Lapset ja monikulttuurinen elämä

[Nephilim]

Itse tein tosiaan eräänlaista duunia tuon integroitumisen avuksi maahanmuuttajalasten kanssa. Lapset olivat 5-12-vuotiaita. Pidin sellaista kerhoa, jossa leikittiin ja piirrettiin, mutta teemana olivat eläimet. Tietyille tahoille esimerkiksi koira on saastainen eläin, mutta kerhossa opetettiin, että vaikka ei tykkää koirista, Suomessa koiriakin on kohdeltava hyvin, eikä niitä saa sylkeä tai potkia tai jättää heitteille. Ylipäänsä opeteltiin eläinten kohtelua ja miten eläimen hankkiminen vaatii paljon vastuuta.

Eläinten kautta pääsi helposti lähelle lapsia ja pääsivätpä kokemaan oikein ihka aidon papukaijan näkemisen. Lapset olivat todella innoissaan ja lähdin aina kotiin lukuisien lahjapiirrosten kanssa. Vaikka ensin oli vähän erimielisyyttä esimerkiksi tästä koirakysymyksestä, lapset oppivat nopeasti hahmottamaan, mikä on meininki. He olivat suurin osa Suomessa syntyneitä ja melkein kaikki osasivat suomea. Jos joku ei osannut, kaveri tulkkasi ja samalla lapsi opetteli innolla. Kun oppi uuden sanan, kaverit kannustivat ja huusivat "jee!".

Ongelmaksi muodostui kasvatus. Vaikka nämä lapset olivat syntyneet suurimmaksi osaksi Suomessa, heille oli juurrettu hyvin syvälle se, mitä vanhemmille oli tapahtunut. Esimerkiksi kurdit ja arabit olivat joka kerta riidoissa jostain asiasta. Syrjiminen oli ihan hirveää. Jos kaksi tyttöä teki piirrosta samasta kuvasta, toinen tyttö kiivastui ja sottasi toisen tytön työn. Samoin tietyn taustan edustajat saattoivat kannella "vihollisista" tyyliin: "Noi sano omalla kielellään et me ollaan (add here äärimmäisen ruma äitiinsä sekaantumiseen liittyvä kirosana)" Monesti sitä huomasi kyllä, että nämä syytökset olivat valehdeltuja. Lapset kilpailivat kovasti siitä, ketkä saavat ohjaajan, eli minun suosioni.  

Erikoista kyllä, toinen osapuoli tuntui paljon rauhallisemmalta ja nieli toisen osapuolen syytökset ja nälvinnät, mutta oli myös vähän ujompi muutoin. Omistaan molemmat pitivät todella reilusti huolta ja puolustivat henkeen ja vereen. Jossain vaiheessa 5-vuotias poika kimpaantui jostain toisen puolen pojalle ja haki isoveljensä hakatuttaakseen riitakaverinsa. Siinä vaiheessa minä tein selväksi, että tuollaista käytöstä ei suvaita yhtään ja jos meno jatkuu, kerho loppuu siihen. ...Sitten taas oltiin nätisti.

Vähän aikaa.

Lopetin työn, sillä vaikka nämä lapset olivat aivan ihania ja herttaisia, nuo keskinäiset vihanpidot oli istutettu heihin niin syvälle, että vaikka kuinka yritin selittää asioita, kaunat olivat juurtuneet syvälle. Viimeisellä kerralla onnistuttiin kuitenkin sen verran, että kaikki lapset saatiin yhdessä leikkimään piiriin, käsi kädessä.   Jos menoa olisi jatkanut pitempään, ehkä se olisi poikinut jotain. Mutta todella raskasta se oli henkisesti.

Tiivistettynä oma kokemukseni siis on, että maahanmuuttajalapsiin vaikuttaa todella paljon se, miten heidät on kasvatettu suhtautumaan muunmaalaisiin. Suomalaisia kohtaan näillä lapsilla ei ollut mitään kaunaa, vaan pihallakin leikittiin suomalaisten kanssa. Kieltä lapset oppivat itse, vaikka vanhemmat eivät olisi osanneet sitä. Vanhemmiltaan lapset oppivat myös oman kielensä. Sinänsä edistystä oli juuri tuo kielitaito. Ainakin se polvi, jota opetin, tulee osaamaan todella hyvin kieltä ja sitä kautta sopeutuu paremmin.

[Aretposi]

Aloittajan kirjoitus on todella hyvä. Kysymäänsä käytännön kokemukseen on minulla hieman erilainen näkövinkkeli, kun oma poika on toisen polven muslimimaahanmuuttaja Saksassa.

Integroitumisen esteenä ovat mielestäni juuri vanhemmat. Onhan tosiasia, että ilman heitä (esim. suomalaisperheeseen adoptoituna) lapsista kasvaisi ihan täysin suomalaisia eikä mistään integroitumisesta tarvitsisi keskustella lainkaan. Oman kokemukseni mukaan monet maahanmuuttajavanhemmat nimenomaisesti pyrkivät estämään lapsensa integroitumisen ja sulautumisen kantaväestöön.

Lapsen kannalta tilanne on hankala. Pienten silmissä omat vanhemmat ovat itsestäänselvästi oikeassa ja vaikka lapsella omia epäilyksiä heräisi, on hänen silti toteltava vanhempiaan. Toisen polven maahanmuuttajilla on siksi aivan erityinen identiteettiongelma (kuka olen ja mihin ryhmään kuulun), mutta tämän lisäksi myös sisäisiä ristiriitoja ja kamppailuja siitä mikä on oikein mikä väärin.

Yhteiskunta tekee kaikkein parhaiten, kun suhtautuu tällaisiin lapsiin aivan samoin kuin kaikkiin muihinkin. Hänen "erilaisuuttaan" ei tule edes huomata ennenkuin se lapsen tai hänen vanhempiensa taholta tulee erityisesti ilmi (esim. pyyntönä ruokavalion suhteen). Ei siis niin, että päiväkodissa tai koulussa heti alkuun kysellään mitä rajoituksia tulee ottaa huomioon tai aloitetaan kysymään mistä lapsi on kotoisin tms. Eihän se Suomessa syntynyt lapsi ole kotoisin muualta kuin Suomesta ja hänelle on ehdottomasti parasta, että hänet vastaanotetaan ihan sinä persoonana, joka on, lapsena muiden suomalaisten joukossa eikä minkään muun kulttuurin tai maan edustajana. Jälkimmäistä opetusta hän saa aivan riittävästi kotonaan.

