2012-2-23 TE: Nuoret työelämässä: “ei ehkä ymmärretä, että töissä pitäisi olla j

[Roope]

Et ole tainnut koittaa työllistää nykynuorta? Sellaisia idioluution tuloksia että huhhuh.

Tismalleen sama käsitys. Tällä nimenomaisella uutisella ei ole mitään erityistä tekemistä maahanmuuttajataustaisten kanssa. Nimimerkki "Kokemusta on".

[herranen]

Ensimmäisessä kesätyöpaikassani joskus muinoin pomo piti minulle heti ensimmäiseksi puhuttelun, että töihin sitten tullaan niin kuin on sovittu, poissaoloista pitää ilmoittaa nopeasti ja omia vapaapäiviä ei saa pitää. Ihmettelin, että minä ihmeen vähämielisenä hän minua pitää mutta hän selitti, että edellinen kesätyöläinen ei ollut jaksanut ilmestyä parina ensimmäisenä päivänä töihin ja oli myöskin häipynyt ilmoittamatta festareille. Siksi siis puhuttelu.

Eli kyllä näitä on.

[Ari-Lee]

9 egeä/päivä, ilman mahdollisuuksia jatkoon, joten en ota paineita. Sivistän itseäni ja teen hissukseen annetut hommat ja pysyttelen elävien kirjoissa. Pysyvätpähän elintavat terveellisinä. Näihinkin työkkärin ilmaistöihin voi laitostua.

Ensinnäkin tämä. Mutta se 9 egeä tulee siitä kun olet sovitulla paikalla sovittuun aikaan ja teet sovitut asiat. Sivistyneesti vieläpä. Nou hätä.

[Professori]

Mitä olen (palkattomia) työharjoittelijoita ohjannut, niin tuo fifty-fifty pitää aika hyvin paikkansa kohtuu tiukankin seulan läpäisseiden osalta. Jotkut eivät esim. tajua/ei huvita kysyä neuvoa yhtään mihinkään, joillekin tuottaa suuria ongelmia tehdä yhtään mitään aikataulussa. Omatoimisuutta ei osoiteta kuin nettisurffailun suhteen jne. Sitten toinen puoli onkin ihan helmiä, jotka pesevät normityöntekijät mennen tullen lähes kaikessa.

En kyllä menisi vannomaan, että kyseessä on pelkästään nykynuorten ongelma.

Jaan kokemuksen. Sekä kantisten että maahanmuuttajanuorten osalta.

Ongelmatapausten varalta autaa se, että harjoittelua aloitellessa käydään läpi se, että harjoittelupaikka on käyntikortti työelämään, ja että jatkossa oikeita töitä hakiessa se työhönottaja pirauttaa minulle ja kysyy miten henkilö menestyi harjoittelussa. Ja maailma on ieni paikka, en minä voi kertoa muuta kuin totuutta (niin kuin en voikaan). Tämän käytännön kun otin, ei ole ollut ongelmia. Mutta toki minun ohjaamani joukko on jonkinlaisen seulan läpäisseitä; ei suoraan peruskoulusta tai lukiosta tulleita.


EDIT: Luettuani viestejä eteenpäin jatkan vielä hiukan. Tätä työelämän käyntikorttiasiaa kannattaa miettiä niidenkin, jotka eivät saa työstään mieleistänsä korvausta. Hyvä kello kauas kuuluu, huono vielä kauemmas. Ja minä olen sentään valtion virassa, jossa monien mielestä töitä ei tehdä juuri lainkaan, eikä työntekijöiltä vaadita mitään. Kuinka mahtavatkaan suhtautua yksityisen sektorin työnantajat?

[Kuvio]

Mitä olen (palkattomia) työharjoittelijoita ohjannut, niin tuo fifty-fifty pitää aika hyvin paikkansa kohtuu tiukankin seulan läpäisseiden osalta. Jotkut eivät esim. tajua/ei huvita kysyä neuvoa yhtään mihinkään, joillekin tuottaa suuria ongelmia tehdä yhtään mitään aikataulussa. Omatoimisuutta ei osoiteta kuin nettisurffailun suhteen jne. Sitten toinen puoli onkin ihan helmiä, jotka pesevät normityöntekijät mennen tullen lähes kaikessa.

