2012-04-01 HS: Kielellisiä oikeuksia pitää puolustaa ja kehittää

[Rekka-Pena]

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Kielellisi%C3%A4+oikeuksia+pit%C3%A4%C3%A4+puolustaa+ja+kehitt%C3%A4%C3%A4/a1305559021236

HELSINGIN SANOMAT
Ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtaja Stefan Wallin ilmoitti, ettei hän ole enää ensi kesän puoluekokouksessa ehdolla puolueen puheenjohtajaksi. Wallin vakuutti, että hän oli tehnyt periaatepäätöksen kuuden vuoden puheenjohtajakaudesta jo aiemmin eikä ilmoituksella siksi ollut tekemistä puolustusvoimien rakenneuudistuksesta nousseen keskustelun kanssa.

Puolustusministeri Wallin ajautui puolustusvoimauudistuksessa nurkkaan, kun paljastui, ettei hän ollut kertonut muulle hallitukselle ohjeistaneensa Puolustusvoimien johtoa poistamaan lakkautettavien varuskuntien listalta ruotsinkielisen Dragsvikin varuskunnan. Wallin joutui pyytämään hallituskumppaneiltaan ja eduskunnalta anteeksi käytöstään. Tämän seurauksena puolueen ja ruotsinkielisten asema heikkeni.

Vaikka Wallinin päätös luopua kesän puoluekokouksessa puolueensa puheenjohtajuudesta olisikin jo aiemmin syntynyt itsenäinen päätös, ensi kesän puoluekokoukseen päättyy yksi poliittinen ajanjakso. Tästä eteenpäin ei ankkalammikon rauhasta voida enää puhua. Nyt valitaan puheenjohtaja uudessa ilmapiirissä ja uusista poliittisista lähtökohdista.

Suurin henkinen muutos on se, että nyt, enimmäistä kertaa itsenäisyyden alkuvuosien kielitaisteluiden jälkeen, ruotsinkielinen väestönosa tuntee asemansa todella uhatuksi. Suomessa saa nyt kannatusta sanomalla, että ruotsinkielisiä kohdellaan paremmin kuin suomenkielisiä. Kielestä ja oikeudesta käyttää omaa äidinkieltään on tehty kansaa jakava asia.

Asenteenmuutoksen moottorina on ollut keskustelu niin kutsutusta pakkoruotsista. Monet suomenkieliset – erityisesti Itä-Suomessa, missä ruotsin kielen kanssa ei juuri joudu tekemisiin – eivät halua, että ruotsi on peruskoulussa pakollinen oppiaine. Sen katsotaan vievän tilaa tähdellisempien kielten opiskelulta. Pakollisuuden peruste, toisen kansalliskielen ja sen kulttuuripiirin perusteiden opettaminen, ei enää kelpaa.

Ruotsinkielisen väestön puolella asenteita taas ovat koventaneet useat peräkkäiset hallinnolliset ratkaisut, joita on ruotsinkielisten parissa pidetty heidän oikeuksiaan loukkaavina tai ainakin niitä uhkaavina. Tällaisia ovat muun muassa käräjäoikeusuudistus, Sipoon länsiosien pakkoliittäminen Helsinkiin ja Keski-Pohjanmaan liittäminen aluehallintouudistuksessa Pohjois-Pohjanmaahan. Viimeksi mainittu hanke kaatui eduskunnan perustuslakivaliokunnassa.

Jos suomenkielisen väestönosan piirissä on syntynyt oikeaoppisten suomi-intoilijoiden ryhmä, samanlainen oikeassa uskossa olevien fraktio on muodostunut myös ruotsinkielisten pariin. Ongelma on, että nämä kaksi ääripäätä ottavat keskustelun liian usein omakseen ja enemmistö, joka arvostaa kaksikielisyyden tuomaa rikkautta, seuraa karjumista hämmentyneenä hiljaa.

Nyt on tilaus rohkeille puheenvuoroille, joissa uskalletaan asettua puolustamaan molempia kansalliskieliä puhuvien ihmisten oikeutta elää, asioida ja saada palvelunsa omalla kielellään. On hämmentävää, että tätä kansallista peruslähtökohtaamme ei enää uskalleta selkä suorana puolustaa.

Samalla ruotsinkielisten tulisi omassa piirissään miettiä, miten tiukkaan kannattaa pitää kiinni niin kutsutusta Taxellin paradoksista: yksikielisyys johtaa kaksikielisyyteen ja kaksikielisyys yksikielisyyteen. Tällä paradoksilla ruotsinkieliset ovat puolustaneet pelkkää ruotsia käyttäviä kouluja ja vanhainkoteja – tai vaikkapa pelkästään ruotsinkielistä varuskuntaa.

