2011-12-12 Vantaa: Lähde vapaaehtoiseksi ystäväksi mamulle tai mamuperheelle

[LW]

^Oman kokemukseni perusteella maahanmuuttajat haluavat oppia kieltä, ja kyllä yrittävät oppia. Pitää vaan sinnikkäästi pysytellä suomen kielessä, vaikka olisi "helppoa" vaihtaa esim. englantiin.

Ei se todellakaan niin mene, että jotkut "suvismokuttaja-tukihenkilöt" eivät yrittäisi tukea maahanmuuttajan suomenkielen oppimista.

Se kommenttini siitä, että kyllähän sitä suomen kieltä voi tuossa opettaa, oli suunnattu planetalle, jota ilmeisesti vähän jurppi ohjelman mainostaminen hienona tilaisuutena oppia eksoottisia kieliä. En epäile yhtään, etteivätkö kukkahattuisetkin tukihenkilöt parhaansa mukaan tukisi suomen oppimista - joitain härkäpäisempiä rkp:läisiä ehkä lukuunottamatta - mutta hiukan kyllä epäilen, että ennakkoluulot ja rasismi ovat näiden puheissa jotain sellaista pelkästä suomalaisten tietämättömyydestä ja ilkeydestä itsestään sikiävää pahuutta, jolle ei voi itse mitään, mutta tietenkään mitään niiden kaltaista ei tarvitse, ei kenties saakaan sietää. Jos tulija sitten menee tosissaan omaksumaan tuon asenteen, niin siitä ei ole kyllä mitään iloa kenellekään.

[Eino P. Keravalta]

Miten vapaaehtoinen ystävyys eroaa muusta ystävyydestä?

Nk. vapaaehtoinen ystävyys ei perustu todelliseen ystävyyteen, vaan sen avulla halutaan moraalisäteillä. Siinä "ystävyyden" kohteinaolevia halutaan käyttää välineinä oman erinomaisuuden esiintuomiseen ja ylemmyyden näyttämiseen.

Väärin.
Voi olla vaikeaa uskoa, mutta jotkut ihmiset ovat sellaisia että haluavat auttaa ihan vain auttamisen ilosta.
Tukihenkilönä toimiminen on tärkeää työtä. Mun mielestä ei ole järin fiksua dissata niitä jotka ovat valmiita auttamaan esim. vanhuksia, ongelmanuoria, vähävaraisia tai vaikkapa maahanmuuttajia. Niitä jotka täällä jo asuvat.

Sori, jos dissasin avuliaita ihmisiä. Mutta ihmettelen, miksei vanhusten, vähävaraisten tai mamujen kanssa voi ystävystyä "luonnostaan", vaan tarvitaan jotain teennäisiä projekteja, joissa toinen on se avunantaja ja toinen se kohde. Tuollainen asetelma ei voi olla näkymättä ystävyydessä. Siksi antaisin ystävyyssuhteiden muodostua omalla painollaan jos ovat muodostuakseen.  Sitäpaitsi miksi aina kantaväestön tulee muka olla aloitteellinen tällaisissa asioissa? Mikä estää mamua itseään pyrkimästä ystävyyssuhteisiin suomalaisten kanssa?

PS: Tuttavapiiriini kuuluu muslimimamu, mutta tämä ystävyys on syntynyt työelämässä luonnostaan eikä minkään mokuprojektin tuloksena.

[Farrow]

Tietenkin kyse on melko eri asiasta kuin ns. "normaalista" ystävyydestä.

?

Eikö mamun kanssa voi ystävystyä normaalisti?

Kuten itsekin tossa edellisessä viestissäni kerroin (luitko?) niin toki mulla on maahanmuuttajakavereita. Aika monella on.
Vapaaehtoistyö on eri asia.

Vastaus hölmöhköön kysymykseen: tietenkin voi!

Laitanpa nyt vielä ihan Wikipedialainauksen, kun niin monelle tuntuu olevan epäselvää tämä asia.

Vapaaehtoistyö on yksittäisten ihmisten tai yhteisöjen hyväksi tehtyä toimintaa, josta ei makseta rahallista vastiketta eli palkkaa. Sitä tehdään omasta vapaasta tahdosta, ilman pakkoa. Vapaaehtoistoiminnaksi ei myöskään lasketa toimintaa, jota pidetään velvollisuutena perhettä tai sukua kohtaan. Jotkut toimintaa organisoivat yhteisöt saattavat maksaa vapaaehtoimintaan osallistumisesta kulukorvauksia (esimerkiksi matkakorvauksia) Vapaaehtoistyötä voi tehdä kuka tahansa iästä ja asuinpaikasta riippumatta kykyjensä, aikataulunsa ja voimavarojensa mukaan. Kotimaan lisäksi vapaaehtoistyötä voi tehdä myös ulkomailla.

