Aikuiset lapset eivät tarvitse perintöä

[Faidros.]

Itselläni ei ole verijälkeläisiä(eikä adoptoituja).
Jos kuolisin nyt, kaikki omaisuuteni määrättäisiin siskolleni(muut perheenjäsenet kuolleet).
Haluaisin jakaa omaisuuteni testamentilla minulle läheisille ihmisille(ei sukua).
Voisiko laki määrätä omaisuuteni(osa) siskolleni, toiveestani huolimatta?

Kysymys on hypoteettinen, sillä tämä on jo sovittu systerin kanssa.

[Takinravistaja]

Itselläni ei ole verijälkeläisiä(eikä adoptoituja).
Jos kuolisin nyt, kaikki omaisuuteni määrättäisiin siskolleni(muut perheenjäsenet kuolleet).
Haluaisin jakaa omaisuuteni testamentilla minulle läheisille ihmisille(ei sukua).
Voisiko laki määrätä omaisuuteni(osa) siskolleni, toiveestani huolimatta?

Kysymys on hypoteettinen, sillä tämä on jo sovittu systerin kanssa.

Voit tehdä testamentin kenelle haluat, ja siskosi ei saa silloin mitään. Jollet tee testamenttia, siskosi perii sinut.
Lakiosa kuuluu vain rintaperillisille, ei sisaruksille.

[Takinravistaja]

Kyseinen hedonistinen professori ei ymmärrä olevan myös ei-hedonistisia ihmisiä. Ihmisiä, jotka kokevat nautintoa muustakin kun nautiskelusta. Jotkut ihmiset eivät koe omaa elämäänsä ainoastaan yksittäisenä itsenäisenä soluna maailmankaikkeudessa, vaan pikemminkin osana pitkää sukupolvien ketjua, jota ei haluta rikkoa. Ihmisille, jotka osaavat ajatella ylisukupolvisesti on tärkeää, miten viestikapula seuraavalle viestinviejälle jätetään. Tarkoitus on jättää "talo" paremmassa kunnossa seuraavalle kuin missä se itse saatiin. Tämä on sellainen asia, joka voi tuottaa ei-hedonistiselle ihmiselle nautintoa. Professorille taas nautintoa tuottaa  "talon" vaihtaminen sikareihin ja vuosikertaviineihin. Ihmiset ovat erilaisia, mutta professorimme ei ole sitä vielä oivaltanut.

Ei professori kiellä ketään tekemästä rahoilaan mitä haluaa. Hän ei vain ymmärrä, että jotkut kituuttavat vanhoina hyvinkin huonossa asemassa, vaikka omaisuutta olisi käyttää matkustamiseen, hoitopalveluihin ja vaikka siivoojan palkkaamiseen, mutta kun perintö pitää säästää 50-60 vuotiaille "lapsosille", vaikka näillä ei itsellään ole mitään rahaongelmia.

[Puusas]

Suomen ongelma esim. Ruotsiin verrattuna on pääomien vähyys. Suomi on historiallisesti ollut köyhä maa, eikä pääomien keräämiselle/ntymiselle ole ollut samanlaisia mahdollisuuksia kuin meitä rikkaimmissa maissa. Oikeastaan vasta 1970-80-luvulta alkaen Suomessa on alkanut olla mahdollista kerätä omaisuutta ja siirtää sitä seuraaville sukupolville talouden avautuessa ja Suomen saavuttaessa muita eurooppalaisia maita varallisuudeltaan. Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa seuraavat sukupolvet eivät välttämättä ole enää vauraampia kuin edeltävät polvet ovat olleet. Näin ollen en pidä perintöjen jättämistä lapsille ollenkaan pahana, riippuu tietysti paljon perheen/suvun taloudellisesta tilanteesta. Asia, jonka varakkaat ovat ymmärtäneet, on se fakta että suvun omaisuus on vain lainassa, ja se siirretään aina seuraavan sukupolven haltuun jonka tehtävänä on pitää huolta omaisuudesta ja kartuttaa sitä. Harvinainen konsepti tämän päivän hetikaikkimullenyt-Suomessa.

