2009-04-19 HS: Pekka Haaviston pikakeikka Somaliaan

[skrabb]

Pekka Haavisto (vihr) kertoo kokemuksistaan Mogadishussa. Oli se hyvä, että Pekka lähti pois ennen kuin Sharia-laki otettiin käyttöön Somaliassa.
Meinaan että olis voinu hälle käydä köpelösti, kun ei rauhanuskontolaiset taida homoista liiemmin tykätä.



http://www.hs.fi/digilehti/sunnuntai/artikkeli/1135245279430

Pikakeikka Somaliaan
Ennen matkaa Mogadishuun kannattaa soittaa eri kapinallisille, sopiiko tulla, kirjoittaa Pekka Haavisto.

Islamistitaistelija partioi Mogadishun kadulla vuonna 2006. Islamistit taistelevat yhä keskenään, ja keskusta on pahoin raunioitunut. Haavisto ei voinut ottaa katukuvia, koska hän ei saanut liikkua jalkaisin.

Oletteko varmasti oikeassa koneessa?" kysyy African Express Airwaysin stuertti, kun istun paikalleni. Nyökkään, ja stuertti katsoo minua epäuskoisesti. Huomaan olevani ainoa valkoihoinen koko koneessa.

Istun lennolla XU521 matkalla Nairobista Mogadishuun. YK:n turvallisuusluokituksessa Mogadishu kuuluu viidennen asteen kaupunkeihin: "Työntekijät välittömästi evakuoitava, ei vierailuja pakottavaa tarvetta lukuun ottamatta."

Lentomatka Nairobista Mogadishuun on lyhyt, tunti kaksikymmentä minuuttia. Kun kone pudottaa korkeutta, näkyviin tulee keltainen hiekkaranta ja auringossa turkoosina hohtava meri. Sitten alkaa erottua rantavedessä kahlaavia lapsia, jotka etsivät meren aarteita. Pieni kalastusalus on jättänyt pitkän vanaveden.

Tämähän näyttää paratiisilta.

Mogadishun kenttä on siisti. Kuten muualla Afrikassa, kentän laitaan on jätetty nousuissa ja laskuissa vähemmän onnekkaiden lentokoneiden raadot. Mutta African Express laskeutuu ammattimaisesti, ja koneen oven auetessa sisään tulvahtaa huhtikuisen päivän lämpö.

Kentällä seisoo rivi vastaanottajia: Somalian hallitus ja Afrikan unionin rauhanturvaoperaatio Amisom ovat valmistautuneet tulooni.

Kyytikin on valmiina: Ugandalainen panssaroitu miehistönkuljetusauto, jonka penkeillä seisoo kolme rauhanturvaajaa konepistooleineen päät metalliluukuista ulkona. Lentoaseman suojassa kootaan saattue, jossa kolmen panssaroidun miehistönkuljetusauton edessä ajaa kaksi avolavallista somalisotilaita punabaskereineen. Rautaportit avataan, ja kolonna lähtee liikkeelle. Tervetuloa Mogadishuun!

Vauhti tuntuu kovalta, kun kurvaamme hiekkapäällysteiselle pääkadulle. Miehistönkuljetusautot pomppivat ja kolisevat. Tulemme pyöreälle aukealla.

"Tätä paikkaa kutsutaan Kilometri Neloseksi, se on etäisyys tästä Mogadishun keskustaan. Tällä kohtaa ne yleensä ampuvat", sanoo isäntäni rauhallisesti.

Painun vähän matalammaksi. "Ne" ovat Somalian hallitusta vastustavia taistelijoita. Mitään ei kuitenkaan tapahdu.

Kun suojana ovat sekä hallituksen joukot että rauhanturvaajat, missä tahansa muussa maassa pelattaisiin todella varmalta pohjalta. Mutta Somaliassa he hallitsevat vain pientä osaa pääkaupungista, lentoasemaa ja presidentin palatsia. Ajomatka niiden välillä kulkee ei-kenenkään-maalla.

