2011-12-05 Tamperelainen: Miksei mamu voi herkistyä talvisodan muistolle?

[Saippuakupla]

Loput linkin kautta!

Miksei maahanmuuttaja voi herkistyä talvisodan muistolle, kysyy tutkija

Hupeneva veteraanien joukko on pakotettu poliitikkojen asialle, suomii tamperelaistutkija.

Itsenäisyyspäiväänsä viettävä Suomi kuluttaa liian paljon energiaa pohdintaan siitä, kuka ja millä perusteella voi kutsua itseään suomalaiseksi.

Tätä mieltä on tamperelainen sotahistorioitsija ja blogisti Jussi Jalonen.

– Kansakuntaa yritetään nyt rajata erilaisilla poliittisilla syillä, ja tätä käytetään omiin poliittisiin tarkoituksiin. Nyt aloitetaan väkisin keskustelua siitä, kuka saa kuulua kansakuntaan.

Erityisesti itsenäisyyspäivän alla hiillos on roihahdellut jo useampaan kertaan.

[...]

http://www.tamperelainen.fi/artikkeli/83425-miksei-maahanmuuttaja-voi-herkistya-talvisodan-muistolle-kysyy-tutkija

[Viljami]

Kyllä ilman muuta mamukin voi herkistyä.

Ja esimerkiksi venäläisiltä maahanmuuttajilta voisi jopa vaatia ihan pakollista herkistelyhetkeä suomalaisten Raatteen tiellä saavuttaman suurvoiton muistoksi. Sen päälle kaikki sitten yhdessä laskemaan mäkeä!

Eurooppaan muuttavat muslimit puolestaan hiljentykööt herkistelemään Wienin taistelua vuodelta 1683.

Samat sanat. Monen ukrainalaismaahanmuuttajan kodissa taatusti herkistytään Talvisodan muistoksi.

[Alapo]

Ihan jokainen suomessa asuva, oli kansalainen tai ei, voi herkistyä ihan mille vain suomen historian asioille, oli kyseessä talvisodan muisto, suomen itsenäisyyspäivä tai ihan mikä tahansa. Ihan vapaasti.

[Emo]

Mamu ei voi herkistyä talvisodan muistolle, koska hän on mamu. Mamusta ei koskaan tule suomalaista. Toisesta polvesta sitten voikin jo suomalaisia teoriassa tulla, mikäli heidän annetaan omaksua suomalainen identiteetti. Mutta jos vanhempien kotimaiden kulttuuria ja identiteettiä tyrkytetään toisen polven mamulle jatkuvasti, niin toisen polven mamukaan ei voi suomalaisittain herkistyä talvisodan muistolle, koska ei koe itseään suomalaiseksi.

Jokainen, joka on asunut pitempään ulkomailla, tietää, että suomalaisuus ei hellitä vuosienkaan jälkeen. Uudessa asuinmaassa tunnet olevasi "ulkopuolinen" loppuun asti. Kuka enemmän, kuka vähemmän, mutta kukaan ei muutu täysin uuden kotimaansa "kantikseksi" koskaan. Toinen polvi on eri asemassa, heille se on mahdollista mutta ei automaattista heillekään. Tämä sama koskee tietenkin myös Suomeen muuttavia mamuja.

[ElenaDaylights]

No kyllä herkistyminen ihan jokaisen mahdollisuus ja oikeus ja sen voi jopa valita missä yhteyksissä sen toteuttaa.

Omalta kohdaltani, itseni tuntien, sanoisin että jos olisin onnenonkija maailmalta ja päätyisin Suomeen, tuskin vaivautuisin vaivaamaan mieltäni suomen itsenäisyyden taitekohdista.
Ehkä kuitenkin olen persoonana teatraalisuutta vieroksuva ja muutenkin omituinen valtavirtaistamaton yksilö 

[Roope]

– Saatetaan kysyä vaikkapa sitä, missä määrin pitkiä historiallisia siteitä Suomeen omaamaton henkilö saa tai voi herkistyä sellaisen asian kuin esimerkiksi talvisodan edessä. Perusteeksi yritetään esittää, ettei hänellä ole edes isovanhempia, jotka olisivat siinä taistelleet, toteaa Jalonen.

