti minulle ja lakkasi vähitellen pitämästä yhteyttä.

En kuulemma ottanut ongelmaa tarpeeksi vakavasti, ja sitä Venäjä kuulemma nimenomaan toivoikin, informaatiovaikutuksensa vähättelyä.
...
Tästä ihmisten lynkkausjoukkojen villitsemisestä tuli Suomessakin nopeasti liiketoimintaa.
Ensin haaskalle tulivat klikkauksilla rahastaneet verkon törkysivustot, sen jälkeen näiden lietsomalla pelolla ratsastavat ammattipoliitikot jotka näkivät tässä väylän  hyväpalkkaiseen europarlamenttiin tai eduskuntaan.

Sama toimi toiseenkin suuntaan.
Kollegani teki trollien paikallistamisesta itselleen uuden uran ja kiertää nyt maailmaa puhumassa kaikkialla näkemistään, myyttisistä Venäjän informaatiosotilaista.
(Venäjä tekee samaan aikaan parhaansa ollakseen kuvauksen mukainen paskiaisvalta: ammuttaa alas matkustajakoneita, myrkyttää ex-agenttejaan ja sotii naapurimaassaan.)

Toinen kollegani meni töihin EU-virastoon, joka etsii idän ja lännen pahantahtoisia informaatiovaikuttajia ja miettii miten ihmisiä saisi vieroitettua edes joistain huuhaa-harhoistaan.

Keskustelupalstoilla ja FB-ryhmissä huutavat samat ihmiset kuin ennenkin Venäjän hyvyyttä tai Venäjän pahuutta, tyrmäten totuutta etsivät sivulliset mahdollisimman isolla nuijalla. Idänkaupan tekijät tuijottavat yhä rahaa, nauttivat isoista konsultti- ja hallituspalkkioista, ja sulkevat mielellään silmänsä liiketoiminnan moraali- tai etiikkapohdinnoilta.
...
Paitsi ehkä huomio siitä, miten vanha viisaus piti paikkansa: koko ajan vasarasta puhuva ihminen alkaa nähdä jokaisen ongelman naulana. Siksi yritän käyttää koko ajan tasaisesti muitakin työvälineitä.

PS, tästä Jessikkan modus operandista sotkea suhteellisen hyvin tunnettuja tosiasioita ja hatariksi jääviä väitteitä keskenään, tulee mieleen itse asiassa klassinen propaganda, mitä esimerkiksi Venäjä ja natsi-Saksakin ovat käyttäneet. Totuusarvoltaan kyseenalaiset väitteet voidaan kätkeä ripottamalla ne uskottavien väitteiden sekaan.

[nollatoleranssi]

Jessikka Aron kohdalla on se ongelma, että mikä tahansa häneen liittyvä kritiikki on putintrollien ajojahtioperaatio. Tämän takia kuka tahansa Hesarin, Ylen tai muun valtamedian toimittaja kelpaa Venäjän agentiksi. Sen lisäksi ovat kaikki vastamedioiden edustajat, tubettajat ja muut kommentoijat, jotka ovat automaattisesti putintrolleja.

Hauska tieto tuon takia onkin, että Aron aiemmin pitämässä omassa julkisessa tiedotustilaisuudessa (myöhemmin nämä tiedotustilaisuudet on haluttu salata suurelta yleisöltä ettei tule esiin epämiellyttäviä faktoja) Aro esitti saamiaan uhkauksia ja yksi hänen kovimmista uhkailijoista oli oululainen kommunistipuolueen edustaja.

Toki vasemmistolla on ollut vuosikymmeniä sympatioita Venäjän suuntaan ja Suomi on noudattanut Venäjän hallintoa tukevaa politiikkaa viime aikoinakin mm. Venäjän hallinto kehuu virallisesti Suomen linjaa. Idea ei ole kuitenkaan esittää kritiikkiä Venäjän hallinnon suuntaan, vaan luoda poliittista propagandaa käyttämällä Venäjää keppihevosena.

Aro ja Aron tukijat edustavat lähinnä uudenlaista vasemmistoaatetta, jossa virallinen tuki Venäjälle on ok, mutta kaikki ns. vääränlaiset aatteet yritetään yhdistää mystiseen pahuuteen, jonka keulakuvana toimii Putinin Venäjä. Kyse on aivan tietoisesta propagandasta.

Edes päinselvissä tapauksissa, kuten SDPn kansanedustaja al-Taeen tapauksessa ei voida sanoa mitään negatiivista, koska al-Taee on saman vasemmistoaatteen edustaja.

[ApuaHommmaan]

Toimittajat ovat järjestään hyvin sairaita ihmisraunioita. Otan esimerkkinä tuolin, joka suosion tippuessa laskee. Tuo tehtiin Huhtasaarelle Ylen ohjelmassa, mutta kuvaa erittäin hyvin toimittajia. Kenellekään normi-ihmiselle ei tulisi edes mieleen sadismi, kun tarkoituksena kai olisi tiedonvälitys. No toimittajillepa tulee. Läpiään mätiä hyvin sairaita ihmisiä, jotka janoavat valtaa.

