Lapset ja monikulttuurinen elämä

[Sanglier]

Tuollaisten satujen keksijä on syvästi ennakkoluuloinen. Ja uskoo omat harhansa täysin. Menetetty tapaus.

Nuorten puolesta en olisi huolissani. He haistavat hevonpaskan. He osaavat myös ihan itse päättää mitä mieltä olla maahanmuuttajista ja monikulttuurista. Ilman kulttuuriluotseja ja Jani-setien opastusta.

[Ernst]

Jos pappa on kuollut ja mummo ei jaksa, niin se on isän velvollisuus. Jos isä on poissa, äiti jatkakoon.

Jonkun on kerrottava lapsille elämän tosiasioista.

Monet aikuiset kokevat vaikeaksi kertoa teineilleen elämän tosiasioista 

[do.ut.des]

Äskettäin todistin tapahtumaa, jossa viereisellä kadulla aikuinen mies karjui pojanklopille - ilmeisesti isä huusi pojallensa. Mies vaikutti hermoriekaleelta - veteli poikaa kaksi kertaa avokämmenellä päähän ja lopuksi nyrkillä naamaan. Heillä ilmeisesti oli/on jokin hukassa. Puheesta en vaan tajunnut mitään. Jotain kurdeja/turkkilaisia varmaan, en tiedä.

[Råg]

Nostan vanhan aiheen. Lapsellisena on kuitenkin jonkin verran kokemuksia monikulttuurisesta päiväkoti- ja kouluympäristöstä. Omat ja lapsen kokemukset kyllä vahvistavat monia täällä esitettyjä näkemyksiä maahanmuuttajien sopeutumisesta.

Nimittäin, omalla pojallani ei ole koskaan ollut yhtä tapausta lukuunottamatta minkäänlaisia vaikeuksia maahanmuuttajalasten kanssa. Olivat he sitten ensimmäisen tai toisen polven mamuja. Pidän tätä mm. sen seikan ansiona, että maahanmuuttajien määrä on tietyn kriittisen tason alapuolella ja he eivät ole etnisyydeltään yhtenäisiä. Ei ole siis tapahtunut "sumppuuntumista" vaan alueen maahanmuuttajat ovat aika pitkälti länsimaalaistuneet - tarkoitan tällä mm. sitä, että yhteisiä sääntöjä kunnioitetaan. Näkyvänä esimerkkinä päiväkodissa tai koulussa ei ole koskaan ollut ainuttakaan hunnutettua tyttöä, päinvastoin, tytöt ovat osallistuneet poikien leikkeihin ja ovat tasa-arvoisia kavereita keskenään - kaikkine kähinöineenkin. Ja kun tilanne on tämä, kenenkään ei tarvitse erikseen kiinnittää huomiota ihonväriin tai uskontoon ja ympäristö pysyy neutraalina. Riidat ratkaistaan asiapohjalta eikä sen perusteella, kuka on kuka ja mitä.

Olen itsekin vähän liian tottunut tähän onnelaan. Kun elää pitkään rauhallisella alueella (kyseessä ei kuitenkaan ole mikään hyvätuloisten alue vaan tavallinen lähiö), karisevat ennakkoluulot. Toisaalta on tullut asuttua myös tämän kaupungin ehdottomasti rikastuneimmassa lähiössä, mutta kontaktit paikalliseen väestöön olivat vähäisiä, juurikin etnisten ja uskonnollisten ryhmien sumppuuntumisen takia. Kävin töissä alueen ulkopuolella.

Tätä taustaa vasten maahanmuutossa mielestäni pahinta ja tulevaisuuden kannalta pelottavinta on sen nopeus ja hallitsemattomuus. Vallassa olevat huutavat apuun lisää sopeuttamista, joka vain lisää ennakkoluuloja ja epäoikeudenmukaista kohtelua ryhmien välillä. MOT. Täällä lukemani kertomukset ovat olleet hyvin valaisevia.

Parasta on kohtuullisuus ja omista arvoistaan kiinni pitäminen. Kuten on monessa muussakin asiassa.

Lopuksi vielä hieman siitä pojasta, jonka kanssa on ollut ongelmia. Kyseessä oli vasta päiväkoti-ikäinen somalipoika, joka käytöksellään osoitti selvästi olevansa etuoikeutettu varsinkin tyttöihin nähden. Oli väkivaltainen ja mm. potki ja uhkaili muita lapsia. Kuulin, kun oma poikani erään kaverinsa kanssa jutteli kävellessämme tämän somalipojan kodin läheltä, että "Abdullah" vetää turpaan, pitää varoa sitä. Jotkut asiaa paremmin tuntevat ovat valistaneet minua, että somalikulttuurissa aika usein poikalapset saavat tehdä mitä haluavat. Tavallaan kävi sääliksikin sitä poikaa - tuntui olevan ihan hukassa vanhempien typerän kasvatuksen takia. Tuossa iässä olisi kuitenkin vielä mahdollista kääntää suunta, jos vanhemmat haluavat. Ilmeisesti useimmiten eivät siihen suostu ja aiheuttavat lapsilleen paljon henkistä kärsimystä. Kun lapsi siitä kasvaa ja on edelleen hukassa, on syy tietysti rasistisen yhteiskunnan. Olen toisen käden tietojen varassa tämän pojan kohtalon suhteen, mutta ainakaan samaan kouluun muiden lasten kanssa hän ei päätynyt. Jos kyseessä olisi kantaväestön lapsi, hän olisi nyt käytöshäiriöisten erityiskoulussa - toivon ihan pojan itsensä kannalta että näin on käynytkin. Alueellamme ei onneksi ole kovin paljon tarjolla sitä vaihtoehtoa että pääsee omanlaistensa joukkoon piiloon ja vaatimaan erityiskohtelua. Ehkä toivoa vielä on?

[VeePee]

Eilen juttelin tästä aiheesta 10v lapseni kanssa. Hän siinä laskeskeli, että monestako eri maasta hänen luokallaan on oppilaita ja sai tulokseksi peräti kahdeksan eri kansallisuutta oppilastovereilleen. Mielestäni tosi iso määrä kun luokalla on 20 oppilasta ja yksittäisten kansallisuuksien edustajia oli useampia lapsia. Kantasuomalaisia noin puolet.

Ala-asteikäiset tulevat suhteellisen hyvin toimeen ja leikkivät keskenään. Poikkeuksen tähän muodostavat somalit, erityisesti pojat. Noin kolmannesta luokasta alkaen somalipojat eriytyvät omaksi suljetuksi ryhmäkseen, mihin muilla pojilla ei ole asiaa. Somalitytöistä osa ryhmäytyy vain muiden somalityttöjen kanssa, mutta osa somalitytöistä leikkii muidenkin kanssa.

Omatkin kokemukset tukevat tätä. Esimerkiksi lasten synttäreille tulee kaikki muut kutsutut paitsi somalit. He eivät saa tulla. Oman lapsen somaliluokkatovereilla on muiden lasten tavoin kännykät mutta heillä ei saa olla niissä muiden kuin somalien yhteystietoja, eli heidän vanhempansa tietoisesti eristävät lapsensa muusta yhteiskunnasta. En sitä ihmettele, kun somalien näkökulmasta katsoen länsimainen meno näyttänee aika vieraalta.

Ihmettelen kovasti, että miksi meidän pitää huolia tänne juuri sitä porukkaa joka ei halua muuhun väestöön sopeutua ja sulautua.