Ihan vain uteliaisuudesta, että käyvätkö oikeat ihmiset jossain oikeasti tällaista keskustelua? Muistan kyllä kommentoijan (olikos se joku tutkija?), jonka mielestä meidän pitäisi itsenäisyyspäivänä yhtä lailla juhlistaa myös Somalian sotaveteraaneja.

Itsenäisyyspäiväänsä viettävä Suomi kuluttaa liian paljon energiaa pohdintaan siitä, kuka ja millä perusteella voi kutsua itseään suomalaiseksi.

Tätä mieltä on tamperelainen sotahistorioitsija ja blogisti Jussi Jalonen.

Tästä täysin samaa mieltä. Tällaista turhaa pohdintaa harrastetaan viran puolesta varsinkin yliopistoissa.

[Miniluv]

Miksei maahanmuuttaja voi herkistyä talvisodan muistolle, kysyy tutkija

Syy on sama jonka vuoksi minä en herkisty muiden maiden historian ratkaiseville tapahtumille. Ei ne minua kosketa millään lailla.

[normi]

Yliopistoväellä on asemansa vuoksi myös vaikutusvaltaa ja saavat tavan tallaajaa suuremman huomion medialta. Immonen voisi esittää laajempaa puhdistusta yliopistoihin näistä politiikkaa tekevistä... ja myös voitaisiin tutkia heidän suhdettaan mediaan. Kovin helposti media esittelee näiden monikulttuurisuusintoilijoiden tuotoksia.

[AuggieWren]

Miksi kenenkään tulisi herkistyä talvisodan muistolle? Jos on itse ollut kähinöissä tai joku läheinen sille tielle jäänyt, niin ymmärrän. Muuten kyseessä on vain liiallinen sentimentaalisuus.

[normi]

Miksei maahanmuuttaja voi herkistyä talvisodan muistolle, kysyy tutkija

Syy on sama jonka vuoksi minä en herkisty muiden maiden historian ratkaiseville tapahtumille. Ei ne minua kosketa millään lailla.

Oikeastaan täysn järjetön tuo Jalosen "kysymys". Ei kait kukaan muu sitä päätä mille kukakin herkistyy. Sitä ei vo määrätä eikä sitä voi estää.

Pitäisikin ehkä kysyä Jaloselta, että pitäisikö mamun herkistyä ja saako olla herkistymättä?

[Emo]

Miksei maahanmuuttaja voi herkistyä talvisodan muistolle, kysyy tutkija

Syy on sama jonka vuoksi minä en herkisty muiden maiden historian ratkaiseville tapahtumille. Ei ne minua kosketa millään lailla.

Itseasiassa, koen tälläiset toteamukset, kuten "somalikin hurraa kiekkoleijonille" tai "mamukin herkistyy talvisodan muistolle", vähättelynä suomalaisia ja suomalaisuutta kohtaan! Ja sitähän se onkin, vähättelyä! Totaalista mitätöimistä!

Näiden toteamusten tarkoitus on alleviivata, että suomalaista kansallistunnetta ja ylpeyttä, suomalaisuutta ylipäätänsäkään, ei ole olemassa. Kuka tahansa voi kokea ja KOKEE olevansa suomalainen siinä kuin minäkin. Minä en ole mitenkään erityinen, minulla ei ole mitään omaa, edes kansallistunteeni ja historiani ei ole omaani vaan kuka tahansa muukalainen voi kokea maani ja historiani yhtä omakseen ja henkilökohtaisesti kuin minäkin.

MOKUTUSTA!!! Sitä se on, kun mamu "herkistyy" talvisodan muistolle!

[Jack]

Mamu ei voi herkistyä talvisodan muistolle, koska hän on mamu. Mamusta ei koskaan tule suomalaista. Toisesta polvesta sitten voikin jo suomalaisia teoriassa tulla, mikäli heidän annetaan omaksua suomalainen identiteetti. Mutta jos vanhempien kotimaiden kulttuuria ja identiteettiä tyrkytetään toisen polven mamulle jatkuvasti, niin toisen polven mamukaan ei voi suomalaisittain herkistyä talvisodan muistolle, koska ei koe itseään suomalaiseksi.