En kyllä menisi vannomaan, että kyseessä on pelkästään nykynuorten ongelma.

Jaan kokemuksen. Sekä kantisten että maahanmuuttajanuorten osalta.

Ongelmatapausten varalta autaa se, että harjoittelua aloitellessa käydään läpi se, että harjoittelupaikka on käyntikortti työelämään, ja että jatkossa oikeita töitä hakiessa se työhönottaja pirauttaa minulle ja kysyy miten henkilö menestyi harjoittelussa. Ja maailma on ieni paikka, en minä voi kertoa muuta kuin totuutta (niin kuin en voikaan). Tämän käytännön kun otin, ei ole ollut ongelmia. Mutta toki minun ohjaamani joukko on jonkinlaisen seulan läpäisseitä; ei suoraan peruskoulusta tai lukiosta tulleita.

Ennen saivat harjoittelusta palkan, eikä ollut motivaatio-ongelmia kellään. Ehkä se vaikutti asiaan. Nykynuorista en kehtaa sanoa mitään muuta kuin että en usko tuota mitä on sanottu. Kun en yhtään tunne.

[sivullinen.]

Nykynuoret ovat eläneet koko elämänsä kännykkä korvalla, joten kyllä sen käyttö heiltä onnistuu. Vaan se tuntuu olevan töissä nykyään tärkeintä mielistellä sitä johtoporrasta joka on tavoiltaan jäänyt sinne 80-luvulle: Kun otat puhelimen ilmoitat siihen, Hakkaraisen puhelimessa toimistoapulainen Huttunen. Olisi ennemmin aika päivittää pomoportaan kuin nuorten käsityksiä työnteosta. Neuvostoliitto on jo romahtanut hyvät herrat.

Vaan kun työpaikat jaetaan valtasuhteiden perusteella. Demari sinne, kokkari tänne, politrukki kaikkialle. Työntuottavuus on saatu samalla romahtamaan, teollisuus karkotettua Kiinaan ja uudet ideat tapettu alkuunsa. Näillä neuvoilla on rakennettu Eurostoliittoa. Kreikka sen tänään kokee; Suomi huomenna. Ymmärrän kyllä Walhroosien ja Elorannan huolen miten tilastojen valossa Suomen taloudessa on pakko saada muutoksia aikaan. Heidän keinot vaan ovat niin pahoin todellisuudesta irrallaan ettei niitä voi kun sääliä. Ei se ihme jos nuorelta motivaatio menee kun kerrotaan miten "meidän firmassa on nyt näitä tietokoneita joilla sitten voitte kirjeitä kirjoittaa ennen postiin viemistä". Kotona ovat jo pari kymmentä vuotta käyttäneet sähköpostia. Historiallisesti on laskettu kidutusmuodoksi työn teettämistä vastoin järkeä ja ajan henkeä. Koittakaas mielessänne hieman maiskutella tuota niin ymmärrätte. Siihen nämä politrukit haluavat nuorison pakottaa. Kyse ei todellakaan ole mistään 9e palkka kuopista; kyse on työnarvostuksesta. Työ on muuttunut tekemisestä mielistelyksi.

[Hob]

Noista työaikojen joustamisista toteaisin sen verran, että jos minä kerran teen 80-tuntista työviikkoa niin älkää nyt kehdatko vaatia pilkulleen klo 8 jonnekin jumalanhylkäämälle toimistolle. Yhdeksästä viiteen kellokorttiajattelu sopii tehtaisiin ja sellaisiin paikkoihin jossa asiakas odottaa saavansa palvelua klo 9:00-17:00 välisenä aikana. Suurin osa toimistotyöstä ei täytä kumpaakaan ehtoa.

[Alkuasukas]

Noista työaikojen joustamisista toteaisin sen verran, että jos minä kerran teen 80-tuntista työviikkoa niin älkää nyt kehdatko vaatia pilkulleen klo 8 jonnekin jumalanhylkäämälle toimistolle. Yhdeksästä viiteen kellokorttiajattelu sopii tehtaisiin ja sellaisiin paikkoihin jossa asiakas odottaa saavansa palvelua klo 9:00-17:00 välisenä aikana. Suurin osa toimistotyöstä ei täytä kumpaakaan ehtoa.

