Demokratian tuhoaminen - näin se tehtiin Virossa

[guest13807]

Olaf Kuuli: Revolutsioon Eestis 1940

Vertailkaa Viroa Suomeen niin näette miksi Viro miehitettiin ja miksi Suomi ei. Siinä missä suomalaiset lauloivat "Ollos huoleton, sun poikas kanssas on" delegaatiolle juna-asemalla, virolaiset vaativat Viron delegaatiota liittämään Viro Neuvostoliittoon.

Lapuan liike pelasti Suomen.

Tänään käytetään samaa ideologiaa pohjana ja maahanmuutto on vain keino saavuttaa päämäärä. Ei kannata unohtaa että Merkel on Stasin kasvatti.

Näin sujuvasti virolaiset kommarit hajoittivat Viron demokraattisen järjestelmän, vieläpä niin että kansalaiset itse vaativat kommunistista järjestelmää toreilla:

NL ehdotti Baltian maille avunantosopimusta. Viron hallitus vastasi kieltävästi ja kääntyi Hitlerin puoleen. Saksa kieltäytyi auttamasta, joten Viro solmi Neuvostoliiton kanssa sopimuksen 28.9.1939.

Virossa työläiset, älymystö ja talonpojan iloitsivat tukikohtasopimuksesta. Viron neuvostovastainen hallitus yritti hidastaa neuvostojoukkojen tukikohtien rakentamista venyttelemällä neuvotteluja ja keksimällä vaatimuksia.

Viron kielletty kommunistinen puolue (EKP) kokosi voimia Pätsiä vastaan jo vuosina 1934-35. EKP:llä oli johtava asema työläisyhdistyksessä ja melkein kaikissa ammattiyhdistyksissä.

150 kommunistia muodostivat puolueen ytimen jonka ympärille kokoontuivat sadat työläiset ja älymystö. Vuoden 1941 alussa Virossa oli 2036 kommunistia. Kommunistit käyttivät ay-liikettä, kulttuuri- ja urheiluseuroja sekä erilaisia kunnallisten virkamiesten muodostamia työläisryhmiä poliittisessa tarkoituksessa.

Samana vuonna neuvostosotilaita ryöstettiin Liettuassa. NL lähetti nootin Liettualle vaatien tukikohtasopimuksen noudattamista. Liettuan kommunistinen puolue vaati kansaa muodostamaan hallituksen joka puolustaisi työläisten etua. Presidentti A. Smetona pakeni yöllä Saksaan. Puolustusministeri K. Musteikis ja monet muut valtion johtajat pakenivat Saksaan.

Neuvostoliitto lähetti 16.6.40 nootit Viron ja Latvian hallituksille syyttäen niitä avunantosopimuksen rikkomisesta ja Neuvostoliiton vastaisesta sotilaallisesta juonittelusta. Liettuassa työläiset alkoivat marssia kaduilla. Viro hyväksyi samana iltana Neuvostoliiton vaatimukset. Seuraavana päivänä Neuvostoliiton täydennysjoukot saapuivat Viroon.

Viron kommunistinen puolue EKP lietsoi vallankumousta järjestämällä kokouksia työpaikoilla. EKP syytti "Viron hallitusta Neuvostoliiton ja Viron avunantosopimuksen laiminlyönnistä ja toiminnasta Neuvostoliittoa vastaan ja vaati hallitusta, joka osoittaa ystävyyttä Neuvostoliitolle ja jolla on työväen täysi tuki takanaan."

Päts ja Laidoner yrittivät hillitä kokouksia ja protesteja uhkaamalla vankilarangaistuksella ja takavarikoimalla yksityisaseita.

Kielloista huolimatta työläisten kokoukset jatkuivat. Poliisi ei pystynyt hajottamaan urheiluhalliin kokoontunutta yli tuhatta työläistä jotka lopettivat kokouksen tervehdyksellä puna-armeijalle ja Neuvostoliiton hallitukselle sekä yhteislaululla.

21.6.1940

EKP järjesti  suurmielenosoituksen. Tarkoituksena oli kaataa Päts-Laidoner -hallitus. EKP informoi muita kaupunkeja yön aikana antamalla ohjeita puhelimitse ja lähettämällä paikalle työläisaktivisteja. Tartoon lähti presidentti Arnold Rüütelin appiukko Neeme Ruus. Suurmielenosoitusta valmisteli kolme EKP:n jäsentä: sosiaaliministeri Marju Laurustin isä J. Lauristin, H. Arbon ja O. Sepping, jotka johtivat iskulauseiden, kylttien ja lakanoiden valmistelua sekä kaivoivat esiin vanhat työläisten taisteluliput, suunnittelivat suurmielenosoituksen reitin ja vastasivat järjestyksestä.

Sitten lähetettiin kutsu mielenosoitukseen: "Toverit. Tänään kaikki Tallinnan työläiset tulevat kadulle vaatimaan nykyisen hallituksen eroa ja uuden hallituksen muodostamista. Kaikki tehtaat pysähtyvät. Poliisi ei meitä estä. Tulemme kaikki Vapauden aukiolle. Esitämme vaatimuksemme ja vaadimme seuraavien ehtojen täyttämistä:

1.Alas sotaprovokaattoreiden hallitus.
2.Vaadimme hallituksen joka täyttää Neuvostoliiton kanssa solmitun sopimuksen ehdot.
3.Vaadimme työläisille työtä, leipää ja vapautta!"

Kutsun oli allekirjoittanut kaikki Tallinnan suurimmat ammattiyhdistykset ja tärkeimmät työläisorganisaatiot.

Kello 9.00 kaikissa Tallinnan suurimmissa tehtaissa kuului vihellys. Työläiset marssivat rivissä Vapaudenaukiolle kantaen iskulauseita. Rahva Hääl-lehden mukaan torille kokoontui n. 30 000-40 000 työläistä. Poliisi poistui paikalta. Pidettiin puheita joissa vaadittiin hallituksen eroa. Viron kommunisteja tervehti venäläinen upseeri jonka puhe tulkattiin viron kielelle.

Mielenosoittajat jatkoivat matkaa eduskuntatalolle missä kansa huusi: "Alas provokaattoreiden hallitus!".

Seuraavaksi marssittiin Neuvostoliiton suurlähetystön eteen missä mielenosoittajia tervehti Neuvostoliiton hallituksen edustaja Andrei Zdanov.

Sieltä matka jatkui presidentin linnaan missä Konstantin Pätsille luettiin työläisten vaatimukset. Päts, Laidoner ja Grabbe tulivat parvekkeelle pitääkseen puheen, mutta mielenosoittajat katkaisivat sen huutamalla: "Alas! Meitä on 20 vuotta pakotettu olemaan hiljaa kumipampuilla...!" Mielenosoituksen johtajat vaativat Pätsiä vapauttamaan poliittiset vangit. Päts kieltäytyi. Suuttunut väkijoukko repi linnan lipun alas.

Väkijoukko lähti keskikaupungin suuntaan ja erillinen ryhmä lähti vapauttamaan poliittisia vankeja. Vankilan johdon oli pakko vapauttaa vangit klo 16.00.

Vapautetut vangit nostettiin kuorma-auton lavalle ja väkijoukko lähti takaisin kohti presidentin linnaa missä vaativat poliiseja riisumaan aseet ja aseistamaan työläiset.

Joukko EKP:n aktivisteja otti haltuun poliisit jotka riisuttiin aseista, vangittiin ja vietiin Patarein vankilaan.

Toinen joukko työläisiä riisui ilmatorjuntaosaston aseet ja antoivat ne työläisille. Täten muodostui työläisten suojeluskunta, josta myöhemmin tuli punakaarti.

Illalla työläiset ottivat haltuun Yleisradion ja sanomalehden "Uus Eesti", joka alkoi ilmestyä nimellä "Rahva Hääl".

Mielenosoittajat palasivat eduskuntatalon eteen klo 18.00. Parlamenttitalon vahdit riisuttiin aseista ja ne annettiin kymmenelle työläiselle. Linnan oikeanpuoleista ovea vartioi Tallinnan kultaseppätyöläisten ammattiyhdistyksen puheenjohtaja H. Ausmees ja vasemman puoleista ovea sosialistisen urheilijaryhmän jäsen Karl Voolens.

Kello 18.20 punaliput nousivat eduskuntatalon parvekkeelle. Parlamenttiaukiolle marssi miehiä varustettuna pyssyin, revolverein sekä patruunalaatikoiden ja konekivääreiden kanssa. Kahdella kuorma-autolla tuodut poliittiset vangit nousivat parvekkeelle. Kansa tervehti innostuneesti poliittisia vankeja.

Kello 18.45 Pitkän Hermannin tornista vedettiin alas sinimustavalkea lippu jonka tilalle nostettiin punalippu. EKP:n johtajat pitivät puheen Toompean linnan parvekkeella. Kansa odotti uuden hallituksen muodostamista.

Kello 22.15 tiedotettiin kansanhallituksesta jota johti Johannes Vares-Barbarus. Vasta sen jälkeen mielenosoittajat hajaantuivat.

22.6.1940

Työläiset aseistariisuivat armeijan yksiköt.

Kansanhallituksen ensimmäinen istunto pidettiin 22.6.1940. Sen julistus julkaistiin sanomalehdissä. Ulkopolitiikassa tärkeintä on pitää kiinni avunantosopimuksesta Neuvostoliiton kanssa. Sisäpolitiikassa taataan demokraattiset oikeudet kansalle, vapautetaan poliittiset vangit, hajotetaan eduskunta ja järjestetään uudet vaalit.

Viron kansanvallankumous kaatoi porvariston ja työläiset ottivat vallan. Siksi 21.6.1940 on sosialistisen vallankumouksen alkamispäivä.

Venäläisiä armeijan edustajia oli vain muutamissa tapaamisissa. Viron työläiset uskoivat että puna-armeija suojelee heitä ulkomaista vihollista vastaan ja luo suotuisat olosuhteet proletariaatin vallan pystyttämiselle. Mielenosoituksissa toistettiin jatkuvasti kuinka Viron valtion ja kansan elämässä tapahtuvat poliittiset ja sosiaaliset muutokset ovat Viron työläisten tehtävä eikä Puna-armeija aio puuttua asioiden kulkuun. Niin se myös todellisuudessa tapahtui.

Viron työläiset ja älymystö kaatoivat hallituksen ja Viron proletariaatti tuki Viron kommunistien puoluetta.

Kansanhallituksessa oli Viron Kommunistinen Puolue, vasemmistososialistit ja älymystö. Uuden hallituksen yhdestätoista ministeristä kahdeksan ministeriä kuului EKP:hen.

Viron kansanvallankumous kaatoi porvariston ja aloitti työläisten vallan. Siksi 21.6.1940 on sosialistisen vallankumouksen alkamispäivä.

Kansanhallitukseen kuului Viron Kommunistinen Puolue, vasemmistososialistit ja älymystö. Uuden hallituksen yhdestätoista ministeristä kahdeksan ministeriä kuului EKP:hen.