On aiheellista kantaa huolta ruotsinkielisen palvelun ja kulttuurin säilymisestä riittävän vahvana ja elinvoimaisena, mutta tiiviimpi rinnakkaiselo taas olisi omiaan lähentämään ihmisiä toisiinsa ja lisäämään ymmärrystä, ehkä jopa kielitaitoa. Tässä mielessä esimerkiksi kaksikieliset koulut voisivat hyvinkin olla muurinmurtajia, kun pakkoruotsikeskustelu auttoi kääntämään mieliä ruotsin kieltä vastaan.

Hyvää aprillipäivää, eiku?

[Sanglier]

"Kielelliset oikeudet" tarkoittaa AINA ruotsinkielisten oikeuksia. "Hiljainen enemmistö" kannattaa AINA pakkoruotsin siunauksellisuutta. Vähemmistö kaipaa AINA rohkeaa puolestapuhujaa.

Undrar om Lokaltrafikens Heliga Rebecka är ledig denna vecka.

[Finka]

On aiheellista kantaa huolta ruotsinkielisen palvelun ja kulttuurin säilymisestä riittävän vahvana ja elinvoimaisena, mutta tiiviimpi rinnakkaiselo taas olisi omiaan lähentämään ihmisiä toisiinsa ja lisäämään ymmärrystä, ehkä jopa kielitaitoa. Tässä mielessä esimerkiksi kaksikieliset koulut voisivat hyvinkin olla muurinmurtajia, kun pakkoruotsikeskustelu auttoi kääntämään mieliä ruotsin kieltä vastaan.

Kaksikielisellä alueella sekä oppilaana että opettajana toimineena voin sanoa, että viimeinen lause on asiaa. RKP:n toimet ottavat etenkin päästä, kun ajattelee niitä fiksuja nuoria kaksikielisiä, jotka ovat (vielä) syyttömiä tilanteeseen.

[Professori]

On melko käsittämätöntä, miten ruotsinkieliset suomalaiset ovat seisseet pakkoruotsin takana lähes yhtenä miehenä, vaikka selvästi on jo vuosia ollut nähtävissä, että se johtaa ennemmin tai myöhemmin katastrofiin heidän kannaltaan. Sama koskee ylisuuria kiintiöitä parhaisiin opiskelupaikkoihin. Toivottavasti tässä kuitenkin järki voittaa, ja vähemmistömme luopuu kohtuuttomista eduistaan ja valtakieltä puhuvat eivät provosoidu järjettömyyksiin ennen sitä.

[AstaTTT]

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Kielellisi%C3%A4+oikeuksia+pit%C3%A4%C3%A4+puolustaa+ja+kehitt%C3%A4%C3%A4/a1305559021236

On aiheellista kantaa huolta ruotsinkielisen palvelun ja kulttuurin säilymisestä riittävän vahvana ja elinvoimaisena, mutta tiiviimpi rinnakkaiselo taas olisi omiaan lähentämään ihmisiä toisiinsa ja lisäämään ymmärrystä, ehkä jopa kielitaitoa.

Lihavointi oma. En nyt aivan saa kiinni siitä, mikä se suuri huoli tuosta ruotsinkielisten palvelujen ja kulttuurin säilymisestä on, koska Ruotsiin on täältä Jäälistä matkaa noin sata kilometriä - sieltä niitä löytyy. Tiiviimpi rinnakkaiselo luonnostaan lähentää ihmisiä, JOS nämä ihmiset puhaltavat yhteen hiileen eivätkä, kuten ruotsinsuomalaisten tapauksessa, omaan RKP-hiileensä.

[Jaakko Sivonen]

enemmistö, joka arvostaa kaksikielisyyden tuomaa rikkautta, seuraa karjumista hämmentyneenä hiljaa.

Riippumatta siitä, kuinka paljon Hesarin propagandatuutti toitottaa "kaksikielisyyden rikkautta", tosiasia on, ettei Suomessa ole kaksikielisyyttä muualla kuin paperilla. Kielisuhde 95-5 ei ole kaksikielisyyttä. Jos kielisuhde olisi 50-50 tai 60-40, voitaisiin puhua kaksikielisyydestä, mutta sellaista kielisuhdetta ei Suomessa ole koskaan ollut.

HS puhuu "kielellisistä oikeuksista", mutta oikeastaan on kyse privilegioista eli etuoikeuksista, kun yhden kahdeskymmenesosan kokoiselle vähemmistölle annetaan kaikki maan ja taivaan väliltä tässä valtakunnassa ja 95 prosenttia väestöstä laitetaan palvelemaan tätä vähemmistöä, ja enemmistön koulutuskin alistetaan tälle palvelutehtävälle enemmistön omasta tahdosta riippumatta.