Edelliseen liittyen on selvää, ettei vanhempien kielen opetusta pitäisi tarjota koulussa. Siitä ei ole mitään käytännön hyötyäkään. Paikkakuntani peruskoulussa annetaan neljän ensimmäisen vuoden ajan kerran viikossa ilmaista opetusta turkin ja arabian kielissä, mutta lapset eivät tänä aikana opi edes lukemaan sujuvasti. En lainkaan ymmärrä tuon opetuksen hyötyä tai tavoitetta saksalaisen yhteiskunnan kannalta. Asia ei selkiydy edes siinä valossa, kun tiedetään kuinka tärkeä oman äidinkielen osaaminen on muiden kielien osaamiselle ja kielelliselle ajatus- ja ilmaisukyvylle ylipäätään, sillä äidinkieltä ei opita koulun oppitunnilla, vaan siellä kotona vanhemmilta. Se, osaako joku Muhammed neljännellä luokalla tavata arabian aakkosia, ei millään, ei sitten niin millään vähimmälläkään tavalla liity siihen kuinka hyvin hän tuossa vaiheessa osaa saksaa/suomea ja kykenee lukemaan sillä vaikka biologian oppikirjaa. Äidinkielen kehityksessä on kyse suullisesta kielitaidosta, joka hankitaan jo ennen koulun alkamista. Tästä vastuussa ovat vanhemmat, jotka oman kokemukseni mukaan valitettavan usein laiminlyövät vastuunsa siten, että kommunikointi oman lapsen kanssa jää pelkän arkisen käskyttämisen varaan. Siitä puuttuvat satujen lukeminen/kertominen ja opettavaiset keskustelut, joiden myötä mm. sanavarasto kasvaisi. Tätä kielitaidon vajetta ei millään voida paikata koulussa opettajan johdolla; ainoa keino olisi lapsen laittaminen omankieliseen päivähoitoon, mutta se nyt olisi integraation kannalta vielä hullumpaa - ja myös täysin tarpeetonta, sillä heikon äidinkielen ongelma ratkeaa helposti sillä, että tehdään suomesta lapselle toinen äidinkieli. Oikealla tukemisella (siis käytännössä sijoittamalla lapsi päiväkotiin, jossa luetaan, kerrotaan satuja ja tuetaan kielellistä kehitystä) toisen polven mamulapset oppivat suomen yhtä hyvin kuin suomalaislapset ja se toimii heidän äidinkielenään pohjana kaikelle kielelliselle oppimiselle tulevaisuudessa. Oma poikani oli kolmivuotias muuttaessaan Saksaan ja hän kiri muut lapset kielitaidossa kiinni noin puolessa vuodessa ollessaan joka päivä 10h päiväkodissa, ja hänen kaikki osaamisensa koulussa on ollut kiinni yksinomaan saksan taitamisesta eikä siinä ole suomella tai arabialla ollut osaa eikä arpaa.

Periaatteessa olen sitä mieltä, ettei mitään erityisjuttuja pitäisi olla mamulapsille, mutta käytännön kokemuksen vuoksi taivun suosittelemaan toisin - lasten takia. Tunnen tarkoin millaista kotikasvatusta muslimilapset saavat, olenhan sen silminnäkijänä kotonani päivittäin, ja se ei ole meitä kantaväestöä mairittelevaa. Olemme kääfireitä (vääräuskoisia) ja kaikki kelpaa sen todistamiseksi lapsille, että olemme pahoja. Siksi me teemme parhaiten lasten integroitumisen kannalta, kun emme ryhdy avoimeen taisteluun heidän vanhempiaan vastaan, vaan harjoitamme pinnan alla siistiä myyräntyötä. Yksi esimerkki: Vaikka periaatteen kannalta päiväkodin ei grillijuhlaan tarvitse hankkia mitään erikoismakkaroita muslimilasten syötäväksi, niin olen ollut erittäin kiitollinen, kun näin on tehty. Muslimi-isälle nimittäin koko kevätjuhlaan liittyvä tärkein (ja ehkä ainoa) kysymys ja kiinnostus koskee juuri makkaroiden alkuperää. Jos tarjolla on vain sikaa, saa lapsi siitä kärsiä. Todennäköisesti hän ei pääse juhlaan lainkaan mukaan ja jos, niin saatteena painava opetus kääfireiden saastaisista ruokatavoista ja tahallisesta ilkeydestä muslimeita kohtaan (ja omat makkarat taskussa, mikä taas muistuttaa lasta siitä omasta erilaisuudesta). Kun taas kaikille läsnäolijoille on vapaasti tarjolla sekä tavallisia makkaroita että kalkkunanakkeja ja hiljainen viesti aikuisten taholta on, että pelkkien kalkkunakkien syöminen on ok eikä siitä tehdä erillisnumeroa, niin lapsi saa rauhassa keskittyä tilaisuuden muuhun antiin, imea siitä vaikutteita ja ehkä kehittää sisältäpäin omia kysymyksiä sianlihan suhteen. Hyvin tärkeää on huomata, että nämä asiat eivät ole ongelmia ja kiihkouden kohteita kantaväestölle eli ei kehitetä kahta rintamaa, joiden välillä lapsen on valittava (hän valitsisi vanhempansa).

Silloin kun on kyse tärkeistä arvoista ja perusoikeuksista, ei edellä esittämäni sovi, vaan silloin tarvitaan järkähtämätöntä ja periksiantamatonta suhtautumista. Näin esim. sukupuolikysymyksissä. Kannatan myös peruskoulun opetusohjelman pakollisuutta (tunnustuksellista uskonnonopetusta lukuunottamatta) ja tyttöjen huivikieltoa koulussa (ainakin ala-asteella). Jälkimmäisen perustelen sillä, että tytöille on suotava mahdollisuus oppia mitä on olla yksi muiden joukossa suomalaisessa kulttuurissa eikä huivikielto siinä iässä riko islamin oppeja, joiden mukaan vasta naimaikäiset ovat päänpeittopakossa. Suomessa naimaikä on 18v. Kenenkään kuukautisten alkaminen (mm.) ei kuulu maassamme julistettavaksi kaikelle kansalle jollain ulkoisella merkillä.

Lisää joskus toiste sopivassa yhteydessä...

[sr]

Hyvä kirjoitus, johon ei minulla ole kommentoitavaa kuin oikeastaan yhteen kohtaan:

Vai olenko minä vaarallinen tiukkapipo? Onko oikeus vanhempien kielen opetukseen ihmisoikeus ja identiteettikysymys? Jos katson että toisen polven mamulle ei tarvitse opettaa hänen vanhempiensa ex-kotimaan kieltä muuten kuin perheen omalla ajalla ja kustannuksella, niin onko tämä väärin? Siis tietenkin täysin OK että puhuu vanhempien kanssa omalla ajalla somalia, mutta tarvitaanko sen opetusta koulussa ihan oikeasti?

Suomalaiset Ruotsissa ovat tapelleet vuosikausia sen puolesta, että kouluissa opetettaisiin suomalaisille myös suomea. Toki heidän lukumääränsä (jotain 450 000, joista 250 000 käyttää suomea päivittäin) on aika lailla eri sfääreissä Suomessa olevien maahanmuuttajien määriin verrattuna ehkä venäläisiä lukuunottamatta. Venäjän suurlähetystön mukaan venäjänkielisiä asuu Suomessa 50 000.

Suomalaiset Ruotsissa haluavat ylläpitää identiteettiään vähemmistökansana ja oma kieli on tässä tietenkin hyvin tärkeässä asemassa. Todennäköisesti sama pätee Suomessa asuviin maahanmuuttajiin tulivat he mistä päin maailmaa tahansa. Nyt kysymys tietenkin on, että onko sallittava vähemmistöidentiteetit vai johtaako se vain yhteiskunnan pirstaloitumiseen. Tämä lienee avainkysymys koko multikulttuurikeskustelussa. Toin nuo suomalaiset Ruotsissa tässä esiin vain siksi, että meidän suomalaisten on hyvä muistaa, että jos vaadimme Suomeen tulevilta maahanmuuttajilta kaikesta menneisyyden identiteetistä luopumista, meidän pitää loogisesti vaatia samaa koskien Ruotsin suomalaisia.

