Minun maahanmuuttokriittisyyteni

[gloaming]

Loin tämän äänestyksen kertakaikkisen kyllästyneenä poliittisesti korrektin vanhamedian tapaan käsitellä tätä aihepiiriä, eli metakeskustelu ja rasismijänkkääminen. Tämä on ollut myös tämän foorumin pääsisältö viimekuukaudet. Tällainen ei vie itse  maahanmuuttopolitiikkaa koskevaa keskustelua mihinkään suuntaan, vaan johtaa ja on johtanut keskustelun syrjätymiseen kyseisille merkityksettömille tai yhteiskunnallisesti melko vähämerkityksellisille sivuraiteille.

Tämän ketjun ja äänestyksen tarkoitus on analysoida keskustelun nykytilannetta yrittää palauttaa keskustelua takaisin itse maahanmuuttopolitiikkaan.

Mahdollisissa postauksissa toivoisin, että postaajat valaisevat ytimekkäästi oman maahanmuuttokritiikkinsä sisältöä. Äänestyksen vaihtoehdot antavat osviittaa eri lähestymistapoihin.

---

Omalla kohdallani asian voisi kiteyttää seuraavasti:

Käytämme yhteiskunnassamme paljon resursseja köyhyyden ja kouluttamattomuuden poistamiseksi. En näe juuri mitään yhteiskunnallista järkeä sellaisessa politiikassa, jossa tätä samaista köyhyyttä ja kouluttamattomuutta otetaan vastaan ulkomailta suuren elintasokuilun ylitse käytännössä tarkoituksena nostaa yksittäisiä yksilöitä ilmoittautumisperusteella vastikkeettomasti ja ilman heidän omaa panostaan (työtä) länsimaistyyppisen elintason piiriin. En myöskään näe, että meillä on kollektiivina moraalista tai muutakaan velvollisuutta tällaiseen toimintaan. Jos joku kokee yksilötasolla tällaisen velvollisuudekseen, en estä häntä käyttämästä vaikka koko henkilökohtaista, perustoimeentulon ylitse jäävää omaisuuttaan tällaiseen toimintaan.

[Jouko]

Tämänkaltainen äänestys ei ole ensimmäinen lajissaan Hommassa. Se pitäisi vain saada laajempien kansankerrosten tavoitettavaksi jotta sillä olisi painoarvoa poliitikkojen silmissä. Mutta laitoinpahan ääneni kumminkin periaatteen vuoksi.

[Miniluv]

Rationaalista sosiaali- ja yhteiskuntapolitiikkaa
Sorto-uhri-syyllisyys -maailmankuvasta ja -ideologioista irtiottoa
Reaktio monikulttuuri-ideologialle

Molempia kaikkia kun ei voinut laittaa, niin pistin sitten viimeisen. Samasta asiastahan noissa on kysymys...

[Jouko]

Minä puolustan Suomea itsenäisenä valtiona ja kansana kansojen joukossa. Minä uskon että sitä mentaliteettia maailmalla arvostetaan enemmän kuin eliitti haluaa myöntää ja suomalaiset ovat varsin arvostettuja muutenkin. Jo Amerikan suurina siirtolaisvuosina 1900 luvun alkupuoliskolla suomalaiset olivat toivottuja maahanmuuttajia. Ahkeria ja taitavia duunareita. Samoin Australiassa myöhemmin. Muutama onneton kännikala ei sitä mainetta ole pystynyt pilaamaan.

[Kimmo Pirkkala]

Kolmen lapsen isänä vahvimpana oli ajatus jälkipolvien Suomesta. Monikulttuuri-ideologian vastustaminen, rationaalisuus ja moni muukin kyllä natsaa vahvasti, mutta yksi piti näemmä valita.

[Jouko]

Kolmen lapsen isänä vahvimpana oli ajatus jälkipolvien Suomesta. Monikulttuuri-ideologian vastustaminen, rationaalisuus ja moni muukin kyllä natsaa vahvasti, mutta yksi piti näemmä valita.

