Suuri Journalistipalkinto 2016

[Roope]

Journalistipalkinnot jaetaan tänään – uutisvuosi 2015 jäi historiaan: "Kuin Berliinin muurin murtuminen"

Vuoden paras juttu, journalistinen teko, vuoden paras kirja ja Vuoden journalisti valitaan tänä iltana Bonnierin Suuren journalistipalkinnon juhlagaalassa Helsingin Vanhalla ylioppilastalolla.

Uutisvuosi 2015 oli poikkeuksellinen monessakin suhteessa ja jää taatusti historiaan aivan samalla tavalla kuin Berliinin muurin murtuminen tai Neuvostoliiton luhistuminen.

Viime vuonna turvapaikanhakijoiden pako niin kriisialueilta kuin taloudellisesta ahdingosta toi Eurooppaan lähes puolitoista miljoonaa ihmistä. Euroopan maat heräsivät karuun todellisuuteen loppukesästä kun tulijoiden määrät koko ajan vain kasvoivat. Euroopan unionin Schengen-alue ja vapaan liikkumisen periaatteet Euroopassa menettivät merkityksensä muutamassa kuukaudessa, teräsaitoja alkoi nousta varsinkin Unkarissa ja Balkanilla monille rajoille. Myös yli 20 vuotta voimassa olleen Dublin-sopimuksen periaatteet romuttuivat, kun Kreikka ja Italia eivät pystyneet ja halunneet käsitellä tulijoiden turvapaikkahakemuksia vaan antoivat heidän jatkaa matkaansa muualle Eurooppaan, erityisesti Saksaan ja Skandinaviaan.

[...]

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström toteaa, että uutisvuosi 2015 oli niitä käänteentekeviä vuosia, jotka jäävät historiaan.

– Tätä voi verrata Berliinin muurin murtumiseen tai Neuvostoliiton hajoamiseen, tämä pakolaisvirta Euroopassa, joka ulottui Suomeenkin asti. Euroopan rakenteet alkoivat natista. Suomeen tuli uusi hallitus joka alkoi muuttaa sitä yhteiskuntamallia, johon me olimme tottuneet. Voi hyvin sanoa, että tämän jälkeen Suomi ei ole entisensä.

Myös kokenut ulkomaantoimittaja, Tampereen yliopiston vieraileva journalismin professori Rauli Virtanen pitää taakse jäänyttä uutisvuotta hyvin poikkeuksellisena.

– En olisi ikinä uskonut miten tärkeäksi ulkomaan journalismi nousee Suomessa, eli valitettavasti tarvittiin tuhansien ihmisten kuolema Välimerellä, että suomalaisia alkoi todella kiinnostaa mistä nämä ihmiset tulevat. Turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten tulo Eurooppaan oli ehdottomasti se tärkein aihe uutisvuodessa, joka sitten herätti paljon kysymyksiä ja minun mielestäni onneksi nosti jälleen kerran esille kuinka tärkeätä on, että toimituksilla on kirjeenvaihtajaverkosto tai alueilla käyviä kirjeenvaihtajia.

"Miksei suuri yleisö kiinnostu?"

Virtasen mielestä nyt on jo aika katsoa peiliin siinä, että turvapaikanhakijoiden asettumisesta Suomeen tehdyt jutut on hoidettu osittain huonosti.

– Mediatalot ovat hoitaneet tämän huonosti, mutta samalla voidaan kysyä, että eikö suurta yleisöä kiinnosta nämä jutut. Miksi tehdään hyvinkin alkeellisia juttuja Suomeen tulleista rintamakarkureista ja ihmetellään miten turvapaikanhakijoilla voi olla käytössään älypuhelimia.

Rauli Virtasen mielestä vielä loppukesästä ja alkusyksystä kriisin puhkeamisesta raportoitiin hyvin ja asiantuntevasti lähinnä ulkomaantoimittajien voimin, mutta turvapaikanhakijoiden asetuttua vastaanottokeskuksiin eri puolille Eurooppaa ja myös Suomea, vastuu raportoinnista siirtyi aluetoimittajille ja rikostoimittajille.

– Itse olisin kaivannut huomattavasti enemmän myös positiivisia juttuja näistä ihmisistä, ihmiskohtaloista, sen sijaan että koko ajan näkyvin huolenaihe mediassa on ollut se, että joukossa on ollut paljon elintasopakolaisia ja koko joukko leimataan sen perusteella.

Kantelut tutkittu, ei ylilyöntejä

Elina Grundströmin mielestä suomalainen media on selvinnyt haastavasta uutisvuodesta hyvin, mainettaan paremmin.

– Media on itse ollut yllättävän suuren mediahuomion kohteena, on puhuttu Venäjän informaatiovaikuttamisesta, valeuutissivustoista, syytetty mediaa asioiden pimittämisestä.