Oma kantani on se, että kaikesta vähemmistöidentiteetistä ei mitenkään välttämättä ole haittaa, vaan jopa hyötyä ihmisille. Sen sijaan osa siihen liittyvästä (esim. tuossa toisessa kirjoituksessa mainitusta juurrutetusta vihasta jotain toista kansaa kohtaan) voi hyvinkin olla haittaa ja se pitäisi aktiivisesti kitkeä pois, eikä sen piilottaminen "tämä on kansallista identiteettiäni, siihen ei saa koskea" taakse pitäisi toimia puolustuksena. Terve järki varmasti toimii parhaana ohjeena, mitä hyväksytään ja mitä ei.

[ElinaElina]

Oletko Aretposi isä vai äiti? Nimi ei kerro. Juuri tuollaista kirjoittamaasi infoa kaivataan. Kiitos.

[Aretposi]

Oletko Aretposi isä vai äiti? Nimi ei kerro. Juuri tuollaista kirjoittamaasi infoa kaivataan. Kiitos.

Olen äiti. Mieheni on arabimuslimi. Näin minulla on monenlaista näkökulmaa maahanmuuttoon, kun olen elänyt vieressä mieheni pyrkiessä sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan, kokenut maahanmuuton henkilökohtaisesti muuttaessani perheeni kanssa Saksaan ja vielä tutustunut mieheni kotimaahan vierasmaalaisen silmin. Aloitin siis pesunkestävänä monikultturistina, mutta kokemukseni saivat minut ajan myötä nuivistumaan.

kokemukseni mukaan monet maahanmuuttajavanhemmat nimenomaisesti pyrkivät estämään lapsensa integroitumisen ja sulautumisen kantaväestöön.

Tuollaisessa tilanteessa isäntämaan pitäisi toimia loogisesti oman etunsa mukaan: jos ei integroituminen kiinnosta niin ulos maasta. Oleskelulupa poikki, kansalaisuuden suhteen kielteinen päätös, tarvittaessa maastakarkoitus ja missään nimessä ei mitään turvapaikkaa. Turvapaikkaa oikeasti tarvitseva nimittäin on kyllä valmis integroitumaan jos kotimaassa hiustenleikkuu kulkisi kaulan kohdalta.

Kyllä, mutta ei sitä kotiopetusta anneta julkisesti, vaan ulospäin voidaan antaa aivan toisenlainen kuva. Minun etuni on siinä, että ymmärrän kieltä ja kuulen asioita, joita maan kielellä ei ääneen lausuttaisi.

Yksi tyypillinen keino valistaa lapsia on rikosuutisten yhteydessä: "Kuulitko? Tuollaisia saksalaiset ovat, tappavat omia lapsiaan. Muslimi ei koskaan sellaista tekisi." Tai lasten tehdessä jotain kiellettyä: "Oletko saksalainen? Oletko kristitty?" Lapsi on Saksassa syntynyt ja hänellä on Saksan kansalaisuus, mutta silti vanhemmat käyttävät saksalaisuutta kirosanana; on osoitus pahana olemisesta jos "on saksalainen". Näitä arabiankielisiä opetustuokioita voidaan pitää vaikka opettajan tai naapurin seistessä vieressä, koska ymmärtämisestä ei ole pelkoa. "Haluatko olla kuten tuo mies?", voidaan lapselle sanoa katseltaessa kaljapulloa kädessä pitävää naapuria, joka on autuaan tietämätön hänestä käydystä keskustelusta.

Vaikka edellä kuvailemani vaikuttaa mitättömältä, niin sillä on jatkuvasti toistuessa suuri vaikutus lapsiin. On ahdistavaa istua vieressä ja kuulla tuollaisia kommentteja esim. rikosuutisten yhteydessä, kun tietää lasten ottavan ne tosissaan. Hiljattain kerroin eräälle mamurouvalle, että pieni tyttäreni on tutustunut naapurin samanikäiseen tyttöön ja käy siellä leikkimässä. Hän katsoi minua hyvin vakavalla ilmeellä ja alkoi varoitella kuinka vaarallista on päästää lapsi saksalaiseen naapuriin kylään, kun siellä voi olla vaikka millainen pedofiili... sanoin, että naapurit ovat kurdeja... ai, no se on sitten ihan eri asia, no sitten ei mitään huolta, sehän on kiva. Tuntui ainakin tämä rouva ihan tosissaan itsekin uskovan, että saksalainen on vaarallinen, kurdi ei. Hänellä on viisi lasta, jotka päivittäin elävät tämän opetuksen alaisuudessa; he ovat Saksassa syntyneitä ja heillä on maan kansalaisuus (eivätkä ole ikinä vanhempiensa kotimaassa asuneet), mutta silti kysyttäessä minkämaalaisia he ovat, he vastaavat "mulla on Saksan passi, mutta olen x-maalainen". He eivät tunne olevansa saksalaisia, mutta syy ei satavarmasti ole saksalaisissa rasisteissa tai Saksan huonossa integraatiopolitiikassa, vaan siinä yksinkertaisessa tosiasiassa, että lapset uskovat vanhempiaan. Isäntämaata halveksiva kasvatus tapahtuu kuitenkin valitettavan usein piilossa.

[Nikopol]

"Noi sano omalla kielellään et me ollaan (add here äärimmäisen ruma äitiinsä sekaantumiseen liittyvä kirosana)"

Tässä se syy kieltää omien kielten puhuminen mm oppituntien aikana.

Tunnet monikulttuurin kosketuksen vasta kun sinua on kutsuttu selvällä suomen kielellä isännussijaksi luokan edessä. Mitäpä tuohon lisäämään.

Hyviä puheenvuoroja. Kiitos niistä.

[VeePee]

Minulla on kaksi lasta. Vanhempi on kuusi ja nuorempi on kolme. Tänään tuli päiväkodissa otetut valokuvat kotiin ihmeteltäviksi. Tein mielenkiintoisen havainnon: Vanhemman lapsen ryhmäkuvasta laskin selvästi ulkomaalaisten lasten osuudeksi 30% ja nuoremman kuvassa selvästi ulkomaisia oli peräti 60%. Jotenkin yllätyin molempien ryhmien noinkin suuresta maahanmuuttajamäärästä. Miltähän tilanne näyttää samassa tarhassa viiden tai kymmenen vuoden kuluttua...