No sinäpä olet korvaamaton. Useimmiten kaikki yli 35 tunnin on näennäistyötä tai johtuu huonosta delegoinnista. Tai vaihtoehtoisesti ollaan niin rahanahneita että tehdään urakkaa.

Aika moni ellei jokainen asiakaspalvelu- ja/tai vuorotyö vaatii täsmällisyyttä. Sitä yövuorolaista vituttaa odottaa aamuun tulevaa kloppia omalla ajallaan.

[Nissemand]

Koen näin 25-vuotiaana olevana vielä tällainen nuori mistä puhutaan, mutta en kyllä löydä kuvauksesta itseäni. Muistan koko työurani ajalta 2 kertaa kun olen myöhästynyt töistä, ja kertaakaan en ole ollut minkään "mahakivun" vuoksi pois töistä.

[Hob]

No sinäpä olet korvaamaton.

Ilmeisesti, kun minuutin myöhästyminen on katastrofi.

[Titus]

Et ole tainnut koittaa työllistää nykynuorta? Sellaisia idioluution tuloksia että huhhuh.

Tismalleen sama käsitys. Tällä nimenomaisella uutisella ei ole mitään erityistä tekemistä maahanmuuttajataustaisten kanssa. Nimimerkki "Kokemusta on".

+1, vaihdoin vuokratyöntekijöihin ja lemppaan tukasta kun ei työt kiinnosta/ei osaa tulla ajallaan.

Paljon helpompaa enkä koe pienintäkään syyllisyyttä. Jos joku ei halua ottaa vastuuta, niin miksi minun pitäisi ottaa
vastuu hänen puolestaan ja toimia jonain leikkikoulun vetäjänä ?

[Sunt Lacrimae]

Kyllä ainakin omassa ammattikunnassani laajin skaala löytyy näistä wanhan ajan teollisuusvartijoista eikä suinkaan nuorista. Esimerkiksi eräässä rauhallisemmassa firman senioridumppina käyttämässä kohteessa jossa itse pyörähdän satunnaisesti on tuossa osastossa skaalaa Saudi-Arabiassa asti henkilösuojausta tehneestä jantterista koko työuransa jossain tehtaanportilla istuneisiin supergona-huru-ukkoihin. Jälkimmäisten työnteko on välillä aika mielenkiintoista kun milloin laukaistaan savuhälyjä vetämällä röökiä sisällä, milloin ollaan kännissä työajalla.

Nuorista sen verran, että aika usein huomaa eron esimerkiksi alan amiskan kautta tulleiden ja "Mä oon vaan kesätöissä"-tapausten välillä. Jälkimmäisillä siintää aika usein opiskelupaikka tai oman alan duunipaikka horisontissa, ja motivaatio sitten sen mukaista. Tosin poikkeuksiakin on niin hyvässä kuin huonossa.

Koen näin 25-vuotiaana olevana vielä tällainen nuori mistä puhutaan, mutta en kyllä löydä kuvauksesta itseäni. Muistan koko työurani ajalta 2 kertaa kun olen myöhästynyt töistä, ja kertaakaan en ole ollut minkään "mahakivun" vuoksi pois töistä.

No en kyllä minäkään. Välillä otan vastuulleni ylimääräisiä hommia (tosin samalla työajalla) ihan vaan siksi, että asia X vituttaa ja tulee "jotain tarttis tehdä"-fiilis, viime viikolla meni jotain 50 tuntia työviikkoon ja tämänhetkinen ennätys taitaa olla 60 viikkotuntia. Aina on ollut itsestäänselvyytenä että kun joku homma pitäisi hoitaa, se myös hoidetaan eikä keksitä "no kun mul on niin paljon muutakin niinq"-tyyppisiä tekosyitä.

Aika moni ellei jokainen asiakaspalvelu- ja/tai vuorotyö vaatii täsmällisyyttä. Sitä yövuorolaista vituttaa odottaa aamuun tulevaa kloppia omalla ajallaan.