Viron kommunistinen puolue organisoi aseettoman vallankumouksen. EKP sai mielenosoituksen näyttämään järjestäytyneeltä eikä aseita annettu vääriin käsiin. Kansanjoukon tuella vallattiin hallituksen tilat, presidentin linna ja Pitkän Hermannin torni. Työläiset halusivat välittömästi julistaa Viron neuvostovallan mutta EKP ei pitänyt sitä vielä tarpeellisena.

Viron kansanhallitus oli työläisten tukema ja se toimi EKP:n johdolla. Neuvostoarmeija suojeli virolaisia niin ulkomailta kuin kotimaiselta vastavallankumoukselta.

EKP kehitti ay-aktivisteista vallankumouksen toteuttajia kansankokouksissa.

Ote Arnold Veimerin puheesta:

"Voimme vakuuttaa vain yhtä – uusi hallitus ja Puna-armeija yhdessä varmistavat että työläiset tekevät muutamassa kuukaudessa sen mikä on jäänyt vuosikymmenien aikana tekemättä. Toverit jotka pelkäävät että heidät huomenna tapetaan tai sorretaan pelkäävät turhaan."

Vallankumouksen ensimmäisen kolmen viikon aikana ay-liikkeiden jäsenmäärä kaksinkertaistui, elokuussa jäsenmäärä kolminkertaistui 60.000 henkeen. Talonpoikien Yleiskansallisella Maatyöläisten Yhdistyksellä oli heinäkuun loppuun mennessä 60.000 jäsentä ja 700 osastoa eri puolilla Viroa.

Kommunistinen puolue laillistettiin 21.06.1940.

Kun työläisten suojeluskunta muutettiin punakaartiksi tehtiin organisaatioon muutoksia. Työlaisten suojeluskunnat lopetettiin. Punakaarti (RO) aloitti linnan valvonnan 30.6.

5.7. punakaarti määriteltiin "valtiollisia tehtäviä täyttävä vapaaehtoinen työläisten suojeluorganisaatio". Se avusti poliisia sisäministeriön ohjeiden mukaisesti ja antoi sotilaallista koulutusta omille jäsenilleen.

RO:n johtaja Karl Hansson oli kuulunut EKP:hen jo vuodesta 1923. Elokuussa RO:n jäseniä oli 6.000, joista 40 prosenttia oli Tallinnassa.

Viron kommunistinen puolue EKP yhdisti työläisten joukot yhteiseksi vaaliliitoksi, Viron Työläiskansan Liitoksi. Se julkisti vaaliohjelmansa 6. heinäkuuta. Siinä vaadittiin ystävyyttä ja tiivistä liittoa Viron ja Neuvostoliiton välille. Sisäpolitiikassa vaadittiin työläisille sananvapautta ja kokoontumisen vapautta. Lääkäripalvelut ja koulutus piti saattaa kaikkien ulottuville. Kaikille Virossa eläville vähemmistöille vaadittiin tasavertaisia oikeuksia. Vaaliohjelman oli allekirjoittanut 22 järjestöä. Vaikka ohjelmassa ei suoraan vaadittu neuvostojärjestelmän pystyttämistä Viroon jokainen ymmärsi että ohjelman voi toteuttaa vain sosialistinen valtio.

Työläisten vaalikampanja alkoi suurilla mielenosoituksilla kaikissa Viron suurimmissa kaupungeissa. Lehtitietojen mukaan seuraavana päivänä järjestettiin yli sata työläisten vaalikokousta eri puolilla Viroa. Viron Työläiskansan Liitolla oli ehdokas jokaisessa 80 vaalipiirissä.

Vaalilautakunnat mitätöivät kaikkien porvareiden ehdokkuuden. Porvareilla ei ollut äänioikeutta.

Kansanhallituksen ministeri Neeme Ruus perusteli päätöstä seuraavasti:

"Vastaehdokkaiden joukosta löytyy toisaalta vastavallankumouksellisia ja kansanvastaisia ehdokkaita tai heidän kätyreitään. Ei ole syytä uskoa, että pastori Tallmeister joka aiemmin on rajusti hyökännyt marxilaisia piirejä vastaan tai professori Piip joka itse teki sotaisaa ulkopolitiikkaa solmien Neuvostoliiton vastaisen sotilaallisen sopimuksen Latvian ja Liettuan kanssa tai monet muut olisivat yhtäkkiä muuttuneet suuriksi Neuvostoliiton ystäviksi."

Vaalien alkaessa Työläisten liittoon kuului 618 järjestöä ja he pitivät 304 suurta kansankokousta.

Ennätysmäärä virolaisia äänesti vaaleissa - 84,1 prosenttia. Viron Työläiskansan Liitolle annettiin 92,8 prosenttia äänistä, eli 548 631. Kaikki ehdokkaat valittiin Viron parlamenttiin kansan enemmistön ehdottomalla tuella.

Vaalien jälkeen Virossa oli mielenosoituksia joka puolella, iskulauseet olivat: "Eläköön neuvostojen Viro", "Vaadimme Viron liittymistä Neuvostoliittoon!".

Tallinnan suurimpien tehtaiden työntekijät lähettivät uudelle eduskunnalle vetoomuksen jossa vaadittiin että Viro julistetaan sosialistiseksi tasavallaksi ja että Viro liitetään Neuvostoliiton sosialististen tasavaltojen joukkoon. Vetoomuksessa vaadittiin myös suurteollisuuden ja pankkien kansallistaminen sekä peltomaiden luovuttamista talonpojille.

Vuonna 1938 valitulla parlamentilla ei ollut oikeutta päättää kansan elämään vaikuttavista asioista. Uusi parlamentti erosi perusteellisesti vanhasta. Edellisessä parlamentissa hallitsevina piireinä olivat tehtailijat, kauppiaat ja kulakit, uudessa parlamentissa yli puolet oli työläisiä. Joukossa oli vähemmän talonpoikia. Merkittävä osa uusista kansanedustajista oli älymystöä. Useita opettajia. 30 kansanedustajaa oli kuulunut maanalaiseen kommunistiliikkeeseen, 15 tuli EKP:n jäseneksi ensimmäisen vallankumouskuukauden aikana, 20 oli EKP:n jäseniä jo vuonna 1924.

21.7. uusi parlamentti kokoontui ensimmäiseen istuntoonsa.

"Kommunist"-lehti kuvaa tunnelmaa parlamenttisalissa:

"Kokoonnutaan – uuden parlamentin jäsenet istuntosaliin, katsojat parvekkeelle jne. Ja katso, ihmiset ovat aivan kuin toisesta ilmanalasta kuin yksikään aikaisempi parlamentti. Asialliset ja totiset kasvot, hidas, hiukan vimmainen askel, miehet näyttävät tulevan todellisen elämän ja taistelun keskeltä – entiset poliittiset vangit, työläiset omien työkalujensa ääreltä, työläisten intelligentsian edustajat."

Edustajien lisäksi salissa oli runsaasti toimittajia ja ulkomaiden diplomaatteja. Parvekkeelle oli sijoitettu myös Tallinnan työväen soittokunta. Parlamentin puhemiehiksi valittiin Arnold Veimer ja Olga Lauristin.

Parlamentin avajaisistunnon työjärjestyksessä oli neljä asiaa.
1. Valtion poliittinen järjestys.
2. Liittyminen Neuvostoliiton sosialististen tasavaltojen liittoon.
3. Maan kansallistaminen.
4. Pankkien kansallistaminen.

Neeme Ruus:

"Haluamme astua Neuvostoliittoon itsenäisenä tasavaltana koska haluamme että Viron riippumattomuus, itsenäisyys ja kansallinen kulttuuri on turvattu. Ehdotukseni on kääntyä Neuvostojen Sosialististen Tasavaltojen Liiton korkeimman neuvoston puoleen ja anoa että se ottaa Viron sosialistisen neuvostotasavallan jäseneksi, samoilla ehdoilla kuin jäseniksi on hyväksytty Ukraina, Valko-Venäjä ja muut Liiton tasavallat."

Myrskyisten suosionosoitusten saattelema parlamentti hyväksyi yksimielisesti julkilausuman historialliset sanat:

"Ilmaisten Viron työläisten vapaata ja yksimielistä tahtoa parlamentti kuuluttaa Neuvostojen Vallan voimaan koko Viron maa-alueella. Viro julistetaan Neuvostojen sosialistiseksi tasavallaksi."

Istunnon toisena päivänä parlamentti hyväksyi päätöksen:

"Anoa että Neuvostojen Sosialististen Tasavaltojen korkein neuvosto hyväksyy Viron Neuvostojen Sosialistisen tasavallan jäsenyyden. "

23.7. parlamentti vapautti presidentti Konstantin Pätsin tehtävistään ja presidentiksi valittiin Johannes Vares. Päivän aikana valittiin myös 21-jäseninen delegaatio jonka piti matkustamaa Moskovaan esittämään Neuvostoliitolle Viron liittymisanomus.

Viron parlamentin delegaatio matkusti Tallinnasta Moskovaan 29.7. Delegaatiota saatteli Tallinnan asemalla tuhannet Tallinnan työläiset. Missä juna pysähtyikin, Rakveressä, Kiviõlissä, Narvassa tai Kingiseppissä, siellä väkijoukot tervehtivät Moskovaan matkaavaa delegaatiota.

1.8. Moskovassa alkoi Neuvostoliiton korkeimman neuvoston kokous jonne oli kutsuttu Liettuan, Latvian, Viron ja Bessarabian työläisten delegaatiot.  3.8. Moskovassa Liettua ja Latvia hyväksyttiin Neuvostoliiton jäseniksi. Viron vuoro oli 6.8. Viron delegaatio saapui kantaen Viron työläisten taistelulippuja vuosilta 1905 ja 1917. Korkeimman neuvoston jäsenet tervehtivät lämpimästi Viron delegaatiota. Johannes Lauristin muistutti omassa puheessaan virolaisten työläisten taistelusta v. 1917.

"Viron työläiset ovat sidottuja veljellisin sitein NL:n kansojen kanssa jo muinaisista ajoista lähtien heidän yhteisessä taistelussa tsarismia, kapitalismia ja kartanonherroja vastaan jotka sortivat niin venäläisiä kuin virolaisia työläisiä ja talonpoikia. Meidän yhteisen vallankumouksellisen taistelun symboli on taisteluliput joiden alla virolaiset työläiset taistelivat tsarismia ja kapitalismia vastaan jo vuonna 1917."

Neuvostoliiton korkeimman neuvoston jäsen Otto-Ville Kuusinen käytti tilaisuudessa myös puheenvuoron.

"20 vuotta kestänyt taistelu Viron porvariston ja työläisten välillä on loppunut työläisten voittoon.... Viron historian ennennäkemättömän yksimielisyyden vallitessa kokosi koko Viron työläiskansa omat rivinsä neuvostojen lippujen alle, pieksi ulos konkurssiin ajautuneen porvarillisen klikin ja pystytti iskulauseen Viron sosialistisen neuvostotasavallan liittämisestä Neuvostoliiton jäseneksi. "

Kuusisen ehdotuksesta Neuvostoliiton korkein neuvosto hyväksyi Viron Neuvostoliittoon yhdenvertaiseksi neuvostojen sosialistiseksi tasavallaksi. 7.8. Tallinnassa juhlittiin suurmielenosoituksissa päätöstä. Juhlintaan otti osaa 70.000 ihmistä.