Jokainen, joka on asunut pitempään ulkomailla, tietää, että suomalaisuus ei hellitä vuosienkaan jälkeen. Uudessa asuinmaassa tunnet olevasi "ulkopuolinen" loppuun asti. Kuka enemmän, kuka vähemmän, mutta kukaan ei muutu täysin uuden kotimaansa "kantikseksi" koskaan. Toinen polvi on eri asemassa, heille se on mahdollista mutta ei automaattista heillekään. Tämä sama koskee tietenkin myös Suomeen muuttavia mamuja.

Kyllä ulkomaalainekin voi herkistyä muiden maiden asioille. Tämän myöntäminen on ehkä hieman noloa, mutta minä ainakin herkistyin aikoinaan Berliinin muurin murtumisesta, niin että kyyneleet tulivat silmiini, kun kuuntelin saksalaisten riemua autoradion uutisista. Kansallistunne voi siis vaikuttaa myös ei-kansalaisiin.

Tyttäreni on siitä ihmeellinen tapaus (tuskin kuitenkaan mikään äärimmäinen poikkeus), että hän on jo aikoja sitten kertonut kokevansa olevansa "henkisesti" saksalainen eikä suomalainen, vaikka hän on syntynyt ja asunut Suomessa. Saksassa ollessaan (missä hän on asunut vaihtelevia aikoja ja on nytkin Berliinissä) hän kertoo kokevansa olevansa todellisessa kotimaassaan.

Maa on tavallaan laajennettu versio kotipaikkakunnasta. Maaidentiteetti on sukua kotipaikkaidentiteetille.

Asuin pitkään alkuperäisellä kotipaikkakunnallani, mutta jouduin muuttamaan uudelle paikkakunnalle sukuamme koetelleiden ikävien tapausten takia. Vaikka olen asunut uudella paikkakunnalla jo kauan, en vielä enkä koskaan koe olevani tämän paikkakunnan "paikkakuntalainen". Koen suorastaan loukkaavana, jos minua sanotaan tällä nimityksellä (en mainitse paikkakunnan nimeä). Olen siis ehdottomasti "mamu" ("kumu"= kuntaanmuuttaja) nykyisessä asuinkunnassani ja sellaisena haluan pysyäkin. Mutta en koe olevani enää myöskään entisen paikkakuntani asukas. Siellä asumiseen ja erityisesti sen loppuvaiheeseen liittyy niin paljon ikäviä muistoja, että inhoan koko paikkakuntaa. Joudun kuitenkin vielä asioimaan ja olemaan siellä aika usein. Ja näillä käynneilläni koen itseni muukalaiseksi. Maisema on tuttu, mutta ihmiset ovat vieraita. Ainoastaan joku vanha tuttu tunnistaa ja muistaa minut.

Paikkakuntaidentiteettini on kadoksissa, mutta sen on korvannut eräänlainen henkinen paluu menneisyyteen. Olen ladannut Facebookiin suuren määrän valokuvia, jotka kertovat elämästä silloin kun vielä asuin entisellä paikkakunnalla. Ja yllättäen nämä kuvat ovat herättäneet paljon huomiota. Eri puolilla Suomea asuvat paikkakunnan entiset asukkaat käyvät katsomassa kuvia ja kiittelevät, että pidän historiaa esillä. He luulevat minua suureksi paikkakunnan ystäväksi eivätkä tiedä, että jos minun olisi pakko valita Suomesta yksi paikkakunta, joka tuhotaan ydinpommilla, en miettisi sekuntiakaan, minkä valitsisin. Näin kieroutunutta voi olla kotipaikkarakkaus kuntatasolla.