Tuo on ihan hyvä valinta. Sekin väijyy mielessäni vaikka tiettävästi en ole isä. Ei ainakaan kukaan ole sitä tullut kertomaan.   Kuitenkin se liittyy Suomen tulevaisuuteen valtiona ja kansakuntana. En toderllakaan halua että maa on jälkeeni Pohjolan Palestiinan osana sähläävä islamilainen basaaritasavalta.

[junakohtaus]

Jotain muuta, mitä: yhteiskuntarauhan turvaamista, Euroopan porvarillisten vallankumouksien tärkeimmän perinnön eli syntyperästä riippumattoman yhteisen kansalaisuuden sekä omantunnon vapauden suojelemista, finanssikysymyksiä.

[Topi Junkkari]

-- Euroopan porvarillisten vallankumouksien tärkeimmän perinnön eli syntyperästä riippumattoman yhteisen kansalaisuuden --

Selitäpä tarkemmin, pörröinen. Oletko sitä mieltä, että kuka tahansa syntyperästä riippumatta voi olla vaikkapa Suomen kansalainen? Tai "Euroopan kansalainen"?

[sunimh]

Selitäpä tarkemmin, pörröinen. Oletko sitä mieltä, että kuka tahansa syntyperästä riippumatta voi olla vaikkapa Suomen kansalainen? Tai "Euroopan kansalainen"?

Onko tästä sitten olemassa jotain epäselvyyttä? Totta kai kuka tahansa voi syntyperästä riippumatta olla Suomen kansalainen. Kriteereinä on lähinnä asumisaika, kielitaito ja nuhteettomusvaatimukset, joista kaikista näistä lisäksi joustetaan tapauskohtaisesti. Ja kuten aina, kansalaisuudella ja kansallisuudella ei ole keskenään mitään tekemistä.

[Mietintämyssy]

Rationaalista sosiaali- ja yhteiskuntapolitiikkaa. Ei raflaavia uhkakuvia tai unelmia jostain puhtaasta kansasta tms. Hyväuskoisuuden ja moraalisäteilyn kritisointia.

[sologdin]

Kansallisvaltion etujen ajaminen minun mielestäni kattaa valtaosan maahanmuuttokriittisyydestäni.  Jotta Suomen kansallisvaltio säilyisi niin aitona ja omaleimaisena kuin mahdollista, sen on integroiduttava läntiseen maailmaan peruuttamattomasti.  Muussa tapauksessa Venäjä integroi Suomen itseensä vastoin sen tahtoa ja hävittää kansallisvaltion muistonkin.

[DuPont]

Valitsin tuon paremman Suomen jättämisen jälkipolville. Ei ole aatetta, johon olisin kovinkaan sitoutunut. Ei ole myöskään yksittäistä maahanmuuttoon liittyvää asiaa, joka valintani ratkaisisi, siksi olisin halunnut valita tuosta muutamankin vaihtoehdon. Äänestystä olisi voinut suunnitella pitempään, nyt se on liian yksioikoinen.

[tietotyöläinen]

Voi olla aika kliseistä, mutta mulla on ihan selkeästi päällimäiset motivaattorit nuivistelussa terve järki ja itsesuojeluvaisto.

Lisäksi olen sikäli viallinen, että kusetuksi tuleminen korpeaa aivan tolkuttomasti, selvästi enemmän kuin olisi "järkevää".

Tältä pohjalta ruksi olisi voinut lirvahtaa useampaankin kohtaan, nyt laitoin kansallisvaltiolle.

[Oami]

Jep, moni vastaus on oikea. Toisaalta osa on täysin vääriä. Oikeaa kuvaa tämä kysely ei siis anna.

Rasti ruutuun -metodi olisi ehkä parempi.

[Miniluv]

Jep, moni vastaus on oikea. Toisaalta osa on täysin vääriä. Oikeaa kuvaa tämä kysely ei siis anna.

Rasti ruutuun -metodi olisi ehkä parempi.

Tehdään uusi rasti ruutuun-pohjalta. Mitä lisärivejä ehdotatte?