Grundströmin mukaan yleisen keskustelun kärjistyminen on näkynyt myös täällä Julkisen sanan neuvostossa, kantelujen määrän kasvuna.

– Kun kantelut on tutkittu, ylilyöntejä ei ole paljastunut, media on pärjännyt yllättävän hyvin. On myös pystytty seuraamaan näitä nopeita uusia tilanteita. Mitä tulee tähän turvapaikanhakijatilanteeseen niin silloin elokuussa hetken aikaa jouduttiin miettimään tätä uutta tilannetta, mutta sen jälkeen meillä on ollut valtava määrä erittäin hyvää journalismia, jota meille on kertynyt tästä ilmiöstä ja myös sen syistä.

Niin Grundströmiä kuin Virtasta huolettavat oikeiden tiedotusvälineiden kanssa kilpailevat ja niitä muistuttavat verkon valesivustot sekä valheellinen informaatio.

– Ehkä ihmisten medialukutaito kuitenkin kasvaa, kun huomataan, että valesivustojen jutut osoittautuvat valheeksi ja kuplaksi, täysin paikkaansa pitämättömäksi. Ihmiset miettivät ehkä entistä enemmän, mitkä sosiaalisen median välityksellä jaettavat jutut oikeasti pitävät paikkansa ja mitkä eivät, toteaa Virtanen.

– Mutta toki voi kysyä, missä määrin myös oikeat tiedotusvälineet ovat joillakin jutuillaan luoneet pelkoa ja pelon ilmapiiriä. Positiiviset jutut ovat jääneet varjoon tai kokonaan tekemättä. On tarvittu jalat maassa seisovia "uuninpankkopoikia", kuten kolumnisti Saku Timosta ja muitakin katkaisemaan turhalta kiihkolta siivet.

"Journalismi ei kriisissä"

Suomalaisten toimittajien raportoinnin oikeudenmukaisuutta tarkkailevan Julkisen sanan neuvoston Elina Grundström alleviivaa, että oikeat toimittajat ja mediatalot ovat sitoutuneet työssään journalistin ohjeisiin ja hyvään lehtimiestapaan. Näin ei ole valemedioiden ja -sivustojen kohdalla.

[...]

MTV 15.3.2016

[Haplotaxida]

Virtanenkin tapelkoon demoniensa kanssa päänsä sisällä, Rubenin tavoin, eikä yleistä koskemaan sitä kaikkea ja kaikkia muuta.

Rauli Virtasen mielestä vielä loppukesästä ja alkusyksystä kriisin puhkeamisesta raportoitiin hyvin ja asiantuntevasti lähinnä ulkomaantoimittajien voimin, mutta turvapaikanhakijoiden asetuttua vastaanottokeskuksiin eri puolille Eurooppaa ja myös Suomea, vastuu raportoinnista siirtyi aluetoimittajille ja rikostoimittajille.

– Itse olisin kaivannut huomattavasti enemmän myös positiivisia juttuja näistä ihmisistä, ihmiskohtaloista, sen sijaan että koko ajan näkyvin huolenaihe mediassa on ollut se, että joukossa on ollut paljon elintasopakolaisia ja koko joukko leimataan sen perusteella.

Eli liian vähän nyyhkytarinoita:

Raskaasta puuvillasta Mustaan orkideaan, tarinan rakentaminen asiajournalismin välineenä vanhoissa ja uusissa medioissa

"Raskas puuvilla on haastattelukirja naisista, jotka työskentelevät suuressa tekstiilialan yrityksessä. Kutojia, puolaajia, aputyöntekijöitä, siivoojia; nuorin 22-vuotias, vanhin yli kuudenkymmenen. Kirja ei pyri luomaan objektiivista kuvaa tekstiiliteollisuudesta tai sen asemasta suomalaisessa elinkeinoelämässä. Nämä naiset puhuvat omalla suullaan, tuotantoprosessin inhimillisen tekijän näkökulmasta. "Työvoima" ei läheltä katsoen ole mikään yhtenäinen massa, vaan koostuu erilaisista yksilöistä, joista kullakin on omat henkilöhistoriansa. Työpaikalla heillä on samat vaikeudet ja ongelmat, ja yksi keino niiden selvittämiseen, on ammatillinen järjestäytyminen."

Tämä vuonna 1972 ilmestyneen Raskas puuvilla -kirjan takakansiteksti tiivistää monta asiaa narratiivisesta eli kertomusmuotoisesta asiajournalismista.