Toinen maailmansota, Neuvostoliiton ja Liettuan, Latvian sekä Viron vastakkaiset avunantosopimukset ja Neuvostoliiton sotilastukikohtien perustaminen Baltian maiden alueelle auttoi eristämään porvariston länsimaista ja heikentämään niiden asemaa. Samanaikaisesti työläisten vallankumouksellinen aktiivisuus ja taistelutahto kasvoi räjähdyksenomaisesti. Baltian maiden porvarit pitivät parempana sailyttää oma nahkansa kuin ryhtyä vastarintaan.

Tässä sama asia ilman propagandaa. Turha meidän on kuvitella että meillä on demokratia. Aivan turha!

Miten Virosta tuli osa Neuvostoliittoa (EKP on lyhenne Viron Kommunistisesta Puolueesta)

Kirjoittanut Mike Jones

EKP oli laiton v. 1920 lähtien. Vuonna 1924, 400 virolaista kommunistia yritti kaataa hallituksen. Viroa hallitsi auktoritäärinen hallitus vuodesta 1934-1939.

1938 noin sata vangittua virolaista kommunistia vapautettiin vankilasta osoituksena demokratiaan siirtymisestä. Maanpaossa elävät virolaiset kommunistit palasivat Viroon.

1923 EKP sai 43,000 ääntä parlamenttivaaleissa. Vallankaappausyritys 1924 pilasi EKP:n maineen. Puolue eristettiin ja sen jäsenet pakenivat Neuvostoliittoon missä kolmella virolaisella kommunistilla oli johtava asema; Hans Pöö gelmann, Jaan Anvelt ja Arthur Mehring - Johannes Meerits oli seuraavana jonossa.

Mehringin tehtävä oli puolueen purkaminen ja uudelleenrakentaminen siten ettei EKP:n lohkoilla ollut yhteyttä Politbyron alaisiin virolaisiin tovereihin - tätä laitonta operaatiota johdettiin pohjoismaissa olevasta keskuksesta käsin joka oli tilivelvollinen Moskovan Baltian sektorille. Puolueen dokumentit valmistettiin pohjoismaissa jonka jälkeen ne salakuljetettiin Viroon - koko systeemi perustettiin 1932 Tukholmassa. Johannes Meerits oli EKP:n todellinen johtaja koska moskovalaisilla puoluejäsenillä oli kädet täynnä Politbyrossa.

1933 laiton EKP-koneisto muutettiin Kööpenhaminaan, minne muutti toinen länsimainen kommunistinen puolue Berliinistä. Meerits kutsui suojattinsa Karl Sären Moskovasta Kööpenhaminaan missä asui 24 virolaista kommunistia.

EKP:n konferessi Moskovassa 1934 linjasi uuden lähestymistavan Viron lailliseen Nigol Andresenin johtamaan vasemmistopuolueeseen missä työväenluokan radikaaleihin osastoihin piti voimakkaasti vaikuttaa. Iskulause "sosiaalinen fasismi" vaihdettiin "fasismiin", millä taisteltiin Pätsin hallitusta vastaan.

Heinäkuussa 1935 Meerits tapasi Andresenin Suomessa missä he allekirjoittivat sopimuksen. Elokuussa 1935 pidettiin 7. konferenssi Moskovassa missä EKP:tä edusti Meerits, Karl Säre, Jaan Anvelt, Arthur Mehring ja Albert Sakkart. Erik Nörgaardin mukaan Arthur Mehring kertoi Meeritsille että Johannes Eltermann, luotettava toveri joka työskenteli maanalaisessa organisaatiossa, oli pidätetty Virossa ja hän oli vapautuessaan syyttänyt että tietyt EKP:n jäsenet pettivät hänet sekä kritisoi Kööpenhaminan keskusta leväperäisyydestä ja mainitsi Meeritsin nimen. EKP:n jäsenet Leningradissa tukivat Eltermannia mutta Arthur Mehring tuki Meeritsiä joten hän pisti liikkeelle huhun että Eltermann on Viron poliisin salainen agentti. Eltermann murhattiin Kööpenhaminassa 1936 Meeritsin, Sären ja virolaisen merimiehen August Wakepean toimesta. 1937 Säre matkusti Amerikkaan missä hän teki töitä virolaisten yhteisön kanssa ja Wakepea lähti Espanjaan sotimaan. Kun Säre armahdettiin hän matkusti takaisin Viroon.

1937 Meerits sai tietää että johtavat virolaiset kommunistit pidätettiin ja teloitettiin Neuvostoliitossa. Todistajien mukaan Meerits meni paniikkiin kuultuaan tästä koska yksi teloitetuista oli hänen suojelijansa Arthur Mehr joka määrästi Eltermannin murhan. Jaan Anvelt, Pöögelmann, Otto Rästas, Rudolf Vakmann, Johannes Käspert ja useat muut virolaiset teloitettiin. Vaikkei EKP:tä purettu Nörgaard uskoo että puolueen johdon teloittaminen Neuvostoliitossa tarkoitti nimenomaan sitä. 1938 Meerits määrättiin Moskovaan komission eteen selvittämään tiettyjä asioita. Meerits ei totellut kutsua. EKP:n Tukholman osasto hiipui vuoden 1938 aikana. 16.2.1939 Meerits käveli Tukholman poliisiasemalle pyytämään laillista oleskelulupaa. Hänestä tuli Ruotsin salaisen poliisin agentti ja myöhemmin myös Suomen salaisen poliisin agentti minkä hän on myös myöntänyt. Nörgaard kertoi että Gestapo ei kelpuuttanut häntä koska uskoivat hänen toimivan vakojaana.

Stalinille oli annettu oikeus vallata Puola, Baltian maat ja Suomi. Viro antoi oikeuden käyttää meri- ja ilmavoima- tukikohtia. Latvia ja Liettua tekivät samoin. Ainoastaan Suomi kieltäytyi.

Kun Viro oli suostunut Neuvostoliiton vaatimuksiin Viroon tuli uusi hallitus. 1940 tuli lisävaatimuksia missä Viroon vaadittiin hallitusta joka on myönteinen Neuvostoliiton vaatimuksille. Hallitus erosi. Venäläisiä joukkoja tuli maahan. Andrei Zhdanovista tuli Viron todellinen hallitsija, hän antoi Pätsille listan ministereistä jotka hän halusi hallitukseen - kaikki vasemmistososialisteja, vasemmistolaisia tai NL-myönteisiä kommunisteja. Johannes Vares Barbaruksesta tuli pääministeri, Nigol Andresenista ulkoministeri, Neeme Ruusista sosiaaliminsteri, Maksim Untista sisäministeri ja Alexander Jöeääristä maatalousministeri.

Samaan aikaan kun Karl Säre viskasi kilpailevat virolaiset kommunistit syrjään hänestä tuli Zhdanovin oikea käsi joka otti osaa kommunistisen valtauksen suunnitteluun. Nörgardin mukaan kolme vasemmistososialistia - Andresen, Ruus ja Jöeäär – ottivat myös osaa suunnitteluun. He keskustelivat kenelle annetaan virkoja ja Säre suosittelit Meeritsiä pääministeriksi. He tekivät useita yrityksiä saada Meerits palaamaan takaisin Viroon - kukaan heistä ei tiennyt hänen todellista asemaansa Ruotsissa - mutta hän onnistui useiden vedätysten avulla pysymään poissa Virosta.

Tässä vaiheessa Ruotsin poliisi tarkkaili kaikkea ulkomaista tietoliikennettä sekä myös ruotsalaisen kommunistipuolueen tietoliikennettä. Meerits lähetti sähkeen Andresenille pyytäen Säreä tapaamiseen Cay Sundströmin luokse Helsinkiin. Ruotsin salainen poliisi välitti tiedon Suomen salaiselle poliisille, mutta he unohtivat mainita että Meerits kulki nimellä Nilsson. Nörgard uskoo että ruotsalaiset kertoivat suomalaisille ainoastaan että "Nilsson" oli kommunistinen agentti mutta jätti kertomatta että Meeritsillä oli tapaaminen Sären kanssa saadakseen tietoa mitä Virossa oli meneillään. Suomen salainen poliisi asensi laittomasti mikrofonit Cay Sundströmin taloon ja Nörgaard on näyttänyt poliisin puhtaaksikirjoitetut dokumentit joita ei ole koskaan paljastettu.

Meerits saapui Sundströmin kotiin 1.7.1940. Keskustelu käytiin ruotsin kielellä. Meerits ei kertonut todellista asemaansa. Cay Sundström ilmaisi kuinka yllättynyt hän oli kun Neuvostoliitto ei vaatinut Suomeen uutta hallitusta ja hän kertoi kuinka eristetty vasemmistopuole on Suomessa. Työläiset eivät olleet Neuvostoliiton puolella. Vasemmistoministeri Mauri Ryhmä oli vankilassa. Hän kysyi tietääkö Meerits Hella Wuolijoen. Meerits vastasi että tietää hänet Moskovan kommunistipuoleen kautta. Sundström ehdotti että Meerits kävisi tapaamassa Wuolijokea koska häntä oli käytetty Tukholmasta käsin tekemään rauhantunnisteluja Neuvostoliitossa. Sundström kertoi että poliisi varjosti häntä ja hän uskoi että hänen puhelinta kuunnellaan. Hän antoi Meeritsille koodin minkä avulla hän saisi tietää kun Säre saapuu.

Puhtaaksikirjoittaja ottaa selvää ketkä ovat Viron lennolla. Viron lennolla oli vain yksi matkustaja, Jaan Reeberg (eli Karl Säre joka matkusti Viron hallituksen myöntämällä väärällä passilla) joka suuntasi tapaamaan Cay Sundströmiä.

He keskustelivat venäjäksi ja saksaksi. Reeberg (Säre) kertoi olevansa diplomaattimatkalla tapaamassa 'laitonta' jonka on määrä saapua Tukholmasta ja jonka matkaa Viroon hänen on järjestettävä. Hän kertoi Sundströmille mitä Virossa oli meneillään.

"Virossa on tapahtunut suuria muutoksia. Virallisesti hallituksessa ei ole yhtäkään kommunistia mutta käytännössä hallitus on kommunistien täydellisessä hallinnassa."

"Kun Zhdanov näki että virolainen porvaristo ei ollut täysin ymmärtänyt mitä Puna-Armeijan saapuminen Viroon merkitsee ja kuinka Päts oli yrittänyt toteuttaa mitättömiä muutoksia hallitukseen tyydyttääkseen venäläiset, Zhdanov oli määrännyt kommunistit järjestämään työläisten mielenosoituksia kaataakseen hallituksen. Mielenosoitus onnistui täydellisesti. Suuret määrät työläisiä otti osaa mielenosoituksiin joita johtivat kommunistit ja vasemmistososialistit. Kun Säre tapasi Zhdanovin seuraavan kerran oli hän kiitellyt kuinka se onnistui yli kaikkien odotusten. Vuosien 1905 ja 1917 perinteet olivat elossa virolaisissa työntekijöissä."