[Rekka-Pena]

Jep, moni vastaus on oikea. Toisaalta osa on täysin vääriä. Oikeaa kuvaa tämä kysely ei siis anna.

Rasti ruutuun -metodi olisi ehkä parempi.

Tehdään uusi rasti ruutuun-pohjalta. Mitä lisärivejä ehdotatte?

Oman asumisviihtyvyyden lisääminen. (Koskee enimmäksen pääkaupunkiseudulla asuavia).

[Aukusti Jylhä]

Tehdään uusi rasti ruutuun-pohjalta. Mitä lisärivejä ehdotatte?

Yksi vaihtoehto voisi olla "Henkilökohtaiset negatiiviset kokemukset".

[ElenaDaylights]

*Globaalin sosialismin/sosialidemokratian vastustamista

Lähden tästä. vetoan yksinkertaisesti porttiteoriamalliin.  Ylläoleva vaihtoehto on luonut maaperää siellä missä elämme. Ei tarvitse muuta kuin katsoa pohjanlahden toiselle puolelle.

[risto]

Jep, moni vastaus on oikea. Toisaalta osa on täysin vääriä. Oikeaa kuvaa tämä kysely ei siis anna.

Rasti ruutuun -metodi olisi ehkä parempi.

Tehdään uusi rasti ruutuun-pohjalta. Mitä lisärivejä ehdotatte?

Oikeudenmukaisuus ja ihmisten tasavertaisuus lain edessä.

En nyt osaa oikein muotoilla tuota hyvin, mutta tämä liittyy siis siihen, että maasta potkitaan työtätekevät vietnamilaiset, mutta työtätekemättömille pakolaisille käydään veronmaksajien rahoilla hakemassa jopa perhe paikalle. Ja toisaalta tämä liittyy ns. "positiiviseen" syrjintään.

[Phantasticum]

Kansallisvaltion etujen ajaminen minun mielestäni kattaa valtaosan maahanmuuttokriittisyydestäni.  Jotta Suomen kansallisvaltio säilyisi niin aitona ja omaleimaisena kuin mahdollista, sen on integroiduttava läntiseen maailmaan peruuttamattomasti.  Muussa tapauksessa Venäjä integroi Suomen itseensä vastoin sen tahtoa ja hävittää kansallisvaltion muistonkin.

Mitä muuta Suomi onkaan viime vuosien aikana tehnyt kuin integroitunut läntiseen maailmaan. Me olemme integroituneet läntiseen maailmaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin noin satavuotisen itsenäisen historiamme aikana. Ja mitä enemmän me olemme integroituneet läntiseen maailmaan, sitä enemmän me olemme kansallisvaltiona menettäneet aitouttamme ja omaleimaisuuttamme ja samalla luovuttaneet itsenäisyyttämme yhä enemmän muiden käsiin. Ja kun tämäkään ei ole vielä riittänyt, olemme avokätisesti jakaneet rahaa ollaksemme osa tätä läntistä maailmaa, koska muuten maineemme olisi kärsinyt.

Ehkä tämä hulluus todellakin johtuu siitä, että meillä on yhä edelleen pakkomielle siihen läntiseen maailmaan kuulumisesta. Eurooppa! Katso! Suomi ei kuulu Neuvostoliittoon! Kaikki nyökkäsivät.

[junakohtaus]

Syntyperästä riippumaton kansalaisuus: jokaisen kansalaisen asema lain edessä on sama riippumatta siitä keille on sattunut syntymään.

Kansalaisuuden myöntäminen on sitten toinen juttu, mutta kerran myönnetty kansalaisuus on minusta yhtä vahva kuin syntymässä saatu.

[Kimmo Pirkkala]

Kansalaisuuden myöntäminen on sitten toinen juttu, mutta kerran myönnetty kansalaisuus on minusta yhtä vahva kuin syntymässä saatu.

Tällä hetkellä Suomessa taitaa olla noin, mutta mikään ei estä muuttamasta lakia.

[junakohtaus]

Tulen vastustamaan käytettävissäni olevilla keinoilla (lue länkytän internetissä) mikäli sellaista muutosta yritetään läpi ajaa.