Kertomusmuotoinen journalismi on pelkistetyimmillään juuri tätä: siinä on yksi tai useampia päähenkilöitä, joilla on jokin pyrkimys, joka kohtaa vastustusta. Tarinassa on alku, keskikohta ja loppuratkaisu, jossa selviää, miten sankarin pyrkimys onnistuu. Ihmiset eivät ole lähteitä vaan henkilöitä, eikä teksti etene asiateemasta toiseen vaan kohtausten kautta. Parhaassa tapauksessa päähenkilö viisastuu tai muuten muuttuu tarinan edetessä, mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että ihmiset kyllä viisastuvat useammin fiktiossa kuin todellisuudessa, jota journalismin pitäisi kuitenkin kuvata. ..

- Tarinan rakentaminen asiajournalismin välineenä vanhoissa ja uusissa medioissa (Elina Grundström)

...
Kioskivallankumous

Mistä lähtien murhauutisoinnin tarkoituksena on ollut itkettää lukijoita?

Sanomalehtijournalismissa on käynnissä kerronnallinen vallankumous, jolla on vakavia seuraamuksia.

Tyylittelevää raportointia kutsutaan narratiiviseksi journalismiksi. Sen käyttöön kannustetaan alan koulutuksessa sumeilematta, oli juttulaji mikä tahansa – sentimentaalisia yksilökertomuksia nimittäin klikataan. ..

Nyyyhkytarinoiden aikaan

Narratiivinen journalismi, sosiaalinen media ja tv-tunnustuksellisuus revittelevät tunteikkaalla yksilön äänellä. Kulttuurimme tarjoaa niin oman kuin toistenkin ihmisten elämän tarinallistamiseen malleja. Ne ovat sekoitus sentimentaalisuutta, autoritäärisyyttä ja yksityisyyttä.

Pitäisikö iloita tästä kollektiivisen empatian aallosta?

Ei varauksetta. Sentimentaalisilla yksilötarinoilla voidaan sumentaa poliittista päätöksentekoa, kun tunteet puhuvat enemmän kuin tilastot. Eikö jo pelkkä sana "tarina" (keskoslapsen, koulukiusatun, omaishoitajan) saa meidät hamuamaan nenäliinapakettia?

- http://etiikka.fi/viihdekirjallinen-journalismi-ja-hellat-tunteet/ (Maria Mäkelä)

[Roope]

Ylen Tom Kankkonen valittiin vuoden journalistiksi: "Tarvitaan kertomuksia sieltä, mistä ihmiset tulevat"
...
Kankkonen on työskennellyt pitkään ulkomaantoimittajana

Hän on ollut myös Ylen Skandinavian-kirjeenvaihtajana Tukholmassa ja asunut Turkissa. Kankkonen palkittiin varsinkin Syyriaa, Irakia ja Turkkia koskevista jutuistaan.

– Toivottavasti palkinto on myös yleinen kannanotto ulkomaan raportoinnin puolesta. Vaikka kaikkien mediatalojen talous on tiukalla, meidän on raportoitava maailmalta. Vuosi 2015 osoitti, että maailma tulee helposti kylään, esimerkiksi turvapaikanhakijoina. Silloin tarvitaan myös kertomuksia sieltä, mistä nämä ihmiset tulevat, Kankkonen muistuttaa..

Yle 16.3.2016

Huonomminkin olisi voinut valita. Vaikka Tom Kankkosen ylitsepääsemätön asenteellisuus maahanmuuttopolitiikan käsittelyssä on tullut selväksi, hänen Lähi-idän reportaasinsa ovat sinänsä ammattitaitoisesti tehtyjä. Sanon "sinänsä", koska loputtomaan kurjuuden kuvaukseen on omat syynsä.

Ihanko oikeasti Kankkosen, Antti Kurosen ja Jessica Stoltzmannin päivittäiset, tunteisiin vetoavat nyyhkyjutut muka lisäävät ymmärrystämme siitä, mitä Lähi-idässä tapahtuu, mistä Euroopan pakolaiskriisissä on kyse ja miksi Suomeen tuli viime vuonna 32 000 turvapaikanhakijaa? Nyt tarvittaisiin tiukkaa tietoa ja analyysejä maahanmuutosta ja maahanmuuttopolitiikasta, ei enää yhtään enempää toimittajien tyrkyttämiä kertomuksia turvapaikanhakijoista ja heidän kotimaistaan.

Eikä Kankkonen ole tyhmä tai sokea. Hän ei vain paljasta todellisia ajatuksiaan ja epäilyksiään Ylen pääuutisten raporteissa:

Kankkosella on paraatipaikka seurata tapahtuvan kansainvaelluksen alkulähteitä. Hän ymmärtää hyvin niitä irakilaisia, jotka palaavat nyt Suomesta Irakiin.

– Syntyi eräänlainen massapsykoosi, kun Irakissa kerrottiin, että Suomi pitää koko Bagdadin aluetta vaarallisena ja että turvapaikanhakijoiden käsittelyajat ovat lyhyitä.