Arvelen, että ulkomaille muuttaneilla suomalaisilla on hieman sama tilanne. Heille entinen kotimaa ja kotipaikka ovat sellaisia, millaisia ne olivat kun he lähtivät ulkomaille. He eivät huomaa, että asiat muuttuvat. Heidän romanttisissa muistoissaan kaikki on sellaista kuin se oli joskus 1960-luvulla. Jos he vuosikymmenien jälkeen muuttavat takaisin Suomeen ja entiselle kotipaikkakunnalleen, he tulevat kylmään tyhjyyteen. Unelmat ja haaveet ja romanttiset muistikuvat haihtuvat. Paikkakunta ei enää ole sama. Poissa ovat entiset ystävät ja tuttavat. Poissa on entinen tunnelma. Edes kesät eivät tunnu yhtä lämpimiltä kuin ennen. Järven vesikin on kylmempää. Kukaan ei enää tunne paluumuuttajia. Vanhojen rakennusten tilalla on ABC-huoltamoita ja laatikkomarketteja.

[ElenaDaylights]

Miksei maahanmuuttaja voi herkistyä talvisodan muistolle, kysyy tutkija

Syy on sama jonka vuoksi minä en herkisty muiden maiden historian ratkaiseville tapahtumille. Ei ne minua kosketa millään lailla.

Oikeastaan täysn järjetön tuo Jalosen "kysymys". Ei kait kukaan muu sitä päätä mille kukakin herkistyy. Sitä ei vo määrätä eikä sitä voi estää.

Pitäisikin ehkä kysyä Jaloselta, että pitäisikö mamun herkistyä ja saako olla herkistymättä?

Mikäli kehityskaari jatkaa kulkuaan, tulevaisuudessa saamme yleiset "herkistymis- ja  järkyttymisohjeistukset" ja politbyroo valvomaan että niitä voidaan myös käyttää oikeissa yhteyksissä. Miniluvin jälkimmäinen lause on rehellinen. Voin tunnustaa että Norjan verilöyly ei aiheuttanut minussa järkyttävää herkistymistä vaan enemmänkin kummastusta, hämmästystä ja outoutta. Uhrit olivat minulle tuntemattomia ihmisiä. Mitä minulle pitäisi tehdä?

[Reich]

Maahanmuuttajien pitäisi itseasiassa kaikkein eniten "herkistyä" talvi- ja jatkosodan muistolle. Mikä Suomi olisi joutunut Neuvostoliiton alaisuuteen II maailmansodassa, niin eipä olisi mamuille hyysääjää. Täällä noudatettaisiin nykyään luultavasti Viron tyylistä tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa. Suomessa olisi vain marginaalinen murto-osa maahanmuuttajia.

[normi]

Kyllä ulkomaalainekin voi herkistyä muiden maiden asioille. Tämän myöntäminen on ehkä hieman noloa, mutta minä ainakin herkistyin aikoinaan Berliinin muurin murtumisesta, niin että kyyneleet tulivat silmiini, kun kuuntelin saksalaisten riemua autoradion uutisista. Kansallistunne voi siis vaikuttaa myös ei-kansalaisiin.

Muistan seuranneeni aikoinaan desert stormin alkua radiosta/televisiosta aamuyöllä, kun ilmaiskun ensimmäinen aalto käynnistyi. Se sitten herkisti kun tuli ilmoitus, että kaikki koneemme olivat palanneet turvallisesti lentotukialuksille ja tukikohtiin. Riemuisa fiilis.

[Roope]

Itseasiassa, koen tälläiset toteamukset, kuten "somalikin hurraa kiekkoleijonille" tai "mamukin herkistyy talvisodan muistolle", vähättelynä suomalaisia ja suomalaisuutta kohtaan! Ja sitähän se onkin, vähättelyä! Totaalista mitätöimistä!

Koskaan ei pidä mennä sanomaan toisen ihmisen puolesta, mitä hän oikeasti tuntee tai ei tunne. Jos suomalainen pystyy ulkomailla samastumaan toisen maan urheiluvoittoon tai kansalliseen tragediaan, niin epäilemättä ulkomaalaiset pystyvät siihen Suomessa.