"Tuossa pelasimme lapsena jalkapalloa", sanoo Abdirahman. Hän vastaa presidentin kansainvälisistä suhteista.

Kuoppainen kenttä on täynnä romua. Sen reunoilla on seinänsä hukanneita rakennuksia, joiden katot repsottavat vääntyneiden betonirautojen varassa. Ihmisiä ei juuri näy.

"Ja tuossa me kävimme aina elokuvissa. Tämä oli maailman rauhallisin kaupunki."

Teatterin ikkunoissa on levyt. Katto on saanut osuman, ja luodinreikiä on ympäri seiniä. Jos Hollywoodissa rakennettaisiin kaupunkisodan kulissit, ne varmaan näyttäisivät tältä. Ja tämä on pääkatu.

Jo kaukaa näemme, että joku on pysäköinyt merkillisesti: kuorma-auton perä tukkii puoliksi kadun edessämme.

"Tuollaiseen ne panevat joskus autopommeja", Abdirahman sanoo.

Vaistomaisesti panen taas päätä matalammaksi. Ajamme vauhdikkaasti ohi – kaverit näyttävätkin vain vaihtavan rengasta. Vaara ohi.

Hallintoalueen portilla ugandalaiset rauhanturvaajat nostavat puomit ylös, ja jätämme punabaskeriset somalisotilaat pick-upeineen taaksemme.

Kun miehistönkuljetusautot ajavat portista sisään, ugandalaiset kättelevät toisiaan: "Onneksi olkoon! Well done!"

Heidän ilonsa tuntuu vilpittömältä. Taas onnistunut ajomatka läpi kaupungin.

Matkan suunnittelu on aina jo puoli matkaa. Mogadishuun mentäessä suunnittelu on vielä tärkeämpää. Ensin voi istua vaikka pahvilaatikon päällä Abdullahin kaupalla Espoon keskuksessa. Mogadishun pakolaisia on niin Keniassa, Somalimaassa, Washingtonissa, Ottawassa, Sydneyssä, Lontoossa kuin Suvelassakin.

Espoon lisäksi kannattaa käydä myös Asmarassa, Eritrean pääkaupungissa. Eritreaan on majoittunut se osa Somalian oppositiota, joka ei hyväksynyt viime kesänä Djiboutissa alkaneita rauhanneuvotteluja, joissa nykyinen hallitus valittiin.

Asmaran Sunshine-hotellissa pöytäseurani on herra Hashi, Somalian entinen YK-suurlähettiläs. Hän on maanpaossa.

Piirrän Mogadishun karttaa ja kyselen: Onko tämä uutta islamilaista puoluetta johtavan šeikki Omarin aluetta? Entä hänen kanssaan riitautunut Indha Cadde (Valkoiset silmät), missä hänen taistelijansa liikkuvat? Mistä alkaa vastarintaliike Al-Shabbabin (Nuoruus) vaikutusalue? Onko Mogadishua hallitsevalla hawye-klaanilla sotilaita? Ja kehen YK:n ja Yhdysvaltain etsintäkuuluttama šeikki Aweys liittyy, kun hän palaa Sudanin kautta Somaliaan?

Sitten tulee vaikeampi vaihe. Näillä on varmasti jokaisella Nokian kännykkä.

Puhelinnumeroiden hankkiminen on rauhanneuvottelijoiden ammattisalaisuus, jonka niksejä ei kerrota toisille. Lopulta minulla on kuitenkin pieni ruutuvihko täynnä numeroita niille ryhmille, jotka Mogadishussa pitävät valtaa. Ja niitä on aika monta. Varminta on siis soittaa ne läpi ja kysäistä, onko tervetullut kaupunkiin.

Soittaminen kavereille, jotka ampuvat kranaatteja Mogadishun lentokentälle tai asettavat autopommeja rauhanturvaajien reiteille, ei tietenkään kuulu ohjeisiin. Yleensä neuvotaan, että vaarallisissa paikoissa vieraillessaan ei saisi kertoa vierailustaan etukäteen kenellekään.

