Tapio Linnan blogi

[1nformer]

Uusin blogiartikkelini:

Maahanmuutto ei edistä talouskasvua
Maahanmuuton väitetään vaikuttavan suotuisasti talouskasvuun ja taloudelliseen hyvinvointiin. Tämä väittämä on noussut viime vuosina maahanmuuton puoltajien yhdeksi suosikkiargumentiksi. Kuten muutkaan kosmopoliittisten tahojen väitteet, ei tämäkään argumentti kestä kriittistä tarkastelua.
http://www.tapiolinna.com/maahanmuutto/maahanmuutto-ei-edista-talouskasvua/

Samaan aiheeseen liittyviä aiempia kirjoituksiani:
10 syytä, miksi puheet maahanmuutosta huoltosuhteen tai työvoimapulan paikkaajana voidaan unohtaa http://www.tapiolinna.com/maahanmuutto/10-syyta-miksi-puheet-maahanmuutosta-huoltosuhteen-tai-tyovoimapulan-paikkaajana-voidaan-unohtaa/
Mitkä ovat todelliset syyt elinkeinoelämän maahanmuuttomyönteisyyden taustalla? http://www.tapiolinna.com/maahanmuutto/mitka-ovat-todelliset-syyt-elinkeinoelaman-maahanmuuttomyonteisyyden-taustalla/

Blogisivustoni yhteydessä myös Näköpiiri-lehden juttuarkisto: http://www.tapiolinna.com/nakopiiri/

Ylläpidolle: Voitte halutessanne siirtää tämän ketjun johonkin sopivampaan paikkaan.

[1nformer]

Uusin blogiartikkeli:

Kansallisen radikaalipuolueen perustamisesta 25 vuotta

Tänä vuonna on tullut kuluneeksi 25 vuotta Kansallisen radikaalipuolueen (KRP) ja Uusi Suunta -lehden perustamisesta. Kansallinen radikaalipuolue (1991-95) oli tiettävästi ensimmäinen selkeästi nationalistinen poliittinen organisaatio sodanjälkeisessä Suomessa. KRP:n taival jäi kuitenkin monista syistä lyhyeksi, eikä puolue ehtinyt koskaan nousta marginaaleista. Mistä siinä oli kysymys ja miksi sen kävi niin kuin kävi? KRP:n historia kerrottuna siten kuin itse sen koin.

http://www.tapiolinna.com/nationalismi/kansallisen-radikaalipuolueen-perustamisesta-25-vuotta/

[Nationalisti]

^Mielenkiintoinen historiikki. Aika ei tosiaan ollut vielä kypsä. Viime vuosina kansallismielinen poliittinen kulttuuri on ottanut jättimäisiä harppauksia.

[1nformer]

^Mielenkiintoinen historiikki. Aika ei tosiaan ollut vielä kypsä. Viime vuosina kansallismielinen poliittinen kulttuuri on ottanut jättimäisiä harppauksia.

Tuohon voin kyllä yhtyä. Hyvää kehitystä on tapahtunut monella tasolla.

[Tuomas Tähti]

Minulla oli hiljattain ilo haastatella Tapio Linnaa. Oheisessa haastattelussa Linna kertoo blogistaan ja monesta muusta asiasta.

Tapio Linna puhuu! (haastattelu on julkaistu tänään 26.1.2016)

[repo]

Täältä pisteet Tuomas Tähdelle haastattelun laatimisesta. Hyvin laadittu haastattelu ja mielenkiintoinen henkilöprofiilin nosto. Seuraavassa muutamia huomioitani niin haastattelusta kuin sen aiheista (Tapio Linna, nationalismi, poliittinen aatteellisuus ja keskustelu politiikasta tai aatteista).