Suurella osalla järjestöjä ja seuroja on tarjolla vapaaehtoistoimintaa (esimerkiksi vanhusten ystäväpalvelu, puhelinpäivystys tai katupartiointi). Suomen Punainen Risti kuuluu Suomen suurempiin kansalaisjärjestöihin, jonka toiminnassa on mukana noin 45 000 vapaaehtoisjäsentä.
Vuosi 2011 on Euroopan vapaaehtoistoiminnan vuosi, jota vietetään kaikissa EU-maissa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Vapaaehtoisty%C3%B6

[ihminen]

Tämä on tällaista kerhotoimintaa?

Toiset käyvät ihan muissakin kerhoissa tavatakseen ihmisisä joten jos on hirmu kiinnostunut tapaamaan lehdessäkin mainostettua ihqua toiseutta, niin miksipä ei?

Ihmiset hankkivat monesti uusia harrasteita vaihtaessaan totaalisesti maisemaa ja muutenkin.

Itse en kaipaa olla vapaaehtoinen kerhoystävä, mutta koska se on vapaa ehtoista ja näin ollen ei kustanna suuremmin mitään niin minun puolestani tämä on ok.



Toisaalta onko tämä osoitus siitä että tulijoita on enemmän kuin meillä on varaa kotouttaa ja opastaa länsimaisen/suomalaisen yhteiskunnan säännöille?

[Farrow]

Miten vapaaehtoinen ystävyys eroaa muusta ystävyydestä?

Nk. vapaaehtoinen ystävyys ei perustu todelliseen ystävyyteen, vaan sen avulla halutaan moraalisäteillä. Siinä "ystävyyden" kohteinaolevia halutaan käyttää välineinä oman erinomaisuuden esiintuomiseen ja ylemmyyden näyttämiseen.

Väärin.
Voi olla vaikeaa uskoa, mutta jotkut ihmiset ovat sellaisia että haluavat auttaa ihan vain auttamisen ilosta.
Tukihenkilönä toimiminen on tärkeää työtä. Mun mielestä ei ole järin fiksua dissata niitä jotka ovat valmiita auttamaan esim. vanhuksia, ongelmanuoria, vähävaraisia tai vaikkapa maahanmuuttajia. Niitä jotka täällä jo asuvat.

Sori, jos dissasin avuliaita ihmisiä. Mutta ihmettelen, miksei vanhusten, vähävaraisten tai mamujen kanssa voi ystävystyä "luonnostaan", vaan tarvitaan jotain teennäisiä projekteja, joissa toinen on se avunantaja ja toinen se kohde. Tuollainen asetelma ei voi olla näkymättä ystävyydessä. Siksi antaisin ystävyyssuhteiden muodostua omalla painollaan jos ovat muodostuakseen.  Sitäpaitsi miksi aina kantaväestön tulee muka olla aloitteellinen tällaisissa asioissa? Mikä estää mamua itseään pyrkimästä ystävyyssuhteisiin suomalaisten kanssa?

PS: Tuttavapiiriini kuuluu muslimimamu, mutta tämä ystävyys on syntynyt työelämässä luonnostaan eikä minkään mokuprojektin tuloksena.

Sinullekin toistan vielä: Kyllä voi. Tietenkin.
Ei kantaväestö pelkästään ole aina aloitteellinen tässä, vaan kyllähän maahanmuuttajat pyrkivät ystävyyssuhteisiin suomalaisten kanssa. Esim. koulu- ja työelämässä tämä hyvin näkyykin.

Edit: Tuntuu että kovin moni tässä ketjussa puuttuu sananmuotoihin, eikä käsitä että kyse on vapaaehtoistyöstä. Tarkoituksellaista tyhmyyttä..?

[Jouko]

Mitähän vaihtoehtoja on olemassa vapaaehtoiselle ystävyydelle:

- Väkisin tuputettu ystävyys
- Pakotettu ystävyys
- Salaystävyys
- Kaukoystävyys
- Toispuoleinen ystävyys
- Tuntematon ystävyys
- Tekoystävyys

Keksikää lisää

[Simo Hankaniemi]

Ystävyyden perusedellytys on mielestäni yhteiset intressit, ei henkilöiden maantieteellinen alkuperä. Jos yhteisiä kiinnostuksen kohteita ei ole, niin se on siinä.   

[Outo olio]

Mieleeni tulee tällainen kauhukuva: joku sinisilmäinen maailmanparantajatyttönen saa ystäväkseen maahanmuuttajamiehen jostakin näistä "jos nainen meikkaa se haluaa munaa"-kulttuureista.