– Monilla oli täysin epärealistinen käsitys siitä, mikä heitä odottaa.

– Kun seurasin Tornioon matkalla olevia pakolaisia Ruotsissa, en voinut olla ajattelematta, että osa näistä irakilaisista nuorukaisista on irakilaisella versiolla interreilaamisesta. He tulevat alueilta, joilla ei ole tulevaisuutta, mutta he eivät pakene henkensä edestä. Jatkuvat sähkökatkot ovat ikäviä, mutta ne eivät oikeuta turvapaikkaan. Mutta on myös monia, joilla on todellisia syitä paeta.  (käännös)

Hbl: Krigsreportern är en försiktig general 5.3.2016

[Spesialisti]

Vuosi 2015 osoitti, että maailma tulee helposti kylään, esimerkiksi turvapaikanhakijoina.

Tulisikin vain kylään. Nyt Maailma jättää läpsyttimet porstuaan ja kapuaa uuninpankolle. Huutelee sieltä isäntäväelle, että laittakaas herkkupötyä pöytään. Otan tässä aluksi pitkät tirsat ja käyn sitten vasta kunnolla taloksi.

[Lalli IsoTalo]

"Tarvitaan kertomuksia sieltä, mistä ihmiset tulevat"

Väärin.

YLEn uutistoimituksen tehtävä ei ole julkaista sopivasti valittujen tp-hakijoiden tunteisiin vetoavia kertomuksia kotiseuduistaan ja matkustamisestaan.

YLEn uutistoimituksen tehtävä on raportoida objektiivisesti mitä alueella tapahtuu, ja miksi.

[plug2]

Itse olisin kaivannut huomattavasti enemmän myös positiivisia juttuja näistä ihmisistä[/b], ihmiskohtaloista, sen sijaan että koko ajan näkyvin huolenaihe mediassa on ollut se, että joukossa on ollut paljon elintasopakolaisia ja koko joukko leimataan sen perusteella.

Positiiviset jutut ovat jääneet varjoon tai kokonaan tekemättä.

Virtanen ja Grundström on irtisanottava tehtävistään.

[PerttiPasanen]

....

Niin Grundströmiä kuin Virtasta huolettavat oikeiden tiedotusvälineiden kanssa kilpailevat ja niitä muistuttavat verkon valesivustot sekä valheellinen informaatio.

...

Valtamedialla on se hyvä puoli, että se voi itse määritellä mikä on "valheellinen" uutissivusto. Yleisradio sekä iltapäivälehdet ovat itse julistaneet MV-lehden (johon tässäkin viitataan?) valesivustoksi, ei suinkaan sen vuoksi että jutut olisivat valheellisia, vaan siitä syystä etteivät MV-lehden uutiset kuulu Virallisen Totuuden™ piiriin. Tai saattavat kuuluakkin, mutta näkökulma on Virallisen Totuuden™ vastainen.

[nollatoleranssi]

– En olisi ikinä uskonut miten tärkeäksi ulkomaan journalismi nousee Suomessa, eli valitettavasti tarvittiin tuhansien ihmisten kuolema Välimerellä, että suomalaisia alkoi todella kiinnostaa mistä nämä ihmiset tulevat. Turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten tulo Eurooppaan oli ehdottomasti se tärkein aihe uutisvuodessa, joka sitten herätti paljon kysymyksiä ja minun mielestäni onneksi nosti jälleen kerran esille kuinka tärkeätä on, että toimituksilla on kirjeenvaihtajaverkosto tai alueilla käyviä kirjeenvaihtajia.

Suomeen on tullut lähinnä irakilaisia. Sitä kuinka iso prosentti on tehnyt vaikkapa matkan välimeren yli ei ole missään laskettu. Useampi on tuntunut tilanteesta päätellen tulleen turvallisia reittejä pitkin, koska on ostanut paluulipun takaisin omaan maahansa mm. näiden syiden takia: kyllästyminen, kylmä sää, huono ruoka, huonot edut tai hidas perheenyhdistämis prosessi.

Virtasen mielestä nyt on jo aika katsoa peiliin siinä, että turvapaikanhakijoiden asettumisesta Suomeen tehdyt jutut on hoidettu osittain huonosti.

– Mediatalot ovat hoitaneet tämän huonosti, mutta samalla voidaan kysyä, että eikö suurta yleisöä kiinnosta nämä jutut. Miksi tehdään hyvinkin alkeellisia juttuja Suomeen tulleista rintamakarkureista ja ihmetellään miten turvapaikanhakijoilla voi olla käytössään älypuhelimia.