Jos rauha Somaliaan joskus saadaan, kaikkien ryhmien kanssa on kuitenkin keskusteltava. Parempi siis aloittaa heti.

Tällä hetkellä Somaliassa taistelevat islamistit islamisteja vastaan. Kansainvälinen yhteisö tukee šeikki Sharifin johtamaa hallitusta – hänet valittiin presidentiksi Djiboutissa tammikuussa.

Šeikki Sharif ja hänen liittolaisensa olivat vallassa myös vuonna 2006, mutta vain puoli vuotta. Sitten etiopialaiset tulivat amerikkalaisten tukemina Somaliaan ja islamistit häädettiin maanpakoon. Kun etiopialaiset vetäytyivät, osa islamisteista palasi neuvottelupöytään šeikki Sharifin johdolla – ja nyt hän kelpaa kansainväliselle yhteisölle presidentiksi. Radikaalimmat islamistit ja vastarintaliike Al-Shabbab eivät kuitenkaan hyväksy hänen tekemiään kompromisseja.

Entinen presidentinpalatsi Villa Somalia on kaunis rakennus: vaalea talo on korkealla mäellä, josta aukeaa huikea maisema kaupunkiin, satamaan ja merelle. Villa Somaliaa ympäröivät hallintorakennukset, joista tosin parlamenttitalo on raunioina.

Villa Somalia on yöpaikkani. "Oletkin ensimmäinen ulkomaalainen yöpyjä, onneksi olkoon!" presidentin kansliapäällikkö Abdulkareem nauraa. Avaan oven parvekkeelle ja kysyn vaistomaisesti: "Onko täällä tarkka-ampujia?"

"Ei, mutta parvekkeelle meno silti omalla vastuulla", kuuluu vastaus.

No, kaikki tässä kaupungissa on omalla vastuulla. Katsomme vihreää kaupunkimaisemaa. Somalian pitkäaikainen presidentti Siad Barre (1969–1991) käski istuttaa jokaisen talon pihalle puun. Nyt tulokset näkyvät. Elävät puut peittävät alleen taisteluissa vahingoittuneet rakennukset.

Meri hohtaa turkoosina, ja muutama laiva keinuu redillä. Puhumme amerikkalaiskapteeni Richard Phillipsistä, joka nyt on merirosvojen sitomana pienessä pelastusveneessä samalla rannikolla.

Hallituksella ei ole merivartiostoa eikä laivastoa, joten se on voimaton merirosvoja vastaan. Merirosvousta ajatellaan bisneksenä: "Sijoitin kaappaukseen puoli miljoonaa dollaria. Miten en muka ole oikeutettu pyytämään 10 miljoonan dollarin lunnaita taatakseni sijoitukseni ja sen korot?" kysyi yksi laivakaappareista.

Tämä on ensimmäinen käyntini Mogadishussa. Tapaan kaikkia, jotka voivat vaikuttaa rauhaan. Rauhan puolesta puhuvat somalinaiset tekevät vaikutuksen.

"Maksoimme 150 nuoren miehen ammattikoulutuksen ja ostimme heiltä aseet pois", naiset sanovat ylpeänä. "Kaikki tässä maassa on nyt naisten varassa, kun miehet ovat juuttuneet sotimaan."

Istun kansalaisjärjestöjen, liikemiesten ja kylänvanhimpien kanssa. Sitten tulevat kansanedustajat, ministerit, pääministeri – ja lopulta presidentti šeikki Sharif.

Kaikki puhuvat neuvotteluista ja Suomen avusta Somalialle. Monet muistavat mainita Suomen rahoittaman tuberkuloosisairaalan. Toivotaan humanitaarista apua ja tukea koulutukseen. Suomea kiitellään sotaa paenneiden vastaanottamisesta.

"Terveisiä Abdullahille", sanoo presidentti. "Kiitos kiitos", vastaan ja ajattelen pahvilaatikoidensa keskellä Espoon keskuksessa hääräävää Abdullahia.