Minä muuten osan työaikaa (silloin kun on yövuoroja, ts. noin puolet työajasta päivystän aamuvuorolaisten työpisteellä mikäli joku ei saavu ajoissa paikalle kunnes tekijä saadaan paikalle tai työnjohto järjestää tuuraajan. Ja voin muuten kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että se omalla ajalla aamuun tulevaa odottaminen vituttaa vaikka luonnollisesti firma maksaa alkavien tuntien mukaan ylityölisät. Tämänastinen ennätys taitaa olla kolme ja puoli tuntia yövuoron jälkeistä extraa kun aamuvuorolainen ei ollut osannut lukea vuorolistaansa ja oli katsonut, että vasta parin päivän päästä on seuraavan kerran töitä. 

[ElinaElina]

Ajatellaan 50-68 vuotiasta. Usealla alkaa omaishoito kaatua päälle ja onko silloin työnantajalla joustoa?

[Brandöt]

No sinäpä olet korvaamaton.

Ilmeisesti, kun minuutin myöhästyminen on katastrofi.

Esimerkiksi lentoalalla se sitä olisi. Minusta kysymys on enemmänkin siitä, että pidetään sovituista asioista kiinni. Kun on kerran sovittu ne ajat, jolloin työtä tehdään, sitä sopimusta pitää kunnioittaa.

[Alkuasukas]

Lentohommissa minuutin myöhästyminen voi tosiaan tarkoittaa että slotti menee ja sitten odotellaan par tuntii...

[Kaptah]

Tästä kyllä joudun sanomaan, että tämä ei todellakaan koske mitenkään ainakaan pelkästään mamunuorisoa. Mitä olen omassa kesä- ja osa-aikatyöpaikassani opintojen ohella ihan kantaväestöön kuuluvia ammattikoulun janttereita kesätöissä ja työharjoitteluissa katsellut, niin enemmistö on ollut niitä, jotka tulevat töihin kun ehtivät, lähtevät kun siltä tuntuu ja enemmän aikaa menee tupakkapaikalla kuin työn touhussa. Työkaverit ovat kommentoineet että eipä sille tunnu työ maistuvan, tuli tänäänkin pari tuntia myöhässä ja ilmoitti lähtevänsä kohta taas. Kännykkä on kädessä jatkuvasti.

Muutama todella nohevakin kaveri on vastaan tullut, mutta kyllä rehellisesti sanottuna pienestä otoksestani enemmistö on ollut niitä, joille ammattiylpeys ja perustavan laatuiset työntekotavat ovat täysin tuntemattomia käsitteitä. Onneksi pari tulevaa kunnon ammattimiestäkin on tullut vastaan, joten vielä on toivoa.

[Alapo]

Ei koske pelkästään nuoria, kyllä tuonne noin 40-vee asti löytyy monenmoista hiihtäjää. Aikaisemmalla työuralla kun itse aloitin kuudelta työpäivää ja menin tekemään alkuvalmisteluja, osa aloitti päivän aamiaisella työaikana, teki leipiä ja joi kahvia kaikessa rauhassa, kun muutamat aloitti työnteon. Samassa paikassa pari reilusti yli kolmekymppistä oli sitä mieltä että ei nyt jouda töihin, kun pitäis mennä ärrälle veikkaamaan ja saleen hakemaan sapuskaa, samalla muille annetaan ukaaseja että pitäs nopeammin tehdä, mutta mites teet kun seuraavan työvaiheen tekijät raapii muniaan? Sittenpä jos yhdessä pitäis jotain tehdä, niin ollaan sitten sitä mieltä ettei apu kelpaa. Arvatahan saattaa miten oma työmotivaatio kärsii näistä muista.

[Porilainen munalla]

Ajatellaan 50-68 vuotiasta. Usealla alkaa omaishoito kaatua päälle ja onko silloin työnantajalla joustoa?

Pitäisikö työnantajan  kantaa vastuu ja kustannukset myös työntekijöiden sairaista omaisista?