Aatteellista keskustelua ei juurikaan käydä nykyään. Ei ainakaan puolueissa. Politiikassa teknokratia on syrjäyttänyt demokratian. Poliittinen eliitti pyrkii esittämään poliittisen päätöksenteon virkamiesmäisen pragmaattisena asioiden hoitona, jossa aatteellisilla näkemyksillä ei ole sijaa. On toki monia muitakin tahoja, joiden edun mukaista on esittää omat tavoitteensa jotenkin arvoneutraaleina ja ikään kuin yleisesti hyväksyttyihin tosiasioihin perustuvina. Tämä on ollut trendi jo pitkän aikaa.

Tämä on paras lukemani selitys epämukavuuden tunteelle, jonka poliittinen päätöksenteko on aiheuttanut jo pitkään itselleni, mutta mitä en ole oikein osannut pukea sanoiksi. Jos yritän sanoa asian paremmin, tai no ehkä hieman tiiviimmin ja foorumi-ilmaisuilla, niin politiikkaa tehdään hyvin aatteellisesti sammutetuin lyhdyin ja kaksilla rattailla ajaen. Suomen valtapuolueet arvoliberaali Kokoomus, city-liberaali Keskusta ja korporaatiososialistinen SDP tekevät aatteellisesti kansallisuutta ja itsemääräämisoikeutta tuhoavaa EU-politiikkaa, mutta nämä eivät halua että tästä alkaisi mitään keskustelua.

Haastattelijalle voisin esittää toivomuksen, että haastattelija avaisi lukijalle haastattelijan käyttämät käsitteet, vaikka ne olisivat haastattelijalle ymmärrettäviä ja jopa arkipäiväisiä. Itselleni tällainen käsite oli "metapolitiikka". Tarkoittaako metapolitiikka nyt sitten edellistä käytännöllisyydellä, vaihtoehdottomuudella ja arvoneutraaliudella verhottua aatteellisen politiikan tekemistä vai sisältyykö siihen jotain muuta, mitä tavallinen politiikan C-katsomon penkin kuluttaja ei ymmärrä?

Perussuomalaiset on ollut tervetullut tuulahdus Suomen politiikassa. Puolueen ongelmana on kuitenkin aatteellisen perustan ohuus ja selkeän ideologian puuttuminen.

Päinvastoin kuin ensimmäinen viestiini tekemä Tapio Linnan lainaus, niin tämä taas sinkosi ajatukseni maata kiertävälle radalle. Mitä haastateltava tarkoittaa? Lainauksen jälkeinen kappale ei aiheuta ahaa-elämystä. Mikä ero on "aatteellisen perustan ohuudella" ja "selkeän ideologian puuttumisella"? Tämä on ongelma aatteelliselle poliittiselle keskustelulle vai onko tämä sitä metapolitiikkaa, joka jokaisen tulisi ymmärtää jo äidinmaidossa?

Kolmanneksi, vai oliko tämä jo neljäs, nostan kysymyksen nationalismista ja Tapio Linnan edustamasta sellaisesta. Väitän, että nationalismilla ja etnisellä suomalaisuudela on hyvin vahva natsi- ja äärioikeistolaisuuden leima tänä päivänä. Natsileiman myötä mielleyhtymät ovat taas hyvin voimakkaat rasismiin, jota en itsekään voi hyväksyä.

Tässä kohdin Tuomas Tähden ansiokas haastattelu ja Tapio Linnan järjenääni jättivät paljon toivomisen varaa. Aiheeseen ja mielikuvien murtamiseen nationalismista, natsismista ja rasismista tulisi käydä empimättä eikä jättää niitä "metapolitikoinnin" ja/tai valtamedioiden "Äärioikeisto!!, Äärioikeisto!!" huutelun varaan, sillä edellytyksellä tietysti, että haluatte oikeasti edustaa jotain muuta kuin jotain skinhead-liikettä. Epäilys on kova jopa nk. "tervettä nationalismia" kohtaan ja edellä mainitut valtapoliittiset aatesuunnat käyttävät epäilyksen hyväkseen täysimääräiseksi viedäkseen Suomen ja suomalaiset lopulta myös käytännössä EU-liittovaltioon ilman mitään kansallista veto-oikeutta juuri mihinkään merkittävämpään asiaan.