[saana]

Suomalaisessa koulussa tulisi aina noudattaa suomalaista opetussuunnitelmaa, samoin päiväkodissa esiopetussuunnitelmaa. Jos jonkun kulttuuri kieltää uimisen tai piirtämisen tai laulamisen, niin voi perustaa oman päiväkodin tai koulun, OMALLA rahalla. Ne yksityiskoulut ja päiväkodit, jotka Suomessa saavat julkista rahoitusta, noudattavat lakeja. Nämä on päätetty sen mukaan, mikä kasvatustieteellisen tutkimuksen mukaan tiedetään lapsille hyväksi olevan.
Muslimitytöt eivät saa osallistua uimaopetukseen, mutta pojat voivat. Tämä on ihmisoikeuksien vastainen kanta ja vastoin tasa-arvoa. Muslimit voivat mennä omiin loistaviin valtioihinsa elämään täydellistä muslimien elämää, siellä ei tunneta sosiaalitukia eikä asumistukia eikä kaupungin asuntoja. Ja miesten on ihan itse elätettävä kaikkien vaimojensa kaikki lapset, kun ei ole sossun monikulttuurisuustätejä rahaa jakamassa...
Tätä en ole muslimien suhteen koskaan ymmärtänyt, meidän opetussuunnitelmat ja systeemit eivät kelpaa, mutta tämän järjestelmän tuottama raha kyllä kelpaa. Tämä on ristiriita. Miten voi ottaa rahaa sossusta,rahaa, joka on tuotettu mm. omasta elämästään päättävien naisten työllä? Eikö se vasta ole islamin uskonnon vastaista käytöstä? Eihän rahapelejäkään saa pelata, sekin on likainen tapa ansaita, silti erilaiset Raha-automaattiyhdistyksen kustantamat tukipalvelut kelpaavat?

[BastardoGrande]

Aivan huippua, silmiä avaava ketju, kiitos kirjoittajille.

[Poro]

Laitanpa tähän ketjuun oman panokseni. Kyseessä on tuore tapaus eiliseltä. Lapseni on 13-vuotias ja käy Itä-Helsinkiläistä koulua. Parhaimpana ystävänään hänellä on koulussa aasialaista perua oleva toisen polven maahanmuuttajapoika. Poika on tässä vuosien varrella vieraillut usein kotonamme, ja on erittäin kohtelias ja hyvätapainen. Hänen etnistä taustaansa en ole oikeastaan edes ajatellut sen kummemmin, kunnes eilen sain kuulla koulusta että lapseni on rasisti.

Kyseessä oli paperilappunen, jonka poikani oli lähettänyt tunnilla kaverilleen. Lapussa hän oli kutsunut kaveriaan "riisisilmäksi". Ilmeisesti kaverusten välillä oli jotain pientä kränää. Kaveri itse ei ilmeisesti ole pahemmin loukkaantunut nimittelystä, kun asiaa jälkeenpäin häneltä tiedustelimme. Lappunen takavarikoitiin ja minulle ilmoitettiin rasistisesta nimittelystä koulussa. Huomenna on ohjelmassa vertaissovittelu ja rehtorin kanssa palaveri.

Tapaus on erittäin surullinen siksi, ettei kaverin etninen alkuperä ole ollut millään tavoin mielessämme ennen tätä tapausta. Nyt koulu toiminnallaan aiheuttaa mielestäni jännitteitä kaverusten väliin, ja juuri etnisiä jännitteitä. Mielestäni tapaus on aivan mitätön, ja verrattavissa esimerkiksi siihen että kutsutaan toista läskiksi tai kierohampaaksi tai ihan miksi vaan mitä tuon ikäiset lapset toisistaan keksivät. Nyt asiasta pyritään tekemään jollain tapaa rasismiin liittyvä.

Vai onko koulun menettely ihan oikea ja minulla vain folio liian tiukalla?

[pelle12]

 Aretposi kirjoittaa täällä juuri siitä, mitä minäkin olen useaan otteeseen peräänkuuluttanut. Mamujen rasismista. Jostain syystä edes tällä foorumilla tuo ei ole näyttänyt ottavat tulta alleen. Eikö keskiverto suomalainen (oli nuiva tai suvis) pysty mieltämään, että häntä kohtaan voidaan olla erittäin rasisteja? Suviksilta tuon ymmärrän, hehän uskovat mantraan 'ollaan kaikki kavereita, syödään kaneleita' ja sitä rataa. Nuivilta en.

[pelle12]

kun kasvissyöjiä on paljon niin on järkevää tarjota kasvisvaihtoehtoa, ja samoin kun halal-syöjiä on paljon niin on järkevää tarjota halal-vaihtoehtoa, muttei siitä saisi muodostua mikään ihmisoikeus, ainakaan niin kauan kuin jokainen saa tuoda oman halal-ruokansa kotoa. Ja jos kerran koulussa on paljon muslimeja ja aina halal-ruokaa, niin se ei saa myöskään tarkoittaa että esim. koulun ainoalle juutalaiselle olisi pakko tarjota kosher-ruokaa.

Sekä halal- että kosher-teurastus perustuu eläinrääkkäykseen Suomen lakien mukaan, joten ehdotan kaikille juutalaisille ja muslimeille Suomessa kasvisruokavaliota. Eikä ole huonompi valinta kantiksillekaan. Kantisvanhemmat voisivat myös valistaa lapsiaan kun musulmaanikakarat haukkuvat heitä heidän sianlihan syönnistään, että nämä ovat eläinrääkkäjiä, ja se on vielä paljon paljon pahempaa.

[Balanssi]

Kiitoksia erinomaisesta viestiketjusta. Uutena hommalaisena sanoisin, että tämä on ehdottomasti hyödyllisin keskustelu kaikkien tähän mennessä selailemieni keskustelujen joukossa. Kommentit ovat pelkkää asiaa - muutamaa keskimääräisille Homma-keskusteluille tyypillistä ohilyöntiä lukuunottamatta.

Koulussa uskontoa ei pitäisi asettaa normiksi, jonka perusteella lapsia jaetaan eri ryhmiin. Uskonnon perusluonne on erottelu meihin ja muihin, joista meidän porukka arvottuu väkisin paremmaksi. Jos yksi uskonto esitetään pelastustienä, niin se antaa lapsille aivan varmasti sen kuvan, että jokin toinen uskonto on väärä.

Kentältä kuuluvat kommentit puhuvat sen puolesta, että tunnustuksellista opetusta ei pitäisi antaa yhdellekään ryhmälle. Käytettäköön rahat yleiseen uskontojen historian opiskeluun, joihin kaikkien lasten on pakko osallistua. Eri ryhmille jaetun tunnustuksellisen opetuksen haitat näyttäisivät olevan suuremmat kuin hyödyt.

Monet perustelevat kouluissa annettua uskonnonopetusta sillä, että se antaa jonkinlaisen valtavirtakäsityksen uskonnosta, ja samalla ehkäisee äärimmäisten mielipiteiden omaksumista. Onko tästä kuitenkaan todisteita?

Muistan, kuinka ala-asteellani 80-luvulla jokainen aamu aloitettiin luokanopettajan esilaulamalla virrellä ja ruokasalissa luettiin aina rukous. En ole koskaan uskonut mihinkään uskontoon, mutta en toisaalta pitänyt lapsuuteni ympäristössä jaettua uskonnollista sanomaa epämiellyttävänä. Ymmärrän silti, että monelle oman maailmankatsomuksen vastaisen ajattelumallin jatkuva julistaminen on epämiellyttävää, ja lapsesta se saattaa tuntua jopa uhkaavalta.

Jään odottelemaan, uskaltaako yksikään poliitikko tai puolue rohkeasti esittää tunnustuksellisen opetuksen lopettamista, ja samalla ajaa vähitellen myös Suomen valtion ja yhden kirkkokunnan lopullista erottamista toisistaan.

Onko kukaan muuten törmännyt tutkimukseen, jossa olisi käyty läpi koulujen ongelmia suhteessa oppilaiden sosioekonomiseen taustaan, vanhempien koulutukseen ja toisaalta etniseen jakautumiseen?