"Oli puhetta siitä että kommunistit menisivät hallitukseen samantien, mutta sitten pääteltiin että se on liian aikaista ja että se saattaisi antaa huonon kuvan ulkomailla. Virolaiset massat eivät olleet vielä täysin kommunistisen hallituksen puolella. Joka tapauksessa kommunistinen vaikutus oli taattu koska kaikki ministerit ovat tehneet yhteistyötä Politbyron ja EKP:n kanssa. Vuodesta 1935 lähtien virolaisilla kommunisteilla oli yhteinen rintama Viron vasemmistososialistisen puolueen kanssa ja sen nykyisten johtohenkilöiden Vares-Barbaruksen, Untin, Ruusin ja Jöeäärin ym. kanssa.

"Hallituksessa on epäpoliittisia henkilöitä mutta heidän tehtävät ovat merkityksettömiä. Hallitus on kokonaan EKP:n hallinan ja johdon alaisena. Lisäksi kommunisteilla on hallinnassa kaikki tärkeät poliittiset elimet ja järjestöt"

"Poliisipäällikkö oli vanha kommunisti, Murro oli 14 vuotta vangittuna. Työläisten armeija on täysin kommunistien johdon alaisena. Kommunistinen johto on perustanut erityisen santarmin. Kommunisteilla on kaikki varapoliisipäälliköiden virat ja heistä tehdään myöhemmin poliisipäälliköitä. Sotaministeriöön on perustettu erityinen propagandaosasto jota johtaa kommunisti Keerdo. Kaiken kaikkiaan yli 300 kommunistia saivat johtavat virat hallituksen koneistossa ja suuri katkeamaton puhdistus on tuloillaan. Kaikki edellisen hallituksen tukijat saavat lähtöpassit!"

"Zhdanov järjesti venäläisen KGB-miehen joka on vastuussa puhdistusoperaatiosta. Hän ei näyttäydy virallisesti mutta hänellä on erityinen salainen asunto ja hän toteuttaa ne ohjeet jotka hän saa virolaisilta kommunisteilta. Meillä on jo luonnokset määräyksistä vangita kaikki henkilöt edellisistä poliisiasemista Kirsimägissä ja Edesalussa kuten myös pääosastoista Narvassa ja Pärnussa. Entistä poliisipäällikköä ei ole vielä vangittu, mutta hänet on pakotettu menemään päivittäin KGB-miehen luokse kertomaan poliisin toiminnasta ja poliisin palkkaamista henkilöistä. Salainen Poliisi tuhosi miltei kaikki arkistot mutta nimilistoja ja muita asiakirjoja on vielä olemassa. Sooman, Kirsimägi ja Edesalu ovat valmiita myöntämään ja kertomaan kaiken."

Nørgaard kertoo että Tuulse, salaisen poliisin päällikö, määräsi kaikki arkistot hävitettäviksi minkä jälkeen hän teki yhdessä vaimonsa kanssa itsemurhan.

"Sooman on selittänyt että koska hän oli pelkkä työtänsä tekevä virkamies ei hänellä ole mitään salattavaa ja hän on valmis yhteistyöhön. Tietenkään KGB-mies ei usko kaikkea mitä Sooman sanoo, mutta hän haluaa varmistaa että Soomanin avulla saadaan tietää kaikki jotka tekivät yhteistyötä salaisen poliisin kanssa. Venäläiset ovat erityisen kiinnostuneita tietämään miten suurvallat tekivät yhteistyötä Viron poliisin ja armeijan kanssa ja miten Venäjänvastainen vakoilu oli organisoitu. Kun kommunistit ovat laajentaneet ydinjoukkonsa uudistetaan poliisivoimat kokonaan. Säre uskoi että Sooman ja muut johtohenkilöt lähetetään Neuvostoliittoon ja täten estetään niiden pakeneminen ulkomaille."

"Hallituksen sanomalehti Rahva Hääl (entinen Uus Eesti) on kommunistien editoima, päätoimittaja ja suurin osa henkilöstöstä on kommunisteja. Tönissönin aiemmin omistama sanomalehti Postimees on nyt kommunistien hallussa. Armeijassa tapahtuu vielä suuria muutoksia kun se puhdistetaan upseereista ja poliittisista osastoista. Puolustuministeri Rotberg ja armeijan ylipäällikkö Jonson tekevät luultavasti kaiken mitä NL ja kommunistinen johto päättää. Kiväärikomppania on lopetettu ja uusi hallitus on pystyttänyt nk. työläisten armeijan jota johtaa kommunistit. Sen päällikkö on entinen poliittinen vanki Hansson joka taisteli Espanjassa punaisten puolella."

"EKP ja NL suurlähettiläs luonnostelee uutta hallitusta. Ulkopolitiikka määräytyy NL:n ohjeiden mukaisesti ja ulkomaisissa lähetystöissä on odotettavissa astettaisia henkilöstömuutoksia. Maatalouteen on tulossa muutoksia jotta se sopii paremmin kommunistiseen ohjelmaan, mukaanlukien sosiaalinen sektori. Tällä hetkellä taloudellinen järjestelmä pysyy samana eikä maataloutta vielä kollektivoida. Zhdanov sanoi että voi viedä pitkän aikaa ennenkuin Baltian maat on sovietisoitu. Paljon riippuu sisäisestä kehityksestä."
Keskustelun nauhoittamisen jälkeen Suomen salainen poliisi seurasi Säreä kaupungille missä Säre tapasi Meeritsin kadulla ja seurasi heitä ravintolaan mutta ei kuullut heidän keskusteluaan.

Nörgaard muistuttaa että 14 kk myöhemmin Suomen poliisi kuulusteli Säreä ja hän kertoi mistä oli keskustellut Meeritsin kanssa. Keskustelu koski hänen ehdokkuuttaaan tulevissa vaaleissa ja hän lupasi Meeritsille varmaa voittoa ja johtoasemaa. Hän ehdotti että he menisivät Viron lähetystöön saman päivän aikana anomaan Meeritsille passia, mutta Meerits keksi tekosyitä miksei hän päässyt sinne. Säre kertoi että hän tarjosi Meeritsille EKP:n pääsihteerin pallia, pallia josta hän oli itse kieltäytynyt antaakseen sen vanhemmalle Meeritsille. Meerits ehdotti yhtä vapautettua kommunistia, Alexander Reseviä. Säre ei silloin myöntänyt että hän oli tarjonnut Meeritsille pääministerin paikkaa. Nörgaardin mukaan virolaisten kommunistien lähteet paljastivat tiedon kirjeessä Nigol Andreseniltä Karotammille, siinä kerrotaan että kyseinen tarjous oli tehty Zhdanovin luvalla. Kun Kööpenhaminan poliisi haastatteli Säreä v. 1942 Säre oli kertonut että he keskustelivat Meeritsin kanssa Eltermannin murhasta. Nörgaard arvelee että asia vaivasi heitä jos selviäisi ettei Eltermann ollutkaan petturi. Wakepea, toinen osallinen murhaan, oli luultavasti kaatunut Espanjan sodassa.

Tapaaminen Sundströmin kotona 2.7.1940 nauhoitettiin myös. Sundström ehdotti että Neuvostoliitto painostaisi Suomea pystyttämään vasemmistohallituksen ja mainitsi mitkä tahot tukisivat sitä. Hän tarjoutui viemään postia Politbyrosta pohjoismaisille kommunisteille ja keskusteli Neuvostoliiton vaatimasta Ahvenanmaasta. Sundströmin lähdettyä keskustelu käytiin viron kielellä, mitä poliisi ei ymmärtänyt vaikka se oli sukua suomenkielelle. Kun Säre ja Meerits lähtivät Sundströmin luota heidät vangittiin. Vangitsemisella haluttiin luultavasti estää Meeritsiä matkustamasta Viroon, mitä hän myös arvosti. Särellä oli diplomaattipassi jolla hän pystyi palaamaan Viroon. Kun Meerits palasi Ruotsiin hän meni maan alle. Ruotsiin lähetettiin edustajia Meeritsin perään ja he esittivät uhkailuja mutta ruotsalaiset ja suomalaiset sanoivat etteivät tiedä missä hän on. Ruotsin salainen poliisi oli piilottanut Meeritsin. Häntä pidettiin edelleen arvokkaana sekä Virossa että Neuvostoliitossa. Sinä päivänä kun Säre vangittiin salaisessa osoitteessa oli hänen määrä organisoida partisaanien liike Saksan rajojen takana ja Meerits oli juuri käynyt Helsingissä. Nörgaard pohtii josko hän osoitti Sären saksalaisille suomalaisten välityksellä, vaikka ajatus on melko uskomaton.

1941 saksalaiset ottivat Karl Sären vangiksi eikä hänestä kuultu sen jälkeen.

Gestapo vangitsi myös Meeritsin, joka ilmiantoi tanskalaiset kommunistit Gestapolle. Myöhemmin Meerits lähetettiin Neuvostoliittoon vaihtokaupan yhteydessä. Meerits luovutettin 14.3.49 ja teloitettiin 1.3.1951 vakoilusta syytettynä.

https://www.marxists.org/history/etol/revhist/supplem/estonia.htm

[internetsi]

Kiitoksia! Laitan illalla muutamia tarkennuksia...

[-PPT-]

Ei tavalliset virolaiset todellakaan vaatineet Viron liittämistä Neuvostoliittoon vaan suurin osa oli kauhuissaan mitä tapahtuu ja olivat kateellisia Suomelle joka pystyi torjumaan uhan.

[guest13807]

Ei tavalliset virolaiset todellakaan vaatineet Viron liittämistä Neuvostoliittoon vaan suurin osa oli kauhuissaan mitä tapahtuu ja olivat kateellisia Suomelle joka pystyi torjumaan uhan.

Virosta ei tihkunut mitään tietoja. Ulkomaisella medialla ei ollut pääsyä Viroon. Suomalaiset olivat ihmeissään kun eivät tajunneet mitä oli tapahtunut. Viron lehdistössä haukuttiin Suomea, presidenttiä ja kenraali Laidoneria myöten, siellä ilkuttiin kuinka tyhmiä suomalaiset ovat kun eivät älynneet solmia samanlaista sopimusta kuin älykkäät virolaiset, liettualaiset ja latvialaiset.

Varsinainen Viron miehitys tapahtui vasta vuonna 1944 ja olen ymmärtänyt että talvisodan aikana tavalliset virolaiset suorastaan toivoivat että NL miehittää Suomen.

Tottakai virolaisten mieli muuttui kun ymmärsivät mitä sopimus tarkoitti. Viroaiset olivat jopa närkästyneitä siitä että NL lähetti resupekkasotilaita Viroon, Viron kun piti olla NL:n eliittivaltio, ikkuna ulkomaailmalle.

Virossa ei olla tutkittu asioita sen tarkemmin, kaikki paha on pistetty Neuvostoliiton piikkiin, natsismia ei vieläkään tuomita vaan sitä juhlitaan tänä päivänäkin.

Eräs KGB-agentti sanoi muutama vuosi sitten että hän toivoo että kaikki nimilistat on hävitetty koska muussa tapauksessa virolaiset repivät silmät toistensa päistä. Siellä ilmiannettiin kiivassa tahdissa naapureita ja perheenjäseniä, harvassa on ne virolaiset perheet joissa kukaan ei ollut 'ilmiantaja'.