[Mangustin]

Nyt on tilaus rohkeille puheenvuoroille, joissa uskalletaan asettua puolustamaan molempia kansalliskieliä puhuvien ihmisten oikeutta elää, asioida ja saada palvelunsa omalla kielellään. On hämmentävää, että tätä kansallista peruslähtökohtaamme ei enää uskalleta selkä suorana puolustaa.

Ei muuten ole lain takaama oikeus. Kielivähemmistömme on oikeutettu saamaan palvelunsa, kirjallisena käännöksenä jos ei muuta, asioidessaan tuomioistuimen tai maistraatin kanssa. Lääkärin, kassan, konduktöörin ja tarjoilijan ei todellakaan tarvitse osata ruotsia. Det är tyvärr vanligt att tro att hela servicebranchen borde vara svenskspråkigt. Varje augusti kan man roa sig med komiska insändare i Hbl från förargade senior-medborgare som besökt Savonlinna operafestival osv o blivit förolampade av nativerna som envist talar bara finska eller engelska. Jos kielivähemmistö tosissaan tahtoo saada service på sitt eget språk är det hög tid att börja servera själv, också på finska kun on suomenkielinen asiakas. Muussa tapauksessa annetaan ymmärtää että suomenkielinen alaluokka tekee töitä palvellakseen Svenska (Herre)folkpartietin jäsenkirjan omaavia.

Mitenköhän äkäiset ruotsinkieliset blomhatt-tanterna suhtautuvat venäjän/hindin/farsinkieliseen lääkäriin? Vaaditaanko yhtä lailla omankielistä palvelua?

[Marko Parkkola]

HELSINGIN SANOMAT

Tässä mielessä esimerkiksi kaksikieliset koulut voisivat hyvinkin olla muurinmurtajia, kun pakkoruotsikeskustelu auttoi kääntämään mieliä ruotsin kieltä vastaan.

Muistakaa! Keskustelu syntyy aina tyhjiöstä. Keskustelu on kaiken pahan alku ja juuri. Se kääntää mieliä! Keskustelu on kiellettävä.

Onko Hesarin kirjoittajat kansanryhmä? Ei taida olla. Uskaltaudun siis sanomaan, että Hesarin kirjoittajat ovat lauma aivottomia kusipäitä, jotka ammutaan ensimmäisenä, kun vallankumous alkaa.

Olen päättänyt alkaa käyttämään perustuslaillista oikeuttani kirjoittaa solvaavia ja panettelevia viestejä sellaisia kakkosluokan kansalaisia, eli VH(M|N), jotka sen ansaitsevat. Kunniakansalaisia ei ole luvallista solvata.

[foobar]

HELSINGIN SANOMAT

Tässä mielessä esimerkiksi kaksikieliset koulut voisivat hyvinkin olla muurinmurtajia, kun pakkoruotsikeskustelu auttoi kääntämään mieliä ruotsin kieltä vastaan.

Muistakaa! Keskustelu syntyy aina tyhjiöstä. Keskustelu on kaiken pahan alku ja juuri. Se kääntää mieliä! Keskustelu on kiellettävä.

Onko Hesarin kirjoittajat kansanryhmä? Ei taida olla. Uskaltaudun siis sanomaan, että Hesarin kirjoittajat ovat lauma aivottomia kusipäitä, jotka ammutaan ensimmäisenä, kun vallankumous alkaa.

Kommenttisi ongelma on se, että vaikkei se olekaan kiihotusta kansanryhmää vastaan, sitä voi ehkä pitää nimenomaan yksilöitynä laittomana uhkauksena. Yhteiskunnan niskan päällä olijat löytävät kyllä aina laintulkinnan ja oikeuslaitoksen edustajat joka suojaavat juuri heidän erioikeuksiaan.

[Emo]

http://www.hs.fi/kulttuuri/Ruotsin+kielen+asema+uusiksi+kymmeness%C3%A4+vuodessa/a1305559248862

Stefan Wallinin "varuskuntien kielisodassa" on hetken tulitauko ennen massiivisia offensiiveja. Makaan Kontiolahden männikön hiekkapoterossa. Ruudinsavu leijuu maiseman yllä, rintahaavaa vihloo.

Raapustan paperinpalalle viestin kielipolitiikasta.