Ohilyönneistä puheenollen...

Aretposi kirjoittaa täällä juuri siitä, mitä minäkin olen useaan otteeseen peräänkuuluttanut. Mamujen rasismista. Jostain syystä edes tällä foorumilla tuo ei ole näyttänyt ottavat tulta alleen. Eikö keskiverto suomalainen (oli nuiva tai suvis) pysty mieltämään, että häntä kohtaan voidaan olla erittäin rasisteja? Suviksilta tuon ymmärrän, hehän uskovat mantraan 'ollaan kaikki kavereita, syödään kaneleita' ja sitä rataa. Nuivilta en.

Kaikki rasismi pitää kitkeä suomalaisista kouluista. Otetaan se vakavasti, ja käsitellään sitä koulukiusaamisasiana. Joka tapauksessa meidän suomalaisten pitää olla parempia kuin ne toiset. Siihenhän kaikki "nuivatkin" uskovat. Eli jos joku toinen on rasisti, niin rasististen asenteiden kehittymistä itsessään ei saa hyväksyä.

Jokainen suomalainen ymmärtää, millaista on olla rasismin kohteena. Historiasta löytyy kaikenlaisia oppeja suomalaisten rodullisesta huonommuudesta. Noita mielipiteitä eläteltiin ennen mm. Ruotsissa ja suomenruotsalaisissakin piireissä.
Ei kuitenkaan ole mitään hyväksyttävää "vastarasismia" tai oikeutettua "vastasyrjintää". Ymmärrettävää ehkä, mutta ei missään tapauksessa hyväksyttävää.

[KphS]

kun kasvissyöjiä on paljon niin on järkevää tarjota kasvisvaihtoehtoa, ja samoin kun halal-syöjiä on paljon niin on järkevää tarjota halal-vaihtoehtoa, muttei siitä saisi muodostua mikään ihmisoikeus, ainakaan niin kauan kuin jokainen saa tuoda oman halal-ruokansa kotoa. Ja jos kerran koulussa on paljon muslimeja ja aina halal-ruokaa, niin se ei saa myöskään tarkoittaa että esim. koulun ainoalle juutalaiselle olisi pakko tarjota kosher-ruokaa.

Sekä halal- että kosher-teurastus perustuu eläinrääkkäykseen Suomen lakien mukaan, joten ehdotan kaikille juutalaisille ja muslimeille Suomessa kasvisruokavaliota. Eikä ole huonompi valinta kantiksillekaan. Kantisvanhemmat voisivat myös valistaa lapsiaan kun musulmaanikakarat haukkuvat heitä heidän sianlihan syönnistään, että nämä ovat eläinrääkkäjiä, ja se on vielä paljon paljon pahempaa.

Menee hieman offtopikiksi, mutta tähän väliin esitän arveluni, jota en käsittele faktana:

Luterilainen kristinusko on näihin lähi-idän reliikkiuskontoihin nähden ylivertainen juuri siksi, että se sallii mm. ajattelunvapauden eikä myöskään määrää mitä ihminen saa suuhunsa laittaa.

[Blackhound]

Oletko Aretposi isä vai äiti? Nimi ei kerro. Juuri tuollaista kirjoittamaasi infoa kaivataan. Kiitos.

Olen äiti. Mieheni on arabimuslimi. Näin minulla on monenlaista näkökulmaa maahanmuuttoon, kun olen elänyt vieressä mieheni pyrkiessä sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan, kokenut maahanmuuton henkilökohtaisesti muuttaessani perheeni kanssa Saksaan ja vielä tutustunut mieheni kotimaahan vierasmaalaisen silmin. Aloitin siis pesunkestävänä monikultturistina, mutta kokemukseni saivat minut ajan myötä nuivistumaan.

kokemukseni mukaan monet maahanmuuttajavanhemmat nimenomaisesti pyrkivät estämään lapsensa integroitumisen ja sulautumisen kantaväestöön.

Tuollaisessa tilanteessa isäntämaan pitäisi toimia loogisesti oman etunsa mukaan: jos ei integroituminen kiinnosta niin ulos maasta. Oleskelulupa poikki, kansalaisuuden suhteen kielteinen päätös, tarvittaessa maastakarkoitus ja missään nimessä ei mitään turvapaikkaa. Turvapaikkaa oikeasti tarvitseva nimittäin on kyllä valmis integroitumaan jos kotimaassa hiustenleikkuu kulkisi kaulan kohdalta.

Kyllä, mutta ei sitä kotiopetusta anneta julkisesti, vaan ulospäin voidaan antaa aivan toisenlainen kuva. Minun etuni on siinä, että ymmärrän kieltä ja kuulen asioita, joita maan kielellä ei ääneen lausuttaisi.

Yksi tyypillinen keino valistaa lapsia on rikosuutisten yhteydessä: "Kuulitko? Tuollaisia saksalaiset ovat, tappavat omia lapsiaan. Muslimi ei koskaan sellaista tekisi." Tai lasten tehdessä jotain kiellettyä: "Oletko saksalainen? Oletko kristitty?" Lapsi on Saksassa syntynyt ja hänellä on Saksan kansalaisuus, mutta silti vanhemmat käyttävät saksalaisuutta kirosanana; on osoitus pahana olemisesta jos "on saksalainen". Näitä arabiankielisiä opetustuokioita voidaan pitää vaikka opettajan tai naapurin seistessä vieressä, koska ymmärtämisestä ei ole pelkoa. "Haluatko olla kuten tuo mies?", voidaan lapselle sanoa katseltaessa kaljapulloa kädessä pitävää naapuria, joka on autuaan tietämätön hänestä käydystä keskustelusta.

Vaikka edellä kuvailemani vaikuttaa mitättömältä, niin sillä on jatkuvasti toistuessa suuri vaikutus lapsiin. On ahdistavaa istua vieressä ja kuulla tuollaisia kommentteja esim. rikosuutisten yhteydessä, kun tietää lasten ottavan ne tosissaan. Hiljattain kerroin eräälle mamurouvalle, että pieni tyttäreni on tutustunut naapurin samanikäiseen tyttöön ja käy siellä leikkimässä. Hän katsoi minua hyvin vakavalla ilmeellä ja alkoi varoitella kuinka vaarallista on päästää lapsi saksalaiseen naapuriin kylään, kun siellä voi olla vaikka millainen pedofiili... sanoin, että naapurit ovat kurdeja... ai, no se on sitten ihan eri asia, no sitten ei mitään huolta, sehän on kiva. Tuntui ainakin tämä rouva ihan tosissaan itsekin uskovan, että saksalainen on vaarallinen, kurdi ei. Hänellä on viisi lasta, jotka päivittäin elävät tämän opetuksen alaisuudessa; he ovat Saksassa syntyneitä ja heillä on maan kansalaisuus (eivätkä ole ikinä vanhempiensa kotimaassa asuneet), mutta silti kysyttäessä minkämaalaisia he ovat, he vastaavat "mulla on Saksan passi, mutta olen x-maalainen". He eivät tunne olevansa saksalaisia, mutta syy ei satavarmasti ole saksalaisissa rasisteissa tai Saksan huonossa integraatiopolitiikassa, vaan siinä yksinkertaisessa tosiasiassa, että lapset uskovat vanhempiaan. Isäntämaata halveksiva kasvatus tapahtuu kuitenkin valitettavan usein piilossa.