En osaa sanoa, että mitä "Virtanen sekoilee". Rintamakarkureista on puhuttu lähinnä vain vaihtoehtoismedioissa ja jutut ovat selvästi pitäneet paikkaansa, kun todella moni tulijoista on ollut mm. armeija tai poliisiväkeä. Tästäkään ei ole tosin mitään tarkkoja lukemia missään, vaikka mm. Päivi Nerg sanoi "kuinka Suomessa tiedettäisiin kaikkien turvapaikanhakijoiden taustat".

Virallisissa valtamedioissa turvapaikanhakijoita on yleisesti kutsuttu esim. "evakko" tai "pakolainen" nimillä, joista ei ole mikään taho tähän mennessä huomauttanut julkisesti (Julkisen Sanan Neuvostosta puhumattakaan).

Grundströmin mukaan yleisen keskustelun kärjistyminen on näkynyt myös täällä Julkisen sanan neuvostossa, kantelujen määrän kasvuna.

– Kun kantelut on tutkittu, ylilyöntejä ei ole paljastunut, media on pärjännyt yllättävän hyvin.

Grundstromin uskottavuus meni jo niillä aiemmilla lausunnoilla, mutta on mediassa mm. jatkuvasti puhuttu syyrialaisista turvapaikanhakijoista, vaikka Suomeen on tullut syyrialaisia vain pari prosenttia.

Sitä on tietysti vaikeaa sanoa, että miten merkittäviä ovat valehtelut tai erilaiset "tekniset virheet" joissakin tapauksissa. Toisaalta samalla on esitetty valtamedioissa sellaisia trollijahteja ja salaliittoteorian tasoisia juttuja täytenä totena, että moni 911-salaliittoteoriitikko katselee vain kateellisena vierestä.

Niin Grundströmiä kuin Virtasta huolettavat oikeiden tiedotusvälineiden kanssa kilpailevat ja niitä muistuttavat verkon valesivustot sekä valheellinen informaatio.

– Ehkä ihmisten medialukutaito kuitenkin kasvaa, kun huomataan, että valesivustojen jutut osoittautuvat valheeksi ja kuplaksi, täysin paikkaansa pitämättömäksi. Ihmiset miettivät ehkä entistä enemmän, mitkä sosiaalisen median välityksellä jaettavat jutut oikeasti pitävät paikkansa ja mitkä eivät, toteaa Virtanen.

Mitkä jutut ovat osoittautuneet valheeksi? Eihän nämä henkilöt edes osaa nimetä yhtäkään juttua tai sitten puhutaan jostakin "ruokasoodasta". Turvapaikanhakijoiden kohdallakin kyseiset vastamediat ovat kertoneet täysin paikkaansa pitäviä tietoja, joista valtamedialla on ollut vaikeuksia tai mahdotonta kertoa.

Eikä tähänkään mennessä ole pystytty osoittamaan vastamedioiden valehtelevan, jos ei sitten valehtelun määrä ole samaa tasoa kuin valtamedioissa.

Edelleen voi sanoa vaihtoehtoismedioiden suosion perustuvan siihen, että ne kertovat rehellisemmin joistakin asioista kuin nykyinen valtamedia.

– Mutta toki voi kysyä, missä määrin myös oikeat tiedotusvälineet ovat joillakin jutuillaan luoneet pelkoa ja pelon ilmapiiriä. Positiiviset jutut ovat jääneet varjoon tai kokonaan tekemättä. On tarvittu jalat maassa seisovia "uuninpankkopoikia", kuten kolumnisti Saku Timosta ja muitakin katkaisemaan turhalta kiihkolta siivet.

Saku Timosta kiitellään ainoastaan sen takia, että edustaa sitä samanmielistä saivartelua, joka olevinaan olisi oikean faktatiedon vastine. Samaa pulttopollohömppää edustaa mitä valtamediakin. Niin montako pulttopulloa Suomessa lensikään? 2-4 laskentavasta riippuen ilman mitään tuhoavahinkoja (ja puolet jääneet syttymättä), mutta eri toimittajien ja uuninpankkopoikien kautta saisi kuvan kuin niitä olisi ollut satoja. Onhan niitä pyritty kutsumaan vielä "murhapoltoiksi", vaikka tultakaan ei ole saatu aikaiseksi.

[Roope]

Kankkonen oli viikolla Maikkarin Huomenta Suomessa. Kertoi käyttävänsä Syyriassa ollessaan paikallisena "fixerinä" Nada Kettusta, syyrialaista muslimia, joka on Helsingin Sanomiin kirjoittavan Erkki Kettusen vaimo. Eläkkeellä oleva Erkki Kettunen toimii itsekin Syyriassa suomalaisen median "fixerinä".

Syyriassa asuva suomalainen: "Keskustelu muslimeista saa voimaan pahoin"

Syyrian päiväkirja, osa 4/4: Uskaltaako Suomeen enää matkustaa, pohtii Erkki Kettunen Damaskoksessa.