Tätä propaganda teettää. On helppo muuttaa faktoja ja ottaa uhrin asema. Oletko nähnyt yhtäkään artikkelia missä virolaiset ottavat vastuuta omista teoistaan niistä ajoista?

Pari vuotta sitten tappelin verisesti brittien kanssa jotka kehtasivat levittää valheita että ruotsalaiset naiset pelkäävät tulevansa raiskatuiksi. Vasta kun alkoi tulla artikkeleita siitä että Ruotsi on kriminalisoinut kaiken negatiivisen koskien maahanmuuttoa sekä maahanmuuttoa edistävien poliitikoiden kritisoimisen alkoi päässä tikittämään. Kesti aikansa löytää ruotsalaisten kommentteja ja järkytyin pahemman kerran - meidän naapurissa tapahtui kauheita asioita mutta niistä ei tiedotettu 

Ymmärsin paremmin kaikki kundit lähi-idän maista ruotsinlaivoilla. Olivat aina perässäni ja kun kysyin miksi he ovat Ruotsissa he sanoivat jotakin epämääräistä.

Viron historiaa ei ole koskaan kyseenalaistettu, kaikille kelpaa että Suomi petti virolaiset ja jätti heidät NL:n armoille. Koeta puhua virolaisen kanssa talvisodasta, hän vaikenee tai kääntää sen Suomea vastaan. Onneksi sentään ruotsalaiset haluavat puhua mitä heidän maassaan on meneillään.

Pointti artikkeleilla on se että kun demokratia häviää tapahtuu se toisaalta hitaasti ja toisaalta yhtäkkiä. Media on äärimmäisen tärkeässä asemassa ja siksi tuntuu voimattomalta kun Suomessa lähtee käyntiin samanlainen projekti.

[guest13807]

Kiitoksia! Laitan illalla muutamia tarkennuksia...

Odotan innolla, kiitos paljon, aiheesta kun ei ole paljon materiaalia 

[internetsi]

Kiitoksia! Laitan illalla muutamia tarkennuksia...

Odotan innolla, kiitos paljon, aiheesta kun ei ole paljon materiaalia 

Ei ole nyt tässä kovin paljoa materiaalia, mutta sitä löytyy kyllä. Jos nyt keskityn ensin siihen, millä tavalla Neukkula sai Viron (myös Latvian ja Liettuan) valtaansa, niin voin luetella muutamia juttuja. Voin tähän nyt laittaa omasta mielestäni pääpiirteet siitä, miten tuo tukikohtasopimus ja demokratian murskaaminen tapahtui. Naputtelen puhelimella, joten teksti saattaa olla kökköä.

Kaiken pohjana oli tietenkin Molopää-Järjenribbeet sopimuksen salainen lisäpöytäkirja 23.8.1939

1939 syyskuu:  - Puolan miehitys kyseisen sopimuksen mukaisesti

-          Kauppaneuvottelut käynnissä jotka sujuivat hyvin. Olikohan Viron ulko vai kauppaministeri, joka asiasta neuvotteli, en muista. Kuitenkin sopimus oli hyvällä mallilla eikä siinä ollut mitään erikoista.

-          Syytös rahtilaivan upottamisesta. Kun ministeri oli taas Moskovassa neuvottelemassa kauppasopimuksesta, syytti Neuvostoliitto Viroa heidän rahtilaivansa upottamisesta. Kyseinen alus oli normaalisti satamassa (ja lähti myöhemmin Paldiskin satamasta ilman korjausta merille). Eli täysin tekaistu syytös. Virolaiset ehdotti asian tutkimista, mutta neukut ei sitä tietenkään halunnut.

-          Laivaston aluksia Tallinnan edustalle ja räikeitä ilmatilaloukkauksia. Punikkiarmeijan alukset ajoivat Viron rannikolle siis lupia kyselemättä ja lentelivät, yleensä mahdollisimman matalalla Viron ilmatilassa omin lupineen.

Avunantosopimuksen esittäminen, tukikohtia Viron maaperälle:

-          Vaatimus päätettiin hyväksyä. Se, millaista tietoa asiasta oli ja millainen ilmapiiri vallitsi, on sitten historiantutkijoiden hommaa. Se, olisiko Virolla ollut aihetta torpata sopimus ja mitä siitä olisi seurannut, on myös kiintoisa kysymys varsinkin väestöltään isommalle Suomelle ja asia menee aina jossitteluksi.

Vuokrasopimus laivasto- ja lentotukikohdista solmittiin. Neuvostoliitto lupasi, mm.

-          "Ei loukkaa suvereniteettiä tai poliittista järjestelmää". Tämähän oli vain välitavoite, ja tällainen lupaus voitiin antaa, koska jos jossakin Neukkula oli hyvä niin kusettamisessa. Ja heillä oli jo lopullinen tavoite selvillä eli Viron miehittäminen ja liittäminen osaksi Neukkulaa.

-          Maksimissaan 25 000 sotilasta oli sopimuksessa yläraja, kuinka paljon punikkiarmeijan sotilaita sai tulla tukikohtiin.

Sopimuksen täytäntöönpano

-          Puna-armeijan sotilaita Viroon sopimuksen nojalla.

-          Paikallisten ihmettely, miksi he ovat niin huonoissa vaatteissa verrattuna omaan armeijaansa. Se antoi jotakin kuvaa siitä, millaisia olot olivat Neukkulassa.

-          Sotilaat eristäytyi kasarmeilleen. Heillä oli ankarat säännöt ja tiukka kuri, mm. kanssakäymisessä virolaisten kanssa. Kommunikaatiota vaikeutti myös kielimuuri, koska harva virolainen osasi venäjää ja harva sotilas viroa.

-          Sotilaille annettiin kahdeksankertainen ruplan vaihtokurssi kruunuihin, koska he eivät olisi pystyneet muuten ostamaan kaupoista juuri mitään.

-          Ostivat kaupat tyhjiksi (kulutustavarat kalliita NL:ssä, mm. kengät ja puvut 10 kertaa halvempia, ja myös Neuvostoliitossa kansalle harvinaisia tuotteita, kuten esimerkiksi jopa rannekelloja saatavilla). Paikalliset ihmettelivät punikkisotilaiden hamstrausta.

-          Ideologinen ristiriita: Miten pahassa kapitalistivaltiossa voi olla tavaraa kaupoissa? Tällaisia ajatuksia tuli sotilaille mieleen ja politrukit, poliittiset upseerit vastasivat heille:

-          Propagandaselitykset:

1.                        Normivirolaisilla ei ole varaa ostaa kaupoista juuri mitään, siksi tavaroita on kaupoissa  (vaikka normikansalaiset kävi kaupoissa omisti samoja tavaroita). Kun tämäkin huomattiin tehottomaksi propagandaksi, keksittiin toinen.

2.                        Kapitalistit ovat tukeneet Viroa, siksi tavaraa on kaupoissa että NL:n sotilaille leviäisi väärä kuva asiasta. Yleinen selitys Neukkulassa oli se, että kaiken pahan syy on kapitalismi ja myöhemmin myös Yhdysvallat.

Sotilaiden käytös

-          Hillittyä, varovaista. Tässä vaiheessa ei mitään terrorisointia virolaisia kohtaan tapahtunut.

-          Kova kuri, kielletty puhumasta mitään elintasovertailusta ja politiikasta, jos yhteistä kieltä löytyi.

-          Pienimmistäkin rikkeistä kuolemanrangaistus ampumalla heti

-          Aiheutti pelkoa virolaisissa: Maassa tukikohtia joukoilla, joiden oikeuskäytäntöön kuului teloitus pienistäkin asioista. Yksittäistapauksena mainittakoon Tallinnasta tapaus, jossa kaksi punikkisotilasta oli joutunut liikenneonnettomuuteen ja Viron poliisin kuulusteltaviksi. Kun virolaiset poliisit sitten soittivat punikkiarmeijan varuskuntaan ja kysyivät mihin heidät tuodaan, pyydettiin heitä ampumaan sotilaat. Virolaiset poliisit kieltäytyivät, sotilaat haettiin asemalta ja ammuttiin varuskunnassa. Tieto tapauksesta levisi ja virolaiset miettivät, jos he tekevät näin omilleen, mitä he saattavat tehdä muille.

Vieraanvaraisuus ja kulttuurikampanja

-          Kulttuuriesityksiä ja propagandaa normaalille kansalle. Pyrittiin antamaan kuva mukavasta Neuvostoliitosta.

-          mm. lähetystön tarjoilut ja tapaamiset näyttelivät suurta osaa

-          Ehkä tarkoituksena tutustua suunnitelman myöhemmän vaiheen avainhenkilöihin, mm. tuleviin ministereihin ja harjoittaa etukäteen mielipiteen muokkausta.

-           Taustalla, piilossa julkisuudelta oltiin yhteistyössä EKP eli Viron pienen kommaripuolueen kanssa.

Suomen Talvisota

-          Uutiset Suomelle esitetyistä aluevaatimuksista

-          Neuvottelut joita Suomalaiset kävivät Moskovassa aiheuttivat pelkoa

-          Liikekannallepano Suomessa, Suomi varautuu sotaan

Talvisota

-          Sodan syttyminen, Suomen valinta taistella vastaan

-          Viron tukikohtien käyttäminen Suomen pommittamiseen sopimuksen vastaisesti (Suomelta nootti asiasta Viron hallitukselle, mutta heillä ei ollut keinoja puuttua asiaan)

-          Avustukset, materiaali ja vapaaehtoiset Suomipojat. Vaikka apu oli pientä, niin sitä silti annettiin.

-          Sota ohi, yhä suurempi pelko virolaisilla oman maansa myöhemmästä kohtalosta

Kahden vallan välissä

-          Baltiansaksalaisten "kotiuttaminen" Saksaan (tästä en tiedä tarpeeksi, mutta taisi olla niin että Saksa kutsui itse saksalaiset pois koska tiesi Molo-Ribbe sopimuksen mukaisesti Neukkulan kohta nielaisevan Viron ja baltit)

-          Hitlerin hyökkäys Tanskaan, Norjaan, Hollantiin ja Belgiaan



Varsinainen demokratian murskaaminen, mikä on tämän ketjun aihe, tapahtui näin:

Syytökset englantilaismielisyydestä

-          Englantilaismielisyys näytteli suurta roolia myöhemminkin (että tämän ymmärtää, pitäisi selittää asia sitä tietämättömälle perusteellisesti johon minulla nyt ei ole aikaa)

-          Paheksuntaa siitä, että Molo-Rippe sopimuksesta huolimatta joku epäili NL:n ja Saksan joutuvan kohta sotaan. Salaisesta lisäpöytäkirjasta liikkui huhuja poliitikkojen ja diplomaattien piirissä)

-          Syytökset Liettuaa kohtaan: väitetty kahden sotilaan kidnappaus ja väite hallituksen suojelevan tekijöitä (tapaus oli epäselvä, että mitä oikeasti oli tapahtunut ja tälle asialle en ole saanut puolueetonta vastausta)

-          Vaatimus Liettualle: Uusi NL:lle ystävämielinen hallitus ja puna-armeijalle vapaa pääsy maahan

-          Liettuan miehitys punikkiarmeijan toimesta

-          (minulle tuntemattomalla jääneeksi verukkeella sotilasmäärää Virossa lisättiin sopimuksen vastaisesti)

-          Virolaisten kauppa-alusten saarto ja kulkemisen estäminen, matkustajakoneiden alasampuminen

-          Kasarmeilla olevat upseerien perheet lähetettiin kotiin, samoin siellä olleet siviilityöntekijät eli tässä Neukkula tiesi jo mitä he suunnitelmansa mukaan aikoo tehdä.