Kaikkeen tähän lisäisin vielä että näissä lapsissa voi olla kuitenkin suuri potentiaali kasvaa ihan eri suuntaankin. Eli lapsiin kannattaa taustasta riippumatta suhtautua ystävällisesti, jos he tarpeeksi usein saavat kokemuksia ystävällisestä kohtelusta valtaväestön osalta, niin uskon että he viimeistään aikuisina alkavat ymmärtää että se mitä vanhemmat puhuivat valtaväestöstä on suurimmaksi osaksi paskaa. Lapsiin kannattaa suhtautua ennenkaikkea lapsina.

[Eino P. Keravalta]

Olen Blackhoundin kanssa samaa mieltä; lapsiin - ja ihmisiin yleensä - kannattaa suhtautua ystävällisesti.

Sitä vain ihmettelin, että jos maahanmuuttajalapsia heidän vanhempiensa taholta aivopestään pitämään kantaväestöä moraalisesti rappiolla olevina, pahoina ihmisinä, niin eikö viimeistään teini-ikäinen mamu ala kyseenalaistamaan näitä väittämiä?

On ymmärrettävää, että pieni lapsi sokeasti omaksuu kaiken, mitä hänen kaikkitietävinä pitämänsä vanhemmat sanovat. Mutta teini-ikäänhän tyypillisesti kuuluu kapina, kyseenalaistaminen ja itsenäisen ajattelun herääminen. Usein tapahtuu, että teini kategorisesti alkaa vastustaa kaikkea, mitä hänen vanhempansa edustavat. Voisi siis kuvitella, että muslimiteini haistattaa pitkät vanhempiensa uskolle!

Näinhän asia menee ainakin länsimaisten teinien keskuudessa, mutta onko tiedostavimmissa kulttuureissa asianlaita se, etteivät teinit milloinkaan kyseenalaista vanhempiaan? Noissa aasivankkurikulttuureissahan vanhempien kunnioitus on keskeisiä elementtejä. Onko jossain Jemenissä edes mitään teinikapinaa? Tuskin ainakaan näkyvästi. Onko sitä edes mielen tasolla idullaan, edes mahdollisuutena? Ei siltä näytä, tai ainakaan tuo kapina ei kohdistu omiin vanhempiin tai heidän arvoihinsa. Tietysti on poikkeuksia; olen kuullut siideriä kittaavista somalitytöistä.

En jaksa uskoa, että teini-ikään liittyvä henkinen ja älyllinen herääminen omaan yksilöllisyyteen ja siitä kumpuava kriittinen ajattelu olisi ominaista vain eurooppalaisille roduille. Mutta uskon, että monet kulttuurit sitovat jäsenensä niin vahvasti arvoihinsa, ettei käytännössä kapinoinnille tai omalle ajattelulle ole sijaa. Eurooppalaiset kulttuurit korostavat itsenäistä ajattelua, individuaalisuutta ja kriittisyyttä, jopa hedonismia ja nihilismiä. Muslimikulttuuri on kaiken tämän vastakohta: siellä itsenäisyys on kirous ja kaikki tapahtuu yhteisön ja sen arvojen kautta. Tällaisissa yhteisöissä älyllinen herääminen on merkittävästi vaikeampaa ja kestää paljon pidempään. Joillakin se ei tapahdu koskaan.

[pelle12]

 Einon peräänkuuluttamaa teinikapinaa ei välttämättä esiinny ko. kulttuureissa, koska koko teini-ikä on teollistuneiden yhteiskuntien ilmiö. Ennen oli pelkkä lapsuus ja sitten aikuisuus meilläkin.

[Eino P. Keravalta]

Einon peräänkuuluttamaa teinikapinaa ei välttämättä esiinny ko. kulttuureissa, koska koko teini-ikä on teollistuneiden yhteiskuntien ilmiö. Ennen oli pelkkä lapsuus ja sitten aikuisuus meilläkin.

Varmastikin näin. Kuitenkin voisi olettaa, että mamuteineihin kohdistuu kahtalaista painetta. Toisaalla on perhe ja sen vaalimat arvot, toisaalla taas ympäröivä, länsimainen yhteiskunta ja esimerkiksi koulutoverit. Ristiriita on kova ja varmasti monessa mamuperheessä käydään katkeraa taistelua teinien sieluista.

Vaikka teinikapina meitä vanhempia välillä tympiikin, minusta se on kuitenkin pohjimmiltaan terve ja jopa välttämätön vaihe, kuin toinen syntymä ihmiseksi, ihmiseksi, joka on yksilöllinen oma itsensä, joka muodostaa itse omat arvonsa ja joka kykenee kriittisesti arvioimaan paitsi maailmaa, myös omia tekemisiään.

Ihminen, joka ei teini-iässä ole herännyt, tuskin tekee sitä helposti myöhemminkään, vaan jää henkiseksi vangiksi arkaaisten mytologioiden maailmaan.

[BastardoGrande]

Huomenna on ohjelmassa vertaissovittelu ja rehtorin kanssa palaveri.

Nyt kun olet Poro saanut vähän etäisyyttä tapahtuneeseen, tohtisitko kertoa miten prosessi siellä rehtorin kansliassa eteni?

[BastardoGrande]

Ehkä tänne muuten tarvittaisiin jossain muodossa oma lootansa myös monikulttuurisuudesta peräisin olevalla ja sitä sisältäpäin katsovalle keskustelulle...

Kannatan ehdottomasti, vain sisältä päin tuleva fakta avaa meille perunanenille uusia näkökulmia tähän vaikeaan aiheeseen.

[Kyrsimys]

Ihan hyvä ketju, näin tulevana opettajana täällä on paljon mielenkiintoista luettavaa. Aloitusviestissä linkatusta Talibin ja Lipposen kirjoituksesta pisti silmään tällainen virke:

Julkisessa keskustelussa maahanmuuttajat on nähty herkästi uhkana, joka synnyttää työttömyyttä ja romahduttaa maan hyvinvoinnin. Tutkimusten mukaan uhkakuvat eivät pidä paikkaansa.

Osaako joku linkata johonkin tällaiseen tutkimukseen? Talib ja Lipponen kun sitä eivät luonnollisesti tee. On todella rasittavaa lukea tällaisia "tutkimusten mukaan..." -tekstejä kun ei ole mitään keinoja itse arvioida tutkimusten luotettavuutta.

[sa ole rasisti]

... Tietysti on poikkeuksia; olen kuullut siideriä kittaavista somalitytöistä.

No huh. Vaikea uskoa, olisiko vaan huhua. Siinä olisi tytöt jo askeleen päässä kunniamurhatilastoihin päätymisestä.

Hyvä ketju. Itse vanhempana näitä tulee myös pohdittua, vaikka täällä Oulussa ei tilanne niin huono multikulttuurinen (vielä) olekaan kuin Helsingissä. Viime vuonna tarhan vanhempainillassa ihmettelin hieman kun eräs (suomalais)äiti jaksoi koko ajan nostaa esille että hänen lapselleen pitää järjestää muuta touhua joulujuhlallisuuksien ajaksi. Sitten tajusin asian laidan kun yhdistin äidin arabiankieliseltä kalskahtavan nimiseen lapseen. Muslimi-isän huoli vääräuskoisten toimista oli siis taustalla.