Illalla päivän tapahtumat ja jännitys muuttuvat syväksi uneksi. Näen unta Helsingin kaneista. Unessa ne hyppivät, virnuilevat ja tekevät akrobaattitemppuja.

Aamulla herään Villa Somaliassa puheensorinaan oveni takana. Siellä on hallituksen virkamiehiä ja rauhanturvaajia.

"Et kai herännyt yöllä?" he kysyvät.

En, nukuin kuin tukki.

"Ugandalaisten rauhanturvaajien leiriin hyökättiin, siellä oli laukaustenvaihtoa. Tulimme nukkumaan ovesi taakse, kun ajattelimme, että ehkä huolestut taistelun äänistä."

Ystävällistä.

Pitkänäperjantaina kolonna valmistautuu paluumatkaan. Sama nopea ajo miehistönkuljetusautoilla, ja kun lentokentän portti on sulkeutunut takanamme, ugandalaiset onnittelevat taas toisiaan.

"Et kai ollut siellä yötä?" kysyy African Expressin stuertti.

Ja sitten kone lähtee. Yölento Nairobista Istanbulin kautta Helsinkiin. Lumi on tällä välin sulanut. Kotipihalla loikkii kaksi kania.

Avaan netistä somaliuutiset: Amerikkalaisen kongressimiehen Donald Paynen kone on joutunut kranaattituleen Mogadishun kentällä lähtöni jälkeisenä päivänä. Payne on selvinnyt, mutta lähikortteleissa asuvia somaleita on kuollut.

Mogadishu on edelleen vaarallinen.

Kirjoittaja on ulkoministerin erityisedustaja Afrikan kriiseissä. Hän kävi Mogadishussa pääsiäistä edeltävällä viikolla.

PEKKA HAAVISTO

[Hessu]

"Kaikki tässä maassa on nyt naisten varassa, kun miehet ovat juuttuneet sotimaan."

Niinkö?

[stadilainen]

Villa somalia,ihana paratiisi,lapset etsivät aarteita rannalta,ihana turkoosi meri. miten sitä sanottiin:nähdä pariisi ja kuolla. vai olikse :nähdä malmöö ja kuolla, jos ei oo varaa matkustaa ni ootetaa vähä sanonta muuttuu: nähdä itäkeskus ja kuolla.  

[Maastamuuttaja]

Seuraan myötämielin Haaviston pyrkimyksiä YK:n pääsihteerin virkaan. Toisaalta murehdin sitä vaihtoehtoa, että mies olisi pakannut ja purkanut matkalaukkunsa 10.000 kertaa ilman muuta palkintoa kuin YK:n päivärahat ja rähjäisten hotellien torakka-aamiaiset. Niin, ja Pravdan myötämieliset artikkelit, joilla voi kartuttaa omaa leikekirjastoaan.

[HDRisto]

Seuraan myötämielin Haaviston pyrkimyksiä YK:n pääsihteerin virkaan. Toisaalta murehdin sitä vaihtoehtoa, että mies olisi pakannut ja purkanut matkalaukkunsa 10.000 kertaa ilman muuta palkintoa kuin YK:n päivärahat ja rähjäisten hotellien torakka-aamiaiset. Niin, ja Pravdan myötämieliset artikkelit, joilla voi kartuttaa omaa leikekirjastoaan.

Taitavat islamilaiset vastustaa noin periaatteesta Haavistoa YK pääsihteeriksi. 

[ämpee]

Villa somalia,ihana paratiisi,lapset etsivät aarteita rannalta,ihana turkoosi meri.

Se ei koskaan lakkaa ihmetyttämästä, miten ihmiset ovat kummallisia.
Jokseenkin systemaattisesti kaikkialla siellä, missä luonnon-olot ovat edes suunnilleen paratiisilliset, ihmiset itse koittavat luoda systeemin joka on aivan helvetillinen.
Kaikista pahimmat kehitysmaat sijaitsevat seuduilla joilla olisi kaikkein parasta ihmisen elää.