[1nformer]

Kiitos kommenteista. Arvostan rakentavaa kritiikkiä.

Haastattelijalle voisin esittää toivomuksen, että haastattelija avaisi lukijalle haastattelijan käyttämät käsitteet, vaikka ne olisivat haastattelijalle ymmärrettäviä ja jopa arkipäiväisiä. Itselleni tällainen käsite oli "metapolitiikka". Tarkoittaako metapolitiikka nyt sitten edellistä käytännöllisyydellä, vaihtoehdottomuudella ja arvoneutraaliudella verhottua aatteellisen politiikan tekemistä vai sisältyykö siihen jotain muuta, mitä tavallinen politiikan C-katsomon penkin kuluttaja ei ymmärrä?

Vastaan tähän haastattelijan puolesta, koska hän oli lainannut Näköpiiri-lehden itsestään käyttämää määritelmää "metapoliittinen". Metapoliittinen tarkoittaa tässä sitä, että lehti pyrki kirjoittamaan politiikasta tavallaan politiikan yli tai taakse kurkottamalla, kiinnittämään huomiota niihin politiikan esiasteisiin, arvoihin, ideoihin ja teorioihin, joista toteutuva politiikka viime kädessä muodostuu. Sana "metapolitiikka" kuvaa siten myös strategista näkemystä politiikasta osana laajempaa kulttuuritaistelua.

Päinvastoin kuin ensimmäinen viestiini tekemä Tapio Linnan lainaus, niin tämä taas sinkosi ajatukseni maata kiertävälle radalle. Mitä haastateltava tarkoittaa? Lainauksen jälkeinen kappale ei aiheuta ahaa-elämystä. Mikä ero on "aatteellisen perustan ohuudella" ja "selkeän ideologian puuttumisella"? Tämä on ongelma aatteelliselle poliittiselle keskustelulle vai onko tämä sitä metapolitiikkaa, joka jokaisen tulisi ymmärtää jo äidinmaidossa?

Perussuomalaisethan ei ole varsinaisesti ideologinen puolue, jolla olisi taustallaan jokin selvästi artikuloitu maailmankatsomus. Monilla muilla eduskunnan puolueilla tällainen on tai on ainakin aiemmin ollut. Perussuomalaiset on Soinin suulla todennut olevansa populistinen puolue, ja populismi ei mielestäni ole ideologia sanan varsinaisessa merkityksessä. Puolueen ja sen edustajien linjaukset monissa keskeisissä poliittisissa kysymyksissä ovat olleet sen vuoksi vaihtelevia ja epäyhtenäisiä ja puolueen riveissä on monenkirjavaa väkeä.

Kolmanneksi, vai oliko tämä jo neljäs, nostan kysymyksen nationalismista ja Tapio Linnan edustamasta sellaisesta. Väitän, että nationalismilla ja etnisellä suomalaisuudela on hyvin vahva natsi- ja äärioikeistolaisuuden leima tänä päivänä. Natsileiman myötä mielleyhtymät ovat taas hyvin voimakkaat rasismiin, jota en itsekään voi hyväksyä.

Tässä kohdin Tuomas Tähden ansiokas haastattelu ja Tapio Linnan järjenääni jättivät paljon toivomisen varaa. Aiheeseen ja mielikuvien murtamiseen nationalismista, natsismista ja rasismista tulisi käydä empimättä eikä jättää niitä "metapolitikoinnin" ja/tai valtamedioiden "Äärioikeisto!!, Äärioikeisto!!" huutelun varaan, sillä edellytyksellä tietysti, että haluatte oikeasti edustaa jotain muuta kuin jotain skinhead-liikettä. Epäilys on kova jopa nk. "tervettä nationalismia" kohtaan ja edellä mainitut valtapoliittiset aatesuunnat käyttävät epäilyksen hyväkseen täysimääräiseksi viedäkseen Suomen ja suomalaiset lopulta myös käytännössä EU-liittovaltioon ilman mitään kansallista veto-oikeutta juuri mihinkään merkittävämpään asiaan.