Juuri näin. Vauraus syntyy käytännössä parhaiten kerryttämällä sitä sukupolvien yli. Jos kaikki laitetaan kerran sukupolvessa sileäksi, jokainen sukupolvi joutuu aina aloittamaan rakentamisen nollasta. Todennäköisesti vieläpä fiksumpien (=omaisuutta kerryttäneiden) palkkaorjana. Perintöjen merkitys vaurauden jakajana korostuu erityisesti Suomen tapaisissa korkean verotuksen maissa.

Tässä tapauksessa kyseessä oli toki vain yksittäinen professori, mutta tällainen lyhytjänteinen ajattelutapa on todella vaarallista yhteiskunnalle.

[L.N]

Mun porukat tehköön asunnollaan tai rahoillaan mitä tykkää, ei kuulu mulle. Mulla tuskin tulee olemaan koskaan rahaa tai omaisuutta mitä lapsilleni jättää. Sitä vastoin olen jo perintöni saanut. Olen saanut elää todella mukavan ja turvallisen lapsuuden ja sen saman pyrin antamaan omillekin kekaroille. En toki edes yritä kiistää, etteikö muheva perintö olisi mukava saada tai jättää, mutta jos yrittäisin kerätä maallista mammonaa (jonka joskus sitten jättäisi perinnöksi) tavallisesta palkkatyöstä, se tietäisi pitkiä päiviä, väsyä ja kiirettä, ja lasten koti olisi vain paikka jossa kävisin nukkumassa. Tämä näin kärjistetysti.

Tuossa mun ennakkoperintö lapsilleni: https://www.youtube.com/watch?v=TjOhNoxJEWU

[P]

Suomen ongelma esim. Ruotsiin verrattuna on pääomien vähyys. Suomi on historiallisesti ollut köyhä maa, eikä pääomien keräämiselle/ntymiselle ole ollut samanlaisia mahdollisuuksia kuin meitä rikkaimmissa maissa. Oikeastaan vasta 1970-80-luvulta alkaen Suomessa on alkanut olla mahdollista kerätä omaisuutta ja siirtää sitä seuraaville sukupolville talouden avautuessa ja Suomen saavuttaessa muita eurooppalaisia maita varallisuudeltaan. Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa seuraavat sukupolvet eivät välttämättä ole enää vauraampia kuin edeltävät polvet ovat olleet. Näin ollen en pidä perintöjen jättämistä lapsille ollenkaan pahana, riippuu tietysti paljon perheen/suvun taloudellisesta tilanteesta. Asia, jonka varakkaat ovat ymmärtäneet, on se fakta että suvun omaisuus on vain lainassa, ja se siirretään aina seuraavan sukupolven haltuun jonka tehtävänä on pitää huolta omaisuudesta ja kartuttaa sitä. Harvinainen konsepti tämän päivän hetikaikkimullenyt-Suomessa.

Juuri näin. Vauraus syntyy käytännössä parhaiten kerryttämällä sitä sukupolvien yli. Jos kaikki laitetaan kerran sukupolvessa sileäksi, jokainen sukupolvi joutuu aina aloittamaan rakentamisen nollasta. Todennäköisesti vieläpä fiksumpien (=omaisuutta kerryttäneiden) palkkaorjana. Perintöjen merkitys vaurauden jakajana korostuu erityisesti Suomen tapaisissa korkean verotuksen maissa.

Tässä tapauksessa kyseessä oli toki vain yksittäinen professori, mutta tällainen lyhytjänteinen ajattelutapa on todella vaarallista yhteiskunnalle.

Ja luultavasti professori, kuten suuri osa suurista ikäpolvista on itse perinyt aikuisena jälleenrakennuspolven vanhempansa, joilta jäi jo  jotain jaettavaa. Suurten ikäluokkien itsekkyys on jotain käsittämätöntä. Vetävät itse itselleen säätämät valtavat eläkkeet suhteellisen nuorellaiällä, jollaisia heidän lapsensa eivät tule koskaan saamaan - sekä eläkeikä nousee ja eläkkeen määrä laskee. Sen päälle pitäisi vielä pistää sileiksi mahdolliset perinnötkin.