[Siili]

Kannatta erottaa kaksi asiaa: vapaaehtoinen tukihenkilötoiminta ja ystävyys.

Tukihenkilönä toiminen ei ole ystäväyyttä,vaikka se olisikin vapaaehtoista, palkatonta työtä. Siinä on ehkäpä vain pieni, mutta ammatillinen ote ja päämäärä, auttaa toista ihmistä tietyssä tilanteessa.

Minusta tämä on hyvä pointti.  Minusta on todella kohtuutonta edellyttää etukäteen tukihenkilöä ystävystymään tuettavansa kanssa.  Tukihenkilön toiminta ja velvollisuudet on helpompi rajata, kun taas ystävyys koetaan yleisesti avoimena piikkinä.   

Kukkikset työntävät todellakin sormensa paskaan, mikäli he yrittävät hallinnollisilla toimilla hakea maahanmuuttajille ystäviä.

[Farrow]

Kannatta erottaa kaksi asiaa: vapaaehtoinen tukihenkilötoiminta ja ystävyys.

Tukihenkilönä toiminen ei ole ystäväyyttä,vaikka se olisikin vapaaehtoista, palkatonta työtä. Siinä on ehkäpä vain pieni, mutta ammatillinen ote ja päämäärä, auttaa toista ihmistä tietyssä tilanteessa.

Minusta tämä on hyvä pointti.  Minusta on todella kohtuutonta edellyttää etukäteen tukihenkilöä ystävystymään tuettavansa kanssa.  Tukihenkilön toiminta ja velvollisuudet on helpompi rajata, kun taas ystävyys koetaan yleisesti avoimena piikkinä.   

Kukkikset työntävät todellakin sormensa paskaan, mikäli he yrittävät hallinnollisilla toimilla hakea maahanmuuttajille ystäviä.

En tiedä mitä nuo "kukkikset" ovat ja mistä sellainen käsitys, että vapaaehtoistyötä tekisivät nimenomaan nämä ns. "kukkikset". Se on kuitenkin melkoisen väärä luulo, sillä vapaaehtoistyötä tekeviä on hyvin monenlaisia, aivan tavallisia ihmisiä, varmastikin niin PS:n, vihervasemmiston tai nukkuvien puolueen kannattajia.. Monen eri ikäisiä, erilaisissa elämäntilanteissa. Useinhan esim. huumevalistustyötä tekevät he jotka ovat itse olleet joskus käyttäjiä. Olen myös havainnut, että ne joilla on itsellään esim. ollut nuorena ongelmia, tahtovat vanhemmalla iällään nuoria auttaa ja tukea. Itse kuulun tuohon kategoriaan, ehkäpä kaikkein selkeimmin. Mun "mokani" (ilmeisesti ainakin monien täällä kirjoittavien mielestä) on se, että vapaaehtoistyöni piiriin sattuvat kuulumaan kantaväestön lisäksi myös maahanmuuttajat. Se sitten tekee minusta "kukkiksen" tai jonkun hörhön maailmanparantajan..? Mun mielestä on aivan liian helppoa (ja hölmöä) leimata tolla tavalla, varsinkaan jos ei itsellä ole asiasta mitään kokemusta.

Joo, ystävyys sanana on tietenkin se mikä tässä (kai?) mättää, mutta sitä sanaa tossa nyt kuitenkin käytettiin (ehkä sen takia että saisi houkuteltua ihmisiä mukaan toimintaan, helpostilähestyttävämmin tms..). Vapaaehtoistyössä kuitenkin on selkeät rajat. Esim. minä en saa luovuttaa yhteystietojani niille joita "tuen", enkä saa olla vapaa-ajallani heihin yhteydessä. He eivät tiedä sukunimeäni jne. Tästä on tarkat säännöt. Mutta silloin kun olen läsnä, niin olen läsnä - heille. Kuuntelijana, tukihenkilönä, juttuseurana, you name it. Ihmiskontaktit ovat tärkeitä. Joillakin ihmisillä ei ole KETÄÄN. Yksinäisyys on tappavaa, uskokaa minua. Siinä ei auta mitkään sellaiset saivartelut että "eihän toi ole oikeaa ystävyyttä blaa blaa blaa...". Niin, ei välttämättä olekaan, mutta joillekin se voi olla tuki ja turva, henkireikä, jolla saavat itsensä elämänsyrjään ja yhteiskunnan jäseneksi kiinnitettyä.. Monta sellaista hyvää "tarinaa" olisi kerrottavana, toki myös päinvastaista (henkilö ei olekaan saanut itseään kammettua ylös.. itsemurha-aikeita sun muuta.. mitä nuorilla nyt saattaakaan mielessä olla ongelmineen).