Kansalaisuuden myöntämisen ehtojen kiristäminen taas on kokonaan toinen asia.

[Kaksisilmäinen]

Suomalaisen kansan ja suomalaisen kulttuurin jatkuvuuden turvaamista. Kyllä, kannatan nationalismia ja sekös kauhistuttaa. Se ei kuitenkaan tarkoita että vihaan ketään tai että olisin muuten järkyttävän kylmä ihminen. Minusta vain Suomi kuuluu ensisijaisesti suomalaisille, eli niille ihmisille, joiden esivanhemmatkin ovat asuneet täällä. Nykyään suomalaiset käyttäytyvät kuin heillä ei olisi tällaista etuoikeutta ollenkaan, vaikka ihan varmasti kaikki muun maailman ihmiset sen myöntäisivät, jos näin vain kehdattaisiin sanoa.

Materialistis-hedonististen arvojen hylkäämistä: Maahanmuuttointoilun tärkeimmät syyt ovat itsekeskeinen taloudellinen ahneus ja toisilla monikulttuuristen/monietnisten elämysten hakeminen. Humanitääriset perusteet ovat niin kyseenalaisia, että jos vain niistä olisi kyse niin pitäisi olla enemmän erimielisyyttä.

Myös syyllisyydentunteen hylkäämistä koskien niitä asioita joihin en ole syyllinen. Inhimillisen pahuuden eri muotojen näkemistä myös muunvärisissä ihmisissä ja pakolaisissa, toisin sanoen vapaan tahdon myöntämistä heillekin.

[Taikakaulin]

Lähinnä ensimmäisenä vahvasti tuli mieleen tuo kapitalismi ja markkinatalous. Kapitalismin ideaan ei sovi ahkerien yrittäjien varoilla loisivat ihmiset, etenkään toiselta puolelta maapalloa haalitut.

Toinen kutkuttava vaihtoehto olisi ollut kohta -"Globaalin sosialismin/sosialidemokratian vastustamista", joka on täysin kapitalismin ja markkinatalouden vastaista.

Niinpä päädyin lopulta valitsemaan rationaalista sosiaali- ja yhteiskuntapolitiikaa, joka mielestäni kattaa aika monta muutakin vaihtoehtoa tuossa kyselyssä.

[Professori]

Minä olen jo sen ikäinen, ettei Suomi ehdi pilaantua omana elinaikanani. Mutta lapsilleni tahtoisin jättää turvallisen ja tasa-arvoisen maan. Siksi en halua tänne tuotavan/houkuteltavan ulkomailta jatkossa todennäköisesti heikkenevän sosiaaliturvan varassa elämään tuomittua köyhälistöä, jotka tullessaan vielä tuovat omat tapansa, jotka muualla maailmassa ovat osoittautuneet yhteensopimattomiksi länsimaisen elämänmuodon kanssa. Samasta syystä haluan, että jo nyt tänne otettujen erikulttuuriten ihmisten kotouttaminen hoidettaisiin selvästi nykyistä tehokkaammin.

[Anti-Utopisti]

Valitsin äänestyksessä vaihtoehdon "Antikonsensuspolitiikkaa ja eliittiä vastaan", vaikka yhdellä rivillä ei tietenkään voida mitenkään kirjoittaa auki sitä länsimaisen politiikanteon vinksahtanutta kokonaiskehitystä, josta EU-eliittipiirien mieletön maahanmuuttopolitiikka on vain yksi ilmentymä. Eikä niin laajaa kehitystä ole mahdollista selittää edes yksittäisen viestin puitteissa, vaan siihen tarvittaisiin kokonainen kirja tai jopa kirjasarja. Niinpä ajattelin ruveta purkamaan tätä ongelmavyyhtiä siltä kannalta, että kirjoitan tähän ketjuun vain oman maahanmuuttokriittisyyteni kehitystarinan.