Suomessa on ihan hyvä kansa, mutta johtopaikat on miehitetty oksennuksilla. Jonka takia mihinkään sairaaseen ei puututa.

[nollatoleranssi]

Paljon puhutaan Arosta, mutta muistin virkistykseksi on hyvä käydä läpi mistä tämä johtuu.

Valtaeliittiä alkoi ärsyttää MV-lehden saama suosio. Varsinkin räikeä tyyli käsitellä epäsopivia aiheita ja henkilöitä herätti huomiota. Tämän seurauksena pyrittiin ensin saamaan MV-lehdestä vastuulliset tahot esiin ja myöhemmin koko MV-lehti loppumaan.

Ensin käytettiin vihervasemmiston normaaleja keinoja eli otettiin yhteyttä mainostajiin (verrattavissa yhteydenottoon työpaikoille potkujen vaatimiseksi). Valtamedian ja poliitikkojen painostus tuotti tulosta ja mainostajat katosivat. Tosin MV-lehti ei kadonnut minnekkään. Tuon takia siirryttiin paljon järeämpiin toimenpiteisiin.

Järeämmät toimenpiteet tarkoitti siirtymistä suunnitelmaan pidättää ja tuomita MV-lehden perustaja Ilja Janitskin ja hänen ympärillään pyörivät tahot. Iljan vaarallisuudesta lähetettiin ulkomaille valheellista tietoa ja hänet otettiin kiinni ns. sotarikollisena (Iljan todelliset rikokset olivat liian vähäpätöisiä kansainväliseen pidätysmääräyksen).

Syy siihen miksi käytettiin noin kovia toimia liittyy maanpuoluksellisiin ja poliittisiin syihin. Jos alunperin MV-lehti oli pelkkä pieni ärsyke, niin sen saama suuri suosio alkoi pelottaa. Samalla voitiin pitää mahdollisena, että MV-lehteä voitaisiin käyttää Venäjän valtiollisena vaikuttamiskanavana Suomessa.

Iso ongelma oli vain siinä, että syytteet MV-lehteä ja ylläpitäjä Ilja Janitskinia kohtaan olivat todella mitättömät. Ajatus MV-lehden "vaarallisuudesta" liittyi enemmän sen potentiaaliseen kuin todelliseen uhkaan. Eikä kunnollisia todisteita Venäjään liittyen ollut olemassa.

Oikeastaan vasta tässä vaiheessa tuli kuvioihin mukaan Jessikka Aro. Koska syytteet itsessään olivat naurettavalla tasolla, niin niitä piti vahvistaa jollakin keinolla. Aro oli ollut muutamien MV-lehteen kirjoittavien venäläismielisten* kohteena pidemmän aikaa, joten hänen avullaan voitiin saada kovempi tuomio MV-lehdestä vastaaville tahoille.

(*Huomautuksena täytyy sanoa, että MV-lehteen on kirjoittanut muutamia venäläismielisiä henkilöitä, mutta tämä on täysin eri asia kuin Venäjän todellinen vaikuttaminen tai minkään tason yhteys lehden linjaan tuolloin).

Aron kautta pystyttiin luomaan myös keksitty yhteys MV-lehden ja Venäjän vaikuttamisen välille eli yhdistettiin tunnetun venäläismielisen Johan Bäckmanin ja ylläpitäjä Ilja Janitskinin oikeudenkäynnit. Kumpaakin syytettiin Aron vainoamisesta.

Oikeudenkäynti sai hieman surkuhupaisia piirteitä, koska Aro oli ollut aloitteellinen yhteydenotoissa Bäckmaniin päin ja vainoaminen koettiin vasta vuosia myöhemmin. Ensin hymyilet pronssipatsaan kanssa samassa kuvassa ja otat yhteyttä lukuisia kertoja Bäckmaniin, mutta vuosia myöhemmin se onkin osoitus laajasta vainosta.

Oikeudenkäynnissä oli muitakin ongelmia. Bäckmanin kohdalla syytteet saatiin annettua niin hirveistä nimittelyistä kuin Nato-pissis, Jessi, söpöläinen (tämä paljastuu oikeuden pöytäkirjastakin). Bäckmanin Reformi-kanavalle annetun haastattelun mukaan hänellä oli ollut 2 päivää aikaa valmistautua oikeudenkäyntiin vastaamaan vainoamissyytteisiin ja hän ei saanut käyttää puolustustodistajia.

Johan Bäckmanilla ei tiedetä olevan mitään todellista yhteyttä MV-lehteen (en ole täysin varma mitä oikeudenkäynnissä aiheesta mainittiin, mutta julkisuudesta en ole nähnyt mitään suoria yhteyksiä). Tosin yhteys löytyy siitä, että Ilja Janitskin oli ollut ärsyyntynyt vuosikymmeniä vanhojen rikostensa uutisoinnista ja pyysi tietoja toimittajien rikostaustoista. Bäckman oli löytänyt Arosta ikivanhan huumetuomion ja se oli päätynyt lukuisiin uutisiin MV-lehdessä (Bäckmanin kohdalla pelkkä julkisen tuomion tilaaminen ja nuo aiemmat nimittelyt toivat todella ison tuomion). MV-lehden lukuisat jutut ja vanhan huumetuomion levittämisen Arosta saattoi nähdä vainoamisena.