Jonkinlaista humaania ymmärrystä tähän toivon, vaikka melko ilkeämielistä kritiikkiä tästä näköjään saa irti myöskin.

Ei kaikki aina ole "suvistelua" tai "mokutusta". Ei kannattaisi leimata.

[Elemosina]

Komppaan Farrow'ta siinä että tässä on tosiaan kyse vapaaehtoisesta toiminnasta. Ei ketään pakoteta ystäväksi kenellekään. Vaan ne voivat osallistua, jotka haluavat. Ja se oikea ystävystyminen tulee jos on tullakseen.

Kritisoin sen sijaan sitä (tässä uutisessa) että "maahanmuuttajat" on tavallaan niputettu samaan ryhmään apua kaipaavien vanhusten, vammaisten ja syrjäytymisuhassa olevien nuorten kanssa. Minusta "maahanmuuttaja" on tavallinen ihminen, joka pärjää yhteiskunnassamme omalla ahkeruudellaan eikä tarvitse moisia erityistoimenpiteitä. "Maahanmuuttajat" on viimeaikoina liitetty samaan sarjaan erityistoimenpiteitä, erityisapua kaipaavien ihmisryhmien kanssa, mikä on minusta väärin.

Uskon että "maahanmuuttajat" kykenevät itse löytämään ystäviä ja toimimaan maassamme, sekä integroitumaan ja oppimaan miten täällä on tapana toimia. Vai pitäisikö pikkuhiljaa alkaa käyttää oikeita sanoja, tarkempia ilmaisuja, eikä yleissanaa "maahanmuuttaja", joka on todella heterogeeninen ryhmä ihmisiä? Onko tässä kenties kyse jostain toisesta porukasta, jolla on ongelmia Suomessa?

Ja olen itse ollut maahanmuuttajana toisessa maassa, jossa ulkonäköni erosi paikallisista, vaikkakaan ei merkittävästi. Toki kohtasin ennakkoluuloja, mutta en lannistunut niistä vaan jatkoin omaa elämääni uudessa maassa opetellen (ja äimistellenkin) maan kieltä ja sen tapoja. Siinä samalla kun paikalliset tajusivat että en ole sellainen kuin he luulevat (opin kieltä ja he tutustuivat minuun), sain ystäviä ja minut hyväksyttiin joukkoon. Minulle jopa äimisteltiin "maahanmuuttajien" törkeää käytöstä vaikka olin itsekin "maahanmuuttaja".

[Farrow]

Elemosina, kiitos asiallisesta kommentistasi.

Joo, tuo on totta (myös muualla kuin tässä keskustelussa), että termi "maahanmuuttaja" on ongelmallinen. Aina pitäisi muistaa tarkentaa, eikä olettaa mitään. Monille kun tuo termi tuntuu olevan synonyymi erästä tiettyä uskontoa ja kulttuuria edustaville... Vaikka sen ei noin tulisi olla. Vaan sitten pitää tarkentaa, jos tarkoittaa jotain tietynlaista tai tietyntaustaista maahanmuuttajaa - ja vielä kerran tarkentaa, jos tarkoittaa jotain erityispiirrettä tai - ongelmaa joka jollakin tietyllä maahanmuuttajalla saattaa olla.

Ei voi sellaisenaan rinnastaa vanhuksiin, vammaisiin yms. mutta fakta on tietenkin se, että monien maahanmuuttajienKIN parissa on erityistarpeita ja -ongelmia. Omanlaisiaan. Toiset tarvitsevat tukea enemmän kuin toiset, se lienee selvää, varsinkin hyvin erilaisesta kulttuurista tulleet. Tilanne olisi melko mahdoton, jos heidät jätettäisiin täysin oman onnensa nojaan (halusimme tai emme). Olen minäkin ulkomailla asunut enkä tukihenkilöä tms. tarvinnut, mutta sellainen maahanmuuttajuus on kuitenkin melko erilaista kuin esim. turvapaikkaa hakevilla.

Ehkä kuitenkin ihan hyvä mainita että kyse on nimenomaan maahanmuuttajien parissa tehtävästä vapaaehtoistyöstä, koska se jo antaa käsityksen mahdollisista työssä huomioonotettavista asioista (mahdolliset kieli-, uskonto- ja kulttuurierot, yms)?

[Hob]

Aina pitäisi muistaa tarkentaa, eikä olettaa mitään. Monille kun tuo termi tuntuu olevan synonyymi erästä tiettyä uskontoa ja kulttuuria edustaville... Vaikka sen ei noin tulisi olla.