Kieltämättä omalaatuista väkeä tuo ikäluokka. Vähänkuin hedonistinen - hetimulle kaikki nyt- torakkalauma normaalien sukupolvien välissä?

[Chew Bacca]

Mulla on sellainen impiwaaralaisen ummehtunut näkemys että elämäni ja omaisuuteni on tarkoitettu juuri lapsilleni ja jos ehtii, heidän lapsilleen. Penniäkään en ole perinyt enkä peri, paitsi vaarin pistimen ja messinkisen kaukoputken. Jatkuva huoli on lasten tulevaisuudesta, ja työkyvyttömästä siskostani ja työttömästä veljestäni. Jos olisi jotain annettavaa, katson että minun kuuluisi auttaa.

Esikoinen on pesästälähtöiässä. Muuta ei ole antaa kuin ajokorttirahat ja lupaus että omassa huoneessaan saa asua niin kauan kuin tarvitsee.

Että pitäisi laittaa ylijäämä leveään elämään kun vielä henki pihisee. Mikä ylijäämä? Ai niin, mähän olen se varakas viiskymppinen. Missä mun mökkini on?

[Takinravistaja]

Suomen ongelma esim. Ruotsiin verrattuna on pääomien vähyys. Suomi on historiallisesti ollut köyhä maa, eikä pääomien keräämiselle/ntymiselle ole ollut samanlaisia mahdollisuuksia kuin meitä rikkaimmissa maissa. Oikeastaan vasta 1970-80-luvulta alkaen Suomessa on alkanut olla mahdollista kerätä omaisuutta ja siirtää sitä seuraaville sukupolville talouden avautuessa ja Suomen saavuttaessa muita eurooppalaisia maita varallisuudeltaan. Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa seuraavat sukupolvet eivät välttämättä ole enää vauraampia kuin edeltävät polvet ovat olleet. Näin ollen en pidä perintöjen jättämistä lapsille ollenkaan pahana, riippuu tietysti paljon perheen/suvun taloudellisesta tilanteesta. Asia, jonka varakkaat ovat ymmärtäneet, on se fakta että suvun omaisuus on vain lainassa, ja se siirretään aina seuraavan sukupolven haltuun jonka tehtävänä on pitää huolta omaisuudesta ja kartuttaa sitä. Harvinainen konsepti tämän päivän hetikaikkimullenyt-Suomessa.

Juuri näin. Vauraus syntyy käytännössä parhaiten kerryttämällä sitä sukupolvien yli. Jos kaikki laitetaan kerran sukupolvessa sileäksi, jokainen sukupolvi joutuu aina aloittamaan rakentamisen nollasta. Todennäköisesti vieläpä fiksumpien (=omaisuutta kerryttäneiden) palkkaorjana. Perintöjen merkitys vaurauden jakajana korostuu erityisesti Suomen tapaisissa korkean verotuksen maissa.

Tässä tapauksessa kyseessä oli toki vain yksittäinen professori, mutta tällainen lyhytjänteinen ajattelutapa on todella vaarallista yhteiskunnalle.

Ja luultavasti professori, kuten suuri osa suurista ikäpolvista on itse perinyt aikuisena jälleenrakennuspolven vanhempansa, joilta jäi jo  jotain jaettavaa. Suurten ikäluokkien itsekkyys on jotain käsittämätöntä. Vetävät itse itselleen säätämät valtavat eläkkeet suhteellisen nuorellaiällä, jollaisia heidän lapsensa eivät tule koskaan saamaan - sekä eläkeikä nousee ja eläkkeen määrä laskee. Sen päälle pitäisi vielä pistää sileiksi mahdolliset perinnötkin.

Kieltämättä omalaatuista väkeä tuo ikäluokka. Vähänkuin hedonistinen - hetimulle kaikki nyt- torakkalauma normaalien sukupolvien välissä?

Suuret ikäluokat 1945-50 syntyivät pula-ajan ja säännöstelyn Suomeen, vaatimattomiin oloihin. Koulua he kävivät 40 oppilaan luokissa, usein vuorolukuna kun ei tiloja riittänyt. Useimmiten he ovat itse ahkeroineen omaisuutensa kasaan ja toki heillä on eläkeläisinä siitä lupa nauttia. Turha itkeä ettei heiltä silti hyviä perintöjä jää. Useimmiten lapset perivät vanhempiensa jo velattomoksi maksetut asunnot ja kesämökit.