Minun maahanmuuttokriittisyyteni lähti liikkeelle jo useita vuosia sitten siitä havainnosta, että suomalaiset poliitikot jostain tuntemattomasta syystä halusivat masinoida Suomeen valtavan tulvan maahanmuuttajia. Pian alkoi hahmottua, että tilanne oli vieläkin pahempi, sillä tämän maahanmuuttovyöryn ohessa samaiset poliitikot yrittivät tuputtaa äärimmäisen sairasta mutta monikulttuurisuus-iskulauseilla kaunisteltua radikaali-ideologiaa siten, että maahanmuuttovyöry ja radikaali-ideologia muodostivat yhtenäisen itsetuhoprosessin. Tätä prosessia kutsuttiin Internetin eri politiikkasivustoilla mm. monikultturismiksi (multiculturalism), mutta oli erittäin vaikea löytää tietoa, mistä siinä oli tarkkaan ottaen kysymys.

Erityisesti monet äärioikeistolaiset ja konservatiivit olivat kirjoittaneet vuosien varrella tämän itsetuhoprosessin erilaisista piirteistä. Pian kuitenkin huomasin, että vaikka näissä kirjoituksissa tunnistettiin monikultturismin sairas perusluonne, niin valitettavasti niissä yritettiin tuputtaa lukijoille äärioikeistolaisten ja konservatiivien omia ideologisia uskonkappaleita sen sijaan, että olisi vain listattu aidot faktat monikultturismin historiallisesta synnystä ja kehityksestä. Isänmaallisille ihmisille tuputetut rikostilastot, rotuteoriat ja niihin liittyvät konservatiiviset eettiset ohjeet olivat esimerkkejä näistä uskonkappaleista, joista ei ollut mitään hyötyä aidon ymmärtämisen kehittymisessä, koska niissä pyrittiin lähinnä kulttihenkisesti tulkitsemaan itsetuhoprosessin eräitä seurauksia sen kokonaisrakenteen sijasta. Jokaisen täytyy kuitenkin aloittaa jostain, joten ainakin omalla kohdallani äärioikeistolaisten ja konservatiivien hömppäkirjoitukset olivat kapulakielisten maahanmuuttopoliittisten virkamiesraporttien ohella välttävä johdanto aihepiiriin.

Tässä tilanteessa ainoa keino saada aitoa tietoa monikultturismista oli ruveta etsimään sitä itse lähes puhtaalta pöydältä. Huomasin pian, kuinka suuri osa omastakin ajattelustani oli länsimaisen ideologisen aivopesun aikaansaamia virheellisiä ennakkokäsityksiä. Onneksi olin ollut muissa yhteyksissä kiinnostunut Jungin kognitiivisesta typologiasta, jonka avulla oli mahdollista vähitellen hoksata, että sekä monikultturistien että äärioikeistolaisten propaganda koostui tosiasiallisesti eettisistä (Introverted Feeling), uskonnollisista (Introverted Intuition), teoreettisista (Introverted Thinking) ja tapakulttuurisista (Introverted Sensing) kognitiivisista komponenteista kasatuista kulttikuvastoista, joiden tarkoituksena oli manipuloida tavikset passiivisina rationalisoimaan itselleen puolueideologien valta-aseman ja yhteiskuntaprojektien hyväksyttävyys. Eli toisin sanoen tavikset antavat puijata itseään kerta toisensa jälkeen, koska heillä on valtava tarve muodostaa itselleen yksinkertaistettu maailmankuva ja kokea kuuluvansa johonkin ideologiseen yhteisöön. Länsimaiden poliittinen järjestelmä ja yleensäkin yhteiskuntasysteemi ovat kuitenkin niin valtavan kompleksinen kokonaisuus, että ideologioiden sijasta niitä voidaan uskottavasti hahmottaa ainoastaan valtavana palapelinä, joka edellyttäisi ihmisjärkeilyn tueksi kompleksisuuden hallintaan soveltuvia mallinnuksen työkaluja.