Jumala suojelkoon Suomen kansaa!
On tunnustettava lähtökohdat. Ruotsalaisella kulttuurilla ja kielellä on ollut suuri vaikutus suomalaiseen sivistykseen satojen vuosien ajan. Sillä oli suuri vaikutus vielä lähihistoriassa, kun Suomi eli Neuvostoliiton vaikutuspiirissä ja pohjoismainen yhteys oli portti länteen.

On myös tunnustettava, että tilanne on täysin muuttunut. Ruotsin kieli on globaalissa maailmassa paikallinen kieli. Ruotsin kielen pakollisesta opiskelusta on tullut kansainvälistymisen hidaste, etenkin sille osalle suomalaisia, joita kiinnostavat tekniikka ja luonnontieteet. Asia ärsyttää suomenkielisiä varsinkin siellä, missä ruotsia ei puhuta.

Mitä pitää tehdä?

Pitemmällä tähtäimellä tarvitaan kieliohjelma, joka kymmenen vuoden siirtymäajalla johtaa perustuslain muutokseen. Lainmuutoksen tarkoitus on, että virallisesta kaksikielisestä maasta tulee virallisesti monikielinen maa. Toiseksi kieleksi, esimerkiksi opetuksessa, tulisivat ruotsin ohella suuret kielet, englanti, venäjä, ranska, saksa, kiina kenties. Muutos mahdollistaisi maantieteellisen erilaisuuden.

Itä-Suomessa oltiin katkeria jo ennen Dragsvikiä, kun Suomen venäläisimmän paikkakunnan, Tohmajärven, erityislupa venäjän saamiseksi opetuskieleksi ennen ruotsia evättiin, Wallinin toimesta silloinkin.

Pitkän tähtäimen visio kansakunnan silmien edessä aiheuttaisi heti monta asiaa. Se poistaisi kasvavan poliittisen kiihkon lietsonnan asian ympäriltä.

Rannikon ruotsinkieliseen kulttuuriin kasvavien nuorten ei tarvitsisi hämmentyneinä kysyä, miks ne vihaa meitä?

Fiksuinta olisi, jos muutosta lähtisivät ajamaan ruotsinkieliset itse. Tekemällä tulevasta väistämättömyydestä moniarvoisuuden hyveen he saattaisivat matkaan melkoisen sympatian aallon. Samalla he muuttuisivat oikeasti kansainvälisyyden puolestapuhujaksi, joita vielä 1970-luvulla olivat.

Ja meidänkään, jotka olemme kiinnittäneet identiteettimme ruotsalaiseen ja suomenruotsalaiseen kulttuuriin aina August Strinbergistä Astrid Lindgreniin, Wilhelm Mobergiin, Sven Delbalaciin, Gunnar Björlingistä Tove Janssoniin, ei tarvitsisi hylätä idoleitamme.

Désolé, je n'parle pas suédois . . .

(Tämä lappunen löytyi kielisodassa sydänlihakseen pahasti haavoittuneen kolumnistin maastopuvun rintataskusta Suomi–ranska–suomi-sanakirjan välistä.)

Kirjoittaja Matti Mäkelä on kirjailija.

Mielenkiintoista.

[Emo]

Ja tuon edellisen kirjoituksen kommenttiosiossakin on hyvää luettavaa, tässä nimimerkiltä "Kirkkahasti".

Lapsemme eivät kuitenkaan voi odottaa kymmentä vuotta. Ahvenanmaalla poistettiin äskettäin viimeisetkin pakkosuomen rippeet ja nyt siellä kouluissa on valittavana englanti, suomi, ranska, saksa, espanja ja venäjä. Pystyisimme vastaavaan muutokseen nopeasti.

Juuri nyt on hallitukseen tulossa uusi tuntijakoehdotus, jossa ruotsin kielen asemaan ei olla puututtu. Tämä olisi kuitenkin se luontevin hetki tehdä B-kielistä keskenään valinnaisia. Näin myös muiden kuin ruotsin opettajien koulutus lähtisi liikkeelle ja koulut voisivat lähteä rakentamaan uutta kielipalettia. Muuten joudumme odottamaan viisitoista vuotta, lähes koko sukupolven seuraavaa tuntijakouudistusta.

Lukioiden tuntijaot rakennetaan uusiksi heti, kun peruskoulujen tuntijako on tehty. Myös ne kaipaavat lupaa rakentaa laajempaa kielivarantoa pakollisen ruotsin sijaan.

Vaikka perustuslain kansalliskielet jatkaisivat olemassaoloaan, koulujen kieltenopetuksessa muutosten aika on nyt. Perustuslaki ei vaadi pakkoruotsia tai pakkosuomea. Meidän lapsemme ovat koulussa nyt, on kyse heidän tulevaisuudestaan.

Olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa (ja on hän Hesarissakin saanut jo 257 klikkausta). Tuo Ahvenanmaan tilanne/uudistus oli minulle uusi tieto, mutta ei liene syytä epäillä sen paikkansapitävyyttä.

[Uuno]

Mäkelä -parka ei tajua että ei ruotsinkieliset mistään moniarvoisuudesta perusta. Heille on tärkeää pitää kiinni saavutetuista eduista. Se on heille kaiken ydin, mikä toki on ymmärrettävää.

Moniarvoisuutta, -kulttuurisuutta, kansainvälisyyttä, yms. käytetään argumenteissa hyväksi silloin, kun niillä ajetaan omaa etua ja muulloin taas ei.

[Emo]

^ Suomenkielisiä on kuitenkin tässä maassa noin 5 miljoonaa, ja jos ei tuo ruotsinkielisten käytös hämmästytäkään niin suomenkielisen enemmistön alistuvaista omaan pesään paskomista sopii äimistellä.

Mekö olemme sen porukan, joka soti muutama vuosikymmen sitten ryssää vastaan, jälkeläisiä? 

Alan hiljalleen uskoa todella nopeaan käänteisevoluutioon   

[Nanfung]

Ja meidänkään, jotka olemme kiinnittäneet identiteettimme ruotsalaiseen ja suomenruotsalaiseen kulttuuriin aina August Strinbergistä Astrid Lindgreniin, Wilhelm Mobergiin, Sven Delbalaciin, Gunnar Björlingistä Tove Janssoniin, ei tarvitsisi hylätä idoleitamme.

Kuka on August Strinberg, onko tietoo?

[Emo]

http://fi.wikipedia.org/wiki/August_Strindberg

Johan August Strindberg (22. tammikuuta 1849 – 14. toukokuuta 1912) oli ruotsalainen romaani- ja näytelmäkirjailija sekä taidemaalari. Hän on eräs Ruotsin tunnetuimmista kirjailijoista ja eräs modernin teatterin suurista vaikuttajista. Strindbergin tuotanto on lähinnä naturalistista ja ekspressionistista.

Strindberg oli kolme kertaa myrskyisessä avioliitossa, ja hänen suhteensa naisiin oli ongelmallinen. Häntä on toisinaan pidetty misogyyninä. Poliittisesti Strindberg oli sosialisti tai anarkisti. Tästä syystä Strindberg on ollut suosittu sosialistisissa maissa, kuten entisessä Itä-Euroopassa ja Kuubassa. Hän oli kirjeenvaihdossa Friedrich Nietzschen kanssa, jonka ajatukset tekivät häneen suuren vaikutuksen. Vuonna 1888 Strindberg kirjoitti Nietzschelle: "Kunnioitettava herra, epäilemättä olette Te antanut ihmiskunnalle syvällisimmän kirjan, mikä sillä on". Kyseessä oli Nietzschen 'Zarathustra'.

Strindbergin läpimurtoteos, romaani Röda rummet (suom. Punainen huone) ilmestyi 1879. Se kuvaa aikansa tukholmalaista yhteiskuntaa, politiikkaa, liike-elämää ja teatteria. Hänen varhaiset näytelmänsä, joista tunnetuin on Fröken Julie (suom. Neiti Julie), edustivat naturalismia, ja niitä on usein verrattu norjalaisen Henrik Ibsenin töihin. Tämän jälkeen seurasi Strindbergin "infernaalinen" kausi, jolloin hän painiskeli sisäisissä tuskatiloissaan. Kauden pääteos on ranskaksi kirjoitettu Inferno. Myöhemmin hän hylkäsi naturalismin ja alkoi kirjoittaa symbolistisia teoksia. Tämän kauden tunnetuimpia näytelmiä ovat Dödsdansen (suom. Kuolemantanssi) ja Spöksonaten (suom. Aavesonaatti).

Kaunokirjallisten töiden lisäksi Strindberg teki muun muassa poliittisia pamfletteja kuten Pieni Katekismus ja satiirisia oppaita kuten Tunnissa taiteentuntijaksi.

Tietoa löytyy kun googlettaa 

[HelmiS]

Ja meidänkään, jotka olemme kiinnittäneet identiteettimme ruotsalaiseen ja suomenruotsalaiseen kulttuuriin aina August Strinbergistä Astrid Lindgreniin, Wilhelm Mobergiin, Sven Delbalaciin, Gunnar Björlingistä Tove Janssoniin, ei tarvitsisi hylätä idoleitamme.

Kuka on August Strinberg, onko tietoo?

Suomenruotsalaisen näyttelijän aviomies.