[Vasarahammer]

Hillitön väestönkasvu ja nuorten miesten suuri määrä selittävät suuren osan Somalian ongelmista.

[Mahdollistaja]

Hillitön väestönkasvu ja nuorten miesten suuri määrä selittävät suuren osan Somalian ongelmista.

Lisää mahdollisia vaihtoehtoja:

A) Siirtomaavalta
B) Eurooppalaisten sortovalta
C) Onnettomat yhteensattumat
D) Epäoikeudenmukaisuus
E) Väestön kyvykkyys
F) Väestön laatu
G) Kulttuuri
H) Kanada

[Martel]

Lentomatka Nairobista Mogadishuun on lyhyt, tunti kaksikymmentä minuuttia.

Hienoa että reitti Somaliaan on lopultakin löytynyt! Eikös tämä kulkuyhteyksien puuttuminen ollut yhtenä syynä siihen, että joitakin somppuleita ei ole voitu palauttaa?

Pidän tätä Somalian reitin löytymistä lähes yhtä tärkeänä kuin Vasco da Gaman löytämää meritietä Intiaan. Joka tapauksessa tärkeämpi löytö kuin Luoteisväylä, jolla ei vieläkään ole käytännön merkitystä. Pekka Haavisto on ylennettävä Suurten Löytöretkeilijöiden joukkoon!

[Martel]

Se ei koskaan lakkaa ihmetyttämästä, miten ihmiset ovat kummallisia.
Jokseenkin systemaattisesti kaikkialla siellä, missä luonnon-olot ovat edes suunnilleen paratiisilliset, ihmiset itse koittavat luoda systeemin joka on aivan helvetillinen.

Tuo on 100% totta, mutta se pätee jossain määrin kaikkiin maihin, myös Suomeen. Toki niin, että mitä etelämpänä maa sijaitsee, sitä suurempia järjettömyyksiä. Esittäisin globaalia teoriaa, "Mitä suotuisammat luonnonolosuhteet, sitä enemmän ihmisille jää aikaa sotkea asioita". Tuo teoria ei toimi aukottomasti, koska löytyy myös suotuisten olosuhteiden maita, joissa asiat toimivat, esim. Japani.

(Asian vierestä: niille joita kiinnostaa tietää millä tavalla ihmiset sotkevat asiat ruuantuotannossa, suosittelen edesmenneen Masanobu Fukuokan kirjaa "One Straw Revolution")

[Deus Ex]

Mitä hittoa se haavisto siellä edes tekee? Jos ne tyypit haluavat rauhaa niin niiden on itse ensin sitä haluttava.

[Simo Hankaniemi]

Antaa ihmisten sotia rauhassa, jos he sitä haluavat. Hittoako se Haavisto menee sinne sössimään muiden kulttuuria. Haavisto ei ole ratkaissut edes oman maansa ongelmia.

[pelle12]

Hillitön väestönkasvu ja nuorten miesten suuri määrä selittävät suuren osan Somalian ongelmista.

Lisää mahdollisia vaihtoehtoja:

A) Siirtomaavalta
B) Eurooppalaisten sortovalta
C) Onnettomat yhteensattumat
D) Epäoikeudenmukaisuus
E) Väestön kyvykkyys
F) Väestön laatu
G) Kulttuuri
H) Kanada

I) Suomi. Kaiken pahan alku ja juuri, ainakin jos mamuilta ja monikultturisteilta kysytään.

[Deus Ex]

Orjalaivojen terva.

[CaptainNuiva]

Wärtsilä-dieselit ovat kaiken pahan alku ja juuri (orjalaivojen tervaa tietenkään väheksymättä).

Niitä on kalastusaluksissa jotka "Ryöväävät" Somalian rannikkoa, niitä on aluksissa jotka "Dumppaavat" jätteitä Somalian rannikolle.
Ja jos näissä ei olisikaan niin taausti Somaliastakin löytyy yksi Wärtsilä-diesel joka huollon puuttesta johtuen pätkii ja viimeistään siitä saa Suomi syyn maksaa velkaa....