Ensimmäinen askel monikultturismin aitoon ymmärtämiseen oli siis pyrkiä kitkemään itsestään kaikki tiedostetut mutta erityisesti myös piilevät virheoletukset länsimaisen politiikan toimintaperiaatteista. Toinen välttämätön parannuskohde oli yrittää karsia itsestään virheelliset suuruuskuvitelmat oman ymmärryskyvyn laajuudesta, joiden hoksasin olevan pitkälti peräisin länsimaisen koululaitoksen narsismia ruokkivista palkitsemisjärjestelmistä. Mikä tietenkin herätti kysymyksen siitä, mitä pitäisi ottaa aiempien virheuskomusteni tilalle.

Havaitsin, että poliittisen historian ja aatehistorian opiskelu voisi tarjota yhden mahdollisen väylän oppia ymmärtämään edes hieman, mistä länsimaiden poliittisen järjestelmän itsetuhoisissa piirteissä on oikeasti kysymys. Jonkin ajan kuluttua tajusin kuitenkin, että nämä oppiaineet on tarkoitettu pitkälti palvelemaan länsimaiden poliittisen järjestelmän virkamiesten työtarpeita eivätkä niinkään palvele tämän järjestelmän ulkopuolisten ihmisten kansalaisaktivismin tarpeita.

Aatehistoria vaikutti tästä huolimatta kiinnostavalta, joten halusin paremman puutteessa opetella edes joitain sen tutkimusmenetelmiä ja historiallista kehitystä selittäviä teorioita, vaikkakin tiedostaen pian niiden puutteet lopullisten vastausten antamisessa. Innostuin pian akateemisia teorioita enemmän Spiral Dynamics -teoriasta, jossa oli sen harmillisesta New Age -henkisyydestä huolimatta se etu, että se oli suurien linjojen ymmärtämisen apuväline. Toinen hyödyllinen apuväline oli Paul Rayn tunnetuksi tekemä länsimaalaisten ideologioiden jaottelu, jossa listattiin pääpiirteissään keskeiset sisällöt länsimaalaisille taviksille tuputetuista erilaisista kulttikuvastoista. Jonkinlaista markkinasegmentointiahan selvästikin tarvitaan länsimaiden väestön ideologisen jakauman ymmärtämiseksi.

Koska akateemisen historiatutkimuksen lähestymistapa oli soveltumaton kansalaisaktivismin tarpeisiin, niin huomasin sitä paremman vaihtoehdon olevan hypoteesipohjainen ajattelu, jolla pystyttiin ratkaisemaan se ongelma, että omaa käsitystäni länsimaiden poliittisen järjestelmän luonteesta oli muutettava jatkuvasti sitä mukaa, kun ehdin perehtyä näin valtavan laajaan aihepiiriin. Kun Hommafoorumi perustettiin, löysin täältä sopivan harjoittelupaikan ruveta kehittämään analyysitaitojani samalla, kun pystyisin siinä sivussa mahdollisesti välittämään muille aihepiiristä kiinnostuneille sellaisia tiedonjyväsiä, joita ei jokapäiväisistä tiedonvälityskanavista ole saatavilla.

Vaikka olin ehtinyt viime kevääseen mennessä harjoitella kriittistä ajattelua Hommafoorumilla jo parin vuoden ajan, niin oli kuitenkin jonkinasteinen shokki huomata, että edes ennätyksellisen vaalivoiton jälkeen Perussuomalaiset eivät ruvenneetkaan aktiivisesti korjaamaan Suomen maahanmuuttopolitiikkaa. Se ei ollut minulle täydellinen yllätys, sillä olin jo ehtinyt havaita Perussuomalaisissa aiemmin monia piirteitä, jotka viittasivat siihen, että kysymys on heilläkin usein pikemminkin vallanpitäjien vakiorituaalien toistelemisesta vallitsevan status quon puitteissa. Varsinkin hallitusneuvotteluiden ja eduskunnan ensiaskelten jälkeen kyseessä vaikutti olevan pelkästään uusi "vanha puolue" muiden samanlaisten puolueiden joukossa. Jytkystä jäi siten käteen ainoastaan se, että eräät aiemmat hypoteesini poliittisen vallan luonteesta saivat vahvistusta.