Taistelutila

-          Vain sotilaita tukikohdissa

-          Taistelutilan julistus

-          Perätön syytös Baltian maiden yhteisestä puolustusliitosta NL:ä vastaan

-          Uusi vaatimus Virolle (sama kuin aikaisemmin Liettualle): Uusi NL:lle ystävämielinen hallitus ja armeijan vapaa pääsy maahan

-          Syytökset Baltian maiden ulkoministerien tapaamisista (joka oli aivan normaali käytäntö ennenkin eikä se ollut tätä ennen NL:ä huolestuttanut)

-          Neukkula suuttui, koska Tallinnassa ilmestyi ranskankielinen pienipainoksinen Revue Baltique julkaisu

-          Tässä vaiheessa puna-armeijan sotilaita oli Virossa noin 100 000, neljä kertaa enemmän kuin avunantosopimus salli

"Neuvottelut"

-          Vanha hallitus joutui eroamaan mielettömän paineen alla

-          Kenraali Laidoner kävi Leningradissa kuuntelemassa sotilaspiirin komentajan vaatimukset:

-          90 000 miestä lisää, siviileiltä kaikki aseet pois ja puhelinyhteydet NL:n valvontaan

-          (tässä vaiheessa puna-armeijan sotilaat ottivat Viron armeijan kasarmit haltuunsa ilman mitään ilmoitusta, marssivat vain sisään ja kävivät taloksi)

Suomellekin myöhemmin tuttu Zdanov

-          Pakkokokoukset työläisille, joista seurasi kieltäytymisiä. Osa varmaan halusi työläisille parempia oloja ja lähtivät, mutta osa aavisti tulevaa ja kieltäytyi mielenosoituksista.

-          Seuraavia kokouksia valvoi puna-armeijan sotilaat

-          Uusia kieltäytymisiä, joista seurasi pidätyksiä

-          Seuraavat joukkokokoukset sujuivat paremmin kun pelotteena oli pidätys

Zdanovin vaatimukset presidentti Pätsille

-          Tapaamisessa hän kertoi vaatimuksen uudesta pääministeristä: Johannes Vares, mies vailla minkäänlaista valtiollista kokemusta edes kunnallistasolla, mutta kelpasi hyvin kun oli punikki.

-          Toi ministerilistan, jossa kaikki oli kokemattomia vassareita tai kommareita

-          Uusi hallitus

-          Osa ministereistä likvidoitiin pois, jos eivät kelvanneet. Muistaakseni muutama ihan puhtaasti työläisten oikeuksia ajava ministeri koki tämän kohtalon kun heille selvisi mikä Neuvostoliiton todellinen tavoite oli.

-          Käskyt uudelle hallitukselle tuli suoraan Moskovasta

Uuden hallituksen julistukset

Useita julistuksia, mm.:

-          Omaisuuksia ei takavarikoida

-          Lupauksia paremmista kansalaisoikeuksista (vaikka ne olivat Virossa hyvin laajat paria poikkeusta lukuunottamatta)

-          Käytännön toimet olivat kuitenkin juuri päinvastaiseen suuntaan

-          Maataloustuotteiden myynti uuden hallituksen määrämillä hinnoilla, jotka olivat naurettavan alhaiset (iso osa tuotteista myytiin näillä polkuhinnoilla Neuvostoliittoon).

-          Edellisen kauppasopimuksen täydellinen mitätöinti

-          Virkamieskuntaa paisutettiin, venäjänkielisillä

-          Järjestäytymisvapaus ja kokoontumisvapaus pois

-          Lehdistönvapaus pois, sensuuri

-          Kaikki yhdistykset lakkautettiin

-          Tässä vaiheessa mm. Viron kansallislaulun laulamisesta ja sini-musta-valkeasta trikolorista saatettiin pidättää, lähettää Siperiaan tai teloittaa

-          Hallitus vakuutti edelleen, kaikesta huolimatta, että vapauksiin ei kajota vaan ne lisääntyy, vaikka edellä mainittuja temppuja oli jo tehty

Vaalien valmistelu ("Vaalien" valmistelu)

-          Annettiin asetus, jolla aikaisemman parlamentin kummatkin kamarit hajotettiin tuosta noin vaan, vaikka asetuksella tällaista ei olisi lain mukaan saanut tehdä. Vallassa siis oli jo kommunistit jotka olivat kaikki käytännössä Neuvostoliiton käskyvallan alla.

-          Määrättiin uudet vaalit kahdeksan päivän kuluttua, mikä olisi todella nopea aikataulu jopa nykyään (paisi Kreikassa)

-          Perustuslaki antoi aikaa uusien vaalien toimittamiseen vähintään 32 päivää, mutta tätä ei huomioitu. Normaali neukkutapa, että tehtiin ihan mitä huvitti säännöistä piittaamatta.

-          Ehdokaslistat oli jätettävä kolmen päivän kuluessa

-          Vaalilakiin muutoksia (parlamentti oli hajotettu ja asiasta olisi pitänyt päättää siellä, mutta uusi hallitus antoi vaan asetuksen).

Lakiin tehtiin muutoksia:

-          Keskusvaalilautakunnan päätöksistä ei voi valittaa minnekään

-          Keskusvaalilautakunnan kokoonpanon määrittää (uusi) hallitus eli Moskova joka tietenkin valitsi tehtävään vain neuvostomielisiä kommunisteja

Työkansan Liitto

-          Perustettiin pikaisesti, parikymmentä vasemmistolaista järjestöä, joukossa mm. 150 jäsenen kokoinen Viron kommunistinen puolue

-          (sama malli Liettuassa ja Latviassa)

-          Työkansan liittoa rummutettiin joka paikassa ennen vaaleja, ja koska lehdistö oli jo uuden hallituksen eli Moskovan alaisuudessa, propaganda oli mieletöntä.

-          Heidän vaaliohjelmassa ei ollut liittymistä Neuvostoliittoon, asia kiistettiin kysyttäessä

Vastaehdokkaat vaaleissa

-          80 ehdokasta, jokaisessa vaalipiirissä. Jokaiseen vaalipiiriin siis saatiin joku ei-kommunistinen ehdokas, ainakin yksi.

-          Uusi asetus: Jokaisen ehdokkaan on esitettävä vaaliohjelmansa seuraavana päivänä keskusvaalilautakunnalle (joka oli siis uuden hallituksen nimeämä ja täynnä kommunisteja ja heidän päätöksistään ei voinut valittaa)

-          Työkansan liiton vaaliohjelmaa oli rummutettu jatkuvasti, joten asetus koski käytännössä vain muita ehdokkaita

-          76 ehdokkaista eli melkein kaikko pystyi määräaikaan mennessä esittämään ohjelmansa kommunistiselle keskusvaalilautakunnalle

-          17 luopui "vapaaehtoisesti" ehdokkuudesta, usein pistooli ohimolla

-          58 ehdokkaan ohjelmat, siis kaikki loput, hylättiin (uuden kommarihallituksen nimittämien) keskusvaalilautakuntien toimesta

-          Jäljelle jäi vain Työkansan liiton ehdokkaat

-          Sama menettely Latviassa

-          Liettuassa ehdokkaita sai asettaa vain kommarikokoukset, joten siellä ei vastaehdokkaita edes ollut

Vaalit ("vaalit")

Vaalipäivää edeltävänä päivänä Rahva Hääl (sen nimiseksi muutettu kommunistien hallussa ollut merkittävin lehti julkaisi:

-          "Huomenna kuolinisku taantumukselle"

-          "Porvariehdokkaiden (=Työkansan liiton ulkopuoliset ehdokkaat) juoni saatiin estettyä"

-          " Äänestämättä jättäminen vihamielinen osoitus työtätekevää kansaa kohtaan"

-          Äänestyslapussa valmiiksi ehdokkaan nimi (kuten nykyään Pohjois-Korean vaaleissa), joka oli postitettu kotiin (toisin kuin myöhemmässä vaiheessa)

-          Puna-armeijan sotilaat valvoivat toimituksia äänestyspaikoilla (ettei protesteja ja häiriköintiä esiinny)

-          Äänestysprosentti jäi alhaiseksi sen aikaisten havaintojen mukaan. Joku on arvioinut että äänestämässä kävi noin puolet äänioikeutetuista.

-          Äänestysprotestit vaikeita, mutta yleisiä. Koska punikkiarmeija valvoi äänestyspaikoilla, tehtiin mm. niin että valmiiksi painettu äänestyslippu jossa oli ehdokkaan nimi valmiina vaihdettiin tyhjään lippuun.

-          Vaalitulos kerrottiin Moskovan radiossa todennäköisesti vahingossa tuntia ennen äänestyksen päättymistä (tunnin aikaero Venäjän ja Viron välillä)

Vaalien tuloksen varmaan kaikki tietää tai jollei tiedä, ei ole vaikeaa päätellä kuka voitti.

Vaalien jälkeen uudet vaatimukset

-          Zdanov vaati pääministeri Varesta esittämään Viron liittymistä Neuvostoliittoon

-          Asiasta ei oltu puhuttu hänelle mitään ja se oli ennen vaaleja ehdottomasti kiistetty julkisuudessa.

-          Vares järkyttyi ja kieltäytyi, jolloin Zdanov veti pistoolin Vareksen otsaan ja uhkasi ampua

-          Osa parlamentin uusista jäsenistä järkyttyi myös

-          Parlamentin pyyntöä päästä NL:n jäseneksi jouduttiin lykkäämään seuraavaan päivään

-          (Tässä vaiheessa parlamentin seinällä oli jo Stalinin kuva)

-          Yöllä edustajien uhkailuja ja painostamista liittymisen puolesta äänestämiseen (käsiäänestys)

-          Parlamentilla ei ollut perustuslain mukaista oikeutta muuttaa yhdellä kertaa valtiosääntöä (ensimmäinen kamari esittää, toinen – jota ei oltu edes perustettu – pitää se hyväksyä, molempien käsiteltävä asia uudelleen, jos hyväksytään, niin asia presidentille joka voi asettaa asian kansanäänestykseen tai hyväksyä sen)

-          (Tosin presidentti Konstantin Päts oli tässä vaiheessa, siis muodollisesti itsenäisen maan presidentti, otettu kiinni ja kyyditetty Neuvostoliittoon, missä hän lopulta kuoli kidutukseen)

-          Pääministeri Vares kieltäytyi lukemasta pyyntöä liittyä NL:n, joten asian teki Johannes Lauristin (jonka tytär on tällä hetkellä MEPpi)

-          Kaikki äänestivät NL:n liittymisen puolesta ja NL:n politbyroo hyväksyi Viron NL:n jäseneksi

Omaisuuden takavarikointi

-          (Aloitettu ja ennen Viron liittämistä NL:n)

-          Pankit valtion kontrolliin: Yli 1000 kruunun säästöt valtiolle, alle sen, sai nostaa 100 kruunua kuussa

-          Tallelokerot suoraan valtiolle

-          Teollisuus, siis kaikki yhdenkin miehen yritykset, ja kaikki maa takavarikkoon ilman korvausta

-          "Palkankorotus 40%", jonka aikana myös hintoja nostettiin, mm. miesten puku maksoi n. kolminkertaisen kuukausipalkan

-          Pienyrittäjät raskaan verotuksen alaisina artelleihin, kolhooseita ei vielä alettu perustaa

-          Ellei luovuttanut yritystään tai luovutti sen huonossa kunnossa, syyte sabotaasista ja sen mukainen tuomio



Näin se meni pääpiirteittäin. Aika huvittavaa oli lukea tuo propagandaversio asiasta.