Syy miksi Aron tekemiset herätti niin paljon huomiota venäläismielisten keskuudessa johtui epäilemättä kahdesta syystä. Aro teki kuuluisan trollijutun Ylelle, mutta pahempana tekonaan Aro vaati Ylelle tekemässään jutussa yleisöä ilmiantamaan venäläismielisiä tahoja* itselleen. Myöhemmin Aro alkoi liikkumaan Nato-vaikuttajien kanssa.

(*Jälkimmäistä näkemystä voi verrata siihen, jos joku toimittaja vaatisi yleisöä ilmiantamaan juutalaismielisiä tahoja itselleen. Melko varmasti siitä jotkut suuttuisivat).

Lopulta tuli kovat tuomiot oikeudessa MV-lehden taustajoukoille ja Aro sai kyseenalaisen rahankeräyksen nojalla tehtyä kirjan.

Vähemmän puhutaan kuitenkin siitä, että oliko tuo MV-lehteä vastaan suunnattu poliittinen operaatio kovin onnistunut? Luulisi samojen tahojen ulisevan täyttä päätä siitä, kun MV-lehti jatkaa entiseen malliin SDP:n kansanedustaja al-Taeen kaverin Venäjän valtion palkkalistoilla olevan Janus Putkosen johtamana. Mutta kovin on hiljaista...

----

Aro on saanut laitettua kirjaan mukaan Junes Lokan ja Tiina Wiikin. Kuten jokainen hyvin tietää, niin kummallakaan ei ole mitään yhteyttä MV-lehteen tai venäläismielisiin tahoihin. Aron logiikkaa mukaillen yhteys löytyy siitä, koska hän oli nähnyt joskus MV-lehden mainostamassa kaksikon YouTube-striimiä. Samalla perusteella Aro itse on moninverroin kovempi putintrolli, koska Aro on ollut suoraan aloitteellisessa yhteydessä Johan Bäckmanin kanssa ja MV-lehti mainostaa jokaista Aron juttua enemmän kuin Aro kehtaa toivoa.

[Nuivanlinna]

Paljon puhutaan Arosta, mutta muistin virkistykseksi on hyvä käydä läpi mistä tämä johtuu.

Valtaeliittiä alkoi ärsyttää MV-lehden saama suosio. Varsinkin räikeä tyyli käsitellä epäsopivia aiheita ja henkilöitä herätti huomiota. Tämän seurauksena pyrittiin ensin saamaan MV-lehdestä vastuulliset tahot esiin ja myöhemmin koko MV-lehti loppumaan.

Valtaeliitti paremminkin pelästyi. Vuosia tyytymättömyys oli kanavoitunut Persuihin ja Persut näyttivät kyntensä juurikin 2015, eli valtavan pettymyksen.
Sitten tulikin MV kuin puskista paikkaamaan PS:n jättämän aukon tyytymättömyyden kanavana.
MV olisi voinut olla alku pahemmallekin tulipalolle, siksi sitä vastaan hyökättiin niin voimalla.

[Alapo]

Tietääkö kukaan löysikö Jessikka niitä Putinin trolleja Suomi Venäjä seurasta. Itse kyllä alottaisin sen trollien etsinnän sieltä.

Voi olla että paremmin niitä putin-trolleja löytyisi suomessa asuvasta venäläisestä väestöstä. Eräskin entisen neuvostoliiton alusmaan asukas kehui miten hieno mies Putin on.

[nollatoleranssi]

Arto Nybergin ohjelmassa oli mukana Jessikka Aro.

1.) Heti ensimmäiseksi tuli esiin kunnianloukkaukset varsinkin Youtubessa.

Ei ole kovin vaikeaa arvata mihin ohjelmaan Aro viittaa eli näihin Reformi-studion lähetyksiin ja mahdollisesti AD-Nettiradion lähetyksiin.

Tässäkin on hyvä kerrata asioita. Reformi-vaaliehdokaslista perustettiin alunperin James Hirvisaaren toimesta, että saataisiin Ilja Janitskin ehdolle. Lopulta koko homma kusi täydellisesti ja Iljakin meni Paavo Väyrysen puolueeseen ehdokkaaksi. Reformi-studiota jäi pyörittämään Tiina Keskimäki (tuli tunnetuksi Ilja Janitskinin tiedottajana) ja Panu Huuhtanen (tuli tunnetuksi aiemman Suomi Ensin -puolueen aktiivina). AD-Nettiradiota pyörittää MV-lehden entiseksi väliaikaiseksi päätoimittajaksi siirtynyt Juha Korhonen.