[AIP]

Pitäisikö työnantajan kantaa vastuu ja kustannukset myös työntekijöiden sairaista omaisista?

Ei kyllä taatusti pidä. Kaikki siitä ylöspäin on vain bonusta.

Kuitenkin voitaneen ajatella, että omaishoitotarpeen lisääntyessä työnantaja voisi alkaa joustaa työajassa ja työn aikasidonnaisuudessa, mikäli se on mahdollista. Työntekijä voi myös vapaasti yrittää hakea töitä, joissa sidonnaisuus on vähäisempi. Omaishoitoon käytetyn ajan tukeminen on jonkun muun kuin työnantajan suora tehtävä. Sekä työnantaja että työntekijä suorittavat veroja valtiolle, joten maksajaa ei täydy hakea kaukaa. Yhteiskunnan insentiivihän on korvata omaiselle vähän niistä kustannuksista, mitä muutoin julkisessa instanssissa vaadittava suorite ja kiinteä pääoma synnyttäisivät. Mitäpä jos sitä korvausta vähän korotettaisiin?

Huvittavana sattumuksena totean, että minun työnantajani kantaa. Jostain ihan puun takaa ilmestyi vakuutus, joka osallistuu myös perheenjäsenten sairastumisten hoitokustannuksiin.

[Hob]

Esimerkiksi lentoalalla se sitä olisi. Minusta kysymys on enemmänkin siitä, että pidetään sovituista asioista kiinni. Kun on kerran sovittu ne ajat, jolloin työtä tehdään, sitä sopimusta pitää kunnioittaa.

Minusta kyse on enemmän siitä, että sovitut työt tehdään ja muuten ollaan kuin Ellun kanat. Jotkut asiat eivät maailmassa jousta ja niissä pitää olla pilkulleen paikalla. Asiakas on näistä se tärkein. Mutta kuten siinä ensimmäisessä viestissä totesin jos ainoa odottava asia on tyhjä toimiston tuoli niin se malttaa kyllä varmasti hetken odotella. Tietysti jos tärkeintä on ulkokultaisuus niin mikäs siinä, mutta ei se kyllä millään tavoin järkevää tai mielekästä ole. Epäilen tässä olevan vähän kylddyyri-eroa minun ja muutaman muun kirjoittajan kanssa.

[AaJii]

Pitänee yrittää muistaa suosia ulkomaisia, tuollaisia lausuntoja Suomen nuorista antavia ei kannata suosia.

Totuudenpuhujia ei aina rakasteta.

Minä en heitä usko, enkä suosi.

Oletko Kuvio käynyt armeijan? Siellä näki omasta ikäluokastaan aika hyvin, että meitä on moneen junaan ja jotkut jäävät vielä asemallekin.

[nuiseva]

On törkeää osoittaa syyttävällä sormella pelkästään nuoria. Ensinnäkin, kuka on kasvattanut nuoret? Nykyään on vapaa kasvatus, annetaan kasvaa vaan. Ja sitten syytetään kun herrantertuista ei itsekseen tulekaan vastuuntuntoisia työntekijöitä. 

Toinen kysymys on työvoimapula. Nuoriso lienee odottanut tätä kuin kuuta nousevaa. Pulaa ei kuulu, kesätyöt ovat kiven alla, ilmaiseen harjoitteluun kyllä kelvataan ja pahimmillaan kotona makaamisesta saa enemmän rahaa kuin töissäkäynnistä. Niillä, joita on älliä lukea löytynee myös työpaikka ja motivaatiota. Yksinkertaiset työvoimaa vaativat työt puolestaan tekee usein pimeä työvoima, ja niihin soveltuvat nuoret syrjäytyvät sitten. Ehkä tällä casella todistetaan nyt, että nuorisotyöttömyyttä ei ole. Ei vain ole sopivia työntekijöitä, kun ne eivät viitsi tulla töihinkään.

Hallitus on toimillaan saanut Suomen kauppataseen ensimmäistä kertaa sitten 1990-luvun negatiiviseksi. Tätä jengiä syyttäisin ensisijaisesti. eli ympäröivän yhteiskunnan pitäisi ymmärtää missä on menty vikaan ja toimia asioiden korjaamiseksi. Lapsista pitäisi kasvattaa ensisijaisesti vastuullisia aikuisia. Yhteiskunnan päättäjien pitäisi näyttää esimerkkiä vastuullisesta toiminnasta eikä vain hassata yhteisiä rahoja ympäri maailmaa.