Se johtuu siitä, että niitä muita maahanmuuttajia pidetään joko omanmaalaisinaan tai sitten ihan vain suomalaisina. "Maahanmuuttaja" on latautunut käsite joka tarkoittaa suunnilleen "elätti, rikollinen tai huijari".

Minusta tässä nyt ollaan vähän tarpeettoman ilkeitä, luultavasti refleksinä. En ole koskaan tuollaista toimintaa tehnyt, mutta kuvittelisi sitä ihmisen sopeutuvan paremmin ja aiheuttavan vähemmän ongelmia jos on jotain inhimillistä kontaktia lähiympäristöönsä. Laitoksiin kuolemaa odottamaan kyörätyt vanhukset käyvät monesti sääliksi, samalla tavoin se tunti pari juttelua jostain joutavastakin voi piristää jossei ole muita ihmisiä jolle puhua. Toisaalta sitten on helpompaa päästä niiden vanhusten/mamujen/narkkarien seuraan jossei suoraan paukkaa sinne laitokseen vaan ottaa yhteyttä jonkun tuollaisen luotettavan organisaation kautta. Syyt lienevät ilmeisiä.

[Aallokko]

On selvää, että tämä vapaaehtoisen ystävyyden projekti koskee "integraatiohaasteellisia" mamuja eli suomeksi haittamamuja. Sopeutumiskykyinen mamu osaa solmia itse kontaktiverkostonsa eikä hänen kohdallaan "mamuus" ole enää mikään pointti, jota pitää korostaa.

Haittamamuja on järjetöntä ottaa enää ensimmäistäkään maahan, mutta sinällään tässä vapaaehtoisen ystävyyden projektissa ei ole mitään moitittavaa. Jos joku haluaa tutustua mamuun, niin se on hienoa ja varmasti voi edistää mamun sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan.

[Elemosina]

Ehkä kuitenkin ihan hyvä mainita että kyse on nimenomaan maahanmuuttajien parissa tehtävästä vapaaehtoistyöstä, koska se jo antaa käsityksen mahdollisista työssä huomioonotettavista asioista (mahdolliset kieli-, uskonto- ja kulttuurierot, yms)?

Kirjoitin itse huolimattomasti aiemmassa viestissäni. (tämä jatkuva pimeys ulkona...en pysy näköjään skarppina)

Siis tietenkin uutisessa pitää mainita keille tätä vapaaehtoisen ystävän tukea haetaan. Alkuperäinen tarkoitukseni oli kritisoida sitä median tapaa käyttää maahanmuuttaja-sanaa luokittelemaan todella erilaista porukkaa yhden nimikkeen alle. Minusta se on väärin ja siitä pitäisi pyrkiä eroon. Media käyttää hyväksi sanaa "maahanmuuttaja" niin hyvässä kuin pahassakin. Meni vähän OT:ksi mutta ajattelin tarkentaa.

[Juha J.]

Farrow, toivottavasti sinulla on paljon karmapisteitä. Niillä saa vapaaehtoistyötä, kiikkustuolin heijaajaa ja mukavien juttelijaa kun elämä käy raskaaksi.

Etköhän ole tehnyt selväksi pointtisi. Meillä tässä on ongelmana mamujen asettaminen eriarvoiseen asemaan. Kai se pitäisi pikkuhiljaa ymmärtää?

[pakruti2c263]

Koulutukset alkavat helmikuussa 2012. Kannattaa ilmoittautua jo nyt!
Ai, oikein täytyy koulutusruljanssi läpikäydä, että olet virallistettu Mamu kaveri.
Minulle vain riittää tämä yksi ja ainoa epävirallistettu!
Joka maksaa veronsa Suomeen. Kuitit on nähty
Naisystäväni käy itse kerran viikossa suomenkielen tunneilla. Ratkottu on tehtäviä/kotiläksyjä yhdessä.
Enpä taida olla "auktorisoitu" Mamu frendi? Ei sillä väliä.
Ruoka- musiikki- tapakulttuuriin on jo tutustuttu puolin ja toisin, jo aikoja sitten. Ja illman minkäänlaista koulutusta, lllman mokua.
Voin vain sanoa sen, että alkuruoaksi kylmäsavuporokeitto maistuu aasialaisille ja possunlihapihvitkin.  Yhtä hyvin heidän keittiönsä eväät maistuvat minulle.
Ehkä tulinen chili ei sittenkään.
Mihin hittoon tarvitaan jotain hemmetin koulutusta?
Jokainen toki jo tietää sen, että Zsombuusi syödään oikealla handulla ja vasemmalla kädellä tehdään paskapaperin ja saippuan puutteesa jotain muuta?
Tällä tarkoitan erikoisryhmää, joka todella tarvitsee erikoiskoulutusta.
Veitsi ja haarukka, sekä syömäpuikotkin on jo keksitty ammoisia aikoja sitten,
Monikulttuuri Erikoisasiantuntijasuojatyöläisillä näyttää olevan työpulaa, ellei jopa karjuvaa työvoimapulaa?
Muut businekset meneekin vakaata 85 asteen kulmassa syöksypersmäkeä alaspäin!?