Tämänhetkinen suosikkihypoteesini on sellainen, että länsimaisen politiikanteon ymmärtämiseksi täytyy osata erottaa toisistaan kolme asiaa, joilla ei ole paljoakaan tekemistä toistensa kanssa: 1) poliittisessa hierarkiassa korkealle kohoavat huippupoliitikot sosiaalistetaan vuosien varrella länsimaisen eliitin varsin homogenisoituun itsekäsitykseen, joka sisältää mm. tietynlaisia eettisiä ja tulevaisuususkomuksia ja jolla ei ole paljoa yhteistä tavismassoille suunnatun propagandan kanssa, 2) tavismassoille tuputetut kulttikuvastot, joilla ostetaan tavisten passiivisuus antamalla heille valheellinen mielikuva siitä, että he muka olisivat oman kulttikuvastonsa lippuja heiluttaessaan yhteiskunnan tukipilareita ja poikkeuksellisen arvostelukykyisiä politiikan asiantuntijoita (vaikka tosiasiallisesti heidän tiedonhankintamenetelmillään on mahdotonta saada edes karkeaa käsitystä yhteiskuntakehityksestä) sekä 3) länsimaiden poliittisen järjestelmän ja yhteiskuntasysteemin kehityksen aidot historialliset faktat, joiden selvittäminen on ani harvojen asialle omistautuneiden oman aktiivisuuden varassa.

Erilaisia teorioita ja käytännön havaintoja yhdistelemällä oli mahdollista lopulta muodostaa sellainen hypoteesi, että monet maahanmuuttoa nimellisesti vastustavat länsimaiset puolueet ja liikkeet ovatkin tosiasiallisesti enemmän kiinnostuneita vallan hankkimisesta itselleen länsimaiden poliittisen järjestelmän vakiorituaaleja noudattamalla eivätkä niinkään kiinnostuneita siedettävän lopputuloksen aikaansaamisesta maahanmuuttopolitiikassa. Ainoa toimija, joka poikkeuksellisen aktiivisuutensa myötä eroaa muiden puolueiden muodostamasta maahanmuuttopolitiikan passiivisesta yhteisymmärryksestä, on antifasisteina ja rauhanpuolustajina esiintyvien marginaalisosialistien ylikansallinen verkosto, jolla vaikuttaa olevan käynnissä jonkinlainen apokalyptinen kulttiprojekti koko maailman muuttamiseksi massamaahanmuutolla. Olisi mielenkiintoista tietää, miksi EU:n valtapuolueet ja viranomaiset hyväksyvät tämän apokalyptisen kulttiaktivismin roolin EU:n maahanmuuttopolitiikassa. Tämän kultin taviksille tarjoamat kulttikuvastot ovat tosin avoimesti kaikkien näkyvillä, mutta sen sijaan tämän kultin itsekäsitys ja tavoitteet saattavat olla piilossa ilman, että olisi edes saatavilla tietoa niiden mahdollisesta yhdenmukaisuudesta heidän kaupittelemansa kulttikuvaston kanssa. Eli EU-maiden taviksille ei taida olla vielä edes kerrottu sitä, mitä nämä monikultturistit tosiasiallisesti haluavat tai luulevat haluavansa.

Eri länsimaiden varoittavista esimerkeistä on joka tapauksessa vuosien varrella käynyt selväksi, että toistelemalla ylläolevan vaihtoehdon 2 mukaisia rasistisia iskulauseita joutuu pelkästään kulttisosialistien sekä muidenkin ideologioiden kannattajien hampaisiin, eikä pelkästä iskulauseiden toistelemisesta ole tainnut ikinä muutenkaan seurata mitään positiivisia vaikutuksia maahanmuuttopolitiikkaan ainakaan reaalimaailman tasolla. Niinpä kuvittelin pitkään, että valitsemalla vaihtoehdon 3 pystyisin paljon tuloksellisemmin analysoimaan ja kritisoimaan Suomen maahanmuuttopolitiikkaa joutumatta mukaan puoluepolitiikan hyödyttömiin kinasteluihin.