Olen asunut yli neljä vuotta Syyriassa. Kukaan ei ole kertaakaan tuominnut minua sen vuoksi, mitä olen taustoiltani.

Kukaan ei ole haukkunut valkokuonoksi. Päinvastoin: ihmiset ovat kohdelleet minua todella ystävällisesti.

[...]

Samaan aikaan olen huomannut, kuinka keskustelu muslimeista on Suomessa muuttunut. Varmaankin muutos tapahtui syksyllä, kun Suomeen tuli kerralla paljon pakolaisia.

Kun luen esimerkiksi HS.fi:n kommenttiketjuista ihmisten näkemyksiä muslimeista, voin pahoin. Ei voi muuta kuin todeta, että tietämättömyys on valtaisaa.

Jos alle promille muslimeista on kiihkouskovaisia, miksi pitää tuomita kaikki?

Tunnen enemmän muslimiperheitä kuin suurin osa suomalaisista. Tunnen heidän ajatuksensa.

Ne ovat täysin samanlaisia kuin suomalaisilla: Miten saan perheelleni ruokaa pöytään? Miten saan lapsilleni paremman elämän kuin itselleni? Voittaisinpa lotossa päävoiton.

Näin ajattelee 99,9 prosenttia muslimeista. Tiedän sen.

[...]

Olen täysin suomalainen, mutta naimisissa musliminaisen kanssa. Minulla on ihana muslimivaimo.

Olemme olleet naimisissa 27 vuotta. Meillä on kaksi kaunista, tummatukkaista ja ruskeasilmäistä tytärtä.

Kun tulimme aikoinaan Suomeen, vaimoni ei käyttänyt huivia. Hän oppi suomen kielen alle vuodessa, eikä hän ole ollut sen jälkeen työtön hetkeäkään. Hän opiskeli Suomessa jopa uuden ammatin.

Eräänä päivänä vaimoni kysyi, mitä ajattelisin, jos hän alkaisi käyttää huivia. Sanoin, että päätös on yksin sinun, mutta teet minkä päätöksen tahansa, olen tukenasi.

Meillä ei ollut koskaan Suomessa vaikeuksia sen vuoksi, että vaimoni käytti huivia. En tiedä, onko jokin nyt muuttunut.

Suomalaista keskustelua seuratessa mielessäni on käynyt, uskaltaako Suomeen enää matkustaa.

Helsingin Sanomat 10.3.2016

Erkki "täysin suomalainen" Kettunen unohti kertoa, että syyrialaisten muslimien hyväksyntä ei luultavasti johdu niinkään myötämielisestä suhtautumisesta suomalaisiin tai ulkomaalaisiin yleensä vaan siitä, että hän on itsekin muslimi eli osa ummaa. Suhtautuminen olisi luultavasti toisenlaista, jos Kettunen ilmoittaisi syyrialaistutuilleen olevansa muslimivaimon kanssa elävä juutalainen, kristitty tai ateisti.

[Malla]

Erkki "täysin suomalainen" Kettunen unohti kertoa, että syyrialaisten muslimien hyväksyntä ei luultavasti johdu niinkään myötämielisestä suhtautumisesta suomalaisiin tai ulkomaalaisiin yleensä vaan siitä, että hän on itsekin muslimi eli osa ummaa. Suhtautuminen olisi luultavasti toisenlaista, jos Kettunen ilmoittaisi syyrialaistutuilleen olevansa muslimivaimon kanssa elävä juutalainen, kristitty tai ateisti.

Hupsista, unohdusvahinko.
Myös suhtautuminen vaimoon saattaisi olla Syyriassa hiukan toisenlaista, jos puoliso ei olisi muslimi.

Krijvihree korjattu

[Roope]

Mistä tiedät, että Erkki on muslimi?

On joskus maininnut blogissaan.

Kristittyjen ja muslimien avioliittoja, etenkin muslimivaimon kanssa, katsotaan Syyriassa sen verran karsaasti, että olisi todella outoa, jos Erkki kirjoittelisi tuollaisia julkikristittynä. Ateisteihin suhtaudutaan vielä nuivemmin.

It's nine o'clock on a summer evening in the old city of Damascus. Michel and Leila are sitting in the courtyard of a house they share with other young Syrians. I ask them how they met.

"We were at a party by the seaside," remembers Leila.

"I asked her for a dance," explains Michel, "and I haven't been able to get her off my back ever since," he adds. That was four years ago. Michel and Leila now want to get married. The problem is, they can't. Michel is Christian, Leila is Muslim, and in Syria it is illegal for a Muslim woman to marry a non-Muslim.

The National: How interfaith marriage can be a mixed blessing 23.10.2010

[qwerty]

[tweet]841726348548812801[/tweet]

[Vaniljaihminen]

En tiedä edes kuka on, mutta jo pelkkä nimi Saarikoski saa voimaan pahoin. Eli vähän samaa kuin Erkillä muslimeista puhuttaessa.