[AuggieWren]

Minusta kyse on enemmän siitä, että sovitut työt tehdään ja muuten ollaan kuin Ellun kanat. Jotkut asiat eivät maailmassa jousta ja niissä pitää olla pilkulleen paikalla. Asiakas on näistä se tärkein. Mutta kuten siinä ensimmäisessä viestissä totesin jos ainoa odottava asia on tyhjä toimiston tuoli niin se malttaa kyllä varmasti hetken odotella. Tietysti jos tärkeintä on ulkokultaisuus niin mikäs siinä, mutta ei se kyllä millään tavoin järkevää tai mielekästä ole. Epäilen tässä olevan vähän kylddyyri-eroa minun ja muutaman muun kirjoittajan kanssa.

Samaa mieltä. Varsinkin geneerisessä toimistotyössä on työaikapoliiseja, jotka kyyläävät toisten tulemisia ja menemisiä, vaikka on kellokortit, joustava työaika ja sellaiset hommat, jotka eivät ole sidottuja tiettyyn kellonaikaan. Kahdeksasta neljään ei ole mikään automaattinen hyve, vaan työtehtävien teko ajallaan.

"Töihin tullaan milloin sattuu" ei voi toimistotyön osalta tarkoittaa sitä, että poiketaan 8-16 työajoista vaan sitä, ettei loppujen lopuksi saada hommia tehdyksi ja sluibaillaan ja perseillään (esim. kirjoitellaan hommaforumille perjantaina klo 9:38, vaikka olisi töitäkin tehtävänä ).

[sivullinen.]

Silminnäkijä: Ei tällaista työtä
http://areena.yle.fi/video/1331154259635

Keskustelua:
http://yle.fi/uutiset/puheenaiheet/2012/03/keskustele_miksi_nuori_kieltaytyy_tyosta_3312215.html

Lisää nuorison kritiikkiä työelämästä. Vaikka kuvatut pätkät taitavat olla tarkoituksenhakoisesti valittuja, pystyy ylen tuotanto hieman kurkistamaan nuorten ajatusmaailmaan.

Mainittakoon muutama juonipaljastus:
Tutkimuksen mukaan työ on tärkein osa ihmisen elämänsisältöä allekirjoittaa valtaosa yli 65-vuotiaista, mutta vain neljännes nuorista.
Työministeri Ihalainen peräänkuuluttaa uusia tapoja oppimisen kehittämiseen kuten oppisopimuskoulutusta.

Itse olen näkevinäni ylläesityissä väitteissä suurta todellisuudesta vieraantumista ja suun ja aivojen välisen yhteistoiminnan puutetta.

[Arvoton]

Jutun lopussa mainittu asia, että kokemuksettomille nuorille halutaan taulukoita alempia palkkoja, tarkoittaa sitä, että yrittäjänä ottaisin mielelläni siten töihin sellaisen keski-ikäisen työttömän sijaan. Seuraavaksi alkaisin vaatia myös työllistämilleni keski-ikäisille vain puolta normipalkasta. Se olisi demokratiaa. Ja eläkkeelle 89-vuotiaana!

Mut toi oli hyvä: "Nyt jaetaan osakkeita koko porukalle". Ei -tana, toihan on kommunismia! Minä motivoin jengiäni ruoskalla!

[AIP]

Tutkimuksen mukaan työ on tärkein osa ihmisen elämänsisältöä allekirjoittaa valtaosa yli 65-vuotiaista, mutta vain neljännes nuorista.