[Kukkahattuinen Fatima]

Einon peräänkuuluttamaa teinikapinaa ei välttämättä esiinny ko. kulttuureissa, koska koko teini-ikä on teollistuneiden yhteiskuntien ilmiö. Ennen oli pelkkä lapsuus ja sitten aikuisuus meilläkin.

Tätä olen minäkin pohtinut. Onko teinihysteria kiukutteluineen länsimainen ilmiö? Voisi kuvitella, ettei 16-vuotiaana perheen perustava juuri ehdi tai viitsi tuhrata aikaansa vanhemmilleen kapinointiin, vaan keskittyy oman jälkikasvun hoitoon.

Se aiemmin mainitsemani irakilaisystäväni kyllä vakuutti kiukutelleensa ja kapinoineensa omia vanhempiaan kohtaan. Ei siis kuulemma ole siinäkään kulttuuripiirissä outo asia. Tosin avioikäkin on reilusti päälle kahdenkympin.

[Kukkahattuinen Fatima]

Oletko Aretposi isä vai äiti? Nimi ei kerro. Juuri tuollaista kirjoittamaasi infoa kaivataan. Kiitos.

Olen äiti. Mieheni on arabimuslimi. Näin minulla on monenlaista näkökulmaa maahanmuuttoon, kun olen elänyt vieressä mieheni pyrkiessä sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan, kokenut maahanmuuton henkilökohtaisesti muuttaessani perheeni kanssa Saksaan ja vielä tutustunut mieheni kotimaahan vierasmaalaisen silmin. Aloitin siis pesunkestävänä monikultturistina, mutta kokemukseni saivat minut ajan myötä nuivistumaan.

kokemukseni mukaan monet maahanmuuttajavanhemmat nimenomaisesti pyrkivät estämään lapsensa integroitumisen ja sulautumisen kantaväestöön.

Tuollaisessa tilanteessa isäntämaan pitäisi toimia loogisesti oman etunsa mukaan: jos ei integroituminen kiinnosta niin ulos maasta. Oleskelulupa poikki, kansalaisuuden suhteen kielteinen päätös, tarvittaessa maastakarkoitus ja missään nimessä ei mitään turvapaikkaa. Turvapaikkaa oikeasti tarvitseva nimittäin on kyllä valmis integroitumaan jos kotimaassa hiustenleikkuu kulkisi kaulan kohdalta.

Kyllä, mutta ei sitä kotiopetusta anneta julkisesti, vaan ulospäin voidaan antaa aivan toisenlainen kuva. Minun etuni on siinä, että ymmärrän kieltä ja kuulen asioita, joita maan kielellä ei ääneen lausuttaisi.

Yksi tyypillinen keino valistaa lapsia on rikosuutisten yhteydessä: "Kuulitko? Tuollaisia saksalaiset ovat, tappavat omia lapsiaan. Muslimi ei koskaan sellaista tekisi." Tai lasten tehdessä jotain kiellettyä: "Oletko saksalainen? Oletko kristitty?" Lapsi on Saksassa syntynyt ja hänellä on Saksan kansalaisuus, mutta silti vanhemmat käyttävät saksalaisuutta kirosanana; on osoitus pahana olemisesta jos "on saksalainen". Näitä arabiankielisiä opetustuokioita voidaan pitää vaikka opettajan tai naapurin seistessä vieressä, koska ymmärtämisestä ei ole pelkoa. "Haluatko olla kuten tuo mies?", voidaan lapselle sanoa katseltaessa kaljapulloa kädessä pitävää naapuria, joka on autuaan tietämätön hänestä käydystä keskustelusta.

Vaikka edellä kuvailemani vaikuttaa mitättömältä, niin sillä on jatkuvasti toistuessa suuri vaikutus lapsiin. On ahdistavaa istua vieressä ja kuulla tuollaisia kommentteja esim. rikosuutisten yhteydessä, kun tietää lasten ottavan ne tosissaan. Hiljattain kerroin eräälle mamurouvalle, että pieni tyttäreni on tutustunut naapurin samanikäiseen tyttöön ja käy siellä leikkimässä. Hän katsoi minua hyvin vakavalla ilmeellä ja alkoi varoitella kuinka vaarallista on päästää lapsi saksalaiseen naapuriin kylään, kun siellä voi olla vaikka millainen pedofiili... sanoin, että naapurit ovat kurdeja... ai, no se on sitten ihan eri asia, no sitten ei mitään huolta, sehän on kiva. Tuntui ainakin tämä rouva ihan tosissaan itsekin uskovan, että saksalainen on vaarallinen, kurdi ei. Hänellä on viisi lasta, jotka päivittäin elävät tämän opetuksen alaisuudessa; he ovat Saksassa syntyneitä ja heillä on maan kansalaisuus (eivätkä ole ikinä vanhempiensa kotimaassa asuneet), mutta silti kysyttäessä minkämaalaisia he ovat, he vastaavat "mulla on Saksan passi, mutta olen x-maalainen". He eivät tunne olevansa saksalaisia, mutta syy ei satavarmasti ole saksalaisissa rasisteissa tai Saksan huonossa integraatiopolitiikassa, vaan siinä yksinkertaisessa tosiasiassa, että lapset uskovat vanhempiaan. Isäntämaata halveksiva kasvatus tapahtuu kuitenkin valitettavan usein piilossa.

Näin "monikultturistin", ei-nuivan näkökulmasta tuo yllä kuvailtu poerheenisä vaikuttaa suorastaan häiriintyneeltä tyypiltä. Miksi ihmeessä vaimo ei ole ottanut eroa? Aivan verrattavissa siihen isään, joka on kuulemma ostanut afrikkalaisen, tummaihoista esittävän pystin, jota osoittaa kasvattaessaan tytärtään: "tuo ei ole kuva ihmisestä, se on neekeri".

Tällainen kasvatus, mitä nuo kaksi edustavat, on kaikkea muuta kuin sellaista, mitä mokuttaja pitää asiallisena ja tarpeellisena suvaitsevaisuuskasvatuksena.   Kuten huomaamme, nuivuus tai ksenofobia (vrt. naapurinrouva jutussa) ei katso etnisyyttä, uskontoa saati ihonväriä. EIkös tuon Saksaan muuttaneen suomalaisnaisen siippa ole suorastaan äärinuiva? Mitä olette mieltä? Voisipa täyttää rasisminkin kriteerit.

[Miniluv]

Kuten huomaamme, nuivuus tai ksenofobia

EIkös tuon Saksaan muuttaneen suomalaisnaisen siippa ole suorastaan äärinuiva?

Loukkaat tässä foorumilaisia.

Kehotan lopettamaan tällaisen käytöksen.

[Kukkahattuinen Fatima]

Anteeksi. Oliko sanavalintani "nuiva" syy tähän vai joku muu? Olisin voinut ilmaista asian toisinkin. Uusi yritys:

Pointtini siis oli, että tietyntyyppinen (esimerkiksi muukalaisvihamielinen tai jotakuta ryhmää mollaava ja halveksiva) käytös ei katso väriä tai etnisyyttä. Tällaiseen vihanlietsontaan syyllistytään jokaikisessä maailman kolkassa, luullakseni. (Jossain saattaa toki olla onneloita, missä vähemmän kuin muualla. Tällainen on tavoiteltavaa toki täälläkin.)