[yks vaan]

[tweet]841726348548812801[/tweet]

Kovatasoista journalismia varmasti. Yhtään järkevää puheenvuoroa ei palkintoja saaneilta ole näkynyt.

[sivullinen.]

Laura kirjoitti kirjan Saskan kanssa, jossa haukutaan kaikin mahdollisin keinoin sittemmin amerikan presidentiksi valittua Voittaja-Trumpia. Olihan se uhrautuvaa työtä sosialismin puolesta ja mitali sellaisesta on aina sosialistissa kansandemokratioissa tavattu antaa, mutta pitikö nyt tuon herra pääministeri Juha Sipilänkin kiitellä suorituksesta? Mielelläni minä näkisin hyvät tai edes keskinkertaiset valtiotason suhteet amerikan ja sosialistisen Suomen välillä. Vaikka sosialistien mielestä amerikka on paha ja Voittaja-Trump tosi paha, niin amerikalla on sentään monta ydinpommia ja Voittaja-Trump on luvannut niitä käyttää. Juha Sipilä osoittaa selvää epäpätevyyttä ja tilannetajun puutetta myötäilemällä Voittaja-Trumpin pilkkaamisesta annettua mitalistia.

[DuPont]

En tiedä edes kuka on, mutta jo pelkkä nimi Saarikoski saa voimaan pahoin. Eli vähän samaa kuin Erkillä muslimeista puhuttaessa.

Hesaria joskus luen, mutta joskus tulee keskeytettyä lukeminen ja siirryttyä sarjakuvaosioon, koska nuo saarikosket joskus kuvottavat.

Ei se asenne, mutta se objektiivisuuden puute ja haluttomuus objektiivisuuteen...

[kummastelija]

Laura Saarikoski, Helsingin Sanomat
Laura Saarikosken jutut pitivät suomalaisia poikkeuksellisen hyvin perillä siitä, mitä Yhdysvaltain presidentinvaalitaistelussa tapahtui. Hän raportoi oivaltavasti niin asiantuntijoiden näkemyksistä kuin tavallisten amerikkalaisten tuntemuksista. Saarikoski ymmärsi jo varhain Trump-ilmiön voiman ja osasi kertoa sen taustalla olevista syistä. Yhdessä Saska Saarikosken kanssa kirjoittamassaan kirjassa hän lisäksi rakensi monipuolisen henkilökuvan liikemies Donald Trumpista, jonka vaalivoittoa monet pitivät pitkään mahdottomana ajatuksena.

1. Eikö lähtökohtaisesti hyvässä journalismissa pidetä lukijoita perillä siitä mitä tapahtuu? Vain suomessa siitä voi saada vuoden journalistipalkinnon.

2. Saska Saarikosken kirjapuffi on nätti lisäys palkintoperusteisiin. Tosin palkintoperusteissa mainittu "monet pitivät Trumpin voittoa mahdottomana" on pieni Freudilainen lipsahdus raadilta, kun kirjan kirjoittanut Saska Saarikoski on aiemmin twiitannut:
"Donald Trump on pelle, joka saa republikaanien muut ehdokkaat näyttämään lähes täysijärkisiltä. Hänen mahdollisuutensa ovat tietysti 0,0."

[siviilitarkkailija]

Journalismilla ja totuudella ei bonnier-maailmassa ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Paska Saarikoski on umpihullu valehtelija jonka ainoa tehtävä on tuottaa mediaeliittiä palvelevia valheita Yhdysvalloista. Näistä valheistä Paska Saarikosket palkitaan.

Ei kannata ihmetellä miksi Neuvostoliitossa tai 3. valtakunnassa tavikset eivät tienneet että paratiisinsa kääntöpuolella tapettiin miljoonia ihmisiä. Kumpikin valtio oli saturoitu palkituilla toimittajilla joiden tehtävänä oli tuottaa journalismia ei totuuksia. Bonnier-maailmassa tämä valehtelu on jalostettu taiteen asteelle...

Kun katseli koostetta tapahtumasta ei voinut kuin ihmetellä sitä miten pienet ja sisäsiittoiset on Suomen journalistipiirit. Tuli väistämättä mieleen Jyrki Käteisen hekotteleva selkääntaputtelu.

[ISO]

– Itse olisin kaivannut huomattavasti enemmän myös positiivisia juttuja näistä ihmisistä, ihmiskohtaloista, sen sijaan että koko ajan näkyvin huolenaihe mediassa on ollut se, että joukossa on ollut paljon elintasopakolaisia ja koko joukko leimataan sen perusteella.