[Parsifal]

Sukupolvien ketju, vuosisatojen taakse ulottuva perinne, "liitto elävien, kuolleiden ja vielä syntymättömien välillä", on mennyttä.

...ja vasemmisto taputtaa karvaisia käsiään. Yhteiskunnallisen yhteenkuuluvuuden ja jatkuvuuden tunteen tuhoaminenhan on yksi marxilaisuuden perusopeista.

Toivon vain mitä vilpittömimmin, että kaikki marxistit kokevat itse omissa nahoissaan sata kertaa pahempana kaiken sen paskan, mitä he ovat olleet muille järjestämässä. Olipa kyse sitten talouden romahtamisesta tai monikulttuurisuuden lieveilmiöistä.

[-PPT-]

Paljon kiireellisempi asia olisi perintöveron, jos ei nyt suoranainen poisto, niin sen uudistus. Monihan joutuu perintöveron vuoksi absurdiin tilanteeseen että joutuu myymään osan tai kokonaan perintöänsä että saisi verot maksettua.

Tässä asiassa ruotsalaiset ovat fiksumpia. Perintöveron joutuu maksaa vasta jos pistää perintönsä lihoiksi eli myy perimänsä esim asunnon yms kiinteätä omaisuutta.

[Kimmo Pirkkala]

Aika monessa perinnössä on tunnearvoa joka ei ole rahalla mitattavissa. On mielestäni viimeisen päälle kommunismia ja neuvostoliittoa, että julkishallinto ahneuksissaan riistää perillisiltä materiaalista omaisuutta, kuten mökkejä ja irtaimistoa, joilla on arvoa kasvottomalle valtiolle vain mikäli se on realisoitavissa rahaksi.

Tässäkin asetelmassa on jotenkin rakennettu ajatus, että yksityisomistus on paha ja julkinen omistus hyvä. Sillä siitähän tässä on kyse: Joka tapauksessa joku saa haltuunsa edesmenneen ihmisen omaisuuden: Joko valtio tai joku toinen/toiset ihmiset, useimmiten sukulainen, parhaimmillaan oma lapsi. Siirtämällä yksityinen perintö julkiseksi perinnöksi ihmisiltä katoaa se tunnearvo täysin; jäljelle jää vain rahallista arvoa. Tämä on myös tyypillistä valtion harrastamalla laillistetulle varkaudelle; Vaikka valtion saama arvonlisä vastaisi vain kymmenesosaa ihmisyksilön kokemasta menetetystä arvosta, valtio vie sen silti. Kulakkien siemenvilja kuuluu puolueelle.

Minä olen ihmisen puolella, en valtion. Mutta tiedän kyllä, että demari on valtion puolella ihmistä vastaan.

[Puusas]

Suomen ongelma esim. Ruotsiin verrattuna on pääomien vähyys. Suomi on historiallisesti ollut köyhä maa, eikä pääomien keräämiselle/ntymiselle ole ollut samanlaisia mahdollisuuksia kuin meitä rikkaimmissa maissa. Oikeastaan vasta 1970-80-luvulta alkaen Suomessa on alkanut olla mahdollista kerätä omaisuutta ja siirtää sitä seuraaville sukupolville talouden avautuessa ja Suomen saavuttaessa muita eurooppalaisia maita varallisuudeltaan. Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa seuraavat sukupolvet eivät välttämättä ole enää vauraampia kuin edeltävät polvet ovat olleet. Näin ollen en pidä perintöjen jättämistä lapsille ollenkaan pahana, riippuu tietysti paljon perheen/suvun taloudellisesta tilanteesta. Asia, jonka varakkaat ovat ymmärtäneet, on se fakta että suvun omaisuus on vain lainassa, ja se siirretään aina seuraavan sukupolven haltuun jonka tehtävänä on pitää huolta omaisuudesta ja kartuttaa sitä. Harvinainen konsepti tämän päivän hetikaikkimullenyt-Suomessa.

