Saarakkala: Eliitin kujanjuoksu

[Valli]

Saarakkalakin alkaa heräilemään horroksestaan harjauksen jälkeen. Huomannut saman kuin muutkin, eliitti on paniikissa.

Jatkan samasta aiheesta kuin Arto Luukkanen aiemmin täällä Uudessa Suomessa. Eliitti on nyt todellakin paniikissa ja tekee ennen kaikkea tunnepohjalta ratkaisuja. Analyyttinen ja eri näkökulmat perustellusti huomioon ottava harkinta loistaa poissaolollaan. Kansalaisia toisaalta rauhoitellaan yhteiskunnallisen katastrofin alla ja toisaalta pelotellaan esimerkiksi katupartioilla ja tarvittaessa katupartioinnin kieltämisellä. Toisin sanoen kokoontumisvapautta, liikkumisvapautta, ilmaisunvapautta – lopulta jopa mielipiteenvapautta – ollaan suitsimassa.

Viesti kansalle on nyt se, että älkää ajatelko liikaa, koska me kyllä keksimme teille uuden vision suomalaisesta yhteiskunnasta, kun maltatte odottaa. Pitäisikö meidän sitten luottaa tahoihin ja ajatusrakennelmiin, jotka ovat saattaneet meidät tähän tilanteeseen? Haluavatko nämä tahot ensisijaisesti pelastaa nyt meidän arkemme vai omat unelmansa, ja jos vaihtoehto on jälkimmäinen, kysymys kuuluu, mikä on hinta?

Yhteiskunnallisen minänsä uhatuiksi kokevat vakikolumnistit, valtavirtakoneistoon kuuluvat kommentaattorit ja kammioissaan itseään isommiksi kasvaneet kirjanoppineet tulevat esittämään lapsellisia teorioitaan muka vastuullisuuden nimissä. Tosiasiassa he käyvät kamppailua oman itsensä puolesta yrittäen luoda itselleen olosuhteita, joissa selvitä kunnialla menettämättä sitä arvostusta, jonka he ovat aiemmassa yhteiskunnallisessa olosuhteessa hankkineet. He käyvät kamppailua myös oman "uskonsa" puolesta.

He tietävät tehneensä pahoja virhearvioita mm. maahanmuuton, rahaliiton ja EU:n suhteen. He tietävät, ettei heillä ja heidän maineellaan ole mitään tulevaisuutta, jos tavallisella arkijärjellä varustettu suomalainen saa linjata ja päättää tässä tilanteessa asioista. Heillä ei ole kovin paljon aikaa pitää kiinni asemistaan, sillä heidän kannattamansa politiikan tavallisille suomalaisille aiheuttama lasku näyttää koko ajan kasvavan, ja jos se todella joudutaan maksamaan täysimääräisenä, pelin henki muuttuu. Nyt siis luvataan, että jos vielä kerran uskomme heihin, kaikki onnistuu. Antakaamme heille vielä yksi lantti, niin he sillä kuittaavat meidän piikkiimme tekemänsä aiemmat pelivelat. Jos emme anna, meille ei jää kuin muutama hassu roponen ja valtavat velat – eikä sitten mikään onnistu enää – ilman heitä. He tuntevat pelin ja sen hengen. Luottakaamme heihin, he vetoavat nyt.

Arkijärkisten silmissä tämä teoriaharhoihin sortunut "hyvien ihmisten klubi" alkaa päivä päivältä yhä enemmän näyttää röyhkeältä, pöyhkeältä ja ylimieliseltä sekä ulkokultaiselta öykkäriporukalta, jolta löytyy ominaisuuksia, joita emme ennen tienneet tai voineet uskoa heissä olevankaan. Yleensähän he vaikenevat viisaan oloisina luottaen siihen, että heitä arvostetaan silloinkin. Heillä on ollut varaa asettua tilanteiden ja arjen yläpuolelle, koska kehitys on ollut heidän puolellaan ja hyödylliset idiootit hoitaneet likaisen työn. Mutta nyt kun kehitys on kääntynyt, he ovat käyneet itse hyökkäykseen ja kaivavat esiin kaikki henkiset voimavaransa voidakseen jatkaa politikointiaan ilman varsinaista vastuuta.

He tekevät nyt tiettäväksi sen, jonka moni kehitystä pidempään seurannut on jo aiemmin huomannut, että jokainen, joka on heidän kanssaan eri mieltä, voi valmistautua elämiseen yhteiskunnallisessa marginaalissa kaikilla yhteiskunnan tasoilla jos se heistä on kiinni. Heidän voittokulkunsa on tähän asti perustunut tämän todellisen luonteensa salaamiseen, mutta nyt kun tämä heidän todellinen luonteensa - tai ainakin toimintatapansa - on tullut ilmi, he eivät kaihda mitään laillisia keinoja oman yhteiskunnallisen minäkuvansa ja maailmankuvansa ylläpitämiseen, jonka he ovat muodostaneet ilmeisesti vallinneiden olosuhteiden perusteella viitaten kintaalla pysyvimmille filosofisille totuuksille, koska liberaaleina he ovat ns. edistysuskon edustajia.

Sama eliitin hyökkäys on nyt käynnissä koko Euroopassa, ja koska liittovaltiorakenteet ovat enää viimeistelyä vailla, on sekä meidän kotoisalla harhaisella ja paljon virheitä tehneellä eliitillämme yhdessä eurooppalaisen eliitin kanssa yhä mahdollisuudet pysyä kuskinpenkillä. Lisäajan saamiseksi vastaan hangoittelijat heitetään nyt surutta vauhdista ojanpientareelle ja eteen asettuvat jyrätään alle ikään kuin varoittavaksi esimerkiksi muille. Toisaalta, ei löydy niin pientä tekoa, jota eliitti ei nyt nostaisi suureksi ja ottaisi propagandansa käyttöön eli jos joku haluaa nyt vaikkapa nousua eliittiin tai muuten vain itsensä esille, se on nyt kenties helpompaa kuin koskaan. "Hyvien ihmisten klubissa" on aina tilaa sen heikolla hetkellä.

Meno on nyt rujoa, koska liberaali eliitti, joka on aina pohjimmiltaan halveksinut suoraa kansanvaltaa ja suoraa demokratiaa niihin sisätyvien populististen elementtien takia, on valmis tuomaan demokratiaan elementtejä, jotka estävät kansanvallan toteutumisen. Demokratia on tälle eliitille vain väline liberaaliin hegemoniaan. He ovat omassa uskossaan fanaattisia.

He ovat mahdollistaneet nykytilanteen synnyn ja kokevat yksinoikeudekseen myös ratkaista syntyneet ongelmat ja ristiriidat. Kyse on ikään kuin heidän omasta reviiristään ja lapsestaan, jonka he ovat itse kasvattaneet. Heidän kameleonttimaiselle ajattelulleen ovat myrkkyä ns. yksinkertaiset totuudet, joita on ollut vaikea havaita ja nähdä heidän lapsensa kasvuympäristössä, mutta jotka nyt näkyvät selkeästi kun olosuhteet ja ympäristö ovat muuttuneet. He eivät ole rakentaneet yhteiskuntaamme kestämään erilaisia olosuhteita, vaan ottaneet riskin, jonka maksajina nyt me kaikki olemme.

http://tp83.puheenvuoro.uusisuomi.fi/209924-eliitin-kujanjuoksu