No, minun kulttuuritapahtumani eteni sopuisasti 5.12.2011.
Ja virallisten seremonioiden jälkeen, nautin leppoisasta seurustelusta, ruuasta sekä ilmapiiristä, jossa en tuntenut olevani VIERAS, vain OMA ITSENI   ja SUOMALAINEN! Vieläpä ylpeä siitä! 
Ei mitään "bätrefolk" juttua. Illman tuohivirsuja.
Tuota kehitysmaan tarjoamaa luomuviiniäkin maistoin pari hömpsyä palanpainikkeeksi. Tarjolla oli kaikille halukkaille muutakn.
Kestittiinpä Me omatoimimonikultturistit oho!mennen Illman valdea about 350 henkiliöä.
Seuraavana päivänä olikin sitten toiset kutsut, joihin me, joka ikinen sorkka, osallistuimme,  kullekin jyvitetylllä osuudellamme, johon ei sanansijaa maksajalla ole, ekä asetetua rajaakaan?

Kysymys yleistietonarkkareille:
Päivämäärä 5.12 AD 2011  on, = mitä?
Vihje epävirallisesti suomennettuna:
HMH PhKumipallo.
Vastaukset voi lähettää vaikka suoraan peräkammarin puolelle, tänne tai privana.
Ugh!

[Marius]

Otsikkoon vastatakseni: en lähde, en ainakaan vapaaehtoisesti, ja pakottaa voi yrittää.

[P]

Otsikkoon vastatakseni: en lähde, en ainakaan vapaaehtoisesti, ja pakottaa voi yrittää.

Nuiva olet, jos et lähde..

[ajuha]

"Toiset tarvitsevat tukea enemmän kuin toiset, se lienee selvää, varsinkin hyvin erilaisesta kulttuurista tulleet. Tilanne olisi melko mahdoton, jos heidät jätettäisiin täysin oman onnensa nojaan (halusimme tai emme). Olen minäkin ulkomailla asunut enkä tukihenkilöä tms. tarvinnut, mutta sellainen maahanmuuttajuus on kuitenkin melko erilaista kuin esim. turvapaikkaa hakevilla"

Olen, erittäin erilaisesta "kultuurista", kotoisin, kuin sinä Farrow, sinun kirjoituksistasi paistaa läpi, pyyteetön, sallimus, mitä enemmän, muualta tulleita, sitä enemmän tukea, olet pyhittänyt elämäsi mokutukselle, jos joskus ajat "ilmeisesti", polkupyörällä, kyläsaarenkadulla, niin tule juttelemaan, saat burgerin-

[Marius]

Otsikkoon vastatakseni: en lähde, en ainakaan vapaaehtoisesti, ja pakottaa voi yrittää.

Nuiva olet, jos et lähde..

Tää juttu nyt on niin, että minä en suinkaan ole nuiva, vaan olen r.....i, tehtäköön tämä selväksi.
Olen omaa mieltäni, toistaiseksi vapaahkossa maassa, en syrji ketään enkä sellaiseen pyri, mutta mielipiteeni pidän ominani, ja ne eivät ole nuivia, vaan jotain aivan muuta. Olen realisti, kaikin tavoin, ja näillä mennään.

[pakruti2c263]

Otsikkoon vastatakseni: en lähde, en ainakaan vapaaehtoisesti, ja pakottaa voi yrittää.

Marius, näinhän tämä juttu menee, oikeasti.
Senkin vastarannan kiiski.
Ellet lähde,  netti poikki, kännykkä vaikenee, työpaikkasi saneerataan,  pankkitilisi ryövätään ja  suljjetaan!
Joten varovaisuutta.
Tietty kannattaa olla mukana lisäämässä SDP-KOK-VAS-VIHR ja mitä vittuja rkp:tä nuo o(li)vatkaan, joiden raketamaTULEVAISUUS on  e.m. ryhmien päätösten myötä vain kansallemme aiheuttanut HUOLIA!
Niin? KETKÄ  ovat oikeasti tämän KÄÄRMESOPAN reseptin valmistneet?
Ehkäpä jo jo vihdoin katsotaan ja keskustellaan muustakin, kuin TV :n tanssia tähteitten kanssa?