Näillä kaikilla tahoilla on omat antipatiansa Aroa kohtaan, kun Aro käyttää heidän kuviaan ja nimiään julkisesti osoituksena Putinin trolliagentteina toimimisesta Suomessa (joku voisi ajatella tämän olevan kunnianloukkausta), vaikka heillä ei ole mitään virallista yhteyttä Venäjälle. Toki nämä samat tahot ovat varsinkin myöhemmin haastatelleet mm. Johan Bäckmania. Tosin Bäckmania on haastateltu suomalaisissa valtamedioissa ja Arokin on ottanut häneen useasti yhteyttä.

Aiemmassa kirjoituksessa kävin läpi oikeat syyt siihen, miksi MV-lehti haluttiin saada tuomiolle. Samaan tapaukseen liittyi olennaisena osana Aron case. MV-lehden toiminta Aroa kohtaan oli asiatonta ja ajojahtimaista. Tämän takia tullut tuomio ei ollut yllätys, mutta sen jälkeen tapahtui muutakin.

MV-lehden ajojahdin ja siitä seuranneen tuomion johdosta Arolla tuli henkilökohtainen viha kaikkia häntä millään tavalla kritisoivia kohtaan (pelkkien faktojen toteaminen voidaan laittaa samaan kategoriaan). Siitä tuli tämmöinen henkilökohtainen kostoretki, jossa mikä tahansa ärsyttävä henkilö tai kommentti voidaan ajatella vihaksi Aroa kohtaan ja näin ollen tekijä täytyy saada tuomiolle ja maalitettua.

Tilanne on siinä mielessä ristiriitainen, että samaan aikaan kun Aro saa huudella kenen tahansa olevan Putinin trolliagentti (ja tämä kaikki tapahtuu Suomen valtiovallan ylemmän johdon suostumuksella ja valtavalla julkisuudella), niin pieninkin kritiikki hänen toimiaan kohtaan voi olla oikeusjuttu, joka menee itsestään läpi Suomen oikeuslaitoksessa.

Oikeasti Arosta on vaarallista sanoa yhtikäs mitään kriitttistä. Ongelma liittyy ennen kaikkea siihen, ettei kyse ole ainoastaan Arosta, vaan hänen puolellaan ovat kaikki Suomen valtiolliset instanssit. Esimerkiksi Aroa millään tavalla käsittelevät ja kritisoivat toimittajat voivat olla vaarassa joutua oikeuteen yksittäisen kommentin takia (ehkä Aro ei kehtaa vetää kollegojaan oikeuteen tai yritä saada potkuja), mutta varsinkin tavalliset kansalaiset eivät nauti kyseistä etuoikeutta.

Aron toimintaan liittyy vahva ironinen sävy. Esimerkiksi Suomen presidentti Sauli Niinistö on Putinin parhaita kavereita. Samaan aikaan Suomen valtion yhteistyö on ollut vuosikymmeniä erittäin läheistä Venäjän suuntaan. Tavallaan nämä samat Suomen valtion instanssit, jotka tekevät merkittävintä yhteistyötä Putinin Venäjän suuntaan, niin tukevat eniten Aroa.

Toinen ironian osoitus on siinä, että Aro kuvittelee olevansa jossain "Venäjän oppositiossa". Samaan aikaan hän on niiden marginaalitubettajien ja aktivistien kimpussa, jotka edustavat oikeasti marginaalista vähemmistöajattelua Suomessa.

2.) Myöhemmin tuli esiin kuinka Aro samaistaa itsensä Venäjällä toimiviin opposition edustajiin/toimittajiin.

Tässä eletään semmoisessa toisessa todellisuudessa, koska Suomi on eri maa kuin Venäjä. Samalla Aro on koko valtiovallan erityissuojeluksessa (jota siis Venäjän Kreml tukee). Aro itsekin kertoo ylpeästi olevan ties minkälainen informaatiokouluttaja (koulutukset järjestetään valtion virkamiehille), mutta samaan aikaan hän kokee olevansa Venäjän Kremlin hyökkäyksen kohteena.

Mitä tulee näihin marginaalitubettajiin, niin heillä ei ole mitään todellista yhteyttä Venäjän suuntaan (kuten ei ollut aiemmin MV-lehdellä ja useimmilla sen taustahenkilöillä). Heistä ei voi käyttää edes sanaa: venäläismielinen. Useampi ei kannata millään tavalla Venäjää tai parhaimmillaankin on retorinen tuki Venäjän suuntaan, joka liittyy EU/Nato-vastaisuuteen.

Tunnettuja venäläismielisiä on Suomessa mm. Johan Bäckman (tunnettu useista tempauksistaan Venäjän suuntaan), Juha Molari (kirjoituksia on julkaistu MV-lehdessä), Janus Putkonen (nykyinen MV-lehden päätoimittaja).

Toisaalta sillä ei ole mitään väliä onko venäläismielinen vai ei. Kyse on lähinnä siitä, jos kritisoi Aroa tai ei kannata ISIS-sotilaita Suomeen, niin on automaattisesti propagandan mukaan Putinin trolliagentti.

3.) Aron mukaan hän on kuullut kuinka Yhdysvallat ja Israel tekevät samaa, mutta toiminta ei ole yhtä laajamittaista.