Lopuksi haluan toivottaa myös terkkuja Johan Bäckmanille, jos hän tätä foorumia lukee. Hänhän on näistä tapahtumista - venäläisten - kanssa samaa mieltä, että näin Viro liittyi vapaaehtoisesti Neuvostoliittoon.

[guest13807]

Kiitos kattavasta analyysistä!

Kaikki tapahtui niin salakavalasti että vieläkin on vaikeata saada kunnon yleiskäsitystä miten se vietiin läpi. Virolaiset kommunistit - siinä ryhmä josta virolaiset vaikenevat visusti. Ei haluta kertoa lännelle miten Virollakin oli osaa tapahtumiin vaan esitetään mustavalkoista kuvaa että NL hoiti koko prosessin yksin ja Viron vastustuksella.

Muistelen että siihen aikaan peloteltiin saksalaisilla, kuinka NL on ainoa joka voi pelastaa kun (ei jos) Saksa hyökkää. Samaa retoriikkaa käytettiin luultavasti Suomessa myös.

Venäläisille oli selitetty että suomalaiset elävät fasistien vallan alaisena ja että ihmiset ovat köyhiä, soltut myös ihmettelivät miksi kylät olivat tyhjiä, soltut uskoivat että he tulevat vapauttamaan suomalaiset mutta ei ollut ketään ketä vapauttaa

Viron yllättävä päätös oli kyllä isku, ei pelkästään Suomelle vaan myös Latvialle ja Liettualle. Kansaa petettiin pahemman kerran ja taas petetään kansaa pahemman kerran. Kun luki analyysiä kävi mielessä Suomen neuvottelut EU:n kanssa ja miten EU vetää meitä täysin 6-0

Onko mitään keinoa pelastaa demokratia vai onko se jo menetetty?

[guest13807]

Tässä huumoria, toivottavasti kukaan ei ota pahakseen:

Sanden blogi - Eestiläiset, uhoava orjakansa

http://rayhablogi.blogspot.fi/2014/09/eestilaiset-uhoava-orjakansa.html

Nauru pidentää ikää

[internetsi]

Ollos hyvä. Luen tuon huumoripläjäyksen iltalukemiseksi.

Tuossa oli siis se, mitä pääpiirteittäin tapahtui. Usein kuulee sitä, että Pätsin hallinto oli diktatatuuria josta punapuoli halusi eroon. Ei se Pätsin hallinto mikään unelma ollut, mutta tilanne ei poikennut kovin paljoa vaikka Suomen Lapualaisvuosista. Vaikka minä ankarasti sosialismia vastustankin, niin en pidä oikeana Lapuan liikkeen muilutuksia ja terroria, vaikka helppohan sitä nykyään on huudella. Virossa oli varmaan myös oma osuutensa EKP:llä ja muilla järjestöillä, varsinkin niillä jotka sitten myöhemmin kuului tähän Työkansan liittoon. Joku historiantutkija on varmaan asiaa selvittänyt, että mikä oli punaporukan rooli Neuvostoliittoon liittämisessä. Osa varmaan ihan aidosti olivat "hyväuskoisia hölmöjä" ajamassa työläisten oikeuksia ja joita sitten kustiin silmään. Se on syvemmän analyysin paikka.

Saksalaisilla pelottelusta pitäisi myös lukea enemmän, mutta Molo-Rippe sopimus, siis julkinen osa,  ei oikein sopinut tähän kuvioon. Neukkula paheksui sitä, kun arveltiin NL:n ja Saksan kohta joutuvan sotaan.

Venäläisille oli todellakin syötetty se, että he menevät vapauttamaan Suomen. Oli varattu propagandajoukko komeine varusteineen pitämään paraatia Helsingissä, soittokunnat ja nuotit oli valmiina, ohjeena oli olla pohjoisessa ylittämättä sitä rajaa missä alettiin puhua ruotsia ja kerrottiin lettipäisten tyttöjen ojentavan kukkakimppuja vapauttajille, unohtamatta Terijoen nukkehallitusta. Virossa taas ei tuollaisia juttuja paljon tarvittu, koska maahan ei menty hyökkäämällä vaan marssimalla tukikohtiin ja sitten edellisessä selostetun mukaisesti miehitettiin koko maa. Tosin minäkin haluaisin tietää tarkemmin, mitä Viroon tulleille puna-armeijan sotilaille kerrottiin maasta. Pari juttua taisin mainitakin.

Viron päätös ei sinänsä ollut mikään isku siinä mielessä, että koko Baltian miehitys noudatti samaa kaavaa, samalla mallilla ja melkein samaan aikaan. Pitää joskus lukea diplomaattien kertomuksia kaikista kolmesta maasta tuona aikana.

Paljon selvitettävää. Mutta eiköhän tuossa ollut ihan tarpeeksi kattavasti se, miten Neukkula liittämisen teki ja putleristeille vastaus oliko tuo vapaaehtoista vai ei.

[sivullinen.]

Esitän ensin mielipiteeni keskustelusta ja sitten keskustelun sisällöstä.

Minusta tämän ketjun viestien lukeminen on ollut erittäin työlästä. Onnistuin ensimmäisen viestin lukemaan loppuun asti kahdessa osassa ja internetsin ranskalaisia viivoja en kyennyt lukemaan lainkaan. Olisiko mahdollista siirtää kirjoituksia esimerkiksi johonkin blogiin ja nostaa sieltä esiin muutamia yksittäisiä kohtia, joista käytäisiin keskustelua? Silloin seurattaisiin keskustelupalstan normaaleja tapoja ja keskustelua syntyisi paljon enemmän.

Aihe itsessään oli mielestäni mielenkiintoinen -- joskaan ei tällä hetkellä mitenkään erityisen ajankohtainen tai muuten iskevä --. Teoriat ja tiedot Viron kohtalon hetkistä ovat historian tuntemisen kannalta tärkeitä tietää, enkä ainakaan minä ole niihin ennen tätä aiemmin perehtynyt. Silti saattaisin pitää asiaa käsittelevän kirjan lukemista parempana vaihtoehtona kuin keskustellen etenemistä. Jos nykyisistä kirjoista ei mikään esittele tapahtumien kulkua oikein, eikä niitä voi siksi suositella, olisi kirjoitettava parempi kirja ja mainostettava sitä. Keskustelun alaiseksi aihe sopisi vain, jos se onnistuttaisiin sitomaan ja yhdistämään selvemmin Suomen nykyiseen tilanteeseen. Voitaisiin esimerkiksi sanoa Viron liittymisen Neuvostoliittoon vertaantuvan siihen, miten Suomi tulee liittymään Eurostoliittoon. Näin ajattelin ensin. Mutta mielestäni asia ei etene samalla tavalla eli vertaus ei toimi. Toinen vaihtoehto olisi esitellä, miten kaksi eri tarinaa Viron historiasta eroavat merkittävästi toisistaan. Siinä esteeksi tuli tarinoiden rakenteen liiallinen erilaisuus. En lopulta saanut mitään otetta aiheeseen keskustelun kannalta. Voin vain lukea kirjoituksen ja kuitata tietojen tulleen vastaanotetuiksi. Omakohtaisia kokemuksia tai salaisia tietoja aiheesta tuskin täällä kenelläkään on.

[internetsi]

En ole kotona koneen ja kirjahyllyn ääressä, ja kuten tuossa jo ehdinkin pahoitella tuota kökköä tekstiä. Kyllä nuo on kerätty ihan kirjoista kaikki. Voin laittaa myöhemmin listaa kirjoista.

Laitoin tuon vaan niin, että se oli täydennystä tuohon Suomettaren liittämään artikkeliin. Kyllä tänne tekstiä mahtuu, se ei ole keneltäkään pois kun ei ole mamutukseen menneet verorahatkaan!

[talous ja muutos]

Tälläisiä kohtia on jäänyt pois Viron historiasta:

-----

Wikipedia/Konstantin Päts/Viron itsenäistyminen
/Yhteistyö Neuvostoliiton kanssa?

Päts pyrki edistämään Viron ja Neuvosto-Venäjän välistä kauppaa. Neuvostoliiton tuella perustettiin neuvostoliittolais-virolainen kauppakamari 1924, johon Päts osallistui. Magnus Ilmjärvin löytämien lähteiden perusteella Pätsille maksettiin – ainakin aluksi salaisesti – neuvostohallitukselta neuvostoliittolais-virolaisen naftan maahantuontiyrityksen kautta 4 000 Yhdysvaltain dollaria vuosittain 1924–1934. Summa oli huomattava ja vastasi Viron Berliinin lähettilään vuosipalkkaa. Päts raportoi Neuvostoliiton suurlähetystöön Viron poliittisesta tilanteesta. Pätsin yhteistyön julkistaminen käynnisti Virossa keskustelun Pätsin roolista Viron itsenäisyyden hankkimisen lisäksi myös sen menettämisessä.[13]

Pätsin yhteistyön Neuvostoliiton kanssa on arveltu vaikuttaneen Pätsin ja Johan Laidonerin politiikkaan Neuvostoliittoa koskien 1939–1940.

-----

Wikipedia/Viron vapaussotureiden liitto
/Historia

1921 perustettiin Viron demobilisoitujen sotilaiden liitto EDSL, joka oli alkuun puhtaasti veteraanijärjestö. Se kuitenkin osallistui 1923 riigikogun vaaleihin, mutta sai vain yhden paikan. EDSL:n toiminta hiipui, ja sen sijalle nousi sen paikallisjärjestöistä Tallinnan vapaussotilaiden liitto ja pari muuta paikallisosastoa, jotka yhdessä perustivat 1929 Eesti Vabadusõjalaste Keskliitin. Johtoon nousivat kenraali Anders Larka ja Pitka, mutta vaikutusvaltaisimmaksi tuli kuitenkin karismaattinen Artur Sirk. Vapsien ensimmäinen ja ainoa esiintyminen puolueena yleisissä vaaleissa tapahtui kunnallisvaaleissa tammikuussa 1933.[1]

/Poikkeustila ja järjestön lakkauttaminen

Konstantin Päts ryhtyi toimitusministeriöksi tarkoitetun hallituksensa johdossa toimiin vapsien uhkaavia vaalivoittoja vastaan ja julisti 12. maaliskuuta Viroon puoleksi vuodeksi poikkeustilan.