Natsikorttia heilutellaan milloin mistäkin syystä aina poliittisista tarkoitusperistä riippuen. Sillä ei ole kovin paljon merkitystä, minkä verran natsiksi leimatulla on natsismin kanssa oikeasti tekemistä. 1970-luvullahan äärivasemmisto löi fasistileimoja kaikkiin SKP:stä oikealle oleviin poliittisiin ryhmiin. Edustamani nationalismi korostaa etnisyyden merkitystä, mutta tämä ei ole mielestäni rasismia tai natsismia ainakaan siten kuin itse nämä ymmärrän. Mutta toisaalta en piittaa itseeni liitettävistä leimoista, vaan keskityn omaan tekemiseeni, jossa minulla ei ole mitään peiteltävää. Omalla vastuullani on tietysti aina avata käyttämiäni käsitteitä mahdollisimman laajalti ja tehdä myös rajanvetoja muihin käsitteisiin, mutta aina ja kaikissa yhteyksissä siihen ei ole mahdollisuutta, eikä se ole tarpeellistakaan. Jos Tuomas Tähti olisi haastattelussaan näistä asioista kysynyt, olisin niihin tietysti vastannut, mutta tämän haastattelun varsinainen kohdeyleisö oli ilmeisesti sellainen, joka ei oletettavasti problematisoi käyttämiäni käsitteitä.

Yritän toki omalla toiminnallani vaikuttaa väärien mielikuvien murtamiseen nationalismista ja viedä terän negatiivisilta leimoilta, jotka siihen liitetään. Tämä koskee siis nimenomaan Kansallisen radikaalipuolueen jälkeistä toimintaani. Haastattelussa jo yli 20 vuotta sitten lakkautetun puolueen rooli korostuu, mutta menneisyydestä siinä silloin puhutaankin.

[1nformer]

Uusin blogiartikkeli:

Pakolaistulva luo tilaa yhteiskunnalliselle muutokselle
http://www.tapiolinna.com/maahanmuutto/pakolaistulva-luo-tilaa-yhteiskunnalliselle-muutokselle/
Pakolaistulva on vaikuttanut eurooppalaisiin yhteiskuntiin shokkiaallon tavoin, ja siksi se on toiminut tarpeellisena herätyksenä ja polttoaineena kansallismielisyydelle eri puolilla Eurooppaa.

[1nformer]

Uusi blogiartikkeli:
Kansainvälisyyskasvatusta vai poliittista manipulaatiota?
http://www.tapiolinna.com/monikulttuurisuus/kansainvalisyyskasvatusta-vai-poliittista-manipulaatiota/
Kouluissa, päiväkodeissa ja ylemmissä oppilaitoksissa harjoitetaan kansainvälisyyskasvatuksen tai globaalikasvatuksen nimellä kulkevaa indoktrinointia, joka ei olennaisesti poikkea edesmenneen Neuvostoliiton kasvatussisällöistä. Globaalikasvatuksen oppimateriaaleissa demonisoidaan laillisia Suomessa toimivia järjestöjä, jopa eräitä kansanedustajia, ja lietsotaan paheksuntaa maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen kriittisesti suhtautuvia kohtaan.

[1nformer]

Uusin blogiartikkeli:

Maahanmuuton sosiaalinen hinta
http://www.tapiolinna.com/maahanmuutto/maahanmuuton-sosiaalinen-hinta/
Viime aikojen pakolaisvyöryn seurauksena keskusteltu humanitaarisen maahanmuuton kustannuksista on taas kiihtynyt. Vähemmän on sen sijaan keskusteltu maahanmuuton ja sen myötä lisääntyvän monikulttuurisuuden yhteiskunnalle aiheuttamista sosiaalisista kustannuksista, joille useinkaan ei voi määrittää hintalappua.