Israelissa on valtion ja armeijan johtama yksikkö tekemässä toimintaa (tästä on ollut uutisiakin) . Venäjällä on palkattu jotain randomtyyppejä kadulta kirjoittamaan nettiin tiettyjä näkemyksiä... Muutenkin voi miettiä mistä venäläiset keksivät noin hullun idean, jos eivät ole kopioineet sitä jostain muualta.

4.) Nyberg kysyi Arolta HS:n kritiikistä, että sekoittaako hän omat koulukiusaamistyyppiset kokemukset Venäjän informaatiovaikuttamiseen. Aro vastasi kierrellen viittaamalla Johan Bäckmaniin ja Bäckmanin seuraajiin.

Johan Bäckmanilla ei ole mitään seuraajia Suomessa. Bäckmanin nimi yhdistettiin MV-lehteen kiertoteitse eli Aron julkisen huumetuomioasiakirjan kautta, koska mitään muuta yhteyttä ei löytynyt. Bäckman itsessäänkin on saamastaan suuresta julkisuudesta huolimatta sivuhenkilö.

5.) Aro mainitsee että ei ole pystynyt kirjoittamaan kirjaansa ja kaikki aika on mennyt rikostutkintojen tekemiseen. Sillä on ollut terveydellisiä ja taloudellisia seurauksia.

Hesarin arvostelussa viitattiin Aron pyytämiin n. 2800-3200€:n palkkioihin 1-2h puhekeikoilta. Aiemminkin on liikkunut tietoja miten Aro olisi saanut isoja summia puhetilaisuuksistaan sadoista euroista tuhansiin / yksi tilaisuus. Viimeaikoina on Suomen valtio pitänyt useamman tilaisuuden, jossa Aro on ollut puhujana. Aro sai kerättyä 30.000$ kirjaansa varten. Aro oli ollut myös samoihin aikoihin jonkinlaisessa työsuhteessa YLE:llä ja olisi saanut kulukorvauksia tms. Aro sai samoin jättimäiset oikeudenkäyntikorvaukset MV-lehden oikeudenkäynnistä ja koko nykyinen uransa perustuu tuohon ja näihin trollijuttuihin.

6.) Arolla on omat henkilökohtaiset kokemukset ja kavereita Venäjältä ja hän kokee tämän nykyisen toiminnan kutsumustyönään

Mikä yhdistää Aroa ja kaikkia kohdassa (2.) mainittuja tunnettuja venäläismielisiä suomalaisia? Kaikilla heillä on hyvin henkilökohtainen suhde Venäjään päin. Epäilenkin että tämä on lisännyt kiinnostusta Aroa kohtaan.

7.) Nyberg kertoo miten Aro kritisoi kirjassaan somen jättejä Facebookia, YouTube ja Googlea miten ne levittävät valetietoa, vihapuhetta ja eivät jaa yksityiskohtaista tietoa hallituksille. Aro vastaa että nämä alustat ovat pesseet kätensä.

Tähän liittyy monta mielenkiintoista näkökulmaa eli somen jättien pitäisi jakaa kaikki nimi yms tiedot hallituksille pelkästään sen takia, että yksittäisten henkilöiden epäillään syyllistyneen epämääräiseen vihapuheeseen. Voikin miettiä mitä kaikkea tämän avulla voitaisiin tehdä Venäjällä tai länsimaissa (tai mitä tehdään nykyisinkin).

[törö]

Tietääkö kukaan löysikö Jessikka niitä Putinin trolleja Suomi Venäjä seurasta. Itse kyllä alottaisin sen trollien etsinnän sieltä.

Voi olla että paremmin niitä putin-trolleja löytyisi suomessa asuvasta venäläisestä väestöstä. Eräskin entisen neuvostoliiton alusmaan asukas kehui miten hieno mies Putin on.

Meillä venäläisiä niin paljon, että joukkoon mahtuu iso liuta ihan tavallisia mielenterveysongelmaisia ja alkoholisteja. Tosin näiden nettielämä vaikuttaa tapahtuvan pääosin venäjäksi.

[nollatoleranssi]

Jatkoa vielä...

Aro ei ole ainutlaatuinen tämänkaltainen infosoturi Suomessa. Esimerkiksi toinen Ylen palkkalistoilla oleva Janne "Rysky" Riiheläinen tekee aivan samaa (kuinka moni muukin niin siitä ei ole tietoa). Samoin Rysky toimii samalla tavalla kouluttajana ja Ylen toimittajana. Ideana on nähdä missä tahansa "väärinajattelijoiden" keskuudessa venäjämielisiä Putinin trolliagentteja.

Kummankin toiminta on siinäkin mielessä samantyylistä, etteivät he tunnu löytävän koskaan vihervasemmistolaista putintrollia. Aina kyseessä on maahanmuuttokritiikkiin tai kansallismielisyyteen kallellaan oleva toimija. Mitään yhteyksiä Venäjän suuntaan ei tarvitse todistaa, koska väitteet sellaisenaan kelpaavat todisteeksi.