En ole kuitenkaan viime aikojen tapahtumien jälkeen enää varma siitäkään, onko edes täysin ideologia- ja rasismivapaa maahanmuuttopolitiikan kriitiikki mahdollista EU:ssa. Tällaisen kritiikin mahdollisuushan riippuu täysin siitä, mitä johtavat vallanpitäjät ovat valmiita taviksille sallimaan - eli riippuu loppujen lopuksi EU:n johtoportaan itsekäsityksestä. Joskus tuntuu siltä, että EU:n huippupoliitikot on ehkä jopa sosiaalistettu tyrmäämään kaikentyyppinen itsenäinen toisinajattelu apinan raivolla. Meille on varmaan kaikille tuttua sarjakuvista, kuinka Roope-setä takertuu jokaiseen lanttiinsa ja seteliinsä suostumatta antamaan niistä ensimmäistäkään pois. Ehkäpä osa EU:n poliitikoista suhtautuu samalla vihamielisyydellä toisinajattelijoiden yrityksiin muuttaa heidän tulevaisuusprojektejaan edes rajattujen sektorien kuten maahanmuuttopolitiikan osalta.

Ylläolevan henkilökohtaisen kehitystarinan jälkeen sanoisin, että tällä hetkellä minun maahanmuuttokriittisyyttäni on erityisesti kysymys siitä, onko EU:sta päässyt muodostumaan poliitikoiden itseisarvoisen totalitarismin projekti kaikkine siihen liittyvine persoonallisuushäiriöineen: narsismi, sadismi, masokismi, korkean henkilökohtaisen statuksen tiedostamaton tavoittelu sekä omaa statusarvoa korostava potlatch-tuhoamisvimma. Vastaus tähän kysymykseen paljastaisi, voivatko tavikset vaikuttaa lainkaan Suomen ja EU:n maahanmuuttopolitiikkaan sekä minkä reunaehtojen sisällä tällainen vaikuttaminen olisi mahdollista.


[email protected]

[IDA]

Vaikka olin ehtinyt viime kevääseen mennessä harjoitella kriittistä ajattelua Hommafoorumilla jo parin vuoden ajan, niin oli kuitenkin jonkinasteinen shokki huomata, että edes ennätyksellisen vaalivoiton jälkeen Perussuomalaiset eivät ruvenneetkaan aktiivisesti korjaamaan Suomen maahanmuuttopolitiikkaa. Se ei ollut minulle täydellinen yllätys, sillä olin jo ehtinyt havaita Perussuomalaisissa aiemmin monia piirteitä, jotka viittasivat siihen, että kysymys on heilläkin usein pikemminkin vallanpitäjien vakiorituaalien toisteleminen vallitsevan status quon puitteissa. Varsinkin hallitusneuvotteluiden ja eduskunnan ensiaskelten jälkeen kyseessä vaikutti olevan pelkästään uusi "vanha puolue" muiden samanlaisten puolueiden joukossa. Jytkystä jäi siten käteen ainoastaan se, että eräät aiemmat hypoteesini poliittisen vallan luonteesta saivat vahvistusta.

Kannattaa muistaa, että PS ei ole mikään vallankumouksellinen puolue. Tietyt asiat yhteiskunnassamme ovat hyvin ja vakiintuneita toimimaan hyvin. Muutokseen pitääkin pyrkiä hiljalleen ja hallitusti. Mikään virkamiesmäinen koneisto, joka laittaisi kaiken uuteen uskoon ei vain yksinkertaisesti onnistu, vaan todennäköisesti aiheuttaisi enemmän tuhoa, kuin saisi aikaan.

[antero]

Pilk viil nus;
"Vastareaktiota monikulttuuri-ideologialle"
Ei toi kyl ideologia ole, vaan uskonto; monikultturismi.

[Rekka-Pena]

Bravo, anti-utopisti! Sinun kannattaisi pistää blogi pystyyn Uuteen Suomeen, jos et ole vielä näin tehnyt, ajatuksesi saisi isomman lukijakunnan.