[Vörå]

Tuohan on hyvä ajatus ja varmasti edesauttaa maahanmuuttajien integroitumista yhteiskuntaan. Ei varmastikaan sovi useimpien ihmisten aikatauluihin, mutta pakkohan tässä maailmassa ei ole kuin köyhän kuolla, ja varmasti on niitäkin, joilla aikaa ja halua on. Luulisi olevan arvokasta ja isänmaallista vapaaehtoistyötä monelle hommalaisellekin, kun se joukkokarkoitus-vaihtoehto ei välttämättä ole ihan suurella kiireellä toteutumassa. Suosittelen!

[elukka]

Ja Zahra Abdulla on surullisen kuuluisa esimerkki siitä, että vuosien chillailu Kelan rahoilla ei takaa kielitaitoa edes 16 vuoden päästä:
http://www.youtube.com/watch?v=37tnfp-2BoU

Eikö hän olekaan ent. pakolainen, kuinka hän kaikista vaarallisimpaan aikaan lomailee maassa, josta tuli joskus pakolaisena? Miksi tuohon vaaralliseen maahan ei voi poliisi karkottaa rikollisia, joiden tutkimuspöytäkirjoista voisi päällystää kauppatori.

[normi]

Toisaalta voisin lähteäkin opettamaan maahanmuuttajia oikeille raiteille ja luopumaan vääristä uskomuksistaan ja huonoista tavoistaan. Voisi soluttautua ystävänä vaikuttamaan... ties vaikka länsimaisuuteen kääntyneistä tulisi sitten okeita ystäviä...

täytyykin harkita. 

[Vera]

Meillä on aikanaan ollut sellainen "vapaaehtoiskaveri" josta sitten tuli ihan oikeakin kaveri. Minusta koko touhu oli aika hyödyllistä ja mielenkiintoista, tosin tämä varmaan riippuisi aika monesta asiasta, esim. henkilökemiasta ja siitä onko tyypeillä mitään yhteistä kieltä.

Mitä tulee siihen että voihan maahanmuuttajalla olla suomalaisia kavereita muutenkin: voi toki, mutta niitä alkaa tulla siinä vaiheessa jolloin ihminen ei enää tarvitsekään sellaista vaapaehtoistyötä.

[Siili]

Joo, ystävyys sanana on tietenkin se mikä tässä (kai?) mättää, mutta sitä sanaa tossa nyt kuitenkin käytettiin (ehkä sen takia että saisi houkuteltua ihmisiä mukaan toimintaan, helpostilähestyttävämmin tms..). Vapaaehtoistyössä kuitenkin on selkeät rajat. Esim. minä en saa luovuttaa yhteystietojani niille joita "tuen", enkä saa olla vapaa-ajallani heihin yhteydessä. He eivät tiedä sukunimeäni jne.

Jos toiminnassa on tuollaisia, sinänsä varmasti järkeviä, rajoituksia, "ystävyydestä" on todellakin turha puhua.  Näiden rajoitusten tarkoituksena on todennäköisesti estää etukäteen se, ettei tuettava riipustautuisi liikaa "ystävään".  Myös puihin mennyt tukiprojekti on helpompi purkaa, kun henkilö- ja kontaktitietoja ei ole saatavilla. 

Kaiken kaikkiaan olisi hyvä, että tällaisenkin tukitoiminnan yhteydessä asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä.

[Malla]

Vapaaehtoistyössä kuitenkin on selkeät rajat. Esim. minä en saa luovuttaa yhteystietojani niille joita "tuen", enkä saa olla vapaa-ajallani heihin yhteydessä. He eivät tiedä sukunimeäni jne. Tästä on tarkat säännöt. Mutta silloin kun olen läsnä, niin olen läsnä - heille. Kuuntelijana, tukihenkilönä, juttuseurana, you name it. Ihmiskontaktit ovat tärkeitä. Joillakin ihmisillä ei ole KETÄÄN. Yksinäisyys on tappavaa, uskokaa minua.

Kiitos, Farrow. Turhaa leimaamista olet mielestäni saanut osaksesi.

Kaikilla ei todellakaan ole kykyä, voimia, taitoa etc. hankkia itse ihmissuhteita, vaikka he niitä tarvitsevatkin. Monilla on vilpitön halu auttaa ja samalla kartuttaa kokemuksiaan. En tajua, mitä väärää tai vaarallista sellaisessa on. Jos joku haluaa vapaaehtoisesti tutustua vaikkapa kehitysvammaiseen, vanhukseen, yksinäiseen lapseen tai mamuun, hyvä. 