Tietysti loogisesti voi päätellä toisenkin seikan eli kumpikaan ei kelpaisi infosotakouluttajaksi ilman opetusta alalle. Koska kummankin toiminta on samantyylistä niin heitä on ohjeistettu/koulutettu siihen. Voidaan päätellä että he ovat käyneet samantyylisen ohjauksen/koulutuksen.

Aron tiedetään olevan Naton toimittajalistoilla (tämä väite on tullut ilmi nettiin vuotaneista dokumenteista) ja puhuneen Naton tilaisuuksissa. Aron hyvä kaveri on maanpuolustuksen informaatiosodankäynnin asiantuntija Saara Jantunen. Ryskystä ei ole vastaavaa tietoa, mutta tyyli on täysin samanlainen. Toisaalta Ryskyllä on armeijataustaa ja on tullut tunnetuksi #turpo-toimittajana

Kummankin Ryskyn&Aron toiminta (aiheeseen liittyen) alkoi 2015-2016, jolloin alkoi tulemaan juttuja Yleen. Saara Jantunen aloitti työnsä maanpuolustuksen informaatioasiantuntijana 2014. Perussuomalaisten Jussi Niinistö aloitti puolustusministerinä 2015. Hänen aikakaudellaan vaikutti alkaneen infosotakoulutukset.

Kun on lukenut sadottain uutisia ja juttuja + eri ohjelmat aiheesta (muidenkin tunnettujen nimien kuin Ryskyn ja Aron juttuja) niin venäläisiä trolleja nähdään kaikkialla muualla paitsi vihervasemmistossa.

En pysty täysin uskomaan eri tahojen sisäiseen kykyyn suodattaa vihervasemmistoon liittyvät viittaukset (vaikka kumpikin esimerkki olisi kallellaan sinnepäin). Enemmän tulee vaikutelma kuin heidät olisi opetettu siihen.

Väitteenä esitän putintrollioperaation olleen omanlainen infosotaoperaatio, jonka tarkoituksena oli mustamaalata maahanmuuttokriittiset/kansallismieliset tahot. Infosotakouluttajien ja viestinvälittäjien väitteet voivat olla valheellisia ja lennokkaita, mutta niiden ideana on ollut kylvää epäilys Venäjän osallisuudesta.

Venäläisten trollien näkeminen joka puolella ei ole tietenkään aivan tervettä. Samasta syystä ilmiön läpi on alettu näkemään laajemminkin. Tästä kertovat näkemykset siitäkin, että vaaditaan muitakin todisteita kuin kouluttajien omat kokemukset ja mielipiteet. Tosin todisteita sopisi olla enemmänkin kuin yhdestä henkilöstä, jos samaan aikaan tehdään nimilistoja useista henkilöistä. Todisteiden puute onkin osoittautunut suurimmaksi ongelmaksi eli niitä ei löydy.

[törö]

Ukrainalaisilla faktantarkistajilla on hieman erilainen käsitys venäläisien puuhista. Tuo on professorien perustama sivusto, joten sen taso ylittää tavallisen nettivouhotuksen.

Plenty has already been written on the anticipations of outside (read: Russian) interference in the 2018 Swedish parliamentary election. There were no major disturbances, which in my opinion was not a surprise.

However, a few fake documents that I recently discovered shed interesting light on a perhaps botched campaign to smear the Swedish election process, a campaign which involved the implication of the Sweden Democrats in a Russian intelligence operation. It remains unclear who was behind this disinformation campaign, although a few markers point to a Russian-sponsored actor. Interestingly, a secondary wider goal with the campaign seems to have been the smearing of Ukraine and NATO.

On 20 August 2018, two fake documents appeared on the Swedish website Pressbladet, a website where anyone can register to publish and which in the past has been used for the distribution of Russian disinformation. The first document is a fake letter from US Secretary of State Mike Pompeo to his Polish colleague Jacek Czaputowicz. The letter explains that the US has learned about the deep ties between the Sweden Democrats and Russian security services. The goal of Russia, Pompeo alleges, is to control the Sweden Democrats in order to further its interests in Sweden and the EU. This document was also posted on a few other, English language, websites, here and here.

The second document is a fake letter from Marine Le Pen, the President of Rassemblement National (formerly Front National) to Jimmie Åkesson, the leader of the Sweden Democrats. In this letter, Le Pen promises to provide 127 election observers and organisational support for the Sweden Democrats in the Swedish election.

On the surface of it, it looks like the creators of these fake documents attempted to spin the issue of Russian election interference in various Western countries, using the Sweden Democrats as a useful tool. It should be noted, however, that there is no evidence that the leadership of the Sweden Democrats favours any unique political ties to the Kremlin, although a few party members in the past have expressed an understanding of or sympathy towards Vladimir Putin (although they were, however, usually reprimanded for this).

The story also has a broader international dimension. On the forum StudentRoom also a third fake document has appeared, a letter purportedly written by Ukraine's Prime Minister Volodymyr Groysman to his Minister of Information Policy Yuriy Stets. In this letter, Groysman reveals a far reaching Ukrainian conspiracy to meddle with the Swedish elections in order to advance the agenda of the Social Democrats and the Green Party, and to damage the Sweden Democrats. Interestingly, this post attracted a few comments from readers who apparently think the documents may be authentic.

https://www.stopfake.org/en/disinformation-against-sweden-democrats-and-the-swedish-election/

Signatuurin linkeistä löytyy vähän laajemminkin venäläisien tavasta lähestyä näitä asioita.