Surullista se tietenkin on. Jos itse kasvattaisin lapsiani esimerkiksi näin:"kaikki tietyille keskustelupalstoille kirjoittavat ovat täysiä imbesillejä jne. heidät voi myös tunnistaa ulkonäön perusteella jne...), syyllistyisin aivan samaan." Yhtä lailla, jos kasvattaisin jälkikasvuni uskomaan, että hänen oma kulttuuritaustansa on muita kehnompi ja halveksittavampi, syyllistyisin samaan.

[Whomanoid]

Eilen 4.5.2010 illalla tuli FST:ltä erittäin valaiseva tanskalainen dokkari siitä, mikä on eräissä Pohjoismaita rikastuttavissa kulttuureissa (kurdit, turkkilaiset, arabit, somalit) toimintamalli, kun teinityttö tai nuori nainen sitten lakkaa kunnioittamasta vanhempiaan eli näissä tapauksissa ei enää alistu jatkuvaan henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan, pakkonaittamiseen, aviopuolison tekemiin raiskauksiin, vaan lähtee omille teilleen. Seurauksena on täydellinen sulkeminen perheen ja suvun ulkopuolelle ja pahimmassa tapauksessa hengenlähtö, joka aian konkreettisesti uhkasi monia näistä turvakodeissa kiertävistä naisista ja tytöistä. Heillä ei ole muuta turvaa kuin viranomaiset ja toisensa, edes Tanskassa. Henkilöllisyyden vaihtaminen olisi ehkä pelastus, mutta sekään ei ole Tanskassa mahdollista. Teini-iän kapinoinnilla on näissä kulttuureissa usein hieman vakavammat seuraukset, varsinkin tytöille, kuin meillä.

[ike60]

Näin "monikultturistin", ei-nuivan näkökulmasta tuo yllä kuvailtu poerheenisä vaikuttaa suorastaan häiriintyneeltä tyypiltä. Miksi ihmeessä vaimo ei ole ottanut eroa? Aivan verrattavissa siihen isään, joka on kuulemma ostanut afrikkalaisen, tummaihoista esittävän pystin, jota osoittaa kasvattaessaan tytärtään: "tuo ei ole kuva ihmisestä, se on neekeri".

Tällainen kasvatus, mitä nuo kaksi edustavat, on kaikkea muuta kuin sellaista, mitä mokuttaja pitää asiallisena ja tarpeellisena suvaitsevaisuuskasvatuksena.   Kuten huomaamme, nuivuus tai ksenofobia (vrt. naapurinrouva jutussa) ei katso etnisyyttä, uskontoa saati ihonväriä. EIkös tuon Saksaan muuttaneen suomalaisnaisen siippa ole suorastaan äärinuiva? Mitä olette mieltä? Voisipa täyttää rasisminkin kriteerit.

Kun nyt kukaan ei näytä vastanneen, täytyy jonkun. Oletan että tuo nuivuus-käsitteen käyttösi ei ollut esimerkiksi passiivis-agressiivinen yritys purkaa omia turhautumia vaan osoitus aidosta käsitesekaannuksesta.

"Nuiva" on monien maahanmuuttokriitikkojen itsestään käyttämä leikkimielinen ilmaus. Maahanmuuttokriitikko on henkilö joka arvostelee oman maansa tai alueensa maahanmuutto- ja/tai monikulttuurisuuspolitiikkaa tai näihin liittyviä ilmiöitä. Sanaan liittynee myös sivumerkitys, että kriitikon mielestä maahanmuuttopolitiikka on yleensä liian löyhää.

Rasisti on henkilö joka ihmisten (oletetuilla) rotuominaisuuksilla perustelee heidän asettamistaan eriarvoiseen asemaan, erityisesti syrjimistä.

aretposin kirjoituksessa kuvatun isän nuivuudesta emme tiedä mitään, koska siinä ei kerrota miten isä suhtautuu lähtömaansa tai nykyisen kotimaansa Saksan maahanmuuttopolitiikkaan. Sen sijaan isä täyttää kyllä rasistin tunnusmerkkejä: hän tekee tietystä etnisestä ryhmästä (kantasaksalaiset) katteettomia yleistyksiä ja puhuu heistä halventavasti. Isä siis asettaa saksalaiset eriarvoiseen asemaan (halveksunnan kohteeksi) näiden oletettujen rotuominaisuuksien vuoksi.

Nuiva voi olla rasisti, ja jotkut nuivat varmasti ovatkin. Monet nuivat eivät kuitenkaan ole rasisteja. Rasisti voi olla myös olematta nuiva: esimerkiksi Somaliassa saattaa hyvinkin olla rasisteiksi luokiteltavia ihmisiä jotka eivät kritisoi maansa maahanmuuttopolitiikkaa siitä yksinkertaisesta syystä että Somaliaan ei ole tapahtumassa juuri minkäänlaista maahanmuuttoa.

[stiGyler]

Tänään bongasin:

http://janitoivola.net/2011/03/10/hatahuuto/

Sanottua muun muassa:

"Miltä tuntuu 13-vuotiaasta avata kotona televisio ja kuunnella, kun aikuiset televisiossa hokevat Suomi suomalaisille-hymniään tai räyhäävät tuohtuneena kaikkialla maleksivista maahanmuuttajista, jotka vievät vanhusten rahat."

"Mitä mahtaa tehdä nuoren psyykkeelle kun päivittäin kuulee että on ongelma, josta tulisi päästä eroon -- Kuka ottaa tämänhetkisen maahanmuuttokeskustelun lomassa vastuun näistä toiveikkaista hymyilevistä sieluista, joilla on koko elämä edessä."

Näitä blogeja ja kirjoituksia tulee esille jatkuvasti. Yhden ongleman olen huomannut selvästi: kirjoittajat itse havaitsevat, että maahanmuutossa on ongelma ja ryhtyvät nyt vetoamaan nuorten tunteisiin ja syyttämään maahanmuutosta keskustelevia. Eli pitäisikö maahanmuutosta keskustelu lopettaa ja tyytyä sihen, mihin olemme nyt menossa?

Todella naiivisti ajateltu, että ajankohtaisesta asiasta tulisi hiljentyä.

Ei minulla muuta.

[ike60]

"Miltä tuntuu 13-vuotiaasta avata kotona televisio ja kuunnella, kun aikuiset televisiossa hokevat Suomi suomalaisille-hymniään tai räyhäävät tuohtuneena kaikkialla maleksivista maahanmuuttajista, jotka vievät vanhusten rahat."

Kuka on sanonut televisiossa "Suomi suomalaisille"? Missä ohjelmassa? Minkälaisessa yhteydessä? Kuka on räyhännyt televisiossa tuohtuneena kaikkialla maleksivista maahanmuuttajista?

"Mitä mahtaa tehdä nuoren psyykkeelle kun päivittäin kuulee että on ongelma, josta tulisi päästä eroon -- Kuka ottaa tämänhetkisen maahanmuuttokeskustelun lomassa vastuun näistä toiveikkaista hymyilevistä sieluista, joilla on koko elämä edessä."

Kuka tuollaista sanoo päivittäin, kenelle ja missä?

Onko Toivolalla ongelmallinen suhde todenpuhumiseen?