Juuri näin. Vauraus syntyy käytännössä parhaiten kerryttämällä sitä sukupolvien yli. Jos kaikki laitetaan kerran sukupolvessa sileäksi, jokainen sukupolvi joutuu aina aloittamaan rakentamisen nollasta. Todennäköisesti vieläpä fiksumpien (=omaisuutta kerryttäneiden) palkkaorjana. Perintöjen merkitys vaurauden jakajana korostuu erityisesti Suomen tapaisissa korkean verotuksen maissa.

Tässä tapauksessa kyseessä oli toki vain yksittäinen professori, mutta tällainen lyhytjänteinen ajattelutapa on todella vaarallista yhteiskunnalle.

Ja luultavasti professori, kuten suuri osa suurista ikäpolvista on itse perinyt aikuisena jälleenrakennuspolven vanhempansa, joilta jäi jo  jotain jaettavaa. Suurten ikäluokkien itsekkyys on jotain käsittämätöntä. Vetävät itse itselleen säätämät valtavat eläkkeet suhteellisen nuorellaiällä, jollaisia heidän lapsensa eivät tule koskaan saamaan - sekä eläkeikä nousee ja eläkkeen määrä laskee. Sen päälle pitäisi vielä pistää sileiksi mahdolliset perinnötkin.

Kieltämättä omalaatuista väkeä tuo ikäluokka. Vähänkuin hedonistinen - hetimulle kaikki nyt- torakkalauma normaalien sukupolvien välissä?

Suuret ikäluokat 1945-50 syntyivät pula-ajan ja säännöstelyn Suomeen, vaatimattomiin oloihin. Koulua he kävivät 40 oppilaan luokissa, usein vuorolukuna kun ei tiloja riittänyt. Useimmiten he ovat itse ahkeroineen omaisuutensa kasaan ja toki heillä on eläkeläisinä siitä lupa nauttia. Turha itkeä ettei heiltä silti hyviä perintöjä jää. Useimmiten lapset perivät vanhempiensa jo velattomoksi maksetut asunnot ja kesämökit.

Suurten ikäluokkien tavikset ovat pääsääntöisesti ihan tervejärkisiä ihmisiä, mutta heillä oli jostain syystä taipumus äänestää melko vasemmistopainotteisesti. Siitä saivat syntynsä myös tämän ketjun aiheen tarjonneen professorin tapaiset ihmiset, joilla on halu laittaa kaikki sileäksi oman edun maksimoimiseksi. Ja oma etu pitää maksimoida mieluusti vielä viemällä muilta.

[Chew Bacca]

...ja vasemmisto taputtaa karvaisia käsiään. Yhteiskunnallisen yhteenkuuluvuuden ja jatkuvuuden tunteen tuhoaminenhan on yksi marxilaisuuden perusopeista.

Juuri näin. Samoin ihmisen vietti suosia, suojata ja rakastaa omiaan ja omiensa kaltaisia yli kaikkien muiden sotii pahasti vasemmiston ajattelua vastaan. Pitäisi rakastaa vierasta. Sangen naurettavaa. Marxismi jää historiaan luonnonvastaisena mutta tuhoisana ja sitkeänä anomaliana.

[Kyklooppi]

Itselläni ei ole verijälkeläisiä(eikä adoptoituja).
Jos kuolisin nyt, kaikki omaisuuteni määrättäisiin siskolleni(muut perheenjäsenet kuolleet).
Haluaisin jakaa omaisuuteni testamentilla minulle läheisille ihmisille(ei sukua).
Voisiko laki määrätä omaisuuteni(osa) siskolleni, toiveestani huolimatta?

Kysymys on hypoteettinen, sillä tämä on jo sovittu systerin kanssa.

Tilanne on itselläni se että olen sukuni viimeinen ja aikani rajallisuuden tiedostaen laadin testamentin lakiasian
toimistossa.
Eräät tahot olivat aikoinaan tukenani kun elämässäni oli hankalia aikoja.
Siksi haluan muistaa heitä vielä tuolta puolen.

[Porcius]

Perintö pitää tietysti testamentata hädänalaisille sotalapsille.

[Tabula Rasa]

Perintö pitää tietysti testamentata hädänalaisille sotalapsille.

Tällä menolla on mistä valita.