[Alaric]

Jessikka on tuohtunut, kun uusi Putinin trollit -teos onkin löytynyt kirjastossa fantasiaosastolta.

https://twitter.com/JessikkaAro/status/1181598929797996549

[tweet]1181598929797996549[/tweet]

[Miniluv]

Ei näytä kirjaston kirjalta, ei tarraa kirjan selässä.

[paukuttaja]

Ei näytä kirjaston kirjalta, ei tarraa kirjan selässä.

Näyttää enemmän kirjakaupan hyllyltä kun ei noiden Kingin kirjoissakaan ole tarraa.

[Lahti-Saloranta]

Eikös kirjaston hyllyissä ole myös numero jonka mukaan kirjat asetetaan hyllyihin. Olisikohan niin että Jessikkaa on höynäytetty.

[anatall]

Minä odotan vielä muutaman viikon ja ostan sen sitten parilla eurolla s-kaupan ale-laarista.

[paukuttaja]

Joku asiallisen huumorintajun omaavaa on siirtänyt kirjan kirjakaupassa ja ottanut kuvan -> Jakoon.

[törö]

Jessikka on tuohtunut, kun uusi Putinin trollit -teos onkin löytynyt kirjastossa fantasiaosastolta.

https://twitter.com/JessikkaAro/status/1181598929797996549

Jos mä olisin tuo harakka, niin pitäisin turpani tukossa tuosta asiasta, koska kirja varmasti huomataan jos se on Stephen Kingin kirjojen välissä. Enää yhtään näkyvämpää paikkaa kirjastosta ei aivan varmasti löydy.

Tietokirjahylly on huono paikka, koska siellä on niitä hyväkuntoisia kirjoja, joiden sivut kellastuvat ja muuttuvat hauraiksi.

[Alaric]

Jessikka Aro ja näemmä myös siskonsa ovat kyllä kunnon primadonnia, kun alkavat nyyhkimään tällaisesta kirja-arvostelusta, jossa on parin kappaleen verran kritiikkiä (alla olevassa lainauksessa boldattuna).

Ilmeisesti Jessikka on tottunut siihen, että pelkkää selkääntaputtelua tulee, kun hän on nyt niin rohkea ja muutenkin ihan paras. Sitten menee naama norsunvitulle, jos joku kehtaa sanoa jotain muuta.

Naurettavaa ja lapsellista vikinää.

"Jotkut kirjoittaa kirjoja henkensä uhalla..."

https://twitter.com/JessikkaAro/status/1185471470522241025

[tweet]1185471470522241025[/tweet]

https://twitter.com/apipsa/status/1185463472278200322

[tweet]1185463472278200322[/tweet]

https://twitter.com/apipsa/status/1185471095555678208

[tweet]1185471095555678208[/tweet]

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/kirjat/kirja-arvio-jessikka-aro-paljastaa-kremlin-lonkeroita-mutta-syyllistyy-tarpeettomaan-itsekorostukseen-ja-oman-roolin-suurenteluun/?shared=1096247-07647770-500 (19.10.2019)

Trolliarmeijan kynsissä

Jessikka Aro paljastaa Kremlin painostusoperaatioita ja suurentelee rooliaan.

TOIMITTAJA Jessikka Aro jatkaa intohimoista taisteluaan Kremlin informaatiosotureita vastaan. Vuosien mittaan hänen roolinsa on kuitenkin muuttunut toimittajasta asiantuntijaksi, joka kiertää puhumassa Venäjän informaatiovaikuttamista käsittelevissä seminaareissa.

Aro on ollut tiuhaan julkisuudessa myös häneen kohdistuneen nettikiusaamiskampanjan vuoksi. Hän on saanut raiskaus- ja tappouhkauksia, hänestä on levitelty valheita ja hänen uskottavuutensa on kyseenalaistettu. Aron mukaan se johtuu hänen työstään Venäjän nettioperaatioiden paljastajana.

Keskeisiä kiusaajia ovat olleet presidentti Vladimir Putinin politiikkaa hurmoshenkisesti propagoiva dosentti Johan Bäckman sekä rasistisen MV-lehden vetäjät Ilja Janitskin ja Asta Tuominen. Aro sai jonkinlaisen hyvityksen viime vuonna, kun Bäckman tuomittiin kunnianloukkauksesta ehdolliseen vankeuteen. Myös Janitskin ja Tuominen saivat kovat tuomiot.

(...)

PUTININ TROLLIT on monilta osin ansiokas teos. Aro on tehnyt valtavan työn selvittäessään valeuutissivustojen ja propagandistien toimintaa.

Samalla hän on antanut kasvot nettikiusaamisen uhreille. Hän osoittaa, että perättömät juorut syövät uskottavuutta myös ystävien ja työtoverien silmissä, kun niitä toistetaan. Google, Facebook ja Twitter ovat haluttomia siivoamaan valheita ja sulkemaan valetilejä.

