Rauhanturvaamista hehkutetaan jo liikaakin..

[jopelius]

Suomen Tasavallan presidentin tehtäviin ei erityisemmin kuulu luuhaaminen maailman sotatantereilla ja kriisikeskuksissa. Tärkeintä on kehittää ja ylläpitää suhteita tärkeimpiin kauppakumppaneihin, naapurimaihin, sekä lähialueen valtion päämiehiin jne. Puolustusvoimien rauhanaikaiselle ylipäällikölle luulisi olevan tärkeää nähdä myös puolustusvoimien tarpeet, huomioiden Suomen ja naapurimaiden turvallisuuskysymykset. Tietenkin hyvässä yhteisymmärryksessä naapureiden kanssa.

Ilmeisesti suurilukuinen toimittajakunta haluaa kuitenkin jokaisessa vaalitilaisuudessa nostaa esille maailman kriisialueiden rauhanturvaamisen tärkeimpänä keskustelun aiheena. Miksi näin?

Kenties juuri siksi että vihreiden ehdokkaalla kaikki kansainväliset "meriitit" liittyvät juuri tähän aiheeseen. Tosin mitään todella konkreettista ei Haaviston toiminnasta näiltä osin löydy. Toki matkalla on oltu ja keskusteluita käyty. Ilmeisesti muuallakin on osattu epäillä hänen koulutustaan ja osaamista kyseisissä tehtävissä. Eikä mistään tuloksista ole ollut puhetta. Kunhan on annettu ymmärtää kuinka tärkeää Suomelle on olla mukana näissä tehtävissä. Se on itseasiassa valhetta. Suomelle ja suomalaisille niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Ahtisaari on oma lukunsa ja hän on tehnyt työtään enemmän yksityishenkilönä.

Tuntuu siltä että toimittajat (joista jonkun arvion mukaan noin 80% omaa vasemmistolaisen maailmankatsomuksen) haluavat pitää esillä Haaviston rauhanturvaamisia. Tietenkin omaa ehdokastaan pönkittäen. Sikäli se on ymmärrettävää koska häneltä ei löydy juuri muuta kansainvälistä työkokemusta.  Lukion loppututkinto (=ylioppilastutkinto) ja sivarina lusmuiltu (ase)palvelusvelvoite ei edusta kovin kattavaa peruskoulutusta valtakunnan tärkeimmän tehtävän hoitoon. Lähinnä se kertoo vain siitä että aina on menty siitä missä aita on matalin. Puolueen jäsenkirja on tuonut pätevyyden ja selittämällä on tähän asti selvitty. En kuitenkaan usko että se kantaisi pidemmälle.   

[Jämti]

Rauhan turvaamisesta paasataan jatkuvasti, mutta missä päin planeettaa siinä on onnistuttu?
Suomalaisesta rauhanturvaamista mainostetaan maailmalla suomalaisten toimesta, miten sitten onko tullut muualta kehuja?
Muinoin ainut kriteeri miehen / naisen lähtemiseksi rauhanturvatehtäviin oli saada itselleen verovapaa auto.
Aseenkäyttö ja muut voimakäyttövaltuudet kun ovat hyvin tiukat, niin se on ihan sama vaikka niissä hommissa ei kävisi kukaan.
Rauhanturvatehtvät mielestäni kuuluisi sivareille ja haaviston porukoille, sotilaita ei siihen hommaan pitäisi sotkea.
Sotilaat on sotimista varten ja sivarit rauhan kyyhkysinä.

[Viimeinen suomalainen]

Anteeksi maalaisuuteni, mutta paljonko rauhanturvaaminen tuo vientituloja Suomeen? Joko metsäteollisuus jää toiseksi?

[Angelos]

Hyvin sanottu. Jos kuuntelisi pelkästään vihreitä, voisi luulla parhaillaan valittavan suurvallan presidenttiä. Suomen kokoisella maalla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa kansainvälisiin selkkauksiin välittömien raja-alueidensa ulkopuolella, saati voitettavaa ritarin leikkimisestä. Vihreät ilmeisesti kuvittelevat, että paras tapa hoitaa ulkopolitiikkaa on kulkea sormi pystyssä Kiinan kokoisille maille luennoimassa siitä, miten heidän pitäisi asiansa hoitaa.

[VirtuteEtArmis]

Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa rauhanturvaamisen voisi lakkauttaa kokonaan, riittäisi pelkät sotilastarkkailijat.

Kansainväliset kriisinhallintaoperaatiot ovat vasta kolmantena puolustusvoimien tehtävänä ja kaikki resurssit tulisi laittaa niiden kahden ensimmäisen tehtävän hoitamiseen.

Vasta vähän aikaa yksi kenraali selitti miten vähän kriisinhallintaan käytetään rahaa kokonaisbudjetista, mutta se ei kovin tykännyt asiasta keskustelusta. Vastauksista sai päätellä sen, että sen lauluja laulaa, jonka leipää syö.

Kannattaa lukea alla oleva artikkeli kokonaan ajan kanssa ajatuksella läpi, voin luvata sen, että tieto lisää tuskaa.

Puolustusvoimauudistus on mahdollinen jos se tehdään kirurgisen tarkasti ja oikein. Mutta ensin pitää tietää mitä sotalaitokselta halutaan, jotta voidaan leikata oikeasta paikasta. Sotaväellä jää käyttämättä vuosittain satojen miljoonien edestä hankintamäärärahoja ja samaan aikaan rahat eivät riitä toimintaan. Kertausharjoituksia ei pidetä mutta kansainvälisen toiminnan rahoitusta lisätään. Onko fokus oikea?

http://www.suomensotilas.fi/pdf/2011_06_leikkauslistalla.pdf

Kansainvälinen toiminta

Seuraava rakenteellinen leikkauskohteemme olisi Puolustusvoimien kolmostehtävä, kansainvälinen kriisinhallinta (Kriha). Kansainvälisen toiminnan rahoitukseen esitetään ensi vuodelle 5 %:n lisäystä samaan aikaan kun Puolustusvoimien ydintoiminnasta, kertausharjoituksista, aiotaan säästää 12 miljoonaa euroa leikkaamalla kertausharjoitettavien reserviläisten määrää 15 000:lla! Tällä hetkellä reserviläisten kertausharjoitukset maksavat noin 20 miljoonaa euroa. Summalla harjoitetaan noin 25 000 reserviläistä.

Vuonna 2012 käytettäisiin kriisinhallintaan 123 miljoonaa euroa. Se on kymmenen kertaa enemmän kuin mitä varataan ensi vuonna kertausharjoituksiin.

[Ruckafella]

En näe ylipäätänsäkään mitään syytä siihen, että rauhanturvaaminen, -hieronta tai siihen pakottaminen olisi millään lailla relevanttia suomen presidenttiä valittaessa. Niihin tehtäviin YK tai joku muu organisaatio voi lähettää oman lähettiläänsä. Suomen presidentin tehtävä ei ole liota jossain verisissä etnisissä konflikteissa parhaimmillaan suututtaen toisen osapuolen, jolloin maamme edustaja pilaisi myös kansojen väliset suhteet pitkäksi aikaa. Ja jos Suomen presidentti pitää jonnekin lähettää, meillä on sitten kaksi iloista maailmanparantajaa samalla tittelillä valmiina matkustamaan.

Jos Ruotsi ja Venäjä nyt sattuisivat tarvitsemaan sovittelijaa, voitaisiin lähettää istuva presidentti, mutta muuten tuo asia ei oikein kuulu presidentin tehtäviin. Tosiaan.. Miksiköhän tästä nyt niin kiihkeästi jauhetaan?