Sen suhteen olet oikeassa, että suomalaisilla tiedotusvälineillä on enemmän tai vähemmän avoimena tavoitteena epädramatisoida suomalaisuutta ja joskus piinallisenkin läpinäkyvästi hehkuttaa meidän ihan kaikkien Suomessa asuvien yhteistä jaettua "suomalaisuutta". Tässä vähän vähemmän olisi paljon enemmän.

[Saippuakupla]

Lisää Jalosen mokutusjargonia:

2011-12-05 YLE: Sotahistorioitsija: Entisaikojen suurmiehiin turvaudutaan kriisiaikoina

Perussuomalaisten puheissa viitataan kansakuntaan ja isänmaahan, mutta yhtenäistä käsitystä puolueen isänmaallisuudesta on vaikea löytää. Jalonen arvioi, että perussuomalaiset on pitkälti maaseudun protestipuolue, ja puolueen kannattajissa on kotiseutu- ja maakuntahenkisyyttä. Puolueeseen liitetty rasistisuus saattaa kummuta kaupunkilaisesta juurettomuudesta.

- Rasistisuus, joka nousee esille muutamien heidän poliitikkojensa kannanotoissa, on enemmän kaupunkilainen ilmiö. Olettaisin, että se kertoo aika paljon kaupunkilaisten äänestäjien juurettomuudesta. He ovat menettäneet tuntumansa kotiseutuun ja sitä koetetaan kompensoida voimakkaalla, rasistisen ylemmuudentunnon sävyttämällä suhtautumisella vaikka maahanmuuttajiin.

http://yle.fi/alueet/tampere/2011/12/sotahistorioitsija_entisaikojen_suurmiehiin_turvaudutaan_kriisiaikoina_3076492.html

[Jouko]

Kyllä meillä suomalaisilla on jotakin omaakin, joka ei kuulu muille. Itsenäisyyspäivä on niitä asioita, vaikkakin sekin on asetettu jo lainsäädännössä kyseenalaiseksi vallassa olevien maanpettureiden toimesta. Toivottavasti presidentinlinnaan tulee sellainen isäntä joka palauttaa vanhat arvot kunniaan kun 12 vuotta niitä on romutettu.

[Topi Junkkari]

Miksei maahanmuuttaja voi herkistyä talvisodan muistolle, kysyy tutkija

Syy on sama jonka vuoksi minä en herkisty muiden maiden historian ratkaiseville tapahtumille. Ei ne minua kosketa millään lailla.

Emme ole tässäkään suhteessa kaikki samanlaisia, me hompanssit ja kaupunkirasistit.

Kuten olen ajoittain foorumipostauksissani maininnut, minä herkistyn esimerkiksi Viron ja Irlannin historian ratkaiseville tapahtumille, vaikkei minulla ole minkäänlaista kaukaistakaan verisidettä kumpaankaan maahan. Samaten minua aina joskus ihan pikkuisen pännii, että konfederaatio hävisi Amerikan sisällissodan.

[Faidros.]

Otsikkokysymys on huono. Pitäisi kysyä: Miksei pakolainen voi herkistyä talvisodan muistolle?
A: Ei ole oikea pakolainen, vaan elintasosellainen.
B: Käpykaartilainen. Ei tajua, että omaa elinpiiriään voi myös puolustaa aseellisesti.
C: Poliittiset syyt. Suomalaiset taisteli kommareita vastaan.
D: "Mikä ihmeen talvisota?" Ei koskaan kuullutkaan.
...
...
...

Oikea pakolainen arvostaa talvisodan muistoa, sillä se on hyvä esimerkki siitä miksi PAKOLAISEKSI EI TARVITSE LÄHTEÄ.

Kaikkien MAAHANMUUTTAJIEN ei tarvitsekaan arvostaa sitä, sillä esimerkiksi kaikki suomalaisetkaan mamut Venäjällä ei arvosta "suurta isänmaallisen sodan voittoa".

[JNappula]

Toki mamukin voi moisesta herkistyä, tottakai.