Kykenen etäisesti ymmärtämään nuorison ajatusten taustoja. Nykyään on olemassa hurjasti sellaista mielenkiintoista tekemistä, joka ei ole ansiotyötä. Niinpä nuoret täytyisi kasvattaa työläisiksi. Ah dilemmaa. Nykyään kovimmat raatajat eivät ole paljoa kotona roolimallia antamassa. Mahtavatko kovimmat raatajat olla niitä, jotka parhaiten kustantavat jälkikasvulleen kaiken sellaisen mielenkiintoisen puuhan, joka ei muistuta pätkääkään työntekoa? Entä tasapäivän tekijät - kotona kiroilevat sitä miten p###a päivä taas olikaan ja miten p###eestä kaikki on? Päästääpä nyt sitten vielä nuoret lapsesta asti suunnittelemaan tulevaisuudenhommia keskenään.

Entä tuottiko epätasa-arvoinen yhteiskunta paremmin työvoimaa? Isä tekee työtä, on kotona roolimallina hetken aikaa ennen pöydän alle sammumistaan, äiti torjuu kotona laiskuutta kaiket päivät muistuttamalla miten ahkerasti isä tekee työtä samalla kun itse huolehtii viisipäisestä lapsilaumasta. Erään sukupolven tyttölapset alkavat pohtia sitä, että miksi heistä ei voisi ihan hyvin tulla työmyyriä vaativiin töihin, ja sitten tulee, ja lopulta kokonainen sukupolvi on motivoitunut työntekoon. Tässä vaiheessa onkin todettava, että kyseisen, todella olemassa olleen sukupolven lasten viimeiset, omat lapset ovat nuoria työläisiä ja vanhimmat lapsenlapset hipovat työikää.

En minä haikaile epätasa-arvon aikoja, mutta menikö tässä jossain välissä jotain radikaalisti pieleen?

Jollain tavoin aikuiseksi kasvavan ihmisen on ymmärrettävä, että työnteko - vanhuusiälle jatkuva, pitkä ja vaivalloinen työnteko - on mielekästä jostain muustakin syystä kuin siitä saatavan tulon vuoksi. Vastikkeettomaan rahaan tottuneille pitäisi jotenkin osata selittää tuo muu syy, mutta entä jos selittäjä itsekin epäilee syyn olemassaoloa?

Hitto soikoon, nyt haluaisin itse jäädä vapaaherraksi . Paitsi että vapaaherrana olo tiputtaa elintason murhaavan alas ja työuran myötä tietynlaiseen elintasoon tottuminen herättää kaipuun ansiotuloihin. Entäs kun nuoret eivät ole ehtineet tottua mihinkään itse rakentamaansa elintasoon, vaan rahaa tulee pyytämällä?

[ruikonperä]

Mikä muukaan on hienompaa kuin nuoruus. Känni päälle, reissuun, örläämistä.
Nuorison odotusarvo duuniin taitaa kuitenkin olla sama mitä olen kuunnellu 20 vuotta.
Työvoimapula on aina nurkan takana.

"Työvoimapula" ennen ja tullen on ollut köyhimpien syyllistämistä. Oikeastaan suoraa vittuilua.

[Marius]

Osaselitys voi olla niinkin yksinkertainen, että mitä enemmän maahanmuuttoa ilman järkevää selitystä, ja ilmaiselle ylöspidolle, sitä vähemmän suomalaista nuorta hotsittaa työnteko. Siis maahanmuuttajien ylläpito.

[Jouko]

Osaselitys voi olla niinkin yksinkertainen, että mitä enemmän maahanmuuttoa ilman järkevää selitystä, ja ilmaiselle ylöspidolle, sitä vähemmän suomalaista nuorta hotsittaa työnteko. Siis maahanmuuttajien ylläpito.

Tätä merkittävää pointtia ei tietyissä piireissä ymmärretäkään. Ei etenkään siellä missä tienataan mamujen ylläpidolla.

[AIP]

Kuulostaa kyllä hurjan epäuskottavalta, että nuoret merkittävissä määrin vähättelisivät työnteon merkitystä elämässä juuri siksi, että kokisivat toisten ihmisten, erityisesti turpien (keksin itse! turvapaikoitettu => turpa!) elatusvelvollisuuden liian raskaaksi. Kyse on kuitenkin nuorista vailla kovin suurta elämänkokemusta.

Ehkäpä "miksi työnteolla ei ole merkitystä" -tutkimus olisi vallan vekkuli.