Kirjaa leimaa tarpeeton itsekorostus ja oman roolin suurentelu. Palkinnoillaan, konferenssiesiintymisillään ja haastatteluillaan kehuskeleva Aro puhuu toistuvasti "tutkimuksistaan", vaikka kyse on normaalista journalistisesta työstä.

Samalla hän yliarvioi Putinin vaikutusvaltaa niputtamalla samaan pakettiin Kremlin propagandaa suoltavat venäläismediat sekä Suomen sosiaalisessa mediassa vihapuhetta lietsovat uusnatsit ja hörhöt.

(...)

[Lahti-Saloranta]

Tuo Aron juttu kohtaamastaan vainosta ja henkensä uhalla kirjoittamisesta on todella sairasta. Kuka Aron haluaisi hiljentää, Puti vai Putinin kätyrit. Arohan suorastaan ylistää Putinin ja Venäjän mahtia. Toki Venäjä on pelkästään mielissään jos heistä luodaan kuva kaikkivaltiaasta.

[Lahti-Saloranta]

Huomasin että Aro on tehnyt oikei koosteen siitä kuinka Panu Huuhtanen häntä vainoaa. Rusinana pullassa kohta jossa poliisi pidättelee Reformistudion toimittajaa Tiina Keskimäkeä. Ei anna hänelle poistumiskäskyä eikä pidätä häntä vaan pidättelee eikä päästä häntä poistumaan Panun mukana. Keskimäki on tehnyt vielä asiasta rikosilmoituksen ja haluaa asialle mahdollisimman paljon julkisuutta jota Aro auliisti levittää omille seuraajilleen. Ei kuulosta mitenkään järkevältä palkitun toimittajan tekemänä.
Käykää katsomassa Panu Huuhtasen twitteristä.

[anatall]

Pipsa Aro jauhottaa häiriköt Putinin trollit -kirjan signeeraustilaisuudessa 27.10.2019.

https://www.youtube.com/watch?v=2WVn7-0CVfs



Onpas kertakaikkiaan sekopäistä meininkiä. Panu Huuhtanen jonottaa kirjamessuilla Jessikka Aron signeerausständille kuvaten samalla kännykällään. Pipsa Aro, Jessikkan nuorempi sisko, ryntää kuvaamaan ja haukkumaan Huuhtasta, ja käskyttämään pois jonosta.

Kaiken huipuksi Huuhtanen on sitten tässä se häirikkö ja vihakuvaaja, Pipsa Arolla on omien sanojensa mukaan naama hiessä koska pelkää Huuhtasta, ja muut signeerauksen jonottajatkin ovat aivan itkeneet pelosta.

En tiedä mitä nuo Arot oikein vetää tai on vetämättä, mutta onhan tuo noiden uhriutuminen ja kohkaaminen jo aivan absurdilla tasolla.

VMP. 



"Huuhtanen kuvaa siskoani, joka on yksityishenkilö".

-Pipsa Aro, kuvaten samalla Panu Huuhtasta joka ilmeisesti ei sitten ole yksityishenkilö?-

[anatall]

Pipsa Aron kuvaaman ja Jessikka Aron tubekanavallaan levittämän vihakuvaussession lopputulos:



"Jessikka Aro
...
HUOMIO: Otin kaikilta kommentointimahdollisuuden pois päältä, koska kommentteihin tuli niin paljon vihapuhetta ja törkynimittelyä Panu Huuhtasta vastaan.
..."



Eli, hienosti maalitettu, Pipsa ja Jessikka. Tämä on tietysti sellaista parempaa maalittamista joka ei ole maalittamista lainkaan. 

[anatall]

Jessikka Aro on julkaissut tubekanavallaan Huuhtasen kuvaamaa, ja Huuhtasesta kuvattua materiaalia ilman lupaa. Huuhtanen on tehnyt asiasta tekijänoikeusilmoituksen Youtubelle. (en laita linkkiä koska tekijänoikeusloukkaus)

Aro on nimennyt julkaisemansa videokoosteen nimellä: "Tubehäiriköt maalittavat ja vihakuvaavat minua"


Videon alta löytyy mm. tällaisia kommentteja:

-Panu kuuluisi hoitoon, ei se ole terve.


-Täysiä sekopäitä


-Tällaiset urpot (huutelemassa) ovat kyllä yksi hyvä esimerkki Suomen huonosta Mt-työn tilasta


-Antasko joku nainen tuolle Panulle säälistä? Että rauhottus ja sais muutaki ajateltavaa.

*Naiset ovat antaneet Panulle kauan aikaa sitten. Panulla on kolme lasta.

*Voi lapsipoloja kun isä on häiriintynyt yksilö



Jessikka Aro maalittaa Huuhtasen, jonka jälkeen kommentoijat alkavat solvaamaan Huuhtasta ja jopa tämän lapsia, Aron puuttumatta asiaan.

Tällainen ihminen sitten itse itkee somessa ja livenä siitä kuinka hänet on maalitettu, ja häntä ja hänen omaisiaan solvataan.