Kriisiapu

[stefani]

Mitä kriisiapu tarkoittaa?

Kun ihmiset ovat olleet osallisina tai lähellä jotain onnettomuutta tai terroritekoa, heille usein annetaan kriisiapua. Tietääkö joku mitä se kriisiapu on? Mitä siinä tehdään, ja saavutetaanko sillä jotain? Onko eri valtioilla tai jopa eri kunnilla Suomessa jotain eri käytäntöjä kriisiavun jakamisessa? Onko joku Hommafoorumin käyttäjä ollut osallisena jossain kriisiavussa joskus?

Olen kysynyt tätä joskus aikaisemminkin muualla, mutta saamatta kauhean hyviä vastauksia. Kerran joku vastasi ärsyyntyneenä, että no eiköhän siellä lähinnä kerrota, ettei maailma lopu siihen. Henkilö varmaan koki kysymykseni ärsyttäväksi täsmälleen siksi, ettei oikeasti tiennyt vastausta, eikä pitänyt sellaisista puheenaiheista.

[suomimakkara]

Kriisiavussa lähinnä puretaan tapahtunutta(jos osalliset haluavat purkaa), keskustellaan(jos osalliset haluavat keskustella) ja yritetään lähinnä luoda ympäristö jossa jokainen tapahtumaan osallistunut pystyy omien halujensa mukaan palautumaan tilanteesta. Jotkut palautuvat parhaiten saunassa kaljan kanssa kun taas toiset esim. papin tai sairaanhoitajien johtaman keskustelun kautta. Yksi toimivimmista kriisiavun muodoista on vertaistuki jossa saman tilanteen läpikäyneet ihmiset pääsevät keskustelemaan yhteisesti ja luottamuksellisesti. Tärkeää on tottakai myös ettei missään nimessä vähätellä tapahtunutta ja ihmisten erilaisia tuntemuksia.
Kriisiavussa ei myöskään ole aina toimivaa kaavaa, vaan tilanne elää todella paljon osallistujien ja vetäjien mukana.

^^
Tossa vähän omia hajanaisia kokemuksia. Joku kokeneempi voi varmaan avata aihetta paljon syvemmin.

[Muuttohaukka]

Varmasti on monenlaista jälkipuintia ja on erilaista truman kokemusta.
Tässä linkki ja toisenkaltainen näkemys terapiaan.

http://www.hs.fi/tiede/a1366361963371

Yläasteen koulussa tyttöjä suorastaan itketettiin koulusurmien tai muun suuremman onnettomuuden kohdatessa.
Se tuntui suorastaan vastenmieleiselle ja ammattitaidottomalle puoskaroinnille.

[Kyklooppi]

Kriisiapu joo, kerro pelostasi ja hämmennyksestä leipääntyneelle ja tunnekylmälle ihmiselle, ns"ammattilaiselle"jota ei voisi oikeasti vähempää kiinnostaa , onhan siitä apua kovasti.

Parasta kriisiapua saat läheiseltä ihmiseltä joka tuntee ja välittää, jos sattuu sellainen olemaan.

Aikoinaan turvauduin kriisiapuna myös päihteisiin, hetken helpotusta ei sovi vähätellä, kyllä silläkin sijansa on.

[Skeptikko]

Kun ihmiset ovat olleet osallisina tai lähellä jotain onnettomuutta tai terroritekoa, heille usein annetaan kriisiapua. Tietääkö joku mitä se kriisiapu on? Mitä siinä tehdään, ja saavutetaanko sillä jotain?

Kannattaa huomioida se, että joidenkin tutkimusten mukaan ainakin joistain kriisiapumuodoista saattaa olla jopa enemmän haittaa kuin hyötyä, vaikka kriisiapua saaneet ihmiset arvelevat itse kriisiavun olleen heille hyödyllistä. Kun kuitenkin on verrattu tilastollisesti kyseistä kriisiapua saaneitä henkilöitä henkilöihin jotka eivät ole saaneet sitä kriisiapua, onkin kriisiapua saamattomat pärjänneet paremmin...

Tässäkin taustalla on ilmeisesti se vanha kyseenalainen olettama, että on parempi tehdä edes jotain ongelmatilanteessa, kuin olla tekemättä mitään - vaikka todellisuudessa voikin olla toisin. Lisäksi sanoilla terapia ja hoito on hyvin positiivinen sävy, vaikka kyse olisi terapioista tai hoitomuodoista, joiden hyödyistä ei ole mitään kunnollista tutkimusnäyttöä. Yhtä hyvin voitaisiin käyttää jotain enkeliterapiaa.

[yks vaan]

Jotenkin tuntuu että tämän kriisiavun kanssa vedetään aivan yli välillä tai sitten nykyihmisen nuppi ei kestä oikein mitään. Ainahan jengiä on kuollut ja paskaa sattunut, ei siinä tarvii koko koulua, yritystä ja valtiota terapioida.

Meillä oli intissä jonkinlainen episodi kun eräs losautti aivonsa seinälle. Sanottiin sitten tilaisuusessa lopuille että kyllä täältä pois pääsee kun tulee sanomaan eikä tarvii noin tehdä.

E: Tuntemattomista itkemistä ymmärrän vielä vähemmän, se että jollekin tsumanien uhreille nyyhkitään on aivan älytöntä.

[Muuttohaukka]

E: Tuntemattomista itkemistä ymmärrän vielä vähemmän, se että jollekin tsumanien uhreille nyyhkitään on aivan älytöntä.

Samoin. Jossain joku ajaa autonsa rekan nokkaan ja kirkossa järjestetään muistotilaisuus ja kiiruhdetaan antamaan kriisiapua.
Tunnen empatiaa menettäineitä kohtaan mutta itkeminen on itselleni vierasta kohtaan vierasta.

Minua voi itkettää jonkun kaltoin kohdellun eläimen kohtalo ihan tosissaan. Miksi en tunne samaa vaikkapa afrikkalaisia kärpästen peittämiä, pallovatsaisia lapsia kohtaan? En vain tunne ja sitä tunnetta minussa ei mikään saa esiin.
Kuten Venlakin sanoi, niin ystävien ja läheisten apu on se paras, jos sitä tarvitsen.