Päts määräsi nimien keruun riigivanemin vaaleja varten keskeytettäväksi siinä onnistumatta. Keskeyttämiseen saakka vapsien Larka oli saanut 64 658 nimeä (51 %), Laidoner 38 493 nimeä (30 %), Päts 18 577 nimeä (15 %) ja Rei 5 071 nimeä (4 %).

Päts nimitti Johann Laidonerin ylipäälliköksi, vangitutti vapsien johdon ja lakkautti heidän toimintansa. Vapsien johtohenkilöt saivat lieviä vankeustuomioita, sillä vakavat syytteet raukesivat todisteiden puutteeseen.

Vapsit olivat siis Viron vapaussodan veteraanien järjestö. Mutta 1930 -luvun alkupuolen pula-aikana se alkoi muodostua merkittäväksi puolueeksi. - Niinpä vanha puolue-eliitti alkoi huolestua siitä, että kansa äänestäisi väärin. Siispä Konstantin Päts teki vallankaappauksen, jotta kyettiin estämään kansalaisten väärinäänestäminen.


Puolan valtauksen jälkeen Neuvostoliitto alkoi painostaa Pätsin Viroa. - Tässä tilanteessa diktaattori Päts olisi voinut yirttää koota kaikki virolaiset puolustamaan kotimaatansa, mutta sellaisessa oli omat riskinsä:
- Jos Päts olisi koonnut ei-neuvostomielisten puolueitten yhteisrintaman, niin puolueet olisivat voineet syrjäyttää hänet diktaattorin asemasta.
- Jos Päts olisi koonnut kansanarmeijan puolustamaan Viroa, niin Vapsit ja heitä tukevat olisivat voineet ottaa vallan.

[Nuivanlinna]

Mikko Niskasaari kirjoittaa aiheesta Päts:

.......naps..... Viron ulkoministeri kutsuttiin 24.9 Moskovaan kauppaneuvotteluihin, ja hän lähti kiireellä. Kauppojen sijaan Moskovassa virkaveli Molotov esitti vaatimuksia tukikohdista. Häikäilemättömällä painostuksella, johon kuului uhkailu sodalla, ja jota koko ajan jatkuvat ilmatilan ja aluevesien loukkaukset tehostivat, virolaiset saatiin muutamassa päivässä taipumaan vaatimuksiin. Keskinäisellä avunantosopimuksella Neuvostoliitto sai Virosta laivaston ja ilmavoimien tukikohtia, ja oikeuden siirtää niihin 25 000 miestä. Sopimuksen toimeenpano alkoi välittömästi.

Viron taipuminen romahdutti Latvian haaveet vastarinnasta. Se olisi voinut puolustaa asein itärajaansa, mutta Viron antautuminen teki maan pohjoisrajasta suojattoman. Mahdottoman edessä Latvia taipui, ja heti perään myös Liettua. Kremlissä oli laskettu Viron olevan heikoin lenkki, ja he laskivat oikein.
Tukikohtasopimukset eivät vielä merkinneet Baltian maiden miehitystä, mutta epäilemättä sekin, kesällä 1940 toteutettu askel oli suunniteltu etukäteen. Samalla vauhdilla Baltian maista tehtiin Neuvostoliiton osavaltioita. Niiden valtiolliseen olemassaoloon tuli 50 vuoden tauko.

Suomi oli pikkuhiljaa kutsunut lisää miehiä aseisiin, ja kun lokakuun alkupuolella Moskova kutsui neuvottelemaan molempia osapuolia kiinnostavista kysymyksistä, Suomi laittoi koko armeijansa liikekannalle. J.K.Paasikiven päästyä monen päivän jahkailun jälkeen Moskovan neuvotteluihin, Suomen armeija oli jo rajoilla. Tämä tuntui suuresti ärsyttävän Stalinia.
Neuvottelujen aikana Suomea ei painostettu lentokoneiden ja laivaston alueloukkauksilla, mikä saattoi johtua venäläisten realistisesta arviosta: suomalaiset ampuisivat kohti. Stalin halusi ratkaisuun ilman ruutia ja verta.

Miksi Konstantin Päts ja Johan Laidoner taipuivat niin helposti? Miksi ylväät puheet unohtuivat heti, kun niiden todenperäisyyttä testattiin? Itse asiassa jo ennen kuin kukaan oli vaatinut heiltä mitään. Henkilökohtaisesta pelkuruudesta ei kukaan ole kumpaakaan miestä syyttänyt. Ansiosta he olivat saaneet maineensa vuosien 1918-19 itsenäisyystaistelun sankareina.
Erityisesti Laidoner yritti myöhemmin selitellä Viron jääneen yksin. Uudenvuoden puheessaan 1.1.1940 hän väitti jopa Suomen kieltäytyneen antamasta apua. Ulkoministeri Eljas Erkko olisi, esimerkiksi, kieltäytynyt ottamasta vastaan Viron lähettilästä. Laidonerin väitteille ei ole löytynyt
tukea. Syyskuussa Erkko päinvastoin tiedusteli useampaan otteeseen, voisiko Viroa jotenkin auttaa. Tallinnassa apua ei haluttu.
Vakioselitys ovat maiden pienuus ja sotilaallinen valmistautumattomuus. Olihan kalustossa pahoja puutteita, mutta millä maalla ei olisi ollut?

Virolla ja Latvialla oli sotilasliitto, joskin se oli lähinnä vain paperilla. Myös kolmen Baltian maan yhteisestä puolustusliitosta oli keskusteltu, mutta asia ei ollut edennyt. Baltian puolustamiseen olisi kuitenkin riittänyt, että kaikki olisivat puolustaneet omaa tonttiaan.
Yhteensä Baltian maat olisivat saaneet aseisiin 360 000 miehen armeijat, joilla olisi ollut 900 tykkiä. Suomi pystyi mobilisoimaan talvisotaan 300 000 miestä, joita tuki 400 putken tykistö, ja puolustettavaa rajaa oli noin tuplasti enemmän kuin balteilla.
Balteilla oli myös joitain vahvuuksia, ei vähiten Virolla. Tallinnaa puolusti Venäjän tsaarilta peritty ja modernisoitu väkivahva rannikkotykistö, joka olisi ollut vaarallinen vastustaja minkä tahansa suurvallan laivastolle. Itään päin Virolla oli Narva-linja, joka olisi mahdollistanut lujat puolustusasemat (kesällä 1944 puna-armeijalla olikin täysi työ murtaa täällä saksalaisten, sekä urhoollisten virolaisten pataljoonien puolustamat asemat). Sen eteläpuolella puolustusta tuki suuri Peipsjärvi.
Ei Viroon olisi astuttu kuin torppaan, jos sen armeija olisi päättänyt vastaan panna. Ei Neuvostoliitto olisi napannut koko Baltiaa kuin omenat puusta, jos ne kaikki olisivat päättäneet taistella. Siitä kaikki kiikasti: tahdosta ja sen puutteesta.

Konstantin Pätsillä ja Johan Laidonerilla oli ilmeinen kotimainen ongelma. He eivät voineet vedota kansaansa, ja sen puolustustahtoon, kuten Suomen hallitus. Jos virolaisille olisi jaettu aseet, he olisivat saattaneet ensimmäiseksi vaihtaa valtakunnan johdon. Koska vapaita vaaleja ei ollut pidetty kuuteen vuoteen, kukaan ei tiedä kuinka laaja oli Pätsin diktatuurin kannatus, mutta on syytä epäillä, että se oli selvästi alle puolet. Pätsistä tuli vasta myöhemmin suuri virolainen kansallissankari, jonka arvostelusta loukkaannutaan vielä pahemmin kuin Suomessa Mannerheimin arvostelusta. "Itsenäisen Viron viimeinen presidentti" ja siihen liittyvät myytit syntyivät ja elivät vahvimmin virolaisten siirtolaisten parissa. Aika kultasi muistot. Sankarimyytin alle jäi, jotta Päts ja Laidoner ojensivat Viron hopealautasella Stalinille.

Konstantin Pätsin petoksen vuoksi Stalin oli saanut laukaustakaan ampumatta peukalonsa alle kolme Baltian maata. Niin lujaan otteeseen, että maiden miehittäminen vaati vain ranneliikkeen vuonna 1940, sen jälkeen kun Saksa oli murskannut Ranskan ja Benelux-maat.
Lisäsikö tämä Stalinin päättäväisyyttä ottaa haluamansa myös Suomelta?
Voimme tietää vain toteutuneen historian, mutta mikään ei voi meiltä estää kontrafaktuaalisia pohdintoja. On oikeus tulkita, kuinka toisin historia olisi voinut kulkea.
Jos Viron presidentti Konstantin Päts ja armeijan ylipäällikkö Johan Laidoner olisivat päättäneet toimia, kuten olivat aiemmin puhuneet, Stalin ei olisi saanut tukikohtiaan puhumalla. On todennäköistä, että silloin myöskään Latvia ja Liettua eivät olisi taipuneet.
Emme voi tietää, olisiko tästä seurannut puna-armeijan hyökkäys yhteen tai useampaan Baltian maahan. Voimme vain arvailla.
Kaikkien Baltian maiden armeijoiden täydellinen liikekannellepano heti, kun Virolta vaadittiin myönnytyksiä, ja alueloukkaajien karkottaminen tykeillä olisi pannut Kremlin hyvin vaikeaan tilanteeseen. Se olisi joutunut hyökkäämään kolmeen itsenäiseen valtioon heti sen jälkeen, kun maailma oli tuominnut Saksan hyökkäyksen Puolaan. Tai sitten Kreml olisi joutunut tinkimään omista vaatimuksistaan.
Hyökätessään Baltiaan Neuvostoliitto olisi murskannut koko kansainvälisen maineensa, jonka ydin oli, ettei Neuvostoliitto hyökkää.

Palaan alkuperäiseen kysymykseen K. Pätsin osuudesta talvisodan syntyyn. Vastaan myöntävästi osallisuudesta. Jos Viro ja sen mukana muut Baltian maat olisivat taistelleet, talvisota ei olisi syttynyt. Ei ainakaan 30.11.1939.
Jos - siis jos - puna-armeija olisi lyönyt balttien armeijat, sen sotatoimet Suomea vastaan olisivat siirtyneet kauas seuraavaan vuoteen. Voi kysyä, olisiko niillä ollut enää mitään merkitystä.
On muistettava, että 23.8.1939, kun Molotov-Ribbentrop -sopimus allekirjoitettiin, molemmat korkeat sopimuspuolet tiesivät olevansa sodassa 2-3 vuoden kuluttua. ....naps....

http://www.mikkoniskasaari.fi/node/175

[guest13807]

Suuret kiitokset teille jotka olette kaivaneet esiin Viron historiaa 

Kun liittää palasia yhteen niin alkaa muodostumaan jonkinlainen kuva, toivon että Viron historiaa kaivettaisiin vieläkin syvemmältä tulevaisuudessa. Tuntuu jotenkin ihmeelliseltä kun tämän päivän virolaiset puolustavat Pätsiä henkeen ja vereen.

Tästä löytyy yhtymäkohtia Suomen tämän päivän tilanteeseen, vielä kun tietäisi miten estää miehittäminen ja diktatuuri.

Kiitos vielä kerran