Kyllä näitä positiivisia juttuja on varmasti kaivettu kissojen ja koirien kanssa, että yrityksen puutteesta ei ole kyse.

Mutta kun toimittelija menee VOKkiin mielessään tehdä positiivinen artikkeli hädänalaisesta turvapaikanhakijaperheestä ja koko VOKki on täynnä nelikymppisiä 17-vuotiaita muotivaatteissa, agressiivisina älypuhelimet käsissään vonkaamassa seksiä, niin saattaa jäädä juttu tekemättä.

Se on todellisuus, eikä sitä voi muuttaa, edes näköjään toimittelijatkaan ei kykene niin paljon valehtelemaan että sais tuosta porukasta positiivisen jutun aikaiseksi.

[hulaq]

Tuo on kyllä puhdas propagandisti. Asunut vuosikausia (kymmeniä?) Amerikassa ja kirjoittelee sieltä miten haittamatutus ei vaikuta negatiivisesti suomeen. Kunnon skeidaa tämäkin keissi.

[Roope]

Ylen Tom Kankkonen valittiin vuoden journalistiksi: "Tarvitaan kertomuksia sieltä, mistä ihmiset tulevat"
...
Kankkonen on työskennellyt pitkään ulkomaantoimittajana

Hän on ollut myös Ylen Skandinavian-kirjeenvaihtajana Tukholmassa ja asunut Turkissa. Kankkonen palkittiin varsinkin Syyriaa, Irakia ja Turkkia koskevista jutuistaan.

– Toivottavasti palkinto on myös yleinen kannanotto ulkomaan raportoinnin puolesta. Vaikka kaikkien mediatalojen talous on tiukalla, meidän on raportoitava maailmalta. Vuosi 2015 osoitti, että maailma tulee helposti kylään, esimerkiksi turvapaikanhakijoina. Silloin tarvitaan myös kertomuksia sieltä, mistä nämä ihmiset tulevat, Kankkonen muistuttaa..

Yle 16.3.2016

Huonomminkin olisi voinut valita. Vaikka Tom Kankkosen ylitsepääsemätön asenteellisuus maahanmuuttopolitiikan käsittelyssä on tullut selväksi, hänen Lähi-idän reportaasinsa ovat sinänsä ammattitaitoisesti tehtyjä. Sanon "sinänsä", koska loputtomaan kurjuuden kuvaukseen on omat syynsä.

Juuri kun pääsin varauksella kehumasta.

Ylen ulkomaantoimittaja myöntää epäonnistumisen: dokumentissa esiintynyt pariskunta tunnistettiin ja otettiin kiinni Istanbulissa

Yleisradio julkaisi tammikuussa Pako Turkista -nimisen dokumentin, joka on yhä nähtävillä Yle Areenassa. Dokumentissa haastatellaan turkkilaista opiskelijapariskuntaa, joka kannattaa presidentti Recep Erdoğania vastustavaa Fethullah Güleniä.

Turkin hallitus syyttää Yhdysvalloissa maanpaossa asuvaa saarnaajaa Güleniä kesän 2016 vallankaappausyrityksen masinoimisesta. Tuhansia hänen kannattajikseen epäiltyjä ihmisiä on hyllytetty viroistaan. Niinpä opiskelijapariskunnan identiteetin suojaaminen oli ensisijaista.

Turkkilaisen Hürriet-lehden mukaan poliisi on tutkinut dokumenttia ja pystynyt sen perusteella päättelemään, missä Istanbulin lähiössä opiskelijapariskunta asuu. Viranomaiset löysivät pariskunnan muun muassa dokumentissä nähdyn auton tunnusmerkkien kautta.

Lehden mukaan mies kiisti kuulusteluissa olevansa Gülenin liikkeen jäsen. Häntä kuitenkin epäillään jäsenyydestä ja propagandan levittämisestä. Nainen puolestaan vapautettiin.
...
Ylen ulkomaantoimittaja ja Pako Turkista -dokumentin ohjaaja Tom Kankkonen jakoi Bozkurtin tviitin. Jakotekstissä hän kirjoittaa, että asia on harmillinen ja että he ovat epäonnistuneet identiteettien suojelemisesta parhaista ponnisteluista huolimatta. Kankkonen jatkaa, että tulevaisuudessa he aikovat suojella viattomia ihmisiä entistä tarkkaavaisemmin.

- Valitettavasti se on tässä tapauksessa liian myöhäistä, Kankkonen päättää tviittinsä.

Jutun julkaisun jälkeen Kankkonen on poistanut tviittinsä.

Iltalehti 12.2.2018

Muistan ihmetelleeni kyseistä dokkaria katsoessani, että kyllähän nuo haastateltavat paikallistaa helposti talojen ja viimeistään auton perusteella, vaikka naamoja varjeltiin näyttämästä. Näin sitten kävikin.