Minusta tuollainen tukihenkilökurssitus on tärkeää myös ja juuri siksi, että tukihenkilö oppii pitämään omat rajansa.
(En tosin tajua, miksi yhteydessä ei voi olla vapaa-ajalla -- työajallako sitten? Tai jos mitään yhteystietoja ei voi luovuttaa. Kulkeeko tapaaamisista sopiminen siis aina jonkin kolmannen osapuolen kautta?)

[Farrow]

Olen, erittäin erilaisesta "kultuurista", kotoisin, kuin sinä Farrow, sinun kirjoituksistasi paistaa läpi, pyyteetön, sallimus, mitä enemmän, muualta tulleita, sitä enemmän tukea, olet pyhittänyt elämäsi mokutukselle, jos joskus ajat "ilmeisesti", polkupyörällä, kyläsaarenkadulla, niin tule juttelemaan, saat burgerin-

Hmm, mä en tiedä mitä leimaa (ja miksi?) muhun yrität luoda, ajuha. Se tuntuu kuitenkin olevan sellainen leima joka ei vastaa totuutta ollenkaan. Pyörällä Kyläsaarenkadulla..? What..? Burgerin? Siis kuvitteletko mun olevan polkupyöräilevä hippi joka syö vaan kasvisruokaa tms. ja "mokuttaa" 24/7? Voi miten väärässä oletkaan (on mussa toki hippipiirteenikin, mutta kyllä mä olen ihan tavallinen keskiluokkainen työssäkäyvä nainen, joka kannattaa tiukennuksia maahanmuuttopolitiikkaan..)

Mitä ihmettä tuokin oikein tarkoittaa, että olen "pyhittänyt elämäni mokutukselle"? En kertakaikkiaan ymmärrä asennettasi, tai sitä että koet jotenkin "vääränä" sen mitä teen. Eli vapaaehtoistyötä jossa avun tarvitsijoina sattuu olemaan kantaväestön lisäksi myös niitä maahanmuuttajia. En ymmärrä miksi se herättää sussa tollasen reaktion.

Noh, turhaan mä kai sulle kommentoin...

Kiitos, Farrow. Turhaa leimaamista olet mielestäni saanut osaksesi.

Kaikilla ei todellakaan ole kykyä, voimia, taitoa etc. hankkia itse ihmissuhteita, vaikka he niitä tarvitsevatkin. Monilla on vilpitön halu auttaa ja samalla kartuttaa kokemuksiaan. En tajua, mitä väärää tai vaarallista sellaisessa on. Jos joku haluaa vapaaehtoisesti tutustua vaikkapa kehitysvammaiseen, vanhukseen, yksinäiseen lapseen tai mamuun, hyvä. 

Minusta tuollainen tukihenkilökurssitus on tärkeää myös ja juuri siksi, että tukihenkilö oppii pitämään omat rajansa.
(En tosin tajua, miksi yhteydessä ei voi olla vapaa-ajalla -- työajallako sitten? Tai jos mitään yhteystietoja ei voi luovuttaa. Kulkeeko tapaaamisista sopiminen siis aina jonkin kolmannen osapuolen kautta?)

No, itselläni tilanne on sellainen että on olemassa tila/paikka, jossa käyn vapaaehtoistyötäni tekemässä. En siis sovi yksilötapaamisia kenenkään kanssa, vaan tää on enemmän ryhmätoimintaa.

Mutta kaverini joka on tukihenkilönä eräälle yksittäiselle maahanmuuttajanaiselle, kertoi että tapaamisista sopiminen tosiaan kulkee aina kolmannen osapuolen kautta. Muuten voi olla vaikeaa tehdä rajauksia yhteydenpidolle ja tuelle, ja tosiaan, avuntarvitsija saattaa tällöin liikaakin tukeutua (soitella, olla yhteydessä tms). Kaverillani tilanne siis se, että henkilö jota hän tukee, ei ole ollut kauaa Suomessa, on raskaana ja tarvitsee apua ja kuuntelijaa mm. neuvola-asioissa sun muissa. Hänellä ei ole vielä kovin paljoa kontakteja täällä. Suomea opettelee innokkaasti.

Ja kyllä nuo asiat täytyy pitää erillään: vapaaehtoistyö ja oikea ystävyys. Sitten kun/jos lopettaa tukihenkilönä olemisen, voi sen jälkeen toki ihan mielin määrin olla yhteydessä, jos kokee että haluaa oikeastikin olla ystävä - ilman mitään kolmatta osapuolta.

[Parsifal]

No jaa, löytyisiköhän aasialaisperäistä maahanmuuttajaperhettä, jolla olisi 18-vuotias tahi hieman vanhempi tytär...? ^^

Edit: joku keksikin jo melkein saman.