Mutta en voi olla huomaamatta armotonta mokutusta näin itsenäisyyspäivän edellä. Aamulehden kannessakin oli joku surusilmäinen mustaihoinen lapsi (en lukenut teksti, joten en tiedä mistä siinä oli kyse).

[Emo]

Itseasiassa, koen tälläiset toteamukset, kuten "somalikin hurraa kiekkoleijonille" tai "mamukin herkistyy talvisodan muistolle", vähättelynä suomalaisia ja suomalaisuutta kohtaan! Ja sitähän se onkin, vähättelyä! Totaalista mitätöimistä!

Koskaan ei pidä mennä sanomaan toisen ihmisen puolesta, mitä hän oikeasti tuntee tai ei tunne. Jos suomalainen pystyy ulkomailla samastumaan toisen maan urheiluvoittoon tai kansalliseen tragediaan, niin epäilemättä ulkomaalaiset pystyvät siihen Suomessa.

Sen suhteen olet oikeassa, että suomalaisilla tiedotusvälineillä on enemmän tai vähemmän avoimena tavoitteena epädramatisoida suomalaisuutta ja joskus piinallisenkin läpinäkyvästi hehkuttaa meidän ihan kaikkien Suomessa asuvien yhteistä jaettua "suomalaisuutta". Tässä vähän vähemmän olisi paljon enemmän.

Toki ihan normaaliin IHMISYYTEEN kuuluu kyky samaistua toisen ihmisen iloon tai suruun. Mutta ei tässä keskustelussa mitään normaalia tunne-elämää tarkoiteta, kun puhutaan "herkistymisestä talvisodan muistolle".

Siksi esimerkit kuten esim. "Berliinin muurin murtuminen" ovat huonoja, sillä toki lähes jokaisesta meistä joltain tuntuu kun muurit sortuvat. Ei se muuri meitä suomalaisia kuitenkaan isommin rajoittanut, saksalaiset kokevan muurin muistot ihan toisella syvyydellä kuin me. Saksan turkkilaiset taas eivät koe asiaa kuten saksalaiset kantikset, he ovat lähempänä kokemisessaan meitä muita ulkopuolisia.

Esimerkiksi itse koen natsien keskitysleirit hyvin monenlaisia tunteita herättävinä paikkoina, mutta se on silti osaltani vain "normaalia tunne-elämää". Ihan muusta on kyse puolalaisella ystävällämme, jonka vanhemmat olivat noilla keskitysleireillä koska kuuluivat vastarintaliikkeeseen. Äitinsä kuoli siellä, ja isänsä kuoli puoli vuotta vapautumisensa jälkeen. Terveys oli mennyt. Puolalaisen ystävämme "herkistyminen" Hitlerin hirmuvallan muiston äärellä painii siis ihan eri luokassa, kuin minun "herkistymiseni" saman asian tiimoilla.

Ymmärsittekö, mitä ajan takaa? Voihan kuka tahansa vetistellä ilosta tai surusta minkä asian äärellä tahansa, mutta jotta talvisota jotain merkitsee, on oltava suomalainen muutenkin kuin passiltaan.

[Emo]

Miksei maahanmuuttaja voi herkistyä talvisodan muistolle, kysyy tutkija

Syy on sama jonka vuoksi minä en herkisty muiden maiden historian ratkaiseville tapahtumille. Ei ne minua kosketa millään lailla.

Emme ole tässäkään suhteessa kaikki samanlaisia, me hompanssit ja kaupunkirasistit.

Kuten olen ajoittain foorumipostauksissani maininnut, minä herkistyn esimerkiksi Viron ja Irlannin historian ratkaiseville tapahtumille, vaikkei minulla ole minkäänlaista kaukaistakaan verisidettä kumpaankaan maahan. Samaten minua aina joskus ihan pikkuisen pännii, että konfederaatio hävisi Amerikan sisällissodan.

Niin niin, tämä on sitä "normaalia tunne-elämää", josta juuri puhuin. Ei tämä mitään kansallistunnetta ole, et ole virolainen etkä irlantilainen.

[Jouko]

Kaikkien MAAHANMUUTTAJIEN ei tarvitsekaan arvostaa sitä, sillä esimerkiksi kaikki suomalaisetkaan mamut Venäjällä ei arvosta "suurta isänmaallisen sodan voittoa".

Kyllä puolustusvoimaimme ylipäällikkö on käynyt paikalla juhlimassa sitäkin. Että olisiko ihan käynyt pyytelemässä anteeksi että armeijamme niitti niin paljon piippalakkeja kahdessa sodassa. No, Talvisotahan olikin vain pieni rajaselkkaus verrattuna siihen oikeaan sotaan.

[Sanglier]

Miksei maahanmuuttaja voi herkistyä talvisodan muistolle, kysyy tutkija

Syy on sama jonka vuoksi minä en herkisty muiden maiden historian ratkaiseville tapahtumille. Ei ne minua kosketa millään lailla.

Minäpä herkistyn kaikelle sankarillisuudelle. Taistelu Englannista ja Churchillin esiintyminen herkistävät erityisesti, samoin Operaatio Uranus ja puna-armeijan uskomattomat suoritukset, vaikka olivatkin vihollismaita. Mutta eniten tietysti Talvisodan uroteot, joille ei löydy vertaa historiasta ennen eikä jälkeen.

[kekkeruusi]

No, mutta kas. Toistaiseksi en ole "Ei mainoksia"-linjalle lähtenyt, nyt tulee meikän oveen "ei Tamperelaista"-lappu. Jos ei jakajille muuten mene perille, niin sitten seuraa mainoskieltokin. Jokainen valitsee linjansa, niin Tamperelainen kuin minäkin.

[Veli Karimies]

– Kansakuntaa yritetään nyt rajata erilaisilla poliittisilla syillä, ja tätä käytetään omiin poliittisiin tarkoituksiin. Nyt aloitetaan väkisin keskustelua siitä, kuka saa kuulua kansakuntaan.

Jos kansakuntaa ei rajata poliittisesti syillä esimerkiksi lakien kautta, niin millä sitten? Fiiliksen mukaan? Ei näin, ei todellakaan näin..

[Nationalisti]

Ketuttaa, että hommassakin on joutunut vääntämään rautalangasta kuka ja mikä on suomalainen / suomalaisuus. Älkää lähetkö kulttuuribolshevikkien rinnalle vesittämään suomalaista identiteettiä.

[Sanglier]

– Kansakuntaa yritetään nyt rajata erilaisilla poliittisilla syillä, ja tätä käytetään omiin poliittisiin tarkoituksiin. Nyt aloitetaan väkisin keskustelua siitä, kuka saa kuulua kansakuntaan.

Jos kansakuntaa ei rajata poliittisesti syillä esimerkiksi lakien kautta, niin millä sitten? Fiiliksen mukaan? Ei näin, ei todellakaan näin..

Tottahan toki suomalaisuutta määritellään ja rajataan koko ajan. Vitsi onkin siinä että kenen rajaus hyväksytään. Meidän ei, heidän joo, koska rasismi.

[Darth Vader]

Miksei maahanmuuttaja voi herkistyä talvisodan muistolle, kysyy tutkija

Hupeneva veteraanien joukko on pakotettu poliitikkojen asialle, suomii tamperelaistutkija.

Itsenäisyyspäiväänsä viettävä Suomi kuluttaa liian paljon energiaa pohdintaan siitä, kuka ja millä perusteella voi kutsua itseään suomalaiseksi.

Ettei vaan tämä olisi vaihe yksi eli todetaan hupenevat suomalaiset veteraanit ja pohditaan suomalaisuuden merkitystä. Vaiheessa kaksi Jalonen sitten huomaa, että onhan meillä muitakin sotaveteraaneja (wikipedia: "Yleisimmässä merkityksessään sana veteraani tarkoittaa sotaveteraania, eli sodassa sotilaana ollutta"). Onhan maahan tullut useampikin jossain sodassa mukana ollut henkilö ja kas vekkulia, näin pääsevät mamutkin herkistymään veteraanien asialle ja samalla osalliseksi veteraaneja koskevista eduista,